Naamaputsarien aatelia

Vakavista asioista siirrytään vieläkin vakavampiin juttuihin, eli ihonhoitoon. Uudenvuodenlupauksenani on ollut pestä kasvoni joka_ikinen_ilta, niin kuin äiti ja mummu opettivat. Kyllä, se kannattaa, vaikken sitä teininä tahtonut uskoa.

Olen, kuten moni muukin, todennut, että kaksoispuhdistus on se juttu. Ensin naama putsataan jollain öljypohjaisella, sen jälkeen geelillä tai vaahdolla. Puhdasta tulee, ja iho kiittää.

En vaan välitä niistä öljyistä, kun ne valuvat ja sotkevat. Öljyä on paidalla, ja suuri osa lavuaarissa. (Olen ihan hirveä tahmatassu, tiedän.) Siksipä Burt's Beesin Orange Essence Facial Cleanser on ihan ässä tuote. Se on sekoitus öljyjä ja lanoliinia, ja on geelimäistä, mutta sulaa iholle öljyiseksi. Ei sotke, ei. Se myös lämpenee iholle hierottaessa, en osaa sanoa, miksi, mutta tuntuu kivalta.

Lisäksi se on luonnollista alkuperää ja tuoksuu tosi hyvältä. Ja tuote on riittoisaa kon fan, eka tuubini kesti käytössä vuoden päivät. Myös tuo pakkaus on todella soma!

Tsekkaa INCI josses usko. Hyvää kamaa, alusta loppuun.

Ainesosat: glycerin (glyseriini), olea europaea (oliiviöljy), limonene (limoneeni), avena sativa (kaurajauho), lanolin (lanoliini), citrus aurantium dulcis (eteerinen appelsiiniöljy), quillaja saponaria (kvillajan kuoriuute), aloe barbadensis (aloe veran lehtiuute), avena sativa (kauraöljy), helianthus annuus (auringonkukkaöljy), beta-carotene (beetakaroteeni), rosmarinus officinalis (rosmariinin lehtiuute), tocopherol (E-vitamiini), glycine soja (soijaöljy), olus (kasviöljy), canola oil (rapsiöljy), sodium benzoate (natrium bentsoaatti)

Se on kuin hunajaa! Nam. Hunajaa kaipaisivat parkkiintuneet pyykkimuijan kädetkin. Hups.

"Pertin pörriäiset" on kyllä suloinen brändi. Kaikki kokeilemani tuotteet ovat olleet ihania. Löytyykö lukijoista faneja?

Päivän biisi on John Martynin "Run Honey run." (Kaamea video, hyvä tsipale.) Suosittelen ottamaan levylautaselle London Conversations -albumin.

Pehmeä cat eye

Hyvin nukutun yön jälkeen olo on freesi, ja jaksaa vähän pakertaa tuon naamankin parissa. Jotenkin kaikki sumuinen ja pehmeä puhuttelee, ja koska en ole juuri päässyt käyttämään Petralta saamaani MACin Veluxe pearl -luomiväriä, päätin vetäistä sumuiset kissansilmät. Helppo ja tosi perus, mutta ah niin ihana. Huulet ovat neutraalit, koska arkipäivä ja silleen.

Ja pirskatti, sanon minä, miten voi olla hankalaa ottaa kuvia kun valo on kalpeaa ja melko olematonta.

Pohjustin luomet, ja sivelin nudea luomiväriä kulmakarvoihin saakka. Piirsin ensin rajat ihan peruskajalilla, ja sen jälkeen maalasin ohuella siveltimellä luomiväriä päälle. Sivellin ei ollut ihan täysin märkä, vaan vähän kostea. Siten jälki on pehmeä. Lisäksi töpöttelin luomivakoon neutraalia ruskeaa.

Iho näyttää kamalalta, mutta sellast se on.

Koska muuten pukeudun mustaan, maalasin kynnet överigilitterillä, kuten tavallista. Sormessa uusi sormusihastukseni Indiskasta.

Rimmel Glitter Bomb -topcoat, 020 Midnight Mistletoe
Seppälä The die for lipstick, 08 Drama Queen
H&M Blusher, Spring flower
MAC Veluxe pearl, A53 Deep Cravings

Semmosta tänään. Mites teille, ootteko nukkuneet? Miten otatte kuvia, kun valoa ei ole? Pitäiskö mun vaihtaa banneri? Kyselyikä.

Seuraava Baby Lips?

Kukaan ei ole varmaan välttynyt Maybellinen Baby Lipsiltä? Pitemmittä puheitta totean, että ei kiitos mulle; tuote on ylihypetetty, eikä edes syystä. En ehkä ymmärrä muutenkaan koko jutun juonta, kyseessähän on huulirasva, joka koostuu jostain vaseliinijohdannaisesta.

Mutta sitten tutustuin Hurraw!-huulirasvaan. Tilasin iHerbistä Black Cherry -rasvan, jonka pitäisi antaa vähän sävyä huulille. Ja meikä hurahti, sillä miksipäs ei: siinä on ihana tuoksu, se kosteuttaa oikeasti, se on vegaaninen, sitä ei ole testattu eläimillä ja kaikenlisäksi se on reilu(hkoa) kauppaa!

Black Cherry ei anna superisti sävyä,  mikä oli ehkä lievä pettymys, mutta muutamalla kerroksella saa aikaan mukavan, luonnollisen sävyn. Sellaisen, että huulia on vähän pureskeltu. 

Opin myös, että Hurraw! on tullut Suomeenkin, joten tulevaisuudessa hamstraaminen on helpompaa.

Päivän biisi on itsestäänselvästi ch-ch-ch-ch-ch-ch-ch-ch-cherry bomb!

iHerb-haalinta

iHerbissä meinaa aina karata mopedi käpälistä. Meinasi nytkin. Mutta ihan vaan tarpeeseen minä... Ja kun on ekoloogista. Ja halpaa. Ja kyllähän se paketillinen kosmetiikkaa aina piristää ankeintakin päivää.

No mitäs koriin eksyi? Vaikka ja mitä.

Siellä on hennaa ja Deep Steepiä! <3 Kirsikantuoksuinen huulirasva! Aaaaaaa kosmetiikkaaaaaa! <3
  

(Rauhoitu, Fanni!)

Jos haluat kokeilla iHerbiä, mitä vilpittömästi suosittelen, ota tästä alennuskoodi messiin: ZBG986 . Koodilla saat 5-10 dollaria alennusta ekasta tilauksestasi.

Huulipunarakkautta, osa 3: Diva

Huulenheitto huulipunista jatkuu! (Hahahahahahaha)

Syksy saa haikailemaan tummien värien perään. Viininpunainen on yksi lempiväreistäni, ja metsästin pitkään täydellistä viininpunaista. Onnekas sattuma, palkkapäivä ja luppoaika, johtivat minut MAC-pisteelle. Alle viisi minuuttia ja myyjän kehut ("Saa sun ihon hohtamaan!") ja plakkarissa oli taas uusi huulipuna, Diva.

Se on matta, ehkä vähän haasteellinen levittää, ei sovi kuivahuuliselle, ja kuulemma tummat sävyt ohentavat huulia. Pah, sanon kaikelle, ja rakastan Divaani. Se todella saa ihoni hehkumaan, ja nyt kun olen punapää, on se todella fierce.

Pieni miinus: ei se ole ihan täysin kestävä; mikrofoni hankaa sen leukaan tosi aistikkaasti.

Päivän biisi on omaa tuotantoani, Breakfast. KLIK. Mee kuntelemaan ja kerro mitä tykkäät. 

THE huulikiilto

En yleensä pidä huulikiilloista, ne ovat tahmaisia ja jotenkin, no, mälsiä. Clarinsin Instant Light Natural Lip Perfector (taas nimihirviö!) on kuitenkin kaikkea muuta.

Sävy Apricot Shimmer

"Korostaa huulten luonnollista kauneutta samalla kun se korjaa, ravitsee ja pehmittää huulia." Se ei ole liian tahmea. Se ei ole liian kiiltävä. Se antaa juuri sopivasti hieman väriä. Se kosteuttaa. Ja se tuoksu on aivan huumaavan toffeemaisen ihana. Väittävät huulten muodon parantajaksi, mutta maalaisjärki jne. Kaikenkaikkiaan mainio tuote minulle, joka kavahdan tahmahuulia ja olen teiniaikoijen Anytime-huulikiillon arpeuttama.

Sain omani Kaisulilta, mutta tuotteen hinta on siinä parinkympin kieppeillä.

Loppuun kysymys/rant/valitus: miksi huulikuvien ottaminen on niin himpskatin hankalaa? Miten joku onnistuu?

Pieni tuoksuva historiikki

Siellä täällä olen nähnyt bloggaajien tuoksumuisteloita, ja koska olen helposti villiintyvää sorttia, kastan oman lusikkani haisevaan liemeen. Eli historiaa ja hajuvesiä, lempparijuttujani.

Tuoksuhistoriani on pitkä ja polveileva, enkä edes muista kaikkia käyttämiäni tuoksuja. Nina Riccin L'air du Temps on varhaisimpia tuoksumuistojani. Nyt jo edesmennyt Mummuni käytti aina leerdytaampsia eli tuttavallisemmin kyyhkystuoksua. Ihana tuoksu, jota itsekin yritin jossain vaiheessa käyttää, mutten onnistunut. Ei vaan toimi, varsinkaan kun ovat menneet käsittääkseni reformuloimaan, kuten nykyään tapana (valitettavasti) on.

Ensimmäinen itse ostamani tuoksi oli The Body Shopin Oceanus. Kaihoan sen perään yhä, harmikseni se on lakkautettu. Kun olin 12 ja menin seiskaluokalle, suihkautin ekana koulupäivänä korvani taa Diorin Diorissimoa. Siis mikä olisikaan nuorekkaampaa kuin puuterinen kielotuoksu... Kutosluokalla käytin Dolce Vitaa, myös Dioria. Tuoksumakuni oli aika, hmm, kypsä. Sitten tapahtui jotain, hormonit ehkäpä. Muistaakseni pidin makeista tuoksuista, kuten kaikki muutkin maailman 14-vuotiaat. Yves Rocher oli kova sana, ja käytin iloisesti sekaisin Les Plaisirs Nature -sarjan vadelmaa, kookosta, mansikkaa ja vaniljaa. Myös Boum oli käytössä muutaman kuukauden ajan, kunnes tulin järkiini. Prisman tuoksuosastolta teki tosi hyviä löytöjä, ja ihan varmasti tuoksuni ilahduttivat myös kanssa-asukkeja. (Muistaako kukaan Chupa Chups -tuoksuja? Voi hyvä luoja.)

15-vuotiaana rakastuin päätä pahkaa Stella McCartneyn Stellaan. Se on ainoa teiniaikojen tuoksu, jota rakastan vieläkin palavasti. Stella muutti suhtautumistani hajuvesiin. Aloin janota laatua. Prisman tuoksuosasto ei enää kelvannut. Tuoksukokoelma alkoi karttua.

Marc Jacobsin Daisy tuli mukaan kuvioihin 18-vuotiaana, sitäkin käytin useita pulloja. Nuuhkaisen Daisya aina, kun haluan kokea aikuistumisen huolettomuuden (hahahahahaha!). Vihreät tuoksut eivät ole meikäläisen heiniä (no pun intended) mutta Elizabeth Ardenin Green tea on löytänyt tiensä tuoksuhyllylleni. En tiedä miksi. Parikymppisenä, eli Green tean aikoihin, käytin myös Calvin Kleinin Onea. Silloin myös Kenzon Summer oli ihana, kunnes ihoni kemiat muuttuivat.

Viimevuosien suuret suosikit ovat olleet halpiainen Yves Rocherin Vanille Noire, Kiehl'sin Original Musk, saman talon Orange flower & Lychee sekä Guerlainin Habit Rouge.

Nyttemmin laatuvaatimukseni ovat yhä vain tiukentuneet. Makuni on ehkä vähän kypsempi. En ajattele tuoksuja talokohtaisesti, mutta kyllähän Guerlainissa ja The Body Shopissa on lievä sävyero. Pidän enemmän ensin mainitusta. Välillä on hyvä löystää sitä nutturaa, ja todeta, että edullisestikin voi saada hyviä tuoksuja. Ja ympyrä on alkanut sulkeutua, sillä Diorin Dolce vita on taas todella ihana.

Tuoksuihin liittyy niin paljon muistoja, että niihin on vaikea suhtautua vain tuoksuina. Tulen aina rakastamaan L'air du tempsia, ikävöimään Spice Girls -deodoranttia, ja kavahtamaan teini-iän yltiömakeita esanssituoksuja.

Etsin vielä sitä "the hajuvettä", mutta en valita etsikkoaikaani. Tämä tutkimusretki on mitä miellyttävin!

Nyt toiveissa siintävät ainakin:

Armani Prive Oud Royal (hintansa vuoksi jääkin haaveeksi!)
Dior Dolce Vita
Guerlain L'Heure Bleue ja Mitsouko
Lush Karma
Boucheron Trouble

Millaisia tuoksumuistoja sinulla on, hyvä lukijani? Haluan kovasti tietää!:)

Juhannusnaamat

Pikaiset naamat ennen grillauksen aloittamista (iskä grillaa, minä syön.)

Löysin täydellisen "my lips but better"-huulipunan yllättäen Seppälän valikoimista. Sävy 08 Drama Queen on sopivasti pinkki nude. Muutkin Seppälän meikit vaikuttivat kokeilemisen arvoisilta.

Muuten kaikki on niin normaalia, että sen esitteleminen tuntuu melkein turhalta. Teen sen silti, hahaa. Pyydän huomioimaan kulmakarvat: komeat, eikös. Silmissä vähän sumua ja suhmuraa Rimmelin Smoky Quartz -napin, mustan kajalin ja MakeUp Storen Volumizing-maskaran avulla. Sain maskaran Siamese lipstick-blogin Kaisulilta jo aikaisemmin keväällä, mutta nyt vasta avasin tuubin. Aikast töpäkkää jälkeä, sopii sinulle joka pidät runsaista ripsistä. Mää tykkään.

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Hyvää juhannusta, kuomat. Valvokaa vastuullisesti!

Päivän biisi on tietenkin Veskun Nocturne. 

HG: Tigi "Small Talk"

Löydän harvoin hiustuotteita, jotka olisivat jotenkin niin ihmeellisiä, että en voisi elää ilman niitä. Lushin palashampoo on sellainen, mutta muuten vaihtelen iloisesti lakkoja ja vaahtoja, enkä osaa oikein edes vaatia paljoa.

Tällä puheella olen löytänyt täydellisen muotoilutuotteen, joka antaa tuuheutta ja hyvän pohjan kampauksille. Tigin Small Talk ("Thickifier - Energizer - Stylizer") on kaikkea, mitä olen etsinyt. Levitän sitä kosteisiin hiuksiin, ja annan kuivua. Tukka saa sopivasti massaa ja käsiteltävyyttä. Lisäksi se jättää hiukset sopivan pehmeiksi tekemättä niistä kuitenkaan superliukkaita. Oma tukkani on hennauksen takia suht karhea, mutta ei kuitenkaan mikään liian kihara leijonanharja, joten tuuheus ja pehmeys samalla tuotteella on aika hieno saavutus.

Pari negatiivista sanaa: jos Small Talkia levittää hiuksiin liikaa, niistä tulee tahmeat ja limaiset. Tuotteen tuoksu, no, ei se ihan maailman paras ole. Tai jos tykkää esanssimustikasta, niin joo.

(Tigi ei muuten valmista itselleni sopivia tuotteita, joten tämä on silkka ylläri. Yleensä firman tuotteet tekevät tukastani tosi limaisen, ja ne tuoksut... Ei ei. Teininä firman tyyli upposi paremmin, näin sitä aikuistuu.)

Tuotteen hinta pyörii siellä kahdessakympissä, paikasta riippuen. Suosittelen lämpimästi kaikille linttahiuksille.

Päivän biisinä soi Coldplayn "Magic."

Onko kokemuksia tästä tuotteesta? Hyviä vinkkejä? Please, alla on tilaa :)

Huuhaa eli ei: rasvaisen ihon seerumi

Koska olen tunnetusti helppo kohde markkinamiesten lupauksille, varsinkin kun puhutaan kosmetiikasta, uskoin taas kiiltäviin lauseisiin ("PIENEMMÄT IHOHUOKOSET! TASAISEMPI IHO!") ja ostin uuden purtilon. Puolustuksekseni mainittakoon, että sain sen halvemmalla ja olihan minulla äsken synttärit.

Kyseessä oleva purtilo on Yves Rocherin Sebo végétal -seerumi. Nappasin kuvailun Yvesin nettisivuilta:

"Kevyt ja raikas seerumi supistaa ihohuokosia ja saa ihon hengittämään jälleen. Sisältää vuohennokan juurta, joka tasapainottaa ihoa ja imee itseensä ylimääräisen talin ihoa kuivattamatta. Epätasaisuudet silottuvat, iho saa kauniin mattapinnan ja huokoset näyttävät pienemmiltä."

Viikon käytön jälkeen suuria ihmeitä ei toki ole tapahtunut, mutta kyllä, ihon väri on kirkastunut ja ne pattifinnit ovat poissa. Lisäksi iho pysyy mattapintaisena todellakin pitempään. En tiedä johtuuko se huolellisesta puhdistamisesta, runsaasta veden juonnista, planeettojen asennosta vai tästä seerumista, mutta mielelläänhän tätä muutosta katselee. Väitän, että seerumi ei ainakaan ole haitannut. 

Seerumit ovat vähän sitä osastoa, että ovatko ihan huuhaata, mutta minä ainakin tykkään. Ylimääräinen kosteutus ja hoito ei voi olla pahasta, eihän?

Päivän biisi on itseoikeutetusti Siekkareiden Huuhaa Puuhaa.

Pimpelipom, tällaista tänään! Ekstrana kuva eilisestä sateenkaaresta. Kokonainen kaari! Wouu!

Hei onnea, onnea vaan

Meikälle paukahti tuntuvasti lisää ikävuosia. Kriisi on, mutta olkoon.

Juhlistin suurta päivääni oranssilla huulipunalla ja korkkareilla. Huulipunan virkaa toimitti Lumenen Rasberry Miracle, sävyssä 09 In the sun - Kesän odotus (öh joo) ja hyvin se sitä toimittikin! Mattapuna, joka tuntuu melkein huulirasvalta. Vanhat ja ryppyiset huuleni lausuvat kiitosta. Muisk.

Tämä puna vilkkuu noin jokaisessa muussakin blogissa, en siis sano muuta kuin, että go Lumene. Taas.

Syntymäpäivälauluni on Joose Keskitalon "Luultavasti jäit junan alle," hei onnea onnea vaan.

(Huomatkaa vanha ja arvokas ilmeeni.)

Kevättä rintoihin, kaverit!

Ps. Puna on todellisuudessa oranssimpi. Syyttäkää vaikka mun kameraa tai kuvanmuokkaustaitojen totaalista puutetta.

Karma by Lush

Keväällä kuuluu hankkia kevättuoksu, sehän on varmaan laki tai jotakin. Yleensä viimeistään huhtikuussa kaupat alkavat olla täynnä tuttujen tuoksujen kevennettyjä flankereita, mutta harvemmin lämpeän niille. Flankerit yleensäkin, blääh. Vetiset kevyttuoksut tai Escadan kesäsokeriliemet - nej tack. Mieluummin tummia ja painavia juttuja mulle. Taidan olla tulevaisuuden Chanel-mummo. Turkkikin olisi vintillä odottamassa.

Lämpötilojen noustessa en kuitenkaan halua käyttää superraskaita tuoksuja. Habit Rouge ei pelaa aurinkoisen kelin kanssa yhteen. Välimallin ratkaisuja etsiessäni törmäsin Lushin Karmaan. Siis siihen parfyymiin, jonka tuoksuinen shampoo minulla jo on! (Lue tästä.) Ja sehän on täydellinen! Best of both worlds: sitruksia ja laventelia - kevyttä; kanelia, patsulia ja pihkaa - raskasta. Tuoksu on saanut inspiraationsa hippikaupoista, ja siltähän se vähän tuoksuukin. Mutta jotenkin siinä on jotain hassun modernia. Ehkä synteettisen myskin ja vaniljan puute?

Oli miten oli, harmittelin kovasti, kun Lushilla ei ole tuoksunäytteitä. Kysyin kuitenkin, ja maailman ihanin myyjätär leikkasi minulle reippaan kokoisen palan kiinteää parfyymiä hienolla japanilaisella veitsellä. Olin ihan myyty. Jutustelimme pitkään kosmetiikasta ja tuoksuista, ja olimme samaa mieltä siitä, että suomalaiset ovat liian tuoksuvainoharhaisia. Kerrankin kohtaan jonkun, joka myöskin ajattelee asiasta näin. Hitsi, kun en tajunnut kysyä tytön nimeä. Pitäisi laittaa positiivista palautetta! Joten sinä punatukkainen Lushmyyjä, jos satut törmäämään tähän bittiavaruudessa, kiitos loistavasta palvelusta.

Nyt olen tuoksutellut Karmaa pari päivää, ja tämä taitaa olla täydellinen lämpimien vuodenaikojen tuoksu. Ja ylläri itämainen. Minä niin pidän orientaaleista jutuista. Lushilla oli muitakin mainoita tuoksuja, kuten Vanillary. Kannattaa käydä nuuhkimassa.

Kesän odotteluun ja hajuvedeen nimeen sopiva biisi on iki-ihana, jäätävän pöljä Culture Clubin "Karma Chameleon." Plussaa letkeästä menosta ja todella aparista musavideosta.

Kuvat: Lush.fi

Blau, blau, blau

Meikkivinkki sinulle, joka olet yhtä laiska kuin minäkin: BB-voide nassuun, poskipuna poskiin,  kiiltohuulirasva huuliin ja värillinen maskara ripsiin. Pim, olet valmis!

Tohno hymy vapaaehtoinen. 

Tällä kertaa ripsarina Rimmelin Extra Super Lash, sävy 103 Electric Blue. Peijakas suoristaa ripseni saman tein. 

Tuoksun virkaa toimittaa ruusuinen DKNY Pure Rose. (Olen alkanut himoita pitkästä aikaa ruusutuoksuja! Mummo!)

Myös turkoosi maskara voisi olla cool kesää kohden. Mitäs tykkäät, jou vai nou? 

Päivän biisi on U2:n sivuproggiksen Passengersin "Your blue room."

Huulipunarakkautta, osa 1

Huulipuna on niin tavattoman kiva juttu, että voisin puhua siitä useiden postauksien verran. Joten näinpä teen. Tästä alkaa satunnainen, mutta intohimoinen rakkaudentunnustusten sarja maailman kivoimmalle kosmetiikka-asialle heti hajuveden jälkeen.

Ensimmäinen puna on punistani uusin: Inglot Matte Collection AMC Lip Pencil, sävy 22. Nimihirviö, juu, mutta muuten puna on kaukana hirviöstä. Mattapuna, mutta näppärässä kynämuodossa. Ei liian kuivattava, mutta toki mattainen. Pysyy mainiosti eikä kiillä.

Sävy 22 on ihana, rusehtava pinkki tai pinkihtävä ruskea. Miten sen nyt ajattelee. Hauskaa on, että pystyn helposti määrittelemään kaikkien huulipunieni värit helposti, mutta tämä ei ole oikein mikään väri, ja samalla aika monta. Internetkään ei osaa auttaa minua: en löydä kenenkään kuvailua sävystä 22.

Oli miten oli, väri on monikäyttöinen, sopivan ysäri ja puna on laadukas. Se toimii tumman silmämeikin parina, kun ei ole liian räikeä, ja toisaalta se on hyvä ihan-vaan puna (as in ei juuri muuta meikkiä nassussa.) Hintakaan ei ole tolkuton: 15 euroa vähän paremman merkin punasta ei ole juuri mitään.

Tältä se näyttää nassussa:

Tiedättekö huonot meikkipäivät? Tämä oli sellainen.

Jostain syystä (lue: en todella osaa muokata kuvia!) puna näyttää kuvassa enemmän pinkiltä kuin ruskealta. Kuvitelkaa kuitenkin ylläolevaan enemmän, no, ruskeutta.

Pakko sanoa, että olen todella tykästynyt kynäpuniin! Niillä on niiiin helppoa värittää huulet tarkasti.

Onko kokemuksia Inglotista? En ole tutustunut merkkiin yhtä ripsaria lukuunottamatta lainkaan, mutta kyllähän mieli tekisi!

Is it a risk you're willing to make?

En vain voi olla fiilistelemättä aurinkoa ja sen suotuisia vaikutuksia (sen epäsuotuisat vaikutuksetkin näkyvät likaisina ikkunoina ja pölynä nurkissa...)

Aurinkofiiliksen kunniaksi lakkasin kynteni tosi överivihreällä Lumenen lakalla, ja sudin päälle vielä kimalletta hohtamaan kilpaa auringon kanssa. En jaksanut hirveästi meikkailla, mutta huuliin sipaisin Clarinsin Instant Light Natural Lip Perfectoria, sävyssä 02 Apricot Shimmer. Päivän tuoksu on Kiehl'sin Aromatic Blends -sarjan Fig Leave & Sage. En aluksi pitänyt tuoksusta lainkaan, mutta nyt en saa siitä tarpeekseni. 

Mutta katsokaa mun blehoja! Kasarit RayBan Wayfarerit, voi elämä! En ole ihan varma, ovatko nuo enemmän huumorilasit, mutta koska olen hukannut (APUA!!!!!) normireiskani, on pakko nostaa simmujen suojaksi edes jotakin. 

Kuvassa hengaavat myös lempparikorvikseni, Sibelius-sormus ja The Body Shopin mantelikäsirasva, joka on muuten oivallinen tuote kaikin puolin.

Päivän biisi on hämmentävän iloinen kappale synnytyspelosta, Tuomon Tokophobia. KLIK. Koko The New Mystique -platta on hankinnan arvoinen. Kovaa kamaa kevääseen ja kaikenlaiseen tansuiluun. 

Carry on, mates!

Sunnuntaifiivis

Katselin eilen kalenteriani, ja ihmettelin ihan ääneen: minullahan on vapaa sunnuntai. Ou jee! Kerrankin koko päivä lööbailua ja hidasta tekemistä.

Mustikkapannareita!

Kuorinta + naamio, aina paikallaan. Vartalon kuorin aina käytetyillä kahvinporoilla.

Hidasta meikkailua. 

Pakollinen naamakuva. Ylärajaukset Wet'n'Wildin Comfort Zone -paletin duochromella. 

Muahahaa, mikä apari! Päässä vitsillä ostettu paljettibaskeri, joka onkin oikeasti tosi ihana. Kuvaaja sanoi: "Kato kenkiin!" Kuten huomaatte, meikä ei oiken osaa tätä. Naamalla vaivaantunut ilme. Keksi kuvaan ajatuskupla, palkitsen parhaan.

Talven ja pitkän korkkarittomuuden jälkeen jalat ovat nyt aika herkät. Mutta heck, on se sen arvoista. Kivat, eiks vaan. 

Paita: Salainen kirpputori

Housut: Lindex

Kengät: Ellos

Kaulakoru: sponsored by Hoas

Baskeri: Seppälä 

Sormus: Indiska

Laukku: dyykattu

Päivän biisi on ihku "Come thou fount of every blessing" jonka esittää yhtä ihku Sufjan Stevens. 

Tsemppiä maanantaihin, kaverit, jos siellä ootte!

Bläkäri

Kevät kutittelee korvia, ja kaupat ovat jo täynnä värejä. Edellisessä kirjoitelmassa kuuluttelin täydellistä oranssia (jonka taisin muuten löytää, heh) ja olen muutenkin hipelöinyt kaikenlaisia somia, värikkäitä kosmetiikkatuotteita himokas kiilto silmissäni.

Mutta näinkö meille aina täällä käy: Fiilistelin tummaa viininpunaista We Care Icon -huulipunaani, mutta halusin lisätä vielä sitä jotakin. Nappasin käteeni mustan kajalkynän ja aloin maalailla. Armottoman sotkemisen, häivyttämisen ja alun epäonnistumisen jälkeen peilistä katsoi keväinen mustahuuli.

Kivat silmälasirajat tuossa, hups. 

Koska olen rohkea ja ennakkoluuloton, lähdin ulkoiluttamaan huuliani kaupungin humuun. Pari turkismummoa katsoi minua paheksuen, mutta muuta katastrofaalista ei tapahtunut. Haa, ehkäpä olen valmis mustiin huuliin, 10 vuotta muun maailman jäljessä. Naamani jäi muuten aika paljaaksi. Tumma silmämeikki vie ajatukset suttuiseen teinigoottiin, ja se look on jo kokeiltu, thank you very much.

Huulimeikin siistinä pitäminenhän on todella hankalaa. Mutta on se aika cool. Ostoslistalle siis ehdottomasti sen oranssin lisäksi musta huulipuna. Onhan värien kevät.

Inspitaatiobiisi Joy Divisionin "Disorder" koska, no, tiedättehän.

Kertokaahan siis: mustat huulet, yo vai no?

Don't go chasing waterfalls

Ysärijysäri all the way ja parhaat asiat syntyvät vahingossa. Näistä teeseistä koostuu viime viikkojen lempparikampaus, vanha kunnon vesiputous. Tarvittiin yksi auennut päälakinuttura ja sitä seurannut naurukohtaus. Ja siitä se ajatus sitten lähtikin: tämähän näyttää oikeasti ihan nastalta.

Okei, tämä ei todella ollut lapsuuteni lempifrisyyreitä, päin friggin vastoin. Mutta silloin se tukka roikkuikin vaan. Nyt apunani on tupeerauskampa ja kasariakin kasarimpi muotovaahto. Ja niin se ponnari vaan nousee, keskellä päätä kuin korein kuusi. Tai jotain. Plus se heiluu mukavasti kun pää liikkuu. Hii.

Huomatkaa, miten versatiilinen oman elämäni Cara Delevigne olenkaan. 

Tekee hyvää tällaiselle vakavikolle. Ei se tyyli ole niin kuolemanvakava asia kuitenkaan ehkä. Lisätään soppaan vielä värikästä huulipunaa, ja siinä hän on, Fanni 6-vee äitin meikkipussilla. Muuten, etsintäkuulutan sen täydellisen oranssin huulipunan. On käsittämätöntä, ettei minulla ole sellaista. Nyt huulilla vaka vanha MACin "Chili." 

Että naurakaa vaan. Nauran kanssanne.

Pyydän myös huomioimaan kauhujen kulmakarvat. Cara juu tosiaan.

Päivän biisi on auringon ja kevään kunniaksi "Here comes the Sun" maailman parhaalta Beatlesilta.

Ps. Aamukahvilla-Henriikka naureskelikin jo ysärihiuksille. Hae ihmeessä lisää tyyli-inspistä tästä, klik.

Pps. Jostain syystä Blogger on päättänyt tehdä kuvista aivan himpskatin rakeisia. Sori.