30 kysymystä ja 30 vastausta

Zaza's Petals -blogista (ihan mahtava tyyppi tuo Sari, muuten! Jos kaipaat lennokasta kielenkäyttöä, tutustu hänen blogiinsa!) bongasin 30 kysymystä ja 30 vastausta -haasteen (onko sinulla/onko sinulla ollut/oletko jne.). Koska en ole hetkeen tehnyt tällaisia, ja näiden tekeminen on aina hauskaa, ajattelin minäkin haastella itsestäni 30:n kysymyksen verran. Elämäni ei ole kovin (media)seksikästä, mutta ehkä se ei haittaa. Oh no, let's go. 

Avioliittoja: En ole naimisissa. En ajattele avioliittoa kovin aktiivisesti; se olisi varmaan ihan mukavaa, mutta mukavaa on näinkin.

Kihloissa: En ole myöskään ollut kihloissa. Silläkin uhalla, että vaikutan todella epänormaalilta, kerrottakoon, etten ole koskaan edes seurustellut. Syytä en tiedä, mutta näin se on. Ehkä sopivaa tyyppiä ei ole tullut vastaan, tai ehkä olen todella kranttu. Tai se kolmas vaihtoehto, jota en suostu ajattelemaan, koska se kela on vahingollinen ja hyi.

Lapsia: Tuntuu varmaan aika loogiselta, ettei lapsiakaan ole.

Lemmikkejä: Vanhemmillani on kissa (ja kohta toinen!) mutta minulla ei ole vielä ikiomaa lemmikkiä. Haaveilen kyllä kissasta, seuraavaan kotiin hankin taatusti oman maukujan.

Leikkauksia:  Muutama. Minulla on leikattu ainakin kitarisat ja silmät. Lisäksi kohtua on ronkittu tähystyksessä. Nyt juuri ei tule muuta mieleen. 

Tatuointeja: Ei toistaiseksi yhtäkään. En ole varma, haluanko tatuointia vai en. Minulla on pari hyvää ideaa, jotka saattavat päätyä iholle, tai sitten eivät. Niin kauan kun en koe pakottavaa tarvetta hankkia tatuointia, en sitä hanki.

Lävistyksiä: Korvissa on reiät. Nenälävistys meni umpeen, kun olin kipeä. Mutta aion mennä ottamaan sen takaisin, se sopi naamaani ja pidin siitä ihan älyttömästi. Muuten en ole lävistysten ystävä. Korva ja nenä, ne ovat ainoat paikat joissa pidän lävistyksistä, oikeastaan kenelläkään.

Muuttoja: Kahdeksan tai yhdeksän? Ei vielä ihan hirveän montaa. 

Ottanut lopputilin: Kerran!

Ollut saaressa: Onko olemassa raumalaista, joka ei olisi ollut saaressa...???? Tietenkin olen ollut saaressa. Rakastan merta ja saaristoa. Haaveilen omasta mökistä saaressa. Merellä mieli on tyyni. (Kysymyksen kunniaksi pari kuvaa Reksaaresta.)

Autosi: En omista autoa. Autot eivät kiinnosta minua yhtään, enkä myöskään koskaan tunnista autoja. Kaverit saattavat odottaa parkkiksella pitkään, kun en tiedä mitä autoa etsiä. "Se harmaa Mazda" ei sano minulle mitään. Kaikki autot ovat harmaita!

Ollut lentokoneessa: Ehkäpä yli 10, mutta kuitenkin alle 20 kertaa.

Onko joku itkenyt vuoksesi: Varmasti on. Äidin olen ainakin saanut itkemään (sori!) Ehkä olen jättänyt taakseni paljon särkyneitä sydämiä ja kyyneleisiä silmiä? Ken tietää, sellainen minä olen.

Ollut rakastunut: Kahdesti. 

Ollut ambulanssissa: Kerran! Se olikin hyvä reissu se. Minut vietiin Raumalta Poriin päivystävälle gynelle sunnuntaiyönä. Olin todella kovissa kivuissa, joten minuun oli pumpattu melkoinen määrä lääkkeitä (muistelen, että sain kaksi tai kolme kipupiikkiä reiteen, sekä tippaan kolme annosta. Eli aika paljon.) Kun lanssikuskit nostivat minut autoon, mistä olin karseissa kivuissakin todella innoissani, he ihmettelivät, miten hitossa olen vielä hereillä. "Ei sun tämän lääkemäärän jälkeen pitäis olla tajuissas!" No, hereillä oltiin ja to-della hilpein mielin. Matka taittui nopsaan, pössyissä kun olin. Radiossa soi ainakin Viktor Klimenko ("HEEEEEI MÄ TIEDÄN KUKA TOI ON! SE ON MUN MUMMUN LEMPILAULAJAAAAAA!") ja U2:n "Where the streets have no name", jonka aikana hämmästelin välkkyviä katuvaloja ja nostin kädet ilmaan ja tanssitin niitä. Ambulanssissa oli oikein mainiota. Kanssani ollut ensihoitaja olisi varmasti toista mieltä, jos häneltä kysyttäisiin. En edes halua tietää, mitä kaikkea olen hänelle matkan aikana paljastanut, sen verran filmi kuitenkin oli poikki.

Luistellut: Olen, ja jos saan päättää, en enää luistele. Inhosin sitä lapsena ja uskallan epäillä, etten siitä nytkään pidä.

Surffannut: En ole, enkä ole varma, kiinnostaako edes. Voisin kokeilla, jos tulisi tilanne vastaan.

Ollut risteilyllä: Toki olen ollut. En ole laivamatkustamisen suurin ystävä. Kun taxfree on juostu läpi ja buffetissa syöty, on tekemistä aika vähän, jos ei hillu baareissa. Hytissä voi toki hengailla ja lukea, mutta voin hengailla ja lukea halvemmalla ihan kotona.

Ajanut moottoripyörällä: En ole, enkä ole ehkä ollut kyydissäkään. Skootterin kyydissä kerran, mutta sehän ei ole moottoripyörä, Fanni. 

Ratsastanut hevosella: Oi, olen. Rakastan hevosia ja olen aina halunnut ratsastaa enemmän. Mutta se ei ole ollut mahdollista. Jonain päivänä vielä.

Lähes kuollut: En ainakaan tietääkseni ole! Ihan pienenä olen pudonnut veneestä, ja olisin saattanut hukkua, jos isä ei olisi hypännyt perään. Kerran olen meinannut jäädä ratikan alle. Mutta en ehkä osaa laskea näitä "lähes kuollut" -kategoriaan. Elossa ollaan.

Ollut sairaalassa: Jonkin verran. Tai siis, päivystyksessä ja kaikenmaailman tutkimuksissa aika paljon, mutta sairaalassakin. Missä raja menee? Onko magneettikuvauksessa käyminen sairaalassa oloa? Entä hullujenhuoneella oleminen?

Suosikkihedelmä: Juuri päättyneen satsumakauden (rip!) kunniaksi satsuma. Tai mansikka. Tai kotimainen omena. Tai luumu. Eikun tuore mango! Ihan sama, rakastan hedelmiä. Paitsi klementiinejä. Ne eivät koskaan tule olemaan yhtä hyviä kuin satsumat, vaikka kuinka yrittäisivät. Klementiinit ovat parhaimmillaankin pettymys.

Aamu vai ilta: Sekä-että! Valitettavasti.

Lempiväri: Musta, keltainen, harmaa, vihreä. Pidän väreistä, kun ne ovat murrettuja, lämpimiä ja rauhallisia. Tosin keltainen saa olla kirkas.

Viimeisin puhelu: Soitin pikkuveljelle.

Viimeisin viesti: "Mamma olet nero!" eräälle ystävälle. Minulla tuo Whatsapp laulaa aika paljon. Se on pääasiassa oikein mukavaa, sillä muutaman ystävän kanssa viestittely on päivittäistä ja tärkeää.

Kahvi vai tee: Molemmat. En aio valita.

Kissa vai koira: KissakissakissakissakissaKISSA.

Paras vuodenaika: Syksy! Olen syysihminen henkeen ja vereen. Edes marraskuu ei saa minua nujertumaan. Okei, kyllähän se pimeys väsyttää, mutta ei ihan niin paljoa että jaksaisin siitä ahdistua. Kaikki vuodenajat ovat mukavia, pidän siitä että Suomessa on niin selkeästi neljä erilaista vuodenaikaa. 

Noin sitä taas tuli lätistyä itsestään. Oliko joukossa jotain shokeeraavaa? Oletko samanlainen vai ihan toiselta planeetalta? (Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta, itse olen Uranuksesta.)

Kauneusbloggaajien kesäinen meikkihaaste

Alohair-blogin soma Sanna operoi meille bloggaajille haasteen, jossa jokainen meikkaa samalla paletilla keväisen tai kesäisen meikin. Jokainen pisti virtuaaliseen arpakoriin sanan, joka toimisi inspiraationlähteenä jonkun toisen meikille. Ja aikamoisia taideteoksia gimmat ovat näistä sanoista saaneet aikaan!

Pretty.fi sponssasi meille NYXin The Go-To -paletit, sävyssä Bon Voyage! ja Glitternisti glitterit (jotka jäivät kuvaamatta! HÖH ja anteeksi!). Paletti on oivallinen ja monikäyttöinen reissutuote, hence the name. Se tuleekin varmasti kulkemaan mukana kesän riennoissa, melkein pelkästään korostuspuuterin takia, sillä se on kultaa.

Oma inspiraatiosanani oli "juhannus." Hihkuin riemusta kun sain sen, sillä juhannus on minusta älyttömän inspiroiva juhla. Alkukesän luonto, hämärä hiljaisuus, linnut ja rauha. Minulle juhannus on näitä, ei niinkään ördäämistä soutuveneessä. (Hehe.) Aloin pallotella erilaisia juttuja, ja yhtenä iltana kun olin jo nukahtamaisillani se iski minuun: Eino Leinon runossa "Juhannus" sanotaan "Ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari." Boom. Tämä oli niin inspiroiva laini että päätin toteuttaa sen meikissäni.

Paletista käytin violettia ja vihreää luomiväriä. Meikki ei ehkä ole yläluomella se kaikkein onnistunein, mutta se nyt on mitä se on. Halusin silmistä utuiset, sellaiset kuin alkukesän yöt ovat. Laitoin violettia alaluomille ja häivytin raivokkaasti. Harjasin ripsiin ripsaria, ja kulmat meikkasin aika luonnollisiksi. Halusin samaan naamaan vähän sitä saunanraikkautta, joten sudin paletin poskipunaa aika runsaalla kädellä poskille ja jopa vähän nenänvarteen. Käytin myös aurinkopuuteria ja sitä korostuspuuteria. Mikään näistä ei näy kuvissa, sillä päivä oli aika kirkas. Huulet jätin nudeiksi: rajasin ne Rimmelin nudenvärisellä kynällä ja taputtelin päälle Makeup Revolutionin punaa. Huulet näyttävät kuvassa hieman erilaisilta kuin livenä, tuli tuollainen nänniefekti, joka ei kyllä ollut tahallinen. Hmm, ehkä se nyt menee siihen juhannussauna-kategoriaan..??

Mutta meikin pièce de résistance on aivan ehdottomasti glitteristä väsäämäni kyyneleet. Käytin molempia saamiani glittereitä, ja läiskin niitä silmänalusille antaumuksella. Olen jotenkin tosi ylpeä tästä luovasta ajatuksestani, että tein meikin Eino Leinon inspiroimana. Terkuin Runotyttö-90.

Alla oleva kuva on äitini ottama, meillä oli pieni kuvaussessio. Se oli ihan hauskaa, mutta en vaan osaa olla kameran edessä, en vaikka henki olisi kyseessä. Tämä kuva kuitenkin on mielestäni tosi onnistunut, ehkä yksi parhaista mitä minusta on koskaan otettu. Tukka oli edellispäivän lettikampauksella, ja lainasin äidin kukkaseppelettä. Look on kyllä todella kesäinen. Että melkeinpä tekisi mieli siteerata sitä toistakin Eino Leinon runoa jossa puhutaan jostain neiti kesäheinästä, mutta taidan nyt tyytyä yhteen korkeakulttuuriseen viittaukseen per teksti.

Minä avaan syömeni selälleen

ja annan päivän paistaa,

minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

Eino Leino

Tämän päivän taideteokset löydät täältä:

Fantazya
Pakolliset - tai ainakin melkein!
Hanna Julia
Dioriina

Ja aiemmat tästä: 

Nena Sofia´s Nails / Kevätmeikki - Krookus
Meikkimonsterin maailma / Kevätmeikki - Omenankukka
Ria G / Kevätmeikki - Vehreys
Life And Other Disasters / Kevätmeikki - Vaaleanvihreä
MaittaLy / Kevätmeikki - Kirsikkapuisto
Kultainen kynsilakka / Kevätmeikki - Tulppaani
The Diary Of A Shopaholic / Kevätmeikki - Sitruunaperhonen

Divine / Kevätmeikki - Valo
Blinger Shimmer / Kevätmeikki - Perhonen
Henna V / Kevätmeikki - Solina
Be Beauty Or Creepy / Kevätmeikki - Leskenlehti
Kiira K / Kevätmeikki - Ensisäteet
MissAria / Kevätmeikki - Lehtisilmut
Alohair / Kevätmeikki - Aurinkoiset aamut

Kidult / Kesämeikki - Kesämökki
Charlotta Eve / Kesämeikki - Merituuli
Maria Glow / Kesämeikki - Mojito
Elämää smykkinä / Kesämeikki - Kesäyö
Strokes Of Color / Kesämeikki - Mansikka
Anni Jää / Kesämeikki - Järvi

Charming Nails / Kesämeikki - Jäätelö 

Ystäväkirja

Ihanan Keyword: Love -blogin Jonnalta bongasin ystäväkirjapostauksen, joka piti tietenkin väsätä itse välittömästi. Hauskoja kysymyksiä, jotka pistivät miettimään.

Horoskooppi? Olen toukokuun tyttö, eli härkä. Kiinalainen horoskooppimerkkini on hevonen: vissiin olen tällainen maatilan eläin. En usko horoskooppeihin, joten nämä ovat kannaltani täysin tyhjänpäiväistä infoa.

Paras juoma? Meinasin vastata kahvi, mutta vastaankin tee. Tee symboloi minulle kiireettömyyttä ja rauhaa.

Lempiväri? Lämpimät, murretut ja maanläheiset sävyt. Keltainen on kuitenkin ykkönen, melkeinpä missä vaan sävyssä. Vaatteissa musta.

Lempiruoka? Just nyt sushi, graavikala, parsa ja parsakaali. Pasta on aina hyvää.

Lempinimi? Jotkut erehtyvät kutsumaan minua Fantsuksi, mutta varoitan: vihaan sitä lempinimeä. Ainoastaan tätini saa kutsua minua Fantsuksi. Muutoin se saa raivon partaalle. Itse olen koittanut lanseerata lempinimekseni Fandalf, mutta se ei ole ihan ottanut tuulta siipiensä alle.

Paras vuodenaika? Pidän kaikista! Olen ennenkin puhunut, että olen hirmu kelipositiivinen.

Lempieläin? Kissa, ehdottomasti.

Kirjasuositus? Niitä olisi monia, mutta juuri nyt suosittelen Harry Pottereita. Ne ovat oivallinen arjen keventäjä, mutta kuitenkin niissä on syviä juttuja, jotka näin aikuisena aukeavat eri tavalla kuin lapsena.

Paras leffa? Paha! Tykkään leffoista, ja minulla on monta lempparia. Katselukertojen perusteella vedän johtopäätöksen, että "Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu" on lempileffani. Ja ehdottomasti directors cut, jos saan päättää.

Lempimusiikki? Kukaan minut tunteva ei varmaan ylläty, että minun on mahdoton vastata tähän kysymykseen. Kaikki musiikki?

Onnennumero? Ei sellaista ole. 7 ehkä, koska se on täydellisyyden sekä finno-ugrilaisuudessa pyhä luku. Symboliikasta kun pidän. Ja tietty koska yksi lempialbumeistani on Sufjan Stevensin "Seven swans."

Hajuvesi? Toinen mahdoton kysymys! Äh, Kiehl'sin Original musk, ehkä.

Laukku? Olen ollut Fjällräven Kånken -tyttöjä iät ja ajat. Reppu toimii aina ja on vielä kivan näköinenkin, huolimatta liiasta trendikkyydestä. Aion käyttää reppuani vielä mummonakin.

Auto? Volvo Amatson, koska meillä oli sellainen kun olin lapsi. Tai sitten se perinteinen Skoda. Pidän vanhoista autoista.

Paras tapa viettää vapaailta? Istua ystävien kanssa, ehkä juoda viiniä ja pelata lautapelejä (eli puhua ihan kaikesta, peli toimii kuriositeettina.)

Viimeksi itkin? Eilen, kun mietin Avengers: Infinity War -leffan loppua, etenkin Grootia. Kyllä, supersankarileffa meni tunteisiin.

Viimeksi nauroin? Sama homma, eilen. Katsoin yhtä lastenohjelman introa, ja nauroin hysteerisesti vedet silmissä.

Viimeksi kehuin? Yhtä lauluyhtyeläistäni, sillä hän lauloi aivan täydellisen sointupurkauksen.

Uskotko yliluonnollisiin asioihin? Totta hitossa uskon.

Paras paikka maailmassa? Koti.

Seksikkäintä minussa? Tämä on vaikea kysymys. En pidä itseäni kovin seksikkäänä ihmisenä (en useimmiten edes viehättävänä, joten miksipä siis seksikkäänäkään. Mutta se on oma juttunsa se...), mutta viime aikoina olen alkanut ajatella, että olenhan minä seksikäs kun esitän omaa musiikkiani. Se liittyy varmaan siihen intohimoon jolla sitä teen, ja tietynlaiseen voiman ja haurauden yhdistelmään. Koen lavalla ihan eri tavalla varmuutta itsestäni. Myös joskus tanssiessani koen olevani ihan mukiinmenevä, vaikken oikeastaan edes osaa tanssia. Ulkoisesti en osaa sanoa. Ehkä pehva?

Lempijutut tällä hetkellä? Pyöräily, aurinkolasit, musiikki, parsasesonki.

Jos uskaltaisin niin? Muuttaisin Irlantiin.

Maailmankatsomukseni? Hyvä kysymys! Ensisijaisesti kristillinen, mutta myös feministinen,  humanistinen, filantropinen, inklusiivinen. Ehkä hieman kaksijakoinen, sillä uskon ihmisen olevan sekä hyvä että paha. Näen ehdottomasti ihmisen Jumalan kuvana, mutten todellakaan kaltaisena. Koen ihmisen arvokkaana, ja uskon tasavertaisuuteen- ja arvoon. Uskon rakkauteen, mutten sellaiseen muhjuiseen, vaan järjelliseen, syvälliseen ja kaiken lävistävään. Haluaisin, että kaikki mitä teen, kumpuaisi rakkaudesta. Ei niin, että sen ilmentymä on vaaleanpunainen ikuinen ystävänpäivä, vaan sellainen, että tekisin elämässäni hyviä, parhaimmillaan muitakin hyödyttäviä ratkaisuja. Ja että osaisin olla ihmisille ihminen.

Mottoni? Jos mennään huumorilinjalle, niin "Ei se siitä" tai vaarini elämänviisaus "Se minkä voit tehdä tänään, teetä huomenna toisilla." Oikeasti minulla ei sinänsä ole mottoa, mutta muutama lausahdus kyllä, jotka tuovat voimaa ja maadoittavat tarvittaessa: "Jumala on" ja Andrew Garfieldilta oppimani “Where we are most deeply wounded is where we are most deeply gifted.” Myös "Hengitä" on aika hyvä motto.

Erityistaitoni? Jos näitä musiikkihommia ei lasketa, niin laaja yleissivistys. Myös huumorintaju ja värikäs puhetapa, ehkä.

Mitä teen ensi vuonna? Sen ku tietäis! Olen toivottavasti valmistunut. Musiikkia teen, aika suurella varmuudella. Mutta missä ja miten, sitä tiedä en.

Keräilen? Kirjoja ja ikoneita. Ja kaikenlaista vanhaa rojua. Minussa on liiankin vahva hamsterigeeni.

Karmein paheeni? Hmm, jaa. Laiskuus.

Ihanin ominaisuuteni? No se huumorintaju. Olen myös aika empaattinen tyyppi. Haluan, että ihmisillä on seurassani hyvä olla.

Tämä saa minut onnelliseksi? Rakkaus, läheiset, musiikki, kissat.

Kirja tai biisi jotka olisin halunnut itse kirjoittaa? Aika monen biisin kohdalla ottaa pannuun, etten ole kirjoittanut sitä itse. Sufjanin "All the trees on the field will clap their hands" on yksi niistä. Esitin sen hetki sitten keikalla omalla sovituksellani, ja aika moni luuli sitä minun tekemäkseni. NO EI OLE, KIITOS KUN MUISTUTIT. Myös jokaisen Edith Södergranin runoon haluaisin vetää omiin nimiini, jos voisin.

Elämäni tähtihetki? Haluan ajatella, että se "the" hetki on vielä tulossa. Yksi kuitenkin on opiskelupaikan saaminen Sibelius-Akatemiasta. Olihan se siistiä.

Keksintö jota ilman en voisi elää? Silmälasit, koska ilman en oikein näe mitään. Oikeastihan olisi vaikea elää ilman moniakin keksintöjä.

Tämä vie minulta jalat alta? Hyvältä tuoksuvat ihmiset. Jos mietitään romanttisessa mielessä, niin huumori, musikaalisuus, omistautuminen, lämpö ja hyvä tyyli.

En tiedä oliko joukossa enää mitään yllättävää, koska olen varmaan aika avoin kirja. En haasta ketään erikseen, mutta olisipa kiva lukea tätä muualtakin! Ja jos et kirjoita blogia, voit vastata joihinkin kysymyksiin alla. Mua kiinnostaa aina ihmiset. <3

Ihana, kamala, lemppari, inhokki

Monissa blogeissa on kiertäntyt tällainen haaste, jossa saa ihanasti polarisoida asioita vastakkain. Lusikkani upposi tähänkin soppaan, koska tykkään tällaisista kovasti.

Kamalin ruoka Kuten olen aiemminkin maininnut, syön melkein kaikkea paitsi kinkkukiusausta. Myös suklaakiisseli -tai puuro ovat kammottavia alkulimoja.

Herkkuruoka No ainakin sushi, ramen, sienikeitto, monenlainen intialainen sekä graavilohi. Graavilohta voisin syödä kilon ihan pelkilteen. Jokin siinä koostumuksessa on äärettömän tyydyttävää.

Kahviherkku, jolle sanon ei No huh, minäkö kieltäytyisin paakkelsseista? NEVER. En yksinkertaisesti keksi mitään kahviherkkua, jolle sanoisin ei. Syön mitä vaan ainakin yhden palan. Jos maku ei ole maailman paras, en vaan santsaa. Ihan simppeliä!!! No okei, ne Gifflar-pullat eivät uppoa. Maistuvat teolliselta hiivalta.

Kahviherkku, jolle sanon kyllä Tuore, mehevä korvapuusti, tuoreet munkit (Vanhan Rauman Kaffebarin munkit ovat ebin!), perunaleivos, cookiet, piimäkakku, runebergin torttu, mokkapalat... Olen perinteisten leivonnaisten ystävä, ja tuntuu, että vuosi vuodelta makuni muuttuu mummomaisemmaksi.

Telkkariohjelma, jota en katso Tosi-tv, osastoa adjektiivi + ammattikunta. Kaikki mahdolliset huutokauppakeisarit, varastojen etsijät, pontikankeittäjät ja seksiä saarella -ohjelmat saavat vatsan sekaisin. Ei kiitos. Myös kaikki, missä on Jaakko Saariluoma, Janne Kataja, Jaajo, Hjallis tai Aku Hirviniemi on ehdoton nounou.

Telkkariohjelma, jota katson Tässähän kävi niin onnettomasti, että viime aikojen lempparit, eli Isä Brown ja hänen laumansa sekä Noin viikon uutiset päättyivät. Onneksi minulle jäi Pitääkö olla huolissaan (Miika Nousiainen<3). Myös Unbreakable Kimmy Schmidt on maininnan arvoinen. Minulla ei oikein ole mitään katsottavaa just nyt. Mutta brittiläinen epookkidraama uppoaa yleensä aina. Saa suositella! Joululomalla aion katsoa Game of Thronesin viimeisimmän kauden.

Inhokkisää Olen siitä erikoinen, etten oikein inhoa mitään säätä. Suhmura ei ole suosikkini, mutten sitäkään inhoa. Sellainen 40:n asteen seksihelle ei myöskään ole ihan lemppari.

Lempisää Kirpeä aurinkoinen syyskeli, tai sumu tai pakkanen ja lumisade. Myös ukonilma on ihana! Ja sade! Sääilmiöt ovat aina kivoja.

Kamalin musiikki Ankea suomimusa! Kaikenmaailman arttuwiskarit, lauritähkät, tauskit, dannyt jne. Vanha Suomi-iskelmä on sangen asiallista, mutta 80-90 -luvulla alkoi alamäki. Niin ja Yö. Hyi. Popeda, Mamba, Dingo. En myöskään välitä tusinapopista tai hevistä. Suhtaudun musiikkiin aika intohimoisesti (jos ei kukaan ole koskaan pannut merkille!) joten inhoan palavasti aika monenlaista.

Paras musiikki Mutta kuten inho, on rakkauskin palavaa. Parasta musiikkia on se, joka saa aikaan kylmät väreet, elämästä elokuvallista, sanoittaa tunteita, tukee tunteiden käsittelemistä ja yksinkertaisesti tuntuu hyvältä. Just nyt parasta on mm. Hozier, hyvä joulumusa, The Gloaming ja tietty omat biisit. Jos muuten haluat kuunnella mitä minä kuuntelen, klikkaa tiesi Spotify-tililleni. Siellä on paljon soittolistoja. (Suosittelen eritoten Hidas joulu- sekä 17 -listoja!) KLIK.

Kamalin aika vuorokaudesta Iltapäivät ovat tuskaa. Kolmesta viiteen tuntuu, että veri vähenee ja maailma kaatuu.

Ja se paras aika Aikainen aamu ja myöhäinen ilta. Näitä kahta on ehkä hiukan hankala yhdistää, joten nautin jommasta kummasta kohtuudella.

Tästä menetän hermot Hitaat kävelijät, etuilijat, asiat jotka eivät toimi, mekkala, minäminäminäminä-ihmiset. Ainakin.

Tästä rauhoitun Kehtäävä kissa, höyryävä teekuppi, hyvä kirja, ratikkamatkat, kynttilät, Opamox (höhö), vinyylilevyn rahina, villasukat.

Mun huonoin mieliala Raskasmielisyys. Se on taas iskenyt viime aikoina aika usein. Silloin katoaa kaikki toivo ja usko. Silloin levy jumittuu ja alan toistella itsevihaisia mantroja, jotka ovat kammottavia. Ei jatkoon.

Paras mieliala Hmm, luova! Olen tosin usein aika ärtyinen kun minulla on luova prosessi käynnissä. Myös innostuneena olen mielestäni ihan mainio. Tai kun olen juhlatuulella. Mutta ehkäpä kaikkein paras mieliala on se, kun tietää voivansa vaan olla rennosti. Tai kun saa olla kotona, laittaa ruokaa, siivoilla, lueskella, kutsua vieraita. Siitä tulen aina hyvälle mielelle.

Kodin turhake Huoneeni kokolattiamatto! En oikein tiedä, onko meillä mitään turhakkeita. Roinaa kyllä ihan suremattomasti, mutta kaikki käytössä.

Paras tavara Kaikki kiva vanha ja vähän vinksahtanut rojuni! Mutta myös tietokone ja vedenkeitin pääsevät sijoille.

Vaate, jota en suostu laittamaan päälleni Ihoa nuoleva trikoo, poolot, bootcut-farkut, nahkahousut.


Vaatteet, joissa viihdyn Vähän boheemit, vähän professorit. Mukavat, mutta skarpit. Tai sitten jokin liehuva mekko ja maiharit. Toki myös kotivaatteet, eli raidalliset yöpöksyt ja kauhtunut t-paita. Niin ja ne villasukat!

Haju, jota en kestä Peseytymättömän ihmisen eltaantunut lemu. Sellainen rasvainen ja vähän eritteinen, kyllä te tiedätte. Pekoninkäry on myös ällö.

Paras tuoksu Kodin tuoksu, vanhat kirjat, kynttilät, puu, metsä, kissa, kaikki ihanat hajuvedet, jotkut miehet, pakkanen, ruoka uunissa, pulla, joulu.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä Minäminäminäminäminäminä. Mainitsin jo aikaisemmin, mutta argh. Myös inttäminen, empatiakyvyn puute, ahneus ja tietämättömyys. (Siis sellainen, ettei edes kiinnosta ottaa selvää asioista, tietynlainen "ihan sama" -asenne.)

Mukavin luonteenpiirre ihmisellä Empatia, huumori, tiedonjano.

Semmoisia tällä kertaa! Nappaa omaan blogiisi jos et ole jo tehnyt!

Tuliko uusia juttuja? 

Kadonneet tuoksut

Jonna haastoi minut muistelemaan kauan kadoksissa olleita tuoksuja. Ajattelin ensin, ettei minulle ole käynyt niin huonoa munkkia, että lemppareita olisi kadonnut markkinoilta, mutta yllättäen muistin kaiveleminen tuotti tulosta. Ja heti perään murhetta. Voi kun näitä saisi vielä nuuhkia!

Impulse - Spice girls

Kuva: Pinterest

Jos ollaan kirjaimellisia, tämä oli kyllä deodorantti. Mutta ihan sama. Olin niin onnellinen, kun vanhemmat ostivat tämän minulle. Olin ehkä kahdeksan. Rakastin tätä tuoksua, ja suihkin sitä melkoisella vimmalla kainaloihini. Tähän liittyy kyllä negatiivinenkin muisto: muutamat tytöt jaksoivat aina pilkata minua mistä tahansa syystä, ja tämä oli yksi. Muistan, kuinka mieleni oli musta, sillä olin alkuun ollut niin onnellinen omasta dödöstä. Mutta oli miten oli, tätä ostaisin heti jos saisin käsiini. Tai jotain tältä tuoksuvaa.

Itseasiassa, tämä taisi olla aika kypsä tuoksu. Hauskaa, miten 20 vuotta sitten esiteineille ei tehty pelkästään hedelmäisiä sokerilitkuja. Nenä spaissarituoksun takana oli Ann Gotlieb.

Yves Rocher - Ming Shui

Kuva: Minicollectibles.com

Sain pienen töpöttelypullon Ming Shuita sekä sarjan vartalovoiteen ehkä joltain tutulta? En enää muista tarkalleen. Olin aika nuori, alle kymmenenvuotias. Mieleeni on jäänyt ihanan raikas ja pehmeä tuoksu. Ming Shu oli 90-luvulla ah-niin-trendikäs vesituoksu, ja pullo oli mahtavan orientti. En usko, että se sopisi minulle nyt, mutta olisi hauska nuuhkaista.

Kenzo - Summer

Kuva: parfumo.net

Ah, tämä tuoksu oli upea. Ostin sen vähän alle parikymppisenä. Tykkäsin nuorempana Kenzon tuoksuista, ja tämä oli ehdoton suosikkini. Pehmeä, puuterinen, täyteläinen, maitoinen, lämmin. Muistan, että monet kehuivat tuoksua. Se oli ihanan aurinkoinen ja nuorekas, olematta teini. Täydellinen tuoksu tuon ikäiselle. Pullokin oli upea. Summer by Kenzon kanssa kävi hassusti: joko tuoksu vaan meni pilalle ennätysajassa, tai sitten ihoni kemiat muuttuivat, sillä se ei enää jossain vaiheessa tuoksunut kovin hyvältä ihollani.

The Body Shop - Oceanus

Kuva: fragrantica.com

Toinen vesituoksu! Ostin sen muistaakseni siirtyessäni yläasteelle. Olin säästänyt rahaa, ja muistelisin, että Oceanus olikin ensimmäinen itse ostamani tuoksu. Se oli ihana! Raumalla oli tuohon aikaan lyhyen hetken TBS:n myymälä, jossa hengailinkin usein. Muistan tuon ajan tuoksut kuin eilisen! Silloin TBS oli jotain maagista ja ihanaa. (Itseasiassa, nyt se on sitä jälleen, sillä L'Oreal myi TBS:n toiselle firmalle. Minä huudan JES, lompakkoni ei.) Tämänkin tuoksun ostaisin silmää räpäyttämättä uudestaan, sillä muistan sen olleen todella ihana. Kukkainen, raikas, nuorekas. Jotenkin muisto tästä tuoksusta saa minut haikeaksi. Toinen The Body Shopin tuote, jota olen jäänyt kaipaamaan on se kirsikkainen huulirasva. Sain ison purnukan Black Cherry(?) -huulirasvaa kummitädiltäni, ja se onkin alkusysäys kirsikkarakkaudelleni. Myös mansikkasarja on minulle todella nostalginen, sitä saa onneksi vieläkin.

Yves Rocher - Chevrefeuille

Kuva: parfumo.de

Paras kuusamatuoksu! Rakastan kuusamaa, ja tämän veroista puhdasta tuoksua ei ole tullut vastaan.

Yves Rocher - Folies de Saisons -sarja

En muista kuollaksenikaan, minkä näistä mummuni lahjoitti minulle vuosituhannen vaihteessa, mutta muistan sen olleen ihana. Ylipäätään, kuten huomata saattaa, Yvesillä on paljon historian hämäriin jääneitä tuoksuja, joita olen jäänyt kaipaamaan. Ja ah, miten ysärit pullot!

Chupa Chups - I Love Me Night Fever

Kuva: Fragrantica.com

En usko, että käyttäisin enää tikkarimerkin tuoksua edes villeimpinä hulluuden hetkinä, mutta olisi hauska päästä nuuhkimaan tätä tuoksua. Pinkki tuoksu oli ehtaa teini-ikää, mutta muistoissani melko mausteinen ja raskas. Jos oikein muistan, oli siinä vaniljaa ja myskiä. Todennäköisesti kirkuvan synteettinen, mutta ah-niin-nostalginen tuoksu. Taisin ostaa oman pulloni alennuksesta Porin Prismasta. Hmm, siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi katsellut Prisman tuoksuhyllyä. Pullossa on muuten mainiosti samaa henkeä kuin Guccin Rush-tuoksupullossa. Ihan saletisti sattumaa.

Varmasti matkan varrelle on mahtunut muitakin tuoksuja, mutta en vaan kuollaksenikaan muista muita. Yksi tuoksu, jota kaipaan on Nina Riccin L'Air du Temps. Sitä myydään vielä, mutta se on reformuloitu niin tyystin, ettei se vaan enää tuoksu samalta. Harmi! Myös Stella McCartneyn Stella on menty reformuloimaan. Minulla on melkein täysi pullo alkuperäistä tuoksua, joten en tiedä, onko reformulointi pilannut tuoksun. Aika monen mielestä vissiin on. MUR! Lopettakaa se tuoksujen muuttelu.

Mitä tuoksuja sinä olet jäänyt kaipaamaan? Kerro kommenteissa!

Ps. Muistahan alla oleva kysymyspostaus!

Kymmenen vuoden profiilikuvat

Blogeissa on kiertänyt mainio haaste, jossa lätkäistään lukijain nähtäväksi Facebook-profiilikuvia kymmenen vuoden ajalta. Itsehän liityin nassukirjaan vasta 2008, mutta koska ei se oo niin justiinsa, halusin minäkin tarttua haasteeseen. Olin 18-vuotias Facebookiin liittyessäni, ja nyt 27-vuotiaana kun katsoo itseään taaksepäin huomaa, että onhan sitä jotain tapahtunut. Tukkalookit ja tyylit on vaihtuneet, mutta tietynlaisia teemoja on havaittavissa: omahyväiset selfiet tai hupailukuvat. Kuvissa näen itse paljon erilaisia mielentiloja. Suuri osa on kuitenkin onnellisia. Olen aina halunnut, että profiilikuvani ovat positiivisia. En muuten tosiaankaan pistä tähän kaikkia kuviani, sillä niitä riittää. Valitsin kivoimmat.
 (Paitövei, tuntuu, että joka toinen postaukseni on jokin haaste. Nämä on vaan kivoi.)

2008: Ensimmäinen profiilikuvani Facebookissa oli Japanissa otettu porokuva. Sitä ennen taisin mennä ilman kuvaa, tai sitten olen poistanut ekan kuvani. Tuossa vaiheessa tukka oli punainen polkka otsatukalla. Mikä juniori! Ja ah, tuon ajan tyyli. No, parkatakit ja ruutupaidat ovat pysyneet mukana. 

2008-2009. Hahahahahahahahaha vanha selfie. Tuo puukuva on mielestäni vieläkin ihana.

2010: Mikko Alatalo on itseasiassa vuodelta 2009. Tyyli on karseaakin karseampi. Kun aloitin Sibelius-Akatemiassa, halusin vähän taiteellisempia kuvia. No, niin no. Voi sentään.

2010-2011: Ensimmäisen opiskeluvuoden hedelmää olivat lastenmusakeikat, vinhat piknikit ja vimmainen itseni etsiminen. Tyylillisesti elin aika laimeaa vaihetta: käytin paljon farkkuja ja perustrikoopaitoja. Keväällä aloin uudistaa garderoobiani. Tykkäsin herrainkengistä, nahkaisista salkuista ja kellohameista. Ja kiristin aina vyötärölleni vyön. 

2011-2012: Palasin omaan väriini kesän aikana. Näissä kuvissa on paljon valoa, vaikka mielessä myrskysi. Syksyllä elämässä oli draamaa kerrakseen. Pieni side note: pidin itseäni hirvittävän lihavana. Semmoinen suohirviö siinä.

2012: Keväällä olin onnellinen. Kesällä matkustin Intiaan. Olin onnellinen. Muistan, että aurinko paistoi, opinnot etenivät, nautin pukeutumisesta ja aloin innostua meikkaamisesta ihan kunnolla. Oikeanpuolimmaiset kuvat ovat muuten yksiä lemppareitani.

2012: Intiakuvat ja Nalle Puh. Kuvassa on muuten melkoisen ruskea Fanni. Intiakuvat ja talvinen otos ovat myös lemppareitani.

2013: Instagram-otokset tulivat kuvaan mukaan. 2013 keväällä alkoi vauhti kiihtyä, mutta minulla oli hirvittävän hauska kevät ja kesä. Juhlin, olin luova ja viihdyin vielä koulussakin. Tukka näytti muuten älyttömän hyvältä.

2013: Villi syksy alkoi! Vasemman ylänurkan kuva on ihana! Värjäsin tukan punaiseksi. Muistatteko vielä, että Instakuviin piti laittaa kornit kehykset? 

2014: Hauska juttu: oikean ylänurkan kuva on otettu ensimmäisen psykiatrikäynnin jälkeen, kun olin saanut sairaan paperit. Alakulman laulukuvassa näkyy väsynyt ihminen, jonka paino oli alkanut lääkitysen takia nousta huimaa vauhtia. 

2015: Mieliala nousi laskeakseen taas uudestaan. Kuvissa oli paljon tukkaa, näemmä. Eipä siinä, hyvältähän se näytti. Oikean alakulman kuva on otettu hyvien ystävieni häissä. Mummu oli kuollut muutamia päiviä aikaisemmin.

2015: Syksyllä pätkäisin tukan lyhyemmäksi. Jälkikäteen ajateltuna se oli aika tanttamainen.

2016: Aloin vähitellen voida paremmin. Kevät meni vielä aika sumussa, mutta syksyllä vointi lähti paranemaan aika radikaalia vauhtia. Tukka alkoi vaaleta.

2017: Alakulman pomppimiskuva kertoo paljon siitä missä mennään. Tukkakin on pinkki, herranen aika. 

Semmoinen walk down the memory lane. Aika hauskaa katsoa vanhoja kuvia ja muistella menneitä. Juurihan minä olin 18! Onneksi olen nyt tässä. Suuressa osassa kuvia hymyilen, edes vienosti. Pahimmat hetket eivät todella ole tallentuneet kameralle. Hyvä niin.

Miltäs sinun Facebook-historiasi näyttää?

Ps. Paluu bloggailuun tapahtuu lähiaikoina. Nyt on ollut niin sekopäinen vaihde päällä, etten ole vaan ehtinyt blogata. Kova hinku on, joten pian, pian. Jos nyt joku on sattunut kaipaamaan. 

25 asiaa minusta

Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa bloggaaja kertoo itsestään 25 randomia faktaa. Koska tykkään puhua itsestäni, ajattelin tarttua haasteeseen. (Kuvituksena random-otoksia. Kolme ekaa ovat mahdollisia promokuvaehdokkaita!)

1.Olen syönyt varmaankin vuoden ajan, tai jopa kauemmin, saman aamiaisen lähestulkoon joka aamu. Se sisältää smoothien, pari kananmunaa ja kahvia. Smoothien olen aiemmin tehnyt jugurttiin, mutta nyt siirryin piimään sen edullisemman hinnan ja alhaisemman kalorimäärän vuoksi. Lisäksi surruttelen joukkoon jäisiä mustikoita ja puolukoita (joskus jotain muitakin marjoja, marjajauheita tai tyrnimehua) sekä banaanin. Tummapaahtoista kahvia vähintään kaksi kuppia, lorauksella kevytmaitoa.

2. Jos haluan hemmotella itseäni, ostan kukkia. Lemppareitani ovat tulppaanit, neilikat, harsokukka, gerberat ja krysanteemit. Olen myös alkanut hankkia ruukkukukkia, sillä ne kestävät pidempään.

3. Olen nopeasti kiihtyvää sorttia. Mutta yhtä nopsaan rauhoitun ja unohdan, miksi edes kiihdyin. Poliittiset keskustelut kanssani voivat muuttua äkkiä aika rumiksi. Olen provosoituja ja kiihkoilija. Minua ärsyttää, että saatan tuomita ihmisen täysin tämän poliittisten näkemysten vuoksi. Tämä on ehdottomasti suurimpia kipupisteitäni.

4. Minussa asuu pula-ajan lapsi, vaikken ole pula-aikaa edes elänyt. Käytettyjä jugurttipurkkeja en sentään vielä pese uusiokäytön toivossa. En haluaisi ostaa uutta, jos vanha on edes etäisesti käyttökelpoinen. Olen pikkuhiljaa päässyt eroon tästä. Jos lakanassa on reikiä, sen voi heittää pois. Tai käyttää rätteinä ensin, tietenkin.

5. Samaan hengenvetoon: olen pahimman luokan hamstraaja. Tykkään kosmetiikasta (oho, ylläri!), kirjoista, ikoneista, peltipurkeista, astioista, postikorteista, koruista, kengistä, huiveista ja ja ja... Hukun tavaraan. Se on vähän noloa.

6. Minulla on vahva tuoksumuisti.

7. Värit vaikuttavat minuun todella voimakkaasti. Oikeat värivalinnat saavat minut viihtymään. Väärät taas saavat oloni ahdistuneeksi. Eniten tämä korostuu Musiikkitalossa: Siban torni on väreiltään tummanharmaa ja kirkkaan kylmän punainen. Yhdistelmä on tosi ahdistava, enkä oikein enää halua mennä Musiikkitaloon tämän vuoksi.

8. Tykkään täytetyistä eläimistä ja säilötyistä elimistä. Kaikki morbidi ja vähän ällö kiehtoo, on aina kiehtonut.

9. Olen jouluihminen.

10. Kirjotan runoja pöytälaatikkoon ja haaveilen niiden julkaisemisesta kirjaksi joskus.

11. Unelmoin ulkomailla asumisesta jossain vaiheessa. Erityisesti Iso-Britannia, Irlanti, Ruotsi ja New York kiehtovat. Klisee, tiedän.

12. Haluaisin olla lahjakkaampi kuvataiteissa. Jos aikaa olisi, haluaisin maalata enemmän.

13. Innostun paljon ja nopeasti.

14. Samanaikaisesti olen ämpyilijä. Se on korostunut sairastamisen aikana.

15. Sisustusmakuni on kuulemma eksentrinen. Tällä hetkellä mummolatyyli puhuttelee vahvasti. En voisi koskaan elää kliinisen valkoisessa kodissa, jossa tavaroilla ei ole merkitystä.

16. Rakastan Muumeja.

17. Rakastan vielä enemmän kissoja. Minulla on hirveä kissakuume.

18. Pukeutumistyylini on aika sekava. En ole oikein osannut päättää jotain tiettyä tyyliä, johon haluaisin pukeutua, joten pukeudun joka päivä fiiliksen mukaan. Joskus se on boho, joskus poikamainen, joskus tyttömäinen, joskus akateeminen, joskus vähän new wave -gootti... Mutta melkein aina on oltava huulipunaa.

19. Nauraminen on minulle tärkeää, ja naurankin todella paljon.

20. Haluaisin elää terveellisemmin ja liikkua enemmän, mutta motivaatiota on vaikea pitää yllä. Läskiä pitäisi saada palamaan. (Tosin, aina kun olen laihtunut, on se johtunut siitä, että pyöräilen, syön enemmän kasviksia ja vähennän herkkuja. Aika simppeliä.)

21. Olen vähitellen innostunut lukemisesta uudestaan. Keskittymiskyky on parantunut huimasti. Kirjaan katoaminen on yksi parhaista jutuista, mitä tiedän. Ja kirjastot ovat ihania!

22. Vaikka olen uskossa, inhoan tuputtamista. Uskon, että aidot keskustelut, rakkaus ja inhimillisyys ovat tärkeämpiä kuin huutaminen, pakonomainen käännyttäminen, traktaattien jakaminen ja tuomitseminen. Puhun uskostani harvakseltaan, oikeastaan vain jos se tulee esille. En enää koe tarvetta ujuttaa sitä jokaiseen keskusteluun. Se ei silti tarkoita, että häpeäisin sitä ja etteikö se olisi elämäni keskus ja kaiken lävistävä voima. Tykkään kutsua itseäni huonoksi kristityksi.

23. Otan ihan liikaa selfieitä.

24. Minulla on yhäkin pari pehmolelua.

25. Olen äärettömän perhekeskeinen. Minä ihan oikeasti viihdyn vanhempieni ja veljieni seurassa. Niin, asun toisen pikkuveljeni kanssa, joten pakkohan sitä on.

Semmoista tänään. Oliko joukossa ylläreitä?