DIY: Maailman helpoin kasvovesi (zero waste, luonnollinen)

Niin! Ettäs tiedätte! Kun aloin kiinnostua zero waste -ajattelusta ja low impact -elämäntavasta, alkoivat kosmetiikkatottumuksetkin mennä uusiksi. Olen ruvennut kyseenalaistamaan kymmenien purkkien ja purnukoiden tarpeellisuuden. Alkaako ihoni voida huonommin, jos en läträä sille kymmentä eri tuotetta aamuin illoin? Toki minä olen etuoikeutettu siinä mielessä, ettei ihoni ole atooppinen tai muuten vaan superkuiva, minulla ei ole aknea tai muita sen suurempia iho-ongelmia. Minulla on sekaiho, johon tulee epäpuhtauksia ja joka joskus kuivuu, mutta siinäpä se. Joten, pärjäisinkö vähän vähemmällä? Vastaus on ollut kyllä. Todellakin pärjään. Tämä anti 10 step on ehkä ihan oman postauksensa aihe, mutta en suoraan sanoen jaksa kirjoittaa aiheesta joten menköön tässä kyljessä.

Yksi kokeilu on ollut itsetehty kasvovesi. Olin suoraan sanoen melko penseä, koska olin tottunut kaupasta ostettuihin kasvovesiin, ja niissä luonnonkosmetiikan kasvovesissäkin saattoi olla ainesosia todella monia. Mutta nyt olen saanut todeta, että turhaanpa nihkeilin, sillä tämä kasvovesi on just hyvä ja just toimiva. Ja näin helposti se syntyy:

1 osa raakaa omenasiiderietikkaa (käytän luomua, pästoroimatonta ja suodattamatonta etikkaa, jossa on mukana "äiti." Esim. Foodin, Beutelsbacher, ja Bragg's -merkeillä on tätä sorttia!)
2 osaa vettä
Lisäksi halutessa: 2-3 tippaa eteeristä öljyä (teepuu, laventeli, petitgrain... Mitä ihosi tarvitseekaan!)

Sekoita aineet pullossa. Siinä se. Kasvovesi säilyy huoneenlämmössä, mutta ei ikuisesti. Oma pulloni on suht pieni, ja holvailen kasvovettä myös rintakehälle ja selkään, ilman tunnontuskia. Ravistan pulloa ennen suihkuttamista iholle, sillä etikan "äiti" sakkaantuu pullo pohjalle. Käytän kasvovettä aina kasvojen pesemisen jälkeen. Itse tykkään suihkuttaa kasvoveden iholle, niin ei tarvitse käyttää vanulappuja. Myös käsien kautta levittäminen toimii mainiosti.

Pro tip: älä käytä piparmintun eteeristä öljyä suihkepullossa. Toistan: älä käytä piparmintun eteeristä öljyä suihkepullossa. Älä! Viilentävä efekti on vähän turhan täpäkkä, ja suihkun osuessa silmään tunne on aika hävelä. Minttuhan tekee iholle ihan hyvää, mutta ehkäpä lirautin testierään muutaman tipan liikaa.

Omenasiiderietikka on antibakteerista ja antiseptistä, se sisältää runsaasti erilaisia entsyymejä, ja tasapainottaa ihon pH-arvoa. Netistä löytyy runsaasti kokemuksia, joissa akneiho on saanut helpotusta omenasiiderietikasta. Hieman anekdoottista todistusaineistoa nyt tällä kertaa, heh.

Ihoni on pysynyt kirkkaana, puhtaana ja pehmeänä. Luulenpa, että paluuta kaupan kasvovesiin ei enää ole. Minua kiinnostaa kokeilla myös erilaisia itsetehtyjä uutoksia, esimerkiksi kamomillasta tai laventelista. Ruusuvettä tosin saatan hankkia jatkossakin, sillä se on kerrassaan parasta.

Miltäs kuulostaa? Taatusti cruelty free, zero waste, lisäaineeton, ekologinen, HALPA, toimiva.

Zero waste beauty essentials

Matka kohti low waste elämää jatkuu! Kauneudenhoito on mielestäni se mukavin ja helpoin alue toteuttaa vähäjätteisempää "ideologiaa". Kokosin tähän kirjoitukseen muutaman toimivan, edullisen ja kiltin kikan. Osa näistä on täysin zero waste, osasta tulee pientä roskaa. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti, sillä ihan tosissaan, tämä on mukavaa puuhaa!

Bentoniittisavi. Olen kasvonaamioiden ystävä, sillä olen puhtaan ihon ystävä. Bentoniittisavi on todella tehokas ihon puhdistaja, ei sovi heikkohermoisille hehe. Sekoitan naamion vedestä ja savesta, muovilusikalla tai puisella syömäpuikolla, sillä huom! Ei tule käyttää metallisia lusikoita bentoniittisaven kanssa. Sekoittaminen on hiukan työlästä, sillä savi paakkuuntuu helposti. Mutta naamio tuntuu iholla kerrassaan mukavalta ja on niin tehokasta, että kestän tämän pienen vaivalloisuuden.

Kannattaa muuten varautua siihen, että ekojen käyttökertojen jälkeen iho alkaa puskea kuonaa ulos. Omaan nassuun puhkesi pientä finniä ihan huolella. Käytön jälkeen iho voi myös punoittaa. Mutta lopussa kiitos seisoo, sillä naama on muutaman kerran jälkeen puhdas ja ihanan värinen.

Etikkahuuhde.  Joskus tekee mieli jättää purkista tuleva hoitsikka tai hoitoainepala väliin, joten etikkahuuhde on ihan loistava juttu! Se antaa hiuksille kiiltoa ja pehmeyttä, sillä etikka sulkee hiussuomut. Kuontalo jää helposti hallittavaksi, ilmavaksi ja runsaan tuntuiseksi. Minulla on etikkahuuhteen ansiosta ollut paljon hyviä hiuspäiviä! Palashampoon jälkeen tukka voi jäädä vähän lähmäiseksi, joten etikkahuuhde on oivallinen apukeino senkin taltuttamiseen! Sekoitan purkissa hyvin vapaalla otteella omenasiideriviinietikkaa, vettä ja halutessani eteeristä öljyä (noin puoli desiä kumpaakin.) Hiusten pesemisen jälkeen kaadan seoksen hiuksiin. Joskus huuhtelen sen vielä lyhyen vaikutusajan jälkeen pois, etenkin jos pesen hiukset aamulla. En halua tuoksua suolakurkulta.

Ben & Anna -deodorantti (tuote saatu Organic Houselta.) Sanotaan se heti kärkeen: minulle eivät ruokasoodapohjaiset dödöt oikein sovi. Saan tästä välillä allergista ihottumaa: herkät kainaloni alkavat punoittaa ja jopa poltella. Kerran pari viikossa käytettynä ongelmaa ei ole, mutta päivittäinen käyttö nou nou. Halusin kuitenkin vinkata tästä deodorantista, sillä se toimii muuten erittäin hyvin. Hajut pysyvät kurissa moitteetta ja onhan tuo pahvipakkaus aivan loistava. Ben & Anna -deodoranteissa on ihana tuoksuvalikoima, joten niitä löytynee moneen makuun. Itselläni on Indian Mandarin, jossa on mukavan makeanraikas ja vieno sitrustuoksu. Jos siis luonnollinen ja zero waste deodorantti kiinnostaa, pidä mielessä pahvipakkaukseen pakattu Ben & Anna -deodorantti.

Inkuto mustasaippua. Okei, onhan tämä pakattu ohueen muovikääreeseen, mutta pitkässä juoksussa ohut muovikääre ei ole kovin paha rikollinen. Saippua pesee ihon tehokkaasti, ja perskutarallaa, ei sitä turhaan hehkuteta. Alkuun sain tästäkin pientä finniä ja punoitusta, ja saippua tuntui iholla sangen tehokkaalta. Mutta ongelma loppui viikossa ja iho alkoi tykätä. Firman perustaja on muuten aivan ihana tyyppi. Ps. Kainaloideni pigmenttihäiriö vaaleni kun kokeilin käyttää saippuaa myös niiden pesuun. Oho.

Nesti Dante -saippuat. No niin, no, nämä saippuat eivät ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja todella voimakkaasti parfymoituja. Paperiin pakatut palasaippuat ovat kuitenkin vegaanisia ja niissä käytetty pahis, eli palmuöljy, on kestävän kehityksen periaatteilla kasvatettua. Ja yksi pala kestää todella pitkään. Lisäksi Nesti Danten taustatarina ja yhä perustajan perheen omistuksessa oleva yritys on ihana yhdistelmä ylellistä ja sympaattista. Firma kiinnittää huomiota kestävän kehityksen mukaiseen viljelyyn ja tuotantoon.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: partahöylä! Tilasin vihdoin partahöylän, joka on pitkäikäinen ja ekoystävällinen keino ajella kroppaa ja naamaa. Naked Necessities -merkkinen höylä on lisäksi niin kaunis, että tuntuu melkein rikolliselta. Ei palaakaan muovia, ja metalliset terät voi laittaa metallinkierrätykseen. En osaa vielä sanoa kuinka pitkään yksi terä kestää käytössä, mutta sanovat että pitkään. Joten: jos on pakko olla karvanatsismin orja, voi sen tehdä hiukan ympäristöystävällisemmin. Kainaloitani en silti ajele, pois se minusta. You gotta fight the powers that be! Ajattelin kirjoittaa tästä tarkemmin myöhemmin. Tilasin höylän Plastic Free Picks -verkkokaupasta. 

Siinäpä muutama poiminta tähän hetkeen! Seuraavaksi kerron diy ja zero waste kasvovedestä sekä kuivashampoosta. Haluan kuitenkin ennen sitä testailla niitä rauhassa ja katsoa josko resepteissä olisi parantamisen varaa.

Kiinnostaako zero/low waste? Onko joukossa jotain mistä haluat kuulla lisää? Voin avautua kommenteissa. 

Kohti minimalismia?

Minimalismi, tuo ah niin trendikäs sana! Ja mikäpä jottei, sillä tietynlainen Nuuskamuikkuilu tuo mielenrauhaa. Konmarittaminen on ollut trendikästä jo jonkin aikaa, ja onkin varmasti ihan toimiva metodi. Itse vaan kavahdan siihen liittyvää henkisyyttä, joka tuntuu minulle täysin vieraalta ja sopimattomalta. Sen sijaan ihan järkiperäinen minimalismi vetoaa minuun kovasti. Sillä kuten aiemmin olenkin jo paasannut, yletön tavaramäärä ahdistaa. Ja haaliminen on vaan ympäristön kannalta kuormittavaa. Meillä on jatkuva tarve hankkia aina vaan lisää. Se on loputon kehä. En toki omassa elämässäni usko siihen, että vain passilla ja hammasharjalla tulee toimeen, enkä koe mielekkäänä esimerkiksi sitä, ettei minulla olisi levyjäni tai kirjojani. Omalla kohdallani minimalismi ei olekaan sitä, etten omista mitään. Mutta mikä on tarpeen ja mikä ei? Tätä olen pureskellut paljon.

Tässäpä oikeastaan se meikkipussi, jolla tulisin oikein hyvin toimeen.
Jokin tumma luomiväri satunnaisten rajausten tekoon tosin unohtui. 

Katsoin viime viikolla Netflixistä dokumentin nimeltään Minimalism - A documentary about the important things. Se oli ravisteleva kokemus. Järkiperäinen, kiihkoton ja silti todella syvällinen dokkari sai minut ajattelemaan suhdettani tavaraan. Että olen ennen ostanut tunteellisesti, lohduttaakseni itseäni tai jotain ihanneminää ajatellen. Se on varmasti aikanaan ollut aika luonnollinenkin tapa reagoida elämän synkkyyteen. Että ostamalla uuden huulipunan on saanut edes hetkellisesti lohtua tykyttävään pahaan oloon. Kosmetiikka oli pahimman masennuksen aikana minulle ihan oikeasti tärkeä juttu. Mutta nyt haaliminen vähän nolottaa.

Uuden ostamisesta saatu onnentunne on kovin lyhyt. Se erikoisen värinen huulipuna jäi lopulta laatikkoon pölyttymään ja luomivärit koskemattomiksi. Vaatteet kaappiin tai ryppyyn lattialle. Olen joutunut toteamaan, että ehkä olenkin nykyisin se tyyppi, joka käyttää päivittäin punaista huulipunaa. Tai, jos oikein villiksi heittäytyy, viininpunaista tai nudea. Miksi minun siis pitäisi omistaa jokin hullun värinen puna? Miksi minulla on todella monta luomiväripalettia tai -nappia? En käytä niistä edes puolta. Tai miksi ostan vaatteita ihanneminälle, joka on kukkamekkoon ja valkoiseen pellavaan pukeutuva luonnonlapsi. Olen ehdottomasti ja valitettavasti luonnonlapsi, mutta en pukeudu kukkamekkoon, enkä missään nimessä valkoiseen. Minulla on melkein aina farkut ja musta paita päällä. Ja niissä vaatteissa koen oloni mukavaksi ja kotoisaksi. Pukeutumistyylini on oikeasti aika minimalistinen ja tavanomainen. Utilitaristinen, jopa. Ne ihanneminän vaatteet jäävät lojumaan kaappiin. Ne ovat ihania, mutta ne eivät ole minua. Ne ylläni minulla on vaivaantunut olo. Ne saavat aikaan ahdistusta, kun kaappi on täynnä ja silti ei ole mitään päällepantavaa. Tarvitsenko oikeasti useat farkut? Enkö mieluummin omistaisi parit hyvät, joita on ilo käyttää? Pitääkö minun hankkia kaappiini kaikkea ihan kivaa ja trendikästä, jos vaikka kuitenkin tulisi käytettyä, vaikka tiedän jo kaupassa, että no no senor. (Ja sitten se suuri kysymys: miksen heitä näitä reikäisiä alkkareita menemään.)

Ostaminen ja omistaminen saattaa tuoda hetkellistä iloa, kunnes pian täytyy taas saada ostosfiksit ja ostaa lisää. Mikä noidankehä! Ja luopuminen, se on hankalaa. Tavarasta tulee suojamuuri, ja uudesta tavarasta ihanne. On vaatinut todella suurta ajattelutavan muutosta ja raskailta tuntuviakin valintoja päästä näinkin pitkälle. Ja näinkin pitkällä olen kesken ja sorrun ihan idioottimaisiin juttuihin.

Tyhjensin vaatehuonetta ja ihan valtava läjä vaatteita meni kellariin. Se tuntui hetken aikaa ikävältä, mutta lopulta olo oli puhdas. En edes muista mitä pistin pois. Tyhjensin meikkilaatikkoa, ja laitoin useamman luomivärin pois. Aion antaa ne eteenpäin ystäville. Seuraava askel on myydä ja lahjoittaa ylimääräiset vaatteet. Parissa Facebookin kirppisryhmässä olenkin onnistunut pistämään rojua kiertoon. Ja jo nyt tuntuu, että olen saanut elämääni kirkkautta ja rauhaa. Ja on upea oivallus, etten koe tarvitsevani mitään. Ei ole ihanneminää, jolle ostaa vaatteita. On Fanni, joka tykkää tylsästä. On Fanni, joka viihtyykin laadukkaissa perusvaatteissa. On Fanni, joka käyttää aina samaa huulipunaa. Ja silti, on Fanni, joka rakastaa kirjojaan, levyjään, vaatteitaan, kasvejaan, hajuvesiään, astioitaan, huonekalujaan ja kenkiään. Konmarin "spark joy" on tässä kohtaa ihan hyvä ajatus. Ne asiat, jotka saavat minussa aikaan iloa, saavat jäädä. Muu joutaa pois, ja se tuottaa vasta tuottaakin ihan valtavaa iloa. Minun ei tarvitse tarvita tavaraa. Tarpeeni ovat aivan muualla, haluan rakkautta ja mielekkyyttä. Haluan olla vähemmän markkinakoneiston orja ja kuluttaja, enemmän Fanni. Siinäpä tavoitetta kerrakseen, huhhuh.

Tällä hetkellä mieletöntä iloa ja tyydytystä tuo kasvien kasvattaminen ja uusien silmujen seuraaminen. Onhan ne kasvitkin omaisuutta, mutta niin erilaista. Menninkäisenlehti ja palmuvehka vaan puskevat uutta lehteä. Iloa tuo myös se, että opettelen arvostamaan sitä mitä minulla on. Suosittelen kokeilemaan!

Loppukevennyksenä: paiskasin ystävääni Lottaa semiaggressiivisesti mutamalla vaatteella ja meikkituotteella. Hän pohti, että kehtaako ottaa kaikkea. Lähes ärähdin, että "Vie nyt hyvänen aika pois nämä mun nurkista pyörimästä!" Ja lopulta hän kysyi huvittuneena: "Ootsä Fanni kattonu paljonki minimalismivideoita Youtubessa?"
"Hä, ai kuinnii?" Ja vastaus on tietenkin, että olen. Voi tottavie minä olen. Terkuin, hurahtanut tavaravuoren sisällä.

Ja kun näen, että eteenpäin laittamani tavarat saavat uuden elämän ei luopuminen harmita pätkääkään. Decluttering, jossa tavaraa päätyy kaatikselle muuten vaan on karsea ilmiö, sos.

“I've found that the less stuff I own, the less my stuff owns me.”

― Nathan W. Morris

Samaistutko vai oletko täysin vastarannalla? Kirjoituksen kuvituksena muuten sellaisia juttuja, joista en hevillä luovu: kirjavuori, Mummun ja Ukin matto, isän vanha kitara, Mummun ja Vaarin taulu. 

Valoisaa alkavaa viikkoa! Muista: sinä itsessäsi olet arvokas ja hyvä!

Ps. Sori tää on ollut ihmeellistä ränttäystä koko ajan. Mielessä on vaan niin isoja keloja jotka tuntuvat muuttavan elämää. Täytyy varmaankin keksiä jotain kevyttä välillä, en halua muuttua siksi raskaaksi ja ärsyttäväksi paasaajaksi. Terkuin, Piisamirotta.

Ilona Luonkos öljypuhdistuskakku – nassu puhtaaksi ilman jätettä

Enpä keksinyt nasevampaa otsikkoa tällä kertaa. Sori siit. Tänään käsittelyssä Ilona Luonkos -merkin öljypuhdistuskakku. Sain Luonkosilta testiin Radiant-version; sarjassa on kolme erilaisille ihotyypeille suunnattua kakkupalaa. Radiant (kaikille ihotyypeille ja hajusteallergisille), Rebirth (kuivalle ja herkälle iholle) sekä Healing (rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle). Kun bongasin nämä somat kakkupalat I Love Me -messuilla, ei paljoa puutu etten juossut niitä kohti. Olin juuri paria päivää aiemmin pohtinut miksei puhdistusöljyä saa kiinteänä. Lukivat ajatukseni, pirnales!

Ilona Luonkos öljypuhdistuskakut ovat täysin luonnon raaka-aineista valmistettuja, vegaanisia, kotimaisia ja käsintehtyjä. Ja Naantalissa vielä! Muumien naapurista ei voi tulla kuin kivoja juttuja! Palat on pakattu pelkkään pahviin, ja siitä sanotaan Ilona Luonkosin sivuilla seuraavaa: "Pakkaukset itsessään ovat huikea uusi innovaatio. Ne ovat valmistettu Kotkamillsin uudesta muovittomasta ja maatuvasta kartongista." Aikamoista, etten sanoisi!

Radiant-öljypuhdistuskakkua hierotaan kuivin ja puhtain käsin kuivalle iholle. Se sulaa käsissä moitteettomasti ja liukuu iholla hyvin. Iholle päästyään öljy toimii kuten muutkin puhdistusöljyt. Sitä pyöritellään iholla kunnes meikki on sulanut pois. Sen jälkeen iho pyyhitään (kostealla) kasvopyyhkeellä/sienellä. Itse käytän kosteaa liinaa. Tämän jälkeen yleensä vielä pesen kasvot kasvosaippualla. Puhdasta tulee. Öljy ei, öö, emulgoidu ihan samalla tavalla kuin monet toverinsa, eli saippuoinnin kanssa saa olla huolellisempi. Iho ei jää yhtään kuivaksi. Parilla ekalla käyttökerralla iho tuntui erikoiselta, mutta syytän myös muutamaa päivää aiemmin tapahtunutta, ihan muiden tuotteiden aiheuttamaa allergista reaktiota. Muutaman käyttökerran jälkeen iho on ollut puhdas, pehmeä ja kuulas.

Radiant-palassa on simppelit ainesosat: kaakaovoita, kookosöljyä, sheavoita, aprikoosinkiviöljyä sekä tyrninsiemenöljyä. Kaikki missä on tyrniä saa minut huutamaan hep, sillä lounaisrannikon lapsena tuntuu, että osa DNA:stani on tyrniä.

Eli kyllä kiitos, tästä minä tykkään, ihan vilpittömästi (paitsi jos sanoo näin, meinaako se sitä, että olen oikeasti ketunhäntä kainalossa...?) Ja miksipä en! Zero waste, kotimainen, luonnollinen, vegaaninen, toimiva. Kiinteässä palassa on muuten hyvää sekin, ettei öljyä leviä ympäriinsä. Kaikenlaiset öljykatastrofit, globaalit ja lokaalit, nou nou.

Palalla on hintaa noin 30 €, mikä on kieltämättä aika paljon. Jää nähtäväksi, kuinka kauan pala kestää käytössä, sillä vasta silloin voi sanoa, onko hinta järkevä. Onneksi voi lohduttautua sillä, että ainakin samalla tukee suomalaisia naisyrittäjiä.

Joko olet kokeillut kiinteää öljyputsaria? Kiinnostaako edes?

*Tuote pr-lahja, mielipiteet omia.