Luomumuija

Tänä keväänä ja kesänä olen meikannut jopa hälyttävän vähän. Jostain syystä olo on raikkaampi kun naama on aika luonnontilassa. Nyt kesällä silmämeikki sulaa pois heti, ja olo on inhottava, kun meikki vaan leviää ja liukuu hikisenä. Nautin päivä päivältä enemmän siitä, että alan oppia katsomaan naamaani ilman meikkiä. Ja lisäksi tuntuu, että silmämeikin vähentäminen nuorentaa ilmettä. Se on hassu fiilinki! Silmäni ovat olleet todella turvonneet viime aikoina, ja tuntuu, että meikki vaan korostaa silmien pienuutta ja uupuneisuutta.

Älkää ymmärtäkö väärin! Meikkaaminen on yhäkin ihanaa, ja joka aamuinen minirutiini tuottaa minulle iloa. Minirutiini käsittää sävyttävän päivävoiteen, sipauksen puuteria, aurinkopuuteria poskille, higlighteria, kulmageeliä ja ehkä huulipunaa. Viime viikkoina olen käyttänyt aika paljon vain nudea kiiltokynää. Ja nyt mennään näin, koska se tuntuu just nyt parhaalta. Kriiseilin äidilleni, että olen surkea kosmebloggaaja, kun en oikein enää jaksa innostua meikkaamisesta. "Aika aikaa kutakin" sanoi äiti. Ja tottahan se on. Siksi olen ottanut jo tuonne otsikkoonkin rinnalle muita juttuja, joita haluan tuoda esille blogissani. Haluaisin kovasti ottaa teidät mukaan tähän uuteen reissuun, johon kuuluu uuden elämänilon etsiminen, kroppaan rakastumisen opettelu, ekoilu ja sekoilu. Ymmärrän, jos polkumme vievät eri suuntiin. Mutta tärkeintä minulle just nyt on olla rehellinen itselleni.

Mutta uskokaa minua kun sanon: huulipunaa en unohda, vaikka kuinka dementoituisin. Ja hajuvettä suihkautan ranteisiin vaikka pää irtoaisi. Koska jotain pysyvää pitää maailmassa olla.

Huumoria en halua myöskään unohtaa. Joten kerron loppuun loistavan, itse keksimäni vitsin.

Mikä on valtio Kaakkois-Aasiassa?

A) Vietmmm
B) Vietslurp
C) Vietnam

Heh heh. Yksi asia ei myöskään tunnu muuttuvan: olen urpo.

Miltä uudet tuulet tuntuvat?

Ps. Elä ja näe! Postasin kylkeen kokovartalokuvan, jossa mahamakkarat ovat grillivalmiit ja rintaliivit jääneet kaappiin. Ja tiedättekö, minä pidän näistä kuvista ihan todella. Tukkani näyttää ihanalta ja en tiedä, jotenkin vaan kuvat onnistuivat. Askel tämäkin! 

Ja matkaliput, olkaa hyvä!

Arvatkaas mitä! Meikämandoliini osti just matkaliput. Saatte arvata minne, vinkkinä muutama kuva mun naamasta. Innostus ei välity, koska yritän olla vakavastiotettava, etäinen ja cool. Ai menikö jo mönkään? Ai no ei sit.

Olen innostunut sinisestä, ehkä ensimmäistä kertaa koskaan. Rajaukset MUA:n Winter forest -paletin sävyllä Midnight ja Rimmelin vedenkestävällä eyelinerilla. (Kyllä, ostin uuden!) Hohtoa luomille lisäsin toisesta uudesta MUA ostoksestani, Undressed-paletista, sävy Puff. Huulilla on ihan vaan Korresin mangohuulivoita. Mangokin on vinkki, hohoo.

No okei, yksi innostunut kuva, koska olen aika kookospähkinöinä. Kookoskin on vinkki.

Vielä on paljon hoidettavaa; rokotukset, viisumi, rinkka, junaliput, aurinkorasva ja hyttysmyrkky. Mutta heinäkuuhun on vielä aikaa. Hihii!

Viimeinen vihje on upean Malini Rajurkarin "Raga Gaud Sarang." Koitan vedellä melismoita perässä, ei ihan vielä irtoa, heh. 

Joko arvasit? 

Kevätvirsiä viidakko kaikaa; eli ihan kiva tiistai

Helei! Siltä tuntuu sydämessä, kun ulkona paistaa aurinko ja kadut ovat kuivat. Tämän viikon agendana onkin löytää hyvä pyörähuoltamo ja huollattaa maantienkiitäjäni. Aion myös syödä jäätelöä ulkona joku päivä, olen jo päättänyt sen!

Tämä oli harvinaisen kiva tiistai. Aamulla heräsin auringonpaisteeseen, ja puurokin maistui paremmalta kun vähän häikäisi.

Tänään otin käyttöön uudet Vanssit ja nostin nenälle hassut aurinkolasit. Ulkona ei tarvinnut edes kaulahuivia. Score! Mukavan päivän hengessä olivat myös hiukseni, ne vain laskeutuivat täydellisesti, kerrankin.

Lounaaksi söin sushia. Helsingissä on nykyään muutama todella hyvä sushirafla, mutta tämä Hanko-sushi on mielestäni sangen keskinkertainen. Maha tuli silti täyteen, ja jasmiinitee oli herkullista.

Hain myös postista paketin Makeup Academylta, näistä tulee juttua piakkoin.

Tämän kevään soundtrack on kamupainotteinen, joukkoon mahtuu myös Coldplayta (olen kuunnellut Ghost Storiesia aika paljon.) Gjallarhorn on maailman ihanin, uskokaa pois!

Loppupäivän vietin uuden rakkauteni ääressä. Ostin Yamahan CP-40 keikkapianon viikko sitten, ja elämme selkeästi honeymoon-vaihetta. Katsokaa sitä, ah.

Päivän biisi on Coldplayn ihana "Ink."

Mitä sulle kuuluu tänään? Oliko kiva tiistai? :)

Muistakaa tsekata meitsi Instagramissa nimellä @fannilaurella.

(Kaiken ikävän keskellä tällaisten kivojen päivien merkitys on aika iso. Ne luovat uskoa siihen, että elämä ihan oikeasti voittaa.)

Piä kuppis! eli KeepCupin ihanuus

Minä pidän kahvista. Pidän myös teestä. Tykkään juoda molempia, sekä kotona että liikekannalla ollessani. Tolkuton pahvimukien käyttäminen kuitenkin ahdistaa. Termosmukit ovat joko avuttomia tai rumia. Mikä neuvoksi?

KeepCup saapui pelastamaan rumien ja epäkäytännöllisten mukien suosta. Se on näppärä kuin mikä: juoma pysyy lämpimänä riittävän pitkään; se on kevyt kantaa; se on kivan näköinen; sen voi pestä astianpesukoneessa.

Kuvassa fiittaa Clipperin nokkos-sitruunatee. Maukas tapa nauttia lisärautaa.

Ystävyytemme aikana KeepCupista on tullut minulle lähes korvaamaton.

Värivalikoima on muuten aivan älytön. Itse en onneksi joutunut vaikean valinnan eteen, vaan neiti kämppis teki sen puolestani. Bless her soul. KeepCupeja saa viidessä eri koossa. Firman nettisivuilla voi jopa kustomoida ihan omanlaisensa kupin. Hintakin on varsin kohtuullinen.

Niin ja mainitsinko, että KeepCup on aikast ekologinen? Polypropyleeni on kierrätykseen sopiva materiaali, ja mieti nyt miten paljon pahvimukeja jää käyttämättä.

Kuva keepcup.com

Kannattaa vierailla firman nettisivuilla. Suomessa (siis Helsingissä:D) tuotetta myy ainakin Kaffecentralen.

Pieni vinkki loppuun: ei kannata jättää sitä kahvinjämää hautumaan mukiin. Tulee aika turski haju meinaan.

Hen-hen-Henna, et sä mua masenna

Vaikka parin vuoden ajan suorastaan vannoin, etten värjää hiuksiani enää ikinä, alkoi ajatus punaisesta päästä kaihertaa mieltä. Koko kevään ja kesän haaveilin punaisista, hehkuvista kutreista. Mutta muistot värjäysrumbasta eivät olleet lämpimiä, eivät ollenkaan.

Vaan niin se oli, että Taideyliopiston Syysrevyy ja Louhen rooli jotenkin vaativat punaista tukkaa, joten vetäisin päähän väriä. Kemialliset värit vaan ovat vähän yäk, ja totesin, etten halua joutua laittamaan kuukausittain jotain myrkkyferiaa herkälle hipiälleni. Siispä henna riensi apuuni. Hennaa on käytetty iät ja ajat hiusten ja ihon värjäämiseen Lähi-Idässä ja Intiassa. Hennatatuoinnithan olivat minulle tuttuja ennestään, mutta hiuksiani en hennalla ollut koskaan värjännyt. Kerta se oli ensimmäinenkin!

Valitsin ekalle kerralleni Santen hiusvärin, sävyssä Natural Red. Santen hiusväri ei ole ihan puhdasta hennaa, vaan siinä on seassa vähän jotain muutakin. Lainaus firman nettisivuilta:

"Sante kasviperäiset hiusvärit sisältävät: vehnäproteiinia, merilevää, hennaa, cassiaa, pähkinän paloja, ratanianjuurta, indigoa, kahvia, punajuurta, tuomipuun kuorta, hibiscusta, raparperia. Pitoisuus vaihtelee värisekoituksesta riippuen." 

Värjääminen luonnonväreillä on suoraan sanoen ärsyttävää ja aikaavievää. Väritahna on paksua, ja näinkin pitkässä tukassa se alkaa painaa. Ja kun sanon, että se painaa, se todellakin painaa. Niska oli kovilla yli kahden tunnin vaikutusajan! Myöskin värin poispeseminen on ihan hanurista. Vietin melkein 45 minuuttia polvillani saunan lattialla, kauhoen vettä sangosta ja yrittäen saada jokaista savimaista kikkaretta pois päästäni. Eikä se henna tuoksu mitenkään namille. Kyllä, se olen minä, joka haiskahtaa, hmm, yrttiselle.

Tältä se töhkä näyttää. Nam. 

Mutta, mikä lopputulos! Hiukseni ovat hoidetut, paksut ja kiiltävät. Väri on uskomattoman upea, kirkas ja elävä punainen. Se muuttuu vielä hieman, ja on jo nyt syventynyt. Kun hennaa kerrostaa, se muuttuu vielä intensiivisemmäksi. Eikä mitään ylimääräistä. Ei palaneita nenäkarvoja, ärtynyttä päänahkaa tai epäilyttäviä tuoteselosteita. Aika hyvä diili, etten sanoisi. Lisäksi henna on edullista, sillä pelkkä jauhe ei maksa juuri mitään, ja Ruohonjuuressa on ainakin valikoimaa vaikka ja kuinka.

Kuvien laatu on vähän kökkö, sillä meillä päin on koko ajan pimeää. Koko ajan.

Tulihan selväksi, että olen tullut hennauskoon?

Niin, eihän se lähde tukasta kuin kasvattamalla. Mutta en jaksa murehtia sellaista juuri nyt. Hius on uusiutuva luonnonvara. Ja nyt olen askeleen lähempänä unelmaani tulla jousella ampuvaksi, punahiuksiseksi skottiprinsessaksi. Heh.

Ja sen kunniaksi Birdyn ja Mumford&Sons:in "Learn me right."

Iloista viikonloppua, kuomat!

Kuva: http://kauppa.ruohonjuuri.fi/