Elämä on hyäärggh (onomatopoetiikka ftw!) mutta onneksi joskus on kivaakin. Kuten tänään. Alla päivän meininkejä: brunssia ihanien naisten seurassa, shoppailua ja laatuaikaa pikkuveikan kanssa leffassa. Ai mikä leffa? Oisko Hobitti 2. Joo, tiedän, tiedän.
Iik, mikä kahvikuppi! Jos nämä sopisivat yhtään omaan tyyliini, hamstraisin koko sarjan.
Hei, en voinut jättää näitä hytisemään yksinään. Päätökseen saattoi vaikuttaa kenkien alhainen hinta. (Kengät: ilmaislaari, Lönnrotinkadun kierrätyskeskus)
Kumpi on kampi? Tämä on aitoa nörttihuumaa.
Väsyneisiin mutta ihan iloisiin tunnelmiin täältä Angmarista, stop.
Äidin vanha paita, eli virallinen turvariepuni. Huivin tägi näkyy tyylittömästi. Suits me alright! (Huivi: Zara)
Kuunnelkaa ihmeessä kivaa musiikkia: tänään tehosoitossa Leonard Cohenin "If it be your will."
Käväistiin kaukokämppiksen kanssa katsomassa "Hobitti 2 - Smaugin autioittama maa." Koska olen tällainen nörtti, ja erityisesti TSH-geek, olivat odotukset aika matalalla. Eka Hobitti kun oli ihan mälsä ja aika kaukana koko kirjasta. (Parasta siinä oli tämä biisi ja Gandalf.)
"Smaugin autioittama maa" oli todella paljon parempi kuin "Odottamaton matka." Jossain vaiheessa totesin, että okei, juonellisia vapauksia on otettu aika lailla, mutta menköön, sillä tämä on viihdyttävä leffa itsessään. Kolme tuntia meni äkkiä, ja voi pojat, kyllä nörttiä jännäsi. Pari kertaa säikähdin ihan kunnolla, ja muutaman kerran meinasin hihkaista innosta.
Ai miksikö meinasin hihkaista innosta? Koska Legolas Viherlehti. Ja koska Smaug (jota näyttelee aivan liian ihana Benedict Cumberbatch, fyi!) Ja tietenkin koska Gandalf. Kauhua herättivät muun muassa örkit, jotka olivat todella, todella kammottavia. Visuaalisesti elokuva oli ihan tolkuttoman hieno.
Mutta mutta, kyllä minua harmittaa, että elokuvan tekijät ovat paitsi lisänneet paljon tavaraa Hobittiin, myös tehneet siitä synkemmän tarinan kuin se kirjassa on. Ja mikä ihmeen Tauriel?
Samalla on hauskaa, kuinka Hobitti-elokuvista on tehty selkeästi johdanto Sormusten Herroille, koska mukana on selkää Silmarillion-settiä. Tulevaisuudessa kaikki kuusi voi katsoa loogisena kokonaisuutena. Hienoa! Jos koskaan saan lapsia, ensin katsotaan Hobitit, sitten Sormusten Herrat. Tai siis ihan ensin luetaan kaikki kirjoina, tietty.
Kaikesta negistelystä huolimatta odotan vuoden kuluttua ilmestyvää kolmatta Hobittia. Mutta sanonpa vaan, etteivät Hobitit vedä vertoja Sormusten Herroille, eivät sitten millään. Harmi.
(Joku varmaan huomaa, etten oikein itsekään tiedä, mitä mieltä olen. Koko homma hämmentää.)
Mutta, kuunnelkaahan tätä biisiä ja fiilistelkää Tolkienia, muodossa tai toisessa. Ihku Ed Sheeran ja "I see fire" eli tammikuun tehosoittobiisi.
Aivot narikkaan, auringonpaiste ja hengailu; siinä kolme tosi kovaa. Ainakin tällä viikolla.
Raumalla myönnän olevani laiska, enkä edes häpeä. Miksi pitäisi, häh? Ja tämä viikko on ollut niin rento onnenkantamoinen, että huomaan luovuudenkin palaavan pätkittäin.
Kivaa on esim. uusi kynsilakka, joka tosin on luokattoman laaduton. Sävynkin nimi on "Stupid frog."
Uusi Trendi ja kuppi kahvia.
Keltainen (Soilalta varastettulainattu!) anorakki ja lapsuuden lempparilohkare.
Kirpputorien helmet.
Kirpputorien ihan oikeat helmet.
Hyvä kirja, vaikka päätinkin, etten lue enää tätä kolmatta osaa kun toinen alkoi ahdistaa. No jaa. Kyseessä siis Robert Holdstockin "Alkumetsä" -sarja. Tiedän, fantasianörtti.
Ja tietty kiva perhe ja kissa. Meillä on kivaa. Oon nukkunut ja katsonut leffoja. Australia oli aika tyhmä, mutta Intouchables oli puhdasta timangia. Kivaa!
Aurinkotunnelmaan tuudittaa Ali Farka Tourén ja Toumani Diabetén "In the heart of the moon" -albumi. (Aurinkotunnelma - kuulevy. Tiedättehän...) Rakkautta korvillenne!
Olen melko todennäköisesti maailman paras sisko. Joka väittää muuta, saa turpaan koulun pihalla, ihan kuin ne idiootit jotka kiusasi mun veljiä.
Parhaan siskon palkinto kiinnitettiin viimeistään viime viikolla hohtelemaan uljaasti rintapielessäni, kun järjestin veikalleni syntymäpäiväkekkerit. Oli Räyhä-Ralf -elokuva ja limua, melkein-meksikolaista sabuskaa (vain melkein, koska Pueblo oli täpösen täynnä. Näin ollen maistelimme aitoja nepalin makuja.) ja kaikinpuolin mukava tunnelma. Koska mä osaan. Koska sisko järkkää.
Leffassa pitäisi käydä useamminkin. Sen tajuaa aina, kun istahtaa mukavalle penkille ja isolla ruudulla tapahtuu jotain kivaa. Eskapismia, nääs. Räyhä-Ralf oli erinomaisen hauska, ainakin jos ymmärtää jotain videopelien päälle, ja Veikkahan ymmärtää.
Hyvä sisko huolehtii myös veikkansa hyvinvoinnista. Huomion arvoista on, että myös miehinen mies söi kasvisruokaa.
Käppäilimme Helsingin illassa ja keskustelimme arkkitehtuurista ja videopeleistä. Niin kuin aina.
Tiedän mitä ajattelet: olisipa tuo minunkin siskoni. Tai edes miniä.
Disneyn "Urhea" on ihan loistava elokuva. Ai kui? Koska se sijoittuu Skotlantiin. Koska soundtrack on sopivan säkkipillinen. Koska siinä on karhuja. Parasta kuitenkin on sankaritar, Merida. Vielä parempaa on Meridan iso, kihara, hulmuava, punainen kuontalo.
Ihanaa, että Disney prinsessa on kerrankin omapäinen ja fiksu. Ihanaa, ettei loppuratkaisu olekaan rakastuminen ja prinssi. Ihanaa, että sankaritar on punapää, joka käyttää jousipyssyä ja ratsastaa! Minäkin tahdon punaisen tukan ja jouskarin (ja sen hepan!!!)
Alan harkita hiusvärilakon päättämistä. Tosin ei minusta silti tulisi noin coolia, ellen alkaisi elämäntapalarppaajaksi.
