Piä kuppis! eli KeepCupin ihanuus

Minä pidän kahvista. Pidän myös teestä. Tykkään juoda molempia, sekä kotona että liikekannalla ollessani. Tolkuton pahvimukien käyttäminen kuitenkin ahdistaa. Termosmukit ovat joko avuttomia tai rumia. Mikä neuvoksi?

KeepCup saapui pelastamaan rumien ja epäkäytännöllisten mukien suosta. Se on näppärä kuin mikä: juoma pysyy lämpimänä riittävän pitkään; se on kevyt kantaa; se on kivan näköinen; sen voi pestä astianpesukoneessa.

Kuvassa fiittaa Clipperin nokkos-sitruunatee. Maukas tapa nauttia lisärautaa.

Ystävyytemme aikana KeepCupista on tullut minulle lähes korvaamaton.

Värivalikoima on muuten aivan älytön. Itse en onneksi joutunut vaikean valinnan eteen, vaan neiti kämppis teki sen puolestani. Bless her soul. KeepCupeja saa viidessä eri koossa. Firman nettisivuilla voi jopa kustomoida ihan omanlaisensa kupin. Hintakin on varsin kohtuullinen.

Niin ja mainitsinko, että KeepCup on aikast ekologinen? Polypropyleeni on kierrätykseen sopiva materiaali, ja mieti nyt miten paljon pahvimukeja jää käyttämättä.

Kuva keepcup.com

Kannattaa vierailla firman nettisivuilla. Suomessa (siis Helsingissä:D) tuotetta myy ainakin Kaffecentralen.

Pieni vinkki loppuun: ei kannata jättää sitä kahvinjämää hautumaan mukiin. Tulee aika turski haju meinaan.

Se hullu teemummo

Eiku nääs sellasta asiaa, että huolimatta tiliä uhkaavasta nollasta, käväisin Kannelmäen Kaareen avattussa Punnitse ja Säästä -myymälässä. Teehyllyt (kyllä, hyllyt!) saivat meikäläisen ihan sekaisin. Itsehillintä, muiden hengen hedelmien ohella, oli koetuksella. Ei, en minä tarvitse teehyllyyni täytettä. Mutta kun materia on kivaa ja tee on hyvää ja ne oli niin nättejä ne paketitkin. Sorruin. Anteeksi!

Clipperin takuuvarma chai ja Higher Living:in Kanelitee saavat lämmittää kaamoksen lannistamaa mieltä. Molemmat on nam. Enkä pode syyllisyyttä, koska teetä on mukavaa juottaa vieraille. 

Että tervetuloa teelle, toverit!

Ps. Muistutan kuuntelemaan Fanni Laurellaa tästä. Sopivaa synkkyyttä syysiltoihin. 

Valoa ja kalavaleita

Muutama tunnelmaotos kuluneelta viikolta. Sitten en enää puhu Kalevalasta, ainakaan hetkeen. (Sori kuomat, olen ollut yhden asian nainen!)

Hullu viikko takana, toinen edessä. Harjoittelu, Kalevala-yöjuoksut ja kaikki valo ja energia ovat ottaneet koville, ja nyt odotan sitä surullisen kuuluisaa "crash and burn" -moumenttia.

Mutta oli miten oli, mieletön viikko ja mieletön elämä ja mieletöntä kaikki muutenkin. Seuraavat kuvat mieletöntä kansallisromantiikkaa, koska vieläkin soi päässä Kalevalat ja runonjalat kutittelee varpaita.

Hei hoi, neuvostohauki! (Tajusin patsaan symbolisen merkityksen vasta näillä näppäimistöillä)

Kalevala-pose, keskiviikkona klo 23.59.

Perjantaina jo tässä, Hakasalmen huvila klo 10.15

Larin Paraske ja pari muutakin urheaa runonlaulajaa, noin klo 10.40.

Ja korvissa killuttelivat luonnonoikut heposet, tietenkin. (Kalevala Koru, mallin nimeä en tiedä, enkä ole löytänytkään...)

Ja koska elämän suuriin nautintoihin kuuluu uni puhtaissa lakanoissa, vetäydyn juurikin sinne runonjalkoineni ja valeriaanoineni. VIVA LA VIDA!

Niin ja päivän musiikkikappale, se on Myyttiä, vakaa ja vanhaa.

"Rauhoittava" yrttitee

Kas, kätevänä hippiemäntänä  tekaisin itse yrttiteetä. Se oli helppoa se. Kun oli purkkeja tyhjänä (Dammansin "Le jardin bleu" oli ehkä karseinta maistamaani teetä heti Yellow labelin jälkeen. Yh.) ja teki mieli valloittaa taas uusi territorio omiin nimiin.

Laventelia, valeriaanaa (as in rohtovirmajuurta) ja inkivääriä, kippaan ja ravistaen. Kivaa on. Toki jos on ihka-aito luonnon ja hippiaatteen ystävä, ne yrtit poimii ihan itse tuolta luontoäidin helmasta. Minä olen urbaani ja kiireinen moderni nainen, en minä ehdi tuonne susirajan taakse metsään sotkemaan, ostin siis yrttini kaupasta.

Parempien yöunien ja rauhallisemman mielen kiiltävät kuvat silmissäni en ajatellut, että näiden kolmen yrtin yhdistelmä ei ehkä toimikaan just ihan satasella. Ensiksikin: valeriaana haisee aivan kamalalle. Toiseksi: valeriaana haisee aivan kamalalle. No, ajattelin sitten pistää salviaa keventäväksi elementiksi. Salviani oli homeessa. Tai ainakin luulen niin. Enkä yleensäkään ymmärrä, miksi ajattelin salvian olevan keventävä elementti. Tai että se sopisi tähän keitokseen.

Siinä makoisia toukkia. Teretulemast teelle vaan.

Nyt illalla uskalsin hauduttaa ensikupposen. Oli meinaan Rapsakka ensipuraisu. Laventeli maistuu vaatekaapille. Inkivääri potkaisee. Mutta valeriaana pistää unettamaan. Ihmeellinen yrtti.

Onneksi en laittanut sitä salviaa. Ties mikä aatsipoppa tämä sitten olisi.

Tämä on pahaa. Niin pahaa.

Maailma 1 - Fanni 0

Ps. Oho, blogillani on jo 9 lukijaa. Ainakin yhdeksää ihmistä kiinnostaa. Hahaa. Hymyilen teille bepantheninvalkoista hymyäni ja linkitän teille iloista musiikkia. JEE!

Loma kotona

En ole tehnyt lomalla mitään. Tavoite saavutettu! Kotona on ollut siistiä vaan hengailla ja roikkua päämäärättömästi.

Toki olen istunut takkatulen ääressä. Kyllä se lasketaan tekemiseksi.

Tietenkin järjestin kirjat kivasti. Kirjojen ainut funktio ei nääs ole tulla luetuiksi, ei. Ne ovat kauniita, niitä on kiva hypistellä, niissä voi uida, niihin voi kaivautua kuin myyrä ja antaa niiden ropista sateena päälle. Ahne hamstraaja täällä, hei. Hyllyssä muuten lapsuuden suosikkeja: Tiheikön väki ja Petteri Kaniini. 

Olen nauttinut kosmetiikkakaapistani. Tätä kaipaan Helsingissäkin. Huomaa tyhjä tila valokuvakehyksissä. Elämän pitää aina olla vähän Tabula Rasa.

Olen juonut runsaasti teetä, vähemmän kahvia. Mellow-mielentila, nääs. Ostin testiin Higher Living -merkin Sweet chili -teetä. Se on makoisaa! Toisaalta, kaikki on makoisaa Tiheikön väki -mukista. (Huomaa, samaan kappaleeseen kolme väliennenväliviiva -viivaa)

Kissakevennys! On se sellainen veijari. Lomalla ehtii rapsutella kisukaveria. Purr!

Muutama päivä vielä lomaa jäljellä, ihanaa. Rentoutukaa te muutkin! 

Ps. Olen alkanut pitää Reginasta, siis siitä bändistä. Joko loma on soseuttanut aivoni, tai ihmeiden aika ei ole ohi. Siispä päivän musiikkikappale on "Tapaa minut aamulla". Selvä se, jos en ole nukkumassa.

Pretty in pink

En ole mikään vaaleanpunaisen ystävä, mutta tämä on ollut aika pinkki päivä.

Rakeinen mutta marjainen! Paita Marimekkoa, mainostan erikseen, Marimekkoa. Kello mummulta peritty, vyö isän entinen, hame kirpparilta. Naamakin on vähän entinen ja otsatukka viipottaa missä lie.  

Batiste on parasta kuivashampoota! Ties kuinka mones pullo menossa. Korresin villiruusu-huulivoi on ihana, aikeeni on hamstrata vähän muitakin värejä. Korres jee!

Olen juonut Clipperin rakkausteetä ihan älyttömästi. Tokkopa olen normaalia lemmekkäämpi, mutta ainakin tee rauhoittaa ja maistuu hyvältä. 

Päivän musiikkikappale on ihana, kasari ja nostalginen. Katsottiin lapsena Jetsonit-elokuvaa tosi usein, ja tämä biisi kosketti aina. Voi, lapsuus, voi suuret tunteet! 

Rakkautta viikonloppuun!

Ps. Jos vierailet täällä, älä epäröi jättää jälkeä itsestäsi!  

Hengissä, rauhallinen, tyytyväinen

Olen elossa, ja valtava stressi helpotti tutkinnon myötä. Nyt voin keskittyä vähän muuhunkin, kuten hassujen sovitusten vääntämiseen Myytille, iltojen istumiseen kivojen ihmisten seurassa ja joulun uhkaavaan lähestymiseen. Pesin tänään ensimmäistä kertaa pyykkiä kahteen viikkoon. Siivosin. Olo on uudistunut.

Aamuja ilostuttaa Cafetorian tuore kahvi (Kenya AA), iltoja sulostuttaa Clipperin lemmentee. Huoneessani on kukkia, vaikken omista maljakoita. En välitä, paljoa. Pian tulee ehkä lunta, ja musiikki on kivaa. Ihmiset ympärillä ovat kivoja myös.

Eloisin terveisin elävä ihmislapsi. Liitän tähän mitä loistavimman Spotify-soittolistan, nörtin ja trivian ystävälle kuin nakutetun. Tässä, Martin ja Ismon Suuri triptyykkilista. 

Ropisee

(Onpas jotenkin ronski sana tuo "ropisee". Ehkä se on se "r".)

Syksyn sadepäivät ovat tainomaisia. On ihanaa, kun saa istua sisällä, juoda teetä ja lukea kirjaa. Ei tarvitse lähteä minnekään.

Taustalla soi yltiöloistava Nuorgamin sadesoittolista. Erityinen maininta Ankille ja Randy Newmanille. Sangen tunnelmallista. Ja Kotiopettajattaren romaani, se on hyvä. Ihme, että luen sen vasta nyt.

Ps. Eräs ystäväni osti tuollaisen Muumi-mukin ja maksoi siitä melkoisen summan, siis mukista. No, minulla olisi ollut yksi ylimääräinen. Voi sentään.

Lauantai-illan huumaa

Onnistunutta siivouspäivää voi juhlistaa muullakin tapaa kuin sotkemalla. Kävelin ympäri syksyistä Vallilaa, ja ihana syysillan melankolia täytti sisikuntani. Keltaisia lehtiä kaikkialla, kauniita taloja, ihan hiljaista ja valoja ikkunoissa. Teki mieli tirkistellä sisälle.

Kävelyn jälkeen on ihanaa istua alas ja juoda teetä kauniista pannusta (kiitos Ida! Tee on tänään jouluteetä, onhan jo lokakuu!) Loppuillaksi taidan vain käpertyä nojatuoliin ja lukea kirjaa. Mahdollisesti juon lisää teetä. Vanhoillapiioilla on vinhat huvit.

Ihana syksy.

Ps. Niin juu, on uusi ulkoasukin ihan. Itse askartelinpaskartelin bannerin. Se joka solfaa biisin, saa palkinnon. 

Pasila state of mind

(En ole maailman paras otsikoija, todellakaan. En ole edes toiseksi paras.)

Olisi ihana blogata ihanasta kodista, jossa on ihana sisustus ja ihana feng-shui. Nyt nauran räkäisesti. Paikka jossa asun, ei ole ihana. Se on ruma, betoninen, maalarinvalkoinen, harmaa, muovimattoinen, talvella hiivatin kylmä, pieni ja epäkäytännöllinen. Käytävä on sotkussa, haisee, ulko-ovella on roskia ja tupakantumppeja, ja pyörävarasto on ärsyttävän täynnä. Hissi on hidas, ja jos tulee vieraita, täytyy jokaiselle avata ala-ovi erikseen.

Onhan tämä aina sotkussakin. Ja näkymä ikkunasta on joskus maailman masentavin:

Mutta kuinka rakastankaan tätä paikkaa. Ensireaktioni tänne muuttaessani oli itku. Itkettäähän tämä vieläkin välillä, mutta miten typerää se on! Minulla on koti, siis sellainen, jossa on seinät ja katto. Se on enemmän kuin monella. Minulla on ihana kämppis, jonka kanssa saan jakaa tahmean jääkaapin lisäksi aika palan elämästäni. (Kämppis on myös tyylituomarini ja avustanut useissa kiperissä pulmissa, tyyliin "mitä mä laitan päälle ääää!") Minulla on se tahmea jääkaappi. Eikä tämä sisustuskaan niin pölhö ole, jotenkin olemme onnistuneet tekemään tästä itsemme näköisen niissä puitteissa, joissa se on mahdollista. Ja vaikka tilaa on nihkeästi, on sitä aina sen verran, että voi kutsua ystäviä istumaan ilta ja häiritsemään naapureita. Jopa Itä-Pasila näyttää viehättävältä kynttilänvalossa. 

Niin ja ne naapurit. Kohtaamiset ovat välillä (surku)hupaisia. Joskus hississä on pesukone, ja se raahataan omaan kämppään yhden kaveripojan avulla (ei niin helppoa kuulkaas!) ja kesken kaiken aukeaa ovi, ulos kurkistaa pää, joka katseltuaan hikisenä ahertavia pesukonevarkaita toteaa: "Ai, se oli teidän. Mä ihmettelinkin aamulla kenen pesukone on hississä." Samalta naapurilta lainattiin aiemmin viinipullonkorkinavaajaa (sanahirviö!!) Pesukone ei edes toiminut, jos se ketään yllättää, mutta se symboloi arkeani oivallisesti. Täynnä yllätyksiä ja appelsiininkuoria.

Naapureina on myös laittomia maahanmuuttajia, huumehörhöjä, ihan normaaleja hörhöjä, bilettäviä poikia ja vaivaantuneita hissimatkoja ("Are you from India?" "No, I'm from Pakistan.") Ja gettoparveke, josta näkee Kumpulaan, jos sinne uskaltaa ensin mennä. Ja aamulla aurinko nousee Pasilaankin. 

Ehkä me täältä muutamme poiskin, tai siis melko varmasti muutamme, mutta juuri nyt tässä on hyvä. Ja jos joku on häirikkö tai hörhö, se olen minä itse, sillä saatan äityä laulamaan kovaäänisesti milloin vain, nauraa maanisesti keskellä yötä tyhmille YouTube-videoille, tai paukuttaa rumpukapuloilla patteriin. 

Jay-Z:tä mukaillen: "Now you're in Itä-Pasila, concrete jungle where dreams are made of, there's nothing you can't do." 

Tervetuloa meille, meillä on aina teetä!