Rakas Stella

Syksyn ensimmäinen kuura. Tien reunassa on hieman lakastunut, kastehelmin koristeltu ruusupensas. Maa on huurteessa ja hengitys höyryää.

Puiden oksien välistä pilkistää valoa. Polkupyörän rengas ritisyttää riitettä lätäkössä. Villapaidan läpi puhaltava viima saa ihon kananlihalle.

Perillä odottava teemuki höyryttää silmälasit umpeen. Naurattaa. Avaan vanhan kirjan, nuuhkin sivujen tuoksua ja uppoudun tarinaan. Juon toisenkin kupin ruusunnupputeetä. Tämä on hyvä päivä.

Näin kaunopuheiseksi minut saa yksi lempituoksuistani. Stella McCartneyn Stella on 2003 julkaistu ruusutuoksu. Ostin pullollisen sitä ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana. Rakastin tuoksua ensihetkestä lähtien palavasti. Käytin useita pulloja, mutta jätin tuoksun muutamiksi vuosiksi. Minä vanhenin ja Stellaa lakattiin myymästä Suomessa. En kuitenkaan koskaan unohtanut sitä. Nyt sain käsiini uuden pullon. Avasin korkin, suihkautin tuoksua ranteeseeni. Kyllä, aivan yhtä ihana kuin ennenkin. Kuin kotiin palaisi.

Stella tuoksuu minun nenääni aivan kuvatulta syysaamulta. Ruusunuotti on kuulas ja huurteinen, ja mandariini ja pioni tuovat tuoksuun pientä kirpeyttä, joka kuitenkin väistyy puisen meripihkan tieltä muuttuen lämpimäksi ja syvälliseksi. Tuoksussa on samalla pakkasta ja lämpöä. Stella on runollisen kaunis tuoksu. Kokonaisuuden kruunaa pullo, joka sopisi mielestäni Jane Austen -sankarittarien yöpöydälle.

Stella on nyttemmin reformuloitu. En osaa sanoa, onko tuo onnistunut vai ei, sillä oma pulloni on ajalta ennen reformulointia. Toivon ja rukoilen, että tuoksu on säilyttänyt eleganssinsa.

Kuvausassari oli taas paikalla auttamassa.

Mikä tuoksu saa sinut runoilemaan?