Tulin, näin, härväsin.

Minusta alkaa tuntua, että joka toinen postaus alkaa tauon venymisen ihmettelyllä. Ei ihmetellä, sillä suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on. Tässä on tapahtunut monenmoista, kertaillaan.

Aloitetaan isoimmasta: 2.5 minulla oli pop/jazz-laulun B-kurssitutkinto. Jännitti hirveästi, tietenkin. Omat kappaleet asettavat aina todella haavoittuvaiseksi. Kyseessä ei ole normikeikka, sillä täällä on tyyppejä jotka kuuntelevat vain minun laulutekniikkaani. Tuntui, että loppuun saakka oli kaikenlaista säätöä. (Mikä tietenkin on ihan luonnollista, minua ja säätämistä kun ei voi toisistaan erottaa...Kävelevä katastrofi tässä moi.) Mutta lopputulos oli vissistenkin ihan mainio. Sain ihanaa palautetta, niin yleisöltä kuin lautakunnaltakin. Arvosanaksi 5/5. Täytyy kai alkaa uskoa, että olen ihan hyvä siinä mitä teen. Vaikkei numeroarvio tietenkään ole mikään autuaaksitekevä asia. Olo on vieläkin aika outo. Mutta ihana.

Pitikin käydä näin! Täytin 27 vuotta. 27. Mitä täällä oikein tapahtuu? Olen jotenkin ihan shokissa. Mutta samaan aikaan olen todella kiitollinen. Tässä sitä ollaan. Elossa. Lisäksi vielä onnellisempana kuin aikoihin. Synkät ajatukset ovat loistaneet poissaolollaan. Vielä syksyllä kelat olivat äärettömän raskaita, mutta nyt ne ovat keventyneet huomattavasti. Oloni on outo, en ole tottunut tällaiseen. Mutta iloisena seuraan tilannetta. Hämmentyneenä siitä miten siunattu olen.

Toukokuu meni konsertteja ja gradua puuhastellessa. Sain olla osa hienoa Laulaja ja säestäjä näyttämöllä -kurssia, lauluyhtyeeni konsertoi, fiittasin kaverin tutkinnossa, gradun lukua opponoitiin, Myyttiä koulutettiin ja kuvattiin... Lisäksi ehdin kokeilla elämää pinkkihiuksisena. Käväisin kuun alussa Lofooteilla, siellä oli hienoa!

Olen viime aikoina saanut nauttia valtavasta materian määrästä. Voitin huhtikuussa kaksi blogiarvontaa. Viesti molemmista tuli kaiken lisäksi samana päivänä. Sain kivoja synttärilahjoja perheenjäseniltäni. Käytin pois Sokoksen lahjakortin, jonka sain Myytiltä: sain vihdoin Poola Katarynan Birdie-korvikset. Ostin pari kivaa vaatetta. Tilasin ekaa kertaa Colourpopia. Ostin pakon edessä uuden puhelimen (rikotin vanhan...) Sain edullisesti Sony Xperia XA:n. Ihan mainon oloinen, akku tosin ei kestä niin kauaa kuin toivoisin. MATERIALISMI, PARAS KAVERI.

Loppuun haluan jakaa vähän omaa ääntäni, koska hei mikspä ei. J.Karjalaisen 60-vee synttärin kunniaksi kyhäsin coverin kappaleesta "Vuokses sun." Kuuntelehan tästä: KLIK.

Kuva: Lotta Ahlbeck

Tulevan ikävuoden suuri projekti on ehdottomasti itseni rakastaminen, hyväksyminen ja itseeni luottaminen. Hukkaan aikaa ankeilemalla itseni kanssa. Tulevana vuonna haluan seikkailla, sekoilla, toteuttaa itseäni, olla läsnä, edistää kivoja proggiksia, syventää tärkeitä ihmissuhteita, saada gradun valmiiksi ja päästä ulos koulusta. Ainakin. Mutta jos asiat ei mene niinkuin suunnittelen, haluan olla itselleni armollinen.

Semmoinen sepustus. Huh! Mitäs sinne kuuluu? 

Syysfiilis

Rakastan syksyä! Kellastuvat lehdet, kylmenevät kelit ja pimenevät illat hoitavat sieluani enemmän kuin kesä ikinä. Rakastan sytyttää kynttilöitä, keittää teetä ja kaivautua nojatuoliin hyvän kirjan kanssa. On ihanaa kaivaa kaapista esille maiharit, isot huivit, hatut ja neuleet. Syksyisin on erityisen mukavaa kutsua ystäviä istumaan iltaa ja juomaan useita pannullisia teetä yhdessä. Minua eivät haittaa sadekuurot, sillä minulla on iso ja värikäs sateenvarjo.

Syksyllä voi meikata vähän enemmän ja maalata huulet tummalla huulipunalla. Lakata kynnet dramaattisella viininpunaisella. Kokeilla uusia luomivärejä.

Tämän syksyn kalenteri näyttää aivan sekopäiseltä. On gradua, kursseja, sävellystyötä, sovittamista, töitä ja keikkoja. Kaiken keskellä yritän opetella rauhoittumaan. Aion opetella lukemaan kirjoja jälleen. Pitää edes puolentunnin verran omaa aikaa päivittäin. Nukkua riittävästi. Tutkia ympäristöäni ja muuttuvaa luontoa. Kuunnella Amelién soundtrackia ja Hilliard Ensemblen Perotinus-levyä. Käydä kotona aina kun mahdollista. Ostaa kukkia.

Dyykattu nojatuolini on kulahtanut, mutta ihana. Siihen voi kaivautua,
ja sen sylissä voi syödä jäätelöä vailla huolta sotkemisesta. Se on jo sotkuinen.

Rakastan vanhaa Arabian teepannuani, jonka sain ystävältäni. Katja Ketun "Kätilö" on koukuttavaa luettavaa!

Trofeehyllyni. Tykkään erityisesti tekovariksesta, Lenin-maatuskasta ja löydetystä kirahvista. Taulut olen tehnyt itse - keskimmäisessä naamani on kopiokoneessa.

Vinkkini tälle päivälle: ota aikaa. Istu alas. Nauti pimenevistä illoista ja nurkissa paukkuvasta tuulesta.

Kevätvirsiä viidakko kaikaa; eli ihan kiva tiistai

Helei! Siltä tuntuu sydämessä, kun ulkona paistaa aurinko ja kadut ovat kuivat. Tämän viikon agendana onkin löytää hyvä pyörähuoltamo ja huollattaa maantienkiitäjäni. Aion myös syödä jäätelöä ulkona joku päivä, olen jo päättänyt sen!

Tämä oli harvinaisen kiva tiistai. Aamulla heräsin auringonpaisteeseen, ja puurokin maistui paremmalta kun vähän häikäisi.

Tänään otin käyttöön uudet Vanssit ja nostin nenälle hassut aurinkolasit. Ulkona ei tarvinnut edes kaulahuivia. Score! Mukavan päivän hengessä olivat myös hiukseni, ne vain laskeutuivat täydellisesti, kerrankin.

Lounaaksi söin sushia. Helsingissä on nykyään muutama todella hyvä sushirafla, mutta tämä Hanko-sushi on mielestäni sangen keskinkertainen. Maha tuli silti täyteen, ja jasmiinitee oli herkullista.

Hain myös postista paketin Makeup Academylta, näistä tulee juttua piakkoin.

Tämän kevään soundtrack on kamupainotteinen, joukkoon mahtuu myös Coldplayta (olen kuunnellut Ghost Storiesia aika paljon.) Gjallarhorn on maailman ihanin, uskokaa pois!

Loppupäivän vietin uuden rakkauteni ääressä. Ostin Yamahan CP-40 keikkapianon viikko sitten, ja elämme selkeästi honeymoon-vaihetta. Katsokaa sitä, ah.

Päivän biisi on Coldplayn ihana "Ink."

Mitä sulle kuuluu tänään? Oliko kiva tiistai? :)

Muistakaa tsekata meitsi Instagramissa nimellä @fannilaurella.

(Kaiken ikävän keskellä tällaisten kivojen päivien merkitys on aika iso. Ne luovat uskoa siihen, että elämä ihan oikeasti voittaa.)