perjantai 29. kesäkuuta 2012

"Tänään juhlistan naiseutta!"

Eräs ystäväni lohkaisi viisaasti: on hienoa olla nainen, tänään juhlitaan sitä!

Naisellisuuden ja kesän kunniaksi vähän jotain liehuvaa, kiharaa, punaista ja värikästä (lue: joukossa valkoista! Ooh!)

Päivän pukimet, palasina, s'il vous plait:

Miksi pissiksiä aina pilkataan kun ottavat kuvia peilin kautta? Toimiva metodi.. not.

Joku naamaraja selkeesti. Pyydän huomioimaan tyhjän seinän (Beatles lähti lentämään, oikeasti) ja esteettisesti mytätyt kollarit siellä sängyn alla.



Joinakin aamuina tukka vaan onnistuu. Tänään, kerrankin, se oli hyvällä tuulella. Kaksihaarainen tosin. Vähän tupeerasin ja tupsutin hiuspuuteria, suolasuihketta ja lakkaa. Tuuli ei myöskään tee pahaa.




Tämän hetken lempparilaukku! Pihistin Soilalta, kun "on kuulemma liian painava". Ehkä tässä kohdataan kokoerojen vaikutus,  kun minusta liian kevyt laukku tuntuu oudolta. Tunki haluaa tunkin nyssäkän. Salkut on aina jees, varsinkin kun ovat aitoa nahkaa.


All time suosikkikengät, jotka on ottaneet jo niin paljon osumaa, että alkavat hajoilla. Parin viikon takainen sorassa kahlaaminen ei auttanut asiaa, ei. Huomaa esteettinen kahden maton raja. Tämä on esteettinen päivä!


Kulmakarvat eivät näy, mutta paikoillaan ovat. Kaikki muu on turhaa. Paitsi huulipuna, tietty. Tänään Max Factoria, sävy 812 Flame tree (liekkipuu? Ok.)

Toki parhaimmatkin asiat voivat muuttua märiksi ja suttuisiksi, kun käsienpesualtaan viemäri tukkeutuu. Pakkohan se oli avata, ja kyllä, mönjää tippui varpaille.  

Siitä huolimatta, tämä on kaunis päivä, ainakin Helsingissä. Näin hevosia ja söin croissanttia Ekbergillä. 

Pusuja neljälle lukijalleni (hohoo!) ja muillekin. Jätän poskeenne huulipunajäljen.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Fiivis

Kun herää ajoissa aamulla, ehtii päivän aikana touhuta ja pohtia kaikenlaisia. Yllättävä vireystila johtuu siitä, että aivoissa tapahtuu.



Luen aivan mahtavaa kirjaa, John Burken "Täydelliset älkööt vaivautuko", ja kirja tarjoaa jatkuvasti ajateltavaa, pureskeltavaa ja asiaa, joka haastaa. Vaikken ole edes puolessa välissä, voin sanoa, että tämä kirja on varmasti yksi merkittävimmistä, mitä olen lukenut. Suuria sanoja. Testaa itse!


Mutta koska olen jo saarnannut tänään, ei minun enää tarvitse. Anteeksi, toverit, anteeksi, Tin-Tin Tango!


Pitkiin päiviin mahtuu toki turhautumisen hetkiä, kun luovuus on niin hankalaa. Tuntuu, kuin joku juttu olisi ihan kielen päällä, mutta kun ei niin ei.


Siltikin, lastujahan nuo verstaan lattialla, sillä elämä on jännittävää, aurinko paistaa välillä, ja arkeen mahtuu mielenkiintoisia ja koskettavia kohtaamisia, kun vain pitää  silmät avoinna. Princeä korvanappeihin ja baanalle!




torstai 21. kesäkuuta 2012

Burt's Bees

Suomi on kosmetiikkamielessä aika mäntti maa, kun ei täältä saa enää Revloniakaan! Silloin tällöin kauppojen hyllyille kuitenkin rantautuu jotain ihanaa ja kauan kaivattua. Stockmann ei pettänyt minua viimeksi siellä käydessäni, sillä ilokseni huomasin, että Burt's Bees on tullut Suomeen! Hihkuin ja pompin brändin hyllyn edessä ja olin kuulemma tosi nolo.

Ja koska opiskelijalla on aina varaa haksahtaa mainoksiin, oli minun ihan pakko ostaa jotain. Ja koska olin käsirasvan tarpeessa, tarttui näppeihini "Tips and toes kit", jossa on kolme pientä käsirasvaa, jalkarasva, kynsinauhavoide ja huulirasva. Ostokseni on siis täysin oikeutettu, ettäs tiedätte.


Burt's Bees on Yhdysvalloista kotoisin oleva luonnonkosmetiikkamerkki, jonka ensimmäinen tuote on mehiläisvahaa sisältävä huulivoide. Merkki on kaikinpuolin ympäristötietoinen, ja tuotteiden pakkaukset ovat suurilta osin kierrätetyistä materiaaleista valmistettuja. Stockalla konsultti tiesi kertoa, ettei valmiita tuotteita ole testattu eläimillä. Sen sijaan sitä, kuinka on ainesosien laita, ei hän osannut kertoa. Mutta kun incejä lueskelee, ei joukossa ole mitään kovin hälyttävää ympäristömyrkkyä, eli tuskin kovin moni kaniini on näiden takia näköään menettänyt. Tuotteet eivät ole luomukosmetiikkaa, mutta koska perustuvat luonnollisiin ainesosiin, ovat ne luonnonkosmetiikkaa. Tai näin ainakin minä pähkäilin. Koska suuri osa tuotteista sisältää mehiläisvahaa tai lanoliinia, eivät ne kuitenkaan sovellu vegaaneille. Sori. 

Vaikka brändi nauttii kulttimainetta ja kansainvälistä glooriaa, ovat hinnat aika alhaisia ja pakkaukset herttaisen kotikutoisia ja vanhanaikaisia. Omaan silmääni ne siis sopivat. Ja yhdessä purnukassa komeilee Burt itse, joka on sekoitus Joulupukkia ja amerikkalaista pöndelää.


No, entäs purkkien sisältö? Kyllä, minä pidin. Tuoksut ovat miellyttäviä ja mietoja, voiteet imeytyvät kautta linjan mainiosti ja tekevät mitä lupaavat. Mutta myönnettävä on, että jos samat tuotteet olisivat jotain perusbulkkikosmetiikkaa rumissa pulloissa, en olisi yhtä innoissani. Mielikuvamarkkinoinnin 101 tässä.

Hand salve


Tämä on kaiketi se jokseenkin perinteinen tuote. Voide on kiinteää, mutta öljyistä lämmetessään iholla. Yllättävää kyllä, tämä imeytyy todella nopeasti ja kosteuttaa tehokkaasti. Tuote sisältää mm. rosmariinia, laventelia ja mehiläisvahaa. Tuoksu on mieto ja hyvällä tavalla lääkemäinen. Kokeilin myös huuliin, kuiviin läiskiin ja kyynärpäihin. Toimii.

Coconut foot cream



Mainio jalkavoide! Koostumus on yllättävät juoksevaa ja liukasta, levittyy vaivattomasti. Ei imeydy ihan hetkessä, mutta en ole koskaan laittanut jalkavoidetta joka imeytyisi. Tuoksu on ihanan kookoksinen, kerrankin jalkatuote jossa ei ole mentholia.

Thoroughly therapeutic honey & grapeseed oli hand cream



Nimihirviö! Siitä huolimatta ihana ihana ihana tuote. Tuoksu on täydellinen, voisin syödä tätä, jos olisin vähän enemmän vinksahtanut. Nyt tyydyn nuuhkimaan tätä käsistäni. Tuoksuu ihanan turvalliselle ja kotoisalle, tulee mummula mieleen. Tämä on ehdottomasti toimiva arkirasva reppuun, ja tämäkin imeytyy nopsaan. Ostaisin uudelleen, ihan jo tuoksun takia.

Almond milk beeswax hand cream



Purnukan kannessa on lehmä! Lehmä!! Äitini innostui tästä tuotteesta, siis ihan tuon lehmän takia. Mutta on rasvakin mainiota. Todella kosteuttavaa ja melko paksua. Tuoksuu miedosti karvasmantelilta. Siitä joko tykkää tai ei. Minä tykkään. Ei tämä tuoksu jää kuitenkaan iholle ikuisiksi ajoiksi pyörimään. Kosteutusteho menee mielestäni samaan luokkaan kuin The Body Shopin hamppukäsivoiteessa, tämä tosin imeytyy paremmin eikä tuoksu yhtä kamalalta. Hupaisa yksityiskohta (ainakin minun mielestäni) on se, että yhtenä ainesosana on rasvaton maitojauhe. Hoh.

Lemon butter cuticle cream



En voisi elää ilman kynsinauhavoidetta (liioittelun sivumakua) ja tämä on kokeilemistani ehdottomasti parhaita. Käytin monta vuotta Yves Rocherin aprikoosivoidetta, mutta taidan tehdä nyt syrjähypyn tämän kanssa. Toimii kuin häkä. Imeytyy nopeasti, eikä jää ärsyttävästi pyörimään sormenpäihin.


Pientä swatchailua vielä. Ylimpänä jalkavoide, keskellä tuubikäsirasva ja alhaalla lehmävoide. 



Niin ja oli paketissa se huulirasvakin, mutta se ei ansaitse tilaa, se haisee pahalle eikä edes anna lupaamaansa sävyä. Höh.

Näiden tuotteiden perusteella uskaltaisin kokeilla muitakin Burt's bees juttuja. Suomessa ne tosin saattavat olla kalliimpia, kannattaa siis tsekata esimerkiksi Feelunique.com.

Minulla on lisää nättejä purnukoita! Omaisuus tekee onnelliseksi, sanokaa mitä sanotte.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Voi Kirjavaras minkä teit!

Lukaisin Mark Zusakin kirjan "Kirjavaras" kevätiltojen ja orkesterinjohtosavotan ratoksi.

Ratto on ehkä väärä sana, sillä kirja oli ihan hitsin traaginen. Siis niin traaginen, että itkin sporassa, bussissa, orkesterin soittaessa, ja lopulta kun päättelin luku-urakkani lauantaina, vollotin sängyssä varmaan puoli tuntia kirjan loppumisen jälkeen. Viimeksi saman aiheutti Never let me go, sitä ennen surullisenkuuluisa Tulikärpästen hauta (pahin kaikista. Itken ajatuksellekin!)

Älkää ymmärtäkö väärin, oli kirjassa huumoriakin. Kun kertojana on itse Kuolema (jee!), oli kirja täynnä näppäriä havaintoja elämästä ja ihmisistä. Silti, tarina kun sijoittuu Saksaan ja natsiaikoihin (IIMS, my friend, IIMS) on aika selvää, että ei tämä järin onnellisesti pääty. Kaikki hyvät tyypit kuoli. KAIKKI. Ja asioita jäi tekemättä ja sanomatta, mikä tekee skenaariosta niin tavattoman kivuliaan.

Mutta jos jotain oivalsin elämästä tämän kirjan suosiollisella avustuksella, on se hetkeen tarttuminen. Elämä on liian lyhyt ja saattaa päättyä yllättäen. Asioita, joilla on merkitystä, on tehtävä, ja ihmiset, joilla on mitään väliä, ansaitsevat kuulla ja tietää sen, että heillä on mitään väliä. (Miten syvällistä, oon oman elämäni Gandhi ja Yoda)


Kirjassa on myös kuvia, jotka ovat ihanan naivistisia, mutta vähäeleisyydessään syvällisiä. En ole aikoihin lukenut mitään näin kaunista ja vaikuttavaa.

Pikkumiinus kirjoitusvirheistä joukossa, skarpatkaa hei siellä painossa. Tämä on liian hyvä kirja layout-mokille.

Itkuista iltaa kaikille! Tämä Saumenchs menee nukkumaan juhannuslakanoihin. (Dramaattisen tunnelman tarjoaa tänään Sibelius itse, jota "ansiokkaasti" johdin. En halua kuulla tätä kappaletta enää lainkaan.)

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Prillisilli

Juhlistan tänään uusia laseja. Nämä on erikivat, verrattuna aikaisempiin jotka olivat jo aika kulahtaneet ja yäk.


Kivaa näissä Redgreeneissä (Ray Banit ei vaan kuulkaas istuneet, nenälle tai kukkarolle) on se, että nämä sopivat kaikkiin juttuihin, niin koulutyttöilyyn kuin grungelusmupäiviin. Ehkä hankin syksyllä vielä jotkut toisenlaiset, kyllästyn kuitenkin niin nopeasti. Ja hei, silmälaseja on pakko käyttää koko ajan. Vaihtavat ihmiset paitaakin useammin kuin kerran kolmessa vuodessa.

En ole ihan vielä kekannut, miten meikata silmät näiden prillien kanssa, mutta näppärästi siirsin ongelmaa myöhemmille ajoille ja sutaisin huulipunaa. (We Care Icon, 23 True Red ja 24 Deep Red) Lusmu mikä lusmu!


Niin ja koska olin jo kätevästi riisunut virallisen päivän asun, jonka myös kätevästi sotkin maidolla, tässäpä virallinen jokapaikansuosikki, legendaarinen lohipaita! Pikkuveljen mukaan maailman rumin vaate ikinä (pyysi samaan hengenvetoon saada lainata), kämppiksen mukaan "ei tuolla miestä saada!" Mitä minä miehillä, minulla on paita jossa on kuksa, onki ja kala! Finland. 

Ach, päivän musapala.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Mellow Yellow

Olen viime viikkoina innostunut kynsien lakkaamisesta oikein kunnolla, ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Teinivuodet mentiin mustalla tai tummanliilalla lakalla, kun taas viime vuosina olen käyttänyt aika paljon pelkkiä nudelakkoja tai sitä ikuista mustaa.

Mutta nyt kärpänen puraisi minuakin! Etsin innostuneena kivoja lakkoja, ja haaveilen kattavasta värikokoelmasta.



En henkilökohtaisesti lämpeä koristeluille tai liian pitkille kynsille, olen kuitenkin sen verran grunge, että pureskelu viilaus ja pelkkä tasainen väri saavat riittää. Fiilistelin ensimmäistä kynsilakkaani, joka oli Seppälästä ostettu keltainen minipullo, taisin olla kuusivuotias kun sen sain. Näin ollen kynsissä on nyt samaa keltaisen sävyä. Fiilistelin myös jokaisen kynnen lakkaamista eri väreillä (ysäri, jee!):


Näyttää tosi hauskalta ja freesiltä, huolimatta nakkisormista ja kynsinauhoista (pureskelija ilmoittautuu...) Tällaisten kynsien kanssa suosin itse muuten aika tummaa asukokonaisuutta, katu-uskottavampaa, nääs.

Niin ja rasvaaminen, se on tärkeää. (Tollanen cool "tieto"kone taustalla, hipsteripisteet himaan!)



Eikun Pave Maijasta stereoihin ja baanalle!

torstai 7. kesäkuuta 2012

Yh.

Joskus elämä on vähän hankalaa, ja tuntuu, että kaikki kauneus on kadonnut ympäriltä ja ennen kaikkea itsestä.

Elämä alkaa näyttää tältä:


Se muuttuu nuhjuiseksi kasaksi. Kasan alle on hyvä piiloutua ja kurkistella sieltä maailmaa väsynein silmin. 


Mutta toivoa ja kauneutta on, täytyy vain uskoa! Katsopa, tässä sitä tarjotaan:


(Esineet eivät ole omiani, itse laitan likaiset alushousut pyykkiin ja jätän Kentucky Gentlemanin sinne kauppaan.)

Jotta ei menisi liian synkäksi, mukaan kappale, joka tekee olosta hetkellisesti hyvin rauhallisen.


lauantai 2. kesäkuuta 2012

Museokamaa

Tykkään ihan älyttömästi historiasta ja museoista. Olen käynyt kansallismuseossa ainakin kaksi kertaa aikaisemminkin, mutta en saa tarpeekseni. Koska pikkuveikkani ei ollut vielä käynyt kansallismuseossa, teimme hauskan pikakierroksen.

Museossa in vaikka ja mitä! Esihistoriasta keskiajan kautta nykyaikaan. Myös nukketalonäyttely on katsastamisen arvoinen. Kansallismuseossa ajan saa kulumaan helposti. Ja samalla oppii jotain! Learning is fun! Tiesittekö, että Suomesta on löydetty maailman vanhin verkko? (8000 eKr!!)



Ihana karhu! Niin lempeä katse. Siel' karhut on, siel' karhut on.

Maailman ruhnuisimmat (mutta silti kivat) nahkaspittarit. Kyllä, minulla on todella pieni jalka.


Akseli Gallen-Kallelan freskot ovat ihan huikeita. Kalevala on aina jees.


Mystisiä pääkalloja. 


Esihistoriaosastolla on niin paljon kauniita koruja.



Veli nauttii arkkitehtuurista.


Jeesuksen ympärileikkaus; osa Kalannin kirkon alttaritaulusta. Yllätyspyllätys keskiaikaosasto on suosikkini.


Tiesitkö, että Piispa Henrik on Suomen virallinen suojelupyhimys. 


Maailman oudoin Maria-patsas. Alareunassa sininen naama, jonka merkitys jäi avonaiseksi.



Tällaisen talon vielä hankin. Siis ihmisten kokoisena ja mieluummin keltaisena.


Huussi, jossa oli sisällä tekokakkaa. Helmi! 


Tajusin, minkä alan lehti Kalle on vasta kun katsoin kuvia ajatuksella. 


Kalle on siis miestenlehti. Tosin 50-luvun rohkeat kuvat ovat nykyvinkkelistä tavattoman viattomia. Nykyään naistenlehdissäkin on rohkeampia kuvia.


Tekoteetä! Jopa pula-aikana paketit olivat kauniita. 


Ihana, vm -66 Kuplavolkkari jota sai ajaa! Jee! 


Menkää ihmeessä vierailemaan Kansallismuseoon! Perjantai-iltaisin taisi olla ilmainen sisäänpääsy. Nörtti kiittää ja toivottaa hauskaa viikonloppua.

perjantai 1. kesäkuuta 2012