Viime viikkojen löydöt (ja varastetut)

Miksi ihmeessä odottelen aina viikko- ja kuukausitolkulla, että voin tehdä kattavia kirppis/ostopostauksia? Ehkä voisin rentoutua tässäkin asiassa, ja alkaa esitellä löytöjä sitä mukaa kun niitä teen. Etenkin jos takana on pari oikein hyvää viikkoa, kuten nyt. Nykyään yritän ostaa vähemmän, myös kirppiksiltä, koska liika tavara on liikaa, oli alkuperä mikä tahansa. Nämä jutut ovat suurilta osin tarpeeseen. Mukana myös yksi ihan uutena saatu juttu ja yksi äidiltä anastettu.

Ensin se uusi juttu: Never too Lake -merkin Midsummer Rose -korvakorut. Voitin ne Alohair-blogin Instagram-arvonnassa. (Nyt on väliviivaa!) Aivan lumoavan kauniit, Lappeenrannassa valmistetut puiset korvikset sopivat tyyliini kuin nyrkki nenuun. Rakastan!

Joskus sitä vaan ihmettelee, että miten käy hyvä munkki. Olen koko kesän puhunut isälleni, että haluaisin kunnon merimiesvillapaidan. Suunnittelin sellaisen ostamista Edinburghista, kun sinne loppukesästä matkustan. Mutta kas vaan, täydellinen metsänvihreä yksilö tuli vastaan Vanhan Rauman pihakirppiksellä. Iskä sen taisi bongata ja olimme molemmat aika ilahtuneita, että hei, tällaisesta on puhuttu! Vintagevillis, joka on todnäk Made in UK, on 100% merinovillaa ja kustansi 4 euroa. NELJÄ HITON EUROA.

Must de Cartier EdT löytyi myös pihakirppikseltä. Jälleen iskä bongasi. Aito vintagetuoksu, suoraan 80-luvulta. Pullo on lähes täysi, ja tuoksu on upeassa kunnossa. Nahkainen suojakuori on upea lisä. En ole vielä ehtinyt tutustua tuoksuun kovin syvällisesti, mutta pidän siitä jo nyt. Aika omintakeinen tuoksu, just sellainen sopivan mummo ja powerhouse minulle. Ja hinta? No 1 euro. EURO.

Arabian pilkkumin anastin (no sain!) äidiltä, kun valittelin kunnon leivontakulhon puutetta. Minua ärsyttää muoviset kulhot, ja olen alkanut etsiä metallisia ja posliinisia. Tämä vanha kulho on aivan täydellinen. Odotan, että pääsen kohottelemaan ja vaivaamaan pullataikinaa tässä.

Symppis pikkuhyllykkö löytyi, ylläri, pihakirppikseltä. Vitosella sain tulevan kodin maustehyllyn.

Sadetakki oli hyvin tarpeellinen ja mukava löytö Kirpputori Eveliinasta. Armeijanvihreä perustakki tulee taatusti kovaan käyttöön syssymmällä. Jotkut sadehousut olisi vielä kova sana, niin voisi pyöräillä vaikka sataisi kissoja ja koiria.

Karhun Albatross-tennarit löysin Tori.fi:stä 40 eurolla. Vanhat Converset alkoivat olla hävyttömän näköiset (toki niitä vielä käytän, älkää kuvitelko että heittäisin edes rikkinäisiä kenkiä pois.......) ja olen jonkin aikaa haaveillut Karhuista. Kun nämä tulivat vastaan, en odotellut. Koko on 39, ja oikeasti jalkani on 37-38, mutta eivät ole piiruakaan liian isot. Mitoitus on siis heillä aivan omanlaisensa. Ihan vaan vinkkinä jos olet Karhuostoksille menossa.

Sellaisia kivoja juttuja! Oletko itse tehnyt löytöjä viime aikoina? Uutena tai vanhana? 

Viikon välkähdykset

(Tai puolentoista viikon välkähdykset, mutta ei olla niin tarkkoja. Viikon välkähdykset on parempi otsikko.) Palasin lomalta Helsinkiin, ja olen yrittänyt vähitellen löytää arkirytmiä. On jäänyt löytämättä, mutta kyllä ne päivät saa silti täytettyä vähän kaikenlaisella. Viikkoon on mahtunut siis yhtä ja toista, kuten...

...Kampaamoreissu. Raumalainen kampaamo IkiOma vei sydämeni täysin. Taitaa olla niin, että vakkaripaikka on löytynyt. En kehdannut ottaa kuvia paikan interiööristä, mutta uskokaa kun sanon, se oli huikea. Pastellivärejä, ihania yksityiskohtia. Sellainen unikeidas. Tukka sai kaivattua ryhtiä. Latvoja napsaistiin ja kevennettiin. Ihana Iida loihti minulle rennot kiharat, ja alkuvuoden tavoitteenani onkin oppia tekemään itse nätit laineet. Kampaamo IkiOma käyttää vegaanisia Maria Nilan tuotteita, ja sieltä voi myös ostaa Maanantaimallin ja Jatulin koruja. Molemmat peukut pystyyn!

...Pieni hetki Vanhassa Raumassa. Käppäilin, nautin. Kuvasin itseäni.

...Muutama ostos. Vaikkei minun pitänyt, tein lisää ostoksia. Lohduttaudun sillä, että ne ovat joko suomalaisen pienyrittäjän tekosia tai secondhandia. Ihana lasinen kasteluvahti, jonka on puhaltanut turkulainen Teemu Aaltonen, löytyi Mantin maailmasta. Pieni lautanen jonka ostin alunperin saippua-aluseksi taas löytyi Ullan Putiikista (ostin myös toisen alusen, joten tämä päätyi yöpöydälle...) Molemmat kaupat sijaitsevat Vanhassa Raumassa. Kirpputori Torin Kympistä löysin Hellapuun kierrätyskankaasta valmistetun pikkupussukan. Lidlin kasviosastolta lipesin ostamaan pienen rahapuun.

Välkähdys on myös veriappelsiinisesonki! Makeat ja mehukkaat hedelmät piristävät kun ulkona on harmaata.

...Loman loppu. Palasin Helsinkiin orientoitumaan arkeen, sillä päätin ottaa aikaa siihen, eli järkätä rauhallisen laskeutumisen uuden vuoden haasteisiin. Jään kaipaamaan Lempiä ja Väinöä, mutta pian taas nähdään.

...Kävin läpi vaatehuoneen sisältöä, ja iso kassillinen vaatteita lähtee kiertoon. Ajattelin yrittää myydä osan FB-kirppiksillä, mikä on joko uhka tai mahdollisuus (inhoan tuota sananpartta, muuten. Ja silti käytän sitä, paljon.) Suurta tienestiä ei ole tarkoitus tehdä, kuha (toinen inhokki!) pääsee eroon ja antaa vaatteille uuden elämän. Muutaman vaatekappaleen paiskasin parin ystävän syliin saatesanoilla "auttakaa mua." Totesin, että nyt loppuu se hilloaminen. 

...Paluu normaaliin ruokavalioon. Lomalla homma meni ihan läskiksi (söin aika paljon Julia-konvehteja ja eläinperäisiä tuotteita hups) ja aloin jo kaivata hummusta ja normaalia kasvisruokaa. Onkin ollut ihanaa syödä vegaanisia sapuskoja, joista on tullut minulle normi. Kroppa kehrää kiitollisena ja turvotus alkaa kaiketikin vähitellen laskea. Ihokaan ei pane pahakseen. Erityinen valon välkähdys oli lounas Ravintola Silvopleessä, siis voi moro miten ihanaa, raikasta ja ravitsevaa vegaaniruokaa. 

Semmoinen viikko, noin pääpiirteittäin. Mitenkäs siellä sujuu? Kiinnostavatko tällaiset satunnaiset kuulumispostaukset? 

Ällötystä ja kauhua kirpputorilla 2

Hahaa! Juuri kun osasitte vähiten aavistaa, kokosin kauhugalleriaani uusia ällöttäviä kosmetiikkalöytöjä kirpputoreilta. Halloweenhan oli ihan vastikään (ja näin jälkikäteen ajateltuna tämä postaus olisi sopinut julkaistavaksi juuri silloin. No jaa.) ja tämä onkin oivallinen tapa kokea niitä vilunväristyksiä ja lievää pakokauhua, jota kaikki tuntuvat niin rakastavan. Postauksen ensimmäinen osa löytyy tästä: KLIK. 

"Sekapussi 2 €"... Ostaisitko sinä deodoranttia kirpputorilta? Ai et? No sitähän minäkin. Mutta toki, parilla eurolla saisi kokonaista KAKSI dödöä JA epämääräiset rasvanjämät. Score. 

Puuterimaiset tuotteet eivät varmastikaan mene ihan samalla tapaa vanhoiksi kuin esimerkiksi voidemaiset, mutta käytetyn näköinen aplikaattori jo kertoo, että onhan tätä luomiväriä sivelty luomille. Ja kenen luomille? Ken tietää. Silmätulehdus kaupanpäälle. Vain kolme euroa.

"Meikkinappi" 2 €. Oikke Clarinssia! Katsokaa tuota sientä. Katsokaa sitä. 

Hyi halvattu, kulahtanut ja varmasti jurakautinen Max Factorin huulikiilto. Happoinen yrjö tulee suuhun kun tätä katsoo. Hintaa en muista, mutta varmasti liikaa, oli se mikä hyvänsä.

Käyttökelpoinen meikkivoide! Kysymys kuuluu: saako näitä käyttökelpoisia, käytettyjä meikkivoiteita myymällä kirppisloosin vuokran katettua? Saako? GFYS. 

Hieman sörkitty Tigin vaahto. Mutta vain hieman, ja taatusti puhtain sormin. Ja oikke kampaamotuote. Myös Lumenen vanha BB-voide ilahduttaa. Jokuhan jossain vaiheessa harmitteli, että tuote on lopetettu. No kirppikseltä kannattaa bongailla, hei. 

Muistatko, kun Freemanin tuotteet oli pakattu tämän näköisiin tuubeihin? Ai et? No minäpä kerron: 2000-luvun alussa. HINTAA VAIN 6,60 EUROA, MUTTA BADABING, 50 FRIGGIN PROSSAA POIS HINNASTA. 

Samassa - 50% loosissa myös Lilienin vartalovoide. Näitähän saa jostain Tarjoustalosta parilla eurolla, mutta vissiin antiikkiarvo kolminkertaistaa hinnan. Eiku anteeksi, saahan tuosta hinnasta puolet pois. 

Ja taas selekosmetiikkaa! Oikke Elizabeth Ardenia, vintitsiä, arvokasta. Hintaa oli laitettu 4 euroa. 

Lisää Elizabeth Ardenia. Ihana huulipunapaletti, ja napit näyttäisi aika koskemattomilta. Myös 4 euroa. Haluatko kokeilla huuliherpestä? Tässä sitä olisi kokeilusatsi. 

VOI LOLLERSON, sanoin kun nämä näin. En muista hintaa, mutta olivat varmasti hyväksi havaitun linjan mukaan aivan liikaa. Vieläkö Red Line -merkkiä myydään? 

Koska olen sydämeltäni "all for science", nuuhkaisin tätä mystistä suklaista vartalovoidetta. Sanotaanko näin, että tuoksu säilynee nenässä vähintäänkin jouluun asti. Alberto-merkkistä muotovaahtoa käytti kaverin äiti 90-luvulla. Ette ehkä halua kuulla tätä, mutta 90-luvusta on pian aikaa 30 vuotta. 

Ja se pakollinen hajuvesi. Siellä se oli, vitriinissä, lukkojen takana, sulassa sovussa talvisodan aikaisten vapausristien ja teräväleukaisen Jeesuksen kanssa. Tuoksussa näyttäis olevan about 5 suihkausta jäljellä, joten yhdelle suihkaukselle jää hintaa alle euro. 

All for science -Fanni oli vauhdissa tämänkin pullon kanssa: pakkohan minun oli nuuhkaista nostalgista Yvesin vaniljaa. Muistoissani tuotteen tuoksu ei ollut yhdistelmä vauvan puklua ja muita kehollisia eritteitä, hitusella vaniljaa. Niin se aika kultaa muistot. Kolme euroa. 

Tätini käytti tätä Oriflamen kynsilakkaa, tismalleen tätä sävyä, kun olin lapsi. Siis 90-luvulla. Mutta varmasti joku ostaa ikivanhan kynsilakan EUROLLA. Myös Revlonin jämät oli tarjolla, ja koska Revlon on hei vähän erikoisempaa, oli hintaakin hiukan enemmän. 

Päivän erityismaininta meneekin Myllypuron Pelastusarmeijan kirpputorille. Ylläolevien kynsilakkalöytöjen lisäksi myynnissä oli paljon oikein, hmm, käyttökelpoista kosmetiikkaa. Kuten tämä Kjaer Weissin refill-meikkivoidenappi. Joku on vissiin avannut pakkauksen, kokeillut iholle, huomannut ostaneensa väärän sävyn, ja dump... anteeksi LAHJOITTANUT Jumalan valtakunnan työhön. Ja Jumalan valtakunnan kyntömiehet ovat kiitollisna laittaneet sen myyntiin, neljällä eurolla. Tuossa se oli, ihan noines aseteltuna. Sanattomaksi vetää. Itse pistän mieluummin rahaa sinne joulupataan, mutta kukin tyylillään.

Huoh. Luulin, että oloni helpottaisi, kun purkaisin tämän kaiken teille. Mutta ei, itseasiassa vedin tässä uudet kierrokset. Loppuun esitän sinulle vienon toiveen ja pyynnön: pliis, kierrätä käytetty kosmetiikka muaalla kuin myymällä sitä kirpputorilla. Esimerkiksi muovin voi nykyään kierrättää oikein kätevästi. Ihan vaan vinkkinä. 

Kirppislöytöjä, osa 1

Enpä ole aikoihin tehnyt kirppispostausta! Löytöjä on kuitenkin tullut tehtyä, joten aletaanpa perata pala kerrallaan. Tällä kertaa keskityn vaatteisiin ja asusteisiin. En enää nykyisin osta niin paljoa vaatteita kirpputoreilta. Se johtunee siitä, että olen sen verran isokokoinen, ettei kirppiksiltä tahdo löytyä mitään hyvännäköistä. Eteen tulee pelkkiä kolhoja kaapuja, jos niitäkään. Joskus onneksi käy mäihä, ja tänään katsellaan niitä. Jokainen löytö on tehty tämän vuoden puolella, joten ne voi tavallaan, ehkä, mahdollisesti, laskea uusiksi löydöiksi, eikö? Eikö??

Fanni on idiootti -sarja alkaa: ostin tanhukengät. Eikä siinä. Mutta minulla oli ennestään yhdet, toki eri väriset... (Kirpputori Eveliina.)

Ruudulliset villakangashousut olivat sarjassamme "niin kamalat, että ovat jo tyylikkäät." Olenkin sittemmin bongannut saman tyylisiä katukuvasta runsaasti, eli olinkin sattumalta nuorison pulssilla. En ole käyttänyt näitä kuin kerran, koska lopulta näytin mielestäni liian lihavalta. Hohhoijaa. Nyt syksyllä olen kuitenkin "sportannut" näitä jo lupaavasti, eipä jaksa kiinnostaa näytänkö näissä lihavalta. (Eveliina)

Raidallinen mekko oli loistava kesävaate. Se sopii legginssien kanssa rentoon menoon, ja on mukava päällä. (Vallilan Stoori. RIP.)

Kellohelmainen, intiakuosinen hame oli löytö! Olin aivan varma, ettei se mahtuisi päälleni, mutta niin vaan sujahti ylle kuin nakutettu. Ihana päällä ja tosi kaunis! (Vallilan Stoori, RIP.)

Tässä vielä hame in action:

Jättimäinen pashmina on ehkä paras juttu ikinä. Se on iso, kaunis ja kaikin tavoin ihana. Rakastan! (Vallilan Stoori, RIP.)

Olen aika kauan vinkunut, ettei minulla ole kunnon mustia korkkareita. Kävin puolikiireessä Rauman Spr:ssä, ja hyllyssä minua odottivat kahdet käyttämättömät korkkarit. Mustat kiilakorot ovat loistavat kesätyyliin, ja kiiltonahkaiset taas jokaiseen tilanteeseen passaavat. Klassikkokengät ovat aivan täydelliset. Maksoin näistä yhteensä kympin, koska tinkasin opiskelija-alennukset, hähää. Mikä löytö! (SPR, Rauma.)

Mustat paljettikorvikset olivat tosi nätit, ja muistuttivat minua jostain syystä mummustani. Sormukset ovat jotain ysärikarnevaalikamaa, mutta jokin niissä iski nostalgiahermoon. (Vallilan Stoori (RIP) ja Kyläsaaren Kierrätyskeskus.)

Tällaisia tällä kertaa. Minulla on varastossa lisää asiaa, ja seuraavaksi pureudutaan enemmän kodintavaraan. Myös Ällötystä ja kauhua kirpputorilla -teemaista postausta on tulossa. Siitä myöhemmin. Osuvatko nämä kirppiskoonnit sinuun ollenkaan?

Ps. Niin, tosiaan, suosikkikirpputorini, Vallilan Stoori, lopetti toimintansa. Olen aika soseena tämän takia, mutta elämän on jatkuttava. Kevyet mullat, Helsingin paras kirpputori. You will be forever missed.

Ps. Muista vielä I Love Me -arvonta!

Ällötystä ja kauhua kirpputorilla

Rakastan kirpputoreja, ja ostan mielelläni käytettynä melkein kaiken minkä voin. Kahta asiaa en kuitenkaan ostaisi kirpputorilta villeimmissä unissanikaan: alusvaatteita ja kosmetiikkaa. (Ja okei, kosmetiikassa voisin tehdä poikkeuksen, jos kyseessä on tuoksu, jonka kunnon voin todeta hyväksi. Mutta tällaista tilannetta ei ole vielä koskaan tullut vastaan.) Ja aina kun menen kirpputorille, joku hyväkäs tai useampi on laittanut myyntiin ällöttäviä jämiään. Koska ällöttäviähän ne ovat. Vai miltä kuulostaa melkein loppuunkäytetty kasvorasva 90-luvulta? Tai ikivanha Yves Rocherin huulipuna? Käyttäisitkö vieraan ihmisen lääräämää kosmetiikkaa? No sitähän minäkin. Kuka näitä siis myy? Miksi?

Aloitetaan vielä pehmeästi. Dermosilin ja Victoria's Secretin voiteet olivat jo aika tyhjiä, mutta voihan niistä silti vielä saada sen pari euroa kipale! Lumenen päivävoidetta ei ole enää vuosiin ollut myynnissä tuossa pakkauksessa. Myyntiin siis!

Kouritut hiusvahat vaivaiseen neljän euron hintaan. Etenkin tuo Wella huvittaa, vastaava maksaa uutena about saman verran.

Korkiton, lähes tyhjiin vajunnut hoitoaine, edulliseen neljän euron hintaan sekin!

Miltei tyhjä Puman tuoksu. Hintaa ei juuri ole, mutta eipä ole tuotettakaan. 

Milloinkohan Phytomerin pakkaukset ovat olleet tällaisia? Lähes tyhjä, iljettävässä kunnossa oleva tuubi, mutta sentään halvalla!

Ikivanha, nevöhööd brändi (Déesse?). Hintaa en muista, mutta varmasti sopiva. 

Toinen nevöhööd brändi, NaturCare. Veikkaan, että sieltä pronssikaudelta. Mutta käyttämätön!

Käyttämätön kasvovesi! Ei siinä, mutta kuinka moni on tuotakin availlut, kun kerta korkki on jäänyt auki. No thanks. 

Meikkipussi seitsemän euroa! Najs! Sisällä meikkivoiteita, kaikki avattuja ja läärättyjä. Kyllä, tarkistin. 

Tämä oli paras. Acqua di Parman tuoksun pohjat, hintaa about kymppi. 

Tekokynnet, jotka näyttävät vähän siltä, että niitä on käytetty. Yäk?

Sitten ällöttävyyden multihuipentuma:

Äitini äityi nostalgiseksi tämän äärellä, sillä hän on käyttänyt Oil of Olayn vastaavaa voidetta joskus muinoin. Mutta hyi olkoon mikä ties kuinka vanha, mähmäinen, sörkitty voide. Kuka tällaisen ikinäkään ostaisi? Jos olisin niin köyhä, ettei minulla olisi varaa kasvorasvaan, en silti ostaisi tällaista. Mikään perustelu ei ole hyvä. Ja sitten taas: sinä joka myyt tällaisia, häpeä. Edes vähän.

Ja loppuun vielä kirppisten klassikko, Bengalin Tiikeri -dvd. Tämä löytyi joka kodista joskus, koska tuli ilmaiseksi postissa. Ja aina joku näitä myy eteenpäin. Olen jo seonnut laskuissa, kuinka monta kertaa tämä on tullut vastaan. Sata ei varmastikaan enää riitä. Hei, vain 2 euroa, levy kassalla. En kestä. Onko joku joskus saanut tämän myytyä? 

Kamalampiakin juttuja on tullut vastaan, en ole vain tajunnut kuvata. Mutta jatkoa seuraa varmasti taas joskus, sillä tämä on kiehtovaa.

Ostatko sinä kosmetiikkaa kirpputorilta? Myytkö kosmetiikkaa kirpputorilla?