perjantai 17. elokuuta 2018

Do It Yourself: Pyykinpesuaine ja pyykkietikka

Itse tehtyjen pesuaineiden saaga jatkuu! Tällä kertaa vinkkaan pyykinpesuaineesta. Tämä on mielestäni se todellinen jackpot. Nimittäin tällä tulee puhdasta ja raikasta pyykkiä, etenkin jos koneeseen lurauttaa myös pyykkietikkaa! Reseptin bongasin astianpesuaineen tavoin Trashless-blogista.  Tällä reseptillä tulee noin 3 litraa pesuainetta, eli ei ole hinnan kirossa elää vähän ekologisemmin. Valmistaminen on helppoa ja nopeaa.



Mitä tarvitaan? 

Iso kattila
3 l vettä
100 g Marseille-saippuaa
3 rkl ruokasoodaa
Suppilo
Puulasta / iso puuhaarukka
Purkki tai pullo pesuainetta varten
n.7 tippaa eteeristä öljyä (ei ole pakollinen)

Ohjeet


1. Raasta Marseille-saippua tavallisella raastimella samalla tavalla kuin tekisit porkkanaraastetta.

2. Kiehauta 2 litraa vettä kattilassa ja lisää saippuaraaste. Sekoita puulastalla kunnes saippua sulaa.

3. Lisää ruokasooda ja sekoita.

4. Lisää loput vedestä ja sekoita. Sammuta liesi.

5. Lisää halutessasi n. 7 tippaa aromaattista öljyä. Esim. laventeli tai sitruunaruoho sopivat hyvin pyykille. Itse pistin joukkoon piparminttua ja petitgrainia.

6. Kaada seos ämpäriin (tai johonkin toiseen suureen astiaan) ja anna sen olla siinä yön yli.

7. Aamulla seoksen pinta on todennäköisesti kovettunut. Sekoita seos sauvasekoittimella tai käsin. Voit halutessasi lisätä hieman vettä, jos koostumus vaikuttaa paksulta. (Tämän suosittelen tekemään tässä vaiheessa! Myöhemmin hankalampaa!)
8.Kaada seos sille tarkoitettuun pulloon / astiaan. Voit kierrättää käyttöön tyhjentyneen pesuainepullon. Itselläni ei sellaisia ollut, joten ostin ihan lasipulloja, sellaisia metallikorkkisia ja isoaukkoisia. 

9. Pyykkiä pestessäsi ravista ensin pesuainepulloa- / purkkiasi. Mittaa pesuainetta saman verran pyykkikoneeseen kuin tavallista nestemäistä pesuainetta. 

--


Lisäksi olen alkanut käyttää pyykkietikkaa. Siitähän on meuhattu siellä täällä jo pitkään, mutta vasta nyt loikkasin itse mukaan vaunuun. Huuhteluainehan on monesti vähän turhaa, tai ainakin meidän taloudessa. Mutta olen pitkään kaivannut sen tuomaa pehmeyttä ja tuoksua, etenkin lakanapyykkiin. Joten hokatessani, että pyykkietikkaa käytetään huuhteluaineen tavoin, olin oikein tyytyväinen! Pyykkietikkaan lisätään tuoksua: eteeristä öljyä tai jotain muuta tuoksuöljyä (itselläni on Lidlin halpoja tuoksuöljyjä, jotka ovat vähän skeidaa muuten, mutta olen niilläkin koklannut tuoksuttaa etikkaa. Nekin toimivat, sikses...) Tekstiileihin ei jää etikan tuoksua, mutta sen sijaan pieni häivähdys pyykkietikkaan lisättyä tuoksua. Mutta sekin mietona, riippuen toki miten avokätisesti sitä öljyä joukkoon holvaa.


Netti on reseptejä pullollaan, ja valmiita sekoituksiakin voi ostaa. Itse teen homman toistaiseksi yksinkertaisemmin: heitän väkiviinaetikkaa pesukoneen huuhteluaineosioon noin puoli desiä, ja perään muutaman tipan eteeristä öljyä. Helppoa kuin heinänteko. Väkiviinaetikkaahan kannattaa ostaa samantien sellainen iso leka, tulee pitkässä juoksussa halvemmaksi. (Lisäksi säilöntävimmassani kulutan aika paljon etikkaa, heh.)

Ja puhdasta tulee! Pyykki on, kuten sanoin, raikasta ja pehmeää.  En voi kuin suositella.

Oletko jo kokeillut pyykkietikkaa? Entä kiinnostaako sinua itse tehty pesuaine?

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kuluneen kesän suosikit

Miau! Kuukauden breikki takana. Se ei ollut ihan tarkoituksellinen, mutta minulla ei ole ollut kirjoitettavaa, tai jos on ollut, ei ole ollut sopivia kuvausolosuhteita. Vietin miltei kuukauden vanhempieni tykönä, ja siellä olin nakulla naamalla. Bloggaamisen tai oikeastaan minkään tekemisen  sijaan keskityin hengenravintoon, kuten lukemiseen ja leffojen katselemiseen (Harry Potter -leffat kärsitty läpi. Parasta niissä on Bill Weasley. Olisin kaivannut lisää Bill Weasleytä!) Hullumaiset helteet eivät ole houkuttaneet minua ulkoilmaan, joten olen ollut aika paljon sisällä hups haha.

Mutta niihin lemppareihin! Tällä kertaa otin mukaan muutakin kuin kosmetiikkaa.


OPI "Race Red." Olen ollut aika laiska lakkaamaan kynsiäni, mutta muuten aika naturellia lookkia piristää kirkkaan oranssinpunaiset kynnet. OPIn lakka on pitkäkestoinen ja huikean peittävä. Sävy sopii ihonsävyyni täydellisesti.

Absolution Sorbet-lipstick, sävy Papaya.* Huulipunat ovat tuntuneet kautta linjan liian raskailta, ja odottelenkin jo kuumeisesti kelien viilenemistä ja tummien punien korkkaamista. Luonnonkosmetiikkamerkki Absolutionin kevyt ja läpikuultava huulipuna on ollut omiaan helteisiin. Se tuntuu enemmänkin huulirasvalta, mutta on pitkäkestoinen ja yllättävän pigmenttinen. Punan hylsy on kaunis ja sävy kivan oranssi, muttei liikaa. Tuoksu on aika vahva, mutta onneksi miellyttävä.


I <3 Makeup Mermaid's heart -highlighter*. Sain tämän kosmebloggaajien pakettivaihdossa Heidiltä. Alkuun ihmettelin, että mihinkäs tätä oikein voi käyttää, sillä värit ovat aika hurjat. Onneksi tajusin vetäistä siveltimen jokaisen sävyn läpi, sillä siten saa iholle aivan uskomattoman hohteen. Sellaisen, joka näyttää että hohtaisin sisältä. Rakastan tätä!


Isabel Allenden Eva Luna on ollut hurmaavaa luettavaa! Tavallaan kevyttä, muttei silti ollenkaan. Juonenkäänteet ja hyvin kirjoitetut henkilöhahmot pitivät otteessaan loppuun saakka. Unenomainen tarina kuljetti eteenpäin ja ihastutti. Etenkin Mimi-niminen transsukupuolinen hahmo oli mahtava, ja yllättävän progressiivinen 80-luvulla tehdyssä kirjassa. Parasta kirjan hahmogalleriassa olikin hahmojen inhimillisyys ja se kuinka heitä kuvattiin lempeästi ja rakastavasti.


Maria Veitolan Veitola-kirjan ahmin muutamassa päivässä, riippumatossa makoillen. En voi muuta sanoa kuin että Maria Veitola on ollut jo vuosia idolini, eikä tämä kirja lainkaan vähentänyt hänen asemaansa. Päinvastoin! Kirjassa on kokelma hänen kirjoittamiaan kolumneja sekä kommentaari niihin. Hauskaa, koskettavaa, viisasta. Lukekaa tämä kirja, ette tule katumaan!

Kasper ja Mikko - Suomen suosituin podcast. Voi veljet. Onneksi tajusin alkaa kuunnella podcastia keväällä ollessani tappoflunssan kourissa. Aivan loistavaa huumoria ja jutustelua, juuri minun makuuni sopivan absurdia ja ironista.


Myytin kesäkuussa julkaistu levy, "Illalla se alkaa." Jos ja kun haluat tilata levyä, nykäise hihasta. 15 € hintaan pääset nauttimaan laadukkaasta a cappellasta. Minun sovituksiani mm. Joose Keskitalosta, J. Karjalaisesta ja kansanlauluista. Mitä vielä odotat?


Valmis gradu. Nuff said.

Lopuksi maistiainen Myytin levyltä. Tämä biisi on minulle tosi rakas ja pakko sanoa, että on tämä meidän versiommekin aika hieno, sikses.



Mitä sun kesään on kuulunut? Mikä on ollut parasta?

*Tuote saatu 

torstai 12. heinäkuuta 2018

Luomumuija

Tänä keväänä ja kesänä olen meikannut jopa hälyttävän vähän. Jostain syystä olo on raikkaampi kun naama on aika luonnontilassa. Nyt kesällä silmämeikki sulaa pois heti, ja olo on inhottava, kun meikki vaan leviää ja liukuu hikisenä. Nautin päivä päivältä enemmän siitä, että alan oppia katsomaan naamaani ilman meikkiä. Ja lisäksi tuntuu, että silmämeikin vähentäminen nuorentaa ilmettä. Se on hassu fiilinki! Silmäni ovat olleet todella turvonneet viime aikoina, ja tuntuu, että meikki vaan korostaa silmien pienuutta ja uupuneisuutta.



Älkää ymmärtäkö väärin! Meikkaaminen on yhäkin ihanaa, ja joka aamuinen minirutiini tuottaa minulle iloa. Minirutiini käsittää sävyttävän päivävoiteen, sipauksen puuteria, aurinkopuuteria poskille, higlighteria, kulmageeliä ja ehkä huulipunaa. Viime viikkoina olen käyttänyt aika paljon vain nudea kiiltokynää. Ja nyt mennään näin, koska se tuntuu just nyt parhaalta. Kriiseilin äidilleni, että olen surkea kosmebloggaaja, kun en oikein enää jaksa innostua meikkaamisesta. "Aika aikaa kutakin" sanoi äiti. Ja tottahan se on. Siksi olen ottanut jo tuonne otsikkoonkin rinnalle muita juttuja, joita haluan tuoda esille blogissani. Haluaisin kovasti ottaa teidät mukaan tähän uuteen reissuun, johon kuuluu uuden elämänilon etsiminen, kroppaan rakastumisen opettelu, ekoilu ja sekoilu. Ymmärrän, jos polkumme vievät eri suuntiin. Mutta tärkeintä minulle just nyt on olla rehellinen itselleni.



Mutta uskokaa minua kun sanon: huulipunaa en unohda, vaikka kuinka dementoituisin. Ja hajuvettä suihkautan ranteisiin vaikka pää irtoaisi. Koska jotain pysyvää pitää maailmassa olla.

Huumoria en halua myöskään unohtaa. Joten kerron loppuun loistavan, itse keksimäni vitsin.

Mikä on valtio Kaakkois-Aasiassa?

A) Vietmmm
B) Vietslurp
C) Vietnam

Heh heh. Yksi asia ei myöskään tunnu muuttuvan: olen urpo.

Miltä uudet tuulet tuntuvat?

Ps. Elä ja näe! Postasin kylkeen kokovartalokuvan, jossa mahamakkarat ovat grillivalmiit ja rintaliivit jääneet kaappiin. Ja tiedättekö, minä pidän näistä kuvista ihan todella. Tukkani näyttää ihanalta ja en tiedä, jotenkin vaan kuvat onnistuivat. Askel tämäkin! 

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Do It Yourself: Astianpesuaine

En usko, että pystyn ryhtymään (tai edes haluan, jos rehellisiä ollaan...) täysin zero waste -ihmiseksi. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että ideoiden poimiminen tuosta ajattelutavasta on vain hyvästä. Siksipä nappailen jatkuvasti muistiin hyviä ideoita. Yksi niistä on itsetehty astianpesuaine. Reseptin löysin Trashless-blogista, joka on erinomainen ja mielenkiintoinen paketti zero waste -elämäntavasta.

Astianpesuaineen resepti on naurettavan simppeli, ja yhden pullollisen hinta niin alhainen, etten keksi yhtäkään syytä olla kokeilematta omatekoista pesuainetta. Se on myös biohajoavaa, ei sisällä ympäristölle haitallisia kemikaaleja, eikä rehevöitä vesistöä.




Mitä tarvitset ( n. 1 litra )

iso astia
raastinrauta
ruokalusikka
50 g Marseille-saippuaa (varmasti jokin muukin luonnonmukainen saippua käy)
1 rkl ruokasoodaa
1 rkl kidesooda eli kristallisooda (luonnollinen yleispesuaine, jota löytää vaikkapa rautakaupasta tai isoista marketeista)
0,8 dl kiehuvaa vettä
20 tippaa aromaattista öljyä (tämä ei ole pakollinen ainesosa)

Ohjeet

Raasta Marseille-saippua raastimella. Laita saippuaraaste suureen astiaan ja päälle kiehuva vesi. Sekoita kunnes saippuaraaste on kokonaan liuennut veteen. Sekoita mukaan kidesooda ja ruokasooda. Anna seoksen jäähtyä muutama tunti. Sekoita sauvasekoittimella ja lisää halutessasi mukaan aromaattista öljyä. Laita seos pumppupulloon. Jos astianpesuaine tuntuu liian paksulta lisää tarvittaessa kuumaa vettä.


Tekeminen oli helppoa kuin heinänteko! Pari vinkkiä: kannattaa rastaa saippua mahdollisimman pienellä terällä, niin se liukenee helpommin. Itselläni pesuaine hyhmettyi todella paksuksi, joten suosittelen kaatamaan kuumaa vettä joukkoon ennen pullottamista, jos näin on. Jälkijunassa homma hankaloituu... Itse tykkään kun tuote tuoksuu joltain, eli eteerisen öljyn lisääminen ei ole lainkaan huono homma. Itse tiputtelin joukkoon appelsiiniöljyä ja puristin sitruunanjämätkin. 

Pesuaine pesee astiat puhtaiksi. Ei jää tuoksua, vain puhtaat astiat. Aine ei vaahtoa, siihen on varmaan totuttelemista. Mutta eikös vaahto yleensä ole vain kosmeettinen juttu? Luulen, että pesuaine on myös aika riittoisaa. Ja jos ei ole, uuden satsin tekeminen on niin helppoa, etten usko enää palaavani kaupan pesuaineeseen. Ympäristö ja kukkaro kiittävät. Ostin myös tuollaisen puisen Redecker-merkkisen tiskiharjan, johon saa ostaa vaihtopäitä. Onhan se hieman kalliimpi kuin muoviset, mutta ah niin kaunis, ja ihan oikeasti miellyttävämpi käytössä. Harjoja myy ainakin Ruohonjuuri, noin neljän euron hintaan. Vaihtopäät maksavat 2,85 tai 3,25 €, riippuen onko harjasosa eläimenkarvaa vai luonnonkuitua. (Hieman harmittelen nyt, että ostin tajuamattani eläinkarvaisen tiskiharjan. No, vaihtopäiden kohdalla petraan.)

Kiitos Trashless reseptistä! Kiinnostaako teitä nämä DIY-hommat? En ole kummoinen kädentaitaja itse, mutta ehkä voisi opetella. Seuraavaksi kertoilen omatekoisesta pyykinpesuaineesta. 

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Kesäkuun loppuneet 2018

Aika kuluu nopeasti jne. Katsastetaanpa siis kesäkuussa loppunsa kohdanneet tuotteet. Nyt saldo oli melko kohtuullinen, mutta kaaos hupenee. Hyvä niin!


Annoin kesäkuussa pois viisi hajuvettä todettuani, että mitä näitä hilloamaan, kun en käytä. Uudet omistajat saavat niistä toivottavasti iloa. Tavoitteenani on tuoksutarjotin, jossa on vain tuoksuja joista pidän niin paljon, että sydän alkaa läpättää. Aletaan olla lähellä.


It's Skin - Watery Mask Sheet/ Green Tea: Vaikka olin päättänyt lopettaa näiden naamioiden käyttämisen, sorruin yhden todella väsyttävän päivän jälkeen ostamaan vielä pari. Naama turpeana ja mieli sumeana nappasin tämän ostoskoriin. Oiken miellyttävä ja kostea kangasnaamio, ja auttoi ainakin siihen naaman turpeuteen. Ostaisin uudestaan.

Missha - Pure Source Cell Sheet mask/Tea Tree: Viimeinen Heidin boksin kangasnaamio oli tässä. Pidin tästäkin. Napakoitti ja tuntui pienentäneen ihohuokosia. Pidän tosin enemmän noista kosteuttavammista versioista. Ostaisin itse. 

Signe Seebid - Punaisen saven saippua*: Mahtava naamasaippua viimeiseen atomiin saakka. Viimeinen kikkare luiskahti kädestä kylpyammeen alle – mutta onneksi vain sellainen millimetrin mittainen. Ostaisin itse.

Korres - Wild Rose & Vitamin C Dark spot correcting treatment: En osaa sanoa tästä mitään. Ehkä ihan kiva? En ostaisi. 

Biotherm - Aqua Source gel: Kuten aina, niin tämäkin Biotherm oli silkkaa silikonia. Parasta tuotteessa jälleen sen tuoksu. En ostaisi. 


Burt's Bees - Very Volumizing Conditioner: Sain hoitoaineen joululahjaksi pari joulua sitten, ja käyttelin pois hitaanlaisesti. Ei ollut minulle se oikea, ja loppua kohden aloin holvata vauhdilla, koska tuoksu alkoi muuttua. Käytin lopulta pääasiassa sheivausvoiteena, ja siinä tämä toimi moitteetta. En ostaisi itse.

The Body Shop - Strawberry Shower gel: Jos minun pitäisi nimetä joku "the tuote" TBS:lta, olisi se Mansikkasarja. Äärettömän ihana ja nostalginen tuoksu. Ja nythän TBS on omistajanvaihdoksen myötä poissa pannasta, eli ostan uudestaan, todennäköisesti palasaippuana.

Joik - Citrus & Bergamot Body Butter*: Ihana vartalovoi! Tuoksu ei niinkään suosikkini, mutta koostumus ja kosteutusteho sen sijaan kultaa! Tässä olisin voinut uida. Paksua muttei liian, imeytyi hyvin ja iho tuntui ihanalta. Voisin ostaa itse jossain muussa tuoksussa! 


Essence - The Gel Nail polish (100 Miracle Stone): Tosi kaunis harmaa kynsilakka, joka shiftasi violettiin ja sisälsi pientä hilettä. Niin kaunis, mutta kuivui pulloon pentele. Ostaisin uudestaan. 

Avon - True Color Eyeshadow Primer (Light beige)*:  Loistava primeri! Piti meikin paikoillaan erinomaisesti. Ostaisin itse.

philosophy - vanilla birthday cake lip shine: Sain tämän lahjaksi vanhemmiltani osana settiä, johon kuului samantuoksuinen kylpyvaahto. Kiitos vaan, vanhemmat, mutta tämä oli kamalaa mähmää. Ätälän tuoksuista ja tahmeaa, eli ei kiitos. En osta itse. 


Chloé Eau de Parfum: Ihana tuoksu, mutta pullon suihkemekanismi on mennyt hajalle aikoja sitten, joten jäi käyttämättä. En jaksa enää hillota pelkkänä koristeena, joten bye bye. En osta uudestaan.

Pure DKNY edt: Erittäin kaunis vaniljatuoksu! Raikas ja pehmeä. Muistaakseni tätä ei enää valmisteta, ja se on sääli. Voisin ostaa, jos tulisi vastaan vielä. Saa sydämen läpättämään! 

Dior - J'adore EdT: Kiva tuoksu, muttei yhtään minua. Aivan liian hienostunut leidituoksu: tätä käyttäessä tuli olo, ettei sovi juoda femman stobea tennareissa. En ostaisi.

Kesäkuussa siis loppui/kaatistuomion sai 13 tuotetta, joista 9 oli täysikokoisia. Hyvä! Oliko joukossa tuttuja juttuja? Jotain mistä olet samaa mieltä, eri mieltä, onko missään mitään mieltä? Tällaisiin metafyysisiin kysymyksiin, Fanni kuittaa. 

*tuote saatu 

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Näin yritän vähentää muovijätettä

Muovi on lähtökohtaisesti ihan perseestä. Etenkin turha muovi: kaikki mahdollinen pakataan yksittäin ja erikseen muovikääreisiin, eikä kuluttaja voi asialle juuri mitään. Se sylettää minua aivan mahdottomasti. Haluaisin ostaa parsakaalini ja muut vihannekseni ilman, että niitä olisi kääritty kelmuun tai pakattu valtaviin muovisammioihin. Kaikkien mahdollisten tuotteiden pakkaaminen älyttömiin muovikerroksiin on ärsyttävää ja turhaa – kosmetiikkaa vasta pakataankin melkein järjestään muoviin. Minussa alkaa päivä päivältä vahvistua tunne, etten voi enää jatkaa näin. Koska otan vasta ihan vauvan askeleita tällä, öh, ympäristötietoisemmalla tiellä, haluan jakaa muutaman keinon elää vähän järkevämmin. Ihan vain itseänikin varten. Nämä ovat varmasti about kaikille selvää kauraa, mutta kertaus on opintojen äiti (inhokkisanontani!).

1. Siirry muovipulloista lasisiin tai metallisiin juomapulloihin. Satunnainen jaffapullo on ihan fine, mutta arkisin kuljetan vettä kestopullossa. Minulla oli käytössäni Siggin alumiinipullo, ja nyt hankin rinnalle lasisen pullon silikonikuorella. Silikoni on myöskin ristiriitainen materiaali, mutta perustelen tämän sillä, että silikoninen kuori suojaa pulloa ja näin se on pitkäikäinen. Kestopullo on sitäpaitsi säästää rahaa aika tavalla, kun ei tarvitse ostaa vettä kaupasta. Vastikään muuten uutisoitiin, että muovipulloista irtoaa muovia juoman mukana elimistöön. Aika karua, eikö? En ihan ole varma, onko tämä vielä täysin kylmää faktaa, mutta ajatus on inhottava.


2. Hanki kestomuki kahville. Take away -kahvi on mielestäni ihan mahtava juttu. Ehkä vähän turha rahanreikä, mutta pieni kofeiinitärinä on mainio arjen piristäjä. Kuitenkin take away -mukien muoviset kannet ovat täysin turhaa roskaa. Olen käyttänyt jo vuosia KeepCupia, joka alkaa olla aika atomeina. Hankin siis myös Indiskasta kestomukin, joka alkaa sekin olla atomeina. Aion käyttää molemmat niin loppuun kuin voin. Nekin ovat muuten muovia, ja seuraavaksi hamassa tulevaisuudessa hankin lasisen KeepCupin tai vastaavan.

3. Säilö tähteet ja pakkaa eväät muovirasian sijaan lasipurkkeihin. Itselläni on nykyisin tapana pestä ja säästää isommat ja pienemmätkin lasipurkit ja käyttää ne tähteiden säilytykseen. Toki käytän vanhoja tuppervaaroja, mutta niistä irtoava muovi on alkanut ahdistaa. Olen siirtymässä enenevissä määrin lasisiin säilytysastioihin. Ja ne punajuuripurkit ovat oivallisia tähän tarkoitukseen. Ostin nuo lasiset säilytyspurkit ihan Tigeristä.



4. Pakkaa ostokset kestokassiin. En ole enää vuosiin ostanut juurikaan muovipusseja. Nykyisin kannan mukanani melkein aina kangaspussia, joskus jopa kahta. Niihin saa pakattua paitsi ostokset, myös kirjaston kirjat ja eväät. Tykkään ostaa hauskoja kangaskasseja matkamuistoksi tai bongatessani kivoja muuten vaan. Ja jos unohdan kangaskassin (niin käy joskus, kun hosuu) ostan muovipussin sijasta paperikassin, jonka utilisoin pahvinkeräysastiana. Ja muuten, pyrin pakkaamaan myös muutkin kuin ruokaostokset kestopussiin. En tarvitse vaatekaupan muovipusseja mihinkään. 

5. Hanki kestohedelmäpussi. Myös vihannekset ja hedelmät voi pakata kestokassiin! Itse ostin kestopussit SPR:n liikkeestä, mutta niitä saa ostettua varmaan muualtakin.Tietenkin monet vihannekset voi ostaa ilman pussia, esim. banaanien ja paprikoiden pakkaaminen pussiin on hassua.


6. Kierrätä muovi. Tämän toivoisin olevan helpompaa kuin nyt. Taloyhtiöömme on tulossa muovinkeräysastia, mutta astia on antanut odottaa itseään jo yli kuukauden. Toivossa on hyvä elää.  

Kuvassa Mádaran Cloudberry oat milk sekä Blackberry White clay -saippuat, Lushin Santa Baby -huulipuna, Christingle-suihkukosteusvoide,  Saving face -kasvoöljypala sekä äitini oppilaan käsintehdyt saippuapalat.

7.Valitse pakkauksetonta kosmetiikkaa. Tämä on nykyään osittain suht helppoa. God bless Lush! Kaikenlaiset kiinteät tuotteet ovat loistava tapa säästää paitsi luontoa, myös rahaa. Myös kotikosmetiikka on loistava juttu. Olen kuorinut kropan ihon kahvinpuruilla jo iät ja ajat. Seuraavaksi aion kokeilla naamioiden kokkailemista. Palashampoot ja -saippuat ovat minusta ihan mahtava juttu. Ja onneksi nykyään saa hyviä palashampoita, jotka ihan oikeasti toimivat. Kaikkea kosmetiikkaa ei tietenkään saa pakkauksettomana, mistä pääsemmekin seuraavaan pointtiin:

8.Valitse lasinen, pahvinen tai metallinen pakkaus. En osaa sanoa, onko tämä vain omantunnon epätoivoista rauhoittelua, mutta jotenkin haluan uskoa, että lasiin pakattu tuote on paremi kuin muoviin. Toki lasipakkaukset ovat yleensä kalliimpia. Onneksi esimerkiksi Sulapakin biohajoavat pakkaukset ovat lyömässä itseään läpi markkinoilla. Se ilahduttaa! Etenkin luonnonkosmetiikkaa pakataan usein pahviin, esimerkiksi Bohon meikeissä ei ole juuri lainkaan muovia.

Kuvan kosmetiikkatuotteet saatu. Erityismaininnan ansaitsee Signe Seebidin Roos-mineraalideodorantti, j
oka on loistava luonnonkosmetiikan dödö. 


9. Kiinnitä huomiota niihin pikkujuttuihin ja haasta itseäsi.
  • Tarvitsenko muovista kantta juomaani? Entä sitä pilliä? Onko muovipussiin pakattu tuote korvattavissa muulla pakkausmuodolla? (Esimerkiksi irtokarkit ovat tässä suhteessa ekologisempi vaihtoehto. HARMIN PAIKKA...)
  • Voinko ostaa pumpulipuikkoni ilman muovia? Vastaus: voin. Ainakin Johnson & Johnson'silla on muovittomia pumpulipuikkoja. Eivätkä ole juurikaan sen kalliimpia.
  • Entä hammasharja? Löytyykö muoviselle harjalle vaihtoehtoa? Vastaus: kyllä löytyy! Markkinoilla on esimerkiksi bambusta valmistettuja hammasharjoja. Itselläni on Humble Brushin harja, joka on oikein toimiva ja myös tyylikäs!
  • Siirryin takaisin pulverimaiseen pyykinpesuaineeseen, sillä se on pakattu pahviin. Ihan yhtä puhdasta pyykkiä tulee nytkin. Aion opetella tekemään itse pyykinpesu- ja tiskiainetta! Niinkin eliminoi vähän pakkausroskaa ja vesistöjen kuormittumista.
  • Tarvitsenko aina elmukelmua?
  • Tekonahkaiset halvat kengät ja laukut, ei kiitos. Ylipäätään vaatekaupoilla yritän panostaa aitoihin materiaaleihin ennemmin kuin polyesteriin. Tosin puuvillan tuotanto on ihan oma lukunsa, eikä siitä sen enempää.


Viimeinen juttu on ainakin minulle se haastavin: 

10. Osta vähemmän. Sori. Olen onnistunut välttelemään yletöntä kosmetiikan ostelemista viime aikoina, ja olenkin hieman ylpeä tästä. 

Ja ymmärrän, että tällainen bloggaaja, joka kuluttaa kosmetiikkaa varmasti keskivertokansalaista enemmän ja haahuilee kirpputoreilla ei ole maailman uskottavin henkilö paasaamaan tällaisesta aiheesta. Paljastankin teille: en tiedä, mikä on blogini jatko nyt, kun en enää koe voivani kuluttaa samalla tavalla kuin ennen. Ehkä alan kirjoittaa pääasiallisesti luonnonkosmetiikasta, en tiedä. Kokeiluja, onnistumisia ja epäonnistumisia olisi varmasti hauska jakaa, jos ne sattuvat kiinnostamaan jengiä. (Yh, hetki sitten vielä vannoin, ettei minusta tule tekopyhää viherpiipertäjää. Voi Moro lasso.) 

torstai 7. kesäkuuta 2018

Vauhti päällä

Kevään mittaan olen ollut koko ajan todella ärtynyt, pahantuulinen, kulmikas ja räjähdysaltis. En ole nukkunut kovin hyvin. Minun on ollut vähän vaikea keskittyä mihinkään. Etenkin huhtikuun lopusta lähtien keskittymisvaikeudet ovat olleet jo aika isoja. Tuntuu, että pää on täynnä ajatuksia ja ideoita. Muut ihmiset ovat aivan liian hitaita, ja liikenteessä jokainen muu ottaa aivoon. Ahdistavat ajatukset täyttävät pään heti kun pysähdyn. Parisen viikkoa puheeni tempo on ollut selvästi kiihtynyttä, ja puhunkin välillä vähän liikaa ja innoissani. Olen änkyttänyt. Sykkeeni on ollut korkea, ja todellisuus alkanut katkeilla. Huimaa ja oksettaa. Olen saanut paniikkikohtauksia. Olen saanut myös raivokohtauksia. On hyvää pöhinää, mutta myös sellaista pöhinää, joka ei tunnu hyvältä.


Kävin hulluushoitajallani, ja hän sanoi, että tämä on selvää hypomaniaa. Ja hassua kyllä minä yllätyin, koska jostain syystä pieneen mieleenikään ei ollut tullut, että tosiaan, minulla, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalla, voisi mitenkään olla hypomaniaa. Se depressiopääty on käynyt sen verran tutuksi, että sieltä toiseen päähän sinkoutuminen tuntui epätodennäköiseltä. (Ja tarkoitan sinkoutumista sanan todellisessa merkityksessä. En oikein osaa sanoa, missä kohtaa oireet muuttuivat näin radikaalisti, sillä alkuvuodesta minulla oli isojakin masennusoireita.) Nyt jopa positiiviset asiat heilauttavat minut ihan valtavan kiihtyneeseen tilaan. Päässäni on aivan liikaa liikennettä. Se tuntuu kropassa asti.


Eipä tästä muuta sanottavaa ole, paitsi että nyt on pakko levätä. Pakko, vaikka kuinka ahdistaa. Pysähtyminen pelottaa, koska silloin minun on pakko ajatella niitä asioita, jotka ahdistavat minua kaikkein eniten. Pelkään, että tästä tulee ihan oikeastikin #psykoosikesä2018, ei vain läpällä. Haluan kuitenkin uskoa ja luottaa siihen, ettei niin käy. Mutta irrationaalinen ahdistukseni ei tunne järkeä tai luottamusta. Se vaan ahdistuu ja pelkää.

Minulla on onneksi ollut ihan mielettömän rakkaudellinen kokemus siitä, että Jumala kulkee kanssani. Että oli vauhtia liikaa tai liian vähän, Hän on siinä. Tuntuukin, että ainoastaan rukous ja muu hartauden harjoittaminen, näin sisäsiististi ilmaistuna, maadoittaa ja tasaa pulssia. Jumala ei onneksi ole hiljaa.


Että semmottii. Halusin jakaa tämänkin osan elämääni, koska kuten aiemmin olen puhunut, näistä asioista pitää puhua enemmän ja avoimemmin. Ei minua enää jaksa hävettää, koska miksi hitossa häpeäisin tällaista. Minulla on myös vahva tahto auttaa muita, jotenkin edes. Nyt juuri ainoa tapa on olla avoin ja koettaa murtaa mielenterveysongelmien stigmaa. Jos sinulla on olo, että tarvitset apua, älä pelkää pyytää sitä. Mielenterveysseuran sivuilla on paljon tietoa siitä, mistä ja miten voit hakea apua. Puhu ääneen. Jos haluat jakaa ajatuksia täällä kommenttikentässä, älä pelkää tehdä sitä. Minulle voi myös laittaa viestiä vaikka Instagramissa, jos haluat jutella tai jakaa kokemuksia.


Pahoittelen, mutta minun on vaan pakko linkittää loppuun tämä kappale. Siihen liittyy runsaasti todella hilpeitä muistoja, ja se on vieläkin yhden ystäväni ja minun takuuvarma tunnelmannostattaja. Meillä on tähän koreografiatkin, naturligtvis. Vauhti kiihtyy, voi toden totta.