perjantai 18. tammikuuta 2019

Kaksi luonnonkosmetiikan maskaraa testissä – Boho ja Absolution

Maskara ja luonnonkosmetiikka harvemmin tuntuvat kohtaavan halutulla tavalla. Kokemukseni ovat tosin sangen rajallisia, sillä olen pelännyt varistuneita kikkareita silmien alla, pandasilmiä tai ihan vaan näkymätöntä lopputulosta. Kuten olen aiemmin kertonutkin, ovat ripsarit se osa meikistä, johon en panosta tai johon en kiinnitä huomiota. Ripseni ovat melko lyhyet, suorat ja vaaleat. Enkä edes kaipaa niihin mitään sen kummempaa, mitä nyt pientä sävyä, tuuheutta ja pituutta. Sillai maltillisesti! Pari juttua joita en kuitenkaan kaipaa ovat huono kesto ja sottainen lopputulos.


Sain Jolielta testiin Absolutionin Le Mascaran ja 4Dreamilta Bohon Volume & Green -maskaran. Teen harvemmin (jos koskaan?) vertailupostauksia, joten päätin arvostella nämä ripsarit yhdessä. Kaksi kärpästä jne. Molemmat ripsivärit ovat vesiliukoisia, luonnonkosmetiikkaa, ranskalaisia ja mustia, joten vertailu on edes etäisesti perusteltua. Don't @ me.


Boho Volume & Green on tosi kehuttu vegaaninen ripsiväri, joka lupaa antaa ripsille luonnollista pituutta ja tuuheutta. Hoitava koostumus on kuulemma ihanteellinen herkille silmille. Harja on kartiomainen ja ihan mukavan mallinen. Ei minun silmilleni optimaalinen, jostain syystä suttua tulee. Väriä irtoaa maltillisesti, ja lopputulos on aika tavalla luvatun mukainen. Nätit ja naturellit ripset. Mutta mutta mutta. Minun silmissäni Volume & Green leviää kuin Israelin kansa jos silmäni alkavat vähänkään tulvia (kuin Pohjanmaa). Ja silmäni vuotavat aika usein. Ja kun tämä ripsari lähtee leviämään, se kirveltää aivan penteleesti. En ole erityisen herkkäsilmäinen, mutta silmäni alkavat kirvellä helposti. Ei kiva. Joten jos joku voi vakuuttaa minulle, että tänään et tule itkemään tai muuten vaan olemaan kuivin silmin, voin käyttää tätä. Muuten pakko sanoa, että hard pass. Höh. Mutta jos silmäsi eivät ole vuotavaiset voin suositella tätä oikein mielelläni! Boho on muuten ihana, joten tämä nyt vaan oli tämmöinen kokemus.


Arvatenkin olin Boho-kokemuksen jälkeen entistä penseämpi. Mutta ooh la laa. Onneksi uskalsin kokeilla Absolutionin Le Mascaraa, sillä tämä ripsarihan on oikein pätevä. Luonnollisen lopputuloksen antava, kestävä ja sopivan kokoinen harjakin vielä. Inhoan jättimäisiä harjoja ja tämä on sopivaa keskikastia. Ripsiväri kestää ripsissä mukavasti koko päivän. Hieman se varisee, mutta ei mitenkään ihan liikaa. Ja okei; luonnonkosmen ripsarille annan hieman enemmän siimaa, myönnän sen. Väri ei onneksi haihdu ripsistä päivän aikana, eikä myöskään lähde leviämään vaikka silmäkulmasta tipahtaisi pieni kyynel. Kunnon vollotusta Le Mascara ei tokikaan kestä, testattu on. Mutta EI KIRVELE.  Mitään eeppisiä räpsyripsiä ei Le Mascarallakaan saa aikaan, mutta eeppiset räpsyripset no thanks. Jos etsit luonnollista ja sopivan neutraalia lopputulosta, tässä on maskara sinulle! Absolutionin Le Mascara on ehdottomasti luonnonkosmetiikan ripsivärien kärkikastia. Kuten monet muutkin Absolutionin tuotteet.

Alla olevassa kuvassa näkyvät maskarat in action. Vasemmalla on Boho Volume & Green ja oikealla Absolutionin Le Mascara. Kuten huomata saattaa, ero ei ole suuren suuri, Absolutionista tulee sentin verran enemmän hönkää.
Pahoittelen todella karua kuvaa, mutta menköön. 
 Luonnonkosmetiikan ripsivärit - hottis vai nottis? (Lupaan, ei, vannon pyhästi, etten enää käytä tuota sanaparia.)

Tuotteet saatu

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Viikon välkähdykset

(Tai puolentoista viikon välkähdykset, mutta ei olla niin tarkkoja. Viikon välkähdykset on parempi otsikko.) Palasin lomalta Helsinkiin, ja olen yrittänyt vähitellen löytää arkirytmiä. On jäänyt löytämättä, mutta kyllä ne päivät saa silti täytettyä vähän kaikenlaisella. Viikkoon on mahtunut siis yhtä ja toista, kuten...

...Kampaamoreissu. Raumalainen kampaamo IkiOma vei sydämeni täysin. Taitaa olla niin, että vakkaripaikka on löytynyt. En kehdannut ottaa kuvia paikan interiööristä, mutta uskokaa kun sanon, se oli huikea. Pastellivärejä, ihania yksityiskohtia. Sellainen unikeidas. Tukka sai kaivattua ryhtiä. Latvoja napsaistiin ja kevennettiin. Ihana Iida loihti minulle rennot kiharat, ja alkuvuoden tavoitteenani onkin oppia tekemään itse nätit laineet. Kampaamo IkiOma käyttää vegaanisia Maria Nilan tuotteita, ja sieltä voi myös ostaa Maanantaimallin ja Jatulin koruja. Molemmat peukut pystyyn!



...Pieni hetki Vanhassa Raumassa. Käppäilin, nautin. Kuvasin itseäni.


...Muutama ostos. Vaikkei minun pitänyt, tein lisää ostoksia. Lohduttaudun sillä, että ne ovat joko suomalaisen pienyrittäjän tekosia tai secondhandia. Ihana lasinen kasteluvahti, jonka on puhaltanut turkulainen Teemu Aaltonen, löytyi Mantin maailmasta. Pieni lautanen jonka ostin alunperin saippua-aluseksi taas löytyi Ullan Putiikista (ostin myös toisen alusen, joten tämä päätyi yöpöydälle...) Molemmat kaupat sijaitsevat Vanhassa Raumassa. Kirpputori Torin Kympistä löysin Hellapuun kierrätyskankaasta valmistetun pikkupussukan. Lidlin kasviosastolta lipesin ostamaan pienen rahapuun.


Välkähdys on myös veriappelsiinisesonki! Makeat ja mehukkaat hedelmät piristävät kun ulkona on harmaata.
...Loman loppu. Palasin Helsinkiin orientoitumaan arkeen, sillä päätin ottaa aikaa siihen, eli järkätä rauhallisen laskeutumisen uuden vuoden haasteisiin. Jään kaipaamaan Lempiä ja Väinöä, mutta pian taas nähdään.


...Kävin läpi vaatehuoneen sisältöä, ja iso kassillinen vaatteita lähtee kiertoon. Ajattelin yrittää myydä osan FB-kirppiksillä, mikä on joko uhka tai mahdollisuus (inhoan tuota sananpartta, muuten. Ja silti käytän sitä, paljon.) Suurta tienestiä ei ole tarkoitus tehdä, kuha (toinen inhokki!) pääsee eroon ja antaa vaatteille uuden elämän. Muutaman vaatekappaleen paiskasin parin ystävän syliin saatesanoilla "auttakaa mua." Totesin, että nyt loppuu se hilloaminen. 

...Paluu normaaliin ruokavalioon. Lomalla homma meni ihan läskiksi (söin aika paljon Julia-konvehteja ja eläinperäisiä tuotteita hups) ja aloin jo kaivata hummusta ja normaalia kasvisruokaa. Onkin ollut ihanaa syödä vegaanisia sapuskoja, joista on tullut minulle normi. Kroppa kehrää kiitollisena ja turvotus alkaa kaiketikin vähitellen laskea. Ihokaan ei pane pahakseen. Erityinen valon välkähdys oli lounas Ravintola Silvopleessä, siis voi moro miten ihanaa, raikasta ja ravitsevaa vegaaniruokaa. 



Semmoinen viikko, noin pääpiirteittäin. Mitenkäs siellä sujuu? Kiinnostavatko tällaiset satunnaiset kuulumispostaukset? 

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Helemaal shea - paljon hyvää pienessä palassa

Etsitkö shampoota ja hoitoainetta, jotka ovat vegaanisia? Check! Entä lähes pakkauksettomia ja näin ollen nollahukkaa (zero waste)? Check! Luonnollisia ja biohajoavia? Check ja check. Niin ja tietenkin, toimivia? Check!

Sain Beautiikilta testiin HelemaalShea-merkiltä Argan & Rhassoul -shampoopalan ja kaikille hiustyypeille sopivan kiinteän hoitoaineen. Mahdollisimman pakkaukseton kosmetiikka on minulle alati tärkeämmäksi tuleva juttu, joten oli hienoa päästä kokeilemaan itselle täysin vierasta merkkiä. HelemaalShea on kotoisin Hollannista, ja merkin tuotteet ovat käsintehtyjä, eläinkokeilla testaamattomia, pääosin kestävästi kasvatetuista luomuraaka-aineista valmistettuja, ja/tai reilua kauppaa. Ja nuo pakkaukset ovat silmäähivelevän upeita, vaikka niistä pääseekin nauttimaan vain hetken. 

vegan zero waste hair care

HelemaalShea Argan & Rhassoul Shampoo Bar on hajusteeton palashampoo, ja se sisältää runsaasti hiuksia hoitavaa arganöljyä. Arganöljyssä on mineraaleja ja rasvahappoja, ja se ravitsee ja kosteuttaa hiuksia tehokkaasti. Shampoo pesee hellävaraisesti ja jättää jälkeensä pehmeän kuontalon.

Shampoossa on myös öljyä imevää ja puhdistavaa rhassoul-savea, joka antaa shampoolle pientä vaahtoavuutta. Shampoo on tosi mieto ja lempeä, joten uskon sen sopivan myös herkille kavereille. Raaka-aineiden tuoksu on mieto ja luonnollinen.

Koska shampoossa ei ole sulfaatteja, se ei ole kovin vaahtoavaa. Hiuksella saattaa myös kestää hetki tottua tällaiseen koostumukseen ja pesutapaan. Alkuun tukkani jäikin hiukan lähmäiseksi. Mutta lopulta (noin parissa viikossa) lähmä lähti ja homma alkoi skulata. Ennen joulua hiukseni olivat muutenkin jatkuvasti aivan karsean rasvaiset ja päänahkani stressaantunut, joten oli aivan sama millä pään pesi, sillä se oli välittömästi rasvainen. Koska olen tottunut palashampooseen, ei käyttöliittymä ollut muuten sen kummoisempi. Siihen tottumattomalle kokemus on varmasti alkuun eksoottinen.

Vegan zero waste shampoo

HelemaalShea Solid Conditioner sisältää kaakaovoita, karitevoita, jojobaöljyä sekä vehnäproteiinia, pantenolia ja E-vitamiinia. Hoitoaine sopii kaikille hiustyypeille. Se on pehmentävä, kiiltoa antava ja ravitsee hiuksia. Hoitoainepalaan on lisätty tuoksua antamaan May Changin, laventelin ja rosmariinin eteerisiä öljyjä.

Hoitoaine on todella kosteuttava. Jopa niin kosteuttava, että sitä kannattaa hieroa hiuksiin maltillisesti. Vetelin ensimmäisillä kerroilla palaa hiuksiini melkoisen krouvilla kädellä, ja tukka jäi aika tönkkörasvatuksi. Mutta kun opin malttamaan mieleni, alkoi pala toimia. Hiukseni ovat jääneet pehmeiksi ja ilmaviksi.

En ollut aiemmin kokeillut kiinteää hoitoainepalaa, joten nyt olin minäkin uuden äärellä. Aluksi kokeilin hieroa hoitoainetta suoraan palasta, mikä aiheutti tuon tönkkörasvatun lopputuloksen. Suosittelen siis levittämään hoitoaineen käsien kautta. Annan hoitoaineen vaikuttaa pari minuuttia, hieron ja kampaan tukkaa sormin vielä kerran ja huuhtelen. Presto ja done! Tuoksu on mukava ja mieto, eikä sitä jää hiuksiin, mikä on suoranainen sääli. Pala kestää kuulemma päivittäisellä käytöllä 100 päivää, mutta siihen en osaa ottaa kantaa vielä ollenkaan, joten aika näyttää. En edes pese hiuksiani päivittäin. Pidän saavutuksena jos tuotetta on jäljellä vielä loppukeväästä. Palataan (hehee) asiaan kun pala loppuu!

vegan zero waste conditioner

Suosittelen HelemaalShean tuotteita lämpimästi! Etenkin hoitoaine on ilahduttanut minua kovasti. Jos tukka on erityisen rasvoittuva, voi kokeilla hiustenpesua väärinpäin – ensin hoitoaine ja vasta sitten shampoopesu. Toimii mainiosti! 

Kotimainen Beautiikki on muuten "the place to go to" jos haluat laadukasta ja ylellistä vegaani- ja luonnonkosmetiikkaa. Tarkkaan kuratoitu nettiputiikki myy kaunista kosmetiikkaa pieniltä brändeiltä. Hintataso on enemmän kuin kohtuullinen. Valikoimissa on mielenkiintoisia brändejä, kuten Aster&Bay ja Ere Perez. Nettisivut hivelevät silmää! 

Oletko kokeillut kiinteitä hiustenhoitotuotteita? 

maanantai 7. tammikuuta 2019

Joulukuun loppuneet

Perataanpas vielä vuoden 2018 viimeiset loppuneet tuotteet! Joulukuussa loppuneiden kasa oli erittäin maltillinen. Työsarkaa silti tavarakaaoksen taltuttamisessa on. Uusi vuosi toi onneksi taas uutta intoa ja perspektiiviä. Kaapit tyhjiksi 2019! 


Yhdeksän tyhjää pulloa. Joulukuussa vietin pari viikkoa Raumalla, joten siellä saippuat ja shampoot tulivat ns. hotellin puolesta, eikä niitä siis sen enempää ehtinyt tyhjäillä. Pahoittelen muuten normaaliakin ruokottomampia kuvia, ei nyt vaan oikein onnistunut. 


Yves Rocher - Nutri-Silky Treatment Shampoo: Taas tyhjeni yksi suosikkishampoistani ever. On se vaan hyvä. Pesee hyvin mutta hellästi. Vaahtoa miedosti ja se tuoksu. Vaikka suosin palatuotteita, tulen varmasti silti ostamaan uudestaan. Biohajoava, käsittääkseni vegaaninen shampoo kierrätysmuovista tehdystä pullossa ei ehkä onnneksi ole se kaikkein pahin hirviö tässä konkurssipesässä.

Johnson's - Baby soap: Ostin Tallinnasta jossakin sentimentaalisuuden puuskassa vauvasaippuaa. Kyllähän se hyvältä tuoksui ja pesi mukavasti, vaikkei tuotteessa ole luonnollisuuden häivääkään. Tai no, onhan siinä palmuöljyä (facepalm)... En osta uudestaan.


Lush - Million dollars kiinteä kasvoöljy: Noh. Öljy oli iholla ihana ja tuoksu oli jumalainen, mutta kun tuo käyttöliittymä ei vaan toimi. Vaikka teki mitä, oli tuo pala heti nöyhtäinen. Ja se tuntuu jotenkin kasvovoiteen kohdalla erityisen inhalta. Käytin silti noinkin loppuun, sillä pidin ihotuntumasta. Loppupala kuivahti enkä jaksanut hinkata enää. Olisi kiva tykätä kiinteästä kasvovoiteesta, mutta toistaiseksi passaan. Tuote oli limited edition, eli tätä ei joka tapauksessa enää saa. 

Phytomer - Rosée soin Radiance replenishing Oil*: Aivan ihana tuote, viimeiseen pisaraan saakka. Tämä oli kaapissa aika pitkään ja meinasin hillota pidempäänkin, kunnes honasin että eihän mikään tuote kestä iäti. Iho tykkäsi ravitsevasta ja silti nopeasti imeytyvästä koostumuksesta. Ostaisin uudestaan, vaikkei olekaan luonnonkosmetiikkaa. (Suoraan Phytomerin edustajalta I Love Me -messuilla saatu tuote.)


I<3Makeup - I Tint my Brows (Medium brown): HG-tuote. En ole muuttanut mielipidettäni mihinkään. Sekin hyvä puoli tuotteessa on, että se on pakattu pehmeään tuubiin, josta voi pusertaa ulos viimeisetkin pisarat. Lisää tuotteesta voi lukea parin vuoden takaisesta postauksesta, jonka luokaton otsikko ilahduttaa vieläkin: KLIK. Ostan uudestaan. Ja uudestaan.

NYX - Soft Matte Lip Cream (Morocco): Muutama vuosi sitten minulla oli kova oranssien huulipunien kausi. Nykyisin en tartu juuri koskaan oransseihin puniin, sillä ne tuntuvat jotenkin dunkkuisilta. Päätin päivänä muutamana antaa tälle mahdollisuuden ja tuubihan tyhjenikin sen myötä. Ei se oranssi pahalta näyttänyt, mutta ei tuntunut oikein omalta. En osta uudestaan, vähintään Lorkku-affiliaation takia. 

Kiehl's - Black tea & Vetiver (EdT): Miellyttävä, hiukan "maskuliinisempi" tuoksu. Tykkäsin, mutta ei ollut ominta minua. Näitä Kiehl'sin tuoksujahan ei ole myyty enää hetkeen, joten eipä siitä sen enempää. Tämän sarjan viikunatuoksu oli upea ja on jäänyt kummittelemaan mielen perukoille. Mutta "alas!", tämäkin on Lorkkua. Joten nevermind the bollocks, here comes the Sex Pistols. 

Calvin Klein - Obsessed for Women: Make no mistake, tämä tuoksu ei ole mitään sukua Obsessonille. Aromaattinen ja raikkaan mausteinen tuoksu on minun nenääni enemmänkin sukua Calvin Kleinin ikoniselle One-tuoksulle, joka onkin yksi lemppareitani. Tämä jätti kuitenkin hiukan kylmäksi. Jotenkin tuntui liiankin vahvalta ja hieman pistävältä. Mutta upeaa on se, että naisille suunnattu tuoksu on näin ei-imelä ja jälleen "maskuliininen." 

Narciso Rodriquez - Essence: Kuukauden tuoksuteema on näemmä raikas ja aromaattinen, sillä Narcison tuoksu pelaa samalla kentällä, vaikka onkin tuoksukuvauksen mukaan puuterinen ja myskinen. Mutta samantyyppisiä kaikki kolme, jotenkin läpikuultavia ja samalla vahvoja. Tämä oli minulle täysin väärä tuoksu, suorastaan nenäkarvat korventavan pistävä. En ostaisi itse.


Siinäpä se, vuoden 2018 viimeiset loppuneet tuotteet. Nyt voidaan viimeistään siirtyä uuteen vuoteen puhtain purjein (tirsk). Onko joukossa tuttuja kavereita? Oletko kokeillut kiinteitä kasvovoiteita ja saanut ne toimimaan? Jaa tietouttasi!

torstai 3. tammikuuta 2019

Kiitos, 2018

Voin sanoa sen heti kättelyssä: 2018 on ollut paras vuosi naismuistiin. Etenkin kulunut syksy on ollut huikea. En tiedä onko mitään sen eriskummallisempaa tapahtunut, mutta olo on ollut ihmeellisen hyvä ja tasapainoinen. Varovaisesti voisi sanoa että olen ollut jopa onnellinen. Onhan tässä vuoristoradassa oltukin. Kevät oli vielä hasardi (ja siinä kaikessa hasardiudessaankin hyvä!) ja kesälläkin oli pientä haikeaa röytöä, mutta kas vaan, tässä sitä ollaan, ehjänä ja hyvillä mielin.


Mitä vuodesta 2018 jäi käteen? No kuulkaas, kun kerron:

Valmis gradu. Tutkimusprosessi oli lopulta innostava ja parhaimmillaan mielenkiintoinen. Kesällä nautin, kun gradu rytmitti päiviä. Ihanat kesäkuun aamut ja pyörämatkat Kaisa-kirjastoon forever in my heart.

Klassisen laulun C-tutkinto, 5/5 arvosanalla, saatesanoilla "sinulla on maailmanluokan ääni." On vaikea kehua itseään saatikka ottaa sellaisia ylitsevuotavaisia sanoja itsestään vastaan. Mutta kai se on sanottava, että olen hyvä siinä mitä teen. Että vaikka kaikessa muussa menisi vähän miten sattuu, laulaa minä osaan.


123 suoritettua opintopistettä ja valmis maisterintutkinto. Ei muuta sanottavaa. Paperit kädessä tosin vasta 25.1.

Kannen kuva: Vilhelmiina Mäkelä, Taide: Aino Elsilä


Myytin levy, "Illalla se alkaa." Levytysprosessi oli rankka mutta todella antoisa. Opin paljon itsestäni ja siitä, mitä haluan tehdä isona. Musiikin tuottaminen on uskomattoman mielenkiintoista puuhaa. Olen todella tyytyväinen ja ylpeä levystä. Vielä kun saataisiin se Spotifyhin. Malttia! Levyä voit muuten tilata minulta!

Kehoni on pystyvää sorttia. Niin pitkään olen ollut vain lääkityksestä turpea ja hidas pökkelö, mutta tänä vuonna kehoni on vähitellen herännyt. Se jaksaa ja haluaa liikkua. Huomaan että askellukseni on paljon ryhdikkäämpää. Huomaan, että koen jopa hetkittäin rauhaa kehossani. Matkaa on vielä edessä, mutta nyt aion taittaa sitä pyöräillen. Haha ha ha.




Ekologinen herääminen on pistänyt paljon ajattelumalleja uusiksi. Koen oloni kevyeksi, kun olen vähentänyt kulutusta. Puljailu veganismin kanssa on tehnyt kropalle ja kopalle tosi hyvää. Olen nauttinut pienistä jutuista paljon enemmän ja opetellut arvostamaan sitä, mitä minulla jo on.

Ihmissuhteet. Jos viime vuonna (tai siis, 2017) sain merkityksellisiä ystävyyssuhteita, ovat ne vain syventyneet tänä (tai siis, viime) vuonna. Syksyn aikana olen huomannut, että minullahan on ympärilläni liuta ihmisiä, jotka arvostavat minua juuri minuna, jotka pitävät minusta juuri minuna, ja jotka haluavat viettää aikaa seurassani. Se on auttanut tajuamaan, etten olekaan vain joku surkea mato. Kaikki postauksen kuvat muuten liittyvät ihaniin ystävien ja rakkaiden kanssa vietettyihin hetkiin.

Usko ja suhde Jumalaan on mennyt uudelle tasolle. Kesällä heitin hanskat naulaan ja haistatin homeet Jumalalle, mutta siinä täydellisessä luovuttamisessa olikin jokin salaisuus, joka aukeni minulle vasta sen tapahduttua. Minun piti luopua pärjäämisestä ja kontrolloimisesta. Olen muuttunut todella paljon sisäisesti, ja sitä kautta myös ulkoisesti, juuri sen takia, että suhteeni Jumalaan on muuttunut. Myös seurakunta on alkanut merkitä paljon enemmän. Se itseasiassa merkitsee minulle sanomattoman paljon.



Rohkeus. Koen saaneeni huimasti rohkeutta. Tai ainakin ajatuksen siitä, että entäs jos minunkin kannattaisi kokeilla siipiäni. Minulla on annettavaa ja aika monet haluavat nähdä mitä se on.

Viimeisenä, olen rakastunut viherkasveihin. Siis hullaantuneen rakastunut. Niin rakastunut, että se raha jonka ennen saatoin käyttää karkkiin tai kosmetiikkaan on mennyt kasveihin. Ne pienet jutut ovat usein tosi merkityksellisiä. En ole vielä kaksinen plant mama, mutta joskus vielä voin olla.




Tulevaisuus vaikuttaa valoisalta. Odotan ensimmäistä kertaa vuosiin tulevaisuutta ilman pelkoa ja mustia sävyjä. (Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, että olen nyt joululomalla vihdoin nukkunut. Uneton Fanni ei ole hyvä Fanni.)

Mitäs vuonna 2019? "Sitä tiedä en! Sen mörkö tietäköön, kai tietääkin, niin arvelen. Vaan kuka lohduttelee Tuittua? En tiedä ollenkaan! Olen lomalla, ja kalastelen vaan!" Eli aika tabula rasana tässä mennään. On minulla muutamia suunnitelmia ja/tai toiveita, kuten uusi asunto ja oman musiikin tekeminen isommalla volyymillä. Ehkä bussimatka Berliiniin. Haluan seikkailla ja kastaa varpaitani veteen vielä enemmän. Lukea kirjoja. Hankkia lisää viherkasveja. Nukkua kunnolla. Syödä hyvin ja terveellisesti. Kutsua ystäviä vieraisille. Kattellaan!



maanantai 31. joulukuuta 2018

Joulun (maltillinen) lahjasaldo

Vaikka vastustan enenevissä määrin kulutushysteriaa ja tavaralla lesoilua, haluan silti jakaa saamani joululahjat. Tänä vuonna lahjaläjä ei ollut suuri, ja hyvä niin. Siinä oli kuitenkin ajatuksella hankittuja ja pitkään iloa tuottavia juttuja, sellaisia jotka kestävät käytössä.


Veljeltä ja tämän vaimolta sain ihanaa Kuura-teetä. Toiselta veljeltä sain nukkaleikkurin ("Niin ei tartte enää vinkua että missä se on!") sekä Sufjan Stevensin Carrie&Lowell -albumin. Siinäpä lahja, joka kosketti niin, että purskahdin itkuun kun avasin sen kääreestä. Levy on minulle tosi tärkeä, enkä ole koskaan edes jutellut tästä veikan kanssa.



Isältä ja äidiltä sain pienen setelilahjan lisäksi soman raitapyjaman (joka jäi kuvasta uupumaan – on vähän vaikea kyetä ajatteluun kun aivojen tilalla on Julia-konvehteja) ja vihreän Iittalan Kastehelmi-purnukan. "Tulevaan asuntoosi!" Tänä jouluna moni perheenjäsen availikin Iittalan paketteja, sillä olimme ostelleet itse kukin toisillemme lahjaksi astioita. Itse ostin veljelleni harmaat Kartio-lasit. On mukavaa antaa kotimaista designia ja vähemmän mutta laadukasta.

Niin juu, sain lauluyhtyeläisiltäni Happy Socks -pakkauksen, jossa oli The Beatles -sukkia. Ihana ja ajatuksella hankittu juttu. Ja toivottavasti laadukas!


Sain tädiltäni lahjakortin Stockmannille, ja ostin sillä uuden Fjällrävenin Kånken-repun. Entinen hajosi lopulta niin atomeiksi, että minun oli pakko sanoa tack och adjö. Reppu oli uskollinen kumppanini lähes 10 vuotta, joten toivon, että tämä uusi palvelee minua yhtä kauan.

Ostin myös samalla lahjakortilla jättimäisen A+Moren villahuivin ja samalta merkiltä villaisen merimieslakin. Huivi on 100% villaa ja valmistettu Suomessa. Hiukan tyyriimpihän se oli, jos vertaa halpakauppojen akryylirätteihin. Mutta veikkaanpa, että se kestää käytössä hilppasen pidempään, ja onhan aito materiaali niin paljon kauniimpaakin ja käyttäjäystävällisempää.


Lahjoin itse itseäni ehkä turhan avokätisesti, sillä ostin &Other Storiesin Sardonyx fire -tuoksuöljyn (unohtui kuvasta), Nesti Danten saippuapakkauksen (yhden annoin jo äidille!) sekä Tuomaan markkinoilta Tuohkeen valmistaman ihanan tuohisen joulukoristeen. Lisäksi ostin pyjaman. Vielä minun pitää mennä farkkukaupoille, ja sen jälkeen saankin hetken olla ostamatta mitään. Onneksi! Tosin kestorättejä ja marseillesaippuaa pitää hankkia, mutta ne nyt menevät kategoriaan "välttämätön kodintavara."


Täytyy sanoa, että joulun yltäkylläisyydestä on mukava palata arkeen. Erityisesti kaipaan jo normaalia arkiruokaani. En ajattele mitään muuta kuin hummusta ja linssipataa. Lomalla olen syönyt lihaa, ja pakko sanoa, että olo on tukkoinen.

Hieman jännittää, olenko saanut levättyä tarpeeksi. Onneksi arkeenkin voi tuoda levollisuutta, kuten ottamalla aikaa itselle hyvän kirjan parissa. Ja nythän alkaa minun elämässäni täysin uusi vaihe, joten enpä tiedä yhtään miltä arkeni alkaa näyttää.

Saitko sinä kivoja lahjoja? Vai onko joulu ja lahjat nounou?

Niin juu! Hyvää uutta vuotta, tyypit! 

perjantai 28. joulukuuta 2018

Reikäinen muija, osa 2

Joku saattaa muistaa, että kävin tammikuussa pitkällisen pohdinnan tuloksena ottamassa nenälävistyksen. Sanoisin, että se oli yksi vuoden 2018 parhaista päätöksistä, sillä niin paljon pidän klyyvaristani kun siinä on koru. Se vaan tuntuu omalta ja hassulla tavalla tekee oloni vähän itsevarmemmaksi. Lokakuussahan kävi niin, että minun piti ottaa nenäkoru pois. Sain jonkin ihmeellisen kokovartalotulehduksen, jossa kutisin, turposin ja olin punainen. Lääkäriin en tietenkään mennyt, mutta onneksi koko homma meni nopeasti ohi. Inhaa se oli joka tapauksessa, ja itse diagnosoin sen lopulta stressipohjaiseksi. Nenän lävistysreikäkin tulehtui todella pahasti. Lopulta se oli niin kipeä ja turpea, että päätin vaan ottaa koko korun pois. Ja matkalla vessan peilin ääreen raapaisin nenääni, ja koru lensi kaaressa ulos. Yritin myöhemmin laittaa sitä takaisin, mutta reikä meni umpeen lähes välittömästi. Aika moni ei meinannut uskoa, että mitenkäs se niin nopsaan umpeutui. No umpeutuipa vaan, sillä seuraavana päivänä nenässä ei ollut melkein jälkeäkään koko reiästä. Olen vissiin Volverinen perillinen, kun kehoni regeneroituu näin nopeasti. Pidän tätä tulevaisuuden ja ihon vanhenemisen kannalta hyvänä asiana, mutta kuten lävistäjäni sanoi, tässä kohtaa se oli vähän kurjempi juttu.


Niin no, pari kuukautta meni ilman korua, ja totesin että tämä ei sovi sitten ollenkaan. Kävin siis ottamassa lävistyksen takaisin. Ja väitän, että kyllä kannatti. On tämä vaan kiva. Nenäkoru symboloi minulle kaikkea sitä, mitä olen kuluneena vuotena oppinut itsestäni ja missä olen kasvanut. Rohkeutta, itsevarmuutta, itsensä hyväksymistä. Tosin nyt joudun muistuttamaan itseäni, että joudun käymään sen parantumisvaiheen taas läpi, mutta kestän sen kuin nainen ainakin.


Kävin jälleen Lävistysliikkeessä, osoitteessa Mechelininkatu 12-14. Mahtavaa palvelua ja mukava tunnelma, vaikka tällä kertaa siellä soinut musiikki oli raivostuttavaa. Minua on melkeinpä mahdoton miellyttää tässä suhteessa, joten menköön.

No, mitä tykkäät? Oliko tämä hyvä ratkaisu?