Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Hei hei mitä kuuluu?

No mitäs tässä nyt on tapahtunut? Tuntuu ihan siltä, ettei mitään ja silti vaikka mitä. On ollut iloa ja sitten on ollut suurta surua, koko elämän tunneskaalaa siis aika isosti.


Syys-lokakuun taitteessa kappasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin Kallioon. Oi kyllä, olen nyt kävelevä nuori kulttuurialalla työskentelevä klisee, mutta en valita. Uusi koti on ihana. Pieni mutta kaunis ja kotoisa. Muuton yhteydessä luovuin aivan valtavasta määrästä tavaraa. Vaatekaappi on kolmasosa entisestä, ja kaikin puolin koen, että tämä on puhdas pöytä ja uusi alku. Yritän napsia kivoja kuvia joku päivä! Tämä koti on rukousvastaus ja on mukavaa asua hetken verran yksin.




Lyhensin tukkaa aika reippaasti. Totesin, että uusien alkujen hengessä myös riekaleinen letti saa lähteä. Onhan tämä polkka nyt todella fresh ja ihana. Eikä yhtään mummo, vaan enemmänkin lesbian style icon (eli K-Stew I'm looking at you. Tämähän on nyt ihan pöljä insideläppä parin kaverin kanssa, mutta kuvaa tyyliäni aika hyvin.)



Olen lukenut! Kesän aikana tuhosin neljä kirjaa, ja se on melkoinen saavutus nykyminulle. Luetut kirjat olivat: Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari (pitkäveteinen mutta katarttisen kaunis, eli suosittelen!), Erik Axl Sund: Lasiruumiit (aivan hirveää feel bad -kirjallisuutta, ei toivon pilkahdustakaan. En suosittele, ellet halua että tulee paha mieli.), Naomi Alderman: Voima (dystooppinen, myös vähän feel bad. Kehuttu, itsekin pidin kunnes loppua kohden alkoi ahdistaa ja en enää pitänytkään), Carlos Ruiz Safon: Tuulen varjo (aivan ihana! Niin kaunis ja lumoava kirja. Vahva suositus!). Nyt työn alla on Toni Morrisonin "Minun kansani, minun rakkaani", joka ei ole vielä imaissut mukaansa. Toivotaan parasta! Lisäksi olen lukenut Raamattua ennennäkemättömällä innolla.


Olen ihmetellyt ja katsellut. Tuntuu, että elämäni on aika hidasta ja pysähtynyttä, ja silti olen aivan totaalisen poikki ja väsynyt. Olisi kiva saada joku kolmas työ, ihan vaan rahankin takia. Mutta uskon, että oikeat ovet aukeavat oikealla hetkellä. Olisi mukavaa myös keksiä uusi harrastus.


Olen kävellyt paljon. Se tuntuu jotenkin puhdistavalta. Kehossa on ollut paljon outoa raskautta ja kipua. Olo on ollut turpea ja hankala. Kävely tuntuu auttavan siihen.



Yksi suru-uutinen myös mahtui elokuun loppuun. Mietin pitkään, josko tekisin aiheesta erillisen postauksen, mutta en varmaan pysty, sillä tämänkin vähän kirjoittaminen saa aikaan hysteeristä itkua. Rakas Väinö-kissamme kirmasi taivaan heinäpelloille metsästämään perhosia. En oikein voi uskoa tätä, Väinö oli perheessämme 10 vuotta. Kuolema oli yllättävä. Toivottavasti Väinö tiesi loppuun saakka, että se oli äärettömän rakastettu perheenjäsen. Olo on tyhjä ja tuntuu, etten pääse tästä koskaan yli. Eikä kuolemasta tavallaan pääsekään, mutta onneksi pahin suru helpottaa joskus.



Eli uusia tuulia muttei kovalla tahdilla. Yritän keskittyä niihin positiivisiin juttuihin, kuten uuteen kotiin ja ympyröihin. Bloggaaminen ei just nyt motivoi, mutta olen miettinyt, pitäisikö kokeilla noita videohommia. Miltäs kuulostaisi?

Viime viikkoina tehosoitossa on ollut elokuvallinen Owen Pallet. Ah, sopii haikeiluun!



Mitä sinulle kuuluu? Olisi mukava kuulla! 

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Minun mielessäni on juhannus, ja juhla ja mittumaari

Juhannus oli tänä vuonna täynnä haikeutta. Viime kesän tapahtumat oikeastaan kulminoituivat juhannukseen, joka on melkein aina ollut juhla, jota on juhlittu mummun ja ukin kanssa. Elämä kuitenkin kulkee eteenpäin omia polkujaan, ja siihen on mukauduttava. Juhliin täytyy luoda uusia perinteitä ja muistoja.



Yksi odotti ruokailijoita kesäkeittiössä. Urvelo ei meinannut antaa minulle ollenkaan tilaa. 

 Tämänkin juhannuksen vietin kotona perheen parissa. Perjantaina söimme hyvin ja katsoimme leffoja, lauantaina hyppäsimme uuden paattimme kyytiin ja matkustimme saaren rantaan. Kahvi ei maistu missään niin hyvältä kuin pannulla kuukattuna ja saaressa. Heitin vihdoin talviturkkini, ja muistin, miksi rakastin vettä lapsena. En olisi malttanut nousta vedestä ollenkaan. Saariruoka maistui ihanalta, ja aurinko paistoi taukoamatta koko päivän. Kärähdin, koska olen idiootti. "Tämän päivän puna on huomisen bruna" totesin, mutta isä tyrmäsi: "Tai melanooma."


Kampaajalle, hus! 


Ruohosipulia suoraan rannasta. Mukulana napostelin näitä sellaisenaan. 



Savusiikaa, perunoita, silliä. Ah. 
Tällaisina päivinä Rauma on maailman ihanin paikka.

Juhannuksen virallinen kappale on Saarenmaan valssi, jota soittelin gramofonilla. (Ukki lauleskeli aina Saarenmaan valssia.)


Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen,
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus,
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

- Eino Leino -


Mitäs teikäläisen juhannukseen kuuluu?


lauantai 19. syyskuuta 2015

Syysfiilis

Rakastan syksyä! Kellastuvat lehdet, kylmenevät kelit ja pimenevät illat hoitavat sieluani enemmän kuin kesä ikinä. Rakastan sytyttää kynttilöitä, keittää teetä ja kaivautua nojatuoliin hyvän kirjan kanssa. On ihanaa kaivaa kaapista esille maiharit, isot huivit, hatut ja neuleet. Syksyisin on erityisen mukavaa kutsua ystäviä istumaan iltaa ja juomaan useita pannullisia teetä yhdessä. Minua eivät haittaa sadekuurot, sillä minulla on iso ja värikäs sateenvarjo.



Syksyllä voi meikata vähän enemmän ja maalata huulet tummalla huulipunalla. Lakata kynnet dramaattisella viininpunaisella. Kokeilla uusia luomivärejä.



Tämän syksyn kalenteri näyttää aivan sekopäiseltä. On gradua, kursseja, sävellystyötä, sovittamista, töitä ja keikkoja. Kaiken keskellä yritän opetella rauhoittumaan. Aion opetella lukemaan kirjoja jälleen. Pitää edes puolentunnin verran omaa aikaa päivittäin. Nukkua riittävästi. Tutkia ympäristöäni ja muuttuvaa luontoa. Kuunnella Amelién soundtrackia ja Hilliard Ensemblen Perotinus-levyä. Käydä kotona aina kun mahdollista. Ostaa kukkia.


Dyykattu nojatuolini on kulahtanut, mutta ihana. Siihen voi kaivautua,
ja sen sylissä voi syödä jäätelöä vailla huolta sotkemisesta. Se on jo sotkuinen.
Rakastan vanhaa Arabian teepannuani, jonka sain ystävältäni. Katja Ketun "Kätilö" on koukuttavaa luettavaa!
Trofeehyllyni. Tykkään erityisesti tekovariksesta, Lenin-maatuskasta ja löydetystä kirahvista. Taulut olen tehnyt itse - keskimmäisessä naamani on kopiokoneessa.

Vinkkini tälle päivälle: ota aikaa. Istu alas. Nauti pimenevistä illoista ja nurkissa paukkuvasta tuulesta.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Ah, joulukuu

Valot, kynttilät, oma sänky, (hetkellinen) rauha. Syitä olla kiitollinen, hästäg blessed.

Parasta seinällä: Vertti Teräsvuoren "Suomalaisia Intiaaneja" -sarjan hopinainen. 






Päivän biisi on jumalaisen Sofia Karlssonin Frid på Jord/Gläns över sjö och strand.


Rauhaa ja valoa, kaverit! Toivottavasti kohta tulee lunta eteläänkin.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Yohannus

 
Olipahan mukava juhannus! Leppoisaa oloa, perhe ja ruokaa. Kesän joulu!






Toki vähän on valitettava, suomalaisia kun ollaan jne: lämpö ei hellinyt, ja illalla piti oikein pukeutua takkiin ja paksuun huiviin. Ja silti paleli. No, hyvä tilaisuus esitellä tämän hetken vaatelempparit. Perushommia, niinkuin aina. Täydellisen collegepaidan metsästys päättyi, kun löysin niitä kolme. Sivupolkuja, sori.

Pliis, Mr.Weatherman, tuo jo kesä. 


Päivän kipale on Miriam Stockleyn iki-ihana "Perfect day." Petteri Kaniini -fanit tietää.


Toivottavasti oli kiva juhannus teilläkin!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Sunnuntaifiivis

Katselin eilen kalenteriani, ja ihmettelin ihan ääneen: minullahan on vapaa sunnuntai. Ou jee! Kerrankin koko päivä lööbailua ja hidasta tekemistä.


Mustikkapannareita!

Mint Julep Facial scrup

Kuorinta + naamio, aina paikallaan. Vartalon kuorin aina käytetyillä kahvinporoilla.


Hidasta meikkailua. 


Pakollinen naamakuva. Ylärajaukset Wet'n'Wildin Comfort Zone -paletin duochromella. 


Muahahaa, mikä apari! Päässä vitsillä ostettu paljettibaskeri, joka onkin oikeasti tosi ihana. Kuvaaja sanoi: "Kato kenkiin!" Kuten huomaatte, meikä ei oiken osaa tätä. Naamalla vaivaantunut ilme. Keksi kuvaan ajatuskupla, palkitsen parhaan.


Talven ja pitkän korkkarittomuuden jälkeen jalat ovat nyt aika herkät. Mutta heck, on se sen arvoista. Kivat, eiks vaan. 

Paita: Salainen kirpputori
Housut: Lindex
Kengät: Ellos
Kaulakoru: sponsored by Hoas
Baskeri: Seppälä 
Sormus: Indiska
Laukku: dyykattu


Päivän biisi on ihku "Come thou fount of every blessing" jonka esittää yhtä ihku Sufjan Stevens. 


Tsemppiä maanantaihin, kaverit, jos siellä ootte!