Venäjänpuna

Koska naisella ei voi koskaan olla liian monta punaista (okei, minkä tahansa väristä...) huulipunaa, kävin MACin tiskillä hivelemässä vaihtoehtoja. Olen pitkään halunnut ostaa joko Ruby Woon tai Russian redin, ja tällä kertaa päädyinkin sitten jälkimmäiseen. Se on pieni palkinto siitä, että olen jaksanut ikäviä fyysisiä vaivoja useita viikkoja. (Niille ei näy vieläkään loppua, muttei siitä sen enempää. Jalat on tallella ja pää pelittää, kaikki muu on melkeinpä ekstraa. Palaan ehkä asiaan jos oma diagnoosini on oikea.)

Epäröin ensin hieman, sillä olin jotenkin ajatellut, että selkeästi lämpimään taittava punainen olisi ainoa hyvä vaihtoehto. Mutta eihän kumpikaan mainitsemistani sävyistä ole loppupeleissä kovin lämminsävyinen. Ja silti, Russian red sopii naamaani kuin nakutettu. Se ei todellakaan ole liian kylmä, vaikka MAC itse väittää sen olevan bluish red. Se on sopivan kirkas, samalla neutraali, samalla femme fatale. Kuten hyvä punainen huulipuna, se saa ihoni hehkumaan ja ilmeen pirteäksi. Rakkauteni punaista huulipunaa kohtaan vain yltyy. Ja mikä parasta: puna on matta, muttei liian kuiva. Ruby Woohan on retro matte, eli hieman kuivempi. Russian red liukuu huulille moitteettomasti, pysyy kuin tauti, muttei kuivata. Primeri alla on tietenkin aina hyvä ratkaisu, mutta ilmankin pärjää mainiosti.

Koska mutkat matkassa ovat kivoja, sairastuin heti punan ostettuani kunnon räkätautiin, joten haaveilemani punaisten huulten pelastamat arkiaamut siirtyivät hieman. Mutta kun ne koittivat, ai jai. Jokaisella naisella pitäisi olla punainen huulipuna. En keksi parempaa meikkituotetta, paitsi tietty värillinen kulmageeli. Näillä kahdella pelaan itse, enkä juuri muuta kaipaakaan. Sisarueni, hanki jo se punainen huulipuna. Et tule katumaan!

(Voisin itseasiassa tehdä vähän kartoitusta omistaistani punaisista sävyistä, jos siitä jollekin olisi apua!)

WOW!

Tilasin Makeup Revolutionilta kolme kynämuotoon pakattua The WOW-stickiä. Ne ovat superpigmenttisiä mattapunia, ja lupaavat pitkäkestoisuutta ja helppoa levitystä.

Tilasin sävyt Atomic, Call me ja Maria. Ja tosiaan, jokainen sävy on superpigmenttinen. Kestokin on aika hyvä, tosin mikä tahansa rasvainen ja öljyinen sulattaa punan pois huulilta. Sitä voi olla vaikeaa levittää uusiksi, ja varsinkin Maria osoittautui haasteelliseksi. Kun se kerran oli levinnyt pitkin pieliä, ei sitä saanut levitettyä uusiksi siististi. Ja jos huulet ovat vähänkin kuivat, puna tarttuu kuiviin kohtiin ja näyttää tosi pahalta, mikä oikein korostuu, kun puna on tumma.

Atomic on superkirkas oranssi! Todellinen huomioväri, joka todennäköisesti hohtaa pimeässä ja toimii heijastimena, eh eh. 

Call me on ihana puhdas tomaatinpunainen, joka todennäköisesti sopii kaikille. Rakastan maalata huuleni punaisiksi nyt kun olen päässyt yli punahuuliongelmastani. Call me on näistä kolmesta liukkain.

Maria on upea viininpunainen, mutta kuten näkyy, sitä on hankala saada huulille siististi. Jos alle muistaa levittää vähän huulirasvaa on lopputulos siivompi. Mutta ah, miten kaunis se on. Tummat huulipunat vaan huutavat nimeäni.

Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen puniin, sillä rakastan mattahuulipunia. Ne ovat toki kiiltäviä punia haasteellisempia, mutta lopputulos on parhaimmillaan enemmän kuin vaivan arvoinen. Hintaa yhdellä punalla on 4,25 €.

Matta vai kiiltävä? 

Viva la revolución!

Ah, mikä kosmetiikkabloggarin unelmapäivä: huulipunavallankumous! Tänään rohkaisen jokaista naista punaamaan huulensa kirkkaalla punaisella! Idean taustalla on Sydänliitto, ja homman tarkoituksena on vaan sanoa, että hei naiset, hoidetaan sydämiämme. Aika monessa perheessä ja suvussa on sydänvaivoja, ja vaikka tässä nuoruuden omnipotenssissa messiasharhassaan luulee olevansa voittamaton, voi se sydän kuitenkin joskus sairastua.

Kopsaan härskisti suoraan tapahtuman Facebook-sivulta:

"Tänä vuonna huulet punataan 26. toukokuuta. Huulipunavallankumoukseen osallistumalla osoitat, että naisten sydänterveys on lähellä sydäntäsi.

Punainen kannustaa ja innostaa naisia pitämään huolta hyvinvoinnistaan pienillä teoilla. Uskomme, että onnistumiset saavat lisäpotkua rohkeudesta ja itsevarmuudesta. Mikäpä muu olisi siihen parempi onnenamuletti kuin rohkeasti punaiset huulet?

Haastamme kaikki naiset (ja miehet) mukaan Huulipunavallankumoukseen.Viime vuonna kumousta oli tekemässä yli 40 000 – tänä vuonna pistetään paremmaksi.

Homma toimii ensimmäisestä Huulipunavallankumouksesta tutulla tavalla: julkaise kuva punaisista huulistasi ja kutsu ystäväsi mukaan. Tehdään yhdessä punaisen suukon arvoinen kampanja!

Huulipunavallankumous laajenee nyt myös Instagramiin. Julkaise kumouksellinen huulipuna-kuvasi Instassa ja liitä sen yhteyteen #huulipunavallankumous- ja #punainensuukko -tunnisteet.

Huulipunavallankumouksen järjestää Sydänliitto. Lisätietoja:www.punainen.fi" 

Itse en ole kirkkaanpunaista punapäisyyteni aikana käyttänyt, koska mielestäni punainen tukka ei toimi punaisten huulten kanssa. Ja pah, kivaltahan tämä näyttää. Punan virkaa toimittaa ikivanha We Care Icon -merkin puna, sävyn nimi on kadonnut aikojen saatossa. Aikast oollreit, sanon minä. Ja eikun viisumikuvattavaksi.

Ei muuta kuin muisk ja (mustan) sydämen sykäyksiä.

Makeup Revolution -haalinta

Matkustan tyypilliseen tapaani jälkijunassa (en kuitenkaan Turkuun) kun intoilen Makeup Revolutionista. Ihania värejä, halvat hinnat ja toimittavat Suomeen. Tämä selvä, ja eikun tavaraa ostoskoriin.

Keskityin ekassa tilauksessani melkein täysin huulimeikkeihin. Olin jo monessakin blogissa bongaillut Velvet Matte Lip Lacquereita, ja tietenkin halusin kokeilla itsekin, ovatko ne mistään kotoisin. Lisäksi koriin eksyi pari perushuulipunaa Atomic Collectionista. Ja koska olen kyllästynyt tähän ikuiseen yhden poskipunan politiikkaan, klikkasin mukaan myös yhden Liquid blushin. Tilaukselle tuli hintaa postikuluineen about parikymppiä, eli isoilla rahoilla ei pelailla. Sopii siis nuukailijallekin.

No mutta, millaisia sävyjä sain tahmaisiin näppeihini?

Atomic lipstick Make me tonight ja Serpent, sekä Vivid Blush Lacquer sävyssä Heat.

Täytyy sanoa, että Make me tonight oli pettymys. Väri on hylsyssä ihanan värinen, mutta huulille sävyä ei tahdo irrota juuri lainkaan. Se tuntuu jotenkin öljyiseltä ja väri karkaa juonteisiin, eikä minulla edes ole erityisen paljon juonteita!

Serpent sen sijaan on mainio tummanvihreä huulipuna. En toki keksi mitään tilannetta, mihin se sopisi, mutta koetan kyllä. Ja vihreä huulipunahan sulkee tietyn ympyrän, sillä ensimmäinen oma huulipunani oli vihreä. Sain sen serkultani vähän käytettynä vuonna 1997, se oli hohtelevan vihreä ja vahamaisen paksua jankkia. Muistan tuoksun vieläkin. Moitin myös näiden huulipunien hylsyjä: ne hajoavat helposti ja ovat kädessä aika heiveröisiä. Toisaalta, punien hintakin on vähän yli pari euroa, että tuota.

Vivid Blush Lacquer on aivan ihana nestemäinen poskipuna. Valitsemani sävy Heat on kaunis korallinen persikka. Väri on todella riittoisaa ja pigmenttistä, joten överien vaara on valtaisa. Kuitenkin oikein käytettynä väri on todella luonnollinen ja sopivalla tavalla dewy, ja tosi pitkäkestoinen. Väri on niin pigmenttistä, että siitä jää käteen aina läiskä, joka ei lähde millään. Naamasta se onneksi irtoaa. Se on myös huulilla tosi hauskan näköistä.

Syy, miksi alunperin halusin kokeilla Makeup Revolutionia olivat Velvet Matte Lip Lacquerit. Ne ovat siis nestemäisiä huulipunia, jotka kuivuvat huulille mattaisiksi. Tilasin sävyt Black Heart ja Depravity. Nyt harmittelen, etten tilannut Black Heartin tilalla sävyä Vamp. No jaa, onneksi voin tilata LISÄÄ TAVARAA.

Black Heart näytti swatcheissa ihanan todella tummalta violetilta, mutta kas, todellisuudessa se kuivui huulille  melkein mustaksi. Ihan hienohan se on, mutta kun odotin sitä tummaa violettia. (Nimikin antoi toki osviittaa, mutta urpo kun olen...)  Ja koska punan huulituntuma on todella kuiva ja samalla tahmea, en ole ihan varma, ihastunko tähän varauksetta. Sitä on myös melkein mahdoton saada huulille siististi, kuten kuvasta näkyy. Toki tähän vaikutti flunssasta kuivat huulet ja aiemmin levitetyt ja poistetut kolme punaa. Kun Black heartin päälle levittää tuota Make me tonightia, se muuttuu siedettävämmäksi.

Depravity taas vetää sanattomaksi. Se on vaan mielettömän upea ja omaperäinen kylmä liila. Se näyttää huulilla aivan törkeän hääviltä. Se jakaa myös mielipiteitä: tytöt tykkää, pojat ei. Muistuttaa kuulemma liikaa kuolleen suuta. Synkkä lapsi ei välitä. Tässä sama ongelma, siisti levittäminen vaatii taitoa, mutta tämä on silti liukkaampi kuin Black Heart.

Minulle jäi MuRista ehkä hieman ristiriitainen kuva. Luulen, että tuotteissa on paljon eroja, sillä sain todella pigmenttistä mutta myös vaikeaa ja jopa huonoa. Seuraavaksi haluan kokeilla pohjustustuotteita ja suteja (ja lisää noita huulilakkoja.......), olen kuullut niistä positiivisia kommentteja.

Onko MuR tuttu? Tuotevinkkejä? 

Näillä mennään

Viilankantolupa-blogin Petra haastoi esittelemään luottomeikkinsä Instagramissa. No, koska tämä oli niin mukava ajatus, ajattelin esitellä omaa naamaani Instan ulkopuolellakin. Koska tältähän minä näytän, jos meikkaan. Nykyisin vedän vaan aika usein paljaalla. (Tirsk.)

Siispä näillä mennään: kunnon kulmat, pikkaisen siipeä silmissä ja tummat huulet. Huulipunaa on oltava. Ja toki iho pitää pohjustaa tasaisemman väriseksi, terveisin Tilkkutäkki-90.

Kivasti nuo kuivat huulet kökkööntyy. Kamera oikein korostaa tätä!

Lempparipunani on aina vaan ihana Macin Diva. Nyt kuumottelen paria muuta tummaa Macin punaa: Sin, Cyber, Film noir tai jokaisen bloggarin ikisuosikki Heroine olisi saatava meikkipussiin. Kevät koittaa kaikille, mutta itse vellon mieluusti synkkyydessä, niin kosmeettisessa kuin henkisessäkin.

Mitä vitsiä, Blogger blurrasi tästä värit! No, antaa mennä.

Pohjalla hyväksi havaittu Lumenen CC, ripsissä Isadoran Buid-up mascara (vedenkestävä) ja kulmissa nyt sitä Rimmelin kulmavahaa, lineri Lumenelta. Huulet rajaan ihan Seppälän huultenrajauskynällä, sävyn nimi Tulip.

Päivän biisi on älyttömyyksiin ja hölmöilyyn sopiva Steve Winwoodin Valerie. Tätä meitsi bailaa aamuisin. Kertsin tuntee ehkä kaikki. Plus tuo video, tuulikone anyone?

Jos et muuten seuraa minua vielä Instagramissa, minut löytää sieltä nimellä @fannilaurella. Sekoilen antaumuksella, kivana bonarina kissoja. Ja hullu määrä selfieitä. Kantsii tsekata, koska mulla on mielenkiintoinen elämä.

Ai ei? No okei, ei sit.

Seuraava Baby Lips?

Kukaan ei ole varmaan välttynyt Maybellinen Baby Lipsiltä? Pitemmittä puheitta totean, että ei kiitos mulle; tuote on ylihypetetty, eikä edes syystä. En ehkä ymmärrä muutenkaan koko jutun juonta, kyseessähän on huulirasva, joka koostuu jostain vaseliinijohdannaisesta.

Mutta sitten tutustuin Hurraw!-huulirasvaan. Tilasin iHerbistä Black Cherry -rasvan, jonka pitäisi antaa vähän sävyä huulille. Ja meikä hurahti, sillä miksipäs ei: siinä on ihana tuoksu, se kosteuttaa oikeasti, se on vegaaninen, sitä ei ole testattu eläimillä ja kaikenlisäksi se on reilu(hkoa) kauppaa!

Black Cherry ei anna superisti sävyä,  mikä oli ehkä lievä pettymys, mutta muutamalla kerroksella saa aikaan mukavan, luonnollisen sävyn. Sellaisen, että huulia on vähän pureskeltu. 

Opin myös, että Hurraw! on tullut Suomeenkin, joten tulevaisuudessa hamstraaminen on helpompaa.

Päivän biisi on itsestäänselvästi ch-ch-ch-ch-ch-ch-ch-ch-cherry bomb!

Huulipunarakkautta, osa 3: Diva

Huulenheitto huulipunista jatkuu! (Hahahahahahaha)

Syksy saa haikailemaan tummien värien perään. Viininpunainen on yksi lempiväreistäni, ja metsästin pitkään täydellistä viininpunaista. Onnekas sattuma, palkkapäivä ja luppoaika, johtivat minut MAC-pisteelle. Alle viisi minuuttia ja myyjän kehut ("Saa sun ihon hohtamaan!") ja plakkarissa oli taas uusi huulipuna, Diva.

Se on matta, ehkä vähän haasteellinen levittää, ei sovi kuivahuuliselle, ja kuulemma tummat sävyt ohentavat huulia. Pah, sanon kaikelle, ja rakastan Divaani. Se todella saa ihoni hehkumaan, ja nyt kun olen punapää, on se todella fierce.

Pieni miinus: ei se ole ihan täysin kestävä; mikrofoni hankaa sen leukaan tosi aistikkaasti.

Päivän biisi on omaa tuotantoani, Breakfast. KLIK. Mee kuntelemaan ja kerro mitä tykkäät. 

THE huulikiilto

En yleensä pidä huulikiilloista, ne ovat tahmaisia ja jotenkin, no, mälsiä. Clarinsin Instant Light Natural Lip Perfector (taas nimihirviö!) on kuitenkin kaikkea muuta.

Sävy Apricot Shimmer

"Korostaa huulten luonnollista kauneutta samalla kun se korjaa, ravitsee ja pehmittää huulia." Se ei ole liian tahmea. Se ei ole liian kiiltävä. Se antaa juuri sopivasti hieman väriä. Se kosteuttaa. Ja se tuoksu on aivan huumaavan toffeemaisen ihana. Väittävät huulten muodon parantajaksi, mutta maalaisjärki jne. Kaikenkaikkiaan mainio tuote minulle, joka kavahdan tahmahuulia ja olen teiniaikoijen Anytime-huulikiillon arpeuttama.

Sain omani Kaisulilta, mutta tuotteen hinta on siinä parinkympin kieppeillä.

Loppuun kysymys/rant/valitus: miksi huulikuvien ottaminen on niin himpskatin hankalaa? Miten joku onnistuu?

Juhannusnaamat

Pikaiset naamat ennen grillauksen aloittamista (iskä grillaa, minä syön.)

Löysin täydellisen "my lips but better"-huulipunan yllättäen Seppälän valikoimista. Sävy 08 Drama Queen on sopivasti pinkki nude. Muutkin Seppälän meikit vaikuttivat kokeilemisen arvoisilta.

Muuten kaikki on niin normaalia, että sen esitteleminen tuntuu melkein turhalta. Teen sen silti, hahaa. Pyydän huomioimaan kulmakarvat: komeat, eikös. Silmissä vähän sumua ja suhmuraa Rimmelin Smoky Quartz -napin, mustan kajalin ja MakeUp Storen Volumizing-maskaran avulla. Sain maskaran Siamese lipstick-blogin Kaisulilta jo aikaisemmin keväällä, mutta nyt vasta avasin tuubin. Aikast töpäkkää jälkeä, sopii sinulle joka pidät runsaista ripsistä. Mää tykkään.

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Hyvää juhannusta, kuomat. Valvokaa vastuullisesti!

Päivän biisi on tietenkin Veskun Nocturne. 

Hei onnea, onnea vaan

Meikälle paukahti tuntuvasti lisää ikävuosia. Kriisi on, mutta olkoon.

Juhlistin suurta päivääni oranssilla huulipunalla ja korkkareilla. Huulipunan virkaa toimitti Lumenen Rasberry Miracle, sävyssä 09 In the sun - Kesän odotus (öh joo) ja hyvin se sitä toimittikin! Mattapuna, joka tuntuu melkein huulirasvalta. Vanhat ja ryppyiset huuleni lausuvat kiitosta. Muisk.

Tämä puna vilkkuu noin jokaisessa muussakin blogissa, en siis sano muuta kuin, että go Lumene. Taas.

Syntymäpäivälauluni on Joose Keskitalon "Luultavasti jäit junan alle," hei onnea onnea vaan.

(Huomatkaa vanha ja arvokas ilmeeni.)

Kevättä rintoihin, kaverit!

Ps. Puna on todellisuudessa oranssimpi. Syyttäkää vaikka mun kameraa tai kuvanmuokkaustaitojen totaalista puutetta.

Huulipunarakkautta, osa 1

Huulipuna on niin tavattoman kiva juttu, että voisin puhua siitä useiden postauksien verran. Joten näinpä teen. Tästä alkaa satunnainen, mutta intohimoinen rakkaudentunnustusten sarja maailman kivoimmalle kosmetiikka-asialle heti hajuveden jälkeen.

Ensimmäinen puna on punistani uusin: Inglot Matte Collection AMC Lip Pencil, sävy 22. Nimihirviö, juu, mutta muuten puna on kaukana hirviöstä. Mattapuna, mutta näppärässä kynämuodossa. Ei liian kuivattava, mutta toki mattainen. Pysyy mainiosti eikä kiillä.

Sävy 22 on ihana, rusehtava pinkki tai pinkihtävä ruskea. Miten sen nyt ajattelee. Hauskaa on, että pystyn helposti määrittelemään kaikkien huulipunieni värit helposti, mutta tämä ei ole oikein mikään väri, ja samalla aika monta. Internetkään ei osaa auttaa minua: en löydä kenenkään kuvailua sävystä 22.

Oli miten oli, väri on monikäyttöinen, sopivan ysäri ja puna on laadukas. Se toimii tumman silmämeikin parina, kun ei ole liian räikeä, ja toisaalta se on hyvä ihan-vaan puna (as in ei juuri muuta meikkiä nassussa.) Hintakaan ei ole tolkuton: 15 euroa vähän paremman merkin punasta ei ole juuri mitään.

Tältä se näyttää nassussa:

Tiedättekö huonot meikkipäivät? Tämä oli sellainen.

Jostain syystä (lue: en todella osaa muokata kuvia!) puna näyttää kuvassa enemmän pinkiltä kuin ruskealta. Kuvitelkaa kuitenkin ylläolevaan enemmän, no, ruskeutta.

Pakko sanoa, että olen todella tykästynyt kynäpuniin! Niillä on niiiin helppoa värittää huulet tarkasti.

Onko kokemuksia Inglotista? En ole tutustunut merkkiin yhtä ripsaria lukuunottamatta lainkaan, mutta kyllähän mieli tekisi!

Is it a risk you're willing to make?

En vain voi olla fiilistelemättä aurinkoa ja sen suotuisia vaikutuksia (sen epäsuotuisat vaikutuksetkin näkyvät likaisina ikkunoina ja pölynä nurkissa...)

Aurinkofiiliksen kunniaksi lakkasin kynteni tosi överivihreällä Lumenen lakalla, ja sudin päälle vielä kimalletta hohtamaan kilpaa auringon kanssa. En jaksanut hirveästi meikkailla, mutta huuliin sipaisin Clarinsin Instant Light Natural Lip Perfectoria, sävyssä 02 Apricot Shimmer. Päivän tuoksu on Kiehl'sin Aromatic Blends -sarjan Fig Leave & Sage. En aluksi pitänyt tuoksusta lainkaan, mutta nyt en saa siitä tarpeekseni. 

Mutta katsokaa mun blehoja! Kasarit RayBan Wayfarerit, voi elämä! En ole ihan varma, ovatko nuo enemmän huumorilasit, mutta koska olen hukannut (APUA!!!!!) normireiskani, on pakko nostaa simmujen suojaksi edes jotakin. 

Kuvassa hengaavat myös lempparikorvikseni, Sibelius-sormus ja The Body Shopin mantelikäsirasva, joka on muuten oivallinen tuote kaikin puolin.

Päivän biisi on hämmentävän iloinen kappale synnytyspelosta, Tuomon Tokophobia. KLIK. Koko The New Mystique -platta on hankinnan arvoinen. Kovaa kamaa kevääseen ja kaikenlaiseen tansuiluun. 

Carry on, mates!

Bläkäri

Kevät kutittelee korvia, ja kaupat ovat jo täynnä värejä. Edellisessä kirjoitelmassa kuuluttelin täydellistä oranssia (jonka taisin muuten löytää, heh) ja olen muutenkin hipelöinyt kaikenlaisia somia, värikkäitä kosmetiikkatuotteita himokas kiilto silmissäni.

Mutta näinkö meille aina täällä käy: Fiilistelin tummaa viininpunaista We Care Icon -huulipunaani, mutta halusin lisätä vielä sitä jotakin. Nappasin käteeni mustan kajalkynän ja aloin maalailla. Armottoman sotkemisen, häivyttämisen ja alun epäonnistumisen jälkeen peilistä katsoi keväinen mustahuuli.

Kivat silmälasirajat tuossa, hups. 

Koska olen rohkea ja ennakkoluuloton, lähdin ulkoiluttamaan huuliani kaupungin humuun. Pari turkismummoa katsoi minua paheksuen, mutta muuta katastrofaalista ei tapahtunut. Haa, ehkäpä olen valmis mustiin huuliin, 10 vuotta muun maailman jäljessä. Naamani jäi muuten aika paljaaksi. Tumma silmämeikki vie ajatukset suttuiseen teinigoottiin, ja se look on jo kokeiltu, thank you very much.

Huulimeikin siistinä pitäminenhän on todella hankalaa. Mutta on se aika cool. Ostoslistalle siis ehdottomasti sen oranssin lisäksi musta huulipuna. Onhan värien kevät.

Inspitaatiobiisi Joy Divisionin "Disorder" koska, no, tiedättehän.

Kertokaahan siis: mustat huulet, yo vai no?

Don't go chasing waterfalls

Ysärijysäri all the way ja parhaat asiat syntyvät vahingossa. Näistä teeseistä koostuu viime viikkojen lempparikampaus, vanha kunnon vesiputous. Tarvittiin yksi auennut päälakinuttura ja sitä seurannut naurukohtaus. Ja siitä se ajatus sitten lähtikin: tämähän näyttää oikeasti ihan nastalta.

Okei, tämä ei todella ollut lapsuuteni lempifrisyyreitä, päin friggin vastoin. Mutta silloin se tukka roikkuikin vaan. Nyt apunani on tupeerauskampa ja kasariakin kasarimpi muotovaahto. Ja niin se ponnari vaan nousee, keskellä päätä kuin korein kuusi. Tai jotain. Plus se heiluu mukavasti kun pää liikkuu. Hii.

Huomatkaa, miten versatiilinen oman elämäni Cara Delevigne olenkaan. 

Tekee hyvää tällaiselle vakavikolle. Ei se tyyli ole niin kuolemanvakava asia kuitenkaan ehkä. Lisätään soppaan vielä värikästä huulipunaa, ja siinä hän on, Fanni 6-vee äitin meikkipussilla. Muuten, etsintäkuulutan sen täydellisen oranssin huulipunan. On käsittämätöntä, ettei minulla ole sellaista. Nyt huulilla vaka vanha MACin "Chili." 

Että naurakaa vaan. Nauran kanssanne.

Pyydän myös huomioimaan kauhujen kulmakarvat. Cara juu tosiaan.

Päivän biisi on auringon ja kevään kunniaksi "Here comes the Sun" maailman parhaalta Beatlesilta.

Ps. Aamukahvilla-Henriikka naureskelikin jo ysärihiuksille. Hae ihmeessä lisää tyyli-inspistä tästä, klik.

Pps. Jostain syystä Blogger on päättänyt tehdä kuvista aivan himpskatin rakeisia. Sori.

Moipamoi, huulivoi

Korresin huulivoi: erinomainen tuote, on. Mango tuoksuu ihanalle,Villiruusu antaa väriä. Kosteuttaa, pehmentää, tuntuu kivalta huulilla. Mietin, kehtaanko ostaa kolmannenkin purnukan. Blistex saa jatkaa eläkepäiviään minun puolestani. 

Seuraavaksi tsekkaan Korresilta hajuvedet. Olivat pikanuuhkaisulla mainioita.

Joulu lähestyy!

Onnellisuus.

Onnellisuutta on ainakin kielioppisääntöjen rikkominen. Piste otsikossa? Hähää, äikänopet!

Onnellisuutta on tämä väsymys, ja tieto siitä, että kohta helpottaa.

Onnellisuutta on hyvä huulipuna. (Vanha tuttu, vanha kunnon Macin "Chili")

Onnellisuutta on lämmin villapaita.

Onnellisuutta on lupa juoda kaakaota aamulla. 

Onnellisuutta on Trivial Pursuit hyvässä seurassa, jopa silloin kun häviää. (Suurempaa onnellisuutta on toki murskaava tuplavoitto, tietenkin!)

Onnellisuutta on sopiva ripaus lapsenmielisyyttä. Simo-Oskari Tanelin vierailu Musiikkitalossa oli oikein onnistunut. Kyllähän nalleja tulee ulkoiluttaa.

Onnellisuutta on tämä joulunalusaika.

Onnellisuutta on kynttilät ja kukat.

Onnellisuutta on oma jouluinen Spotify-soittolista. Ole hyvä, hidasta joulua.

Onnellisuutta on elämä itsessään, niin lipevää kuin se onkin. Mä oon lempee ja juustonen, niin kuin Mikko Kuustonen.

Ja hei, luonnollisesti onnellisuutta on Mikko Kuustonen.