Viikon välkähdykset III

Kuukauden tauko, no haha, apua. Helmikuun puolen välin jälkeen tahti on vähän hidastunut. Olen tehnyt töitä ja lopun aikaa vähän tuijotellut seinää. Mutta on tähän jotain pientä mahtunut silti.

Vietin valmistujaisjuhlia. Ilta oli ihana ja juhlat ylittivät odotukseni. Tunnelma oli lämmin ja rakkaudellinen. Olen vieläkin vähän häkeltynyt siitä miten paljon elämässäni on ihmisiä, jotka järjestivät aikaa tullakseen juhlimaan kanssani. Erityisesti perheeni näki paljon vaivaa. Sain ihania sanoja, lahjoja ja läsnäoloa. Tanssimme huutokatrillia (parasta!) ja veljeni kavereineen soitti musiikkia. Söimme linssikeittoa ja joimme simaa. Pidimme juhlat seurakuntani tiloissa, ja oli mahtavaa viettää isoa iltaa ns. kotioloissa. Juhlien jälkeen istuin huoneeni lattialla, luin saamiani kortteja ja itkin räkäitkua. Kokemus siitä että on rakastettu, hyväksytty ja arvostettu teki aika hyvää sielulle. Hyviä kuvia juhlista ei juurikaan ole, en kerennyt keskittyä puhelimen räpläämiseen. Kunnon kuva asusta ja etenkin seppeleestä olisi ollut jees, mutta näkyvät ne näistäkin. Äiti oli teettänyt minulle laakeriseppeleen, koska kyllähän maisterilla pitää seppele olla.

Isältä ja äidiltä sain pronssisen Kuutar-riipuksen, pikkuveikalta korvikset. 

Pastoriltani sain Oswald Chambersin Parhaimpani Hänelle alkukielellä. Aika erityinen lahja, joka on ollut kovassa luvussa.

Graduohjaajani antoi minulle Sankaritarinoita tytöille. Taas, olin otettu.

Ystäväni Aaro oli muokannut minusta Fandalfin ja Faladrielin. Nämä ovat aivan sairaita! Ah! 

Olen muutenkin viettänyt aika paljon aikaa Suhella. Rakastan seurakuntaani. Niin se vaan on.

Raakkasin vaatehuoneen läpi nyt kolmannen kerran tänä vuonna. Ja lisää tavaraa menee kiertoon. Se, etteivät hyllyt enää tursua tavaraa tuntuu ihanalta.

Olen pukeutunut todella yksitoikkoisesti (mustiin) farkkuihin ja mustaan paitaan. Nyt tarkoituksena olisi löytää eettisesti ja ekologisesti tuotettuja peruspaitoja. Neuletrikoo on suosikkimateriaalini. Saa vinkata! Eipä tämä vieläkään kaksinen muotiblogi ole, kuten allaolevat kuvat todistavat.

Olen kävellyt aika paljon. Nyt kun minun täytyy maksaa normihintaa HSL:n palveluista, olen tullut pihiksi. Koska elämä pyörii juuri nyt aika pienessä piirissä, eli Pasila-Kallio, on käveleminen oiva vaihtoehto. Haaveilen pyöräilykelien alkamisesta. Onneksi ratikalla kulkeminen on hiukan halvempaa, ja periaatteeni on, että jos ratikalla ei pääse en edes mene. Vitsi vitsi, mutta on siinä valitettavasti pieni totuuden siemen.

Minulla on ollut paljon hyviä hiuspäiviä, kiitos etikkahuuhteiden. Niistä lisää myöhemmin.

Sydämen asialla alkoi taas Yleltä. Olen onnellinen. Saatoin itkeä tirauttaa onnenkyyneleitä ekan jakson aikana, mutta ei siitä sen enempää.

Koin uskomattoman yllätyksen, kun eräs japanilainen Instakaverini lähetti minulle kuvan, jonka oli tehnyt minusta. Käsittääkseni tämä on grafiikkavedos. Olen todella otettu, että minulle täysin vieras ihminen, joka tuskin ymmärtää sanaakaan mistään höpinöistäni, on tehnyt minusta niin kauniin ja söpön kuvan. Elämä, se sentään on hassua!

Ja niin, aivan! Aloitin tammikuussa uuden työn yhden lauluyhtyeen taiteellisena johtajana. Työ on mukavaa ja palkitsevaa, ja näköjään tämä lauluyhtyeskene on se mitä nyt aikuisena teen. Ei haittaa. Yhtyeen treenitilassa on maailman kauhein vessa. Siksi nämä upeat vessaselfiet.

Kuukauden aikana olen kuunnellut aika paljon musiikkia, kas kas, ja tehokkaimmassa soitossa on ollut The Weather Stationin All of it was mine -albumi.

Mitäs sinne? Toivottavasti kaikki on hyvin. Hei, kevät koittaa!

Pienissä häissä

........Hmm, olisihan sitä voinut keksiä asiallisemmankin otsikon. Öinen kirjoittelu päätyy aina normaaliakin älyttömämpään ajatuksenjuoksuun. Mutta niin, juu elikkäs.

Pikkuveljeni meni viime perjantaina naimisiin. Juhlaa vietettiin meillä kotipihalla rennoin rantein, ja mielestäni onnistuneesti. Piha oli kaunis, morsian lumoava, veli komea ja vieraat hyvällä tuulella. Mikäs sen parempaa. Bändikin jammaili autotallissa, tosin enpä ole koskaan vetäissyt Earth, Wind & Firen Septemberiä huonommin.

Vaikka juhla oli rento, halusin tietenkin panostaa meikkiin ja asuun. Pohjustin luomet By Terryn Obre Blackstar -luomivärikynällä, tein ruskean smokyn Guerlainin Tonka Imperiale -paletilla, vetäisin pienet kissat silmäkulmiin Oriflamen nestemäisellä linerilla, pehmensin jälkeä MACin mustalla luomivärillä. Naamaan runsaasti hohtopuuteria ja huulet maalasin MACin Russian Redillä. 

Käytetyt tuotteet:

Lumene CC, Fair

elf Tone correcting concealer

Lush Tunteiden hehku -irtopuuteri*

Essence Light up your face luminizer palette*

Makeup Revolution Ultra Blush Palette, Sugar and spice

Freedom Makeup London Duo Eyebrow Powder, Ash Brown

Essence Make me Brow -kulmavaha, 02 Browny brows

By Terry Ombre Blackstar -luomiväri, Bronze Moon*

Guerlain luomiväripaletti, 02 Tonka Imperiale*

Oriflame Giordiani Gold Liquid Eyeliner, Black*

MAC Luomiväri, Deep Cravings*

                                                              Essence Volume stylist 18h curl & hold mascara

MAC Russian Red

Burberry My Burberry Black

Pukeuduin aika samalla tavalla kuin laulututkinnossani, eli mustaan Marks & Spencerin mekkoon (jossa on meeeelkoisen antava kaula-aukko...Hähää.) ja ikivanhaan kirppis"kimonoon." Jalkaan heitin äidin korkkarit ja päähän uskollisen huopahatun. Korvissa uudet Poola Katarynan Leinikki-korvakorut, jotka ovat suurta rakkautta. Asu oli mukava, mutta sopivan juhlava. Mekon halkio tosin repesi, mutta mitäpä olisivat bileet ilman pientä paljastelua.

Jokos siellä on kesän hääkausi korkattu?

Prillisilli palaa!

...Sammuttakaa!

No heisulihei, rakkaat. Tauko venähti vähän, tyhmä tyhmä marraskuu ja marrasmasennus. Mutta hei, uusin voimin kohti joulua! Jee! Hyvästi marraskuu, en jää kaipaamaan.

Koska kaikki varmasti jännityksellä odottivat (joo-o) millaiset pleksit tällä kertaa silmilleni nostan, päästän teidät piinasta ja esittelen ne. Tässä, näin:

Ne ovat merkkiä Cheap Monday, ja tykkään kovasti. Isot, hassut ja just mun näköiset (olenhan iso ja hassu!), vaikka aluksi epäilin. Onneksi äiti ja optikko pakottivat.

Korvikset ovat kaukaa Ugandasta. Kiitos, Soila!

Ja näkö on kirkas. Kirka. Hehe.

Päivän musiikkikappale on jotain ihan muuta kuin Kirkaa. Ehkä vähän myötähäpeää herättävä tuotokseni viime joululta, Gabriel's Message. Että glooriaaa vaan.

Prillikaupoilla

On taas se aika elämästä, kun pitäis ostaa uudet prillit. Aaggh, sanon minä. Ensimmäistä kertaa elämässäni pidän rilleistäni niin, etten haluaisi vaihtaa. Ne ovat kuitenkin niin naarmuiset ja näkökin on ikääntynyt sen verran, että pakon (ja äidin) edessä taivun.

Käväisin tänään Specsaversilla koklailemassa erinäisiä blehoja. Nyt kaipaankin sinun apuasi, hyvä lukija/satunnainen vierailija. Mitkä ois parhaat? (Samalla saatte ihailla bloggaajan meikitöntä, ilmeetöntä naamaa. En kehdannut ilveillä, kun yksi mummo katsoi pahasti kuvailujani. Kuvien laatu on muuten ihan HD-tasoa. Onko ihan teiniä puhua kuvien laadusta? Onko tämä sulje jo liian pitkä?)

Kauhea kasa! Omat lempparit ovat ehkäpä numerot 1, 2, 7, 8, 14, 15, 16 ja 17. Numerot 3 ja 18 ovat jotenkin ihanan ysäreitä, mutta ehkä liiankin? Olenko valmis ohuille metallisangoille kaikkien muovivuosien jälkeen? Enpäs tiedä. 

Olisin kiitollinen mielipiteestäsi. 

Ps. Kampaaja ois paikallaan. 

And it was all Yellow

Kirppislöytö! Keltainen on lempivärini, ja olen tunnetusti tosi kotiseutuylpeä (hahahahahaha) joten mikä olisikaan täydellisempi pari varastetulle lainatulle keltaiselle Rauma-anorakille kuin keltainen Rauma-collegepaita. Ensimmäinen löytöni kirpputori Nostalgiasta, muuten. Paita tosin kutistui pesussa, höh, mutta se on silti niin älyttömän kamalan hieno, etten tahdo kestää. Et voila, tässä se on:

Lämpenettekö? 

Päivän biisi, niin, se on Lauluyhtye Jungmannien "Merimiäste läksilaul" joka saa meikäläisen aina tosi emotionaaliseksi. Hiiluvee, haaluvee.

Yohannus

 

Olipahan mukava juhannus! Leppoisaa oloa, perhe ja ruokaa. Kesän joulu!

Toki vähän on valitettava, suomalaisia kun ollaan jne: lämpö ei hellinyt, ja illalla piti oikein pukeutua takkiin ja paksuun huiviin. Ja silti paleli. No, hyvä tilaisuus esitellä tämän hetken vaatelempparit. Perushommia, niinkuin aina. Täydellisen collegepaidan metsästys päättyi, kun löysin niitä kolme. Sivupolkuja, sori.

Pliis, Mr.Weatherman, tuo jo kesä. 

Päivän kipale on Miriam Stockleyn iki-ihana "Perfect day." Petteri Kaniini -fanit tietää.

Toivottavasti oli kiva juhannus teilläkin!

Is it a risk you're willing to make?

En vain voi olla fiilistelemättä aurinkoa ja sen suotuisia vaikutuksia (sen epäsuotuisat vaikutuksetkin näkyvät likaisina ikkunoina ja pölynä nurkissa...)

Aurinkofiiliksen kunniaksi lakkasin kynteni tosi överivihreällä Lumenen lakalla, ja sudin päälle vielä kimalletta hohtamaan kilpaa auringon kanssa. En jaksanut hirveästi meikkailla, mutta huuliin sipaisin Clarinsin Instant Light Natural Lip Perfectoria, sävyssä 02 Apricot Shimmer. Päivän tuoksu on Kiehl'sin Aromatic Blends -sarjan Fig Leave & Sage. En aluksi pitänyt tuoksusta lainkaan, mutta nyt en saa siitä tarpeekseni. 

Mutta katsokaa mun blehoja! Kasarit RayBan Wayfarerit, voi elämä! En ole ihan varma, ovatko nuo enemmän huumorilasit, mutta koska olen hukannut (APUA!!!!!) normireiskani, on pakko nostaa simmujen suojaksi edes jotakin. 

Kuvassa hengaavat myös lempparikorvikseni, Sibelius-sormus ja The Body Shopin mantelikäsirasva, joka on muuten oivallinen tuote kaikin puolin.

Päivän biisi on hämmentävän iloinen kappale synnytyspelosta, Tuomon Tokophobia. KLIK. Koko The New Mystique -platta on hankinnan arvoinen. Kovaa kamaa kevääseen ja kaikenlaiseen tansuiluun. 

Carry on, mates!

Hissanmaikka ja itsensäpaljastelija

Tänään heräsin ihanaan auringonpaisteeseen, ja asunto oli kuin pätsi. Siksipä kaivoin kevättakin esille! Se on kirpputorilöytö, suomalaista tekoa. Veikkaan, että radiohiiliajoitus sijoittaa sen 1970-luvulle. Takin fiilikseen sopivat vanhat kunnon hissamaikkapöksyt, jotka ovat kaikessa epäimartelevuudessaan maailman mukavimmat. Kengät löysin kellarikomerosta, olin unohtanut niiden olemassaolon kokonaan.

En tiedä, onko pyramidikihara koskaan in, mutta hitsi, että kihara tukka on iisimpi muotoilla. Harkitsen vakavasti permistä. Permanentti - jou vai nou?

Halusin  asuun vähän väriä ja hupsuttelua, joten vetäisin jalkaan keltaraidalliset sukat. Raidat on kivoi.

Takki: Salainen kirpputori

Neule: Lindex

Housut: Monki

Kengät: Second hand

Laukku: Second hand

Kaulakorut: Avain sponsored by Hoas, puinen koru ystävän isotädin vanha

Päivän viisu on Ride-yhtyeen "Vapour trail" koska se soi koko ajan päässä.

Iloista keskiviikkoa! Muistakaa Aku Ankka!

Seilorimaatuska vauhdissa

Ikuinen asukriisi jatkuu. Nyt olen jo melkein luovuttanut ja päättänyt vaan pistää päälle mitä hölmömpiä juttuja. Tänään oli sellainen päivä. Kuulin olevani maatuska ja Pikku Myy, itse näin asussa vahvaa seilorihenkeä. Ananaskorviksiakin ehdotettiin. Nyt ne olivat kauan kadoksissa olleet (kannattaa mennä joskus tutkimaan, mitä sängyn takaa löytyy!) lemppariroikkokolmiot. Runsaiden helmojen kanssa pieni on hyvästä.

Se yrittää, se ei yritä. 

Olen koko punapäisyyteni ajan kamppailut punaisten vaatteiden kanssa. Rakastan punaista, mutta tuntuu, että se ei vaan toimi hiusvärini kanssa. Siis tuollainen rehellinen tomaatinpunainen. Maailma ei taaskaan kaatunut, vaikka sitä päälleni puinkin. Alla oleva mekko on kunnon raskausvaate, tai ainakin iso. Mutta sievä se on. Vähän jalkojen omaa ihoa vaaleammat sukkikset on aina classy valinta. Laukku on paras osa asua: se on mummuni vanha, jonka hän oli antanut toiselle mummulleni, joka antoi sen minulle. Tunnearvo on melkoinen. Ja on Aitoa Friittalan nahkaa. Hah hah, vanhat ihmiset ymmärtää vitsin. Jälkivinkkelistä asu olisi kaivannut ehkä jonkin korun, ja eihän tuo laukku mätsää kenkien kanssa alkuunkaan. Mutta onneksi suuri tulva ei tämän takia ylitse vyöry.

Pistin venäjähuivin päähän, poliittisesti epäkorrekti kun olen. Silmiin väritin utua ja huuliin sivelin Korresin Villiruusu-huulivoita. 

Paita: Lindex

Mekko: Lindex

Kengät: Salainen kirpputori

Laukku: peritty

Korvakorut: Gina Tricot

Huivi: Venäjän tuliainen

Noooin se siristää. 

Kevät tulee! Ulkona voi kulkea takki auki. Melkoista! Sen kunniaksi lisää uutta Joosea, koska olen luukuttanut tätä biisiä aika ahkerasti viime päivinä. Plussaa somasta musavideosta. KLIK!

"Ah ja voi, jo kauhistu!" mutta älä kuitenkaan liikaa!

Ps. Voouu vaauuu, teitä on jo 13! Kui jännää! 

Värien kevät

                       

Hassua: valittelin vaatekaappini tyhjyyttä (siis "lainausmerkeillä", toim. huom.) ja melkein samaan hengenvetoon löysin ylläolevan mustan hameen Raumalta. Siellä se oli, laatikossani, koskemattomana. Ilmeisesti olen tilannut sen Ellokselta joskus vuonna X, mutta se ei ole koskaan päätynyt käyttöön asti. Parempi myöhään kun ei silloinkaan. Kevätpäiväntasauksen ja todella suloisen kelin kunniaksi rohkaistuin ja puin sen päälleni. Se on ohut ja lyhyt. Mutta maailma ei kaatunut. Lunta satoi kyllä ja minua palelsi.  

En ole oikein varma, mikä tämän koko postauksen pointti on, mutta asukuvahan siinä. Mukana hengasi uusi supervärikäs neuleeni, yhtä värikylläinen pashmina ja vakkarimaiharit, jotka alkavat olla siinä pisteessä, että paluuta ei ole. (Hello, Dr.Martens, I hear you call!) Iloisena asusteena jostain nyysitty Helmi Levyt -kangaskassi. 

Värien kevät, kuten huomaatte. Huomatkaa myös aistikas peilipose, ja ympäristö, joka on mätsätty asuun. 

Sellasta. Päivän biisi on uutta Joosea. Tykkään. KLIK.

Paita: Lindex

Hame: JSFN

Huivi: Fiorella

Kengät: Forssan ainoa kenkäkauppa

Laukku: löydetty

Bläkäri

Kevät kutittelee korvia, ja kaupat ovat jo täynnä värejä. Edellisessä kirjoitelmassa kuuluttelin täydellistä oranssia (jonka taisin muuten löytää, heh) ja olen muutenkin hipelöinyt kaikenlaisia somia, värikkäitä kosmetiikkatuotteita himokas kiilto silmissäni.

Mutta näinkö meille aina täällä käy: Fiilistelin tummaa viininpunaista We Care Icon -huulipunaani, mutta halusin lisätä vielä sitä jotakin. Nappasin käteeni mustan kajalkynän ja aloin maalailla. Armottoman sotkemisen, häivyttämisen ja alun epäonnistumisen jälkeen peilistä katsoi keväinen mustahuuli.

Kivat silmälasirajat tuossa, hups. 

Koska olen rohkea ja ennakkoluuloton, lähdin ulkoiluttamaan huuliani kaupungin humuun. Pari turkismummoa katsoi minua paheksuen, mutta muuta katastrofaalista ei tapahtunut. Haa, ehkäpä olen valmis mustiin huuliin, 10 vuotta muun maailman jäljessä. Naamani jäi muuten aika paljaaksi. Tumma silmämeikki vie ajatukset suttuiseen teinigoottiin, ja se look on jo kokeiltu, thank you very much.

Huulimeikin siistinä pitäminenhän on todella hankalaa. Mutta on se aika cool. Ostoslistalle siis ehdottomasti sen oranssin lisäksi musta huulipuna. Onhan värien kevät.

Inspitaatiobiisi Joy Divisionin "Disorder" koska, no, tiedättehän.

Kertokaahan siis: mustat huulet, yo vai no?

Don't go chasing waterfalls

Ysärijysäri all the way ja parhaat asiat syntyvät vahingossa. Näistä teeseistä koostuu viime viikkojen lempparikampaus, vanha kunnon vesiputous. Tarvittiin yksi auennut päälakinuttura ja sitä seurannut naurukohtaus. Ja siitä se ajatus sitten lähtikin: tämähän näyttää oikeasti ihan nastalta.

Okei, tämä ei todella ollut lapsuuteni lempifrisyyreitä, päin friggin vastoin. Mutta silloin se tukka roikkuikin vaan. Nyt apunani on tupeerauskampa ja kasariakin kasarimpi muotovaahto. Ja niin se ponnari vaan nousee, keskellä päätä kuin korein kuusi. Tai jotain. Plus se heiluu mukavasti kun pää liikkuu. Hii.

Huomatkaa, miten versatiilinen oman elämäni Cara Delevigne olenkaan. 

Tekee hyvää tällaiselle vakavikolle. Ei se tyyli ole niin kuolemanvakava asia kuitenkaan ehkä. Lisätään soppaan vielä värikästä huulipunaa, ja siinä hän on, Fanni 6-vee äitin meikkipussilla. Muuten, etsintäkuulutan sen täydellisen oranssin huulipunan. On käsittämätöntä, ettei minulla ole sellaista. Nyt huulilla vaka vanha MACin "Chili." 

Että naurakaa vaan. Nauran kanssanne.

Pyydän myös huomioimaan kauhujen kulmakarvat. Cara juu tosiaan.

Päivän biisi on auringon ja kevään kunniaksi "Here comes the Sun" maailman parhaalta Beatlesilta.

Ps. Aamukahvilla-Henriikka naureskelikin jo ysärihiuksille. Hae ihmeessä lisää tyyli-inspistä tästä, klik.

Pps. Jostain syystä Blogger on päättänyt tehdä kuvista aivan himpskatin rakeisia. Sori.