Rakas Stella

Syksyn ensimmäinen kuura. Tien reunassa on hieman lakastunut, kastehelmin koristeltu ruusupensas. Maa on huurteessa ja hengitys höyryää.

Puiden oksien välistä pilkistää valoa. Polkupyörän rengas ritisyttää riitettä lätäkössä. Villapaidan läpi puhaltava viima saa ihon kananlihalle.

Perillä odottava teemuki höyryttää silmälasit umpeen. Naurattaa. Avaan vanhan kirjan, nuuhkin sivujen tuoksua ja uppoudun tarinaan. Juon toisenkin kupin ruusunnupputeetä. Tämä on hyvä päivä.

Näin kaunopuheiseksi minut saa yksi lempituoksuistani. Stella McCartneyn Stella on 2003 julkaistu ruusutuoksu. Ostin pullollisen sitä ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana. Rakastin tuoksua ensihetkestä lähtien palavasti. Käytin useita pulloja, mutta jätin tuoksun muutamiksi vuosiksi. Minä vanhenin ja Stellaa lakattiin myymästä Suomessa. En kuitenkaan koskaan unohtanut sitä. Nyt sain käsiini uuden pullon. Avasin korkin, suihkautin tuoksua ranteeseeni. Kyllä, aivan yhtä ihana kuin ennenkin. Kuin kotiin palaisi.

Stella tuoksuu minun nenääni aivan kuvatulta syysaamulta. Ruusunuotti on kuulas ja huurteinen, ja mandariini ja pioni tuovat tuoksuun pientä kirpeyttä, joka kuitenkin väistyy puisen meripihkan tieltä muuttuen lämpimäksi ja syvälliseksi. Tuoksussa on samalla pakkasta ja lämpöä. Stella on runollisen kaunis tuoksu. Kokonaisuuden kruunaa pullo, joka sopisi mielestäni Jane Austen -sankarittarien yöpöydälle.

Stella on nyttemmin reformuloitu. En osaa sanoa, onko tuo onnistunut vai ei, sillä oma pulloni on ajalta ennen reformulointia. Toivon ja rukoilen, että tuoksu on säilyttänyt eleganssinsa.

Kuvausassari oli taas paikalla auttamassa.

Mikä tuoksu saa sinut runoilemaan?

Vapaaviikon onnenkantamoiset

Aivot narikkaan, auringonpaiste ja hengailu; siinä kolme tosi kovaa. Ainakin tällä viikolla.

Raumalla myönnän olevani laiska, enkä edes häpeä. Miksi pitäisi, häh? Ja tämä viikko on ollut niin rento onnenkantamoinen, että huomaan luovuudenkin palaavan pätkittäin.

Kivaa on esim. uusi kynsilakka, joka tosin on luokattoman laaduton. Sävynkin nimi on "Stupid frog."

Uusi Trendi ja kuppi kahvia.

Keltainen (Soilalta varastettu lainattu!) anorakki ja lapsuuden lempparilohkare.

Kirpputorien helmet.

Kirpputorien ihan oikeat helmet.

Hyvä kirja, vaikka päätinkin, etten lue enää tätä kolmatta osaa kun toinen alkoi ahdistaa. No jaa. Kyseessä siis Robert Holdstockin "Alkumetsä" -sarja. Tiedän, fantasianörtti.

Ja tietty kiva perhe ja kissa. Meillä on kivaa. Oon nukkunut ja katsonut leffoja. Australia oli aika tyhmä, mutta Intouchables oli puhdasta timangia. Kivaa!

 

  Aurinkotunnelmaan tuudittaa Ali Farka Tourén ja Toumani Diabetén "In the heart of the moon" -albumi. (Aurinkotunnelma - kuulevy. Tiedättehän...) Rakkautta korvillenne!

Loma kotona

En ole tehnyt lomalla mitään. Tavoite saavutettu! Kotona on ollut siistiä vaan hengailla ja roikkua päämäärättömästi.

Toki olen istunut takkatulen ääressä. Kyllä se lasketaan tekemiseksi.

Tietenkin järjestin kirjat kivasti. Kirjojen ainut funktio ei nääs ole tulla luetuiksi, ei. Ne ovat kauniita, niitä on kiva hypistellä, niissä voi uida, niihin voi kaivautua kuin myyrä ja antaa niiden ropista sateena päälle. Ahne hamstraaja täällä, hei. Hyllyssä muuten lapsuuden suosikkeja: Tiheikön väki ja Petteri Kaniini. 

Olen nauttinut kosmetiikkakaapistani. Tätä kaipaan Helsingissäkin. Huomaa tyhjä tila valokuvakehyksissä. Elämän pitää aina olla vähän Tabula Rasa.

Olen juonut runsaasti teetä, vähemmän kahvia. Mellow-mielentila, nääs. Ostin testiin Higher Living -merkin Sweet chili -teetä. Se on makoisaa! Toisaalta, kaikki on makoisaa Tiheikön väki -mukista. (Huomaa, samaan kappaleeseen kolme väliennenväliviiva -viivaa)

Kissakevennys! On se sellainen veijari. Lomalla ehtii rapsutella kisukaveria. Purr!

Muutama päivä vielä lomaa jäljellä, ihanaa. Rentoutukaa te muutkin! 

Ps. Olen alkanut pitää Reginasta, siis siitä bändistä. Joko loma on soseuttanut aivoni, tai ihmeiden aika ei ole ohi. Siispä päivän musiikkikappale on "Tapaa minut aamulla". Selvä se, jos en ole nukkumassa.

Chilli sunnuntai

Sunnuntai on viikon paras päivä. Joskus ennen vanhaan se ahdisti, kun maanantaina piti mennä kouluun, mutta koska nyt koulussa on kivaa, ei ahdista. Sunnuntaina saa vain oleilla. Sunnuntai on Jumalan päivä. Sunnuntaina mennään kirkkoon. Ja, ainakin tänään, fiilistellään elämisen ja olemisen mukavaa keveyttä.

Maailma kun on kaunis paikka, ainakin välillä. Ja hyvä tapa vältellä ahdistuksia ja kiukkuja on kerätä ympärilleen asioita, joista nauttii ja jotka ovat kauniita. Vaikka nätit teekupit. Tai ihmiset. Ihmiset on aina jees. Myöskään haahuilu Kumpulan kaltaisissa paikoissa ei ole pahitteeksi.

Ilmaisia omenoita (omenia?!) 

Sniikki päivän pukine. Joskus käy lykky ja H&M:ltä löytyy helmiä. Tämä takki on sellainen. Pippuritweediä, jämäkkä ja suht laadukkaan tuntuinen. Farkkuliivi itse kustomoitu, pitsimekko Kappahl, kengät salaiselta kirppikseltäni, huivi Intiasta.

Ja lempparikenkäni eivät kestäneet. Pohja irtosi. HÖH.

Kesän viimeiset kukat?

Syksyisten kuvien tulva jatkuu. Nyt kannattaa varastoida valoa ja värejä loskakelejä varten.

Viehko seuraneitini.

Uusi viikko, uudet kujeet. Näillä mennään! Muistakaa syödä sitrushedelmiä, sesonki on nyt! Ja 

hyvä musiikki on aika jees.

Lauantai-illan huumaa

Onnistunutta siivouspäivää voi juhlistaa muullakin tapaa kuin sotkemalla. Kävelin ympäri syksyistä Vallilaa, ja ihana syysillan melankolia täytti sisikuntani. Keltaisia lehtiä kaikkialla, kauniita taloja, ihan hiljaista ja valoja ikkunoissa. Teki mieli tirkistellä sisälle.

Kävelyn jälkeen on ihanaa istua alas ja juoda teetä kauniista pannusta (kiitos Ida! Tee on tänään jouluteetä, onhan jo lokakuu!) Loppuillaksi taidan vain käpertyä nojatuoliin ja lukea kirjaa. Mahdollisesti juon lisää teetä. Vanhoillapiioilla on vinhat huvit.

Ihana syksy.

Ps. Niin juu, on uusi ulkoasukin ihan. Itse askartelinpaskartelin bannerin. Se joka solfaa biisin, saa palkinnon. 

Kiellettyjä tunteita

Himo on aika paha, varsinkin kun se kohdistuu polkupyörään.

Mä haluun haluun haluun haluun tämän! Mielestäni tämä on myös ihan oikeutettua. En pyydä paljoa. Isi pliis.

Se on niin kaunis.

(Pelagon Brooklyn siis. Rakkautta ensisilmäyksellä jo yli vuosi sitten. Voi kaukorakkaus.)

Kuva: http://pelagobicycles.com/

Pimeetä touhua

Syksy on siksi kiva vuodenaika, että saa polttaa päreidensä lisäksi kynttilöitä. Miettikää nyt! Kynttilät on jees! Syksyisin saa ihan luvan kanssa (onpas muuten ärsyttävää tuo "ihanluvankanssamäansaitsentämän" -ajattelu. Höpsis. Tee asioita tai älä, ei siihen lupia kysellä) kökkiä pimeässä huoneessa, ainoastaan noin miljuunan kynttilän valossa ja kuunnella vaikka Hilliard Ensemblen Perotinus-levyä. Kuuntelin sen viidesti läpi, pelkästään tänään.

Mutta kynttilät. Ja hämärä, niin ympäristö kuin mielentilakin. Pasila on tosi jees kynttilänvalossa, suosittelen.

Ja miksei suitsukkeetkin. Pieni päänsärky on aina paikallaan.

Äiti osti kivan tarjottimen kirpparilta. Iskä sanoi, ettei välttämättä kannata pistää kynttilöitä sen päälle. En totellut. (Viiniä ei meillä juoda maun, vaan söpön pullon takia.)

Kuunnelkaa se Perotinus-levy! On se täydellinen.
Lopuksi jotain ihan sairasta (ja ihanaa!!!) 

Ihmeelliset ihmiset

Intian ihmiset olivat ihania. Kaikista kauhutarinoista huolimatta huijarit olivat vähemmistössä, ja ihmiset olivat vieraanvaraisia ja halusivat auttaa kahta hukassa olevaa turistia. Varsinkin lapset veivät sydämeni. Olisin ottanut jokaisen mukanani kotiin. 

Jos olisin kehdannut, olisin jäänyt tuijottamaan jokaista vastaantulijaa ja tutkinut kasvonpiirteitä tarkasti. Nyt minulla on onneksi kuvia, joita katsella. 

Itse Gandhi ja Yoda tässä, ensimmäinen päivä Intiassa. Joku hiippari pisti pilkun otsaan ja kirosi koko perheeni. Siksi hymyilen.

Hand in the pants! Onneksi oli pitkä objektiivi mukana!

Tämä poika taisi olla ihan ihastunut Soilaan. 

Nämä kaverit halusivat olla kaikissa kuvissa. 

Katsokaa nyt näitä! Sydän sulaa.

Nämä kaverit olivat ihan loistavia (ja hulluja)

Nuori oppaamme, Hanuman, oli todellinen herrasmies. Intiassa ei muuten ollut juuri herrasmieskulttuuria, sitä jäin tällaisena kukkahattutätinä kaipaamaan.

Kävin Mysoressa kahdella laulutunnilla. Opettajani, Dr. Sreedhara sairastui toisena päivänä, ja häntä tuurasi hänen tyttärensä.  Kokemus oli aivan uskomaton, vaikka en kahdessa tunnissa saanutkaan kuin pienen käsityksen yhdestä talasta ja asteikosta. Proffa kutsui minut jatkamaan opintoja joskus myöhemmin. Saas nähdä.

En kestä! Niin ihana.

Oma lukunsa olikin intialaisten kiinnostus minua kohtaan, mutta siihen palaan ehkä myöhemmin.