sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Mermaid or a whale?

Törmäsin Facebookissa tällaiseen viehkoon tarinaan (sorry, in English!)

A while back, at the entrance of a gym, there was a picture of a very thin and beautiful woman. The caption was "This summer, do you want to be a mermaid or a whale?"

The story goes, a woman (of clothing size unknown) answered the following way:

"Dear people, whales are always surrounded by friends (dolphins, seals, curious humans), they are sexually active and raise their children with great tenderness.
They entertain like crazy with dolphins and eat lots of prawns. They swim all day and travel to fantastic places like Patagonia, the Barents Sea or the coral reefs of Polynesia.
They sing incredibly well and sometimes even are on cds. They are impressive and dearly loved animals, which everyone defend and admires.

Mermaids do not exist.

But if they existed, they would line up to see a psychologist because of a problem of split personality: woman or fish? 
They would have no sex life and could not bear children.
Yes, they would be lovely, but lonely and sad.
And, who wants a girl that smells like fish by his side?

Without a doubt, I'd rather be a whale.

At a time when the media tells us that only thin is beautiful, I prefer to eat ice cream with my kids, to have dinner with my husband, to eat and drink and have fun with my friends.

We women, we gain weight because we accumulate so much wisdom and knowledge that there isn't enough space in our heads, and it spreads all over our bodies.
We are not fat, we are greatly cultivated.
Every time I see my curves in the mirror, I tell myself: "How amazing am I ?! "


Kiistely siitä, mikä on kaunista ja mikä ei, on aika väsynyttä. Mutta onhan tämä arka aihe, kaikille naisille. En usko, että on olemassakaan naista, joka ei hajoile ulkonäköönsä edes joskus. Enkä usko, että ratkaisu piilee laihduttamisessa, lihottamisessa, meikkaamisessa, tai tekopirteässä pep talkissa, an sich. 

Enkä halua ruotia mediaa; se vasta onkin väsynyttä. En usko, että ratkaisu piilee isokokoisemmissa malleissa tai Photoshopin kieltämisessä.

Piileekö ratkaisu edes itsensä hyväksymisessä ja vikojensa armahtamisessa? Enpä tiedä. 

Tänään en tarjoa ratkaisua asiaan, totean vain, että joskus on hankalaa ja joskus helpompaa. 

No joo, on minulla yksi ratkaisu: mieti vähemmän itseäsi, enemmän muita. Kaboom! GANDHI-JUKE!

Lopuksi itsestäänselvä biisi: "Weird Al" ja Fat!

perjantai 28. joulukuuta 2012

Urhea punapää

Disneyn "Urhea" on ihan loistava elokuva. Ai kui? Koska se sijoittuu Skotlantiin. Koska soundtrack on sopivan säkkipillinen. Koska siinä on karhuja. Parasta kuitenkin on sankaritar, Merida. Vielä parempaa on Meridan iso, kihara, hulmuava, punainen kuontalo.


Ihanaa, että Disney prinsessa on kerrankin omapäinen ja fiksu. Ihanaa, ettei loppuratkaisu olekaan rakastuminen ja prinssi. Ihanaa, että sankaritar on punapää, joka käyttää jousipyssyä ja ratsastaa! Minäkin tahdon punaisen tukan ja jouskarin (ja sen hepan!!!)

Alan harkita hiusvärilakon päättämistä. Tosin ei minusta silti tulisi noin coolia, ellen alkaisi elämäntapalarppaajaksi.

Lopuksi vielä soundtrack-fiilistelyä. 

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulu kotona

Meillä laskeudutaan jouluun yllättävän kiireettömästi. Piparit paistuvat, musiikki on hyvää ja lahjat on paketoitu. Luminen maa loistaa auringossa. Olo on rauhallinen.






Joten mitäpä sitä jaarittelemaan, menen paistamaan lanttulaatikkoa ja kaivan Ihmeellinen on elämä -elokuvan esiin.

Toivotan hyvää joulua, jälleen latinaksi, koska se on siistimpää. Lauluyhtye Myytti, mukana myös allekirjoittanut, vetäisee päivän musapalan!

Natale hilare et Annum Faustum!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Moipamoi, huulivoi


Korresin huulivoi: erinomainen tuote, on. Mango tuoksuu ihanalle,Villiruusu antaa väriä. Kosteuttaa, pehmentää, tuntuu kivalta huulilla. Mietin, kehtaanko ostaa kolmannenkin purnukan. Blistex saa jatkaa eläkepäiviään minun puolestani. 

Seuraavaksi tsekkaan Korresilta hajuvedet. Olivat pikanuuhkaisulla mainioita.

Joulu lähestyy!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulusta

Joulu on tavattoman kiva juhla. Se on niin harras. Luen jouluevankeliumin. Laulan seimen lapsesta, joka syntyy aina vaan ja uudestaan. Ostan älyttömän määrän lahjoja. "Hiljennyn" "joulun sanoman" äärelle. (Todellisuudessa katseeni etsii sitä suklaarasiaa.)

Ja se perimmäinen syy koko joululle, se "sanoma", on ihan hukassa. Jeesus syntyi, ja kaikesta tästä on tullut vain jotain, mitä puhun suullani enkä ajattele sydämelläni. Jeesus syntyi, ok ok. Jeesus syntyi, ja siellä oli se tähti. Jeesus syntyi, ja minusta tulee kestämättömän harras. Jeesus syntyi, ja puhun tapahtumasta kuin puhuisin minkä tahansa lapsen syntymästä. Hienoa, kaunista, ihmeellistäkin. Mutta se on vain lapsi. Maailmaan syntyy päivittäin 490 000 lasta. Miksi yksi olisi erityinen?

Mutta ei se ollut vain lapsi. Jeesus ei syntynyt vain, jotta jälkipolvet saisivat kauniin tarinan kerrottavaksi. Jeesus ei syntynyt vain syntymisen takia.

Jeesus syntyi, koska olen koulukiusattu. Koulukiusaaja. Musta. Valkoinen. Jotain siltä väliltä. Iso. Pieni. Ihastunut väärään mieheen. Ihastunut vääriin asioihin. Homo. Hetero. Jotain siltä väliltä. Rikas. Keskiluokkainen. Köyhä. Toinen nainen. Pettäjä. Petetty. Suosittu. Nobody. Hyväksikäytetty. Hyväksikäyttäjä. Suomalainen. Pakistanilainen. Romani. Pornoriippuvainen. Alkoholisti. Perheenäiti. Hyvä ihminen. Paha ihminen. Kristitty. Muslimi. Ateisti. Yksin. Peloissani. Epätietoinen. Epätoivoinen.

Jeesus syntyi, koska minä en jaksa. Jeesus syntyi, koska minä en pystykään tähän yksin. Jeesus syntyi kantamaan minun ihmisyyteni, kaikkinensa. Jeesus syntyi, koska minä olen. Jeesus syntyi, koska rakastaa minua niin paljon, etten pysty edes käsittämään sitä.


Jeesus syntyi ristiä varten. Joulun sanoma on risti ja siinä ilmestyvä Jumalan armo minua kohtaan.

Pistää hiljaiseksi.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Onnellisuus.

Onnellisuutta on ainakin kielioppisääntöjen rikkominen. Piste otsikossa? Hähää, äikänopet!

Onnellisuutta on tämä väsymys, ja tieto siitä, että kohta helpottaa.


Onnellisuutta on hyvä huulipuna. (Vanha tuttu, vanha kunnon Macin "Chili")


Onnellisuutta on lämmin villapaita.


Onnellisuutta on lupa juoda kaakaota aamulla. 


Onnellisuutta on Trivial Pursuit hyvässä seurassa, jopa silloin kun häviää. (Suurempaa onnellisuutta on toki murskaava tuplavoitto, tietenkin!)


Onnellisuutta on sopiva ripaus lapsenmielisyyttä. Simo-Oskari Tanelin vierailu Musiikkitalossa oli oikein onnistunut. Kyllähän nalleja tulee ulkoiluttaa.

Onnellisuutta on tämä joulunalusaika.


Onnellisuutta on kynttilät ja kukat.

Onnellisuutta on oma jouluinen Spotify-soittolista. Ole hyvä, hidasta joulua.

Onnellisuutta on elämä itsessään, niin lipevää kuin se onkin. Mä oon lempee ja juustonen, niin kuin Mikko Kuustonen.

Ja hei, luonnollisesti onnellisuutta on Mikko Kuustonen.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Lumen Valo ja Mysterium


Lauluyhtye Lumen Valon joulukonsertti Uspenskin katedraalissa oli, jälleen kerran, henkeäsalpaava. Vanha musiikki tuo ainakin minulle joulun (ja uuden vuoden, pääsiäisen, synttärit, kesän... No, tajuat varmaan...) ja Lumen Valoa parempaa vanhan vokaalimusiikin taitajaa en juuri keksi. Hilliard Ensemble, ehkä.

Ohjelmisto oli ilotulitteita ja räjähdyksiä, alusta encoreen. Erityinen huomio O magnum mysteriumeihin: La Roccan, Lauridsenin ja Gabrielin. Gabrieli on ikisuosikkini, ja kauniisti se soikin. Joukossa oli myös Piae Cantionesia, jee! Tällä kertaa "Salve, flos et decor", josta muuten tein itse arrin tänä syksynä. Iloitsin myös Sidoroffista, Komulaisesta ja Brittenistä. Ohjelmiston jokainen kappale oli kuin minulle valittu, ja liikutuin. Useaan otteeseen.

Lumen Valon sointi on aivan mieletön. Varsinkin miehet olivat tänään kovassa vedossa. Laulu oli puhdasta ja hivelevää. "Wexford Carol", jossa tulikasteensa koki yhtyeen uusi baritoni, Valter Maasalo, oli viehättävä ja keveä. Koska se on yksi lempparibriteistäni, oli ihan pakko tykätä. Miehet lauloivat "In natali Dominin", ja riisuttu harmonia toimi kuin häkä.

Jo konsertin alussa tuntui, kun joku olisi käärinyt minut huopaan ja tuuditellut koomaan. Laulajien intensiteetti oli sitä luokkaa, ettei yleisö uskaltanut hengittää, ennen kuin laulajat hengittivät. Lumen Valo on taitava esiintyjä, hallittu ja hillitty. Jos, ja kun, musiikki on hyvää, ei tarvita muuta. Tietenkin itse katedraali oli hengästyttävän kaunis, ja valomies osasi asiansa, mutta tämä ryhmä olisi hyvä vaikka perunakellarissa. Voisinkin säilöä vähäsen Lumen Valoa itselleni perunakappaan, ottaisin esille iltaisin ja menisin sen säestyksellä nukkumaan.

Niin ja encore, "Bogoroditse Dyevo" oli niin täynnä tunnetta ja rakkautta, että hiljaiseksi veti. Koko konsertti oli yhtä pyhyyden läsnäoloa, joka tuntui keuhkoissa ja selkärangassa.

Konsertteja on vielä muutama tulossa, suosittelen kokosydämisesti! Kuuntele, jos et usko!

Ps. Anteeksi ylisanaisuuteni ja adjektiivien liikakäyttö, olen vain aika riemuissani.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Oi, Antony


Joskus käy näinkin: ensin vihaa jotain artistia, kunnes viha muuttuu rakkaudeksi. Antony & The Johnsons on näitä tapauksia.

En pidä Antonyn vibraatosta, en äänestä. En tuosta älyttömästä ulinasta ja koko henkilöhahmosta noin yleensäkään.

Mutta silti kuuntelin. Ja kuuntelin. Kunnes jotain aukesi. Miehellä on verta vuotava sydän. Yhtyeen äänimaailma on taianomainen. Soitinsovitukset. Melodiat. Voi, äärimmäinen kauneus.

Välillä epäilen silti, pidänkö Antonyn äänestä. En ihan ymmärrä miestä (tai naista), enkä ole tutustunut tämän historiaan tai harrastuksiin. Mutta joskus rakkaus on sitä, että antaa olla, hyväksyy toisen erilaisuuden ja ottaa vastaan kaiken kauniin, mitä rakastajalla on tarjota.

Joten jos tapaat minut unelias hymy kasvoillani, leijumassa talvisessa maisemassa, on tässä ainakin yksi syy.








Hyvää alkavaa viikkoa, ollaan lempeitä!

Ps. Hähää, linkki erikseen joka rivillä. 

perjantai 7. joulukuuta 2012

Pretty in pink

En ole mikään vaaleanpunaisen ystävä, mutta tämä on ollut aika pinkki päivä.


Rakeinen mutta marjainen! Paita Marimekkoa, mainostan erikseen, Marimekkoa. Kello mummulta peritty, vyö isän entinen, hame kirpparilta. Naamakin on vähän entinen ja otsatukka viipottaa missä lie.  


Batiste on parasta kuivashampoota! Ties kuinka mones pullo menossa. Korresin villiruusu-huulivoi on ihana, aikeeni on hamstrata vähän muitakin värejä. Korres jee!


Olen juonut Clipperin rakkausteetä ihan älyttömästi. Tokkopa olen normaalia lemmekkäämpi, mutta ainakin tee rauhoittaa ja maistuu hyvältä. 


Päivän musiikkikappale on ihana, kasari ja nostalginen. Katsottiin lapsena Jetsonit-elokuvaa tosi usein, ja tämä biisi kosketti aina. Voi, lapsuus, voi suuret tunteet! 

Rakkautta viikonloppuun!

Ps. Jos vierailet täällä, älä epäröi jättää jälkeä itsestäsi!  

perjantai 30. marraskuuta 2012

Pakkanen, puhurin poika

Talvi on täällä! Ihana viima, ihana lumi, ihana kuura.


Pidän talvesta, koska pukeudun lämpimästi. Villasukat ja paksut hissanmaikan samettihousut, siinä se. Ida neuloi sukat, mikä on ehkä suloisimpia juttuja ikinä. 


Pohjoismaisen kelin kunniaksi pohjoismaista fiilistä korvissa.  


Suosikkikenkäni ja suosikkilaukkuni. Molemmissa on postinkantajatunnelmaa. Tai muumimeininkiä. 


Ennen kuin astuu pimeään ulkomaailmaan, täytyy muistaa suojautua. Heijastinkukka rintaan siis. 

Talvi, aion iloita sinusta kunnes kevät lauletaan esiin. 

"Anna Luoja, anna lunta,
Lumen lennellä laajalti.
Lunta soille, lunta maille,
Lumipeitto peitteheksi.
Pakkanen puhurin poika, 
Souda järvet jäätyviksi
roudan rautahankaimilla.
Anna hyydön hyväellä,
Viluilman viipyellä,
Luojan lumen pysytellä.
Anna Luoja, anna lunta."

Pysykää lämpiminä ja juokaa teetä!

Ps. Päivän biisi on Rajattoman "Pakkanen". 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Hengissä, rauhallinen, tyytyväinen

Olen elossa, ja valtava stressi helpotti tutkinnon myötä. Nyt voin keskittyä vähän muuhunkin, kuten hassujen sovitusten vääntämiseen Myytille, iltojen istumiseen kivojen ihmisten seurassa ja joulun uhkaavaan lähestymiseen. Pesin tänään ensimmäistä kertaa pyykkiä kahteen viikkoon. Siivosin. Olo on uudistunut.

Aamuja ilostuttaa Cafetorian tuore kahvi (Kenya AA), iltoja sulostuttaa Clipperin lemmentee. Huoneessani on kukkia, vaikken omista maljakoita. En välitä, paljoa. Pian tulee ehkä lunta, ja musiikki on kivaa. Ihmiset ympärillä ovat kivoja myös.


Eloisin terveisin elävä ihmislapsi. Liitän tähän mitä loistavimman Spotify-soittolistan, nörtin ja trivian ystävälle kuin nakutetun. Tässä, Martin ja Ismon Suuri triptyykkilista

lauantai 10. marraskuuta 2012

Öljypää

En nykyään oikein välitä hoitoaineista, mutta jollakin tukkaa pitäisi hoitaa. Hamppuisen kuontalon apuun riensi öljyhoito, ja päätinkin tehdä tästä viikottaisen rituaalin.

Näin se toimii: loraus manteli- ja kylmäpuristettua oliiviöljyä lasiin, perään muutama tippa eteeristä öljyä. Itse käytän lootusta, sitä kun olen Intiasta asti kotiin roudannut. Eteeristä öljyä laitoin lähinnä tuoksun takia. 


Levitin kaiken öljyn hiuksiini, tasaisesti juuresta latvaan. Ainakin oma lettini imaisi öljyä reippaasti. Tukka kannattaa letittää tiukalle, ja laittaa päälle vaikka suihkumyssy suojaamaan ympäristöä öljykatastrofilta. Jätin hoidon muhimaan päähän yön yli. Aamulla pesin hiukset normaalisti, vaahdotin tosin kahdesti. Tähän väliin hehkutan Lushin shampoopaloja! Olen aivan rakastunut. Niistä ehkä myöhemmin. 

Tukasta tuli kiiltävä, runsas ja hyväntuoksuinen. Öljy ei latistanut tai rasvoittanut yhtään, päinvastoin. Päänahkakin tykkäsi. Peukut pystyyn!



Melkoinen ero, sanonpa vaan.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Mysli, müsli, muesli

Tein mysliä. Ihan ite! Eikä ollut edes vaikeaa. Myönnän, tunnen lievää ylpeyttä, sillä viimeistään nyt olen osa sukupolvien ketjua (ukkini tekee myslinsä itse) ja ehta kodinhengetär.

Opin paljon tällä matkalla itseeni ja myslinvalmistuksen maailmaan:

1) Se ei olekaan ihan halpaa, jos kunnianhimon sokaisemana menee Punnitse&Säästään ja ostaa KAIKKEA SIISTIÄ ja RIITTÄVÄSTI.
2) Hunajaa ei kannata laittaa liikaa.
3) Seuraavaksi skippaan papaijan.
4) Tämä mysli on täyttävää. Röyh.
5) Pekaanipähkinä on herkkua.


Kuva on ruma, but I'm awesome.

Täällä neiti Tuleva Vaimosi, keskiaikaisen skandinaavisen joulumusiikin säestämänä, laittaa iloiseksi lopuksi perään sen reseptin:

Makoisa mysli

5 dl kaurahiutaleita
1 dl murskattuja pekaanipähkinöitä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl pellavarouhetta
2 dl muita pähkinöitä ja siemeniä (käytin itse hassel-, cashew-, ja saksanpähkinää, sekä auringonkukansiemeniä)
1 dl rypsiöljyä
2 rkl hunajaa
n. 1 dl kuivattua kookosta
Sikana kanelia
Jos tykkää: n. 1 dl kuivattuja hedelmiä (rusinoita, ananasta, papaijaa jne)

- Sekoita kaurahiutaleet, siemenet ja pähkinät keskenään.
- Kuumenna öljy ja hunaja, älä kuitenkaan kiehuvaksi asti.
- Lisää öljy-hunajaseokseen kaurahiutaleet ja pähkinät, sekoita keskenään.
- Tavara pellille, ripottele kanelia joukkoon, paista 175 asteessa, n. 15 minuuttia. Kääntele usein, ettei pala.
- Kun kaura-pähkinäseoksen pinta on kauniisti paahtunut, ota pois uunista.
- Anna jäähtyä, ja lisää joukkoon hedelmät ja muut tykötarpeet.
- Et voila, sinulla on mukava määrä makoisaa mysliä. Pistä nättiin purkkiin ja kestä lähipiirisi kateellinen ihailu.


PS. Tervetuloa aamiaiselle!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Begin again

Joskus kaikki on niin kaunista, että haluaa vain nauraa ja tanssia. Vaikka yksin pimeässä huoneessa. Pyöriä ja pyöriä ja pyöriä, kunnes kadottaa suunnan.


Kuuntelen tätä kappaletta monta kertaa peräkkäin ja hymyilen, koska siinä tiivistyy aika paljon:

Dream... How I dream to feel.
Dream... How I dream to feel.
And everything will fill with light,
A golden sun would fool this night.
And all that is and ever was
Begin again,
Begin again.
To feel, finally for real.


tiistai 23. lokakuuta 2012

Köh köh niisk

Terveisiä sairastuvasta! En kirjoita siksi, että minulla olisi tylsää, sillä kyllä flunssaisen elämä on mielenkiintoisia käänteitä täynnä.

Jotkut ihmiset eivät panosta sairaana ulkoiseen olemukseensa, mutta minä olen toista maata. Tänäänkin oikein vaihdoin paidan, kun olin samaa villapaitaa käyttänyt jo torstaista. Huomaa isältä pöllityt lainatut collegepöksyt, superchic viitta (en tosiaan leiki supersankaria yksinäni täällä) ja siististi yleisnuhruinen olemus. Tukan sentään pesin. Niin ja sukat ansaitsevat erityismaininnan. On ne kauniit.

Peilipose ja duckface. Wonderful!

Sairaana on aikaa sivistää itseään. Tärkeintä on katsoa mahdollisimman typeriä elokuvia, joista ei vartin kuluttua enää muista mitään. Ja tietenkin Uutta Sherlockia, koska siinä on Benedict Cumberbatch. Oi, Benedict.


Tietenkin ravinto on tärkeää. Olenkin painottanut riittävää kalsiuminsaantia syömällä aika paljon lakritsijäätelöä. Myös pikanuudelit ja Saarioisen äitien tekemät kasvispihvit pitävät tasapainoisen ruokavalion tasapainoisena. Olen muistanut nesteyttää itseäni juomalla runsaasti Panadol Hottia. Se on herkullista ja pitää yleisen pöhinän hyvänä. Sponsorisopimusta odotellessa.



Kauneusvinkki: Bepanthen.


Niin, ja jos elämä neljän seinän sisässä tuntuu ahdistavalta, kannattaa tehdä virkistäviä retkiä lähikauppaan. Pää huppuun ja yritä pysyä pystyssä.

Blogeja syytetään asioiden silottelemisesta. Tässä tapauksessa olisi ehkä kannattanutkin vähän silotella. Mutta koska olen juonut jo aika paljon tätä herkullista nestemäistä särkylääkettä, on arvostelukyky heikentynyt. Terveydeksenne, siis!

Onneksi musiikki on hyvää. Kuten tämä kappale. Ehkä paras biisi aikoihin. Eteerisyyttä, ystävät.

perjantai 19. lokakuuta 2012

One love, one life

Calvin Kleinin "One" on jotain niin nerokasta, ettei sitä tarvitse varmaan edes mainostaa. Kyllä, sitä hypetetään, kyllä, kyllä. Joskus asioita hypetetäänkin syystä. 

Niinä päivinä, kun olen poikamaisella tuulella, käytän tätä. Kun en jaksa pestä tukkaani, tai laittaa sitä leteille. Tämä on grunge-päivien tuoksu. 

One on tavattoman sukupuoleton. Siis todellakin niille päiville, kun jättää rintaliivit mieluummin kotiin ja laittaa jalkaan maiharit tai tennarit. One-päivinä minulla on usein revityt farkut ja se susiruma lohi-t-paita.



One on sen tytön tuoksu, joka ei välitä muiden ajatuksista, muttei myöskään koe suurta tarvetta tehdä siitä numeroa. Tämä tyttö tietää itse olevansa ihan hitsin loistava, ja se riittää hänelle. Olisi mukavaa olla tällainen tyttö.

Tuoksu alkaa sitruksisella nuotilla (sitruunaa, bergamottia, kardemummaa), mutta muuttuu iholla vähän lämpimämmäksi, johtunee myskistä ja meripihkasta. One ei ole millään tapaa hyökkäävä, sitä täytyy nuuhkia toisen iholta huomatakseen sen. (Ou jee, says I!)

Parisuhdetuoksut ovat aina vähän mauton idea (sori vanhemmat!) mutta tämä on myös parisuhdetuoksujen liigavoittaja. Sama tuoksu molemmille! Vinkki kaikille cooleille seurusteleville. Myös Onen Be-versio toimii.

Niin, One on ysärituoksu! Ysärijee!

Ps. Biisivalinta on ihanan kamala. Tästä tulee kaikkien juhlien anthem. "Best song ever! I'm never gonna get tired of it!" 

torstai 18. lokakuuta 2012

Ropisee

(Onpas jotenkin ronski sana tuo "ropisee". Ehkä se on se "r".)


Syksyn sadepäivät ovat tainomaisia. On ihanaa, kun saa istua sisällä, juoda teetä ja lukea kirjaa. Ei tarvitse lähteä minnekään.


Taustalla soi yltiöloistava Nuorgamin sadesoittolista. Erityinen maininta Ankille ja Randy Newmanille. Sangen tunnelmallista. Ja Kotiopettajattaren romaani, se on hyvä. Ihme, että luen sen vasta nyt.

Ps. Eräs ystäväni osti tuollaisen Muumi-mukin ja maksoi siitä melkoisen summan, siis mukista. No, minulla olisi ollut yksi ylimääräinen. Voi sentään.


tiistai 16. lokakuuta 2012

It's simple


Johnny Cashilla oli hallussaan tiivistämisen taito. Ei kaikki olekaan niin hankalaa, hei. Don't take it too hard. (Biisivalintakin ilmeinen. En stressaa!)



Kuva: andrewromano.tumblr.com

maanantai 15. lokakuuta 2012

Armo-Jarmo


On hienoa, että joinakin päivinä saa näyttää siltä, että on ryöminyt esiin UFFin keräyslaatikosta ja yrittänyt liftata katsomaan Nirvanaa noin 20 vuotta myöhässä.


Koska se on armollista. Ja kieltämättä ihan mukavaakin.

Tukka on ollut näin pörrössä viimeksi 16-vuotiaana. Onneksi nyt se ei ole kirsikanpunainen.


Koska on ihanaa ylihengellistää, teen sen: mitä enemmän sydän kiinnittyy Jumalaan, sitä vähemmän tuntee jatkuvia ulkonäköpaineita. Koska jos ajattelee, ettei Jumala tee sekundaa, voi ajatella, etten minäkään ole mikään suohirviö. Olen riittävästi.

Armon päivien ehdoton osa on myös se, että hyväksyy Photo Boothilla otetut rakeiset kuvat ja petaamattoman sängyn.


Armollista maanantaita. Ei angstata liikaa!

Ps. Pinnallisesti puhuen: ei se tukka itsestään noin mene. Paita pikkuveljeltä varastettu. Iholla Calvin Kleinin "One", naturlich.








sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Chilli sunnuntai

Sunnuntai on viikon paras päivä. Joskus ennen vanhaan se ahdisti, kun maanantaina piti mennä kouluun, mutta koska nyt koulussa on kivaa, ei ahdista. Sunnuntaina saa vain oleilla. Sunnuntai on Jumalan päivä. Sunnuntaina mennään kirkkoon. Ja, ainakin tänään, fiilistellään elämisen ja olemisen mukavaa keveyttä.


Maailma kun on kaunis paikka, ainakin välillä. Ja hyvä tapa vältellä ahdistuksia ja kiukkuja on kerätä ympärilleen asioita, joista nauttii ja jotka ovat kauniita. Vaikka nätit teekupit. Tai ihmiset. Ihmiset on aina jees. Myöskään haahuilu Kumpulan kaltaisissa paikoissa ei ole pahitteeksi.



Ilmaisia omenoita (omenia?!) 



Sniikki päivän pukine. Joskus käy lykky ja H&M:ltä löytyy helmiä. Tämä takki on sellainen. Pippuritweediä, jämäkkä ja suht laadukkaan tuntuinen. Farkkuliivi itse kustomoitu, pitsimekko Kappahl, kengät salaiselta kirppikseltäni, huivi Intiasta.

Ja lempparikenkäni eivät kestäneet. Pohja irtosi. HÖH.

Kesän viimeiset kukat?

Syksyisten kuvien tulva jatkuu. Nyt kannattaa varastoida valoa ja värejä loskakelejä varten.

Viehko seuraneitini.




Uusi viikko, uudet kujeet. Näillä mennään! Muistakaa syödä sitrushedelmiä, sesonki on nyt! Ja 
hyvä musiikki on aika jees.