torstai 2. toukokuuta 2019

Huhtikuun loppuneet

Huhkikuu tuli ja meni! Itse kärsin aivan eeppisestä väsymyksestä, joten kuukausi meni osittain vähän sumussa. Sitä se stressin purkautuminen, allergia ja todennäköinen raudanpuute teettää. Lisääntynyt valo on samalla ihanaa ja kamalaa, kun sisäinen rytmi menee pitkäksi aikaa aivan sekaisin. Vaan eiköhän tämä tästä!  Pistetääs peraten huhtikuun loppuneet tuotteet! Ilolla katson tyhjeneviä laatikoita ja myöskin pieneneviä loppuneiden läjiä.


Huhtikuussa loppui tai muuten vaan loppunsa kohtasi 15 tuotetta. 


Beauty Garden - Chamomille Cleanser * (tuote saatu): Tämä tuote ei oikein kolahtanut, vaikka kovasti olisin halunnut. Öljyinen "misellivesi" oli käyttöliitymältään vähän kömpelö. Toimi kyllä miselliveden tapaan, mutten pitänyt ihotuntumasta. Pullon aion hyötykäyttää, kunhan löydän kauniin puisen korkin. Pakkausdesign siis hivelee! En ostaisi itse.

The Body Shop - Tea Tree Squeaky-clean scrub: Sain ystävältäni tämän kuorinnan, koska ei sopinut hänen iholleen. Oma nassuni tykkäsi kuorinnasta, joka oli suhteellisen rouhea ja tehokas. Ei tuote päivittäiseen käyttöön, mutta kerran viikossa käytettynä putsasi ja tasoitti ihoa kivasti. Lääkemäinen teepuuöljyn tuoksu ei ehkä ole kaikkien mieleen, enkä itsekään siinä uida haluaisi. Saattaisin ostaa itse.

Inari - Midsummer Magic Sleeping cream * (tuote saatu): Ylellinen ja erittäin pätevä yövoide. Vaikka ihoni ei ole erityisen kuiva, on se selkeästi ollut janoinen, sillä Inarin voide imeytyi nanosekunneissa. Ja iho oli kiitollinen. Tuoksu oli kiehtova, alkuun en lämmennyt, mutta lopulta pidin. Paksu koostumus levittyi helposti. Jos olisin rahoissani, ostaisin itse.

Vittore de Conti - Bath&Shower gel: Hotellisaippua, joka tuoksuikin kivalta eikä ollut superkuivattava! Käytin kylpyvaahtona. Vanhemmat aina tuovat minulle hotellikosmetiikkaa, ja yleensä hotellikosmetiikka on kuraa. Tämä oli positiivinen yllätys.

Nesti Dante - Rosa Sensuale -palasaippua: Näitä saippuoita hehkutinkin juuri! Kovempi koostumus kestää käytössä pitkään. Miinusta kuivattavuudesta. Muuta pahaa sanottavaa en keksi. Tämä tuoksu ei ollut suuri suosikkini, mutta hyvää keskikastia kuitenkin. Ostan uudestaan, eri tuoksussa tosin.


Essence - Lash Princess Mascara: Lash Princess oli joskus ihan lemppari, mutta nyt se ei oikein pelittänyt. Vai oliko tämä nyt nimenomaan se väärä versio, en ikinä muista kummasta pidän, vihreästä vai violetista. Seuraavaksi varmaan ostan sen violetin ja ihmettelen taas että mitenkäs tämä nyt menikään. Mutta, sopivasti pidentävä ja tuuheuttava maskara, joka ei ennen ole paakkuuntunut. Nyt tuli aika hämähäkkiripset.

Lush - Strawberry Bombshell Lip tint: Kosteuttava ja mukavan tuntuinen huulisävyte. Pigmenttiä aika paljonkin. Nyt en enää kokenut kylmänpinkkiä sävyä omakseni, ja koostumus olikin mennyt huonoksi. Varmasti silti ostan Lushin huulituotteita taas jossain mutkassa, koska pidän niistä.

Lumene - Arctic Glow Lip Oil (100 Hohde) * (tuote saatu): En oikein tykännyt, ihmeellistä lähmää joka vain haihtui huulilta. Ei kosteuttanut tai antanut sävyä, ja maistui ikävältä. Huuliöljytrendi oli kummallinen, en ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä nytkään. En ostaisi, jos vielä myytäisiin.

Guerlain - Palete 5 Couleurs (02 Tonka Imperiale): Voitin luomiväripaletin Ilonan blogiarvonnasta. Tulihan tätä käytettyä, sillä neutraalit ruskeansävyt ovat aina kiva juttu. Olin vaan pettynyt luomivärinappien pigmenttiin, tai enemmänkin pigmentin puutteeseen. Nyt myös oli niihin tullut outo haju, joten roskiin. Harmi, olisin tästäkin halunnut tykätä enemmän. En ostaisi itse.

Essence - BB Beauty Balm Lipgloss (05 Heartbreaker): Mukava sävyttävä huulivoidekiilto, sellainen arjen työhevonen. Oli mennyt härskiksi joten baibai. Saattaisin ostaa uudelleen eri sävyssä.


We Love The Planet - So Sensitive Deodorant* (tuote saatu): Erittäin hyvä deodorantti, ihan kaikilla mittapuilla. Tätä suosittelen sinulle, jonka iho ei kestä ruokasoodaa! Tehokas, riittoisa ja hellävarainen dödö! Käsin levittäminen ei ole bestiä shittiä, mutta aivan sama, itse kestän sen ihan hyvin. Ostaisin itse.

Elizabeth Arden - Green Tea EdT:  Aloin taas pitää tästä tuoksusta todenteolla! Nyt tekisi mieleni jotain teetuoksua! Kirpakka, raikas, virkistävä. Sellainen on Green Tea! Kesto ei ole kummoinen, mutta niin särkyvää on onni tää. Ostaisin uudestaan, ehkä.

Stella McCartney - L.I.L.Y EdP: Tjaa, mahtaakohan olla lakkautettu tuoksu? Oli miten oli, koska rakastan Stellan Stellaa, odotin aikanaan tätä L.I.L.Y:ä kuin kuuta nousevaa. Pettymys oli kova, sillä tämä tuoksu olikin todella unohdettava. Nyt löysin näytteen ja käytin loppuun. Tuoksu toimi ihollani ja siinä on jotain mukavaa "hikisyyttä", johtuneeko tryffeli-nuotista. Mutta jo muutaman käyttökerran jälkeen olin kyllästynyt. En siis näe käyttäväni lilyä. Sori, Stella ja Paul (niin siis, jos nyt et sattunut tietämään, Stella on Paul McCartneyn tytär).

Frantsila - Eteerinen öljy Piparminttu: Piparmintun eteerinen öljy on yksi lempiöljyistäni! Se on monikäyttöinen ja miellyttävä. Kirjoittelen eteerisistä öljyistä vielä jossain kohtaa lisää, lupaan! Ostan uudestaan.

Höylä: Olen ollut näiden Lidlin partakoneiden ystävä jo vuosia. Mutta koska nyt siirryin ihan lailliseen partahöylään, jää näiden muovikikkareiden käyttö historiaan. Ja tosiaan, tähän varteen ei saa pelkkiä teriä erikseen. Pitää aina ostaa uusi varsi, joten nopealla laskutoimituksella sitä jätettä syntyy aivan saakelisti.

--

Sellaisia! Mitäs, mitäs? Onko joukossa jotain kiinnostavaa? Vai ihan peruskauraa?

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Zero waste beauty essentials

Matka kohti low waste elämää jatkuu! Kauneudenhoito on mielestäni se mukavin ja helpoin alue toteuttaa vähäjätteisempää "ideologiaa". Kokosin tähän kirjoitukseen muutaman toimivan, edullisen ja kiltin kikan. Osa näistä on täysin zero waste, osasta tulee pientä roskaa. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti, sillä ihan tosissaan, tämä on mukavaa puuhaa!



Bentoniittisavi. Olen kasvonaamioiden ystävä, sillä olen puhtaan ihon ystävä. Bentoniittisavi on todella tehokas ihon puhdistaja, ei sovi heikkohermoisille hehe. Sekoitan naamion vedestä ja savesta, muovilusikalla tai puisella syömäpuikolla, sillä huom! Ei tule käyttää metallisia lusikoita bentoniittisaven kanssa. Sekoittaminen on hiukan työlästä, sillä savi paakkuuntuu helposti. Mutta naamio tuntuu iholla kerrassaan mukavalta ja on niin tehokasta, että kestän tämän pienen vaivalloisuuden.

Kannattaa muuten varautua siihen, että ekojen käyttökertojen jälkeen iho alkaa puskea kuonaa ulos. Omaan nassuun puhkesi pientä finniä ihan huolella. Käytön jälkeen iho voi myös punoittaa. Mutta lopussa kiitos seisoo, sillä naama on muutaman kerran jälkeen puhdas ja ihanan värinen.

Etikkahuuhde.  Joskus tekee mieli jättää purkista tuleva hoitsikka tai hoitoainepala väliin, joten etikkahuuhde on ihan loistava juttu! Se antaa hiuksille kiiltoa ja pehmeyttä, sillä etikka sulkee hiussuomut. Kuontalo jää helposti hallittavaksi, ilmavaksi ja runsaan tuntuiseksi. Minulla on etikkahuuhteen ansiosta ollut paljon hyviä hiuspäiviä! Palashampoon jälkeen tukka voi jäädä vähän lähmäiseksi, joten etikkahuuhde on oivallinen apukeino senkin taltuttamiseen! Sekoitan purkissa hyvin vapaalla otteella omenasiideriviinietikkaa, vettä ja halutessani eteeristä öljyä (noin puoli desiä kumpaakin.) Hiusten pesemisen jälkeen kaadan seoksen hiuksiin. Joskus huuhtelen sen vielä lyhyen vaikutusajan jälkeen pois, etenkin jos pesen hiukset aamulla. En halua tuoksua suolakurkulta.


Ben & Anna -deodorantti (tuote saatu Organic Houselta.) Sanotaan se heti kärkeen: minulle eivät ruokasoodapohjaiset dödöt oikein sovi. Saan tästä välillä allergista ihottumaa: herkät kainaloni alkavat punoittaa ja jopa poltella. Kerran pari viikossa käytettynä ongelmaa ei ole, mutta päivittäinen käyttö nou nou. Halusin kuitenkin vinkata tästä deodorantista, sillä se toimii muuten erittäin hyvin. Hajut pysyvät kurissa moitteetta ja onhan tuo pahvipakkaus aivan loistava. Ben & Anna -deodoranteissa on ihana tuoksuvalikoima, joten niitä löytynee moneen makuun. Itselläni on Indian Mandarin, jossa on mukavan makeanraikas ja vieno sitrustuoksu. Jos siis luonnollinen ja zero waste deodorantti kiinnostaa, pidä mielessä pahvipakkaukseen pakattu Ben & Anna -deodorantti.

Inkuto mustasaippua. Okei, onhan tämä pakattu ohueen muovikääreeseen, mutta pitkässä juoksussa ohut muovikääre ei ole kovin paha rikollinen. Saippua pesee ihon tehokkaasti, ja perskutarallaa, ei sitä turhaan hehkuteta. Alkuun sain tästäkin pientä finniä ja punoitusta, ja saippua tuntui iholla sangen tehokkaalta. Mutta ongelma loppui viikossa ja iho alkoi tykätä. Firman perustaja on muuten aivan ihana tyyppi. Ps. Kainaloideni pigmenttihäiriö vaaleni kun kokeilin käyttää saippuaa myös niiden pesuun. Oho.


Nesti Dante -saippuat. No niin, no, nämä saippuat eivät ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja todella voimakkaasti parfymoituja. Paperiin pakatut palasaippuat ovat kuitenkin vegaanisia ja niissä käytetty pahis, eli palmuöljy, on kestävän kehityksen periaatteilla kasvatettua. Ja yksi pala kestää todella pitkään. Lisäksi Nesti Danten taustatarina ja yhä perustajan perheen omistuksessa oleva yritys on ihana yhdistelmä ylellistä ja sympaattista. Firma kiinnittää huomiota kestävän kehityksen mukaiseen viljelyyn ja tuotantoon.


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: partahöylä! Tilasin vihdoin partahöylän, joka on pitkäikäinen ja ekoystävällinen keino ajella kroppaa ja naamaa. Naked Necessities -merkkinen höylä on lisäksi niin kaunis, että tuntuu melkein rikolliselta. Ei palaakaan muovia, ja metalliset terät voi laittaa metallinkierrätykseen. En osaa vielä sanoa kuinka pitkään yksi terä kestää käytössä, mutta sanovat että pitkään. Joten: jos on pakko olla karvanatsismin orja, voi sen tehdä hiukan ympäristöystävällisemmin. Kainaloitani en silti ajele, pois se minusta. You gotta fight the powers that be! Ajattelin kirjoittaa tästä tarkemmin myöhemmin. Tilasin höylän Plastic Free Picks -verkkokaupasta. 

Siinäpä muutama poiminta tähän hetkeen! Seuraavaksi kerron diy ja zero waste kasvovedestä sekä kuivashampoosta. Haluan kuitenkin ennen sitä testailla niitä rauhassa ja katsoa josko resepteissä olisi parantamisen varaa.

Kiinnostaako zero/low waste? Onko joukossa jotain mistä haluat kuulla lisää? Voin avautua kommenteissa. 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Maaliskuun loppuneet -19

Varoitus! Nyt seuraa jotenkin kärttyisä kirjoitus. En tiedä millä jalalla sitä noustiin sängystä, mutta neiti on hyvin tirheänä tänään. Seuraavaan kirjoitukseen mennessä olen toivottavasti paremmalla tuulella. Mutta, loppuneita, olkaa hyvät.


Maaliskuussa tuntui ettei tyhjene mikään, ja kieltämättä aika tällainen pienten pakkausten kokoelma nytkin. Ei haittaa, ei voi pakosti lutrata. Pari juttua taisin taas antaa eteenpäin, jos oikein muistan.



Method - Hummingbird garden nestesaippua: Ihanan tuoksuinen saippua! Methodit ovat sellaista toimivaa peruskauraa minun silmissäni. Kesti käytössä pitkään, koska oli keittiösaippuana. En perusta enää nestesaippuoista, joten en varmaan osta uudestaan.

Avon - Planet Spa Fantastically Firming Neck & Chest Serum*: Tissiseerumi ei, kas kas, tehnyt yhtään mitään. Ei kiinteyttänyt tahi kosteuttanut. En ostaisi itse.

Gliss - Fiber Therapy Bonding conditioner: Kelpo hoitoaine! Teki tukasta pehmeän ja vahvan tuntuisen, tuoksui ihanalta. Ostaisin uudestaan, jos en löytäisi eettisempää vaihtoehtoa.

Bottega Verde - Lootuksenkukka deodorantti: Alumiiniton ja soodaton dödö oli kyllä hellävarainen, muttei kovinkaan luotettava. Märkä tunne kainaloissa ei hotsita, ja mieluummin olen ihan ilman dödöä kuin lähmäisin kainaloin. En osta uudestaan.


Boho - Compact foundation ((Beige Dore)*: Tykkäsin! Voisin ostaa vaaleammassa sävyssä! Kosteuttava, kuultava, nätti meikkivoide. Hiukan tahmea levittää, mutta lopussa kiitos seisoi. Jälleen kerran, vain glooriaa Boholle!<3 Suurmmaksi osaksi pahvisen pakkauksen hävittäminen on helppoa: sen kun repii osat irti toisistaan ja laittaa oikeisiin kierrätysastioihin.

MAC - Eye shadow (Deep Cravings): Tällä napilla alkoi olla ikää jo niin paljon, että menköön herransa lepoon. Yllättävän huonopigmenttinen! En ostaisi itse.

Inika - Liquid Foundation*: Miksiköhän olen tätäkin meikkivoidetta varastoinut? Sävy on niin tumma, että minun naamassani kävisi black facesta. Roskiin, siis. En ole edes kokeillut.

Joe Blasco - Orange Highlight*: Erittäin toimiva ja e-rittäin riittoisa peitevoidenappi. Olisi ollut kiva käyttää ihan loppuun, mutta koska ikää alkoi olla ja haju muuttui, ei auta kuin sanoa adjö. Voisin ostaa itse. Joe Blasco on cruelty free, muuten.

Neogen SUR.MEDIC - Intensive Firming Sauce Modeling Mascream: Jösses mikä nimihirviö! Ja mikä pettymys, eihän tämä jähmettynyt kumimaiseksi iholla, vaikka niin lupailtiin. Mähmä valui pitkin pieliä ja paitakin meni pilalle. Turhaakin turhempi tuote, josta syntynyt jätteen määrä nolottaa ja ketuttaa ihan huolella. Erilliset pakkaukset oli pakattu valtavaan muoviseen tötsään, mukana myös spaatteli (sen kyllä säästin, koska on näppärä jatkossakin.) Entä ne vaikutukset? No enpä osaa sanoa, kun päällimmäinen tunne on vaan että kyrpäsee. Sain kosmebloggaajien boksivaihtareissa. K-Beauty ei vieläkään vakuuta.

Dermalogica - Multivitamin power recovery masque: Naamio kosteutti ja tuntui rauhoittavankin, mutta kun se muovinen haju! Tuoksuttomien tuotteiden ongelma on aina tämä, että haisevat "kuin taivaisiin." En ostaisi itse, en vakuuttunut. Sain myös tämän kosmebloggaajien boksivaihtareissa.

Lush - Flowering Tea Bath dunk: Sain vain Brittimarkkinoille suunnatun kylpyvaahtopalan veljeltä ja kälyltä tuliaisiksi viime vuonna. Appelsiininkukkaa, nerolia ja ruiskukan kukintoja.. Ah! Ihana kylpyvaahto, josta riitti moneen käyttökertaan. Tuoksu oli lumoava. Ei lainkaan ätälä vaan kukkainen, vahva, rentouttava ja naisellinen, sanan parhaassa merkityksessä. Plus teepussin muotoinen pala oli lystikäs, vaikka olikin mennyt rikki reissussa. Ostaisin itse ja uudestaan, aivan ehdottomasti.


Guerlain - Mon Guerlain EdP: Tjaa, no olisikohan tässä Guerlainin turhin tuoksu? En keksi tästä mitään hyvää, mutten mitään pahaakaan sanottavaa. En keksi mitään.

Dior - Eau Sauvage Cologne: Nam! Tykkään originaalista Eau Sauvagesta, ja myös tämä muutaman vuoden takainen kesäflankkeri ihastutti. Ei ehkä niin vahvan omintakeinen, mutta kerrassaan raikas ja miellyttävä. Nuuhkisin mielelläni jonkun muun iholla, myös haha oho. En usko ostavani itse, koska ei tämä kuitenkaan ole sellainen tuoksu, jota ilman en voi elää. Ps. Ei nyt sekoiteta tätä siihen Johnny Deppin mainostamaan Sauvageen. Se on aivan pirun hirveä.

Roberto Cavalli - Paradiso EdP: HYI. Cavallin tuoksut ovat yleensä aivan karseita, ja niin tämäkin. Kertakokeiluksi jäi. Valkoisia kukkia, paljon.

Kiehl's - Fig leaf & Sage Aromatic Mist: Aah, tämä oli ihana. Niin outo ja poleeminen (aika paljon tästä kuuli kommenttia, että onpas karsea/outo) ja minähän nautin. Joskus vielä hankin viikunaisen tuoksun. Ei myydä enää, enkä ostaisi koska L'Oreal jne.

Valentino - Rock'n'Rose EdT: Hmm. Siinä kaikki. Tällä on ikää varmaan 10 vuotta, enkä muista edes kokeilleeni. Nyt oli aika viinainen. 

Dior - Miss Dior Eau de Toilette: Miss Diorit (paitsi se ihan aito ja alkuperäinen sieltä 1950-luvulta!) eivät ole koskaan osuneet minun hajuhermooni. En edes muista miltä tämä tuoksui tai mikä
flankerin flankerin flankeri tämä oikeastaan oli! Pah!

Ralph Lauren - Pony 3: Kamalan kirkas ja iloinen tuoksu. En ostaisi.

Marc Jacobs - Daisy: Hyvästi nuoruus! Vähän haikeillen heitän Daisyn menemään, mutta samalla tiedän, että meidän tiemme ovat eronneet jo aikoja sitten. 18-vuotias Fanni rakasti Daisya ja käytin tätä monta pullollista. Nyt silmäkulmaan tirahtaa kaihoisa kyynel. (Tosiasiassa kiitän Luojaa päivittäin siitä, etten ole enää 18.) Daisy on kerrassaan ihanan viaton ja nuorekas tuoksu. Jos minulla olisi lähipiirissä nuori nainen, hankkisin tälle Daisyn. Ja nimenomaan tämän alkuperäisen; kaikki myöhemmin tulleet eivät kiinnosta minua tippaakaan. En usko hankkivani uudestaan.

(Hei muuten, perään disclaimer: monesti olen kiinnostunut siitä onko tuote eläinkokeilla testattu vai ei, mutta tuoksujen kohdalla saatan ummistaa silmäni. Je suis une pile of poo!)

Huhkikuu! Kevät on saapunut, ihanaa. Rakastan kevättä, vaikka allerginen olenkin. Onko joukossa tuttuja tuotteita?

*merkityt tuotteet saatu

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Viikon välkähdykset III

Kuukauden tauko, no haha, apua. Helmikuun puolen välin jälkeen tahti on vähän hidastunut. Olen tehnyt töitä ja lopun aikaa vähän tuijotellut seinää. Mutta on tähän jotain pientä mahtunut silti.



Vietin valmistujaisjuhlia. Ilta oli ihana ja juhlat ylittivät odotukseni. Tunnelma oli lämmin ja rakkaudellinen. Olen vieläkin vähän häkeltynyt siitä miten paljon elämässäni on ihmisiä, jotka järjestivät aikaa tullakseen juhlimaan kanssani. Erityisesti perheeni näki paljon vaivaa. Sain ihania sanoja, lahjoja ja läsnäoloa. Tanssimme huutokatrillia (parasta!) ja veljeni kavereineen soitti musiikkia. Söimme linssikeittoa ja joimme simaa. Pidimme juhlat seurakuntani tiloissa, ja oli mahtavaa viettää isoa iltaa ns. kotioloissa. Juhlien jälkeen istuin huoneeni lattialla, luin saamiani kortteja ja itkin räkäitkua. Kokemus siitä että on rakastettu, hyväksytty ja arvostettu teki aika hyvää sielulle. Hyviä kuvia juhlista ei juurikaan ole, en kerennyt keskittyä puhelimen räpläämiseen. Kunnon kuva asusta ja etenkin seppeleestä olisi ollut jees, mutta näkyvät ne näistäkin. Äiti oli teettänyt minulle laakeriseppeleen, koska kyllähän maisterilla pitää seppele olla.



Isältä ja äidiltä sain pronssisen Kuutar-riipuksen, pikkuveikalta korvikset. 


Pastoriltani sain Oswald Chambersin Parhaimpani Hänelle alkukielellä. Aika erityinen lahja, joka on ollut kovassa luvussa.

Graduohjaajani antoi minulle Sankaritarinoita tytöille. Taas, olin otettu.

Ystäväni Aaro oli muokannut minusta Fandalfin ja Faladrielin. Nämä ovat aivan sairaita! Ah! 

Olen muutenkin viettänyt aika paljon aikaa Suhella. Rakastan seurakuntaani. Niin se vaan on.


Raakkasin vaatehuoneen läpi nyt kolmannen kerran tänä vuonna. Ja lisää tavaraa menee kiertoon. Se, etteivät hyllyt enää tursua tavaraa tuntuu ihanalta.

Olen pukeutunut todella yksitoikkoisesti (mustiin) farkkuihin ja mustaan paitaan. Nyt tarkoituksena olisi löytää eettisesti ja ekologisesti tuotettuja peruspaitoja. Neuletrikoo on suosikkimateriaalini. Saa vinkata! Eipä tämä vieläkään kaksinen muotiblogi ole, kuten allaolevat kuvat todistavat.



Olen kävellyt aika paljon. Nyt kun minun täytyy maksaa normihintaa HSL:n palveluista, olen tullut pihiksi. Koska elämä pyörii juuri nyt aika pienessä piirissä, eli Pasila-Kallio, on käveleminen oiva vaihtoehto. Haaveilen pyöräilykelien alkamisesta. Onneksi ratikalla kulkeminen on hiukan halvempaa, ja periaatteeni on, että jos ratikalla ei pääse en edes mene. Vitsi vitsi, mutta on siinä valitettavasti pieni totuuden siemen.


Minulla on ollut paljon hyviä hiuspäiviä, kiitos etikkahuuhteiden. Niistä lisää myöhemmin.

Sydämen asialla alkoi taas Yleltä. Olen onnellinen. Saatoin itkeä tirauttaa onnenkyyneleitä ekan jakson aikana, mutta ei siitä sen enempää.


Koin uskomattoman yllätyksen, kun eräs japanilainen Instakaverini lähetti minulle kuvan, jonka oli tehnyt minusta. Käsittääkseni tämä on grafiikkavedos. Olen todella otettu, että minulle täysin vieras ihminen, joka tuskin ymmärtää sanaakaan mistään höpinöistäni, on tehnyt minusta niin kauniin ja söpön kuvan. Elämä, se sentään on hassua!

Ja niin, aivan! Aloitin tammikuussa uuden työn yhden lauluyhtyeen taiteellisena johtajana. Työ on mukavaa ja palkitsevaa, ja näköjään tämä lauluyhtyeskene on se mitä nyt aikuisena teen. Ei haittaa. Yhtyeen treenitilassa on maailman kauhein vessa. Siksi nämä upeat vessaselfiet.
Kuukauden aikana olen kuunnellut aika paljon musiikkia, kas kas, ja tehokkaimmassa soitossa on ollut The Weather Stationin All of it was mine -albumi.


Mitäs sinne? Toivottavasti kaikki on hyvin. Hei, kevät koittaa!

torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuun loppuneet -19

Helmikuussa tyhjeni/pilaantui/roskiin lensi aivan jäätävä läjä tavaraa. Pistin myös kiertoon muutamia juttuja, enkä enää edes muista mitä. Kertoo ehkä omaa kieltään siitä, miten paljon olen arvostanut omistamiani tuotteita.



Biozell - Silver dry shampoo: Parempi kuin Biozellin "normaali" versio. Imi rasvaa, antoi mukavaa rakennetta ja sävy tosiaan oli hopeinen. Kului tyhjäksi nopeasti ja tuoksu oli epämiellyttävä. En ostaisi itse.

Urtekram - Nordic berries Body lotion: Urtekram on takavuosina jäänyt tutkani ulkopuolelle, mikä on erikoista. Tämä oli oikein hyvä vartalovoide. Saattaisin ostaa täysikokoisen.

Lavera - Basis Sensitive Firming body milk: Niin ikään Lavera on jäänyt tutkani ulkopuolelle, mutta enpä tästäkään ollut vakuuttunut. Ihan peruskiva voide, mutta tuoksu oli vähän epämiellyttävä. En ostaisi.

Zuii Organic - Flora Luminizing Creme: Zuiin tuotteet ovat olleet ihania, mutta tämä herätti kysymyksiä. En oikein tiedä mihin tätä olisi pitänyt käyttää, ainakin jos on talvenkalvakka. Kesällä  tällainen hohtovoide ehkä voisi näyttää iholla ihan hauskalta, mutta nyt lopputulos oli semisti hohtava umppalumppa. En ostaisi.


Missha - Pure Source pocket pack (Lotus Flower): Mukava naamio, joka tuli kosmebloggaajien boksivaihtareista. Kuivui todella töpäkäksi kalvoksi, tuoksui hauskan hiusgeeliseltä (oikeasti, tuoksu oli jotenkin nostalginen) ja ihosta tuli kirkas ja sileä. Repiminen oli mukavaa puuhaa, koska naamio tarrasi ihoon ihan kunnolla. Ah, miten tyydyttävää! Hiukan vaan tästäkin tulevan jätteen määrä ärsyttää, joten en osta itse.

Dior - Pores Away Pink clay mask: Luxuriöösiä kosmetiikkaa, joka ei kuitenkaan ollut yhtään sen kummempaa kuin halvemmat sisarensa. Tuoksu sentään oli mukava. En ostaisi.

Iroisie - Masque de beaute fraicheur intense*: Aivan ihana väsyneiden aamujen pelastaja! Kiinteytti, kirkasti ja freesasi ihoa. Ylellinen luonnonkosmetiikan tuote, saattaisin ostaa itse, jos huomaisin tälle todellisen tarpeen. Tällä hetkellä tuntuu, että jos sitä mieluummin nukkuisi. Saattaisin ostaa itse.


Lumene - Matt Touch Syväpuhdistava turvenaamio: Tämä naamio on osastoa "elettiinpä ennenkin." Ei tosin kauhean hyvin, sillä naamio ei ollut erityisen toimiva. Tämä oli Raumalla saunakäytössä, ja kesti iäisyyden. Haju oli kamala, eikä ihokaan tullut sen puhtaammaksi. Eipä tätä enää myydäkään.

Yves Rocher - Pure Calmille Cleansing Micellar oil: Näppärä puhdistusöljy! Kaikki hehkuttavat, niin minäkin. Ostanen uudestaan.

Mádara - Detox Blackberry white clay facial soap: Oikein hyvä kasvosaippua. Toimiva työhevonen! Ostan uudestaan.


Lush - Christingle Kiinteä vartalonhoitoaine: Jäin ihanan Lush-myyjän uhriksi alennusmyynneissä vuosi sitten. Tuotteen tuoksu oli huikea, mutta en vaan koe kuuluvani suihkussa käytettävien vartalovoiteiden kohderyhmään. Kiinteässä olomuodossa ei tosin ollut mitään napinan aihetta, toimi hyvin. Kausituote, en osta uudestaan.

Lush - Breath of God EdP: Yksi lempituoksuistani! Loppua kohden tuoksu vähän muuttui, eikä suinkaan parempaan suuntaan. Breath of God on ihanan outo tuoksu, ja sain siitä ristiriitaista palautetta. Minulla on vielä kiinteä versio, jota käyttelen oikein mielelläni. Saatan ostaa uudestaan, joskus hamassa tulevaisuudessa.

Kiehl's- Original Musk EdP: Ja sitten se lempituoksuni, ikinä. Itken verisiä kyyneleitä, koska L'oreal jne. Mietin jopa periaatteistani luistamista, koska elämä ilman Original Muskia on harmaata. Pentele kun pitää olla niin älyttömän "eettinen" ihminen. ("Eettinen", koska itsekäs paskahan se minäkin olen.)




Essence - Tint & Colour Shot (04 Magic calmness): Huulistain muuttui loppua kohden limaiseksi mönjäksi, onneksi tuubissa ei ollut tuotetta jäljellä kuin nimeksi. Pieni pakkaus kuluu loppuun nopsaan. Mukava huulituote, voisin ostaa uudestaan, tosin tarvetta tuskin hetkeen ilmenee.

Benefit - Sunbeam: Ei mitään käryä tuotteen toimivuudesta. Pieni purtilo on lojunut laatikossa pitkään. Meinasin kokeilla kasvoille, mutta olikin tyhjä. Miksikä niin olen hillonnut? Luojakaan nähköön. En ostaisi.

Dior - Dream Skin perfect skin creator: Tai ööh, mikä lie tuotteen nimi. Jos näytepaketissa lukee asiaa tuhansin kielin, on vähän vaikea ottaa selkoa. Silikonista oli. Siinäpä se. En ostaisi.

L'Occitane - Ultra rich face cream: Jos olisin yhtään kuivaihoisempi olisin ihastuneempi. Nytkin toimi yövoiteena ihan hyvin, mutta taisi lopulta olla eineen verran liian raskasta kreemiä, sillä iho alkoi kukkia. Ihana tuoksu! En ostaisi.

Avon Mark. - Liquid lip lacquer matte (Head turner): Niin siis tällainen testipakkaus huulipunaa on maailman epäkäytännöllisin idea. Ihan kiva sävy ja suht mukava huulituntuma. En ostaisi.



Lisäksi roskikseen lensivät nämä ikivanhat ja nuhjaantuneet tuotteet:

Isadora - Waterproof Gel eyeliner: Hehee, tämä eyeliner on ajalta kun aloin innostua meikkaamisesta. Turkoosi silmämeikki sopii meikälle todella hyvin, mutta ei vaan ole tullut käytettyä. Roskiin siis. Tämä eyelineri oli tosi kestävää kamaa, joten sikäli voin suositella, jos tätä nyt myytäisiin. En osta uudestaan.

Lumene - Wild rose lipstick, sävyt 18 Lupiineja sekä 70 Kuulaus: Nämä olivat hyviä punia, mutta sävyt täysin vääriä minulle. Ei valmisteta enää, joten sepä siitä.

Lumene - Rasberry Miracle Lipstick (03 Kukkiva maa): Voi, nostalginen Rasberry Miracle! Rakastin näitä punia, ja yksi löytyykin vielä laatikosta. Tämä sävy oli ihana "my lips but better" ja rokkasin punaa aikanaan tosi paljon. Sori vaan Lumene, mutta tykkäsin susta ennen enemmän. Mietin juuri, olenkohan ostanut yhtäkään Lumenen tuotetta pariin vuoteen, vaikka ennen olin Lumene-tyttöjä henkeen ja vereen. Höh.

H&M - Hello Kitty Blusher stick (Light pink): Ja sitten päästäänkin todellisen arkeologisen löydön äärelle! Olen ostanut tämän varmasti 10 vuotta sitten. En oikein tiedä mistä mystinen "poskipuna"puikko nyt tupsahti esille, mutta roskiin lensi välittömästi. Glitterpuikko, jossa ei ollut kovin kaksinen glitter, mihin tätä olisi pitänyt käyttää?

TanworX - Tan maintainer: En ole kummoinenkaan rusketuskuningatar, enkä osaa sanoa mistä tämä voide on laatikkooni tupsahtanut. Sen tiedän, etten käyttänyt kertaakaan ja nyt oli mennyt pilalle. Voide oli muuttunut iljettäväksi nesteeksi, hyi. En ostaisi, en käsitä, häh.

Essence - Make be brow duo eyebrow powder (01 Mix it blonde!): Olihan tämä jo kuopalla, mutta puuterimaiset kulmatuotteet eivät ole kiinnostaneet enää aikoihin. Lisäksi pinta oli kerennyt kovettua, eikä napostele raaputtaa. En osta uudestaan.

Seppälän valkoinen kajalkynä: Muinaisten muistelu jatkuu. Olen historian ystävä, ja rip Seppälä.

Essence - Velvet Stick Matt Lipcolour (04 Cherry crash): Kynämuotoon pakattu huulipuna ei vaan ikinä toimi, koska se teroittaminen on paholaisesta. Ja vaikka puna muuten olikin mukava kaikinpuolin, oli tämä epäkäytännöllisyys minulle liikaa. Tosin ajatuksenahan tällainen olisi ehkä aika ekologinen, jos siis olisi täysin puinen pakkaus? En osta uudestaan.

Avon - Ultra glazewear Lip gloss (Clear)*: Kaksi syytä, miksi jäi käyttämättä: 1. Maistui muovilta, 2. En ole valmis huulikiiltoihin, vieläkään. Huulituntuma oli ihan mukava, aika liukas eikä lainkaan liian tahmea. Mutta kun ei niin ei. En osta itse.

Boho - Nail Polish (VA022 Rose poudre)*: Bohon kynsilakat ovat ihania! Tämäkin oli, mutta pullon pohjat ehtivät kuivahtaa. Täydellinen, puuterinen vaaleanpunainen. Ostaisin itse.

+ 4 muuta kynsilakkaa, joiden mielenkiintoisuus minun kirjoissani pyöreä 0.

Semmoinen läjä! 33 kipaletta kohtasi loppunsa. En käsitä mistä tätä tavaraa vaan tulee. Argh.

Onko joukossa tuttuja tuotteita? Ystäviä? Vihollisia?

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Jeffree Starin Birthday Suit, eli kuinka lumiukko tuli porstuan puolelle

Laillinen meikki ansaitsee nykyaikana ihan oman postauksena! Koska onhan tämä historiallista, että jaksoin vetäistä ihan rajaukset silmiin. Olo oli mukava, tosin meinasin koko ajan unohtaa silmämeikin olemassaolon, ja hieroskelin silmiäni ahkeraan. Illasta meikki olikin pitkin poskia, hups. 


Silmiin vetelin Essencen vedenkestävää nestemäistä eyelineria, joka ei enää tunnukaan niin mahtavalta kuin aikoinaan. Jälki on vähän epätasaista, joten rajauksesta tulee reunoilta röpelöinen, ja asiaa pitää paikata tekemällä paksumpaa viivaa. Ärsyttävää. Pehmensin lopputulosta MACin Deep Cravings -luomivärillä, joka alkaa olla niin vanha, että yllätyin sen olemassaolosta.


Huulipunan virkaa toimitti Jeffree Starin Velour Liquid Lipstick, sävyssä Birthday Suit. Ystäväni oli ostanut punan itselleen, mutta se hapettui (true story!) ja sävy oli lopulta väärä. Omilla huulillani hapettuminen oli oivallinen homma, sillä tuubissa sävy oli ehdottomasti kamala. Hapettumisen jälkeen sävystä tuli puuterinen nudehtava vaaleanpunainen. Puna on vegaaninen, cruelty free ja ennen kaikkea, gluteeniton. Kyllä. (En siis suinkaan pilkkaa keliaakikkoja, naurahdin vaan, sillä eipä ole ennen tullut vastaan mainintaa punan gluteenittomuudesta.)

Jeffree ei voisi minua vieläkään vähempää kiinnostaa, mutta tottahan otin punan vastaan, koska all for science. Saanko olla rehellinen? Ai en? No sori siit, aion olla silti. Nimittäin en ihan ymmärrä miksi näitä punia hypetetään. Lopputulos on tosi kuiva ja muuttuu huulilla ajan myötä vieläkin kuivemmaksi. Ja puna näyttää todella saharalta, mikä ei ole mieleeni. Ei sentään mene fliiteiksi, ja se on ihan hyvä. Sävy on kivasti sex kitten ja kyllä tätä käytettyä tulee. Jos päälle laittaa hiukan huulirasvaa, on tuntuma mukavampi. Ja punan pakkaus on "positively ghastly" eli todella mauton. Nestemäiset huulipunat eivät vaan ole minun juttuni, terkuin Vanhanaikainen(ko)?



Tuntuupa freesiltä välillä meikata, eli silloin kun se sattuu huvittamaan. Nyt voinkin vedellä lähes nakulla naamalla seuraavan viikon.

Ostin muuten uuden peilin, kun vanha meni hajalle. Rikotan peilejä aika usein, joten seitsemän vuoden satseja on edessä aika monta. Onneksi onni tuntuu olevan myötä, oli melkoisen hyvä tukkapäivä. Peili on tosi viehko, kehtaa pitää esillä. Tigeristä ostin.


Oletko Jeffreen punien ystävä? Katsoin pari kaverin videota. Aika, öh, moisia. Olenpas tänään tirheällä tuulella. Hormonit, hormonit. 

maanantai 18. helmikuuta 2019

Kohti minimalismia?

Minimalismi, tuo ah niin trendikäs sana! Ja mikäpä jottei, sillä tietynlainen Nuuskamuikkuilu tuo mielenrauhaa. Konmarittaminen on ollut trendikästä jo jonkin aikaa, ja onkin varmasti ihan toimiva metodi. Itse vaan kavahdan siihen liittyvää henkisyyttä, joka tuntuu minulle täysin vieraalta ja sopimattomalta. Sen sijaan ihan järkiperäinen minimalismi vetoaa minuun kovasti. Sillä kuten aiemmin olenkin jo paasannut, yletön tavaramäärä ahdistaa. Ja haaliminen on vaan ympäristön kannalta kuormittavaa. Meillä on jatkuva tarve hankkia aina vaan lisää. Se on loputon kehä. En toki omassa elämässäni usko siihen, että vain passilla ja hammasharjalla tulee toimeen, enkä koe mielekkäänä esimerkiksi sitä, ettei minulla olisi levyjäni tai kirjojani. Omalla kohdallani minimalismi ei olekaan sitä, etten omista mitään. Mutta mikä on tarpeen ja mikä ei? Tätä olen pureskellut paljon.

Tässäpä oikeastaan se meikkipussi, jolla tulisin oikein hyvin toimeen.
Jokin tumma luomiväri satunnaisten rajausten tekoon tosin unohtui. 
Katsoin viime viikolla Netflixistä dokumentin nimeltään Minimalism - A documentary about the important things. Se oli ravisteleva kokemus. Järkiperäinen, kiihkoton ja silti todella syvällinen dokkari sai minut ajattelemaan suhdettani tavaraan. Että olen ennen ostanut tunteellisesti, lohduttaakseni itseäni tai jotain ihanneminää ajatellen. Se on varmasti aikanaan ollut aika luonnollinenkin tapa reagoida elämän synkkyyteen. Että ostamalla uuden huulipunan on saanut edes hetkellisesti lohtua tykyttävään pahaan oloon. Kosmetiikka oli pahimman masennuksen aikana minulle ihan oikeasti tärkeä juttu. Mutta nyt haaliminen vähän nolottaa.

Uuden ostamisesta saatu onnentunne on kovin lyhyt. Se erikoisen värinen huulipuna jäi lopulta laatikkoon pölyttymään ja luomivärit koskemattomiksi. Vaatteet kaappiin tai ryppyyn lattialle. Olen joutunut toteamaan, että ehkä olenkin nykyisin se tyyppi, joka käyttää päivittäin punaista huulipunaa. Tai, jos oikein villiksi heittäytyy, viininpunaista tai nudea. Miksi minun siis pitäisi omistaa jokin hullun värinen puna? Miksi minulla on todella monta luomiväripalettia tai -nappia? En käytä niistä edes puolta. Tai miksi ostan vaatteita ihanneminälle, joka on kukkamekkoon ja valkoiseen pellavaan pukeutuva luonnonlapsi. Olen ehdottomasti ja valitettavasti luonnonlapsi, mutta en pukeudu kukkamekkoon, enkä missään nimessä valkoiseen. Minulla on melkein aina farkut ja musta paita päällä. Ja niissä vaatteissa koen oloni mukavaksi ja kotoisaksi. Pukeutumistyylini on oikeasti aika minimalistinen ja tavanomainen. Utilitaristinen, jopa. Ne ihanneminän vaatteet jäävät lojumaan kaappiin. Ne ovat ihania, mutta ne eivät ole minua. Ne ylläni minulla on vaivaantunut olo. Ne saavat aikaan ahdistusta, kun kaappi on täynnä ja silti ei ole mitään päällepantavaa. Tarvitsenko oikeasti useat farkut? Enkö mieluummin omistaisi parit hyvät, joita on ilo käyttää? Pitääkö minun hankkia kaappiini kaikkea ihan kivaa ja trendikästä, jos vaikka kuitenkin tulisi käytettyä, vaikka tiedän jo kaupassa, että no no senor. (Ja sitten se suuri kysymys: miksen heitä näitä reikäisiä alkkareita menemään.)



Ostaminen ja omistaminen saattaa tuoda hetkellistä iloa, kunnes pian täytyy taas saada ostosfiksit ja ostaa lisää. Mikä noidankehä! Ja luopuminen, se on hankalaa. Tavarasta tulee suojamuuri, ja uudesta tavarasta ihanne. On vaatinut todella suurta ajattelutavan muutosta ja raskailta tuntuviakin valintoja päästä näinkin pitkälle. Ja näinkin pitkällä olen kesken ja sorrun ihan idioottimaisiin juttuihin.

Tyhjensin vaatehuonetta ja ihan valtava läjä vaatteita meni kellariin. Se tuntui hetken aikaa ikävältä, mutta lopulta olo oli puhdas. En edes muista mitä pistin pois. Tyhjensin meikkilaatikkoa, ja laitoin useamman luomivärin pois. Aion antaa ne eteenpäin ystäville. Seuraava askel on myydä ja lahjoittaa ylimääräiset vaatteet. Parissa Facebookin kirppisryhmässä olenkin onnistunut pistämään rojua kiertoon. Ja jo nyt tuntuu, että olen saanut elämääni kirkkautta ja rauhaa. Ja on upea oivallus, etten koe tarvitsevani mitään. Ei ole ihanneminää, jolle ostaa vaatteita. On Fanni, joka tykkää tylsästä. On Fanni, joka viihtyykin laadukkaissa perusvaatteissa. On Fanni, joka käyttää aina samaa huulipunaa. Ja silti, on Fanni, joka rakastaa kirjojaan, levyjään, vaatteitaan, kasvejaan, hajuvesiään, astioitaan, huonekalujaan ja kenkiään. Konmarin "spark joy" on tässä kohtaa ihan hyvä ajatus. Ne asiat, jotka saavat minussa aikaan iloa, saavat jäädä. Muu joutaa pois, ja se tuottaa vasta tuottaakin ihan valtavaa iloa. Minun ei tarvitse tarvita tavaraa. Tarpeeni ovat aivan muualla, haluan rakkautta ja mielekkyyttä. Haluan olla vähemmän markkinakoneiston orja ja kuluttaja, enemmän Fanni. Siinäpä tavoitetta kerrakseen, huhhuh.



Tällä hetkellä mieletöntä iloa ja tyydytystä tuo kasvien kasvattaminen ja uusien silmujen seuraaminen. Onhan ne kasvitkin omaisuutta, mutta niin erilaista. Menninkäisenlehti ja palmuvehka vaan puskevat uutta lehteä. Iloa tuo myös se, että opettelen arvostamaan sitä mitä minulla on. Suosittelen kokeilemaan!

Loppukevennyksenä: paiskasin ystävääni Lottaa semiaggressiivisesti mutamalla vaatteella ja meikkituotteella. Hän pohti, että kehtaako ottaa kaikkea. Lähes ärähdin, että "Vie nyt hyvänen aika pois nämä mun nurkista pyörimästä!" Ja lopulta hän kysyi huvittuneena: "Ootsä Fanni kattonu paljonki minimalismivideoita Youtubessa?"
"Hä, ai kuinnii?" Ja vastaus on tietenkin, että olen. Voi tottavie minä olen. Terkuin, hurahtanut tavaravuoren sisällä.

Ja kun näen, että eteenpäin laittamani tavarat saavat uuden elämän ei luopuminen harmita pätkääkään. Decluttering, jossa tavaraa päätyy kaatikselle muuten vaan on karsea ilmiö, sos.



“I've found that the less stuff I own, the less my stuff owns me.”
― Nathan W. Morris

Samaistutko vai oletko täysin vastarannalla? Kirjoituksen kuvituksena muuten sellaisia juttuja, joista en hevillä luovu: kirjavuori, Mummun ja Ukin matto, isän vanha kitara, Mummun ja Vaarin taulu. 

Valoisaa alkavaa viikkoa! Muista: sinä itsessäsi olet arvokas ja hyvä!

Ps. Sori tää on ollut ihmeellistä ränttäystä koko ajan. Mielessä on vaan niin isoja keloja jotka tuntuvat muuttavan elämää. Täytyy varmaankin keksiä jotain kevyttä välillä, en halua muuttua siksi raskaaksi ja ärsyttäväksi paasaajaksi. Terkuin, Piisamirotta.