Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haalinta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haalinta. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. helmikuuta 2019

Kohti minimalismia?

Minimalismi, tuo ah niin trendikäs sana! Ja mikäpä jottei, sillä tietynlainen Nuuskamuikkuilu tuo mielenrauhaa. Konmarittaminen on ollut trendikästä jo jonkin aikaa, ja onkin varmasti ihan toimiva metodi. Itse vaan kavahdan siihen liittyvää henkisyyttä, joka tuntuu minulle täysin vieraalta ja sopimattomalta. Sen sijaan ihan järkiperäinen minimalismi vetoaa minuun kovasti. Sillä kuten aiemmin olenkin jo paasannut, yletön tavaramäärä ahdistaa. Ja haaliminen on vaan ympäristön kannalta kuormittavaa. Meillä on jatkuva tarve hankkia aina vaan lisää. Se on loputon kehä. En toki omassa elämässäni usko siihen, että vain passilla ja hammasharjalla tulee toimeen, enkä koe mielekkäänä esimerkiksi sitä, ettei minulla olisi levyjäni tai kirjojani. Omalla kohdallani minimalismi ei olekaan sitä, etten omista mitään. Mutta mikä on tarpeen ja mikä ei? Tätä olen pureskellut paljon.

Tässäpä oikeastaan se meikkipussi, jolla tulisin oikein hyvin toimeen.
Jokin tumma luomiväri satunnaisten rajausten tekoon tosin unohtui. 
Katsoin viime viikolla Netflixistä dokumentin nimeltään Minimalism - A documentary about the important things. Se oli ravisteleva kokemus. Järkiperäinen, kiihkoton ja silti todella syvällinen dokkari sai minut ajattelemaan suhdettani tavaraan. Että olen ennen ostanut tunteellisesti, lohduttaakseni itseäni tai jotain ihanneminää ajatellen. Se on varmasti aikanaan ollut aika luonnollinenkin tapa reagoida elämän synkkyyteen. Että ostamalla uuden huulipunan on saanut edes hetkellisesti lohtua tykyttävään pahaan oloon. Kosmetiikka oli pahimman masennuksen aikana minulle ihan oikeasti tärkeä juttu. Mutta nyt haaliminen vähän nolottaa.

Uuden ostamisesta saatu onnentunne on kovin lyhyt. Se erikoisen värinen huulipuna jäi lopulta laatikkoon pölyttymään ja luomivärit koskemattomiksi. Vaatteet kaappiin tai ryppyyn lattialle. Olen joutunut toteamaan, että ehkä olenkin nykyisin se tyyppi, joka käyttää päivittäin punaista huulipunaa. Tai, jos oikein villiksi heittäytyy, viininpunaista tai nudea. Miksi minun siis pitäisi omistaa jokin hullun värinen puna? Miksi minulla on todella monta luomiväripalettia tai -nappia? En käytä niistä edes puolta. Tai miksi ostan vaatteita ihanneminälle, joka on kukkamekkoon ja valkoiseen pellavaan pukeutuva luonnonlapsi. Olen ehdottomasti ja valitettavasti luonnonlapsi, mutta en pukeudu kukkamekkoon, enkä missään nimessä valkoiseen. Minulla on melkein aina farkut ja musta paita päällä. Ja niissä vaatteissa koen oloni mukavaksi ja kotoisaksi. Pukeutumistyylini on oikeasti aika minimalistinen ja tavanomainen. Utilitaristinen, jopa. Ne ihanneminän vaatteet jäävät lojumaan kaappiin. Ne ovat ihania, mutta ne eivät ole minua. Ne ylläni minulla on vaivaantunut olo. Ne saavat aikaan ahdistusta, kun kaappi on täynnä ja silti ei ole mitään päällepantavaa. Tarvitsenko oikeasti useat farkut? Enkö mieluummin omistaisi parit hyvät, joita on ilo käyttää? Pitääkö minun hankkia kaappiini kaikkea ihan kivaa ja trendikästä, jos vaikka kuitenkin tulisi käytettyä, vaikka tiedän jo kaupassa, että no no senor. (Ja sitten se suuri kysymys: miksen heitä näitä reikäisiä alkkareita menemään.)



Ostaminen ja omistaminen saattaa tuoda hetkellistä iloa, kunnes pian täytyy taas saada ostosfiksit ja ostaa lisää. Mikä noidankehä! Ja luopuminen, se on hankalaa. Tavarasta tulee suojamuuri, ja uudesta tavarasta ihanne. On vaatinut todella suurta ajattelutavan muutosta ja raskailta tuntuviakin valintoja päästä näinkin pitkälle. Ja näinkin pitkällä olen kesken ja sorrun ihan idioottimaisiin juttuihin.

Tyhjensin vaatehuonetta ja ihan valtava läjä vaatteita meni kellariin. Se tuntui hetken aikaa ikävältä, mutta lopulta olo oli puhdas. En edes muista mitä pistin pois. Tyhjensin meikkilaatikkoa, ja laitoin useamman luomivärin pois. Aion antaa ne eteenpäin ystäville. Seuraava askel on myydä ja lahjoittaa ylimääräiset vaatteet. Parissa Facebookin kirppisryhmässä olenkin onnistunut pistämään rojua kiertoon. Ja jo nyt tuntuu, että olen saanut elämääni kirkkautta ja rauhaa. Ja on upea oivallus, etten koe tarvitsevani mitään. Ei ole ihanneminää, jolle ostaa vaatteita. On Fanni, joka tykkää tylsästä. On Fanni, joka viihtyykin laadukkaissa perusvaatteissa. On Fanni, joka käyttää aina samaa huulipunaa. Ja silti, on Fanni, joka rakastaa kirjojaan, levyjään, vaatteitaan, kasvejaan, hajuvesiään, astioitaan, huonekalujaan ja kenkiään. Konmarin "spark joy" on tässä kohtaa ihan hyvä ajatus. Ne asiat, jotka saavat minussa aikaan iloa, saavat jäädä. Muu joutaa pois, ja se tuottaa vasta tuottaakin ihan valtavaa iloa. Minun ei tarvitse tarvita tavaraa. Tarpeeni ovat aivan muualla, haluan rakkautta ja mielekkyyttä. Haluan olla vähemmän markkinakoneiston orja ja kuluttaja, enemmän Fanni. Siinäpä tavoitetta kerrakseen, huhhuh.



Tällä hetkellä mieletöntä iloa ja tyydytystä tuo kasvien kasvattaminen ja uusien silmujen seuraaminen. Onhan ne kasvitkin omaisuutta, mutta niin erilaista. Menninkäisenlehti ja palmuvehka vaan puskevat uutta lehteä. Iloa tuo myös se, että opettelen arvostamaan sitä mitä minulla on. Suosittelen kokeilemaan!

Loppukevennyksenä: paiskasin ystävääni Lottaa semiaggressiivisesti mutamalla vaatteella ja meikkituotteella. Hän pohti, että kehtaako ottaa kaikkea. Lähes ärähdin, että "Vie nyt hyvänen aika pois nämä mun nurkista pyörimästä!" Ja lopulta hän kysyi huvittuneena: "Ootsä Fanni kattonu paljonki minimalismivideoita Youtubessa?"
"Hä, ai kuinnii?" Ja vastaus on tietenkin, että olen. Voi tottavie minä olen. Terkuin, hurahtanut tavaravuoren sisällä.

Ja kun näen, että eteenpäin laittamani tavarat saavat uuden elämän ei luopuminen harmita pätkääkään. Decluttering, jossa tavaraa päätyy kaatikselle muuten vaan on karsea ilmiö, sos.



“I've found that the less stuff I own, the less my stuff owns me.”
― Nathan W. Morris

Samaistutko vai oletko täysin vastarannalla? Kirjoituksen kuvituksena muuten sellaisia juttuja, joista en hevillä luovu: kirjavuori, Mummun ja Ukin matto, isän vanha kitara, Mummun ja Vaarin taulu. 

Valoisaa alkavaa viikkoa! Muista: sinä itsessäsi olet arvokas ja hyvä!

Ps. Sori tää on ollut ihmeellistä ränttäystä koko ajan. Mielessä on vaan niin isoja keloja jotka tuntuvat muuttavan elämää. Täytyy varmaankin keksiä jotain kevyttä välillä, en halua muuttua siksi raskaaksi ja ärsyttäväksi paasaajaksi. Terkuin, Piisamirotta.

torstai 25. tammikuuta 2018

Yves Rocher -haalinta

Pistin pitkästä aikaa tilauksen rakkaalle fransmannille, eli Rosserin Yvesille. (Muuten mielenkiinnosta, miten teillä päin on lausuttu tämä nimi silloin ennen vanhaan? Yritän just kovasti muistella, miten mummuni lausui sen. ) En enää tilaamishetkellä muistanut mitä minun oikeastaan piti tilata, mutta sain tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia täydennyksiä. Suihkugeeliä en tilannut yhtään, sillä totesin, että käytetään nyt ensin nämä varastot loppuun. Kohta saan taas mennä pesuaineostoksille. Tuttua kaurashampoota oli pakko tilata. Kiinnostavimmat jutut tässä satsissa ovat puhdistusöljy sekä kasvosuihke. Lisänä tuli yllätyspaketti, mikä on aina hauskaa.


Paketista löytyivät siis seuraavat tuotteet:

Nutri-Silky Treatment Shampoo
Anti-Breakage Fortifying Serum
Pink Grapefruit Vitamin Face Mist
Cleansing Micellar Oil
Bath Cube - Raspberry Peppermint sekä Coconut
Long-Lasting Moisturizing Hand Cream
Sekä yllätyslahjana Naturelle L'Eau de Toilette

Onko joukossa jokin tuote, josta haluat ehdottomasti tietää lisää? Pakko sanoa, että rakastan Yves Rocheria, ja sydämessäni on ikuinen lovi, kun myymälätoiminta lopetettiin. Ei mahda mitään. 

Mikä on sinun Yves-lempparisi?

maanantai 22. tammikuuta 2018

Huulipunahamsteri

Sorruin taas uusiin huulipuniin. TAAS. Ja silti suunnittelen nytkin paraikaa mitäs sitä seuraavaksi. Pysäyttäkää minut! Tässä ei ole järkeä. Onneksi en ehkä joudu rahallisesti perikatoon (ainakaan tällä kertaa...), sillä Kosmetik4Lessin hinnat olivat erinomaisen kilpailukykyiset. Mitä siis nappasin ostoskoriini?


W7 Mega Matte Lips, sävy Hasta la Vista. Oranssinpunainen, nestemäinen huulipuna on koostumukseltaan vaahtomaista, liukkaasti levittyvää mattapunaa. Se ei kuivu täysin, joten huulituntuma on miellyttävä. Sanoisin, että puna on samassa kategoriassa Nyxin Soft Matte Lip Cream -punien kanssa. Tuoksukin on sama! Kesto on mainio, ja hinta-laatusuhde erinomainen. Sävy on ihanan piristävä. Vaikka kyllähän minulla punaisia huulipunia olikin jo, köh öh ja eteenpäin.



Essence Ultralast Instant Colour Lipstick, sävy 12 HEAD TO-MA-TOES. Kirkas, tomaatinpunainen huulipuna oli pikainen pakko-ostos. Olin matkalla keikalle, ja unohdin sovitun punaisen asusteen. Nopea ratkaisu oli ostaa punainen huulipuna, halvalla. God bless Essence! Puna ei ole onneksi yhtään hassumpi. Se on neutraali, arkisen punainen puna. Koostumus on ohut, muttei liian liukas. Tuntuma on miellyttävä, vähän huulirasvamainen. Puna on alkuun hieman kiiltävä, mutta hetki laittamisen jälkeen kiilto katoaa. Tuoksu on miedon marjaisa.



Makeup Revolutionin Renaissance Lipstick, sävy Lifelong. Ihan alkuun: mikä pakkaus! Metallinen, ruusukullan sävyinen hylsy on u-pea ja ylellisen oloinen, vaikka kyseessä on halpa puna. Sävy on murrettu nuderoosa. Ei ihan my lips but better, mutta silti sopivan neutraali ja helppo joka paikan höylä. Puna tuntuu huulilla miellyttävältä ja tuoksuu kivalta. Tämä on ollut arkipunasuosikkini, sillä helppo sävy freesaa hetkessä, mutta on silti hyvä niille päiville, kun ei jaksa koko ajan tarkistella onko puna huulilla kurantissa kunnossa.



Essence Longlasting Lipstick, sävy 19 Black Gossip. No niin. Olen etsinyt uutta mustaa huulipunaa ties kuinka pitkään, mutten ole pihinnyt ostaa kallista. Essencen Suomivalikoimiin tämä puna ei kuulu, mutta onneksi Setä Internet auttoi. Niin kuin aika usein muutenkin Essencen meikkien kanssa, on tämäkin puna erinomainen. Se saisi olla ehkä hieman mattaisempi, mutta en valita, sillä se levittyy hyvin eikä karkaile juonteisiin. Rajauskynää käytän kyllä. Punassa on jokin hento marjaisa tuoksu, mutta se katoaa aika pian huulilta. Tuntuma on mukavan kevyt. Hylsy on kevyttä muovia ja halvan oloinen, mutta sentään musta ja simppeli. Ja no, kahden euron punalta ei voi oikein odottaakaan järin hintavaa pakkausta.



Sellaiset punahaalinnat! Mikä oli sinun lempparisi? Onko sinulla hallintaongelmia, vai olenko yksin olemattoman impulssikontrollini kanssa...?

tiistai 8. elokuuta 2017

Viime aikojen kirppistelyä

Kirpputoriharrastus on tuottanut viimekuukausina tulosta! Tuntuu, että valikoima tekee aaltoliikettä: joskus löydän paljon ja ihanaa, joskus en niin mitään. Mutta sehän se viehätys kirppistelyssä on: koskaan ei voi tietää, mitä herkkuja tulee vastaan. Tässä muutamia kivoja löytöjä. Mainittavaa on, että löysin viime viikolla vaatteita- niitä en ole löytänyt aikoihin.


Huippupäheä puuvillainen takkimekko, ajoitan 70-luvulle. En ole hetkeen ihan näin värikkäitä vaatteita käyttänyt, mutta paritan tämän mielessäni mustiin trikoisiin ja tennareihin, joten ehkä se niillä neutralisoituu. ("Ihme karjakkomekko!" rääkäisi isäni.) Rauman Vaikiki-kirppis.


Jokapoikapaitoja ei koskaan voi olla liikaa. Haalin niitä aina, kun tulee vastaan sopivaan hintaan. Tämä harmaa yksilö irtosi kolmella eurolla. Muutamaa loosia aiemmin myynnissä oli suht samankuntoinen musta paita, hintaa oli lätkäisty 50 euroa. Mutta nämähän maksavat uutenakin about saman verran... Haloo! Kirpputori Eveliina, Rauma.


Tämä takki jakaa mielipiteitä kotona, mutta ihan sama, koska se on upea. Sopivan ällöttävä ja kuitenkin älyttömän tyylikäs. Väittäisin, että ehtaa kasaria. Aion poistaa olkatoppaukset, sillä ladonovi ei enää levennystä kaipaa. Eveliina, Rauma



Milla Magiamaiset kengät ovat luultavasti tekonahkaa, mutta eipä tuo haittaa. Mustille korkkareille on aina käyttöä, ja malli on hauska. Eveliina.


Turun torilta löytyi kauan kaipaamani munakenno mintunvihreänä. Tämä on ns. munasalkku (tirsk), mutta kansi oli irronnut. Ei se mitään, sillä hauska tämä on näinkin. Sopii mintunvihreään leipäkoriini!


Neuvostovalmisteiset suola-ja pippurisirottimet. En voinut jättää näitä hyllyyn. Niin somat. Torin Kymppi, Rauma.


Olen sentimentaalinen hölmö. Kun löysin tämän milleniumpussukan Eveliinasta, oli minun pakko ostaa se. Mummulassa oli tämä samanlainen vessassa, mummu säilytti siinä harjoja ja kampoja. Ajattelin utilisoida tämän samaan tarkoitukseen. Ihan turhake, mutta kun nostalgia. 


Olen haaveillut tismalleen tällaisesta huivista iät ja ajat. Se osuikin eteeni Vallilan Stoorissa ihan mitättömään kolmen euron hintaan. Olisipa jo talvi. 


Nahkaiset Clark'sin sandaalit ovat olleet harmittavaisen vähällä käytöllä kuluneena kesänä, ja ihmekö tuo. Mutta ne ovat todella mukavat jalassa. Vallilan Stoori.


Marimekon espadrillokset ovat jo vanha löytö, mutta pakko niitäkin on vilauttaa. Muistan, kun tämä Kaarna-niminen kuosi tuli markkinoille, ja ihastelin sitä. Kun bongasin kengät pihakirppikseltä Vanhassa Raumassa, ajattelin, että varmaan näillä on hirveä hinta. Vielä mitä, käyttämättömät kengät irtosivat kympillä. 


En tiedä, olenko maininnut rakastavani Brittimonarkkeja? Tämä iso Diana & Charles -tarjotin oli hölmö heräteostos, mutta se tuottaa minulle iloa päivittäin. Se sopii keittiömme mummolatyyliin täydellisesti. Vallilan Stoori.


Aito Frendit-peli muovikääreissä oli sen luokan löytö, että taisin kiljahtaa kun sen huomasin. Uskomatonta, mutten ole vielä päässyt pelaamaan tätä. Olen bongaillut peliä pari kertaa aiemminkin, mutta se on jäänyt puuttuvien osien pelossa ostamatta. Tässä yksilössä on taatusti kaikki tallella. Tervetuloa pelaamaan!

Käytkö sinä kirpputoreilla? Oletko löytänyt jotain kivaa? Tykkäätkö lukea näitä ostospostauksia?


Niin, lempparikirppikseni? Raumalla Eveliina ja joskus SPR. Helsingissä Vallilan Stoori, Kaivarin Kanuuna sekä Hietsun kirppis. Kaipaan Valtteria vielä vuosien jälkeenkin, se oli ihan paras. 

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Shoppailua

Oho, nyt on tullut tehtyä ostoksia oikein kunnolla. Ensin tilaus Asokselta, kirppiskierroksia ja sitten vielä pieni Turkupyrähdys. Oisko siis paikallaan pieni materialismin ylistyslaulu?



Kivaa kotiin: kirpparilta löytyi ihana ikoni, vähän The Beatlesia (Help!-purnukka ja Help!-lp) sekä Stockmannin alepöydältä maidonvaahdotuskannu. Olen hieman skeptinen lasisen kannun suhteen, mutta hintaa sillä oli seitsemisen euroa, joten päätin olla kokeilumielinen. Kirjoja en oikeastaan saisi ostaa, mutta enhän minä voinut jättää pränikkää The Oxford Illustrated history of Britain -kirjaa hyllyyn, varsinkaan kun joku oli päättänyt myydä sen vaivaisella eurolla. 





Olen hurahtanut Asokseen, joten sieltä lähti minulle iso paketti vaatetta. Pari juttua tosin lensi bumerankina saman tien takaisin, kun ihana neule paljastuikin napapaidaksi... Hups. Maailman parhaimman malliset farkut jäivät kuvaamatta, kun en halua teidän näkevän housukokoani, hoh. Ne ovat kuitenkin niin kivat, että aion tilata samanlaisia eri väreissä. Minun on pitkään tehnyt mieli vähän löysälierisempää hattua, ja tämä Viirusta ja Pesosesta muistuttava hattu täyttääkin tuon tarpeen. (Mallipäänä isäni veistämä kotkanpää.) Valtava harmaa huivi odottaa kylmempiä kelejä. Se on täydellisen ihana, iso ja pitkä. Glitterkengät säästän myös syksymmälle. Minun oli pakko saada nuo. Kengät ovat nahkaa ja paritan niitä jo mielessäni farkkujen, mustan paidan ja harmaan huivin kanssa. Ah.


Indiskasta löysin ihanan hopeoidun sormuksen ja Bik Bokista feikkiseptumkorun. Haaveilen vieläkin siitä septumista, ajattelin testailla feikin kanssa, miltä se näyttäisi naamallani.


Hame H&M. Olen haaveillut pitkään tällaisesta kevyestä kesähameesta, ja viiden euron hinta ratkaisi jutun aika nopsaan. Väri ja malli ovat täydelliset.


Paidan sain itseasiassa tädiltäni, mutta sisällytin sen juttuun, koska se on myös tosi kiva kesäpaita. Ilmeisesti H&M. 


Shaalin sain myös tädiltäni. Rakastan kaikenlaisia liehukkeita. Tämä on Seppälästä. 


Minun piti äkkiä saada uudet kengät vanhojen rikkouduttua keskellä Manskua, joten kipaisin H&M:lle ja ihastuin näihin. Hauskat tennarit muistuttavat lapsuudesta ja sopivat täydellisesti kesään. Olen ehtinyt jo tahria nämä mustikkametsällä, hups.


Huivi kirpparilta. Rakastan liehukkeiden lisäksi huiveja. Kaikki mihin voi kääriytyä saa sydämeni läpättämään. Huivin värit ovat niin minua.


Tämän kimonon olen bongannut Indiskasta aikoja sitten, ja aina sitä hipelöinyt ihastuneena, mutta hinta on saanut minut aina pistämään sen takaisin rekkiin. Nyt kuitenkin lapussa luki 17 €, joten kiikutin sen kassalle. Iloisena yllärinä hinnasta tipahti vielä puolet pois. Olen vähän kahden vaiheilla otanko tämän käyttöön aamutakkina vai ihan vaatteena. Oli miten oli, olen onnellinen, että sain tämän. 




Palan painikkeeksi kosmetiikkaa, koska daa. Lumenen Nude Perfection -meikkivoidetta ja Bright Now Hyaluronihappotiivistettä minun on tehnyt mieli pitkään, joten tarjousten edessä olin heikko. Meikkivoide on ihanan kevyt, ja tiivistekin ihan mainio. En tosin monien tapaan ole täysin hurahtanut siihen, mutta kelpo tuote se silti on. 

Kicksin alepöydältä löysin Burt's Beesin Coconut foot creamin ja "lehmäkäsirasvan" (Almond & Milk Hand cream) todella passeliin hintaan. Taisivat olla ungefär kuusi euroa kipale. Kipin kapin Kicksiin, jos näitä mielii. Tarjolla oli myös banaanikäsirasvaa. Eräältä bloggaajakollegalta lunastin Colorpopin Lippiestixin sävyssä Nevermind. Ihana tummanliila puna huutaa pimeneviä iltoja, ja on ensimmäinen kosketukseni Colorpopiin.

Silviisiin! Rahaa on palanut tavaramäärästä huolimatta maltillisesti, sillä kaikki kama on alelöytöjä tai kirpparilta. Mutta nyt ehkä jätän shoppailut hetkeksi, tai ainakin yritän...

torstai 31. maaliskuuta 2016

Tuliaisia Kikolta

Vanhempani toivat minulle ihania tuliaisia Roomasta: Kikon kosmetiikkaa. En ole aiemmin päässyt kokeilemaan Kikoa, joten olen innoissani. Kyseessähän on italialainen meikkimerkki, joka myy edullista mutta laadukasta kosmetiikka. 

Nämä kaikki paljastui pussista: (Sori ylivalottuneet kuvat!)



Artist Eye brush duo.


Blending Wawe -blush, 01 Creative peach.


High pigment eyeshadow 108 Pearly golden green ja 14 Pearly night blue.


Colour click lipstick, 04 Impressionist Red.


Candy Canes -kynsilakka, 43 Fizzy Peppermint.

Kaikki tuotteet ovat tosiaan laadukkaita ja nopealla testailulla ihania. Etenkin huulipuna ja poskipuna saavat mieleni lämpeämään.

Onko Kiko tuttu?


torstai 25. helmikuuta 2016

Del Mar, Volume II

Bloggariryhmässä kuhistiin: Citymarketeihin on tullut myyntiin Sleekin luomiväripaletteja. No, tieto tuli minulle tiistaina, ja melkein samoin tein lupauduin vapaaehtoiseksi jugurttiostoksille. Valikoima on (ainakin toistaiseksi) pienehkö, esillä oli neljä erilaista palettia, joista kahden nimiä en muista. KVG. Original, neutraali, pinkkisävyinen ja Del Mar Volume II. DMVII:ssa on 12 nappia, joista osa on mattoja, osa shimmerisiä. Joukossa on sekä neutraaleja että suloisia pastellisävyjä. Pallottelin pitkään neutraaliruskean ja tämän paletin välillä, mutta loogisena ihmisenä totesin, että ruskeita luomivärejä minulla jo on, mutta tällaisia kirkkaampia värejä vähemmän. Äitini tosin totesi, että ihailtava logiikkani ei oikeasti toiminut. Kuulemma en tarvitse minkään sävyisiä luomivärejä. Pyh.

Paletin hinta on 12,90, eli vaivaisia pennosia näin laadukkaista väreistä. Kaikki levittyvät luomille mukavasti, niissä on sopivasti pigmenttiä, ja onhan nämä söpöjä. Varsinkin keltainen Ibiza rocks ja persikkainen Loco miellyttävät silmääni. En malta odottaa, että pääsen taiteilemaan.

Swatchientekotaitoni pääsee taas loistamaan!
Ja lällislää äiti, koska minulla on aleseteleitä Cittariin, voi olla että käyn vielä näpelöimässä sitä Originalia.