15. + 16.

Kaksi joulukärpästä yhdellä iskulla, eli luukut 15 ja 16 aukeavat kerralla. (Siksi enemmän tekstiä, hähää. I does what me wants.)

Juhlimme eilen Suhen joulujuhlaa. Olen todella onnellinen ja ylpeä, että minulla on tällainen koti. En olisi voinut uskoa, kun kolme vuotta sitten syksyllä astelin sisään Kinaporinkadun palvelutaloon johonkin ihme hipsteriseurakuntaan, että siitä seurakunnasta tulisi minulle koti. En olisi voinut kuvitellakaan, että minusta tulisi näin siunattu. Ensimmäinen reaktioni Suheen oli niin negatiivinen, että mielessäni suorastaan vannoin etten tulisi tänne enää.

Kuva: Miska H.

Seuraavana sunnuntaina taisin löytää itseni saman paikan penkistä. Seuraavaksi huomasin olevani pienryhmässä, palvelutiimissä (Grow Up House for the win. Ehkä koko Suhen tärkein tiimi, jos minulta kysytään!) ja tutustuneeni uusiin, upeisiin ihmisiin. Huomasin, että Jumala toimii tässä seurakunnassa. Ymmärsin, että tämä seurakunta haluaa olla ihmisenä ihmiselle. "Lähellä ihmistä, lähellä Jumalaa." Vuodessa Suhesta oli tullut sellainen osa minua, että liitin sen osaksi identiteettiäni. Tämä on minun kotini. Tämä on minun perheeni.

Suhe ei ole täydellinen seurakunta, mikä lienee itsestäänselvää. Me olemme ihmisinä aika nollia, erilaisista lähtökohdista, erilaisia, usein eri mieltäkin. Ja eikö se teekin kaikesta jotenkin armollisempaa? Ensimmäinen mielikuvani isosta, pinnallisesta hipsteriseurakunnasta oli ihan pöljä. Koska Suhessa ei ole kyse mistään muusta kuin Kristuksesta. Siksi tämä seurakunta toimii. Ei minkään muun takia.

Ihailen ja rakastan sitä, kuinka ihmiset viikko viikon jälkeen haluavat antaa parastaan Jumalan huoneelle. Tästä esimerkkinä vasta ilmestynyt joululevy ja eilinen joulujuhla. Suhe Live on ihan rautaa.

Olen kiitollinen. Jeesus antoi minulle parhaan joululahjan syntymällä maailmaan, ja siitä alkoi kaikki hyvä. Kuten se, että minulla on vihdoin koti.

Päivän biisi on luonnollisesti joululevymme sinkkulohkaisu, Nyt syttyy valot tuhannet. KLIK.

Tervetuloa kotiin tammikuussa 2014.

Prayer for the weekend

I bind unto myself today

The strong Name of the Trinity,

By invocation of the same,

The Three in One and One in Three.

I bind this day to me for ever.

By power of faith, Christ's incarnation;

His baptism in the Jordan river;

His death on Cross for my salvation;

His bursting from the spicèd tomb;

His riding up the heavenly way;

His coming at the day of doom;

I bind unto myself today.

I bind unto myself the power

Of the great love of the cherubim;

The sweet 'well done' in judgment hour,

The service of the seraphim,

Confessors' faith, Apostles' word,

The Patriarchs' prayers, the Prophets' scrolls,

All good deeds done unto the Lord,

And purity of virgin souls.

I bind unto myself today

The virtues of the starlit heaven,

The glorious sun's life-giving ray,

The whiteness of the moon at even,

The flashing of the lightning free,

The whirling wind's tempestuous shocks,

The stable earth, the deep salt sea,

Around the old eternal rocks.

I bind unto myself today

The power of God to hold and lead,

His eye to watch, His might to stay,

His ear to hearken to my need.

The wisdom of my God to teach,

His hand to guide, His shield to ward,

The word of God to give me speech,

His heavenly host to be my guard.

Against the demon snares of sin,

The vice that gives temptation force,

The natural lusts that war within,

The hostile men that mar my course;

Or few or many, far or nigh,

In every place and in all hours,

Against their fierce hostility,

I bind to me these holy powers.

Against all Satan's spells and wiles,

Against false words of heresy,

Against the knowledge that defiles,

Against the heart's idolatry,

Against the wizard's evil craft,

Against the death wound and the burning,

The choking wave and the poisoned shaft,

Protect me, Christ, till Thy returning.

Christ be with me, Christ within me,

Christ behind me, Christ before me,

Christ beside me, Christ to win me,

Christ to comfort and restore me.

Christ beneath me, Christ above me,

Christ in quiet, Christ in danger,

Christ in hearts of all that love me,

Christ in mouth of friend and stranger.

I bind unto myself the Name,

The strong Name of the Trinity;

By invocation of the same.

The Three in One, and One in Three,

Of Whom all nature hath creation,

Eternal Father, Spirit, Word:

Praise to the Lord of my salvation,

Salvation is of Christ the Lord.

 

(Pyhän Patrikin rintakilpi)

Joulusta

Joulu on tavattoman kiva juhla. Se on niin harras. Luen jouluevankeliumin. Laulan seimen lapsesta, joka syntyy aina vaan ja uudestaan. Ostan älyttömän määrän lahjoja. "Hiljennyn" "joulun sanoman" äärelle. (Todellisuudessa katseeni etsii sitä suklaarasiaa.)

Ja se perimmäinen syy koko joululle, se "sanoma", on ihan hukassa. Jeesus syntyi, ja kaikesta tästä on tullut vain jotain, mitä puhun suullani enkä ajattele sydämelläni. Jeesus syntyi, ok ok. Jeesus syntyi, ja siellä oli se tähti. Jeesus syntyi, ja minusta tulee kestämättömän harras. Jeesus syntyi, ja puhun tapahtumasta kuin puhuisin minkä tahansa lapsen syntymästä. Hienoa, kaunista, ihmeellistäkin. Mutta se on vain lapsi. Maailmaan syntyy päivittäin 490 000 lasta. Miksi yksi olisi erityinen?

Mutta ei se ollut vain lapsi. Jeesus ei syntynyt vain, jotta jälkipolvet saisivat kauniin tarinan kerrottavaksi. Jeesus ei syntynyt vain syntymisen takia.

Jeesus syntyi, koska olen koulukiusattu. Koulukiusaaja. Musta. Valkoinen. Jotain siltä väliltä. Iso. Pieni. Ihastunut väärään mieheen. Ihastunut vääriin asioihin. Homo. Hetero. Jotain siltä väliltä. Rikas. Keskiluokkainen. Köyhä. Toinen nainen. Pettäjä. Petetty. Suosittu. Nobody. Hyväksikäytetty. Hyväksikäyttäjä. Suomalainen. Pakistanilainen. Romani. Pornoriippuvainen. Alkoholisti. Perheenäiti. Hyvä ihminen. Paha ihminen. Kristitty. Muslimi. Ateisti. Yksin. Peloissani. Epätietoinen. Epätoivoinen.

Jeesus syntyi, koska minä en jaksa. Jeesus syntyi, koska minä en pystykään tähän yksin. Jeesus syntyi kantamaan minun ihmisyyteni, kaikkinensa. Jeesus syntyi, koska minä olen. Jeesus syntyi, koska rakastaa minua niin paljon, etten pysty edes käsittämään sitä.

Jeesus syntyi ristiä varten. Joulun sanoma on risti ja siinä ilmestyvä Jumalan armo minua kohtaan.

Pistää hiljaiseksi.

Armo-Jarmo

On hienoa, että joinakin päivinä saa näyttää siltä, että on ryöminyt esiin UFFin keräyslaatikosta ja yrittänyt liftata katsomaan Nirvanaa noin 20 vuotta myöhässä.

Koska se on armollista. Ja kieltämättä ihan mukavaakin.

Tukka on ollut näin pörrössä viimeksi 16-vuotiaana. Onneksi nyt se ei ole kirsikanpunainen.

Koska on ihanaa ylihengellistää, teen sen: mitä enemmän sydän kiinnittyy Jumalaan, sitä vähemmän tuntee jatkuvia ulkonäköpaineita. Koska jos ajattelee, ettei Jumala tee sekundaa, voi ajatella, etten minäkään ole mikään suohirviö. Olen riittävästi.

Armon päivien ehdoton osa on myös se, että hyväksyy Photo Boothilla otetut rakeiset kuvat ja petaamattoman sängyn.


Armollista maanantaita. Ei angstata liikaa!

Ps. Pinnallisesti puhuen: ei se tukka itsestään noin mene. Paita pikkuveljeltä varastettu. Iholla Calvin Kleinin "One", naturlich.

Helloooooo!

I'm in Hampi, and man, this is just what I needed. So peaceful and beautiful. I'm writing in English 'cuz there's no Finnish letters. Bah.

India is crazy! It took me a few days to get into the way of living. Even though in Mumbai the traffic was wiiild, people don't run around like in Finland. Now that I've slowed my pace, I've can allow my self to think more, see the details, and I've felt wonderfully free.

I can't post any pictures, but we've got some wonderful shots of architecture, animals, food and people. The kids here are just great, I wish I could take them home with me.

Surely there are the sad things, beggars, slums and the pollution. I really don't want to go too deep into the religion aspect, but I can say it affects me, and sometimes I get scared. At the same time I, luckily, remember, who is by my side to protect me and to guide me. He is so wonderful and He has spoke to me here.

So greetings to everybody back home, I'm alive and well, Soila is alive and well, India is great great great! Tomorrow to Bangalore, I guess.

Love, in English, never again, I promise!

Ps. I'll post a lot of pictures later!

"Maailman rumin nainen"?

Ei helmi, löysin blogiasetuksista tilaston, millä hakusanoilla blogiini on löydetty. "Cafe Luwila" oli ehdoton suosikki (minulle voitaisiin alkaa maksaa mainostuksesta, vink vink!:)) mutta heti kakkosena oli "maailman rumin nainen". Öh.

Eipä se itsetunto aina niin kohdillaan ole, mutta tuolle nyt vaan nauraa. Sitäpaitsi, rumuus on niin suhteellista. Varmaan tämä on valon lisääntymisestä ja sitä kautta serotoniineista johtuvaa, kun huomaan olevani ihan tyytyväinen, niin itseeni kuin muihinkin. On ihanaa, että ihmiset ovat niin eri näköisiä. On ihanaa, että ihmiset ovat niin erilaisia. Luulisi, että se on itsestäänselvää. (Itsestään selvää? Ensimmäinen kielioppiposkessa aikoihin. Täti alkaa ruostua.)

Toki, kun ihmisen tapaa ensimmäistä kertaa, kiinnittää ensin huomiota hänen ulkonäköönsä. Mutta ei kai kukaan ajattele kenestäkään heti kättelyssä, että onpas tuo ruma? Oikeasti? Yleensä teen päätöksen ihmisen kauneudesta tai rumuudesta vasta, kun tunnen tämän. Sillä se, mitä meissä on sisällä, mitä puhumme, miten käyttäydymme toisia kohtaan, mitä ajattelemme ja mitä olemme, se tekee meistä rumia tai kauniita.

Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa. Ihaninta on hymy, joka kumpuaa aidosta, vilpittömästä ilosta. Ihaninta on vilpittömyys noin yleensä. Ihaninta on heikkous. Ihaninta on välittäminen. Ihaninta on lähimmäisenrakkaus. Ihaninta on arvet ja rypyt. Ihaninta on vinot hampaat. Ihaninta on kaikki "epänormaaliudet" (hörökorvat, pisamat, riippurinnat, kippuravarpaat)

Olen päättänyt nähdä kauneutta sielläkin, missä sitä ei ajattelisi olevan. Joku ortodoksipappi lohkaisi joskus, että "pahinkin rikollinen kantaa sydämessään Jumalan kuvaa." Pahinkin rumilus siis kantaa sydämessään Jumalan kuvaa! Jumala on absoluuttisen kaunis, ei siis paha kuva ollenkaan.

Joten minulle on tällä hetkellä aivan se ja sama, ajatteleeko joku minun olevan maailman rumin nainen. Tavoittelen mieluummin jotain, mikä ei katoa iän myötä.

Tällainen manifesti tälle päivälle. Lopuksi, jotain aivan muuta.

Hetkistä

Elämä on hetkiä. Sellaisia, joina päättää aamulla, että tänään en jaksakaan. Sellaisia, joina tajuaa, että hius on uusiutuva luonnonvara. Laulaa korkeammalta kuin koskaan. Hetki venyy helposti tunniksi suloisen ihmisen seurassa, Hetkiä, joina huomaa, että valot ovat kirkkaita, mutta Jumala vielä kirkkaampi. Hetkiä, joina alkaa ihmetellä, mitä ihmettä on tuossakin tyypissä nähnyt.  Kärsivällisyyden kaipuuta. Miten maailmassa voi olla niin paljon söpöjä poikia? Hetkiä, joina ihan komea tuntematon poika katsoo koko bussimatkan ajan silmiin ja hymyilee vielä pois noustessaan. Hyvät juhlahetket. Kun aamulla löytää illan juhlien jälkeen sängyn alta jaffafläkin. Kynttilät; niitä on oltava. Ystävät; niitä vasta onkin oltava. Bussissa radiosta alkaa soida "Ameno", ja on vaikea olla nauramatta. Tanssiminen kuin kukaan ei katsoisi. Hetkiä, joina olennaisinta on hyppiminen.Väsymys. Uupumus. Suru. Ikävä. Itku. Uni. Halaukset. Nauru. Suuttumus. Hyväksyntä. Hymy. Sade. Villapaidat. Musiikki. Keskiaika. Liian ohjelman karsiminen. Rakkaus. Helsinki. Rauma. Koti. Perhe. Suhe. Hämmennys. Ahdistus. Helpotus. Valo. Hämärä. Frendit. Hetkiä, joina tajuaa, että hei, tässä on tarpeeksi. Kaikki tämä on riittävää ja hyvää.

            

                      

                 

Lopulta nämä hetket ovat ohi, ja tilalle tulee uusia, vaikka tietyt asiat pysyvätkin. Ja aina voi heittäytyä siihen luottamukseen ja lauseeseen, jonka luin Monkissa yhdestä paidasta (perusmeisinki, hengellinen oivallus vaatekaupassa.): "Whatever, I am." Mieletöntä. Mitä tahansa, Minä olen. Vau. Jumala on. Minun elämänikin on Hänen kauttaan.

Elämä on hetkiä, joina ymmärtää, että kaikki muuttuu hyväksi ja kauniiksi.

PS. Perään vielä sunnuntain kivojen illanistujaisten (joista ei juuri jäänyt kuvia, koska oli niin kivaa etten muistanut edes kuvata!) jälkimainingeissa kasvispiirakan resepti.

Pesto-feta-kasvispiirakka

1 pkt taikinaa (no kai nyt nainen joskus saa hiukan huijata!)
Pestoa
1 kesäkurpitsa
1-2 paprikaa
2 punasipulia (tai 1 iso)
Fetaa (paketti, ei kuutioita)
200 g herkkusieniä
2 dl ruokakermaa
2 munaa
Mustapippuria
Yrttejä

Voitele piirakkavuoka (ohjeesta tulee enemmänkin täytettä, voihan sitä tehdä pellillisenkin) ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuullota sipulit ja lisää joukkoon muutkin kasvikset. Anna pehmetä hieman. Lisää pesto. Täytä piirakka. Murusta feta. Vatkaa muna ja kerma, mausta pippurilla ja yrteillä, kaada täytteen päälle. Paista uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes piiras on kullanruskea. Vetele piirasta nassuun. Parasta kylmänä.

Onni

Mikä onni onkaan elää ja hengittää. Ja silti on ihmisellä munaa nillittää kaikesta.

Vaikka on syitä olla vain kiitollinen.

Elämä on, lopulta, mainiota ja kaunista.  

Pasila puettiin äsken jouluvaloihin, jotka ovat visualistin painajainen. Kuinka pidänkään niistä! (Kuvia ehkä myöhemmin) 

Niin ja siitä kiitollisuudesta. Lopullinen syy ja kohde on tässä.

Ps. Alimmaisessa kuvassa esiintyvä lauluyhtye muuten voitti juuri kulttuuripalkinnon. Ei mittä turhi flikoi!