Sunnuntaifiivis

Katselin eilen kalenteriani, ja ihmettelin ihan ääneen: minullahan on vapaa sunnuntai. Ou jee! Kerrankin koko päivä lööbailua ja hidasta tekemistä.

Mustikkapannareita!

Kuorinta + naamio, aina paikallaan. Vartalon kuorin aina käytetyillä kahvinporoilla.

Hidasta meikkailua. 

Pakollinen naamakuva. Ylärajaukset Wet'n'Wildin Comfort Zone -paletin duochromella. 

Muahahaa, mikä apari! Päässä vitsillä ostettu paljettibaskeri, joka onkin oikeasti tosi ihana. Kuvaaja sanoi: "Kato kenkiin!" Kuten huomaatte, meikä ei oiken osaa tätä. Naamalla vaivaantunut ilme. Keksi kuvaan ajatuskupla, palkitsen parhaan.

Talven ja pitkän korkkarittomuuden jälkeen jalat ovat nyt aika herkät. Mutta heck, on se sen arvoista. Kivat, eiks vaan. 

Paita: Salainen kirpputori

Housut: Lindex

Kengät: Ellos

Kaulakoru: sponsored by Hoas

Baskeri: Seppälä 

Sormus: Indiska

Laukku: dyykattu

Päivän biisi on ihku "Come thou fount of every blessing" jonka esittää yhtä ihku Sufjan Stevens. 

Tsemppiä maanantaihin, kaverit, jos siellä ootte!

Piä kuppis! eli KeepCupin ihanuus

Minä pidän kahvista. Pidän myös teestä. Tykkään juoda molempia, sekä kotona että liikekannalla ollessani. Tolkuton pahvimukien käyttäminen kuitenkin ahdistaa. Termosmukit ovat joko avuttomia tai rumia. Mikä neuvoksi?

KeepCup saapui pelastamaan rumien ja epäkäytännöllisten mukien suosta. Se on näppärä kuin mikä: juoma pysyy lämpimänä riittävän pitkään; se on kevyt kantaa; se on kivan näköinen; sen voi pestä astianpesukoneessa.

Kuvassa fiittaa Clipperin nokkos-sitruunatee. Maukas tapa nauttia lisärautaa.

Ystävyytemme aikana KeepCupista on tullut minulle lähes korvaamaton.

Värivalikoima on muuten aivan älytön. Itse en onneksi joutunut vaikean valinnan eteen, vaan neiti kämppis teki sen puolestani. Bless her soul. KeepCupeja saa viidessä eri koossa. Firman nettisivuilla voi jopa kustomoida ihan omanlaisensa kupin. Hintakin on varsin kohtuullinen.

Niin ja mainitsinko, että KeepCup on aikast ekologinen? Polypropyleeni on kierrätykseen sopiva materiaali, ja mieti nyt miten paljon pahvimukeja jää käyttämättä.

Kuva keepcup.com

Kannattaa vierailla firman nettisivuilla. Suomessa (siis Helsingissä:D) tuotetta myy ainakin Kaffecentralen.

Pieni vinkki loppuun: ei kannata jättää sitä kahvinjämää hautumaan mukiin. Tulee aika turski haju meinaan.

17.

Se on kuulkaas tasan viikko jouluun, toverit.

Siksipä kalenterin ensimmäinen leivontafiilistely! (Lupaan, että yhdestä luukusta aukeaa jotain hääviä!)

Kun pitää keksiä jouluelokuvailtoihin nopeaa, jouluista naposteltavaa, on tässä ihan ässä juttu:
mariannepiparit!

Ja näin se käy: ota yksi paketti piparkakkutaikinaa (tai tee itse, jos olet aidosti kätsä emäntä eikä sinulla ole kiire!) ja pussi mariannerouhetta. Kauli marianne taikinan joukkoon, ja leikkaa siitä tankoja. Paista 200°c:ssa uunin ylätasolla n. 8 minuuttia. Älä paista liian pitkään, tai tulee turhan kovia.

Sitten vain piparkaakut nättiin purnukkaan ja menoksi. Minä pakkasin ne Petteri Kaniini -peltirasiaan.

Päivän musiikkikappale on "It's beginning to look like christmas," ja sen esittää luonnollisesti ihana Bing Crosby.

Nam ja miau! 

"Rauhoittava" yrttitee

Kas, kätevänä hippiemäntänä  tekaisin itse yrttiteetä. Se oli helppoa se. Kun oli purkkeja tyhjänä (Dammansin "Le jardin bleu" oli ehkä karseinta maistamaani teetä heti Yellow labelin jälkeen. Yh.) ja teki mieli valloittaa taas uusi territorio omiin nimiin.

Laventelia, valeriaanaa (as in rohtovirmajuurta) ja inkivääriä, kippaan ja ravistaen. Kivaa on. Toki jos on ihka-aito luonnon ja hippiaatteen ystävä, ne yrtit poimii ihan itse tuolta luontoäidin helmasta. Minä olen urbaani ja kiireinen moderni nainen, en minä ehdi tuonne susirajan taakse metsään sotkemaan, ostin siis yrttini kaupasta.

Parempien yöunien ja rauhallisemman mielen kiiltävät kuvat silmissäni en ajatellut, että näiden kolmen yrtin yhdistelmä ei ehkä toimikaan just ihan satasella. Ensiksikin: valeriaana haisee aivan kamalalle. Toiseksi: valeriaana haisee aivan kamalalle. No, ajattelin sitten pistää salviaa keventäväksi elementiksi. Salviani oli homeessa. Tai ainakin luulen niin. Enkä yleensäkään ymmärrä, miksi ajattelin salvian olevan keventävä elementti. Tai että se sopisi tähän keitokseen.

Siinä makoisia toukkia. Teretulemast teelle vaan.

Nyt illalla uskalsin hauduttaa ensikupposen. Oli meinaan Rapsakka ensipuraisu. Laventeli maistuu vaatekaapille. Inkivääri potkaisee. Mutta valeriaana pistää unettamaan. Ihmeellinen yrtti.

Onneksi en laittanut sitä salviaa. Ties mikä aatsipoppa tämä sitten olisi.

Tämä on pahaa. Niin pahaa.

Maailma 1 - Fanni 0

Ps. Oho, blogillani on jo 9 lukijaa. Ainakin yhdeksää ihmistä kiinnostaa. Hahaa. Hymyilen teille bepantheninvalkoista hymyäni ja linkitän teille iloista musiikkia. JEE!

Öljypää

En nykyään oikein välitä hoitoaineista, mutta jollakin tukkaa pitäisi hoitaa. Hamppuisen kuontalon apuun riensi öljyhoito, ja päätinkin tehdä tästä viikottaisen rituaalin.

Näin se toimii: loraus manteli- ja kylmäpuristettua oliiviöljyä lasiin, perään muutama tippa eteeristä öljyä. Itse käytän lootusta, sitä kun olen Intiasta asti kotiin roudannut. Eteeristä öljyä laitoin lähinnä tuoksun takia. 

Levitin kaiken öljyn hiuksiini, tasaisesti juuresta latvaan. Ainakin oma lettini imaisi öljyä reippaasti. Tukka kannattaa letittää tiukalle, ja laittaa päälle vaikka suihkumyssy suojaamaan ympäristöä öljykatastrofilta. Jätin hoidon muhimaan päähän yön yli. Aamulla pesin hiukset normaalisti, vaahdotin tosin kahdesti. Tähän väliin hehkutan Lushin shampoopaloja! Olen aivan rakastunut. Niistä ehkä myöhemmin. 

Tukasta tuli kiiltävä, runsas ja hyväntuoksuinen. Öljy ei latistanut tai rasvoittanut yhtään, päinvastoin. Päänahkakin tykkäsi. Peukut pystyyn!

Melkoinen ero, sanonpa vaan.

It's simple

Johnny Cashilla oli hallussaan tiivistämisen taito. Ei kaikki olekaan niin hankalaa, hei. Don't take it too hard. (Biisivalintakin ilmeinen. En stressaa!)

Kuva: andrewromano.tumblr.com

Hyvä ruoka, parempi mieli

Joinakin päivinä joutuu taistelemaan kovasti ihan yksinkertaistenkin askareiden kanssa. Itku tulee ja päätä kivistää.

Neuvo tulevaisuuden minälle: syö ajoissa.

Ja jos vahinko on jo peruuttamaton ja tekisi vain mieli mennä peiton alle itkemään, kannattaa noudattaa mummujen ja Muumimamman ohjeita.  Paista lettuja.

Siirappi ja hillo...  Hiirappi ja sillo.

Koitapa murjottaa mansikkahilloa suupielessä. On hankalaa. Lettukestit, lääke moneen vaivaan. Myös inspiroiva musiikki tekee tehtävänsä. Nyt on parempi mieli.

Hehkuti hehkuti

En voi olla tarpeeksi korostamatta manteliöljyn ihanuutta. Ostin Intiasta pullon ilmastonvaihdoksen kuivattamaan päänahkaani.  Suomessa uskaltauduin kokeilemaan tuotetta koko päähän. Koska tukka tykkäsi, ajattelin pullon kehotuksesta hieroa tipan silmänympäryksiin. Koska silmänympärykset tykkäsivät, levitin öljyä naamaan. Ihoni on epäpuhtauksia villisti tuottava murheenkryyni, ja ajattelin, että öljy saattaa pahentaa tilannetta. Väärin. Iho tykkäsi.

Manteliöljy tekee ihosta niin pehmeän, ettei se enää vauvavuosien jälkeen ole ollut. Se imeytyy nopeasti. Se on puhdasta. Se tuoksuu hyvälle. Oi oi. Myös epäpuhtaudet ovat vähentyneet. (Eivät toki pelkästään öljyn voimasta, mutta uskon että se on osatekijä.)

Manteliöljy -  Ma armastan sind.

Permanenttitussi

Olen huulipunatyttö. Huulikiilto on toki helpompaa, mutta tahmeaa ja jotenkin turhan kevyttä. Joskus on silti kiva laittaa huuliin vain jotain ja unohtaa. Kiilto ei käy, yäk. Sen sijaan huulitussit ja -stainit ovat aivan loistavia, niistä tulee väriä, ne pysyvät mutta eivät vaadi jatkuvaa kyyläämistä. Ei huulipunaa hampaissa, eikä kiillon häivääkään.

Suomen markkinoillahan näitä staineja ei ole vielä pitkään ollutkaan, mutta muutama brändi on hypännyt kelkkaan mukaan. Olen kokeillut Max Factoria ja Lumenea. BLÄÄH. Sinänsä hyvät värit eivät pysyneet, toinen taisi kiiltää, ja molemmat tussit kuivuivat kahdessa kuukaudessa. Varsinkin Max Factor oli pettymysten pettymys.

Satuin ostamaan alemyynneistä Goshin version tussista, "kun halvalla sai", ja tämä on ensimmäinen stain joka tosiaan toimii! Väriä tulee ohuelti mutta silti riittävästi. Voin kerrostaa haluamani määrän. Tämä ei maistu täysin vastenmieliseltä. Väri on kirkas. Jee.

Siis jätkä pisti just tussia huuliin. (Photobooth on kaveri.)

Joo. Sävy on 003 Berry. En ole yleensä lämmennyt pinkeille, mutta nyt jotain on tapahtunut kun pinkki onkin aika jees. Tämä on kuitenkin enemmän marjaisa kuin barbie (on yksi sellainenkin muuten varastossa, ai että!)

Jos tuotetta taputtelee kevyesti vain huulten keskelle, näyttää lopputulos siltä kuin olisi käynyt vadelmapuskassa napostelemassa.

Nenävarjo

Ja kun ottaa järeät aseet käyttöön ja tussaa kuin lapsena värityskirjaa, saa lopputuloksesta aika näyttävän. Lapsena muuten väritin aina rajojen yli. Samaa vikaa vieläkin.

Ehkäpä siinä onkin syy, miksi nämä tussit vetoavat minuun! On se jotenkin lapsekasta sotkea tussia suuhun.

Hetkistä

Elämä on hetkiä. Sellaisia, joina päättää aamulla, että tänään en jaksakaan. Sellaisia, joina tajuaa, että hius on uusiutuva luonnonvara. Laulaa korkeammalta kuin koskaan. Hetki venyy helposti tunniksi suloisen ihmisen seurassa, Hetkiä, joina huomaa, että valot ovat kirkkaita, mutta Jumala vielä kirkkaampi. Hetkiä, joina alkaa ihmetellä, mitä ihmettä on tuossakin tyypissä nähnyt.  Kärsivällisyyden kaipuuta. Miten maailmassa voi olla niin paljon söpöjä poikia? Hetkiä, joina ihan komea tuntematon poika katsoo koko bussimatkan ajan silmiin ja hymyilee vielä pois noustessaan. Hyvät juhlahetket. Kun aamulla löytää illan juhlien jälkeen sängyn alta jaffafläkin. Kynttilät; niitä on oltava. Ystävät; niitä vasta onkin oltava. Bussissa radiosta alkaa soida "Ameno", ja on vaikea olla nauramatta. Tanssiminen kuin kukaan ei katsoisi. Hetkiä, joina olennaisinta on hyppiminen.Väsymys. Uupumus. Suru. Ikävä. Itku. Uni. Halaukset. Nauru. Suuttumus. Hyväksyntä. Hymy. Sade. Villapaidat. Musiikki. Keskiaika. Liian ohjelman karsiminen. Rakkaus. Helsinki. Rauma. Koti. Perhe. Suhe. Hämmennys. Ahdistus. Helpotus. Valo. Hämärä. Frendit. Hetkiä, joina tajuaa, että hei, tässä on tarpeeksi. Kaikki tämä on riittävää ja hyvää.

            

                      

                 

Lopulta nämä hetket ovat ohi, ja tilalle tulee uusia, vaikka tietyt asiat pysyvätkin. Ja aina voi heittäytyä siihen luottamukseen ja lauseeseen, jonka luin Monkissa yhdestä paidasta (perusmeisinki, hengellinen oivallus vaatekaupassa.): "Whatever, I am." Mieletöntä. Mitä tahansa, Minä olen. Vau. Jumala on. Minun elämänikin on Hänen kauttaan.

Elämä on hetkiä, joina ymmärtää, että kaikki muuttuu hyväksi ja kauniiksi.

PS. Perään vielä sunnuntain kivojen illanistujaisten (joista ei juuri jäänyt kuvia, koska oli niin kivaa etten muistanut edes kuvata!) jälkimainingeissa kasvispiirakan resepti.

Pesto-feta-kasvispiirakka

1 pkt taikinaa (no kai nyt nainen joskus saa hiukan huijata!)
Pestoa
1 kesäkurpitsa
1-2 paprikaa
2 punasipulia (tai 1 iso)
Fetaa (paketti, ei kuutioita)
200 g herkkusieniä
2 dl ruokakermaa
2 munaa
Mustapippuria
Yrttejä

Voitele piirakkavuoka (ohjeesta tulee enemmänkin täytettä, voihan sitä tehdä pellillisenkin) ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuullota sipulit ja lisää joukkoon muutkin kasvikset. Anna pehmetä hieman. Lisää pesto. Täytä piirakka. Murusta feta. Vatkaa muna ja kerma, mausta pippurilla ja yrteillä, kaada täytteen päälle. Paista uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes piiras on kullanruskea. Vetele piirasta nassuun. Parasta kylmänä.

Löydöksiä (ja yksi turhake)

Aloitan mainoksella: te, jotka satutte liikkumaan Rauman suuntimilla 4.12, tervetuloa kuulemaan lauluyhtyemusiikkia! Myytti (ryhmä paikallisia tyyppejä) johdattelee yleisön jouluun. Siellä tavataan! Ja jos tulee nälkä, kannattaa katsastaa Cafe Luwila, josta saa todella hyvää salaattia, erikoiskahveja, teetä, kakkuja ja vaikka mitä. (En ehkä ole ihan puolueeton arviossani jostain syystä, mutta uskokaa silti!;)) Lisäksi kahvila on tunnelmallinen ja sopivasti moderni. Ja henkilökunta on ihan parasta.

Etsivä löytää! Aikaisempi huulipunapostaukseni saa jatkoa, sillä löysin sen oikean (huulipunan siis!) Ihanaiseni on MACin mattapunasarjan "Chili". Sävy tuo silmieni värin esiin ja ei todellakaan kiillä. Autuudellani ei ole rajaa. No joo, liioittelen, huulipunahan se vain on. Mutta hymyilen nyt leveämmin, huulipunaa hampaissa.

Uusi kamerani muuten saapui torstaina. Viikonlopun sukujuhlaa siis säesti iloisen lapsen räpsräps. Ja kamera on ihana. Ja mukana tuli SodaStream. Mietin vieläkin, mihin sijoitan laitteen. Ja miten sitä käytetään? Ja mihin muka tarvitsen sitä? On sellainenkin nyt sitten.

Sisustusideoita suorastaan pursuilee päästäni koska oon niin sairaan luova ja taiteellinen (eikös blogikulttuuriin kuulukin itsekorostus? Sitähän tämä kaikki on.) ja tässäpä vinkki: jos omistaa runsaasti korvakoruja, tietää, että niitä on hankala sijoitella nätisti ja käytännöllisesti esille. Mariskoolin reunoille mahtuu aimo läjä killuttimia, ja loput menevät kulhon sisään. Kätevää! Siisti ja kaunis turhamaisuuspöytä/hylly/laatikko parantaa päivää. Joskus vielä hankin kokonaisen hyllyn kaikelle kosmetiikalle ja koruröykkiöille. Ja hajuvesille!

Ja vielä löytö Helsingistä: etsin jatkuvasti edullisia pashminoita, ja tänään sattumalta kävelin Kaisaniemenkadun Fiorellan ohi. Liikkeen vaatteet eivät voisi olla kauempana tyylistäni, mutta ajattelin silti poiketa sisään. Ja kas! Edullisia pashminoita, ja värivalikoimaakin oli. Huivit on aina jees.

Kukahan sanoi, ettei materia tee onnelliseksi? (No eihän se teekään. Oikeasti.)