maanantai 18. helmikuuta 2019

Kohti minimalismia?

Minimalismi, tuo ah niin trendikäs sana! Ja mikäpä jottei, sillä tietynlainen Nuuskamuikkuilu tuo mielenrauhaa. Konmarittaminen on ollut trendikästä jo jonkin aikaa, ja onkin varmasti ihan toimiva metodi. Itse vaan kavahdan siihen liittyvää henkisyyttä, joka tuntuu minulle täysin vieraalta ja sopimattomalta. Sen sijaan ihan järkiperäinen minimalismi vetoaa minuun kovasti. Sillä kuten aiemmin olenkin jo paasannut, yletön tavaramäärä ahdistaa. Ja haaliminen on vaan ympäristön kannalta kuormittavaa. Meillä on jatkuva tarve hankkia aina vaan lisää. Se on loputon kehä. En toki omassa elämässäni usko siihen, että vain passilla ja hammasharjalla tulee toimeen, enkä koe mielekkäänä esimerkiksi sitä, ettei minulla olisi levyjäni tai kirjojani. Omalla kohdallani minimalismi ei olekaan sitä, etten omista mitään. Mutta mikä on tarpeen ja mikä ei? Tätä olen pureskellut paljon.

Tässäpä oikeastaan se meikkipussi, jolla tulisin oikein hyvin toimeen.
Jokin tumma luomiväri satunnaisten rajausten tekoon tosin unohtui. 
Katsoin viime viikolla Netflixistä dokumentin nimeltään Minimalism - A documentary about the important things. Se oli ravisteleva kokemus. Järkiperäinen, kiihkoton ja silti todella syvällinen dokkari sai minut ajattelemaan suhdettani tavaraan. Että olen ennen ostanut tunteellisesti, lohduttaakseni itseäni tai jotain ihanneminää ajatellen. Se on varmasti aikanaan ollut aika luonnollinenkin tapa reagoida elämän synkkyyteen. Että ostamalla uuden huulipunan on saanut edes hetkellisesti lohtua tykyttävään pahaan oloon. Kosmetiikka oli pahimman masennuksen aikana minulle ihan oikeasti tärkeä juttu. Mutta nyt haaliminen vähän nolottaa.

Uuden ostamisesta saatu onnentunne on kovin lyhyt. Se erikoisen värinen huulipuna jäi lopulta laatikkoon pölyttymään ja luomivärit koskemattomiksi. Vaatteet kaappiin tai ryppyyn lattialle. Olen joutunut toteamaan, että ehkä olenkin nykyisin se tyyppi, joka käyttää päivittäin punaista huulipunaa. Tai, jos oikein villiksi heittäytyy, viininpunaista tai nudea. Miksi minun siis pitäisi omistaa jokin hullun värinen puna? Miksi minulla on todella monta luomiväripalettia tai -nappia? En käytä niistä edes puolta. Tai miksi ostan vaatteita ihanneminälle, joka on kukkamekkoon ja valkoiseen pellavaan pukeutuva luonnonlapsi. Olen ehdottomasti ja valitettavasti luonnonlapsi, mutta en pukeudu kukkamekkoon, enkä missään nimessä valkoiseen. Minulla on melkein aina farkut ja musta paita päällä. Ja niissä vaatteissa koen oloni mukavaksi ja kotoisaksi. Pukeutumistyylini on oikeasti aika minimalistinen ja tavanomainen. Utilitaristinen, jopa. Ne ihanneminän vaatteet jäävät lojumaan kaappiin. Ne ovat ihania, mutta ne eivät ole minua. Ne ylläni minulla on vaivaantunut olo. Ne saavat aikaan ahdistusta, kun kaappi on täynnä ja silti ei ole mitään päällepantavaa. Tarvitsenko oikeasti useat farkut? Enkö mieluummin omistaisi parit hyvät, joita on ilo käyttää? Pitääkö minun hankkia kaappiini kaikkea ihan kivaa ja trendikästä, jos vaikka kuitenkin tulisi käytettyä, vaikka tiedän jo kaupassa, että no no senor. (Ja sitten se suuri kysymys: miksen heitä näitä reikäisiä alkkareita menemään.)



Ostaminen ja omistaminen saattaa tuoda hetkellistä iloa, kunnes pian täytyy taas saada ostosfiksit ja ostaa lisää. Mikä noidankehä! Ja luopuminen, se on hankalaa. Tavarasta tulee suojamuuri, ja uudesta tavarasta ihanne. On vaatinut todella suurta ajattelutavan muutosta ja raskailta tuntuviakin valintoja päästä näinkin pitkälle. Ja näinkin pitkällä olen kesken ja sorrun ihan idioottimaisiin juttuihin.

Tyhjensin vaatehuonetta ja ihan valtava läjä vaatteita meni kellariin. Se tuntui hetken aikaa ikävältä, mutta lopulta olo oli puhdas. En edes muista mitä pistin pois. Tyhjensin meikkilaatikkoa, ja laitoin useamman luomivärin pois. Aion antaa ne eteenpäin ystäville. Seuraava askel on myydä ja lahjoittaa ylimääräiset vaatteet. Parissa Facebookin kirppisryhmässä olenkin onnistunut pistämään rojua kiertoon. Ja jo nyt tuntuu, että olen saanut elämääni kirkkautta ja rauhaa. Ja on upea oivallus, etten koe tarvitsevani mitään. Ei ole ihanneminää, jolle ostaa vaatteita. On Fanni, joka tykkää tylsästä. On Fanni, joka viihtyykin laadukkaissa perusvaatteissa. On Fanni, joka käyttää aina samaa huulipunaa. Ja silti, on Fanni, joka rakastaa kirjojaan, levyjään, vaatteitaan, kasvejaan, hajuvesiään, astioitaan, huonekalujaan ja kenkiään. Konmarin "spark joy" on tässä kohtaa ihan hyvä ajatus. Ne asiat, jotka saavat minussa aikaan iloa, saavat jäädä. Muu joutaa pois, ja se tuottaa vasta tuottaakin ihan valtavaa iloa. Minun ei tarvitse tarvita tavaraa. Tarpeeni ovat aivan muualla, haluan rakkautta ja mielekkyyttä. Haluan olla vähemmän markkinakoneiston orja ja kuluttaja, enemmän Fanni. Siinäpä tavoitetta kerrakseen, huhhuh.



Tällä hetkellä mieletöntä iloa ja tyydytystä tuo kasvien kasvattaminen ja uusien silmujen seuraaminen. Onhan ne kasvitkin omaisuutta, mutta niin erilaista. Menninkäisenlehti ja palmuvehka vaan puskevat uutta lehteä. Iloa tuo myös se, että opettelen arvostamaan sitä mitä minulla on. Suosittelen kokeilemaan!

Loppukevennyksenä: paiskasin ystävääni Lottaa semiaggressiivisesti mutamalla vaatteella ja meikkituotteella. Hän pohti, että kehtaako ottaa kaikkea. Lähes ärähdin, että "Vie nyt hyvänen aika pois nämä mun nurkista pyörimästä!" Ja lopulta hän kysyi huvittuneena: "Ootsä Fanni kattonu paljonki minimalismivideoita Youtubessa?"
"Hä, ai kuinnii?" Ja vastaus on tietenkin, että olen. Voi tottavie minä olen. Terkuin, hurahtanut tavaravuoren sisällä.

Ja kun näen, että eteenpäin laittamani tavarat saavat uuden elämän ei luopuminen harmita pätkääkään. Decluttering, jossa tavaraa päätyy kaatikselle muuten vaan on karsea ilmiö, sos.



“I've found that the less stuff I own, the less my stuff owns me.”
― Nathan W. Morris

Samaistutko vai oletko täysin vastarannalla? Kirjoituksen kuvituksena muuten sellaisia juttuja, joista en hevillä luovu: kirjavuori, Mummun ja Ukin matto, isän vanha kitara, Mummun ja Vaarin taulu. 

Valoisaa alkavaa viikkoa! Muista: sinä itsessäsi olet arvokas ja hyvä!

Ps. Sori tää on ollut ihmeellistä ränttäystä koko ajan. Mielessä on vaan niin isoja keloja jotka tuntuvat muuttavan elämää. Täytyy varmaankin keksiä jotain kevyttä välillä, en halua muuttua siksi raskaaksi ja ärsyttäväksi paasaajaksi. Terkuin, Piisamirotta.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Ilona Luonkos öljypuhdistuskakku – nassu puhtaaksi ilman jätettä

Enpä keksinyt nasevampaa otsikkoa tällä kertaa. Sori siit. Tänään käsittelyssä Ilona Luonkos -merkin öljypuhdistuskakku. Sain Luonkosilta testiin Radiant-version; sarjassa on kolme erilaisille ihotyypeille suunnattua kakkupalaa. Radiant (kaikille ihotyypeille ja hajusteallergisille), Rebirth (kuivalle ja herkälle iholle) sekä Healing (rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle). Kun bongasin nämä somat kakkupalat I Love Me -messuilla, ei paljoa puutu etten juossut niitä kohti. Olin juuri paria päivää aiemmin pohtinut miksei puhdistusöljyä saa kiinteänä. Lukivat ajatukseni, pirnales!


Ilona Luonkos öljypuhdistuskakut ovat täysin luonnon raaka-aineista valmistettuja, vegaanisia, kotimaisia ja käsintehtyjä. Ja Naantalissa vielä! Muumien naapurista ei voi tulla kuin kivoja juttuja! Palat on pakattu pelkkään pahviin, ja siitä sanotaan Ilona Luonkosin sivuilla seuraavaa: "Pakkaukset itsessään ovat huikea uusi innovaatio. Ne ovat valmistettu Kotkamillsin uudesta muovittomasta ja maatuvasta kartongista." Aikamoista, etten sanoisi!

Radiant-öljypuhdistuskakkua hierotaan kuivin ja puhtain käsin kuivalle iholle. Se sulaa käsissä moitteettomasti ja liukuu iholla hyvin. Iholle päästyään öljy toimii kuten muutkin puhdistusöljyt. Sitä pyöritellään iholla kunnes meikki on sulanut pois. Sen jälkeen voi joko pyyhkiä ihon kostealla kasvopyyhkeellä/sienellä (näin neuvovat merkin omilla sivuilla!) tai toimia niinkuin muutenkin kaksoispuhdistuksessa, eli pestä kasvot vielä kasvosaippualla. Puhdasta tulee. Öljy ei, öö, emulgoidu ihan samalla tavalla kuin monet toverinsa, eli saippuoinnin kanssa saa olla huolellisempi. Iho ei jää yhtään kuivaksi. Parilla ekalla käyttökerralla iho tuntui erikoiselta, mutta syytän myös muutamaa päivää aiemmin tapahtunutta, ihan muiden tuotteiden aiheuttamaa allergista reaktiota. Muutaman käyttökerran jälkeen iho on ollut puhdas, pehmeä ja kuulas.


Radiant-palassa on simppelit ainesosat: kaakaovoita, kookosöljyä, sheavoita, aprikoosinkiviöljyä sekä tyrninsiemenöljyä. Kaikki missä on tyrniä saa minut huutamaan hep, sillä lounaisrannikon lapsena tuntuu, että osa DNA:stani on tyrniä.

Eli kyllä kiitos, tästä minä tykkään, ihan vilpittömästi (paitsi jos sanoo näin, meinaako se sitä, että olen oikeasti ketunhäntä kainalossa...?) Ja miksipä en! Zero waste, kotimainen, luonnollinen, vegaaninen, toimiva. Kiinteässä palassa on muuten hyvää sekin, ettei öljyä leviä ympäriinsä. Kaikenlaiset öljykatastrofit, globaalit ja lokaalit, nou nou.


Palalla on hintaa noin 30 €, mikä on kieltämättä aika paljon. Jää nähtäväksi, kuinka kauan pala kestää käytössä, sillä vasta silloin voi sanoa, onko hinta järkevä. Onneksi voi lohduttautua sillä, että ainakin samalla tukee suomalaisia naisyrittäjiä.

Joko olet kokeillut kiinteää öljyputsaria? Kiinnostaako edes?

*Tuote pr-lahja, mielipiteet omia.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Viikon välkähdykset II

Valmistuin musiikin maisteriksi. Olo on tyhjä, vähän surullinenkin.


Olen ollut todella, todella, todella väsynyt. Uskon kuitenkin, että kyllä tämä tästä. Pienet kuopat tiessä ovat ihan normaaleja, ja kait sitä ison puristuksen jälkeen ja elämänmuutoksen korvilla vähän pitääkin väsyttää. Vietin lomaviikon Raumalla, ja lenssuhommiksihan se meni. Kroppa oli vissiin sitä mieltä että nyt sitä unta. Yes ma'am.

Vegaaniset arkiruoat: makaronilaatikko ja sienikastike. Onnistuin valmistamaan arkiruokia (ja myönnettäköön, lohturuokia), jotka ovat todella maistuvia eivätkä kalpene yhtään lihaisille, juustoisille tai kermaisille versiolle. Just sayin'. Erityistä iloa ovat tuottaneet kuvassa vilahtavat virolaiset suolakurkut. Vetäisin puolikkaan purnukan yhdeltä istumalta hups.


Yökylässä Maria Veitola. Jorma Uotisen jakso oli hauska, ihana, koskettava, inspiroiva. Rakastan Jorma Uotista, olen rakastanut aika pienestä pitäen. Jakson paras hetki oli ehdottomasti seuraava sananvaihto: "Jorma onko sulla Muumimukeja?" "Ei totisesti." Nauroin aivan kippurassa.

Lumi. Sitä riittää. Kenkäni ovat olleet aivan väärät tähän säähän (Dr Martensit ovat todella, todella liukkaat. Tietäjät tietää!) ja on vähän vaikea liikkua ulkona, mutta ihan sama. Raumalla on satanut lunta parin päivän aikana 20 senttiä. Kolasin pihaa ja nautin. Lumi on parasta.


Monkin farkut (näkyvät ekassa kuvassa!) ja kirppikseltä löytyneet nahkaiset talvikengät. Kunnon materiaalia, mukavat päällä, luomupuuvillaa. Samat speksit kengistä, paitsi että eivät ole puuvillaa vaan nahkaa. Ainoat talvikenkäni tänä talvena ovat olleet Dr Martensit, ja sanottava on, että kyllähän yksillä talvikengillä pärjää mutta mälsää se on. Jalka kaipaa pientä vaihtelua, joten nämä kengät olivat onnenpotku!


Mummun vanha duffeli. Niin pehmeä ja todella lämmin. Laadukasta villakangasta ja ihana harmaa väri. Löysin sen vähän sattumalta enkä tajua miksi on jäänyt käyttämättä.



Nauhoitimme yhteen biisiini paremmat lauluraidat. Se on ihan valmis, tai no, perfektionisti täällä moro.

Käväisimme Tallinnassa "ex-vaimon" (eli entisen kämppiksen ja hyvän ystäväni) kanssa pienellä valmistujaismatkalla. Oli ihanaa käppäillä, keli oli täydellinen ja Tallinna on vaan ihana kaupunki. Söimme Vegan Restoran V:ssä, jolle annan täyden kympin. Tallinnassa on jotain sellaista vetoa, joka saa minut ajattelemaan pitäisikö minun asua siellä hetki. Suomalaisella palkkatasolla, toki... Jotain ihanan vinksahtanutta kaupungissa on.




Punainen huulipuna. Vetelen sitä huuliini ja olo on välittömästi virkeämpi.

Huulilla Avonin Mark Liquid Lip Lacquer, sävyssä Head turner. Ihan kiva puna, vähän mansikkaisemman
sävyinen kuin mihin olen tottunut. En tiedä miksi, mutta Blogger pilasi tämän kuvan, mutta no jaa, menköön. 

Ystävät. Minulla on elämässäni upeita ihmisiä. Tulee melkein nolo olo, kun ajattelen kaikkia niitä tyyppejä joiden kanssa saan jakaa elämäni.

Mitäs kaikkea teitsin viikkoon on mahtunut? Toivottavasti kaikki on hyvin! Viikon tehosoitossa on ollut Greta Van Fleetin "Black smoke rising." Kunnon Led Zeppelin -pastissi maistuu yllättävän hyvältä!


Ps. Jos et vielä tiennyt, minut löytää Instagramista nimellä @fannilaurella.  Siellä jaan nättejä kuvia ja erityisen häiriintyneitä stooreja. Kehuvat että piristävät päivää kuin päivää. Otan kehut vastaan. Yhden naisen komediashow!

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Tammikuun loppuneet -19

Huhhei mikä kasa kaikkea! Tammikuussa purkkeja tyhjeni jotenkin salakavalasti!


Tammikuun oivalluksia on ollut, etten ihan oikeasti kaipaa niin monia purkkeja ja purnukoita. Olen lopulta oikein tyytyväinen käyttäessäni vain muutamaa meikkituotetta. Harmi vaan, että nyt suuri osa lojuu käyttämättömänä. Aion siis jatkaa kavereiden ja perheenjäsenten lahjomista.



Cameleo - Silver shampoo: Todella tehokasta tavaraa! En ole testannut niitä kuuluisampia hopeashampoita, mutta tämä riitti tarpeisiini oikein hyvin. Nyt uskon kuitenkin olevani selvillä vesillä, eli hopeashampoon tarvetta ei ole. Eipä tämä muutenkaan järin luonnollista kamaa ole, joten tuskin ostan uudestaan.

Cameleo - Dry shampoo: Hyvä, halpa, kaik jees. En ole ostanut uutta, sillä yritän keksiä jotain zero waste -ratkaisua. En ole vielä keksinyt, jatkan tutkimusretkeä. Mutta lähtökohtaisesti, ostan uudestaan kuitenkin. Laiska paska, jne.



Karethic - L'Africaine Luxurious oil*: Aivan ihana öljy! Käytin vartalolle ja nautin joka pisarasta. Tuoksu oli mukava ja iho jäi tosi kauniiksi. Saattaisin ostaa itse.

Soft & Gentle - Verbena & Waterlily antiperspirantti: Hätäostos kesältä, joka osoittautui toimivaksi ja hyvältä tuoksuvaksi! En vaadi dödöltä sen kummempia, koska harvoin haiskahdan sen pahemmin. Saattaisin ostaa uudestaan, jossain hädässä missä hyvää luonnonkosmeettista ei ole saatavilla.

The Body Shop - Hemp Body butter: Superkosteuttava ja tanakka vartalovoi! Kosteuttaa todella tehokkaasti, mutta silti imeytyy mukavasti. Käytin Raumalla, ja tuotetta olisi vielä reippaasti jäljellä, mutta se oli ehtinyt mennä pilalle. Tämä paljastui sillä epäonnen hetkellä kun olin levittänyt voidetta jo koko kropalle. En välttämättä ostaisi uudestaan, Hamppusarjan tuoksu ei ole oikein mieleeni.


Stenders - Enjoy the Vitality! Bath foam: Ihanan sitruksisen tuoksuinen kylpyvaahto! Latvialainen Stenders on minulle merkkinä täysin vieras, muistan tätini tuoneen merkin saippuoita joskus juurikin Latviasta. Kylpyvaahto oli, no, kylpyvaahtoa. Tuoksu oli jotenkin turvallinen. En usko ostavani uudestaan, sillä yritän siirtyä kaikessa luonnollisempaan suuntaan. Sanotaan se nyt tässä niin ei tartte jokaisen tuotteen kohdalla sanoa uusiksi.. :D (<- Ja katso! Blogissani erittäin harvinainen hymiö! Rasti seinään!)

Lumene - Glow Reveal Kirkastava Pikakasvohoito: Tykkäsin! Naamio oli mainio tunkkaisina aamuina, se freesasi ja sai veren kiertämään nassussa. Vanhassa pakkauksessa, mutta käsittääkseni samaa tavaraa myydään vielä eri paketissa? En usko kuitenkaan ostavani uudestaan.

Gunry - Orange & Gingerbread -käsisaippua: Joulun kausituote, jonka olen tosin ostanut ehkä jo edeltävänä jouluna? Ken muistaa. Mielestäni aika jonninjoutava käsisaippua, kauhean lirua ja tuoksukaan ei ollut järin möyremä. Jotkut Gunryn saippuat ovat olleet hyviä, mutta tämä ei ihastuttanut. En osta uudestaan.

Nivea - Lip butter Coconut: Tätä ei tullut paljon käytettyä, ja ehti mennä pilalle. Ihan kiva kookoksen tuoksu, en osaa oikein sanoa muuta. Aika liukas koostumus, ei minun makuuni. En ostaisi.


Makeup Revolution - Lipstick "Atomic Serpent": Huikean vihreä puna, mutta en ihan oikeasti enää käytä näitä kreisejä sävyjä. Pakko se on vaan hyväksyä. Ja puna oli muutenkin ihan muhjua ja tuhannen päreenä, eikä levittynyt parhaalla mahdollisella tavalla. En osta uudestaan.

Clinique - Butter shine lipstick "Pink-a-boo"*: Ihanan sävyinen ja ihan mukavan tuntuinen kevytpuna, mutta haju oli alusta asti niin kamala, että aika vähiin jäivät käyttökerrat. Eikä se haju ajan myötä ainakaan parantunut. Joten roskiin! En ostaisi itse. 

Ecodenta Whitening hammastahna*: Tulipa koklattua jotain missä on sitä ihmeellistä aktiivihiiltä. Värjäsi hammasharjan ja paidan. Eikä ollut muutenkaan sen kummoisempi, tosin raikasti ihan tavallisen hammastahnan tapaan eikä aiheuttanut aftoja. En ostaisi itse.

Kolme näytettä - Avon, Mizon, Cattier: Pistän könttään. Yksikään voiteista ei herättänyt sen kummempia tunteita. En ostaisi itse.

Semmoista! 14 loppunutta tuotetta, lisäksi pari eteenpäin laitettua, jos oikein muistan. "Muistan kuin muistankin." Onko joukossa tuttuja tuotteita?