Näytetään tekstit, joissa on tunniste materialismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste materialismi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. helmikuuta 2019

Kohti minimalismia?

Minimalismi, tuo ah niin trendikäs sana! Ja mikäpä jottei, sillä tietynlainen Nuuskamuikkuilu tuo mielenrauhaa. Konmarittaminen on ollut trendikästä jo jonkin aikaa, ja onkin varmasti ihan toimiva metodi. Itse vaan kavahdan siihen liittyvää henkisyyttä, joka tuntuu minulle täysin vieraalta ja sopimattomalta. Sen sijaan ihan järkiperäinen minimalismi vetoaa minuun kovasti. Sillä kuten aiemmin olenkin jo paasannut, yletön tavaramäärä ahdistaa. Ja haaliminen on vaan ympäristön kannalta kuormittavaa. Meillä on jatkuva tarve hankkia aina vaan lisää. Se on loputon kehä. En toki omassa elämässäni usko siihen, että vain passilla ja hammasharjalla tulee toimeen, enkä koe mielekkäänä esimerkiksi sitä, ettei minulla olisi levyjäni tai kirjojani. Omalla kohdallani minimalismi ei olekaan sitä, etten omista mitään. Mutta mikä on tarpeen ja mikä ei? Tätä olen pureskellut paljon.

Tässäpä oikeastaan se meikkipussi, jolla tulisin oikein hyvin toimeen.
Jokin tumma luomiväri satunnaisten rajausten tekoon tosin unohtui. 
Katsoin viime viikolla Netflixistä dokumentin nimeltään Minimalism - A documentary about the important things. Se oli ravisteleva kokemus. Järkiperäinen, kiihkoton ja silti todella syvällinen dokkari sai minut ajattelemaan suhdettani tavaraan. Että olen ennen ostanut tunteellisesti, lohduttaakseni itseäni tai jotain ihanneminää ajatellen. Se on varmasti aikanaan ollut aika luonnollinenkin tapa reagoida elämän synkkyyteen. Että ostamalla uuden huulipunan on saanut edes hetkellisesti lohtua tykyttävään pahaan oloon. Kosmetiikka oli pahimman masennuksen aikana minulle ihan oikeasti tärkeä juttu. Mutta nyt haaliminen vähän nolottaa.

Uuden ostamisesta saatu onnentunne on kovin lyhyt. Se erikoisen värinen huulipuna jäi lopulta laatikkoon pölyttymään ja luomivärit koskemattomiksi. Vaatteet kaappiin tai ryppyyn lattialle. Olen joutunut toteamaan, että ehkä olenkin nykyisin se tyyppi, joka käyttää päivittäin punaista huulipunaa. Tai, jos oikein villiksi heittäytyy, viininpunaista tai nudea. Miksi minun siis pitäisi omistaa jokin hullun värinen puna? Miksi minulla on todella monta luomiväripalettia tai -nappia? En käytä niistä edes puolta. Tai miksi ostan vaatteita ihanneminälle, joka on kukkamekkoon ja valkoiseen pellavaan pukeutuva luonnonlapsi. Olen ehdottomasti ja valitettavasti luonnonlapsi, mutta en pukeudu kukkamekkoon, enkä missään nimessä valkoiseen. Minulla on melkein aina farkut ja musta paita päällä. Ja niissä vaatteissa koen oloni mukavaksi ja kotoisaksi. Pukeutumistyylini on oikeasti aika minimalistinen ja tavanomainen. Utilitaristinen, jopa. Ne ihanneminän vaatteet jäävät lojumaan kaappiin. Ne ovat ihania, mutta ne eivät ole minua. Ne ylläni minulla on vaivaantunut olo. Ne saavat aikaan ahdistusta, kun kaappi on täynnä ja silti ei ole mitään päällepantavaa. Tarvitsenko oikeasti useat farkut? Enkö mieluummin omistaisi parit hyvät, joita on ilo käyttää? Pitääkö minun hankkia kaappiini kaikkea ihan kivaa ja trendikästä, jos vaikka kuitenkin tulisi käytettyä, vaikka tiedän jo kaupassa, että no no senor. (Ja sitten se suuri kysymys: miksen heitä näitä reikäisiä alkkareita menemään.)



Ostaminen ja omistaminen saattaa tuoda hetkellistä iloa, kunnes pian täytyy taas saada ostosfiksit ja ostaa lisää. Mikä noidankehä! Ja luopuminen, se on hankalaa. Tavarasta tulee suojamuuri, ja uudesta tavarasta ihanne. On vaatinut todella suurta ajattelutavan muutosta ja raskailta tuntuviakin valintoja päästä näinkin pitkälle. Ja näinkin pitkällä olen kesken ja sorrun ihan idioottimaisiin juttuihin.

Tyhjensin vaatehuonetta ja ihan valtava läjä vaatteita meni kellariin. Se tuntui hetken aikaa ikävältä, mutta lopulta olo oli puhdas. En edes muista mitä pistin pois. Tyhjensin meikkilaatikkoa, ja laitoin useamman luomivärin pois. Aion antaa ne eteenpäin ystäville. Seuraava askel on myydä ja lahjoittaa ylimääräiset vaatteet. Parissa Facebookin kirppisryhmässä olenkin onnistunut pistämään rojua kiertoon. Ja jo nyt tuntuu, että olen saanut elämääni kirkkautta ja rauhaa. Ja on upea oivallus, etten koe tarvitsevani mitään. Ei ole ihanneminää, jolle ostaa vaatteita. On Fanni, joka tykkää tylsästä. On Fanni, joka viihtyykin laadukkaissa perusvaatteissa. On Fanni, joka käyttää aina samaa huulipunaa. Ja silti, on Fanni, joka rakastaa kirjojaan, levyjään, vaatteitaan, kasvejaan, hajuvesiään, astioitaan, huonekalujaan ja kenkiään. Konmarin "spark joy" on tässä kohtaa ihan hyvä ajatus. Ne asiat, jotka saavat minussa aikaan iloa, saavat jäädä. Muu joutaa pois, ja se tuottaa vasta tuottaakin ihan valtavaa iloa. Minun ei tarvitse tarvita tavaraa. Tarpeeni ovat aivan muualla, haluan rakkautta ja mielekkyyttä. Haluan olla vähemmän markkinakoneiston orja ja kuluttaja, enemmän Fanni. Siinäpä tavoitetta kerrakseen, huhhuh.



Tällä hetkellä mieletöntä iloa ja tyydytystä tuo kasvien kasvattaminen ja uusien silmujen seuraaminen. Onhan ne kasvitkin omaisuutta, mutta niin erilaista. Menninkäisenlehti ja palmuvehka vaan puskevat uutta lehteä. Iloa tuo myös se, että opettelen arvostamaan sitä mitä minulla on. Suosittelen kokeilemaan!

Loppukevennyksenä: paiskasin ystävääni Lottaa semiaggressiivisesti mutamalla vaatteella ja meikkituotteella. Hän pohti, että kehtaako ottaa kaikkea. Lähes ärähdin, että "Vie nyt hyvänen aika pois nämä mun nurkista pyörimästä!" Ja lopulta hän kysyi huvittuneena: "Ootsä Fanni kattonu paljonki minimalismivideoita Youtubessa?"
"Hä, ai kuinnii?" Ja vastaus on tietenkin, että olen. Voi tottavie minä olen. Terkuin, hurahtanut tavaravuoren sisällä.

Ja kun näen, että eteenpäin laittamani tavarat saavat uuden elämän ei luopuminen harmita pätkääkään. Decluttering, jossa tavaraa päätyy kaatikselle muuten vaan on karsea ilmiö, sos.



“I've found that the less stuff I own, the less my stuff owns me.”
― Nathan W. Morris

Samaistutko vai oletko täysin vastarannalla? Kirjoituksen kuvituksena muuten sellaisia juttuja, joista en hevillä luovu: kirjavuori, Mummun ja Ukin matto, isän vanha kitara, Mummun ja Vaarin taulu. 

Valoisaa alkavaa viikkoa! Muista: sinä itsessäsi olet arvokas ja hyvä!

Ps. Sori tää on ollut ihmeellistä ränttäystä koko ajan. Mielessä on vaan niin isoja keloja jotka tuntuvat muuttavan elämää. Täytyy varmaankin keksiä jotain kevyttä välillä, en halua muuttua siksi raskaaksi ja ärsyttäväksi paasaajaksi. Terkuin, Piisamirotta.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Jihuu! Jipii!

Eikun sellaista vaan, että voitin Nonnu-Jonnan blogiarvonnassa jäätävän kasan kosmetiikkaa. Yleensä en voita missään mitään, paitsi lapsena muumitalon. Tämä oli todella piristävä ylläri, ja paketti tuli perille viime viikolla. Ja katso, siinä on vaikka ja mitä.


Ehdottomasti eniten fiilistelen Sensain kasvoputsaria (matkakokoinen tuote lähtee todennäköisesti mukaan Intiaan), Soap&Gloryn vartalokuorintaa ja Agent Provocateurin hajuvettä. Siitä kirjoittelen lisää, jahka olemme päässeet tutustumaan paremmin. Myös paketista löytyvät kynsilakat ja yllättäen huulikiillot saivat aikaan ihastusta. Niinkuin tällaista:



Ei mulla tänään muuta, siunattua pääsiäistä jengi!

Kuunnelkaa vaikka tämä pääsiäiseen täysin liittymätön biisi tänään, koska se on soinut minulla päässä aika kauan. Tämä on KOVA! MeNaiset ja "Viinarattihin rakastuin."


tiistai 31. maaliskuuta 2015

Hullua touhua

Kaikki pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampesterissa asustelevat tietävät, että viime viikko oli keltainen. Stockmannin Hullut päivät sekoittivat jengin ihan kybällä ainakin Tsadissa. Itse pääsin seuraamaan tilannetta aitiopaikalta myyjän ominaisuudessa. Nyt on myyty kauluspaitoja ja Barbourin tikkitakkeja aivan, no, hulluna. Miesten osastolla asiakaskunta oli melko rauhallista, enkä todistanut ainuttakaan kissatappelua, höh. Sen sijaan pääsin mittailemaan komeiden miesten kauloja ja haahuilemaan osastojen välillä ihanien japanilaisen mummon ja paapan kanssa. Ajoin myös paternoster-hissillä, mikä oli siisteintä (ja hitainta) ikinä.


Miley Cyrus -pose. 

No mutta, kaikkia varmaan kiinnostaa, että lankesinko itse ostamaan mitään. Alunperinhän ajatus oli, että ei kiitos ikinä, mutta jotenkin löysin itseni kosmetiikkaosastolta, sisustusosastolta ja jopa naistenvaatteista. Ja toki pyörähdin Herkussa ostamassa äipälle hilloa ja itselleni vaahterasiirappia.

En seonnut ihan täysin, ja fiksuna ihmisenä välttelin Akateemista, koska siellä lankeamisen vaara olisi ollut suurin, ja olen täydessä kirjaostoslakossa. Tosin kosmetiikkaostoslakkonikin kummitteli taustalla, joten ostin vain ja ainoastaan tarpeeseen. Nih.

Mukaan lähti tällainen satsi:

Ihana Cristelle&Co:n maksihame kesäksi; väri ei ole ehkä minulle tyypillinen, mutta ajattelin ehkä värjätä hameen. Hankin myös Onlyn pitsipaidan, joka on aivan ihana, mutta menee tavoitevaatekasaan. Hoh. Miestenpuolelta ostin maailman pehmeimmän puuvillapaidan, jota en halua riisua enää ikinä.

Anteeksi jälleen todella härskistä kuvasta. Mutta hame on ihana!
Kun näin Iittalan Tanssi-mukeja halvennuksessa, nappasin sellaisen itselleni salamana. Rakastan tätä Klaus Haapaniemen kuosia. Ovela Kettu -oopperakin on katsontalistalla.


Kusmi-teetä en sinänsä tarvinnut (tee-ostoslakko, kauhiton määrä näitä korpilakkoja!), mutta katsokaa nyt, miten somia paketteja! Ja ainakin Imperial-tee on aivan hullun hyvää ollakseen vihreää. Oih, oih.


Kosmetiikkaosastolla pidin pääni yllättävän kylmänä, ja mukaan tarttui vain Lumenen silmämeikkiputsari, Rimmelin maailman paras kivipuuteri ja tuplapakkaus Korresin Guava-suihkusaippuaa.


Huomaatteko, miten maltillinen olin. Onnittelen itseäni.

Niin juu, koska minulle kävi niin onnettomasti, että minulta katkesi useampi kynsi juurta myöden, en todellakaan ajatellut meneväni Stockmannille (härregud!) riivittyjen sormenpäideni kanssa. Siksipä hankin tekokynnet. Ekaa kertaa elämässäni. Olo oli vieras, ja kynsiä oli pakko tuijottaa koko ajan. Ja myös varoa; ei olisi minusta tähän rumbaan jatkuvasti. Toisen päivän jälkeen maljani oli jo ylitsevuotavainen, ja poistin muovinpalat sormistani. Minulle kynnet luomuna, kiitos.



Hullut päivät - juu vai ei? 

torstai 4. joulukuuta 2014

Pehmeä cat eye

Hyvin nukutun yön jälkeen olo on freesi, ja jaksaa vähän pakertaa tuon naamankin parissa. Jotenkin kaikki sumuinen ja pehmeä puhuttelee, ja koska en ole juuri päässyt käyttämään Petralta saamaani MACin Veluxe pearl -luomiväriä, päätin vetäistä sumuiset kissansilmät. Helppo ja tosi perus, mutta ah niin ihana. Huulet ovat neutraalit, koska arkipäivä ja silleen.

Ja pirskatti, sanon minä, miten voi olla hankalaa ottaa kuvia kun valo on kalpeaa ja melko olematonta.



Pohjustin luomet, ja sivelin nudea luomiväriä kulmakarvoihin saakka. Piirsin ensin rajat ihan peruskajalilla, ja sen jälkeen maalasin ohuella siveltimellä luomiväriä päälle. Sivellin ei ollut ihan täysin märkä, vaan vähän kostea. Siten jälki on pehmeä. Lisäksi töpöttelin luomivakoon neutraalia ruskeaa.



Iho näyttää kamalalta, mutta sellast se on.


Koska muuten pukeudun mustaan, maalasin kynnet överigilitterillä, kuten tavallista. Sormessa uusi sormusihastukseni Indiskasta.


Rimmel Glitter Bomb -topcoat, 020 Midnight Mistletoe
Seppälä The die for lipstick, 08 Drama Queen
H&M Blusher, Spring flower
MAC Veluxe pearl, A53 Deep Cravings

Semmosta tänään. Mites teille, ootteko nukkuneet? Miten otatte kuvia, kun valoa ei ole? Pitäiskö mun vaihtaa banneri? Kyselyikä.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Prillisilli palaa!

...Sammuttakaa!

No heisulihei, rakkaat. Tauko venähti vähän, tyhmä tyhmä marraskuu ja marrasmasennus. Mutta hei, uusin voimin kohti joulua! Jee! Hyvästi marraskuu, en jää kaipaamaan.

Koska kaikki varmasti jännityksellä odottivat (joo-o) millaiset pleksit tällä kertaa silmilleni nostan, päästän teidät piinasta ja esittelen ne. Tässä, näin:



Ne ovat merkkiä Cheap Monday, ja tykkään kovasti. Isot, hassut ja just mun näköiset (olenhan iso ja hassu!), vaikka aluksi epäilin. Onneksi äiti ja optikko pakottivat.

Korvikset ovat kaukaa Ugandasta. Kiitos, Soila!
Ja näkö on kirkas. Kirka. Hehe.

Päivän musiikkikappale on jotain ihan muuta kuin Kirkaa. Ehkä vähän myötähäpeää herättävä tuotokseni viime joululta, Gabriel's Message. Että glooriaaa vaan.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Seuraava Baby Lips?

Kukaan ei ole varmaan välttynyt Maybellinen Baby Lipsiltä? Pitemmittä puheitta totean, että ei kiitos mulle; tuote on ylihypetetty, eikä edes syystä. En ehkä ymmärrä muutenkaan koko jutun juonta, kyseessähän on huulirasva, joka koostuu jostain vaseliinijohdannaisesta.

Mutta sitten tutustuin Hurraw!-huulirasvaan. Tilasin iHerbistä Black Cherry -rasvan, jonka pitäisi antaa vähän sävyä huulille. Ja meikä hurahti, sillä miksipäs ei: siinä on ihana tuoksu, se kosteuttaa oikeasti, se on vegaaninen, sitä ei ole testattu eläimillä ja kaikenlisäksi se on reilu(hkoa) kauppaa!

Black Cherry ei anna superisti sävyä,  mikä oli ehkä lievä pettymys, mutta muutamalla kerroksella saa aikaan mukavan, luonnollisen sävyn. Sellaisen, että huulia on vähän pureskeltu. 



Opin myös, että Hurraw! on tullut Suomeenkin, joten tulevaisuudessa hamstraaminen on helpompaa.

Päivän biisi on itsestäänselvästi ch-ch-ch-ch-ch-ch-ch-ch-cherry bomb!


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannusnaamat

Pikaiset naamat ennen grillauksen aloittamista (iskä grillaa, minä syön.)


Löysin täydellisen "my lips but better"-huulipunan yllättäen Seppälän valikoimista. Sävy 08 Drama Queen on sopivasti pinkki nude. Muutkin Seppälän meikit vaikuttivat kokeilemisen arvoisilta.


Muuten kaikki on niin normaalia, että sen esitteleminen tuntuu melkein turhalta. Teen sen silti, hahaa. Pyydän huomioimaan kulmakarvat: komeat, eikös. Silmissä vähän sumua ja suhmuraa Rimmelin Smoky Quartz -napin, mustan kajalin ja MakeUp Storen Volumizing-maskaran avulla. Sain maskaran Siamese lipstick-blogin Kaisulilta jo aikaisemmin keväällä, mutta nyt vasta avasin tuubin. Aikast töpäkkää jälkeä, sopii sinulle joka pidät runsaista ripsistä. Mää tykkään.



Eipä tässä muuta tällä kertaa. Hyvää juhannusta, kuomat. Valvokaa vastuullisesti!

Päivän biisi on tietenkin Veskun Nocturne. 





keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Huuhaa eli ei: rasvaisen ihon seerumi

Koska olen tunnetusti helppo kohde markkinamiesten lupauksille, varsinkin kun puhutaan kosmetiikasta, uskoin taas kiiltäviin lauseisiin ("PIENEMMÄT IHOHUOKOSET! TASAISEMPI IHO!") ja ostin uuden purtilon. Puolustuksekseni mainittakoon, että sain sen halvemmalla ja olihan minulla äsken synttärit.

Kyseessä oleva purtilo on Yves Rocherin Sebo végétal -seerumi. Nappasin kuvailun Yvesin nettisivuilta:

"Kevyt ja raikas seerumi supistaa ihohuokosia ja saa ihon hengittämään jälleen. Sisältää vuohennokan juurta, joka tasapainottaa ihoa ja imee itseensä ylimääräisen talin ihoa kuivattamatta. Epätasaisuudet silottuvat, iho saa kauniin mattapinnan ja huokoset näyttävät pienemmiltä."

Viikon käytön jälkeen suuria ihmeitä ei toki ole tapahtunut, mutta kyllä, ihon väri on kirkastunut ja ne pattifinnit ovat poissa. Lisäksi iho pysyy mattapintaisena todellakin pitempään. En tiedä johtuuko se huolellisesta puhdistamisesta, runsaasta veden juonnista, planeettojen asennosta vai tästä seerumista, mutta mielelläänhän tätä muutosta katselee. Väitän, että seerumi ei ainakaan ole haitannut. 

Seerumit ovat vähän sitä osastoa, että ovatko ihan huuhaata, mutta minä ainakin tykkään. Ylimääräinen kosteutus ja hoito ei voi olla pahasta, eihän?

Päivän biisi on itseoikeutetusti Siekkareiden Huuhaa Puuhaa.


Pimpelipom, tällaista tänään! Ekstrana kuva eilisestä sateenkaaresta. Kokonainen kaari! Wouu!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Hei onnea, onnea vaan

Meikälle paukahti tuntuvasti lisää ikävuosia. Kriisi on, mutta olkoon.


Juhlistin suurta päivääni oranssilla huulipunalla ja korkkareilla. Huulipunan virkaa toimitti Lumenen Rasberry Miracle, sävyssä 09 In the sun - Kesän odotus (öh joo) ja hyvin se sitä toimittikin! Mattapuna, joka tuntuu melkein huulirasvalta. Vanhat ja ryppyiset huuleni lausuvat kiitosta. Muisk.


Tämä puna vilkkuu noin jokaisessa muussakin blogissa, en siis sano muuta kuin, että go Lumene. Taas.


Syntymäpäivälauluni on Joose Keskitalon "Luultavasti jäit junan alle," hei onnea onnea vaan.


(Huomatkaa vanha ja arvokas ilmeeni.)

Kevättä rintoihin, kaverit!

Ps. Puna on todellisuudessa oranssimpi. Syyttäkää vaikka mun kameraa tai kuvanmuokkaustaitojen totaalista puutetta.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Karma by Lush

Keväällä kuuluu hankkia kevättuoksu, sehän on varmaan laki tai jotakin. Yleensä viimeistään huhtikuussa kaupat alkavat olla täynnä tuttujen tuoksujen kevennettyjä flankereita, mutta harvemmin lämpeän niille. Flankerit yleensäkin, blääh. Vetiset kevyttuoksut tai Escadan kesäsokeriliemet - nej tack. Mieluummin tummia ja painavia juttuja mulle. Taidan olla tulevaisuuden Chanel-mummo. Turkkikin olisi vintillä odottamassa.

Lämpötilojen noustessa en kuitenkaan halua käyttää superraskaita tuoksuja. Habit Rouge ei pelaa aurinkoisen kelin kanssa yhteen. Välimallin ratkaisuja etsiessäni törmäsin Lushin Karmaan. Siis siihen parfyymiin, jonka tuoksuinen shampoo minulla jo on! (Lue tästä.) Ja sehän on täydellinen! Best of both worlds: sitruksia ja laventelia - kevyttä; kanelia, patsulia ja pihkaa - raskasta. Tuoksu on saanut inspiraationsa hippikaupoista, ja siltähän se vähän tuoksuukin. Mutta jotenkin siinä on jotain hassun modernia. Ehkä synteettisen myskin ja vaniljan puute?

Oli miten oli, harmittelin kovasti, kun Lushilla ei ole tuoksunäytteitä. Kysyin kuitenkin, ja maailman ihanin myyjätär leikkasi minulle reippaan kokoisen palan kiinteää parfyymiä hienolla japanilaisella veitsellä. Olin ihan myyty. Jutustelimme pitkään kosmetiikasta ja tuoksuista, ja olimme samaa mieltä siitä, että suomalaiset ovat liian tuoksuvainoharhaisia. Kerrankin kohtaan jonkun, joka myöskin ajattelee asiasta näin. Hitsi, kun en tajunnut kysyä tytön nimeä. Pitäisi laittaa positiivista palautetta! Joten sinä punatukkainen Lushmyyjä, jos satut törmäämään tähän bittiavaruudessa, kiitos loistavasta palvelusta.

Nyt olen tuoksutellut Karmaa pari päivää, ja tämä taitaa olla täydellinen lämpimien vuodenaikojen tuoksu. Ja ylläri itämainen. Minä niin pidän orientaaleista jutuista. Lushilla oli muitakin mainoita tuoksuja, kuten Vanillary. Kannattaa käydä nuuhkimassa.



Kesän odotteluun ja hajuvedeen nimeen sopiva biisi on iki-ihana, jäätävän pöljä Culture Clubin "Karma Chameleon." Plussaa letkeästä menosta ja todella aparista musavideosta.


Kuvat: Lush.fi

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Blau, blau, blau

Meikkivinkki sinulle, joka olet yhtä laiska kuin minäkin: BB-voide nassuun, poskipuna poskiin,  kiiltohuulirasva huuliin ja värillinen maskara ripsiin. Pim, olet valmis!


Tohno hymy vapaaehtoinen. 


Tällä kertaa ripsarina Rimmelin Extra Super Lash, sävy 103 Electric Blue. Peijakas suoristaa ripseni saman tein. 


Tuoksun virkaa toimittaa ruusuinen DKNY Pure Rose. (Olen alkanut himoita pitkästä aikaa ruusutuoksuja! Mummo!)

Myös turkoosi maskara voisi olla cool kesää kohden. Mitäs tykkäät, jou vai nou? 

Päivän biisi on U2:n sivuproggiksen Passengersin "Your blue room."

torstai 27. maaliskuuta 2014

Is it a risk you're willing to make?

En vain voi olla fiilistelemättä aurinkoa ja sen suotuisia vaikutuksia (sen epäsuotuisat vaikutuksetkin näkyvät likaisina ikkunoina ja pölynä nurkissa...)

Kiehl's Fig leaves & Sage

Aurinkofiiliksen kunniaksi lakkasin kynteni tosi överivihreällä Lumenen lakalla, ja sudin päälle vielä kimalletta hohtamaan kilpaa auringon kanssa. En jaksanut hirveästi meikkailla, mutta huuliin sipaisin Clarinsin Instant Light Natural Lip Perfectoria, sävyssä 02 Apricot Shimmer. Päivän tuoksu on Kiehl'sin Aromatic Blends -sarjan Fig Leave & Sage. En aluksi pitänyt tuoksusta lainkaan, mutta nyt en saa siitä tarpeekseni. 

Mutta katsokaa mun blehoja! Kasarit RayBan Wayfarerit, voi elämä! En ole ihan varma, ovatko nuo enemmän huumorilasit, mutta koska olen hukannut (APUA!!!!!) normireiskani, on pakko nostaa simmujen suojaksi edes jotakin. 

Kuvassa hengaavat myös lempparikorvikseni, Sibelius-sormus ja The Body Shopin mantelikäsirasva, joka on muuten oivallinen tuote kaikin puolin.

Päivän biisi on hämmentävän iloinen kappale synnytyspelosta, Tuomon Tokophobia. KLIK. Koko The New Mystique -platta on hankinnan arvoinen. Kovaa kamaa kevääseen ja kaikenlaiseen tansuiluun. 

Carry on, mates!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Hissanmaikka ja itsensäpaljastelija

Tänään heräsin ihanaan auringonpaisteeseen, ja asunto oli kuin pätsi. Siksipä kaivoin kevättakin esille! Se on kirpputorilöytö, suomalaista tekoa. Veikkaan, että radiohiiliajoitus sijoittaa sen 1970-luvulle. Takin fiilikseen sopivat vanhat kunnon hissamaikkapöksyt, jotka ovat kaikessa epäimartelevuudessaan maailman mukavimmat. Kengät löysin kellarikomerosta, olin unohtanut niiden olemassaolon kokonaan.



En tiedä, onko pyramidikihara koskaan in, mutta hitsi, että kihara tukka on iisimpi muotoilla. Harkitsen vakavasti permistä. Permanentti - jou vai nou?


Halusin  asuun vähän väriä ja hupsuttelua, joten vetäisin jalkaan keltaraidalliset sukat. Raidat on kivoi.

Takki: Salainen kirpputori
Neule: Lindex
Housut: Monki
Kengät: Second hand
Laukku: Second hand
Kaulakorut: Avain sponsored by Hoas, puinen koru ystävän isotädin vanha

Päivän viisu on Ride-yhtyeen "Vapour trail" koska se soi koko ajan päässä.


Iloista keskiviikkoa! Muistakaa Aku Ankka!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Sunnuntaifiivis

Katselin eilen kalenteriani, ja ihmettelin ihan ääneen: minullahan on vapaa sunnuntai. Ou jee! Kerrankin koko päivä lööbailua ja hidasta tekemistä.


Mustikkapannareita!

Mint Julep Facial scrup

Kuorinta + naamio, aina paikallaan. Vartalon kuorin aina käytetyillä kahvinporoilla.


Hidasta meikkailua. 


Pakollinen naamakuva. Ylärajaukset Wet'n'Wildin Comfort Zone -paletin duochromella. 


Muahahaa, mikä apari! Päässä vitsillä ostettu paljettibaskeri, joka onkin oikeasti tosi ihana. Kuvaaja sanoi: "Kato kenkiin!" Kuten huomaatte, meikä ei oiken osaa tätä. Naamalla vaivaantunut ilme. Keksi kuvaan ajatuskupla, palkitsen parhaan.


Talven ja pitkän korkkarittomuuden jälkeen jalat ovat nyt aika herkät. Mutta heck, on se sen arvoista. Kivat, eiks vaan. 

Paita: Salainen kirpputori
Housut: Lindex
Kengät: Ellos
Kaulakoru: sponsored by Hoas
Baskeri: Seppälä 
Sormus: Indiska
Laukku: dyykattu


Päivän biisi on ihku "Come thou fount of every blessing" jonka esittää yhtä ihku Sufjan Stevens. 


Tsemppiä maanantaihin, kaverit, jos siellä ootte!