Hiusteni matka hennatusta kohti omaa väriä

Blogiani pitempään lukeneet ehkä tietävät, että hennasin hiuksiani noin kolmen vuoden ajan. Ja olen yhä sitä mieltä, että jos haluaa punaiset hiukset, kannattaa harkita hennaamista! Mikään tuote ei ole ennen tai sen koommin tehnyt tukastani yhtä hyväkuntoista ja antanut sille niin upeaa sävyä. Henna on luonnonmukainen ja ympäristöystävällinen tapa värjätä hiuksia, ja lisäksi melko zero waste. Yleensä hennajauhe on pakattu pahviin, ja koska lopullinen tahna sekoitetaan itse, on pakkaus aina kevyt.

Kevät 2015: täydellinen punaisen sävy ja täydellisen terve tukka.

Syksy 2015, kun sävy oli jo väärä ja tukan malli kauhea.

Mutta vuoden 2016 alkaessa aloin kyllästyä punaiseen tukkaan. Olin ostanut väärän sävyistä hennaa, ja sävy muuttui liian kirkkaanpunaiseksi rakastamani syvän kuparin sijaan. Alkoi kiusallinen hiusvuosi, sillä värin kasvattaminen pois on aina kauheaa. Kyllä te tiedätte. Olin parin kuukauden jälkeen valmis radikaaleihin ratkaisuihin, sillä juurikasvun venyminen oli samanaikaisesti hidasta ja kuitenkin niin nopeaa, että tukka oli karsea. Värjäsin päälle ruskealla. Muuten kiva, mutta ruskea ei ole ollenkaan minun värini. Koin oloni vaivaantuneeksi. Päädyin siis blondaamaan, kaikista maailman kielloista huolimatta. Ja sen onnistuttua blondasin taas uudestaan. Olihan se tukka vähän oksennuksen sävyinen, mutta vähitellen oranssi alkoi taittua. Vuoden 2017 saapuessa hius alkoi olla jo inhimillisen sävyistä, vaikka toki lutrasin hopeashampoolla.

Maaliskuu 2016. Kuva ystäväni häistä, joissa toimin kaasona.
Seppele oli ihana, mekkoni oli ihana, kampaus oli ihana, mutta tukan väri aivan jäätävä.

2016 syksy, tukan sävy Le Barf. 

Nyt tukka on pisteessä, jossa en enää koe tarpeelliseksi värjätä sitä. Keväällä testailin tyhmyyspäissäni vaalennusta, ja se oli idioottimainen virhe. Ilman sitä olisin varmasti paremmassa tilanteessa, mutta det är vad det är vad det är. Tukka ei siis ole täysin omaa sävyä, ja joukossa on vielä outoja, tummanpunervia alueita. Mutta yleisilmeeltään tukka on vaaleaa ja ihan luonnollisen sävyistä. Se on positiivinen asiain laita, ja kuulkaa nyt, kun vannon pyhästi: en enää (kesto)värjää hiuksiani. Okei, saatan vähän vaalennella, mutta se on silti omassa värissä pysyttelemistä, mielestäni. Esimerkiksi savivaalennus kiehtoo minua kovasti. Viihdyn hyvin vaaleassa kuontalossa. Se on minulle luonnollisin valinta (no daa, blondi kun olen ihan luonnostani.) Terve, vaalea ja pitkä tukka, täältä tullaan!

Tämä matka on opettanut minulle pari juttua:

1. Oman värin kasvattaminen takaisin on perinjuurin hidasta puuhaa. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta silti se yllättää. Vaikka oikoisi mutkia, se on silti pirun hidasta. Lettikampaukset, huivit, hatut ja sävytenaamiot ovat silloin ystäviä.

2. Sakset ovat paras kaveri. Ainakin minulla värjääminen teki tukasta niin purkkaa, että ainut keino pitää homma läjässä oli leikata, ja usein. En halunnut luopua kaikesta pituudesta, joten saksin vähitellen pois huonoa latvaa. Mutta sitä on pitänyt tehdä paljon. Näin jälkivinkkelistä ajateltuna radikaali leikkaus olisi varmaankin ollut parempi sikäli, että olisin päässyt aloittamaan puhtaammalta pöydältä. Elä ja opi!

3. Kunnon kosteuttaminen on välttämätöntä. Hoitoainetta on kulunut, mutta en halua edes tietää, missä tukkani olisi, jos en olisi uinut erilaisissa hiustenhoitotuotteissa. Öljyt 5/5.

Nämä veijarit (jokainen "a bang for your buck!") ovat arvossa arvaamattomassa: Cameleo
Hopeashampoo, Yves Rocher Anti-breakage seerumi ja Gliss Fiber Therapy -hoitoainesuihke.

Nyt aion jatkaa matkaani mahdollisimman luonnonmukaisella hoitorutiinilla. Tulevat ajat tuovat mukanaan hyvän ekohoitoaineen ja jätettävän hoitoaineen etsimistä. Hiukseni eivät ihan vielä ole täysin kuivilla, mutta kyllä sieltä alkaa tulla tervettä kuontaloa. Olen pysytellyt pitkässä polkassa, koska toistaiseksi tukka ei venyneenä ole kovin kaunista. Mutta pitkän letin päivä koittaa vielä! Aionkin kokeilla miten pitkäksi saan tukan kasvamaan. En ole koskaan pitänyt niitä hirmuisen pitkänä, joten en edes tiedä mihin saakka hiukseni voivat kasvaa. Kattellaan! Värjäämätön hius on myös se ekologisin vaihtoehto, jos vaan oma sävy on sellainen jota jaksaa katsella. Mitä vähemmän tarvitsee hiustuotteita, sen parempi.

Onko sinulla hiusprojekti käynnissä? Vai oletko luonnonhiuksinen?

Ps. Näin paljon asiaa sitä saa hiuksista...

Mielenmuutoksia

Tuuliviiri rauhaton oli Dannyn sydän, ja niin on kai minunkin. Mieleni ei ehkä muutu aina niin nopeasti, mutta muuttuu silti. Kerronpa, että kahdessa jutussa olen viime aikoina innostunut muuttamaan käsityksiäni.

Nimittäin nudehuulipunat ja korostuspuuterit. Kohta mainitut halvat uudet kaverit saivat minut kokeilumielelle, ja totesin, että kyllähän minä nämäkin viime vuosien trendit voin soveltaa omaan käyttööni. Ajattelin pitkään, että nudet huulet tekevät muutenkin valuvaa juustoa muistuttavasta naamataulustani entistäkin valjumman. Highlighting sen sijaan näyttäytyi minulle turhana kikkailuna, sillä ei kukaan sitä huomaa. Ja jos huomaa, näytät silloin C-3PO:lta. Vaan Freedom Makeup Londonin Pro Melts -huulipuna sävyssä Bare alkoi pienen totuttelun jälkeen näyttää tosi kivalta. Ja Tiian blogiarvonnasta voittamani Essencen Light up your face -paletti innosti kokeilemaan korostushommia. Ja nyt tykkään, tykkään todella.

Lisäksi leikkasin hiuksiani, vähän enemmän kuin piti. Mutta nyt ne tuntuvat terveemmiltä. Ja tällainen pitkä polkka (kuvissa likainen ja harjaamaton, hups.) tuntuu aina omalta. Värikin näyttää ihan uudelta. Kiitos taas Unika!

Tajusinpa, että naamani on ihan eri sävyinen jokaisessa kuvassa. Lisäksi näyttää, että olisin ottanut kuvat jonkin blurrausfiltterin kanssa. Muokkaustaidot 5/5. No jaa, meni jo. 

Joskus on ihan terveellistä muuttaa mieltään. Till exempel: muutin mieltäni Skamin suhteen aiemmin keväällä, jäin koukkuun pahemman kerran, ja nyt sarjan loputtua koen ahdistusta KUN EI MIKÄÄN TV-SARJA VOI IKINÄ OLLA NIIN IHANA! (Paitsi tietty Sydämen asialla, Game of Thrones, Frendit, HIMYM ja Grantchester.) Muutin mieltäni ja aloin pitää George Michaelista. Muutin mieltäni ja aloin tykätä "millenial pinkistä." Kaikki hyviä juttuja! Herää siis kysymys: miksi olen tällainen jäärä? Pitäisikö olla avoimempi?

Tällaisiin kysymyksiin ja tunnelmiin! Rentoa sunnuntaita, tyypit! Kuunnelkaa vaikka tämä biisi, josta olen tykännyt viime viikkoina kovasti.

Tukkakuulumisia

Kuten saatoin aiemmin mainita, olen suuren tukkakriisin koettelema. Punaiset hiukset ovat ihanat, mutta tällä hetkellä miellän ne ikävään elämänvaiheeseen. Lisäksi oma vaalea hiusvärini alkoi houkuttaa, sillä onhan se ihana. No, ei siinä, mutta kun se henna. Millään ei saa niin kaunista punaista sävyä hiuksiin kuin hennalla, mutta sitä ei niin vaan niistä poistetakaan. Värinpoisto ei oikein toimi, eikä päälle värjääminenkään aina tahdo onnistua. Olen aiemmin keväällä värjännyt päälle ruskealla, joka taittoi punaista hieman, mutta lopputulos oli makuuni aivan kamala. Tulin siihen tulokseen, että ei auta kuin kasvattaa. Jes.

About tästä lähdettiin: alla kaksi vuotta hennausta, ja pari kerrosta ruskeaa väriä. Simpsonit-paita tekee palun blogiin!

 Bob Dylanin sanoin, "When you ain't got nothing, you got nothing to lose." Tällä mentaliteetilla päätin ottaa radikaalit aseet käyttöön: blondausaineen. Hennattu tukkahan saattaa blondatessa muuttua vihreäksi, joten tein kerrankin testisuortuvan. Ei vihertynyt, joten ei kun aine päähän. Ja tukka vaaleni aika monta astetta. Se jäi toki punertavaksi, mutta ero oli huomattava.

Tästä rohkaistuneena pistin parin päivän kuluttua päähän uuden satsin. Luulin ostaneeni samaa Schwarzkopfin blondausainetta, mutta vahingossa se olikin eri tuote. No ei mitään, kohti ääretöntä ja sen yli. Nyt kävikin niin, että tukka kyllä vaaleni, mutta kirkkaan kusisen oranssiksi. Ei hemmetti, aivan jäätävä lopputulos. Muistin kuitenkin kaapissa olevan ruskean kevytsävytteen, ja lykkäsin sen päälle. Hämmästyttävää, mutta väri taittui ja nyt se on siedettävä, vaaleahkon toffeinen. Joukossa on myös selkeästi tosi vaaleita raitoja.

Kuva otettu muuttokaaoksen keskellä, sori siit.

Pahin keltaisuus taittuu onneksi hopeahoitoaineella tai -naamiolla. Tästä on ihan hyvä kasvatella. Äiti napsaisi vielä pahimmat kuolleet latvat vekka. Suunnittelen kyllä radikaalia lyhennystä, mutta odotan että pääsen Helsinkiin Unikan penkkiin.

Oma väri, here I come!

Ps. Kuvat otettu tällä kertaa Photo Boothilla, mutta ehkä me pärjätään.

Ruusunmarjaa hiuksissa

Hiukseni ovat kuivuuteen taipuvaiset ja takkuuntuvat, ja etenkin hennauksen jäljiltä suortuvani kaipaavat ekstrahoitoa. En ole aiemmin hypännyt mukaan hiusöljykelkkaan, koska olen pelännyt, että öljy vain lähmästää ja tekee tukasta liian liukkaan ja päätä nuolevan.

Mutta olinpahan väärässä! Sain syksyllä miitin goodiebagista Cutrinin Premiun Öljyhoidon paksuille ja vahvoille värjätyille hiuksille. Annoin sen seistä koskemattomana useita kuukausia, kunnes joulukuussa päätin vihdoin korkata sen ja kokeilla. Tykästyin välittömästi.

Öljy sisältää argan- ja ruusunmarjaöljyjä, jotka imeytyvät hiuksiin nopsaan ja jättävät tukan kiiltäväksi ja hoidetun tuntuiseksi. Tuote lupaa elvyttää, virkistää, vahvistaa ja parantaa hiusten hallittavuutta. Ja lupaukset lunastuvat. Hiukset tosiaan jäävät pehmeiksi ja helposti käsiteltäviksi, eikä jälkeäkään liiskaantumisesta tai turhasta rasvaisuudesta. Oikein annosteltuna öljyhoito antaa hiuksille upeaa kiiltoa ja vahvuutta. 

Tuote on pakattu painavaan lasipulloon, joka muistuttaa vanhoja apteekin lääkepulloja. Tykkään! Pullon suuaukko on tosin isohko, joten annostelun kanssa saa olla tarkkana. Öljy on paksuhkoa, joten se ei hulahda sormien läpi. 

Suosittelen öljyhoitoa sydämestäni paksuille ja karheille hiuksille. Olen ihastunut, ja nyt voisin kuvitella kokeilevani muitakin hiusöljyjä. 

So tonight I'm gonna cut it out and then restart

Olen aina tykännyt juhlistaa mullistuksia muuttamalla hiuksiani. Ja niinpä istahdin kampaajan penkkiin lausahtaen "alast saksia" ja tadaa, tukkaa lähti reippaasti yli puolet.

Tässä lähtötilanne: (Kuva ystävieni häistä, huomaa cool otsatatuointi!)

Ja tähän päädyttiin:

Palaan aina tasaisin väliajoin polkkatukkaan, sillä se vaan sopii minulle. Polkka on iisein leikkaus ikinä, sillä sen päivittäiseen laittamiseen ei mene aikaa kuin viisi minsaa, paitsi tietty jos täytyy föönata. Levitän hiuksiin muotovaahtoa, tupeeraan kevyesti, puuteroin, suihkin suolasuihketta ja pöyhin, ja lopuksi lakkailen hieman. That's it. Ja kyllä uusi tukka vaan freesaa ilmettä ja oloa. Tuntuu vähän kuin loisi nahkansa.

Otsis on myös kiva, tosin kampaaja nappaisi siitä hieman liian ohuen minun makuuni, mutta äkkiäkös se kasvaa ja asettuu. Tukka painaa reippaan ohentamisenkin jälkeen tonnin ja menee helposti linttaan. #mohairmoproblems

Nyt koitan muistella, millaisia kampauksia polkkatukkaan voi väkertää. Letitystaitoni ovat ruosteessa, joten niitä täytyy treenailla. Nyt jos koskaan tekee mieli hankkia hattuja ja kivoja pantoja, sillä ne vaan toimivat polkan kanssa.

Kampaamon löysin googlaamalla "halpa parturi, helsinki, hyvä" (:D:D) ja siten löysin Unikan, joka on parturi-kampaajakoulun opetuskampaamo. Sain juuri mitä halusin 24 euron hintaan, eli käytännössä ilmaiseksi. Kokemus ei ole luksusta, mutta opiskelijana kaipaan lähinnä hyvää leikkausta. Voin luksustella sitten omin päin. Mainostin kaverillekin, joka tykkäsi ja.

Niin juu, mainitsenpa vihdoin lempparihennastani! Monenlaisten kokeilujen jälkeen löysin ehdottomasti parasta hennaa Punnitse & Säästän (..? Taivutus? Hä?) hyllystä. Hennedrog-merkkisen paketin hinta on suorastaan mitätön, about femman, ja laatu on enemmän kuin kohdillaan. Sävyjä on neljä, ja itse käytän kuparinpunaista.

Päivän biisi on otsikossa siteerattu Florence + The Machinen "Shake it out."

No, miltäs näyttää?

Hunajaiset hiukset

Lapsena mummulassa oli ihanaa hunajantuoksuista shampoota ja hoitoainetta. Muistan, kuinka sillä pestiin tukka saunassa. Olen aivan varma, että kyseessä oli Garnier Responsin hunajashampoo! Siksi ilahduin, kun kaupassa nappasimme ostoskoriin uudet Garnier Respons Honey Treasures -shampoon, hoitoaineen ja hiusnaamion. Ne oli pakko saada saunaan, koska niistä tuli mieleen mummula. Jos en aivan väärin muista, ovat pullotkin samanlaisia kuin 90-luvulla. Mainoksissa oli kolibri, muistaako kukaan?

Honey Treasures tuotteet on tarkoitettu heikoille ja kuluneille hiuksille. Ne sisältävät hunajaa sekä kuningatarhyytelö- ja propolisuutetta. Lainaus valmistajan sivuilta:

"Tuotteet ja niiden kevyt, voidemainen koostumus auttavat vahvistamaan, suojaamaan ja hoitamaan hiuksia. Tuloksena hoidetut, vahvemmat hiukset, jotka ovat paremmin suojattu ulkoisia vaikutuksia vastaan. Hiukset saavat kiiltoa, pehmeyttä ja sädehtivää kauneutta."

Siinäpä lupauksia, jotka iskivät minuun. Valittelinkin aiemmin, kuinka pääni on silkkaa hamppua. Tukkaa irtoaa tukkoina, ja jäljelle jäävä hius on kuivaa ja heikkoa. Ja totta tosiaan, nämä tuotteet hoitavat ja pehmentävät hiuksiani! Koostumus on ihanan kevyt eikä hius jää lähmäiseksi tai littanaksi. Shampoo pesee moitteettomasti, hoitoaine hulahtaa tukkaan heti, ja naamio on ihanaa hemmottelua. Naamion jäljiltä en voinut olla silittelemättä hiuksiani, niin pehmeät ne olivat. Ja se tuoksu! Hunajatuoksut ovat yleensä nounou, mutta näissä tuoksu on pehmeä ja jotenkin maitomainen. Nuuhkin hiuksiani nytkin.

Sanoinko jo, että nämä purnukat ovat suloisia! Tulee mieleen Nalle Puh. Kaksi peukkua minulta! 

Hairspiration

Olen todella kyllästynyt hiuksiini. Vaikka kuinka hoidan, ne ovat takkuiset ja elottomat. Leikkasin niitä hiukan itse näppärän ponnarikikan avulla (tsekkaa vaikkapa tästä!) mutta ne ovat silti vaan mälsät. Garnierin hunajanaamio, josta juttua myöhemmin, auttoi hieman, ja öljymuhittelutkin tarjoavat ensiapua, mutta minusta alkaa tuntua siltä, että ainoa apukeino on laillinen saksiminen.

Minun tekisi mieli lyhentää ihan reippaasti, mutta samalla pelkään, että pallonaama vain korostuu. Pehmeä lasku olisi lyhyt polkka, ja olenkin kaivellut interwebsistä inspiraatiokuvia, jotka läjäytän nyt tähän.

Pitkät polkat olisivat todellakin mukavuusalueellani, sillä tällaisia minulla on ollut usein. Pienikin muutos freesaa ilmettä aika paljon. Vasemmanpuoleinen leikkaus on hauska pienen sivusiilin ansiosta. Se tekee siitä erityisen, muttei liiaksi. Ihania ovat Kirsten Dunstin ja Emma Stonenkin hiukset. (Emma Stone<3)

Oikeasti minua houkuttaisi leikkauttaa selkeästi lyhyemmät hiukset. Mieleni tekisi pitkästä aikaa otsistakin! Olen vähän sotkuisempien frisyyrien ystävä, ja kaikkein mälsintä on tuntikausien väkertäminen päivittäin. Tykkään siitä, että voin pestä, harjata, lisätä muotovaahtoa ja poistua ovesta. Tukkani on melko runsasta ja painavaa, joten pieni keventäminen ei ainakaan haittaisi. Otsatukka ei saa olla liian pitkä, koska silmälasit. 

Minua viehättää ajatus korvien näkymisestä, sillä tykkään korvistani, vaikka se kuulostaakin kummalliselta. Etenkin keskimmäinen malli on supersöpö. Monet näistä kampauksista ovat ihanan ysäreitä. Minulla oli mukulana aina polkkatukka ja otsis. 

En tiedä, sopisiko minulle noin lyhyet hiukset, sillä minulla ei ole kaulaa ollenkaan. Täytyy keskustella asiasta kampaajan kanssa. Jotain tarttis kuitenkin tehrä. 

Onko jollakulla muulla hinku saada muutosta tukkaan? Mitä olet ajatellut?

Väripommi!

Värjättyjen hiusten ylläpito on ihan hanurista. Ei sitä voi oikein muuten kuvailla. Hennatut hiukset pysyvät hyvännäköisinä pitempään, eikä väri haalistu samalla tavoin kuin peruskestoväreillä värjätyt hiukset. Välillä on kuitenkin mukava saada piristystä päähän, ja siihe omiaan ovat sävytety hoitonaamiot.

Olen kokeillut monenlaista, mutta yksi on toistaiseksi ylitse muiden: i-D hairin Colour Bomb, sävyssä Shiny copper. Se on todella intensiivistä tavaraa! Se antaa hiuksille sävyä, ja samalla hoitaa niitä. Juurikasvuun se ei sentään kykene, mikä on harmi, olisi hauska pidentää värjäysvälejä. Colour Bomb on kuitenkin mainio tapa ylläpitää väriä. Sävyvalikoima on mukava, ainoastaan shokkivärit puuttuvat. Hintakin on semiokei, vähän päälle 15 euroa, riippuen ostopaikasta.

Pumpulipupu Tigeristä, in case you wonder.

Kannattaa käyttää hansikkaita kun tätä levittää hiuksiinsa, ellei tykkää värillisistä käsistä.

Aine on miltei mustaa, ja näyttää kivasti hyytyneeltä vereltä. Tuoksu on neutraali, ehkä hieman kukkainen. Oikein miellyttävä. 

Väripommeista tuli mieleeni, että olen lapsuudesta asti haaveillut pääseväni osallistumaan intialaiseen Holi-juhlaan. Täytyisi vaan ajoittaa matka maaliskuuhun. Ehkä vielä joskus...

Päivän biisi on Donovanin "The Lullaby of Spring" koska keväthän on täällä.

Päätä myöten pehmoinen

Hiukseni ovat kuivat ja takkuuntuvat. Taistelen jatkuvasti raivostuttavien takkupaakkujen kanssa, ja tuntuu, että pää on pelkkää hamppua. Varsinkin hennaamisen jälkeen hius on karheaa. Ei siinä, hiusihanteeni ei ole kiiltävä ja suora, vaan enemmänkin surffibeibe meets peikko. Haltiatukka siintää haaveissa, mutta taitaa jäädäkin haaveeksi.

Apuuni ovat rientäneet Tangle Teezer ja hillitön määrä hoitoainetta. Sain Korresilta testiin kuiville ja vahingoittuneille hiuksille tarkoitetun Almond & Linseed -hoitoaineen. Sen sisältämät manteli ja pellavansiemenet (tai varmaankin niistä uutettu öljy...) kosteuttavat ja uudistavat. Lisäksi hoitsikassa on B5-, ja B3-vitamiineja, jotka lisäävät kiiltoa, hiusten joustavuutta, suojaavat ja vahvistavat hiusta. Muista ominaisuuksista voit lukea tämän linkin takaa: KLIK.

No, lunastaako tämä hoitoaine lupauksensa? Kyllä minun mielestäni. Se kosteuttaa, muttei latista hiusta, mikä johtunee siitä, että silikonit loistavat poissaolollaan. Kaikkein kuivimpaan hamppuun en usko tuotteen kykenevän, mutta se ehkäisee hillitöntä takkuamista. Hiukseni ovat pehmeät ja helposti kammattavat, mutta silti mukavan runsaat. Tuotteessa on voimakas tuoksu, joka jakanee mielipiteet. Itse pidän siitä, tosin pienen totuttelun jälkeen. Kiitosta on annettava myös näppärästä tuubista. Inhoan pakkauksia, joista tuotetta on vaikeaa saada ulos.

Jos haluan tuotteesta vieläkin kosteuttavamman, lisään siihen manteliöljyä ja muhitan sitä pitempään.

Päivän biisi on Joni Mitchellin "The Boho dance." Musiikkia, jonka tahtiin on kiva heilutella tukkaa.

Tuote saatu blogin kautta

HG: Tigi "Small Talk"

Löydän harvoin hiustuotteita, jotka olisivat jotenkin niin ihmeellisiä, että en voisi elää ilman niitä. Lushin palashampoo on sellainen, mutta muuten vaihtelen iloisesti lakkoja ja vaahtoja, enkä osaa oikein edes vaatia paljoa.

Tällä puheella olen löytänyt täydellisen muotoilutuotteen, joka antaa tuuheutta ja hyvän pohjan kampauksille. Tigin Small Talk ("Thickifier - Energizer - Stylizer") on kaikkea, mitä olen etsinyt. Levitän sitä kosteisiin hiuksiin, ja annan kuivua. Tukka saa sopivasti massaa ja käsiteltävyyttä. Lisäksi se jättää hiukset sopivan pehmeiksi tekemättä niistä kuitenkaan superliukkaita. Oma tukkani on hennauksen takia suht karhea, mutta ei kuitenkaan mikään liian kihara leijonanharja, joten tuuheus ja pehmeys samalla tuotteella on aika hieno saavutus.

Pari negatiivista sanaa: jos Small Talkia levittää hiuksiin liikaa, niistä tulee tahmeat ja limaiset. Tuotteen tuoksu, no, ei se ihan maailman paras ole. Tai jos tykkää esanssimustikasta, niin joo.

(Tigi ei muuten valmista itselleni sopivia tuotteita, joten tämä on silkka ylläri. Yleensä firman tuotteet tekevät tukastani tosi limaisen, ja ne tuoksut... Ei ei. Teininä firman tyyli upposi paremmin, näin sitä aikuistuu.)

Tuotteen hinta pyörii siellä kahdessakympissä, paikasta riippuen. Suosittelen lämpimästi kaikille linttahiuksille.

Päivän biisinä soi Coldplayn "Magic."

Onko kokemuksia tästä tuotteesta? Hyviä vinkkejä? Please, alla on tilaa :)

Hissanmaikka ja itsensäpaljastelija

Tänään heräsin ihanaan auringonpaisteeseen, ja asunto oli kuin pätsi. Siksipä kaivoin kevättakin esille! Se on kirpputorilöytö, suomalaista tekoa. Veikkaan, että radiohiiliajoitus sijoittaa sen 1970-luvulle. Takin fiilikseen sopivat vanhat kunnon hissamaikkapöksyt, jotka ovat kaikessa epäimartelevuudessaan maailman mukavimmat. Kengät löysin kellarikomerosta, olin unohtanut niiden olemassaolon kokonaan.

En tiedä, onko pyramidikihara koskaan in, mutta hitsi, että kihara tukka on iisimpi muotoilla. Harkitsen vakavasti permistä. Permanentti - jou vai nou?

Halusin  asuun vähän väriä ja hupsuttelua, joten vetäisin jalkaan keltaraidalliset sukat. Raidat on kivoi.

Takki: Salainen kirpputori

Neule: Lindex

Housut: Monki

Kengät: Second hand

Laukku: Second hand

Kaulakorut: Avain sponsored by Hoas, puinen koru ystävän isotädin vanha

Päivän viisu on Ride-yhtyeen "Vapour trail" koska se soi koko ajan päässä.

Iloista keskiviikkoa! Muistakaa Aku Ankka!

Don't go chasing waterfalls

Ysärijysäri all the way ja parhaat asiat syntyvät vahingossa. Näistä teeseistä koostuu viime viikkojen lempparikampaus, vanha kunnon vesiputous. Tarvittiin yksi auennut päälakinuttura ja sitä seurannut naurukohtaus. Ja siitä se ajatus sitten lähtikin: tämähän näyttää oikeasti ihan nastalta.

Okei, tämä ei todella ollut lapsuuteni lempifrisyyreitä, päin friggin vastoin. Mutta silloin se tukka roikkuikin vaan. Nyt apunani on tupeerauskampa ja kasariakin kasarimpi muotovaahto. Ja niin se ponnari vaan nousee, keskellä päätä kuin korein kuusi. Tai jotain. Plus se heiluu mukavasti kun pää liikkuu. Hii.

Huomatkaa, miten versatiilinen oman elämäni Cara Delevigne olenkaan. 

Tekee hyvää tällaiselle vakavikolle. Ei se tyyli ole niin kuolemanvakava asia kuitenkaan ehkä. Lisätään soppaan vielä värikästä huulipunaa, ja siinä hän on, Fanni 6-vee äitin meikkipussilla. Muuten, etsintäkuulutan sen täydellisen oranssin huulipunan. On käsittämätöntä, ettei minulla ole sellaista. Nyt huulilla vaka vanha MACin "Chili." 

Että naurakaa vaan. Nauran kanssanne.

Pyydän myös huomioimaan kauhujen kulmakarvat. Cara juu tosiaan.

Päivän biisi on auringon ja kevään kunniaksi "Here comes the Sun" maailman parhaalta Beatlesilta.

Ps. Aamukahvilla-Henriikka naureskelikin jo ysärihiuksille. Hae ihmeessä lisää tyyli-inspistä tästä, klik.

Pps. Jostain syystä Blogger on päättänyt tehdä kuvista aivan himpskatin rakeisia. Sori.

Tehokaksikko

Lushin palashampoo on kerrassaan näppärä tuote. Mieti nyt: miltei kolme pulloa shampoota yhdessä palassa. Siinä on mainio pesuteho ja ihana tuoksu.

Shampoopalani on mennyt käytössä niin rumaksi, etten näytä sitä. Kuvassa kätsä metallirasia shampoolle.

Karma Komba on yksi parhaita koskaan käyttämiäni shampoita. Se selvittää takut sekä jättää tukan kosteutetuksi ja runsaaksi. Niin ja se tuoksu! Mieleeni tulee Intia, ostinhan ekan palani sopivasti Intianmatkalleni. Pala kestää pitkähiuksisen aktiivisessa käytössä useita kuukausia, kunhan sen muistaa jättää ilmavasti kuivumaan. Koska incien tsekkaaminen on kaikista kivaa, täältä pesee (pun very intended!) Shampoo on vegaaninen!

Sisältää: sodium lauryl sulfate, cocamide DEA, hajuste (parfum), patsuliöljy (Pogostemon cablin), appelsiiniöljy (Citrus aurantium dulcis), laventeliöljy (Lavandula hybrida), mäntyöljy (Pinus), sitruunaruohoöljy (Cymbopogon schoenanthus), elemiöljy (Canarium luzonicum), keikarinkukkauute (Gardenia jasminoides), *citral, *geraniol, *citronellol, *limonene, *linalool, CI 42090 & 19140, jalosauramo (Anthemis nobilis).
* esiintyy luonnostaan eteerisissä öljyissä

Bring all boys to the yard! 

Tehokaksikon toinen taistelija on Lushin American Cream -hoitoaine. Se on kermaista, kosteuttavaa ja ylläripylläri, aivan todella herkun tuoksuista. Tukka jää pehmeäksi kuin mikä. American Cream ei kuitenkaan latista kuontaloa liimaiseksi. Hiuksiin jää todella ihana vaniljainen tuoksu. Ja incit tästäkin, koska tietenkin. American Cream ei ole vegaaninen, sillä siinä on lanoliinia.

Sisältää: hunajavesi (mel, aqua), vaniljatankouute (Vanilla planifolia), propylene glycol, tuore luomuappelsiini (Citrus aurantium dulcis), cetearyl alcohol (&) sodium lauryl sulfate, tuoreet mansikat (Fragaria vesca), hajuste (parfum), lanoliini (lanolin), cetrimonium bromide, cetearyl alcohol, vanilja absolute (Vanilla planifolia), muskatellisalviaöljy (Salvia sclarea), laventeliöljy (Lavandula augustifolia), bentsoehartsi (Styrax benzoin), *linalool, coumarin.
* esiintyy luonnostaan eteerisissä öljyissä

Jos nyt jotain pahaa sanottavaa pitää olla, niin ladataan tiskiin: molemmissa tuotteissa on sulfaatteja. Käyn sisäistä kamppailua aiheesta, mutta itsekkäästi pitäydyn sulfaattisissa pesuaineissa, koska hiussaippuat eivät vain tahdo pestä tukkaani ja päänahkaani.

Suosittelen tutustumaan muihinkin Lushin shampoisiin. Aika monelle päälle löytyy sopivia koostumuksia, ja tuoksufriikki lämpenee. Hajusteherkän kannattaa kavahtaa kauemmaksi.

Pesemisiin!

Hen-hen-Henna, et sä mua masenna

Vaikka parin vuoden ajan suorastaan vannoin, etten värjää hiuksiani enää ikinä, alkoi ajatus punaisesta päästä kaihertaa mieltä. Koko kevään ja kesän haaveilin punaisista, hehkuvista kutreista. Mutta muistot värjäysrumbasta eivät olleet lämpimiä, eivät ollenkaan.

Vaan niin se oli, että Taideyliopiston Syysrevyy ja Louhen rooli jotenkin vaativat punaista tukkaa, joten vetäisin päähän väriä. Kemialliset värit vaan ovat vähän yäk, ja totesin, etten halua joutua laittamaan kuukausittain jotain myrkkyferiaa herkälle hipiälleni. Siispä henna riensi apuuni. Hennaa on käytetty iät ja ajat hiusten ja ihon värjäämiseen Lähi-Idässä ja Intiassa. Hennatatuoinnithan olivat minulle tuttuja ennestään, mutta hiuksiani en hennalla ollut koskaan värjännyt. Kerta se oli ensimmäinenkin!

Valitsin ekalle kerralleni Santen hiusvärin, sävyssä Natural Red. Santen hiusväri ei ole ihan puhdasta hennaa, vaan siinä on seassa vähän jotain muutakin. Lainaus firman nettisivuilta:

"Sante kasviperäiset hiusvärit sisältävät: vehnäproteiinia, merilevää, hennaa, cassiaa, pähkinän paloja, ratanianjuurta, indigoa, kahvia, punajuurta, tuomipuun kuorta, hibiscusta, raparperia. Pitoisuus vaihtelee värisekoituksesta riippuen." 

Värjääminen luonnonväreillä on suoraan sanoen ärsyttävää ja aikaavievää. Väritahna on paksua, ja näinkin pitkässä tukassa se alkaa painaa. Ja kun sanon, että se painaa, se todellakin painaa. Niska oli kovilla yli kahden tunnin vaikutusajan! Myöskin värin poispeseminen on ihan hanurista. Vietin melkein 45 minuuttia polvillani saunan lattialla, kauhoen vettä sangosta ja yrittäen saada jokaista savimaista kikkaretta pois päästäni. Eikä se henna tuoksu mitenkään namille. Kyllä, se olen minä, joka haiskahtaa, hmm, yrttiselle.

Tältä se töhkä näyttää. Nam. 

Mutta, mikä lopputulos! Hiukseni ovat hoidetut, paksut ja kiiltävät. Väri on uskomattoman upea, kirkas ja elävä punainen. Se muuttuu vielä hieman, ja on jo nyt syventynyt. Kun hennaa kerrostaa, se muuttuu vielä intensiivisemmäksi. Eikä mitään ylimääräistä. Ei palaneita nenäkarvoja, ärtynyttä päänahkaa tai epäilyttäviä tuoteselosteita. Aika hyvä diili, etten sanoisi. Lisäksi henna on edullista, sillä pelkkä jauhe ei maksa juuri mitään, ja Ruohonjuuressa on ainakin valikoimaa vaikka ja kuinka.

Kuvien laatu on vähän kökkö, sillä meillä päin on koko ajan pimeää. Koko ajan.

Tulihan selväksi, että olen tullut hennauskoon?

Niin, eihän se lähde tukasta kuin kasvattamalla. Mutta en jaksa murehtia sellaista juuri nyt. Hius on uusiutuva luonnonvara. Ja nyt olen askeleen lähempänä unelmaani tulla jousella ampuvaksi, punahiuksiseksi skottiprinsessaksi. Heh.

Ja sen kunniaksi Birdyn ja Mumford&Sons:in "Learn me right."

Iloista viikonloppua, kuomat!

Kuva: http://kauppa.ruohonjuuri.fi/