sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Hei hei mitä kuuluu?

No mitäs tässä nyt on tapahtunut? Tuntuu ihan siltä, ettei mitään ja silti vaikka mitä. On ollut iloa ja sitten on ollut suurta surua, koko elämän tunneskaalaa siis aika isosti.


Syys-lokakuun taitteessa kappasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin Kallioon. Oi kyllä, olen nyt kävelevä nuori kulttuurialalla työskentelevä klisee, mutta en valita. Uusi koti on ihana. Pieni mutta kaunis ja kotoisa. Muuton yhteydessä luovuin aivan valtavasta määrästä tavaraa. Vaatekaappi on kolmasosa entisestä, ja kaikin puolin koen, että tämä on puhdas pöytä ja uusi alku. Yritän napsia kivoja kuvia joku päivä! Tämä koti on rukousvastaus ja on mukavaa asua hetken verran yksin.




Lyhensin tukkaa aika reippaasti. Totesin, että uusien alkujen hengessä myös riekaleinen letti saa lähteä. Onhan tämä polkka nyt todella fresh ja ihana. Eikä yhtään mummo, vaan enemmänkin lesbian style icon (eli K-Stew I'm looking at you. Tämähän on nyt ihan pöljä insideläppä parin kaverin kanssa, mutta kuvaa tyyliäni aika hyvin.)



Olen lukenut! Kesän aikana tuhosin neljä kirjaa, ja se on melkoinen saavutus nykyminulle. Luetut kirjat olivat: Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari (pitkäveteinen mutta katarttisen kaunis, eli suosittelen!), Erik Axl Sund: Lasiruumiit (aivan hirveää feel bad -kirjallisuutta, ei toivon pilkahdustakaan. En suosittele, ellet halua että tulee paha mieli.), Naomi Alderman: Voima (dystooppinen, myös vähän feel bad. Kehuttu, itsekin pidin kunnes loppua kohden alkoi ahdistaa ja en enää pitänytkään), Carlos Ruiz Safon: Tuulen varjo (aivan ihana! Niin kaunis ja lumoava kirja. Vahva suositus!). Nyt työn alla on Toni Morrisonin "Minun kansani, minun rakkaani", joka ei ole vielä imaissut mukaansa. Toivotaan parasta! Lisäksi olen lukenut Raamattua ennennäkemättömällä innolla.


Olen ihmetellyt ja katsellut. Tuntuu, että elämäni on aika hidasta ja pysähtynyttä, ja silti olen aivan totaalisen poikki ja väsynyt. Olisi kiva saada joku kolmas työ, ihan vaan rahankin takia. Mutta uskon, että oikeat ovet aukeavat oikealla hetkellä. Olisi mukavaa myös keksiä uusi harrastus.


Olen kävellyt paljon. Se tuntuu jotenkin puhdistavalta. Kehossa on ollut paljon outoa raskautta ja kipua. Olo on ollut turpea ja hankala. Kävely tuntuu auttavan siihen.



Yksi suru-uutinen myös mahtui elokuun loppuun. Mietin pitkään, josko tekisin aiheesta erillisen postauksen, mutta en varmaan pysty, sillä tämänkin vähän kirjoittaminen saa aikaan hysteeristä itkua. Rakas Väinö-kissamme kirmasi taivaan heinäpelloille metsästämään perhosia. En oikein voi uskoa tätä, Väinö oli perheessämme 10 vuotta. Kuolema oli yllättävä. Toivottavasti Väinö tiesi loppuun saakka, että se oli äärettömän rakastettu perheenjäsen. Olo on tyhjä ja tuntuu, etten pääse tästä koskaan yli. Eikä kuolemasta tavallaan pääsekään, mutta onneksi pahin suru helpottaa joskus.



Eli uusia tuulia muttei kovalla tahdilla. Yritän keskittyä niihin positiivisiin juttuihin, kuten uuteen kotiin ja ympyröihin. Bloggaaminen ei just nyt motivoi, mutta olen miettinyt, pitäisikö kokeilla noita videohommia. Miltäs kuulostaisi?

Viime viikkoina tehosoitossa on ollut elokuvallinen Owen Pallet. Ah, sopii haikeiluun!



Mitä sinulle kuuluu? Olisi mukava kuulla! 

1 kommentti:

  1. Who, me?

    Osanottoni kissastanne... Kuulostaa rankalta. Sun kämpässä näyttää viehättävän avaralta ja kuitenkaan ei liian tyhjältä, onpa mukavan oloista. Mullakin on nyt polkkatukkatunnelma, kun leikkautin ihan vasta vähän "takapiiskaa" pois, ja onpa heti erilainen olo, kun hiukset heilahtelevat tasaisina poskia hipoen.Eikö Toni Morrison kuollut ihan vasta? Muistan lukeneeni jotain häneltä, ainakin Jazzin. Feel bad -kirjallisuus kuulostaa sellaselta, että sen määritelmää olisin ite kaivannut jo pitkään! Niitä on tullut välteltyä jo ainakin vuoden ajan, ei oo riittänyt itellä mielessä tilaa semmoiselle.

    En tiiä ootko jossain jo sanonut asiasta, mutta siis mitkä kirjat on sun hyvänolonkirjoja tai semmosia, joihin aina palaat? Tai onko niitä...

    Kiitos että saa avautua, tai siis koitan vain raottaa, ettei mene essehtimiseksi! Tänne kuuluu jäisiä teitä, kasvi joka pudottelee lehtensä yksi kerrallaan, minä joka oon kauhean rationaalisesti rakastunut, pimeyttä, flunssa ja kohta reissu Prahaan koulun porukan kanssa. Huomasin vasta aivan äskettäin, että kaamos on juttu ja se vaikuttaa ihmisiin, esimerkiksi minuun...

    Huomenna Oulussa alkaa valofestivaali ja taidan mennä sinne, jos oon ehtinyt parantua sen verran. Onko pääkaupunkiseudulla valokarnevaaleja tai valofestivaaleja?

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!