On hienoa, että joinakin päivinä saa näyttää siltä, että on ryöminyt esiin UFFin keräyslaatikosta ja yrittänyt liftata katsomaan Nirvanaa noin 20 vuotta myöhässä.
Koska se on armollista. Ja kieltämättä ihan mukavaakin.
Tukka on ollut näin pörrössä viimeksi 16-vuotiaana. Onneksi nyt se ei ole kirsikanpunainen.
Koska on ihanaa ylihengellistää, teen sen: mitä enemmän sydän kiinnittyy Jumalaan, sitä vähemmän tuntee jatkuvia ulkonäköpaineita. Koska jos ajattelee, ettei Jumala tee sekundaa, voi ajatella, etten minäkään ole mikään suohirviö. Olen riittävästi.
Armon päivien ehdoton osa on myös se, että hyväksyy Photo Boothilla otetut rakeiset kuvat ja petaamattoman sängyn.
Armollista maanantaita. Ei angstata liikaa!
Ps. Pinnallisesti puhuen: ei se tukka itsestään noin mene. Paita pikkuveljeltä varastettu. Iholla Calvin Kleinin "One", naturlich.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!