lauantai 4. tammikuuta 2020

9 kuvaa vuodelta 2019

Hyvää uutta vuotta, murut! Ajattelin ensin, että en jaksa alkaa vääntää muisteloita vuodesta 2019, mutta tunnetusti olen se tuuliviiri, josta Danny laulaa. No niin. Ha ha. Instagram on täyttynyt (kirjoitin tämän sanan muuten varmasti viidesti, olipas vaikeaa! Täyttynyttäyttynyttäyttynyt..) Best Nine -kollaaseista, ja perinteiseen tapaan tein sellaisen minäkin. Ne ovat aikalailla "Fanni istuu, Fanni makaa, Fanni edestä ja takaa", mutta samalla ne kyllä ovat hyvä kurkistusikkuna vuoteen 2019.  Eivätkä muuten lainkaan kronologisessa järjestyksessä, hähää.


1. Maisterisnainen! 

Tammikuussa 2019 minä valmistuin Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta Musiikin Maisteriksi, pääaineenani musiikkikasvatus. Oli aika vänkä tunne pitää käsissään papereita, joista oli niin pitkään haaveillut, ja joista olin jo varma, etten niitä tulisi koskaan saamaan. Aika monta itkua, epätoivoa, paniikkia, pelkoa ja kauhua vaadittiin, mutta toisaalta, aika todella monta opittua asiaa, naurua, elämystä, iloa ja tärkeää ihmissuhdetta myös. Hain paperit koulun vahtimestarilta, joka ne ojennettuaan toivotti kuivakasti "No kaikkea hyvää nyt sitten." Menin opiskelijaruokalaan syömään maailman surkeimman tofu-pinaattipastan. Se oli juhlava päätös yhdeksän vuoden opiskeluille. Seuraavana päivänä lähdin ystäväni Soilan kanssa Tallinnaan, vastavalmistuneiden maisterimatkalle. Helmikuussa sitten juhlittiin isommin, ja pitkin vuotta, oikeastaan. Mutta siihen myöhemmin!

2. Maisteri matkustaa! 

Elokuussa matkustin maisterimatkalle Edinburghiin. Tätini järjesti hauskan reissun. Lisää siitä täällä: KLIK. Tässä kohtaa lienee tarpeellista kertoa, että vuotta 2019 leimasi negatiivisesti valtava, paikoin lamaannuttava ilmastoahdistus. Lentäminen ei tehnyt sille hyvää, ja häpesin sitä aivan valtavasti. Totesin tässä pari päivää sitten, että hitto vie, elokuun lentely ei saa pyyhkiä pois kaikkia niitä hyviä onnistumisia vuoden ajalta. Joten lensin, mutta en ajatellut hetkeen lentää uudestaan.

3. Kesä, eikä mitään tekemistä!

Kesällä elämä tuntui pysähtyneeltä, mutta nyt katson sinne vähän kaihoisasti. Sillä vuoden 2019 kesä oli aika hyvä kesä. Rauhallinen, valoisa. Oli ystäviä ja merta. Kuvassa istun nauttimassa ilta-auringosta Vanhassa Raumassa ystävien kanssa. Nurmikko, pullo viiniä ja kevyet kengät, eli ne kesäyöt. Nyt huomaan ensimmäistä kertaa aikoihin odottavani kesää. Kesään on vuosia liittynyt ahdistusta. Pahat masennusvaiheet ja isovanhempien kuolemat ovat ajoittuneet kesille, ja oli vaikea karistaa sitä taakkaa. Huomasin kokevani outoa haamukipua, jonka onneksi tajusin jossain kohtaa nimetä ja nitistää.

4. Valot päälle!

Tammikuussa 2019 tuntui viimeistään siltä, että joku on laittanut valot päälle elämässäni. Ihmeellinen rauha, tasapaino ja ilo oli vaan täyttänyt koko olemukseni. Valmistumisen aiheuttama helpotus varmasti teki osansa, mutta osoitan sormella myös Jumalaa. Vuosi 2019 on mielessäni aina se vuosi, kun masennuksesta ei ollut jälkeäkään. Se vuosi, kun olinkin äkkiä (tai no, "äkkiä") ihan eri tyyppi. Olen ollut kouluikäisestä saakka aikalailla jatkuvasti ahdistunut ja masentunut. Sen poissaolo tuntuu aika väkevältä, voin sanoa.

5. Home sweet home!

 Lokakuussa muutin uuteen kotiin. Ihana pieni pesäni on pakottanut minimalismiin ja kaiken omistamisen ja ostamisen ankaraan pohdintaan. Hyvä niin, koska hoarding gene is strong in this one. Nytkin mietin, mistä luopua seuraavaksi, ja siitä lisää ehkä myöhemmin. Uusi koti on kaunis, tunnelmallinen, ja juur sopiva tähän hetkeen. Ja tämän kirjoitan all caps: ASTIANPESUKONE. On helppo olla kiitollinen kun ei tartte tiskata koko_frigging_ajan.

6. Maisteri juhlii!

Helmikuussa juhlimme valmistujaisia isommin. Seurakuntani sali täyttyi rakkaista ihmisistä. Juhlimme, söimme, nauroimme, tanssimme huutokatrillia. Minulle laulettiin ja pidettin puheita. Tuntuu vieläkin epätodelliselta se rakkauden määrä. Vuoden 2019 paras ilta, ehdottomasti. Ystäväni Aaro teki minusta upeat LOTR-potretit, tässä minä Gandalfina. Juhlien jälkeisenä yönä itkin räkäistä iloitkua ja heräsin aamulla silmät turvonneina. Kerrankin sen arvoista!

7. Midsommar!

Juhannuksen suunnitelmat menivät mönkään, mutta onni olikin onnettomuudessa: juhannus oli hauskin vuosiin! Vietin sen perheen kanssa kotona ja merellä. Teimme koivuseppeleet, kuuntelimme vanhaa Suomi-iskelmää ja kaikki oli kerrassaan kaunista. Yöllä ajelimme maaseudulla ystävieni Soilan ja Samuelin sekä Paju-koiran kanssa, päätyen Sammallahdenmäelle. Käki kukkui ja tunnelma oli maaginen. Seuraavana päivänä lähdettiin paatin kanssa saareen. Uimme, söimme, makailimme rantakalliolla. Paloin pahemman kerran. Unohtumaton, ihanan kliseinen Suomijuhannus.

8. Midsommar, igen!

Tämäkin kuva on juhannukselta. Poseeraan äitini kanssa. Vuonna 2019 oivalsin hirveästi mitä haluan elämältä, ja samalla tuntuu, ettei minulla ole hajuakaan siitä, mitä haluan tehdä. Kesällä nämä pohdinnat jotenkin kärjistyivät. Olen nyt aika vakuuttunut siitä, mitä haluan. Mutta en todellakaan tiedä, mitä haluan tehdä. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa, ja sekin on ollut oivallus. Saas nähdä. Yksi tavoite vuodelle 2020 (hyissss.....) minulla on yli muiden: olla enemmän läsnä hetkessä. Tosi kulunut ajatus, mutta minulle tarpeellinen. Jos en hyysäisi niin paljon tulevaisuudessa (tai varjelkoon menneisyydessä) vaan keskittyisin siihen, mitä ympärillä tapahtuu nyt. Vuosi 2019 oli täynnä upeita pieniä hetkiä. Sellaisia isossa mittakaavassa merkityksettömän oloisia, mutta siinä juuri kaikkein merkityksellisimpiä.

9. Meri! Meri on tullut takaisin!

Ja miten sopivasti, viimeisessä kuvassa pompin kohti merta. Meri tuli minulle entistä rakkaammaksi. Tulevaisuudenhaaveet sisältävät meren läsnäoloa. Kuvassa olin hirmu onnellinen, sillä kevät oli tullut ja jäät sulaneet. Kävelimme Lauttasaaressa Soilan ja Pajun kanssa (he ovatkin läsnä tässä tekstissä!) ja nautimme tuoreesta keväästä. Soila brand ambassadoroi Larua, ja toivoi minun muuttavan sinne. Ei olisi haitannut sekään! Tuo keväinen ilta oli ihana. Viileä ilma, ilma tuoksui ihanalta ja maailma oli perinjuurin itkettävän kaunis. Ja siihen hetkeen Soila kertoi joutsenenraadosta, jonka he olivat löytäneet läheisestä rantakivikosta, joten lähdin into piukeena etsimään sitä. Löysin vain kaksi sulkaa, jotka otinkin talteen. En sairastunut lintuinfluenssaan. Myöhemmin kesällä löysin saaresta joutsenen luun. Jotain merkitystä tällä kaikella on, tai sitten ei. Ehkä voisin olla enemmän kuin joutsen, eli hemmetin kiukkuinen, sähisevä ja vaarallinen provosoituna? Pistää miettimään. Kuvassa olen muuten ihana pöljä itseni. Tuollainen minä huomasin olevani. Vuonna 2019 en pelännyt. Uskalsin juosta, pomppia puihin, hyppelehtiä kallioilla ja kiivetä tikkaita pitkin korkealle. Kroppani uskalsi ja tiesi kykenevänsä, ja pää seurasi perässä.


Vuoden 2019 kuunnelluin kappale oli The Weather Stationin "Everything I saw." Ja todellakin! Näin ja tein, sanoin ja kuulin kaikenlaista, ja kaikki oli minun.
"I grew pale white lilacs and wild columbine – and all of it was mine.
In old recycling bins I grew watermelon vine – and all of it was mine.
And everything I saw seemed to get so small like from a speeding car, old familiar barns."

Mitenkäs just sinun uusi vuosi? Ilahduttaako uusi vuosikymmen, vai kauhistaako ajan kiihkeä virta?

Ps. Tämä on nyt jotenkin hirmuisen imelä kirjoitus, mutta aina ei tartte pistää lekkeriksi, kuulemma. 

lauantai 21. joulukuuta 2019

Syksyn mittaan loppuneet

En ole kaikelta puuhailultani ehtinyt blogin pariin potkimaan kuollutta hevosta. Vaan raakataanpa nyt syksyn mittaan loppuneita tuotteita. Sillä jo vain, roudasin muutossa mukanani edellisessä asunnossa tyhjenneitä pulloja. Omistautunut olen, vaikkakin laiska. Joten tässäpä kutakuinkin koko syksyn tyhjenneet yhdessä läjässä.




Cutrin Chooz Texturizing Salt Spray suolasuihke (saatu): Minun on pakko myöntää, että kun on kokeillut yhtä suolasuihketta, on kokeillut niitä kaikkia. Ihan hyvä, kai? Eineen verran liian kostea lopputulos, tukasta tuli helposti lähmäinen. Lisäksi suola kopottui suuttimen ympärille. Seuraavaksi aion kokeilla suolasuihkeen tekemistä itse, siitä lisää ehkä joskus. En ostaisi.

TIGI - Maxxed-OutMassive Hold Hairspray: Ööh no olipas hirveä hiuslakka. En tiedä, mistä tämä oli eräänä päivänä kaappiini ilmestynyt, mutta päätin käyttää pois. Vaan en kyenyt

TIGI - Bed Head Small Talk: Aikanaan pidin tästä muotoiluvoiteesta kovastikin, mutta aika meni ohi. Nykyään se on mielestäni tahmaista ja todellla etovan hajuista mähmää. En pidä "synteettisestä" tuotetunnusta hiuksissa. En osta uudestaan.

Lush - Karma Komba -shampoopala: Verinen kyynel! Maailman paras shampoo rest in peace! Nimittäin, Lush lopetti Karma Koomban valmistamisen. Olen käyttänyt tätä shampoota vuosien mittaan useita paloja (tai no, nämähän ovat melko riittoisaa tavaraa, joten ei voida puhua kymmenistä kappaleista... Suosittelen kokosydämisesti Lushin shampoopaloja!), ja viimeistä murenaa säästin kuin arvokkainta sukukalleutta. Mikään shampoo ennen tai sen koommin ei ole pessyt, kosteuttanut, selvittänyt ja tehnyt tukastani niin kaikin puolin hyvältä tuntuvaa kuin Karma Koomba. Ja se tuoksu, se tuoksu. Vaan elämä jatkuu, joskus. Nyt olen murheellinen. Ostaisin uudestaan, jos voisin. VAAN EN VOI.


Luonkos - Radiant Öljypuhdistuskakku (saatu): Tästä olen kirjoittanut aiemmin täällä: KLIK. Mieleni ei ole muuttunut, eli jatkoon! Ostaisin itse.

Nurme - Chamomile Facial Toner: Oikein mukava kukkaisvesi. Nautin eniten suihkutettavista kukkaiskasvovesistä. Ne ovat sopivan simppeleitä mutta tehokkaita. Kamomilla tuntui iholla rauhoittavalta. Saatan ostaa itse. (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!)

Patyka - Double Action Smoothing Scrub: Mukava kuorinta! Ei mielestäni tehokkain mahdollinen, mutta siksi juuri kiva. Kermainen kuorinta ei raapinut tai kuivattanut. Patyka on merkkinä oikein miellyttävä. En ole varma, ostaisinko itse. (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!)

Nivea - Creme Care Cleansing Cream Wash: Peruskamaa! Pidän Niveasta, brändin tavallinen ja puhdas imago vetoaa. Tämä putsari puhdisti ihon muttei kuivattanut. Kevyt meikki irtosi moitteetta ja tuoksu oli taattua Niveaa. Ei suosikkini, en osta uudestaan.

Dermalogica - Special Cleansing Gel: Ööh, no juuh. En ole vielä törmännyt Dermalogican tuotteeseen, josta olisin pitänyt. Brändi ei vetoa, tuotteiden tuoksut ovat tuoksuttomuudessaan kamalia ja mielestäni ne tuntuvat tosi muovisilta. Ihan ok putsari, mutta vähän pakon edestä käytin loppuun. En ostaisi. (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!)

Frantsila - Porkkana-Kehäkukkaöljy: Mukava kasvoöljy! En havainnut mitään rusketusta buustaavaa, mutta ihoni imaisi ravitsevan ja silti kevyen koostumuksen kiitollisna. En tiedä, ostaisinko uudestaan, sillä en havainnut merkittävää eroa hinnaltaan edullisempiin kasvoöljyihin, kuten manteliin. Jossain sanovat että on "ulkoiluöljy." Itse käytän mieluummin ihan aurinkovoidetta.


Lush - Yellow Submarine -kylpypallo: Sain synttärilahjaksi kivan kylpypommin. Tuoksu oli kiva ja keltaise sukellusveneen muotoinen pommi kerrassaan lystikäs. Nythän minulla ei enää ole kylpyammetta, joten hetkeen tuskin kylpypommeja ostan.

Bronnley - Pink Bouquet Talcum Powder: Ah! Ikuisuustuote, mutta ilolla käytin. Talkki on näppärä juttu, jos on taipuvainen esim. tihiin, pehiin tai rehiin. Tämä talkki tuoksui ihanalta, ja hei, Kuningatar Elizabeth II käyttää Bronnleyn tuotteita, joten sain kuvitella, että myös Lissu tuputtaa tätä sinne missä on liikaa hikeä. Talkki toimii myös kuivashampoona! Ostaisin uudestaan. 

Dr.Hauschka - Käsivoide: Kuvista unohtunut pikkutuubi oli aivan loistava yksilö. Mukavasti kosteuttava korppuisille käsille, muttei turhan lähmäinen. Tuoksukin on hyvä, vaikka varmasti mielipiteitä jakava. Ostanen täysikokoisena, jahka tuo viimeinen sitkeä käsirasvatuubi joskus tyhjenee.  Pieni vitsi perään: veljeni sanoo aina Dr.Hauschkan hyllyn edessä: "Tässä ei ole Fanni mitään Hauschkaa." Hahahahahahaha.....

Ben & Anna - Indian Mandarin deodorantti (saatu, House of Organic): Tosi hyvin pitävä luonnollinen dödö, jonka pahvipakkaus on nerokas. Ainoa vaan, että sooda ärsyttää ihoani. Harmi!

The Body Shop - Shea Lip Butter: Ei suosikkini. Ei tuntunut huulilla kivalta ja tuoksukin oli epämiellyttävä. (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!)

L'Occitane - Cherry Blossom Hand Cream:
Aluksi ihastelin ja rakastin, mutta pidemmän päälle todella voimallinen tuoksu alkoi tökkiä. Perushyvä rasva, mutta ei todellakaan yhtä hyvä kuin saman talon Shea.  (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!) 


Lumene - Nude Perfection fluid foundation (1 Kultahiekka/Classic beige): Pidin tästä meikkivoiteesta, mutta lopulta sekin alkoi tuntua liian paksulta. Go figure. Se myös tarttui kuiviin kohtiin ikävästi. Ja olihan tällä jo ikää, joten rodeen. Ei myydä enää.

Isadora - Stretch lash mascara:  Sain tämän tädiltäni. Oikein pätevä maskara. Harjan kokoa pystyi säätämään itse, ja vaikka yleensä tällaiset temput eivät kiinnosta, täytyy sanoa, että nyt oli erinomainen harja. Saatan ostaa itse, joskus.
Absolutionin: Le Mascara (saatu): Hyvä luonnonkosmetiikan ripsari! Ostaisin itse.

Boho Volume & Green -ripsiväri (saatu): Tämä ei ollut suosikkini kovan leviämisvaaran takia. En osta itse.

Benecos - Natural Mineral powder (Translucent): Ihan ok irtopuuteri, mutta tällaiset läpinäkyvät ovat iholla aina tosi ankean sävyisiä. Lisäksi koostumus oli turhan talkkinen. En ostaisi itse. (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!) 

I<3Makeup - I Tint my Brows (Medium brown): Tämähän on aivan HG. Mutta nyt kun olen siirtynyt monessa luonnonkosmetiikkaan, luulen, että tiemme eroavat. Mutta pidän sinut mielessäni!

Essence - Make me brow -kulmageeli: En ennen pitänyt, mutta nyt käyttökokemus olikin ihan ok. Sellainen, että jos tulisi hätä, ostaisin tätä. Sehän rimmaskin, terkuin Leinon Eino.

W7 - Mega Matte Lips (Hasta la Vista): Tämä oli tosi kiva nestemäinen huulipuna. Ei lainkaan kuivattava, kivan vaahtomainen. Tuntui huulilla mukavalta ja sävykin mainio oranssinpunainen. En usko ostavani uudestaan, silti. Pystyn elämään ilman tätä.
Colorpop - Ultra Satin Lip (Prim): Rakastin tätä sävyä vielä vuosi sitten. Mutta nyt kun kokeilin, olo oli kiusallinen. Kuka on tämä tummahuulinen nainen? Oli pakko mennä pyyhkimään punat pois Triplan vessaan. Joten hei ny! Tummien punien aika taitaa olla ohi? Outoa ja uutta. Kuka minä olen?
Jeffree Star - Velour Liquid Lipstick, (Birthday Suit): Boy byeeeee. Ei nyt muuta. Sain ystävältä, en ostaisi itse.
Lush - Santa Baby: Pakkaukseton puna alkoi pitkässä juoksussa nyppiä, etenkin kun koostumus kuivahti. Itse punahan oli täykky superpunainen, joten ajattelin sulattaa pieneen purkkiin. Epic mistake! Koostumus muuttui, eli väriä ei enää saanut irti millään. Huoh. Ehkä jätän niksipirkkailut osaaville ihmisille ja tyydyn osaani. Ostaisin tuubiversion uudestaan.


Bonarina: Isle of Wolf: Cinnamon Spice -tuoksukynttilä oli ylellinen, ihana, kaunis! Voisin joskus toistekin hemmotella itseäni jollakin merkin kynttilällä. Ja voin sanoa, että tämä kesti pitkään. En suinkaan raaskinut polttaa tätä jatkuvasti, ja jo lyhytkin poltto levitti huoneeseen ihanan mausteisen tuoksun. Ostaisin uudestaan!

Nythän tilanteeni on sangen kiitollinen. Kosmetiikkakaaos on kutakuinkin taltutettu. On siellä muutama sokea piste, mutta niitä on. Meikkejä ei enää ole aivan järjetöntä määrää (paljon niitä on, muttei järjettömästi!) ja kasvot sekä kropan hoitelen jo minimaalisella arsenaalilla. Hyvä tulee!

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Hei hei mitä kuuluu?

No mitäs tässä nyt on tapahtunut? Tuntuu ihan siltä, ettei mitään ja silti vaikka mitä. On ollut iloa ja sitten on ollut suurta surua, koko elämän tunneskaalaa siis aika isosti.


Syys-lokakuun taitteessa kappasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin Kallioon. Oi kyllä, olen nyt kävelevä nuori kulttuurialalla työskentelevä klisee, mutta en valita. Uusi koti on ihana. Pieni mutta kaunis ja kotoisa. Muuton yhteydessä luovuin aivan valtavasta määrästä tavaraa. Vaatekaappi on kolmasosa entisestä, ja kaikin puolin koen, että tämä on puhdas pöytä ja uusi alku. Yritän napsia kivoja kuvia joku päivä! Tämä koti on rukousvastaus ja on mukavaa asua hetken verran yksin.




Lyhensin tukkaa aika reippaasti. Totesin, että uusien alkujen hengessä myös riekaleinen letti saa lähteä. Onhan tämä polkka nyt todella fresh ja ihana. Eikä yhtään mummo, vaan enemmänkin lesbian style icon (eli K-Stew I'm looking at you. Tämähän on nyt ihan pöljä insideläppä parin kaverin kanssa, mutta kuvaa tyyliäni aika hyvin.)



Olen lukenut! Kesän aikana tuhosin neljä kirjaa, ja se on melkoinen saavutus nykyminulle. Luetut kirjat olivat: Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari (pitkäveteinen mutta katarttisen kaunis, eli suosittelen!), Erik Axl Sund: Lasiruumiit (aivan hirveää feel bad -kirjallisuutta, ei toivon pilkahdustakaan. En suosittele, ellet halua että tulee paha mieli.), Naomi Alderman: Voima (dystooppinen, myös vähän feel bad. Kehuttu, itsekin pidin kunnes loppua kohden alkoi ahdistaa ja en enää pitänytkään), Carlos Ruiz Safon: Tuulen varjo (aivan ihana! Niin kaunis ja lumoava kirja. Vahva suositus!). Nyt työn alla on Toni Morrisonin "Minun kansani, minun rakkaani", joka ei ole vielä imaissut mukaansa. Toivotaan parasta! Lisäksi olen lukenut Raamattua ennennäkemättömällä innolla.


Olen ihmetellyt ja katsellut. Tuntuu, että elämäni on aika hidasta ja pysähtynyttä, ja silti olen aivan totaalisen poikki ja väsynyt. Olisi kiva saada joku kolmas työ, ihan vaan rahankin takia. Mutta uskon, että oikeat ovet aukeavat oikealla hetkellä. Olisi mukavaa myös keksiä uusi harrastus.


Olen kävellyt paljon. Se tuntuu jotenkin puhdistavalta. Kehossa on ollut paljon outoa raskautta ja kipua. Olo on ollut turpea ja hankala. Kävely tuntuu auttavan siihen.



Yksi suru-uutinen myös mahtui elokuun loppuun. Mietin pitkään, josko tekisin aiheesta erillisen postauksen, mutta en varmaan pysty, sillä tämänkin vähän kirjoittaminen saa aikaan hysteeristä itkua. Rakas Väinö-kissamme kirmasi taivaan heinäpelloille metsästämään perhosia. En oikein voi uskoa tätä, Väinö oli perheessämme 10 vuotta. Kuolema oli yllättävä. Toivottavasti Väinö tiesi loppuun saakka, että se oli äärettömän rakastettu perheenjäsen. Olo on tyhjä ja tuntuu, etten pääse tästä koskaan yli. Eikä kuolemasta tavallaan pääsekään, mutta onneksi pahin suru helpottaa joskus.



Eli uusia tuulia muttei kovalla tahdilla. Yritän keskittyä niihin positiivisiin juttuihin, kuten uuteen kotiin ja ympyröihin. Bloggaaminen ei just nyt motivoi, mutta olen miettinyt, pitäisikö kokeilla noita videohommia. Miltäs kuulostaisi?

Viime viikkoina tehosoitossa on ollut elokuvallinen Owen Pallet. Ah, sopii haikeiluun!



Mitä sinulle kuuluu? Olisi mukava kuulla! 

perjantai 20. syyskuuta 2019

Harmittaa.

Niin. Vituttaa. Harmittaa. Anteeksi nyt, otsikko on raflaava, mutta kun. Tänään on ilmastolakko. Tänään halutaan kiinnittää huomiota siihen valtavaan pattitilanteeseen, jossa maapallo ihmisen takia on. Koska nyt faktat tiskiin: maailma palaa ja hukkuu skeidaan. Syy on meidän.

Jengi vaan sikailee. "Ei minun tekemisilläni ole väliä, piipertäkää te vihervassarit vaan, minä syön kilon pihvin ja vedän maasturia tyhjäkäynnillä." Kun ei tunnu mahtuvan sinne kaaliin, että ei ole jotain erillisilmastoa, on vain tämä yksi. On vain tämä yksi maailma, jossa me kaikki elämme. "Mutta kun Kiina" no entäs jos huolehdittaisiin tämä oma tontti? Kaikki on päin persettä, mutta silti yllättävän moni tuntuu elävän siinä harhassa, että Suomessa homma menee hyvin. EI MENE. Ja se, että aika iso saastuttaja vaikka siellä Kiinassa on myös Suomi, joka tilaa eettisesti kestämätöntä halpapaskaa jostain hemmetin Wish.comista.

MINÄMINÄMINÄ. Lopettakaa. Yksilö voi vaikuttaa, etenkin ruokavaliollaan. Se on suurin yksittäinen keino. Juu, se voi tuntua epämukavalta. "Mutta kun juustoa on oltava." No onko oltava päivittäin? Ei kai kukaan ole juustoa täysin kieltämässä. Mutta edes reilu vähentäminen. Olisi kivaa, ettei muutamien ihmisten tarvitsisi kokea niin valtavaa painetta ja taakoittavaa vastuuta, että tässä täytyy muidenkin puolesta vetää kaikki minimiin. Koska niin se tuntuu olevan. Ja se on hemmetin epäreilua. Ei maapallo koe sympatiaa kun joku itkee juuston perään. (Siis, itse itken. Mutta silti on ollut pakko vaan yrittää lopettaa kertakaikkiaan, koska en pysty elämään itseni kanssa.)

Kaikki tavara, jota ihmiset ympärillä vaan haalivat. Uutta, uutta, uutta. Lisää, lisää, lisää. On boksia ja LE-mallistoja, kaikki on saatava. Eikä ketään tunnu kiinnostavan, että maailma hukkuu. On pakko saada aina uutta tavaraa. Vaikka rakastan kosmebloggaajayhteisöä, minua samalla hirvittää se millaisen kuvan me annamme muulle maailmalle kuluttamisesta. Että on ihan ok hankkia aina tuhat uutta tuotetta, kerran kuukaudessa. Onkin normi omistaa satoja huulipunia tai luomiväripaletteja. On normi ja ok tukea multikansallisia hirviöyrityksiä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat esimerkiksi Amatsonin paloon, Syyrian aavikoittumiseen, ihmisoikeusongelmiin, eläinkokeisiin, you name it. Ei se ole normaalia eikä se ole hyvä. Sitä ei voi selittää yhtään millään paremmaksi. Ja tämä syyttävä sormi kohdistuu myös minuun. Olen elänyt todella älytöntä kulutusjuhlaa. Vaan nyt se saa luvan loppua. Ahdistun joka kerta, kun avaan meikkilaatikon. Koska kyllä, vieläkin minulla on hitto vie laatikko. 

Eniten hirvittää silti, että niin monet päättäjät pitävät päätään anuksessaan, ja luulevat että tämä kaikki ei ole todellisuutta. Mutta kun tämä kaikki on totisinta totta. Poliittisen koneiston totaalinen tahtotilan puute hirvittää. Rikas eliitti varmasti selviää. Kyllä se yksi prosentti, joka omistaa kaiken, selviää tästä. Mutta kun maapallolla elää muutama muukin. Ja se syyttävä sormi kohdistetaan aina vain yksilöön, vaikka vielä suurempi merkitys on poliittisilla päätöksillä. Okei, jengi on äänestänyt pieleen, koska niin kauan kun päätöksiä tekevät keskustalaiset sedät, mikään ei muutu. Koska kyllä meidän on saatava autoilla ja syödä jauhelihaa. Sitä kansa haluaa.

Ja sitten vielä, vähän irrallisena mutta samaan hikeen: kaikki tavara, johon minä hukun kauhistuttaa. Kaikki se omaisuus, jota olen vuosien varrella kerryttänyt, ja josta nyt en pysty luopumaan vaikka samalla haluaisin. Se, että mietin vieläkin "entäs jos joskus" sen sijaan, että toteaisin, että tuskinpa enää koskaan. Se, että minua nolottaa että olen ostanut uuden vaatteen. Minua nolottaa menneisyyteni sikailu niin paljon, että yöunet menevät. En pysty antamaan armoa, en itselleni enkä muille. Tämä on niin järkyttävää, että oksettaa. Minusta on tullut armoton, nihkeä akka.

Vituttaa niin, ettei veri kierrä.

Jos tämä järkyttää, niin semmosta se on. Pahoittelen, sekavaa kiukuttelua, ahdistuneisuutta, syyllistämistä, mahdollista mielipahaa. Mutta samalla mietin Greta T:n osuvia sanoja:
“But I don’t want your hope. I don’t want you to be hopeful. I want you to panic. I want you to feel the fear I feel every day. I want you to act. I want you to act as you would in a crisis. I want you to act as if the house is on fire, because it is.”
Huomenna taas uusi päivä ja juttua jostain friggin huulipunasta. Kaikki tämä tuntuu vaan niin merkityksettömältä. Ehkä huomenna koen toivoa ja armollisuutta, mutta antakaa minun nyt purkaa sydäntäni. Oikeasti, lopulta uskon armoon, toivoon ja rakkauteen.

EDIT 29.12.2019: Vaihdoin otsikon lempeämpään. Kiroileminen ei ole ominta minua ja se yksi v-sana ahdisti kovin. Siksi muutos. Mutta sentimentin takana seison. 

perjantai 13. syyskuuta 2019

Heinä-elokuun loppuneet -19


Jälleen kaksi kuukautta yhden hinnalla. Luulin taas ettei mitään tyhjene, vaan väärässäpä olin. Kesäisin arvioiminen on hankalampaa, kun asutan kahta kaupunkia, joissa omat purkkinsa. Jatkossa en välttämättä tule hankkimaan hirveästi erillisiä tuotteita Helsinkiin ja Raumalle, vaan roudaan niitä mukanani ees taas. Katsellaan, kestänkö tätä vai luovutanko heti kärkeen. Hetkeen tätä ongelmaa ei vielä tule olemaan, sillä Raumalla ainakin pesuaineita tulee riittämään vielä kuukausiksi. Tässä joukossa on muuten taas myös pari tuotetta, jotka eivät suinkaan ole tyhjentyneitä, mutta joutuivat leikkurin alle "syystä että." Pahoittelen pimeitä kuvia. Se ainoa päivä kun jaksan ja ehdin ottaa kuvia, onkin vissiin maailmanhistorian pimein. Lisäksi muuttokaaos ehkäisee hyviä kuvausoloja tehokkaasti.


Garnier Respons - Honey Treasures Extra caring lotion: Vaikka inhoan L'Orealia, en voi olla rakastamatta Garnierin Respons -tuotteita. Tämä vartalovoide tosin ei ollut ihan nappisuoritus. Se tuntui iholla aika niljaiselta eikä imeydyttyään tuntunut lainkaan kosteuttavalta. Tuoksukin alkoi tökkiä. Hiustuotteissa tämä "hunajainen" tuoksu on ihana (ja nostalginen) mutta vartalorasvassa liian ätälä. En osta uudestaan.

Hérmes - Un Jardin Sur le Nil: Otin kesäprojektiksi saada edes yhden tuoksun tyhjäksi. En sinänsä lesoile, koska tällainen 7,5 ml:n pullo tyhjenee kyllä äkkiä, kun sen päättää tyhjentää. Tämä tuoksuhan on klassikko, eikä syyttä. Tosi miellyttävä, raikas ja kaikkiin tilanteisiin sopiva. En ihmettele, että niin monet rakastavat. Oma suursuosikkini Jardin-sarjasta tämä ei kuitenkaan ole. (Un Jardin Apres la Mousson, se on se suursuosikkini, muuten.) En osta uudestaan.

Zence by Indiska - Bombay soft Hand cream: Heräteostos alennusmyynneistä, kun niitä vielä kolusin. Mutta mikä ettei, ihan miellyttävä käsirasva päiväkäyttöön. Tuoksui mukavalta vaniljalta (eli ei turhan makealta) ja imeytyi nopsaan. Kosteutti sopivasti. En usko että näitä enää edes myydään.

The Body Shop - Shea Nourishing whipped-lotion: Tämä voide sen sijaan oli ihana viimeiseen pisaraan saakka. Just sopivan kosteuttava normaalille iholle sekä levittyi ja imeytyi hyvin. Ja se tuoksu! Shea-sarjan tuoksu on TBS:n parhaimmistoa! Pumppupullo ei tosin tälle koostumukselle ole se paras ratkaisu, sillä tuotetta jää pullon pohjalle aika paljon, eikä sitä pysty sieltä kaapimaan. Sääli. Ostan uudestaan.


Mizon -  Good Night White Sleeping Mask: K-Beautya tässä. Tämä yönaamio tuli kosmebloggaajien boksivaihtareissa. En lämmennyt, sori. Iho tuntui aamulla kyllä ihan kivalta, mutta tuoksu oli tosi kemikaalinen ja tuntuma iholla outo. Silikoninen, sanoisinko. Lisäksi tuotteen nimessä seisova "white" hiukan arveluttaa, vaikkei kyseessä olekaan vaalentava tuote. Silti, sjw ja special snowflake täällä. En ostaisi.

Nivea Creme: Klassikko tämäkin, ja jälleen, en ihmettele. Tykkään kovasti. Käytän silmänympärysvoiteena ja satunnaisesti kosteutan tällä koko nassun. Iho tykkää, joten miksipä ei. Eihän tämä ole luonnollista nähnytkään, mutta pakkaus miellyttää: ei palaakaan muovia. Ohut metallinen rasia menee metallinkierrätykseen. Ostin jo uudestaan.


Dior - Life Glow Mask (näyte): Mukava kirkastava naamio, mutta tällainen luksuskosmetiikka ei ole minun juttuni. En ostaisi täysikokoista.

Inkuto - Mustasaippua: Tehokasta tavaraa, jopa liiankin. Suosittelen ehdottomasti etenkin rasvaisuudesta ja näppylöistä kärsiville! Tuntui iholla kihelmöivältä ja saattoi jopa kirvellä, mikä johtuu varmasti siitä, että ihoni on tätä nykyä herkempi kuin luulen sen olevan. En siis usko itse ostavani tätä enää uudestaan, mutta suosittelen silti.

Nesti Dante - Amorino "Lily charm" -saippua: Oikein ihku palasaippua. Tuoksu oli suloinen ja pesi kädet hyvin. Ostan uudestaan, tai siis, laatikossa on vielä pari Nesti Dantea ja niiden kulumiseen menee taatusti hetki, ja sen jälkeen ostan uudestaan.


Cameleo - Dry Shampoo: Oikein pätevä kuivashampoo. Olen siirtynyt itsetehtyyn (KLIK), joten en usko tätä enää ostavani. Ellei tule hätä jne.

Guerlain - Abeille Royale Face Treatment Oil (saatu): Öh, no jaa. Panttasin tätä vuosia ja odotin vau-efektiä. Sen sijaan sain mitäs ihmettä -efektin. Tämä öljy ei kosteuttanut, oli toooodella vetistä, levittyi huonosti ja oli vaan täysin underwhelming. Miksi ostaisin kalliin ihoöljyn, josta puolet on täyteaineita, kun saan halvalla ihan sitä ihtiään? Sitäpä minäkin. Brändi maksaa, mutta tässä kohtaa en halua maksaa brändistä.

Korres - Wild Rose foundation (saatu): Oikein kiva, kosteuttava meikkivoide! Sävy oli sellainen kesäkäyttöön sopiva, ainoa vaan, etten käytä nykyään kesäisin meikkivoidetta juuri lainkaan. Mutta ajatuksena tämä Korresin meikkivoide oli oikein kiva. Aika paksua, mutta asettui iholle nätisti. Ei vajunut huokosiin ja pysyi suht nättinä koko päivän. Aika peittävä, minun makuuni liiankin. Mutta tosiaan, minun makuuni tavallinen BB-voidekin on liian peittävä, ha. En ostaisi itse.

ACO - BB Cream: Tämä BB ei sen sijaan ollut lainkaan liian peittävä, vaan just sopivan ohut. Tasoitti ihon sävyä ja teki siitä tosi dewyn. Ostanen uudestaan.


Avon - MagiX compact smoothing primer (saatu): Tätä primeria olisi vielä ollut jäljellä, mutta yäk silikonia ja yäk miten ronkittu tuo pannu oli. En ymmärrä miksi pohjustaja pitää pakata tällaiseen puuterirasiaan. Enkä käytä primereita enää koskaan (viimeksi yli vuosi sitten, oikeasti) joten roskiin vaan. En vaan voi sietää näitä silikonipommeja iholla. Tuntuu että naama tukehtuu sinne alle. En ostaisi itse.

Inika - Pure Primer (saatu): Ks. ylempi rant.

NYX - Lip primer: Okei, huulipunanpohjustajat kyllä tajuan. Mattapunan alle on kiva pistää jotain, etenkin jos kyseessä on nestemäinen puna. Tämä oli ihan kelpo kaveri, mutta katosi ja löytyessään jäi sitten käyttämättä. Ja ikääkin alkaa olla. Joten heihei. En osta uudestaan.



Sleek - i-Divine Palette, Del Mar Vol.II: Tämä luomiväripaletti ei suinkaan tyhjentynyt, mutta joskus elämässä pitää ottaa siipeensä, jotta ymmärtäisi kuka oikeasti on. Minä en ole värikkäiden luomivärien käyttäjä. Aina minä kuvittelen että voisin olla, vaan en ole. Se on nyt hyväksyttävä. Tämä paletti oli epätasainen yksilö. Joukossa oli pari ihan mukavaa sävyä, mutta suuri osa oli heikkopigmenttisiä.  Ja olihan nappien pinta jo kopottunut. Joten siinäkin mielessä, ei huono ajatus päästää häntä tuskistaan. En osta uudestaan.

Lumene -Raspberry Miracle Lip Sorbet, sävy 14 Aamun raikkaus: Nämä Lumenen kiiltokynät olivat ihania! Minulla on käytössä vielä yksi nude, joka on paras nude kiiltopuna evö. Tämä oranssi oli oikein nätti, mutta oranssi puna näyttää minun naamallani tosi dunkkuiselta. Yritin vielä tänä kesänä käyttää tätä, ja vaikka tässä ei ollut mitään vikaa an sich, en vaan pystynyt oranssiin väriin. Ja olihan tämä seniorisarjaa. Näitä ei enää myydä, sääli.

Essence - Dip Eyeliner Waterproof: Tykkäsin tästä kuin hullu puurosta silloin kun tykkäsin nestemäisestä rajauksesta. Näitä taisikin mennä monta pullollista. Tämä viimeinen on kuitenkin lojunut onnettomana jo kauan, enkä vaan ole enää käyttänyt. Aina kun olen kokeillut, on kokeilu päätynyt naamapesun kautta lähtöruutuun. En vaan osaa enää. Enkä enää tykkää dramaattisesta lopputuloksesta. Joten sua kohti Herrani, sua kohti vain. Jos joskus muutan mieleni, ostan uudestaan.

Zuii - Organic Solo Eyeshadow, sävt Purple Ice: Tämän olen jostain saanut, joskus. Ihan nätti sävy, mutta ei minua sitten yhtään. Hohtava valkoinen, joka shiftaa liilaan toi mieleen lapsuuden, mutta ei silti imarrellut. Ja jälleen, ikämiessarjassa oltiin. En ostaisi tätä sävyä. Zuiin muille luomiväreille olen periaatteen tasolla avoin.

Huhhuh! Lähestyvä muuttoo pistää miettimään valintojaan ja omaisuuttaan ihan uudella tavalla. Syyskuun hommana on käyttää raivokkaasti puolityhjiä (minulle lasi on aina puoliksi tyhjä) purtiloita tyhjäksi asti. En halua roudata tippoja eestaas.

Onko joukossa tuttuja juttuja? Jaksoitko edes lukea loppuun? Av, yv, vapautan? 

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Edinburgh

Niin että on nyt sitten käyty Skotlannissa. Viivyimme Edinburghissa tätini kanssa vain kaksi kokonaista päivää, joten kyseessä oli aika nopea pyrähdys. Jonkinlaisen kuvan kaupungista kuitenkin sain. Tässä muutama ajatus:




1. Edinburghin keskusta on aika pieni ja kaikkialle pääsee jalkapatikalla. Tosi mukavaa, mielestäni. Kävellessä asiat näkee aivan eri tavalla ja ehtii pysähdellä ihmettelemään.

2. Arkkitehtuuri vanhassa kaupungissa on tosi viehättävää. Pidin erityisesti kapeista kujista, joissa varmasti leijailee kymmenien prostituoitujen haamuja. Viktoriaaninen kauhutunnelma on jotenkin vahvaa. Talot ovat tosi harmaita, teollisuuskaupunki kun on kyseessä. Ja se vaan lisää tuota goottiatmosfääriä. Huikein mesta oli Greyfrias's Kirkyard -hautuumaa. AH. Siellä olisi voinut vaellella kauemminkin!




3. Jeskamandeera Harry Potter -huuma on viety kaupungissa äärimmilleen. Siis, J.K eI oLE sKotLaNniSTa, mutta koska HP:t on kirjoitettu kaupungissa, on koko franchise tietty vedetty omiin nimiin. Oli kauppaa (Museum of Context se paras ja kiiltävin!) ja ties mitä kierrosta ja näytelmää. Jopa lentokentällä oli jos jonkin sortin putiikkia. Eritysen ärsyttävää siksi, että tuntui että kaikki tavara keskittyi vain niihin leffoihin, jotka ovat aivan perseestä.



4. Princes Street on "the" shoppailukatu, mutta hyviä putiikkeja löytyy vanhasta kaupungistakin. Esimerkiksi Cockburn Streetillä (tirsk) on hauskoja hipsterikauppoja.


Tunnock's teacakes, voimorjes mitä herkkua. 
5. National Galleryssa (The Mound, Edinburgh, EH2 2EL) on ilmainen siipi, joka on täynnä upeaa taidetta. Suosittelen lämpimästi! Taisin ottaa eniten kuvia täältä. Koska taidemuseot best.






6. Maistoin haggista ja black puddingia. Petyin, koska maistuivat tosi tavallisilta.

Juu, vetelin liha-aamiaisen. Reissussa en aina jaksa miettiä ihan joka siirtoa. Nämä siirrot kyllä kostautui, olen vieläkin turvonnut ja huonovointinen. 

7. Kohtasin kaksi pöllöä. Oli koskettavaa ja jotenkin järisyttävää katsoa huuhkajaa silmiin ja silittää sitä.

Lintunaisella lintukorvikset ja itkuinen ilme.


8. En hirveästi shoppaillut, koska ei tehnyt mieli eikä käsimatkatavaraan hirveästi mahtunutkaan. (SASin 8 kiloa on vitsi. Jussayin.) Jotain kuitenkin tarttui mukaan. Arlandan lentokentältä Movesgood-merkin haalari, joka on ekologista ja eettistä muotia. Ihana pellava-viskoosihaalari on täydellinen vaate moneen menoon. Kuva kokonaisuudesta ylempänä. Aion jatkossa bongailla tätä merkkiä, vaikuttivat ihanilta.


Lushilta minun piti ostaa tuoksu, mutta lopulta tuli sellainen olo, että ääh, onhan minulla noita tuoksuja. Jäi siis ostamatta. Joten ostin Jumping Juniper -shampoopalan ja Big-hoitoainepalan. Superdrugista hain uuden puuterin, just sitä mitä olen käyttänyt ennenkin. Cuttea Shark -teemyymälästä (26 Victoria St) ostettiin Earl Grey Blue Flower -teetä.


Ja vaikka vannoin, etten astu jalallanikaan Primarkiin, toisin kävi. Ostin vakosamettisen takin, jollaisesta olen haaveillut jonkin aikaa. Mutta nolottaa aivan hitokseen tämä. ANTEEKSI. Tämä on ensimmäinen pikamuotiostos pitkiin aikoihin, mutta noloa silti, kun aina paasaan. 


9. Ja jotta ei menisi liian positiiviseksi, kerrottakoon, että hostelli jossa yövyimme oli aivan kamala. Safestay Hostel ei saa suosituksia meikältä. Sadan punnan (per yö) huoneelta olisi voinut olettaa vähän enemmän kuin kerrossänkyä, haisevaa vessaa, pyyhkeiden puutetta ja wifiä joka ei toimi. Lisäksi lisähintainen aamupala oli farssi. BUU. Olen ollut hostelleissa Intiassa saakka, ja tämä oli silti surkein kokemus. Sijainti tosin oli hyvä, ihan keskellä kaikkea. 




Scottish monument

Joten kaiken kaikkiaan, en ihastunut ikihyviksi, mutta samalla tiedostan, että oma reissufiilis oli vähän hukassa. Paremmalla tuulella Edinburgh olisi varmasti ollut ihastuttava. Skotlanti kiehtoo kyllä muuten, etenkin sen pohjoiset saaret. 

Oletko koskaan käynyt Edinburghissa? Mitä tykkäsit?