keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Lihaton lokakuu: Vegaaniset pinaattiletut

Pinaattiletut olivat kouluruokien aatelia! Sittemmin ruokalaji oli unohtunut minulta tyystin. Elokuussa aloin suoranaisesti himoita pinaattilettuja, ja minun ei auttanut kuin kipittää lähikauppaan vartti ennen sulkemisaikaa, ja ostaa pakastepinaattia lettuja varten. Ja koska olen alkanut testailla vegaanista kokkaamista, tein letut ilman eläinkunnan tuotteita. Ja taivaallisiahan niistä tuli. Tein lettuja uudestaan eilen, ja pikkuveikan kanssa vetäisimme neljän hengen annoksen pinaattilettuja suorastaan valonnopeudella. Niin hyviä ne ovat. Resepti on Chocochili-blogista, joka on muuten ehdottomasti paras vegaanisen ja kasvisruokavalion blogi Suomessa. Jos tämän blogin kuvat ja tekstit eivät inspiroi, niin enpä tiedä, mikä sitten.



Vegaaniset pinaattiletut

150 g pakastepinaattia
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1/4 – 0,5 tl suolaa
4,5 dl kasvimaitoa (oma suosikkini on ehdottomasti kauramaito, mutta soijamaitokin toimii)
2 tl rypsiöljyä + öljyä tai margariinia paistamiseen

Lisäksi: puolukkasurvosta tai puolukkahilloa 


1. Sulata pinaatti.
2. Sekoita yhteen jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola.
3. Lisää kauramaito ja öljy sekä pinaatti. (Itse heitin sekaan myös puolikkaan purkin kaurakermaa, joka olisi muuten mennyt vanhaksi!) Sekoita huolellisesti.
4. Anna taikinan vetäytyä noin 15 minuuttia.
5.Kuumenna (lettu)pannu ja lisää pannulle rasvaa Kaada lettupannun koloihin taikinaa ja paista melko kuumalla pannulla kunnes pinta on hyytynyt. Käännä letut ja paista vielä tovi toiselta puolelta.
Tarjoa pinaattiletut puolukkasurvoksen tai -hillon kanssa. Itse tarjosin kyljessä myös omatekoista omenahilloa, ja sekin maistui erinomaiselta.

Vinkki! Kannattaa tarkkailla jauhojen määrää. En tiedä mikä planeettojen asento aina vaikuttaa asiaan, mutta välillä sama jauhomäärä on riittävästi ja välillä liian vähän. Joten itse lisäsin jauhoja jossain vaiheessa, kun letut eivät meinanneet millään "hyytyä."



Nythän on käynnissä lihaton lokakuu! Itse yritän tässä kuussa olla paitsi lihattomalla (koska se ei ainakaan arkisin osoittaudu kovinkaan haastavaksi!) myös mahdollisimman vegaanisella ruokavaliolla – mutta rennoin rantein. Pingottamalla tulee vain angsti ja homma alkaa maistua puulta. Olen ollut tosi innoissani vegaanisista kokeiluista, tämä on ollut mahtavaa tutkimusmatkailua. Kiinnostaisiko teitä lukea lisää vegaanisia reseptejä? Minulla on pari kovaa ässää hihassa, joiden ilosanomaa jakaisin kernaasti. 

Maistuivatko pinaattiletut koulussa? Ajattelitko viettää lihatonta lokakuuta? 

Ps. Arvonta on vielä käynnissä! 

maanantai 8. lokakuuta 2018

Kirppislöytöjä, osa 1

Enpä ole aikoihin tehnyt kirppispostausta! Löytöjä on kuitenkin tullut tehtyä, joten aletaanpa perata pala kerrallaan. Tällä kertaa keskityn vaatteisiin ja asusteisiin. En enää nykyisin osta niin paljoa vaatteita kirpputoreilta. Se johtunee siitä, että olen sen verran isokokoinen, ettei kirppiksiltä tahdo löytyä mitään hyvännäköistä. Eteen tulee pelkkiä kolhoja kaapuja, jos niitäkään. Joskus onneksi käy mäihä, ja tänään katsellaan niitä. Jokainen löytö on tehty tämän vuoden puolella, joten ne voi tavallaan, ehkä, mahdollisesti, laskea uusiksi löydöiksi, eikö? Eikö??


Fanni on idiootti -sarja alkaa: ostin tanhukengät. Eikä siinä. Mutta minulla oli ennestään yhdet, toki eri väriset... (Kirpputori Eveliina.)


Ruudulliset villakangashousut olivat sarjassamme "niin kamalat, että ovat jo tyylikkäät." Olenkin sittemmin bongannut saman tyylisiä katukuvasta runsaasti, eli olinkin sattumalta nuorison pulssilla. En ole käyttänyt näitä kuin kerran, koska lopulta näytin mielestäni liian lihavalta. Hohhoijaa. Nyt syksyllä olen kuitenkin "sportannut" näitä jo lupaavasti, eipä jaksa kiinnostaa näytänkö näissä lihavalta. (Eveliina)


Raidallinen mekko oli loistava kesävaate. Se sopii legginssien kanssa rentoon menoon, ja on mukava päällä. (Vallilan Stoori. RIP.)


Kellohelmainen, intiakuosinen hame oli löytö! Olin aivan varma, ettei se mahtuisi päälleni, mutta niin vaan sujahti ylle kuin nakutettu. Ihana päällä ja tosi kaunis! (Vallilan Stoori, RIP.)
Tässä vielä hame in action:



Jättimäinen pashmina on ehkä paras juttu ikinä. Se on iso, kaunis ja kaikin tavoin ihana. Rakastan! (Vallilan Stoori, RIP.)


Olen aika kauan vinkunut, ettei minulla ole kunnon mustia korkkareita. Kävin puolikiireessä Rauman Spr:ssä, ja hyllyssä minua odottivat kahdet käyttämättömät korkkarit. Mustat kiilakorot ovat loistavat kesätyyliin, ja kiiltonahkaiset taas jokaiseen tilanteeseen passaavat. Klassikkokengät ovat aivan täydelliset. Maksoin näistä yhteensä kympin, koska tinkasin opiskelija-alennukset, hähää. Mikä löytö! (SPR, Rauma.)


Mustat paljettikorvikset olivat tosi nätit, ja muistuttivat minua jostain syystä mummustani. Sormukset ovat jotain ysärikarnevaalikamaa, mutta jokin niissä iski nostalgiahermoon. (Vallilan Stoori (RIP) ja Kyläsaaren Kierrätyskeskus.)

Tällaisia tällä kertaa. Minulla on varastossa lisää asiaa, ja seuraavaksi pureudutaan enemmän kodintavaraan. Myös Ällötystä ja kauhua kirpputorilla -teemaista postausta on tulossa. Siitä myöhemmin. Osuvatko nämä kirppiskoonnit sinuun ollenkaan?

Ps. Niin, tosiaan, suosikkikirpputorini, Vallilan Stoori, lopetti toimintansa. Olen aika soseena tämän takia, mutta elämän on jatkuttava. Kevyet mullat, Helsingin paras kirpputori. You will be forever missed.

Ps. Muista vielä I Love Me -arvonta!

torstai 4. lokakuuta 2018

Lihaton lokakuu: vegaaninen punajuuripesto (ihan paras!)

Otsikko sen kertoo: tämä punajuuripesto on ihan parasta! Sain reseptin aikoinaan ystävän ystävältä, mutta muokkasin sen vegaaniseksi ja no, pistin homman muutenkin aika uusiksi. Tämä on aivan yhtä upeaa vegaanisena, ja tulee halvemmaksikin, joten en voi kuin suositella! Juustoista makua antaa ravintohiiva, joka on loistava vegaanikeittiön monitoimituote. Siinä on muuten roimasti B-vitamiinia, vinks vinks.


Vegaaninen punajuuripesto

1/2 prk etikkapunajuuria
1 dl auringonkukansiemeniä
1/3 puntti tuoretta persiljaa tai basilikaa
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl ekstraneitsyt oliiviöljyä
Mustapippuria maun mukaan
Suolaa maun mukaan
3 tl ravintohiivahiutaleita


Lado ainekset tehosekoittimeen tai astiaan, jos käytät sauvasekoitinta. Surruta kunnes koostumus on tasaista. Maista, onko suolaa riittävästi. Voit myös lisätä pippuria, jos siltä tuntuu. Koostumus voi olla paksun tahnamainen, mutta jos haluat löysempää, lisää vähän öljyä.

Itse käytän pestoa leivän päällä, dippailuun, pastan joukossa... Tapani Kansan sanoin: "Skaala on mieletön." Suosittelen kokeilemaan, vaikket olisikaan kasvissyöjä. Ravintohiivahiutaleen voi muuten jättää pois, jos sellaista ei halua ostaa. Mutta sitä kannattaa ostaa, oikeasti.


Pidätkö punajuurista? Vai pelottaako punainen kakka? (Nimim. Aina säikähdän. TMI, tiedän, tiedän.)

Ps. Muistahan I Love Me -lippuarvonta!<3

tiistai 2. lokakuuta 2018

Syyskuun loppuneet

Syssymyssy on viimeistään kaivettu esille nyt, kun ollaan siirrytty lokakuulle. On myös aika raakata kuukauden loppuneet tuotteet, eli tervetuloa meikän roskikseen. Syyskuun loppuneiden läjä oli sangen maltillinen, ja sekös tuntuu mukavalta; kohta minulla on tilanne, jossa kaapit eivät enää tursua tavaraa. Mahtavaa. Minimalismi alkaa ajatuksena maistua päivä päivältä paremmalta. (Siis sellainen sovellettu minimalismi, jossa on luvallista omistaa aika monta hajuvettä. Kyl te tiiätte...)


e.l.f - Lip stain, sävy Red carpet: Mukava, kevyt mattapuna, johon sai halutessaan lisätä kiiltoa. Pidin tästä kovasti, mutta ikää on kertynyt, ja viime aikoina en ole enää tätä käyttänyt. Roskiin siis. e.l.f (tai miten se nyt kirjoitetaan) on mukava merkki, yleensä vegaaninen ja ainakin cruelty free. Mutta halpa imago ei jotenkaan enää iske. Voisin silti ostaa uudestaan, jos tulisi jokin "makeup emergency."

Guerlain - Maxi Lash So Volume! -maskara*: No siis. En ole ripsarihifistelijä, itseasiassa ripsiväri on minulle se meikkituote, johon en viitsi panostaa juuri ollenkaan. Tämä Guerlainin pieni näytetuubi oli varmaan ihan kelpo tuote, mutta kun en osaa oikein kuvailla sen kummemmin. Ripsiin tuli sävyä, ne saivat pituutta ja vähän tuuheutta. Mutta koska Essence myy maskaroita, jotka ovat halvempia, eläinkokeilla testaamattomia ja parempia, en näe mitään syytä pistää ripsariin suremattomia summia. Vaikka Guerlain ihana onkin. En ostaisi itse.

Essence - Mattifyin compact powder, 10 Light beige: Perushyvä puuteri. Nämä kakkupuuterit vaan menevät aina ihan tuusanpäreiksi, vaikka tavaraa olisi vielä reilusti jäljellä. Syytän tästä toki itseäni. En ole enää juurikaan edes kaivannut kakkupuuteria, joten en näitä enää osta.

Essence - Tint&Colour Shot, 05 Classic simplicity: Näitä staineja hehkutin keväällä, enkä ole mieltäni muuttanut. Tämä yksilö vaan muuttui jo heinäkuussa ihan limaiseksi. Huulituntuma oli ikävä, mutta hetken jatkoin käyttämistä, koska sävy on niin ihana. Mutta syyskuussa luovutin, kun puna tuntui huulilla ektoplasmalta eikä enää pysynyt kauniina, vaan muuttui limaisemmaksi ja limaisemmaksi. Onneksi olin kerennyt tyhjätä purkin aika tehokkaasti jo alkukesästä. Roskikseen, siis. Ostaisin silti uudestaan.


Four Reasons - Invisible Dry Shampoo: Oikein mukava kuivashampoo. Ei antanut tukkaan juurikaan tekstuuria, mutta freesasi kivasti. Tykkään tosi paljon näistä Four Reasonsin pakkauksista, ne ovat humoristisia ja ihan kivan näköisiä. Tuoksu mukavan raikas. Ei kovin riittoisaa, tosin. Saattaisin silti ostaa uudestaan.

Organic Shop - Organic avocado & honey Express repair hair mask: Siinäpä taas nimihirviötä kerrakseen. Edullinen naamio, mutta tuoksu ei jotenkaan ollut minun makuuni. Lisäksi tämä oli omaan tukkaani liian raskas, vaikka yleensä tämä jouhi imaisee itseensä vaikka ja mitkä töpäkät tuotteet. Joten en tiedä miksi tämä ei nyt toiminut. Tukka jäi usein lähmäiseksi ja likaisen tuntuiseksi. Lisäksi pakkaus oli äärettömän epäkäytännöllinen. En osta uudestaan.


Mossa - Age excellence Miracle peel*: Tosi ihana happokuorinta! Hellävarainen mutta tehokas. Iho oli kertakäytön jäljiltä suorastaan hämmentävän kuulas. Ostaisin itse. 

Dreschder Essenz - Kylpytabletti "Sinnlichkeit und wohlgefühl": Niin siis tuota että? Ei aavistusta mitä "Sinnlichkeit und wohlgefühl"oikein meinaa, joku ehkä osaa kääntää? Saan varmaan samalla kultatähden oikeanlaisesta ü-kirjaimesta. Saksalaisen luonnonkosmetiikkamerkin kylpytabletti kuitenkin oli kyseessä. Ostin tämän Tallinnan Stokkalta. Ihanan tuoksuinen tabletti teki kylpyvedestä mukavan tuntuista ja väristä. Tykkäsin tosi paljon. Tuoksu oli viikunainen ja raikas, mutta kuitenkin jotenkin sensuelli. Ostaisin uudestaan. 

Nivea - Essentials 24H Moisture Boost + Refresh -päivävoide: Raumakäytössä ollut Nivean perusvoide on aina toimivaa ja hyväksi havaittua tavaraa. Pidän vaan Nivean tuotteista, vaikkeivät olekaan millään muotoa luonnollisia. Ei mahda mitään. Ostanen uudestaan. 

Bioaroma - Savinaamiojauhe: Tilasin tämän Kärkkäiseltä, ennen kuin honasin kaikki vähän epämääräiset kytkökset ties mihin magneettimedioihin. Never again. Eikä tämä naamiokaan ollut järin kaksinen. Sirottelupurkki oli erittäin epäkäytännöllinen, ja naamiosta oli tosi hankala saada oikeanlaista koostumusta. Haju oli kamala, ja iho sai allergisia reaktioita. Jäi käyttämättä, joten roskikseen, hej då. 

Victoria's Secret - Secret charm -suihkugeeli*: Julistin rakkauttani tähän suihkugeeliin aiemmin tänä vuonna. Mielipiteeni ei muuttunut, vaan loppuun saakka tämä oli ihana. Tosin sanottava on, että tuoksu alkoi käydä liian voimakkaaksi, sillä olen ollut tietynlaisessa luonnonkosmetiikan ja itsetehtyjen pesuaineiden mietouden kuplassa. Ja niinhän siinä on käynyt, että tottumukset ovat hieman muuttuneet. Mutta ihana tämä oli silti! Jos saisi palasaippuana, ostaisin into piukeana!


Semmoinen kasa! Aika pieni verrattuna aiempiin kuukausiin! 11 loppunutta tuotetta. Nice! Lisäksi annoin taas pari juttua pois, kuten yhden L'Orealin luomiväripaletin. Hyvä!

Onko joukossa tuttuja tuotteita? Jokin oma lemppari tai inhokki?

Ps. Pahoittelen capslockia, mutta MUISTAHAN I LOVE ME -ARVONTA!

*-merkityt tuotteet saatu

lauantai 29. syyskuuta 2018

I Love Me ARVONTA

Klikkiotsikoiden laatiminen ei olekaan ihan niin helppoa kuin luulisi. Muutenkin otsikko on epäonnistunut noissa klikkiotsikoiden kategoriassa, sillä siinähän se asia jo ilmaistaan selkosuomeksi: tänään arvon kahdelle lukijalle lipun I Love Me -messuille. Messut järjestetään 19.–21.10 2018 Helsingin Messukeskuksessa.

Jos haluat voittaa lipun messuille, heitä siimaa veteen rohkeasti! Nähtävää on varmasti paljon. Esimerkiksi minä heilun messuilla ainakin yhtenä päivänä, joten halataan jos tavataan. (Kauhea sanonta, mutta tarkoitan sitä.) Tosin ehkäpä messuilla tarjotaan parempaakin nähtävää, vaikka sitä lienee vaikea uskoa.



Arvonnan säännöt:

1. Osallistu arvontaan kommentoimalla kommenttikenttään jotain kivaa. Mikä vaan pieni positiivinen juttu liittyen juuri sinun syksyysi, tähän blogiin, elämään, maailmanpolitiikkaan, you name it.

2. Saat yhden lisäarvan, jos seuraat minua täällä Bloggerissa. Kolmannen saat, jos seuraat minua Instagramissa: @fannilaurella. Voit siis osallistua yhteensä kolmella arvalla, kelaa!

3. Jätä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinut kiinni. Sinun tulee viestissäsi antaa suostumus sille, että voin ottaa sinuun yhteyttä mahdollisen voiton sattuessa kohdallesi (esim. "Saat luvan käyttää sähköpostiani myöhempää yhteydenottoa varten." tms.). KOMMENTIT POISTETAAN KUN ARVONTA ON SUORITETTU. Eli osoitteet eivät jää nettiin roikkumaan. ;)

Arvon kaksi voittajaa, yhteensä kaksi lippua.

Aikaa osallistua arvontaan on 12.10.2018 saakka. Onnea!

EDIT. Pidensin arvonta-aikaa, sillä olin epähuomiossa laskenut viikot väärin. HUPS FANNI.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Hiusteni matka hennatusta kohti omaa väriä

Blogiani pitempään lukeneet ehkä tietävät, että hennasin hiuksiani noin kolmen vuoden ajan. Ja olen yhä sitä mieltä, että jos haluaa punaiset hiukset, kannattaa harkita hennaamista! Mikään tuote ei ole ennen tai sen koommin tehnyt tukastani yhtä hyväkuntoista ja antanut sille niin upeaa sävyä. Henna on luonnonmukainen ja ympäristöystävällinen tapa värjätä hiuksia, ja lisäksi melko zero waste. Yleensä hennajauhe on pakattu pahviin, ja koska lopullinen tahna sekoitetaan itse, on pakkaus aina kevyt.

Kevät 2015: täydellinen punaisen sävy ja täydellisen terve tukka.

Syksy 2015, kun sävy oli jo väärä ja tukan malli kauhea.

Mutta vuoden 2016 alkaessa aloin kyllästyä punaiseen tukkaan. Olin ostanut väärän sävyistä hennaa, ja sävy muuttui liian kirkkaanpunaiseksi rakastamani syvän kuparin sijaan. Alkoi kiusallinen hiusvuosi, sillä värin kasvattaminen pois on aina kauheaa. Kyllä te tiedätte. Olin parin kuukauden jälkeen valmis radikaaleihin ratkaisuihin, sillä juurikasvun venyminen oli samanaikaisesti hidasta ja kuitenkin niin nopeaa, että tukka oli karsea. Värjäsin päälle ruskealla. Muuten kiva, mutta ruskea ei ole ollenkaan minun värini. Koin oloni vaivaantuneeksi. Päädyin siis blondaamaan, kaikista maailman kielloista huolimatta. Ja sen onnistuttua blondasin taas uudestaan. Olihan se tukka vähän oksennuksen sävyinen, mutta vähitellen oranssi alkoi taittua. Vuoden 2017 saapuessa hius alkoi olla jo inhimillisen sävyistä, vaikka toki lutrasin hopeashampoolla.

Maaliskuu 2016. Kuva ystäväni häistä, joissa toimin kaasona.
Seppele oli ihana, mekkoni oli ihana, kampaus oli ihana, mutta tukan väri aivan jäätävä.

2016 syksy, tukan sävy Le Barf. 
Nyt tukka on pisteessä, jossa en enää koe tarpeelliseksi värjätä sitä. Keväällä testailin tyhmyyspäissäni vaalennusta, ja se oli idioottimainen virhe. Ilman sitä olisin varmasti paremmassa tilanteessa, mutta det är vad det är vad det är. Tukka ei siis ole täysin omaa sävyä, ja joukossa on vielä outoja, tummanpunervia alueita. Mutta yleisilmeeltään tukka on vaaleaa ja ihan luonnollisen sävyistä. Se on positiivinen asiain laita, ja kuulkaa nyt, kun vannon pyhästi: en enää (kesto)värjää hiuksiani. Okei, saatan vähän vaalennella, mutta se on silti omassa värissä pysyttelemistä, mielestäni. Esimerkiksi savivaalennus kiehtoo minua kovasti. Viihdyn hyvin vaaleassa kuontalossa. Se on minulle luonnollisin valinta (no daa, blondi kun olen ihan luonnostani.) Terve, vaalea ja pitkä tukka, täältä tullaan!



Tämä matka on opettanut minulle pari juttua:

1. Oman värin kasvattaminen takaisin on perinjuurin hidasta puuhaa. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta silti se yllättää. Vaikka oikoisi mutkia, se on silti pirun hidasta. Lettikampaukset, huivit, hatut ja sävytenaamiot ovat silloin ystäviä.

2. Sakset ovat paras kaveri. Ainakin minulla värjääminen teki tukasta niin purkkaa, että ainut keino pitää homma läjässä oli leikata, ja usein. En halunnut luopua kaikesta pituudesta, joten saksin vähitellen pois huonoa latvaa. Mutta sitä on pitänyt tehdä paljon. Näin jälkivinkkelistä ajateltuna radikaali leikkaus olisi varmaankin ollut parempi sikäli, että olisin päässyt aloittamaan puhtaammalta pöydältä. Elä ja opi!

3. Kunnon kosteuttaminen on välttämätöntä. Hoitoainetta on kulunut, mutta en halua edes tietää, missä tukkani olisi, jos en olisi uinut erilaisissa hiustenhoitotuotteissa. Öljyt 5/5.

Nämä veijarit (jokainen "a bang for your buck!") ovat arvossa arvaamattomassa: Cameleo
Hopeashampoo, Yves Rocher Anti-breakage seerumi ja Gliss Fiber Therapy -hoitoainesuihke.
Nyt aion jatkaa matkaani mahdollisimman luonnonmukaisella hoitorutiinilla. Tulevat ajat tuovat mukanaan hyvän ekohoitoaineen ja jätettävän hoitoaineen etsimistä. Hiukseni eivät ihan vielä ole täysin kuivilla, mutta kyllä sieltä alkaa tulla tervettä kuontaloa. Olen pysytellyt pitkässä polkassa, koska toistaiseksi tukka ei venyneenä ole kovin kaunista. Mutta pitkän letin päivä koittaa vielä! Aionkin kokeilla miten pitkäksi saan tukan kasvamaan. En ole koskaan pitänyt niitä hirmuisen pitkänä, joten en edes tiedä mihin saakka hiukseni voivat kasvaa. Kattellaan! Värjäämätön hius on myös se ekologisin vaihtoehto, jos vaan oma sävy on sellainen jota jaksaa katsella. Mitä vähemmän tarvitsee hiustuotteita, sen parempi.

Onko sinulla hiusprojekti käynnissä? Vai oletko luonnonhiuksinen?

Ps. Näin paljon asiaa sitä saa hiuksista...

maanantai 10. syyskuuta 2018

Ruskean paluu

Syksy ja värejään vaihtava luonto hiipii meikkirutiiniin. Sen huomaa etenkin poskipunan kaipuuna ja pienenä skarppaamisen tarpeena. Olen taas käyttänyt ripsiväriä, herranen aika. Kuulostaa huvittavalta, mutta pitkän suhteellisen meikittömän kauden jälkeen pelkkä ripsari tuo lookkiin aika paljonkin uutta. En sano että välttämättä parempaa, mutta uutta. Myös tummemmat huulipunat tekevät jokasyksyisen paluun. Nappasin esille vanhan ystävän, eli H&M:n huulipunan sävyssä "008 So cocoa." Muistin taas, kuinka paljon pidän tummanruskeasta huulipunasta. En ole varma onko se enää mitenkään järin trendikästä, mutta samapa tuo. Se toi nassuun ihan eri ilmettä. Ja kesän hikisyyden jälkeen ainakin minä kaipaan uutta ilmettä. Vaikka vieläkin on vähän hiki. Alan epäillä varhaisia vaihdevuosia.

Ruskea huulipuna muuten tekee hampaistani aika valkean näköiset. Erikoinen ilmiö.


Aika no nonsense -tyyppinen meikkihän tämä on. Peitin tummat silmänaluset Joe Blascon valovärillä, joka on muuten huike tuote. Hintava, mutta a bang for your buck, sillä yksi nappi kestää ja kestää ja kestää. Puuteroin kevyesti, mutta muuten en tehnyt sen kummempaa meikkipohjaa. Harjasin ripsiin ripsiväriä, laitoin luomille vaaleaa luomiväriä (Alima Puren Mirage, joka on puhdasta rakkautta!) ja sudin poskille poskipunaa. Highlighteria unohtamatta, daa. Kulmat harjasin rakastetulla I<3Makeupin I Tint my Brows -kulmageelillä (Medium brown). Ja sitten vetelin huulille ruskeaa huulipunaa. Rajasinkin, sillä näin tumma puna alkaa vaatia rajauskynää, etenkin kun ei ole täysmatta. Rajauskynän virkaa toimitti NYXin Suede Matte lip liner, sävyssä Club Hopper (nimi sopii minulle kuin nappi nokkaan, koska olenhan minä melkoinen klubbailija...)



Päivän tuoksu on muuten Stella McCartneyn Stella, tuo syystuoksujen kuningatar jo vuodesta 2005.

Joko syksy hiipii sinun meikkipussillesi? Vai vieläkö pidät kiinni kesästä?