Jeffree Starin Birthday Suit, eli kuinka lumiukko tuli porstuan puolelle

Laillinen meikki ansaitsee nykyaikana ihan oman postauksena! Koska onhan tämä historiallista, että jaksoin vetäistä ihan rajaukset silmiin. Olo oli mukava, tosin meinasin koko ajan unohtaa silmämeikin olemassaolon, ja hieroskelin silmiäni ahkeraan. Illasta meikki olikin pitkin poskia, hups. 

Silmiin vetelin Essencen vedenkestävää nestemäistä eyelineria, joka ei enää tunnukaan niin mahtavalta kuin aikoinaan. Jälki on vähän epätasaista, joten rajauksesta tulee reunoilta röpelöinen, ja asiaa pitää paikata tekemällä paksumpaa viivaa. Ärsyttävää. Pehmensin lopputulosta MACin Deep Cravings -luomivärillä, joka alkaa olla niin vanha, että yllätyin sen olemassaolosta.

Huulipunan virkaa toimitti Jeffree Starin Velour Liquid Lipstick, sävyssä Birthday Suit. Ystäväni oli ostanut punan itselleen, mutta se hapettui (true story!) ja sävy oli lopulta väärä. Omilla huulillani hapettuminen oli oivallinen homma, sillä tuubissa sävy oli ehdottomasti kamala. Hapettumisen jälkeen sävystä tuli puuterinen nudehtava vaaleanpunainen. Puna on vegaaninen, cruelty free ja ennen kaikkea, gluteeniton. Kyllä. (En siis suinkaan pilkkaa keliaakikkoja, naurahdin vaan, sillä eipä ole ennen tullut vastaan mainintaa punan gluteenittomuudesta.)

Jeffree ei voisi minua vieläkään vähempää kiinnostaa, mutta tottahan otin punan vastaan, koska all for science. Saanko olla rehellinen? Ai en? No sori siit, aion olla silti. Nimittäin en ihan ymmärrä miksi näitä punia hypetetään. Lopputulos on tosi kuiva ja muuttuu huulilla ajan myötä vieläkin kuivemmaksi. Ja puna näyttää todella saharalta, mikä ei ole mieleeni. Ei sentään mene fliiteiksi, ja se on ihan hyvä. Sävy on kivasti sex kitten ja kyllä tätä käytettyä tulee. Jos päälle laittaa hiukan huulirasvaa, on tuntuma mukavampi. Ja punan pakkaus on "positively ghastly" eli todella mauton. Nestemäiset huulipunat eivät vaan ole minun juttuni, terkuin Vanhanaikainen(ko)?

Tuntuupa freesiltä välillä meikata, eli silloin kun se sattuu huvittamaan. Nyt voinkin vedellä lähes nakulla naamalla seuraavan viikon.

Ostin muuten uuden peilin, kun vanha meni hajalle. Rikotan peilejä aika usein, joten seitsemän vuoden satseja on edessä aika monta. Onneksi onni tuntuu olevan myötä, oli melkoisen hyvä tukkapäivä. Peili on tosi viehko, kehtaa pitää esillä. Tigeristä ostin.

Oletko Jeffreen punien ystävä? Katsoin pari kaverin videota. Aika, öh, moisia. Olenpas tänään tirheällä tuulella. Hormonit, hormonit. 

Ilona Luonkos öljypuhdistuskakku – nassu puhtaaksi ilman jätettä

Enpä keksinyt nasevampaa otsikkoa tällä kertaa. Sori siit. Tänään käsittelyssä Ilona Luonkos -merkin öljypuhdistuskakku. Sain Luonkosilta testiin Radiant-version; sarjassa on kolme erilaisille ihotyypeille suunnattua kakkupalaa. Radiant (kaikille ihotyypeille ja hajusteallergisille), Rebirth (kuivalle ja herkälle iholle) sekä Healing (rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle). Kun bongasin nämä somat kakkupalat I Love Me -messuilla, ei paljoa puutu etten juossut niitä kohti. Olin juuri paria päivää aiemmin pohtinut miksei puhdistusöljyä saa kiinteänä. Lukivat ajatukseni, pirnales!

Ilona Luonkos öljypuhdistuskakut ovat täysin luonnon raaka-aineista valmistettuja, vegaanisia, kotimaisia ja käsintehtyjä. Ja Naantalissa vielä! Muumien naapurista ei voi tulla kuin kivoja juttuja! Palat on pakattu pelkkään pahviin, ja siitä sanotaan Ilona Luonkosin sivuilla seuraavaa: "Pakkaukset itsessään ovat huikea uusi innovaatio. Ne ovat valmistettu Kotkamillsin uudesta muovittomasta ja maatuvasta kartongista." Aikamoista, etten sanoisi!

Radiant-öljypuhdistuskakkua hierotaan kuivin ja puhtain käsin kuivalle iholle. Se sulaa käsissä moitteettomasti ja liukuu iholla hyvin. Iholle päästyään öljy toimii kuten muutkin puhdistusöljyt. Sitä pyöritellään iholla kunnes meikki on sulanut pois. Sen jälkeen iho pyyhitään (kostealla) kasvopyyhkeellä/sienellä. Itse käytän kosteaa liinaa. Tämän jälkeen yleensä vielä pesen kasvot kasvosaippualla. Puhdasta tulee. Öljy ei, öö, emulgoidu ihan samalla tavalla kuin monet toverinsa, eli saippuoinnin kanssa saa olla huolellisempi. Iho ei jää yhtään kuivaksi. Parilla ekalla käyttökerralla iho tuntui erikoiselta, mutta syytän myös muutamaa päivää aiemmin tapahtunutta, ihan muiden tuotteiden aiheuttamaa allergista reaktiota. Muutaman käyttökerran jälkeen iho on ollut puhdas, pehmeä ja kuulas.

Radiant-palassa on simppelit ainesosat: kaakaovoita, kookosöljyä, sheavoita, aprikoosinkiviöljyä sekä tyrninsiemenöljyä. Kaikki missä on tyrniä saa minut huutamaan hep, sillä lounaisrannikon lapsena tuntuu, että osa DNA:stani on tyrniä.

Eli kyllä kiitos, tästä minä tykkään, ihan vilpittömästi (paitsi jos sanoo näin, meinaako se sitä, että olen oikeasti ketunhäntä kainalossa...?) Ja miksipä en! Zero waste, kotimainen, luonnollinen, vegaaninen, toimiva. Kiinteässä palassa on muuten hyvää sekin, ettei öljyä leviä ympäriinsä. Kaikenlaiset öljykatastrofit, globaalit ja lokaalit, nou nou.

Palalla on hintaa noin 30 €, mikä on kieltämättä aika paljon. Jää nähtäväksi, kuinka kauan pala kestää käytössä, sillä vasta silloin voi sanoa, onko hinta järkevä. Onneksi voi lohduttautua sillä, että ainakin samalla tukee suomalaisia naisyrittäjiä.

Joko olet kokeillut kiinteää öljyputsaria? Kiinnostaako edes?

*Tuote pr-lahja, mielipiteet omia.

Helemaal shea - paljon hyvää pienessä palassa

Etsitkö shampoota ja hoitoainetta, jotka ovat vegaanisia? Check! Entä lähes pakkauksettomia ja näin ollen nollahukkaa (zero waste)? Check! Luonnollisia ja biohajoavia? Check ja check. Niin ja tietenkin, toimivia? Check!

Sain Beautiikilta testiin HelemaalShea-merkiltä Argan & Rhassoul -shampoopalan ja kaikille hiustyypeille sopivan kiinteän hoitoaineen. Mahdollisimman pakkaukseton kosmetiikka on minulle alati tärkeämmäksi tuleva juttu, joten oli hienoa päästä kokeilemaan itselle täysin vierasta merkkiä. HelemaalShea on kotoisin Hollannista, ja merkin tuotteet ovat käsintehtyjä, eläinkokeilla testaamattomia, pääosin kestävästi kasvatetuista luomuraaka-aineista valmistettuja, ja/tai reilua kauppaa. Ja nuo pakkaukset ovat silmäähivelevän upeita, vaikka niistä pääseekin nauttimaan vain hetken. 

HelemaalShea Argan & Rhassoul Shampoo Bar on hajusteeton palashampoo, ja se sisältää runsaasti hiuksia hoitavaa arganöljyä. Arganöljyssä on mineraaleja ja rasvahappoja, ja se ravitsee ja kosteuttaa hiuksia tehokkaasti. Shampoo pesee hellävaraisesti ja jättää jälkeensä pehmeän kuontalon.

Shampoossa on myös öljyä imevää ja puhdistavaa rhassoul-savea, joka antaa shampoolle pientä vaahtoavuutta. Shampoo on tosi mieto ja lempeä, joten uskon sen sopivan myös herkille kavereille. Raaka-aineiden tuoksu on mieto ja luonnollinen.

Koska shampoossa ei ole sulfaatteja, se ei ole kovin vaahtoavaa. Hiuksella saattaa myös kestää hetki tottua tällaiseen koostumukseen ja pesutapaan. Alkuun tukkani jäikin hiukan lähmäiseksi. Mutta lopulta (noin parissa viikossa) lähmä lähti ja homma alkoi skulata. Ennen joulua hiukseni olivat muutenkin jatkuvasti aivan karsean rasvaiset ja päänahkani stressaantunut, joten oli aivan sama millä pään pesi, sillä se oli välittömästi rasvainen. Koska olen tottunut palashampooseen, ei käyttöliittymä ollut muuten sen kummoisempi. Siihen tottumattomalle kokemus on varmasti alkuun eksoottinen.

HelemaalShea Solid Conditioner sisältää kaakaovoita, karitevoita, jojobaöljyä sekä vehnäproteiinia, pantenolia ja E-vitamiinia. Hoitoaine sopii kaikille hiustyypeille. Se on pehmentävä, kiiltoa antava ja ravitsee hiuksia. Hoitoainepalaan on lisätty tuoksua antamaan May Changin, laventelin ja rosmariinin eteerisiä öljyjä.

Hoitoaine on todella kosteuttava. Jopa niin kosteuttava, että sitä kannattaa hieroa hiuksiin maltillisesti. Vetelin ensimmäisillä kerroilla palaa hiuksiini melkoisen krouvilla kädellä, ja tukka jäi aika tönkkörasvatuksi. Mutta kun opin malttamaan mieleni, alkoi pala toimia. Hiukseni ovat jääneet pehmeiksi ja ilmaviksi.

En ollut aiemmin kokeillut kiinteää hoitoainepalaa, joten nyt olin minäkin uuden äärellä. Aluksi kokeilin hieroa hoitoainetta suoraan palasta, mikä aiheutti tuon tönkkörasvatun lopputuloksen. Suosittelen siis levittämään hoitoaineen käsien kautta. Annan hoitoaineen vaikuttaa pari minuuttia, hieron ja kampaan tukkaa sormin vielä kerran ja huuhtelen. Presto ja done! Tuoksu on mukava ja mieto, eikä sitä jää hiuksiin, mikä on suoranainen sääli. Pala kestää kuulemma päivittäisellä käytöllä 100 päivää, mutta siihen en osaa ottaa kantaa vielä ollenkaan, joten aika näyttää. En edes pese hiuksiani päivittäin. Pidän saavutuksena jos tuotetta on jäljellä vielä loppukeväästä. Palataan (hehee) asiaan kun pala loppuu!

Suosittelen HelemaalShean tuotteita lämpimästi! Etenkin hoitoaine on ilahduttanut minua kovasti. Jos tukka on erityisen rasvoittuva, voi kokeilla hiustenpesua väärinpäin – ensin hoitoaine ja vasta sitten shampoopesu. Toimii mainiosti! 

Kotimainen Beautiikki on muuten "the place to go to" jos haluat laadukasta ja ylellistä vegaani- ja luonnonkosmetiikkaa. Tarkkaan kuratoitu nettiputiikki myy kaunista kosmetiikkaa pieniltä brändeiltä. Hintataso on enemmän kuin kohtuullinen. Valikoimissa on mielenkiintoisia brändejä, kuten Aster&Bay ja Ere Perez. Nettisivut hivelevät silmää! 

Oletko kokeillut kiinteitä hiustenhoitotuotteita? 

Lihaton lokakuu: hävyttömän hyvä (ja helppo) vegaaninen kurpitsasoppa

Siis. Melkein nolottaa jakaa näin simppeli resepti, mutta koska tämä on niin hyvää, totesin, että ilosanomaa pitää levittää. Kurpitsasesonki on nyt kuumimmillaan, ja kaupasta saa erilaisia kurpitsoja todella edullisesti. Yhdestä myskikurpitsasta teen helposti kaksi ruokalajia, joten aika riittoisasta veijarista on kyse. Satokausiajattelu on muutenkin parasta, sillä se on ympäristöystävällistä ja edullista.

Lienee sanomattakin selvää, että resepti on kirjattu aika summamutikassa, sillä eipä näitä määriä tule aina ihan sentintarkkuudella mittailtua. Siispä kannattaa mennä oman maun mukaan; joku haluaa enemmän suolaa tai vähemmän pippuria. Joten go for it. Kurpitsasoppa lämmittää pimeneviä iltoja, on terveellistä ja maukasta.

Kurpitsasoppa (vegaaninen)

Puolikas myskikurpitsa
2 valkosipulinkynttä
1 kasvisliemikuutio
3 dl vettä
Kourallinen tuoretta persiljaa tai basilikaa
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Valkopippuria
1 prk kaurakermaa
Tilkka öljyä paistamiseen

1. Kuori ja pilko kurpitsa pienehköiksi kuutioiksi. Ota siemenet talteen. Toistan: ota siemenet talteen.
2. Kuullota kurpitsakuutiot pienessä öljytilkassa kattilassa, kunnes ne ovat hieman pehmenneitä. Lisää joukkoon silputut yrtit ja valkosipuli. Lisää vesi niin, että kurpitsat peittyvät juuri ja juuri. Nakkaa perään kasvisliemikuutio. (Veden voi kiehauttaa vedenkeittimessä, niin ei tarvitse odotella kiehumista.)
3. Hauduta matalalla lämmöllä, kunnes kurpitsa ja sipuli ovat pehmenneitä.
4. Soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä.
5. Lisää joukkoon mausteet ja kaurakerma. Kiehauta vielä kerran.

+ Ne siemenet! Älä ole törppö ja heitä herkullisia, ravinteikkaita siemeniä mäkeen. Putsaa ne hedelmälihasta, kuivaa ja paahda kuivalla pannulla haluamiesi mausteiden ja suolan kanssa. Pieni loraus öljyä ei myöskään pilaa siemeniä. Ruokahävikin vähentämistä tämäkin!

Tarjoa keitto pelkilteen, tai ripottele päälle siemeniä, tofua, yrttejä... Itse tykkään laittaa päälle noita kurpitsansiemeniä. Tofukaan ei ole pahaa. Tuore leipä kylkeen on melkeinpä jo liian hyvää.

Liitän vielä kuvan satokausikalenterista, sillä se on todella mukava muistilista ruokaostoksille. Tämän olen napannut Yhteishyvän sivuilta.

Kuva: yhteishyvä.fi

Oletko kurpitsan ystävä? Kurpitsasta tulee muuten aina mieleen suurin ja kaunein kurpitsojen promoaja, eli Muumit. Ja tietenkin vanhalla dubbauksella, en ole mikään barbaari. 

Lihaton lokakuu: Vegaaniset pinaattiletut

Pinaattiletut olivat kouluruokien aatelia! Sittemmin ruokalaji oli unohtunut minulta tyystin. Elokuussa aloin suoranaisesti himoita pinaattilettuja, ja minun ei auttanut kuin kipittää lähikauppaan vartti ennen sulkemisaikaa, ja ostaa pakastepinaattia lettuja varten. Ja koska olen alkanut testailla vegaanista kokkaamista, tein letut ilman eläinkunnan tuotteita. Ja taivaallisiahan niistä tuli. Tein lettuja uudestaan eilen, ja pikkuveikan kanssa vetäisimme neljän hengen annoksen pinaattilettuja suorastaan valonnopeudella. Niin hyviä ne ovat. Resepti on Chocochili-blogista, joka on muuten ehdottomasti paras vegaanisen ja kasvisruokavalion blogi Suomessa. Jos tämän blogin kuvat ja tekstit eivät inspiroi, niin enpä tiedä, mikä sitten.

Vegaaniset pinaattiletut

150 g pakastepinaattia
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1/4 – 0,5 tl suolaa
4,5 dl kasvimaitoa (oma suosikkini on ehdottomasti kauramaito, mutta soijamaitokin toimii)
2 tl rypsiöljyä + öljyä tai margariinia paistamiseen

Lisäksi: puolukkasurvosta tai puolukkahilloa 

1. Sulata pinaatti.
2. Sekoita yhteen jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola.
3. Lisää kauramaito ja öljy sekä pinaatti. (Itse heitin sekaan myös puolikkaan purkin kaurakermaa, joka olisi muuten mennyt vanhaksi!) Sekoita huolellisesti.
4. Anna taikinan vetäytyä noin 15 minuuttia.
5.Kuumenna (lettu)pannu ja lisää pannulle rasvaa Kaada lettupannun koloihin taikinaa ja paista melko kuumalla pannulla kunnes pinta on hyytynyt. Käännä letut ja paista vielä tovi toiselta puolelta.
Tarjoa pinaattiletut puolukkasurvoksen tai -hillon kanssa. Itse tarjosin kyljessä myös omatekoista omenahilloa, ja sekin maistui erinomaiselta.

Vinkki! Kannattaa tarkkailla jauhojen määrää. En tiedä mikä planeettojen asento aina vaikuttaa asiaan, mutta välillä sama jauhomäärä on riittävästi ja välillä liian vähän. Joten itse lisäsin jauhoja jossain vaiheessa, kun letut eivät meinanneet millään "hyytyä."

Nythän on käynnissä lihaton lokakuu! Itse yritän tässä kuussa olla paitsi lihattomalla (koska se ei ainakaan arkisin osoittaudu kovinkaan haastavaksi!) myös mahdollisimman vegaanisella ruokavaliolla – mutta rennoin rantein. Pingottamalla tulee vain angsti ja homma alkaa maistua puulta. Olen ollut tosi innoissani vegaanisista kokeiluista, tämä on ollut mahtavaa tutkimusmatkailua. Kiinnostaisiko teitä lukea lisää vegaanisia reseptejä? Minulla on pari kovaa ässää hihassa, joiden ilosanomaa jakaisin kernaasti. 

Maistuivatko pinaattiletut koulussa? Ajattelitko viettää lihatonta lokakuuta? 

Ps. Arvonta on vielä käynnissä! 

Lihaton lokakuu: vegaaninen punajuuripesto (ihan paras!)

Otsikko sen kertoo: tämä punajuuripesto on ihan parasta! Sain reseptin aikoinaan ystävän ystävältä, mutta muokkasin sen vegaaniseksi ja no, pistin homman muutenkin aika uusiksi. Tämä on aivan yhtä upeaa vegaanisena, ja tulee halvemmaksikin, joten en voi kuin suositella! Juustoista makua antaa ravintohiiva, joka on loistava vegaanikeittiön monitoimituote. Siinä on muuten roimasti B-vitamiinia, vinks vinks.

Vegaaninen punajuuripesto

1/2 prk etikkapunajuuria
1 dl auringonkukansiemeniä
1/3 puntti tuoretta persiljaa tai basilikaa
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl ekstraneitsyt oliiviöljyä
Mustapippuria maun mukaan
Suolaa maun mukaan
3 tl ravintohiivahiutaleita

Lado ainekset tehosekoittimeen tai astiaan, jos käytät sauvasekoitinta. Surruta kunnes koostumus on tasaista. Maista, onko suolaa riittävästi. Voit myös lisätä pippuria, jos siltä tuntuu. Koostumus voi olla paksun tahnamainen, mutta jos haluat löysempää, lisää vähän öljyä.

Itse käytän pestoa leivän päällä, dippailuun, pastan joukossa... Tapani Kansan sanoin: "Skaala on mieletön." Suosittelen kokeilemaan, vaikket olisikaan kasvissyöjä. Ravintohiivahiutaleen voi muuten jättää pois, jos sellaista ei halua ostaa. Mutta sitä kannattaa ostaa, oikeasti.

Pidätkö punajuurista? Vai pelottaako punainen kakka? (Nimim. Aina säikähdän. TMI, tiedän, tiedän.)

Ps. Muistahan I Love Me -lippuarvonta!<3