Pitkästä aikaa pientä meikkikuvaa. Eipä tämä mikään ihmeellinen luomus ole, mutta ne pienet jutut! Nimittäin, kaivoin esille Essencen turkoosin Longlasting Eye pencil -silmänrajauskynän, sävyssä 17 Tu-tu-turquoise ja innostuin kokeilemaan, miltä tuntuisi rokata värikästä silmämeikkiä pitkästä, pitkästä aikaa. Ja hyvältä tuntuu! Pidin muun meikin tosi simppelinä, siis niin perusnaama kuin olla ja voi. Turkoosi cat eye on räväkkä ja kertakaikkisen hauska. Se sopii siis aurinkoiseen viikonlopun aloitteluun. Lisäksi turkoosi on yksi lempisävyjäni meikissä, se korostaa silmiäni kivasti ja on tosi nostalginen; tätini käytti tosi paljon turkoosia meikkiä kun olin lapsi.
Pidän kovasti tästä Essencen kynästä. Se on ihan tosissaan pitkäkestoinen ja pehmeästi levittyvä, ja pigmenttiä piisaa! Ilahduin myös siitä, että omista varastoista löytyi tällainen helmi. Shop my stash 4eva!
Pohja: Lumene: Nude Perfection Glow foundation, 2 Hunajapilvi (saatu) Absolution: Le Multi Correcteur 01 Benecos: Natural mineral powder, Translucent Boho: Terra Cotta 03 Terre Gascogne (saatu) Zuii: Organic Flora Powder Glow Highlighter, Moon (saatu) Kulmat: I<3Makeup: I Tint my Brows (Medium brown)
Laillinen meikki ansaitsee nykyaikana ihan oman postauksena! Koska onhan tämä historiallista, että jaksoin vetäistä ihan rajaukset silmiin. Olo oli mukava, tosin meinasin koko ajan unohtaa silmämeikin olemassaolon, ja hieroskelin silmiäni ahkeraan. Illasta meikki olikin pitkin poskia, hups.
Silmiin vetelin Essencen vedenkestävää nestemäistä eyelineria, joka ei enää tunnukaan niin mahtavalta kuin aikoinaan. Jälki on vähän epätasaista, joten rajauksesta tulee reunoilta röpelöinen, ja asiaa pitää paikata tekemällä paksumpaa viivaa. Ärsyttävää. Pehmensin lopputulosta MACin Deep Cravings -luomivärillä, joka alkaa olla niin vanha, että yllätyin sen olemassaolosta.
Huulipunan virkaa toimitti Jeffree Starin Velour Liquid Lipstick, sävyssä Birthday Suit. Ystäväni oli ostanut punan itselleen, mutta se hapettui (true story!) ja sävy oli lopulta väärä. Omilla huulillani hapettuminen oli oivallinen homma, sillä tuubissa sävy oli ehdottomasti kamala. Hapettumisen jälkeen sävystä tuli puuterinen nudehtava vaaleanpunainen. Puna on vegaaninen, cruelty free ja ennen kaikkea, gluteeniton. Kyllä. (En siis suinkaan pilkkaa keliaakikkoja, naurahdin vaan, sillä eipä ole ennen tullut vastaan mainintaa punan gluteenittomuudesta.)
Jeffree ei voisi minua vieläkään vähempää kiinnostaa, mutta tottahan otin punan vastaan, koska all for science. Saanko olla rehellinen? Ai en? No sori siit, aion olla silti. Nimittäin en ihan ymmärrä miksi näitä punia hypetetään. Lopputulos on tosi kuiva ja muuttuu huulilla ajan myötä vieläkin kuivemmaksi. Ja puna näyttää todella saharalta, mikä ei ole mieleeni. Ei sentään mene fliiteiksi, ja se on ihan hyvä. Sävy on kivasti sex kitten ja kyllä tätä käytettyä tulee. Jos päälle laittaa hiukan huulirasvaa, on tuntuma mukavampi. Ja punan pakkaus on "positively ghastly" eli todella mauton. Nestemäiset huulipunat eivät vaan ole minun juttuni, terkuin Vanhanaikainen(ko)?
Tuntuupa freesiltä välillä meikata, eli silloin kun se sattuu huvittamaan. Nyt voinkin vedellä lähes nakulla naamalla seuraavan viikon.
Ostin muuten uuden peilin, kun vanha meni hajalle. Rikotan peilejä aika usein, joten seitsemän vuoden satseja on edessä aika monta. Onneksi onni tuntuu olevan myötä, oli melkoisen hyvä tukkapäivä. Peili on tosi viehko, kehtaa pitää esillä. Tigeristä ostin.
Syksy ja värejään vaihtava luonto hiipii meikkirutiiniin. Sen huomaa etenkin poskipunan kaipuuna ja pienenä skarppaamisen tarpeena. Olen taas käyttänyt ripsiväriä, herranen aika. Kuulostaa huvittavalta, mutta pitkän suhteellisen meikittömän kauden jälkeen pelkkä ripsari tuo lookkiin aika paljonkin uutta. En sano että välttämättä parempaa, mutta uutta. Myös tummemmat huulipunat tekevät jokasyksyisen paluun. Nappasin esille vanhan ystävän, eli H&M:n huulipunan sävyssä "008 So cocoa." Muistin taas, kuinka paljon pidän tummanruskeasta huulipunasta. En ole varma onko se enää mitenkään järin trendikästä, mutta samapa tuo. Se toi nassuun ihan eri ilmettä. Ja kesän hikisyyden jälkeen ainakin minä kaipaan uutta ilmettä. Vaikka vieläkin on vähän hiki. Alan epäillä varhaisia vaihdevuosia.
Ruskea huulipuna muuten tekee hampaistani aika valkean näköiset. Erikoinen ilmiö.
Aika no nonsense -tyyppinen meikkihän tämä on. Peitin tummat silmänaluset Joe Blascon valovärillä, joka on muuten huike tuote. Hintava, mutta a bang for your buck, sillä yksi nappi kestää ja kestää ja kestää. Puuteroin kevyesti, mutta muuten en tehnyt sen kummempaa meikkipohjaa. Harjasin ripsiin ripsiväriä, laitoin luomille vaaleaa luomiväriä (Alima Puren Mirage, joka on puhdasta rakkautta!) ja sudin poskille poskipunaa. Highlighteria unohtamatta, daa. Kulmat harjasin rakastetulla I<3Makeupin I Tint my Brows -kulmageelillä (Medium brown). Ja sitten vetelin huulille ruskeaa huulipunaa. Rajasinkin, sillä näin tumma puna alkaa vaatia rajauskynää, etenkin kun ei ole täysmatta. Rajauskynän virkaa toimitti NYXin Suede Matte lip liner, sävyssä Club Hopper (nimi sopii minulle kuin nappi nokkaan, koska olenhan minä melkoinen klubbailija...)
Päivän tuoksu on muuten Stella McCartneyn Stella, tuo syystuoksujen kuningatar jo vuodesta 2005.
Joko syksy hiipii sinun meikkipussillesi? Vai vieläkö pidät kiinni kesästä?
Syksy tuo mukanaan halun meikata vähän vahvemmin. Supervahva silmämeikki ei ole nykyisin mukavuusalueellani, mutta päätin eräänä iltana rohkaistua, ja vetelinkin kunnolla överiksi. Cateye ja sumusilmä samassa paketissa toimi yllättävän hyvin, ja tuntuikin ihan mukavalta. Nykyisin hyvien primerien aikana (Avonin Eyeshadow primer, sävyssä Light Beige!) en edes pelkää, että meikki leviäisi pahoin. Tosin tässä lookissa se ei edes haittaisi. Rock'n'roll tms.
Eipä tämän postauksen tarkoitus ollut sen kummempi kuin jakaa mielestäni ihan onnistunut meikki. Ja viime kuukausien teemabiisi, Radioheadin Creep. "I'm a creep, I'm a weirdo."
Mitäs sinulle tänään kuuluu?
Ps. Muistuttelen vielä arvonnasta. Terkuin Yhden asian nainen.
Pps. Hetken mielijohde vei vaihtamaan bannerin. Halusin jotain raivokkaan simppeliä, sillä blogi hakee just nyt muotoaan. Siitä ehkä joskus lisää.
........Hmm, olisihan sitä voinut keksiä asiallisemmankin otsikon. Öinen kirjoittelu päätyy aina normaaliakin älyttömämpään ajatuksenjuoksuun. Mutta niin, juu elikkäs.
Pikkuveljeni meni viime perjantaina naimisiin. Juhlaa vietettiin meillä kotipihalla rennoin rantein, ja mielestäni onnistuneesti. Piha oli kaunis, morsian lumoava, veli komea ja vieraat hyvällä tuulella. Mikäs sen parempaa. Bändikin jammaili autotallissa, tosin enpä ole koskaan vetäissyt Earth, Wind & Firen Septemberiä huonommin.
Vaikka juhla oli rento, halusin tietenkin panostaa meikkiin ja asuun. Pohjustin luomet By Terryn Obre Blackstar -luomivärikynällä, tein ruskean smokyn Guerlainin Tonka Imperiale -paletilla, vetäisin pienet kissat silmäkulmiin Oriflamen nestemäisellä linerilla, pehmensin jälkeä MACin mustalla luomivärillä. Naamaan runsaasti hohtopuuteria ja huulet maalasin MACin Russian Redillä.
Käytetyt tuotteet:
Lumene CC, Fair
elf Tone correcting concealer
Lush Tunteiden hehku -irtopuuteri*
Essence Light up your face luminizer palette*
Makeup Revolution Ultra Blush Palette, Sugar and spice
Freedom Makeup London Duo Eyebrow Powder, Ash Brown
Essence Make me Brow -kulmavaha, 02 Browny brows
By Terry Ombre Blackstar -luomiväri, Bronze Moon*
Guerlain luomiväripaletti, 02 Tonka Imperiale*
Oriflame Giordiani Gold Liquid Eyeliner, Black*
MAC Luomiväri, Deep Cravings*
Essence Volume stylist 18h curl & hold mascara
MAC Russian Red
Burberry My Burberry Black
Pukeuduin aika samalla tavalla kuin laulututkinnossani, eli mustaan Marks & Spencerin mekkoon (jossa on meeeelkoisen antava kaula-aukko...Hähää.) ja ikivanhaan kirppis"kimonoon." Jalkaan heitin äidin korkkarit ja päähän uskollisen huopahatun. Korvissa uudet Poola Katarynan Leinikki-korvakorut, jotka ovat suurta rakkautta. Asu oli mukava, mutta sopivan juhlava. Mekon halkio tosin repesi, mutta mitäpä olisivat bileet ilman pientä paljastelua.
Mordor! Jaan nopsaan päivän nassun. Pysyttelin luonnonsävyissä, ja meikistä tuli melko syksyinen. Luomillä käytin L'Orealin Palette Nude -palettia ja huulilla Inglotin huulipunakynää, jonka sävynumero on kulunut pois. Lisäsin päälle philosophyn Vanilla Birthday cake -huulikiiltoa, ja siitä on kuulkaas hetki kun olen viimeksi huulikiiltoa käyttänyt. Se lisäsi kuitenkin lookiin sitä jotain, joten ehkä annan huulikiillolle uuden mahdollisuuden. Kynsillä on upouutta Picture Polishin kynsilakkaa, sävyssä Tiffany.
Nopea naama. Syksy tuo mukanaan tummat huulipunat, jes! Huulilla Colorpopin Nevermind. Nimi lämmittää entistä Nirvana-fania. Tein pitkästä aikaa pientä cat eyetä.
Muutama naamalla näkyvä tuote: Milani Baked blush, sävy Red Vino. L'Oreal Brow artist plumper, Colourpop Lippiestix sävy Nevermind, MAC lipliner, sävy Nightmoth.
Ajattelin hetken, että Nevermind ja MACin Cyber olisivat dupeja, mutta eivät IHAN. :D
(Pretty in pink on muuten aivan ihana leffa. Rakastan John Hughesin teinileffoja kasarilta, ehdottomia lemppareita juuri mainittu sekä Breakfast club. Niin ja tietty Yksin kotona -leffat!)
Ostin apteekkireissulta elfin Lip stainin sävyssä Red carpet. Minun on pitkään tehnyt mieli kunnon pinkkiä huulipunaa, ja koska tykkään aina ensin kokeilla sävyn toimivuutta edullisella punalla, oli seitsemän euron puna miinus 30% -lätkällä just passeli. Ja onhan tämä nyt todella fresh. Olen melkein aina kammonnut pinkkiä Barbie-vaikutelman pelossa, mutta eihän tässä nyt ole mitään Barbieta. (Nuorena käytin jonkin verran kirkkaan pinkkiä, mutta sillai punkisti yhdistettynä mustaan. Hyi.) Puna on yllättävän laadukas, mattainen nestepuna. Eli juuri sellainen tällä hetkellä trendikäs koostumus. Mukana tulee päälle laitettava kiilto, mutta höpsis sellaisille. Puna on yllättävän laadukas ja pitkäkestoinen. Se tuntuu huulilla ihan miellyttävältä, eikä muutu fliiteiksi päivän mittaan.
Koko naama kirkastuu! Poskille vielä kirkasta poskipunaa ja vahvat kulmat, tämähän on täydellinen kesämeikki.
Tämä hetken lemppareita: Milanin Baked blus, sävyssä Vino (saatu), Avonin Magix Prime and Set spray (saatu), Korresin Wild Rose -meikkivoide (saatu) sekä Elf Lip stain, sävyssä Red carpet.
Kirkastuminen on tällä hetkellä todella tarpeen. Sen verran kerron kuulumisia, että tällä hetkellä vedän kahta antibioottikuuria keuhkotulehdukseen. Viikko sitten alkoi vasempaan kylkeeni sattua. Ajattelin sen olevan lihasjunttura, ja venyttelin kunnolla. Kipu kuitenkin yltyi viikonlopun aikana, ja lauantaina alkoi hengittäminen sattua. Pian kaikki yskäisyt, aivastukset, laulaminen ja tosiaan hengittäminen sattuivat todella paljon. En voinut maata ollenkaan. Sykkeeni oli todella korkealla, ja hengästyin pienestäkin liikkeestä. Lämpötilani olivat nousseet ja laskeneet koko edeltävän viikon, mutta olin ajatellut sen olevan hormonaalista. Kipu levisi vasempaan rintaan. Vedin Panacodia, joka helpotti oloani hieman. Rintakipu yltyi vielä kovemmaksi, ja maanantaina päätin lähteä päivystykseen. Kolmen verikokeen (yksi rannevaltimosta, HYI. INHOAN verikokeita.), sydänfilmin, korkean sykkeen päivittelemisen ja keuhkokuvien jälkeen lääkäri totesi, että minulla on keuhkokuume/tulehdus. Ei muuta kuin antibiootteja naamaan. Kuuri sisältää yhteensä 70 antibioottitablettia. Eli kai minä sitten olin ihan oikeasti kipeä. Suomalainen on vaan niin tavattomaan jääräpäinen, ettei tahdo uskoa olevansa kipeä tai tarvitsevansa hoitoa. Nyt pari päivää olen ollut suht hengissä, eikä lämpöäkään ole enää ollut. En olekaan ennen sairastanut keuhkotulehdusta, mutta kerta se on ensimmäinenkin...
Täytän tänään 26 vuotta. Monen mielestä ikäkriiseilyni voi tuntua hölmöltä, mutta lähestyvä 3kymppiä alkaa todella hermostuttaa. Elämä tuntuu olevan niin keskeneräistä, vaikka voisi kuvitella, että aikuisella naisella olisi jo enemmän lankoja käsissään. Kuluneet muutama vuotta ovat olleet raskaita, ja tuntuu, kuin nuoruus olisi vilahtanut ohi vähän turhan hätäisesti. Aikaa on mennyt murehtimiseen ihan tolkuttomasti.
Mutta elämän ei kai kuulukaan olla helppoa ja huoletonta. Ja sanovat, että timantteja syntyy vain kovassa paineessa. En tiedä timanttistatuksestani vielä, mutta ehkä jonain päivänä helpottaa ja saan huomata, että tämä kaikki on kannattanut. Että minulla on jotain annettavaa maailmalle. Että olen jättänyt jäljen edes johonkin. Ja että kaikelle tälle on ollut suurempi tarkoitus. (Elämän tarkoitus voi olla 42, mutta epäilen, että jostain suuremmastakin on kyse.)
Olen alkanut pitkästä aikaa vähän haaveksia, ja miettiä tulevaisuutta muunakin kuin synkkänä mörkönä. En ihan vielä haaveile suuria, mutta pienistä jutuista se lähtee. Jos vaikka tulevaisuudessa elämä olisikin kivaa ja elämisen arvoista. Jos vaikka tämä tuleva ikävuosi olisikin oikeasti hyvä ja täynnä niitä asioita, joita parista viime vuodesta on puuttunut. Ystävyyttä, iloa, unelmia ja uusia kokemuksia. Jos vaikka jokainen päivä ei enää olisikaan pettymys. Nousisin aamulla ajoissa ja odottaisin tulevaa päivää. Ja oppisin kestämään sen, että elämä on hirveän epävarmaa, mutta samalla jännittävää ja kutkuttavaa. Jos vaikka en suunnittelisi liikaa, mutta kuitenkin alkaisin jälleen suunnitella ja panostaa esimerkiksi uraani ja hyvinvointiini. Alkaisin taas kirjoittaa runoja. Tekemään biisejä. Tehdä keikkaa. Maalata. Jos vaikka ihastuisin pitkästä aikaa oikeasti.
Elämä ei ole pelkästään sitä, mitä minä siitä teen, eikä kukaan ole yksin oman onnensa seppä. En enää halua langeta ajattelemaan, että pystyisin tähän yksin, tai että minun edes kannattaisi yrittää. Ihminen tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä. Ainakin minä tarvitsen. Elämän arvaamattomuuden keskellä rakkaat ympärillä ovat, tämä on kliseiden klisee ja mitä ällöttävin sentimentaalinen lausahdus, niitä tähtiä taivaalla ja lamppuja polulla. Aion opetella puhumaan enemmän asiaa, enkä vain sanomaan, että minulle kuuluu hyvää. Ja samalla kuuntelemaan paremmin ja kantamaan toisten taakkoja. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, tai ainakin jotain sen suuntaista.
En ole fiksu tai kypsä, vaan todella hölmö ja keskeneräinen. Rikkinäinen. Heikko. Vähän (okei, todella) vinksahtanut. Mutta samalla aivan älyttömän vahva. Itsepäinen. Hauska. Ihan lahjakaskin. Kaiken keskellä motivoitunut. Urhea. 26-vuotias, taivas varjele.
Pinnallinen sivulause: tein synttärien kunniaksi duochrome-smokyn Wet'n'wildin Comfort Zone -paletilla, kiharsin hiukseni (näistä tuli kyllä aika mummot, mutta se lienee symbolista se...) ja pistin bindin otsaan. Mainittakoon, että olen värjännyt hiukseni, sillä haluan eroon punaisesta päästä. Rakastan sitä, mutta se liittyy elämänvaiheeseen, jonka soisin olevan ohi. Uusi pää, uudet kujeet. Suunnitelmissa on kasvattaa omat blondit kutrit takaisin, ja ainoa keino todella on kasvattaa tai leikata. Katsotaan, missä vaiheessa tukka joutuu kirurginveitsen alle.
Ulkona paistaa aurinko, ja ajattelin lähteä vähän kirpputoreille, jos vaikka löytäisin lahjoja itselleni. Ja jos vaikka eksyisin johonkin ihanaan kahvilaan ja söisin kakkua.
Haluan päättää kilometripostaukseni kappaleeseen, joka osuu kovaa; Tuomon 26.
No need to act surprised when I say that I'm aware of how you wonder
everyday of what it is that makes you want to go away when there really is
no reason for you not to stay.
See, I know that there are things in your past that you have to deal with and
I know you thought these wounds, they would heal with time, but it turns out
they're much harder than you thought that they would be. And you feel it, oh,
so deep every time you look at me.
But if you stay by my side, then one day when we've grown older, you'll look
at me and smile and you'll say:
"Do you remember back when we were 26? I used to feel like I was so much
older. Do you remember how I used to reminisce and look back on what I
should have done? Isn't that absurd?"
So, I'm asking you to reconsider, think of all the good times that we have
had. Open up your heart and all the pain pours out. And when you're through
with tears, I will still be here. But if you stay by my side, then one day when
we've grown older, you'll look at me and smile and you'll say:
"Do you remember back when we were 26? I used to feel like I was so much
older. Do you remember how I used to reminisce and look back on what I
should have done? Isn't that absurd?
And now that I'm older, I feel much younger than back then,
and somehow it feels my soul's at ease,
I know that there's still a day to seize, a day to seize.
Heisuli hei! Tässä pikainen vappunaama ennen kuin sukellan juhlivaan kansanjoukkoon. Tein nopean ruskean smokyn silmiin ja maalasin huulet ihanan oranssilla NYXin Soft Matte Lip Creamilla, sävyssä Morocco. Tarkempaa juttua tulossa myöhemmin.
Nyt ei muuta kuin vastuullista vappua, syökäähän munkkeja ja juokaa simaa. Jee!
Päivän biisi on on itseoikeutetusti Agit Propin "Kenen joukoissa seisot."
Kenen joukoissa seisot? Kenen lippua kannat? Ei synny rakkautta ilman oikeutta, ei synny oikeutta ilman taistelua, ei taistelua ilman yhteistä rintamaa.
