Nolot tunnustukset

Blogeja on hetken aikaa koetellut tunnustusten hyökyaalto, ja ajattelin surffata laineilla itsekin. Tarkoituksena on siis tunnustaa noloja kauneussalaisuuksia, ja koska olen virallisesti vähän ällö, lähden mielelläni mukaan. Anteeksi jos alkaa oksettaa. I'm Fanni, I'm disqusting.

Okei, aloitetaan kevyesti: en vaan tajua contouringia ja strobingia. Olen varmaan ainoa kauneusbloggaaja, joka ei varjosta nassuaan. En osaa, en hiffaa.

Jalkani ovat melkeinpä aina aivan hirvittävässä kunnossa. Rasvaan niitä aina kun muistan, eli ehkä kerran viikossa. Kantapäilläni voisi hioa puuta, ja varpaankynsieni lakkaukset ovat säälittävät.

Olen maailman laiskin sheivaaja. Sääret hoidan säntillisesti huhtikuusta syyskuuhun, sen jälkeen luonto hoitaa hommansa. Kainaloitani sen sijaan en sheivaa ollenkaan. Minulla on ikävä pigmenttihäiriö molemmissa kainaloissa ja niiden iho on todella herkkä. Lisäksi sieltä löytyy pari koholuomea, jotka repeävät auki aina, kun ajelen karvat. Olen ratkaissut ongelman hylkäämällä kainalokarvojen poiston kokonaan. En haise tai ole epähygieeninen, eivätkä ne nyt muutenkaan vaikeuta elämääni, päin vastoin. Mielestäni kainalokarvat ovat esteettisesti ihan jees, niin miehillä kuin naisillakin. Ei ole mitään ihanampaa kuin kesäinen tuuli kainalokarvoissa.

RAKASTAN finnivideoita. Voisin katsoa niitä tuntitolkulla.

Olen laiska hoitamaan vartaloni ihoa. Naaman hoidan säntillisesti, muualla vallitsee "sitten jos viitsin" -mentaliteetti. Kausittain skarppaan kyllä.

Olen vähän turhan laiska putsaamaan siveltimiäni. Aina kun sen teen, tajuan, että eipä se nyt mikään maailman raskain homma ollutkaan. Mutta ryhtyminen, se on niin hankalaa.

Olen välillä tosi ulalla trendien suhteen. Bongaan ne kyllä äkkiä, mutta harvemmin lähden mukaan saman tien. Tulen kaikkiin ilmiöihin mukaan vähän jälkijunassa, jos silloinkaan. Esimerkkinä Beauty Blender -perhe. Omistan BB:n, mutta olen käyttänyt sitä ehkä kolme kertaa. Seuraan ihastuneena sivusta merenneitohiuksia, värikkäitä kulmakarvoja ja mitä näitä nyt onkaan. Olen ehkä vähän jumiutunut jonnekin menneisiin vuosiin.

Hui, olo on kevyempi. On ollut huojentavaa lukea muiden tunnustuksia, en ole yksin häpeäni kanssa...

Voldemort?

Tänään huumoriotos arkistojen kätköistä. Koska nyt jos koskaan pitää nauraa, muuten alkaa viirata.

Eräänä sunnuntaina Herran vuonna 1 ja 2 olin ystäväni kanssa tuoksuostoksilla. Koska Guerlainin Habit Rouge oli varattu minulle, hähää, pohdiskelimme, olisiko saman talon toinen monumentti mistään kotoisin. HR:n kanssa samanlaiseen pulloon pakattu "Vetiver" on klassikko, joka kuulemma kuuluu ainakin Helena Lindgrenin suosikkeihin. Vetiver julkaistiin 1959, ja siinä on muun muassa sitruksia santelipuuta, tupakkaa, muskottipähkinää, pippuria, nahkaa, tonkapapua ja, tadaa, vetiveriä. Minähän innostuin, koska tykkään erityisesti tupakasta, tonkapavusta, nahasta, santelipuusta ja sitruksista. Ajattelin, että Vetiver on varmasti raikas ja erityinen tuoksu. Ystäväni suihkautti tuoksua ranteeseensa.

Kuva: theperfumebaseline.com

No oho, kuulkaas! Vetiver herätti epäilyksemme jo paperitestin aikana. Mutta riskejähän on otettava jne. Ensimiete: ei helv... Toinen miete: mitäää? Kolmas miete: ei, ei, ei. Pitkään pohdiskeltiin. Kun alun tolkuton vihreys alkoi pyöristyä, alta paljastui muskottipähkinää. Yhdistettynä vetiveriin siinä on jotain liimamaista. Vetiverissä on myös jokin metallinen pohjavire. Se tuoksui jotenkin luonnottomalta. Se oli kaikenkaikkiaan niin mielenkiintoinen hajuvesi, ettei kumpikaan saanut oikein otetta siitä. Mitä ihmettä? Kuka tuoksuu tältä?

Vastaus saatiin kasaan puolen tunnin kauhistelun (ja epäonnistuneen poistamisyrityksen) jälkeen: tämä on niin Voldemortin parfyymi! Tältä Tiedät-kai-kuka, Hän-joka-jääköön-nimeämättä, Pimeyden Lordi, Kuoleman lento, tuoksuu. 'Nuff said. Olen käynyt nuuhkimassa Vetiveriä moneen otteeseen ensitapaamisen jälkeen, ja mielikuvasta on vaikea päästä eroon. Kyllä, Voldemort.

Kuva: static.comicvine.com

Kiehtova parfyymi, kerrassaan! Että siitä vaan, jos haluat tuoksua pahikselta; ihailen sinua varauksetta! Itselläni ei pokkaa tuollaiseen tuoksuun ole. Guerlainin Vetiver - a scent for the evil in you.

Miltäköhän Sauron tuoksuu?

Hullua touhua

Kaikki pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampesterissa asustelevat tietävät, että viime viikko oli keltainen. Stockmannin Hullut päivät sekoittivat jengin ihan kybällä ainakin Tsadissa. Itse pääsin seuraamaan tilannetta aitiopaikalta myyjän ominaisuudessa. Nyt on myyty kauluspaitoja ja Barbourin tikkitakkeja aivan, no, hulluna. Miesten osastolla asiakaskunta oli melko rauhallista, enkä todistanut ainuttakaan kissatappelua, höh. Sen sijaan pääsin mittailemaan komeiden miesten kauloja ja haahuilemaan osastojen välillä ihanien japanilaisen mummon ja paapan kanssa. Ajoin myös paternoster-hissillä, mikä oli siisteintä (ja hitainta) ikinä.

Miley Cyrus -pose. 

No mutta, kaikkia varmaan kiinnostaa, että lankesinko itse ostamaan mitään. Alunperinhän ajatus oli, että ei kiitos ikinä, mutta jotenkin löysin itseni kosmetiikkaosastolta, sisustusosastolta ja jopa naistenvaatteista. Ja toki pyörähdin Herkussa ostamassa äipälle hilloa ja itselleni vaahterasiirappia.

En seonnut ihan täysin, ja fiksuna ihmisenä välttelin Akateemista, koska siellä lankeamisen vaara olisi ollut suurin, ja olen täydessä kirjaostoslakossa. Tosin kosmetiikkaostoslakkonikin kummitteli taustalla, joten ostin vain ja ainoastaan tarpeeseen. Nih.

Mukaan lähti tällainen satsi:

Ihana Cristelle&Co:n maksihame kesäksi; väri ei ole ehkä minulle tyypillinen, mutta ajattelin ehkä värjätä hameen. Hankin myös Onlyn pitsipaidan, joka on aivan ihana, mutta menee tavoitevaatekasaan. Hoh. Miestenpuolelta ostin maailman pehmeimmän puuvillapaidan, jota en halua riisua enää ikinä.

Anteeksi jälleen todella härskistä kuvasta. Mutta hame on ihana!

Kun näin Iittalan Tanssi-mukeja halvennuksessa, nappasin sellaisen itselleni salamana. Rakastan tätä Klaus Haapaniemen kuosia. Ovela Kettu -oopperakin on katsontalistalla.

Kusmi-teetä en sinänsä tarvinnut (tee-ostoslakko, kauhiton määrä näitä korpilakkoja!), mutta katsokaa nyt, miten somia paketteja! Ja ainakin Imperial-tee on aivan hullun hyvää ollakseen vihreää. Oih, oih.

Kosmetiikkaosastolla pidin pääni yllättävän kylmänä, ja mukaan tarttui vain Lumenen silmämeikkiputsari, Rimmelin maailman paras kivipuuteri ja tuplapakkaus Korresin Guava-suihkusaippuaa.

Huomaatteko, miten maltillinen olin. Onnittelen itseäni.

Niin juu, koska minulle kävi niin onnettomasti, että minulta katkesi useampi kynsi juurta myöden, en todellakaan ajatellut meneväni Stockmannille (härregud!) riivittyjen sormenpäideni kanssa. Siksipä hankin tekokynnet. Ekaa kertaa elämässäni. Olo oli vieras, ja kynsiä oli pakko tuijottaa koko ajan. Ja myös varoa; ei olisi minusta tähän rumbaan jatkuvasti. Toisen päivän jälkeen maljani oli jo ylitsevuotavainen, ja poistin muovinpalat sormistani. Minulle kynnet luomuna, kiitos.

Hullut päivät - juu vai ei? 

Oliko se haaste??

Parempi myöhään, kuin ei silloinkaan! Vastasin Nonnu-Jonnan haasteeseen, jolla tämä heitti meikäläistä miltei kuukausi sitten. Ohops. Kuvituksena otoksia sieltä täältä, lähinnä meikäläisen naamavärkkiä.

1.TOP 5 irtokarkkia jotka valitset aina namupussiisi kun ostat irtsareita

- Vanhat autot

- Värikkäät turkinpippurit

- Halvan lakumatto

- Pandan suklaacrisp

- Niitä värikkäitä pullonmuotoisia, kirpeitä karkkeja

Ai vitsi alkoi tehdä mieli irtokarkkeja. 

2. TOP 5 elokuvaa ja miksi

- Darjeeling limited

Tykkään ihan hirveästi Wes Andersonin elokuvista, ja tämä kolmen veljeksen epäonnisesta henkistymistreissusta Intiaan kertova on niistä lempparini. Kuiva huumori, maisemat, musiikki, näyttelijät, Andersonille ominainen visuaalisuus... Suosittelen kokosydämisesti. 

- Pride & Prejudice (1995 JA 2005)

BBC:n P&P on kirjalle uskollinen ja siinä on paras Mr. Darcy, kun taas Joe Wrightin ohjaamassa versiossa on ihana valo ja soundtrack. Pidän molemmista tasapuolisesti. 

- Intouchables

Ranskalainen elokuva halvaantuneen miehen ja tämän hoitajan suhteesta on ihan todella hyvä: itkettää ja naurattaa. 

- Hotaru no haka (Tulikärpästen hauta)

Tämä anime lähinnä itkettää. En ole koskaan itkenyt mitään elokuvaa niin paljon. 

- TSH-trilogia 

Ei kaipaa selittelyjä, eihän? Jos kuitenkin pari sanaa: Legolas ja Gandalf.

3.TOP 5 hajuvettä

Guerlain: Habit rouge

Stella Mc Cartney: Stella

Kiehl's: Original musk

Armani Prive: Oud royal

Nina Ricci: L'air du temps

Kuva ekalta maskeerauskeikaltani, fyi ;)

4.TOP 5 telkkariohjelmaa ja miksi

-Frendit

Maailman paras tv-sarja. En keksi ainuttakaan sarjaa, jota jaksaisi katsoa uudestaan ja uudestaan, ja jonka hahmot tuntuvat melkein omalta kaveriporukalta. Surullista, tiedän.

-How I Met Your Mother

Paitsi sitten HIMYM. Yhtä hyvä kuin Frendit. PAITSI SE VIIMEINEN JAKSO, MITÄ VITSIÄ. (Haava sarjan loppumisesta on vielä tuore ja vuotava.)

-Kyläsairaala

Olen jäänyt ihan koukkuun tähän brittiläiseen sarjaan. Jokainen aamu alkaa Kyliksellä, ja se on juuri sopivan harmitonta ja turvallista kesälomaviihdettä. Vähän kuin Sydämen asialla ennen.  

-Uusi Sherlock

Benedict Cumberbatch <3

-Modern family

  

Kerrassaan mainio ohjelma: huumori on välillä vinksahtanutta, mutta kuitenkin kilttiä. Hahmot ovat kaikki parodioita, mutta samalla uskottavia. Phil on lempparini. "If you love something, set it free. Unless it's a tiger."

5.TOP 5 asiaa jotka ärsyttävät eniten

- Itsekkyys

- Alentuvuus

- Alkaa tekemään -> Se on "alkaa tehdä", enkä suostu mihinkään muuhun. 

- Huono musiikki

- Räkiminen

En tällä kertaa haasta ketään, oon näissä niin huono. Jos joku kokee halua kuitenkin tulla haastetuksi, tässä 5x5 kyssäriä:

1. 5 parasta asiaa itsessäni

2. 5 asiaa, jota pelkään.

3. 5 kosmetiikkatuotetta, jotka ottaisin autiolle saarelle.

4. 5 lempiruokaani

5. 5 parasta biisiä

Ekstrana vielä kissakuva! Miau!

Seilorimaatuska vauhdissa

Ikuinen asukriisi jatkuu. Nyt olen jo melkein luovuttanut ja päättänyt vaan pistää päälle mitä hölmömpiä juttuja. Tänään oli sellainen päivä. Kuulin olevani maatuska ja Pikku Myy, itse näin asussa vahvaa seilorihenkeä. Ananaskorviksiakin ehdotettiin. Nyt ne olivat kauan kadoksissa olleet (kannattaa mennä joskus tutkimaan, mitä sängyn takaa löytyy!) lemppariroikkokolmiot. Runsaiden helmojen kanssa pieni on hyvästä.

Se yrittää, se ei yritä. 

Olen koko punapäisyyteni ajan kamppailut punaisten vaatteiden kanssa. Rakastan punaista, mutta tuntuu, että se ei vaan toimi hiusvärini kanssa. Siis tuollainen rehellinen tomaatinpunainen. Maailma ei taaskaan kaatunut, vaikka sitä päälleni puinkin. Alla oleva mekko on kunnon raskausvaate, tai ainakin iso. Mutta sievä se on. Vähän jalkojen omaa ihoa vaaleammat sukkikset on aina classy valinta. Laukku on paras osa asua: se on mummuni vanha, jonka hän oli antanut toiselle mummulleni, joka antoi sen minulle. Tunnearvo on melkoinen. Ja on Aitoa Friittalan nahkaa. Hah hah, vanhat ihmiset ymmärtää vitsin. Jälkivinkkelistä asu olisi kaivannut ehkä jonkin korun, ja eihän tuo laukku mätsää kenkien kanssa alkuunkaan. Mutta onneksi suuri tulva ei tämän takia ylitse vyöry.

Pistin venäjähuivin päähän, poliittisesti epäkorrekti kun olen. Silmiin väritin utua ja huuliin sivelin Korresin Villiruusu-huulivoita. 

Paita: Lindex

Mekko: Lindex

Kengät: Salainen kirpputori

Laukku: peritty

Korvakorut: Gina Tricot

Huivi: Venäjän tuliainen

Noooin se siristää. 

Kevät tulee! Ulkona voi kulkea takki auki. Melkoista! Sen kunniaksi lisää uutta Joosea, koska olen luukuttanut tätä biisiä aika ahkerasti viime päivinä. Plussaa somasta musavideosta. KLIK!

"Ah ja voi, jo kauhistu!" mutta älä kuitenkaan liikaa!

Ps. Voouu vaauuu, teitä on jo 13! Kui jännää! 

Linkkivinkki maanantaille: Deep dark fears

Koska maanantai on parhaimmillaankin sikamainen ja epäreilu (vanhempani lähtivät Lontooseen, minä en), on tässä jotain, mikä ilahduttaa mustan huumorin ja höpsöyden ystävää.

deep-dark-fears on aivan loistava sarjakuvasaitti, jossa piirtäjä Fran Krause kuvittaa todella irrationaalisia ja pimeitä pelkoja. On pelkoa siitä, että pudotaan avaruuteen, että krematoidaan elävältä, että pesee hampaansa vahingossa partakoneenterällä. Ihastuttavaa!

Jotain siinä on, kun tajuaa muidenkin pelkäävän tyhmiä juttuja (niiden isojen juttujen lisäksi.) Se huojentaa. Ja huvittaa.

Rohkeeta maanantaita, toverit. Ei pelätä elää.

Kuvat: http://deep-dark-fears.tumblr.com/

Feministin kimaltavat käpälät

Alla oleva kuva kertoo paremmin kuin mikään sana, mitä nyt kuuluu:

KANDIPANIIKKI! Ahdistus! Johdatus feminismiin! Emansipaatio! Sorto! Patriarkaatti! Ja tietenkin suosikkini, fallosentrinen nainen. 

Kun mieli myllertää tuhannen asian ympärillä, kynsien lakkaaminen on todella rauhoittavaa. Se pakottaa keskittymään yhteen asiaan ja olemaan paikallaan. Vallankumouksellista! Kosmeettista zeniä! 

Tällä kertaa nakkisormiani koristaa Lumenen i-h-a-n-a Diamond top coat, 48 Timanttijää. Alla mintunvihreän ja merenturkoosin lemmenlapsi, Isadoran Wonder nail, 759 Atlantis.

Tämä feministihupakko tuijottaa kynsiään tyytyväisenä. Kauniit kynnet piristävät arkea. Kimalle on kivaa. Sitä paitsi, patriarkaatin valtarakenteille nostettu keskari näkyy paremmin kun se on kuorrutettu glitterillä.

Hellurei, semisti ahdistuneisiin tunnelmiin jäämme minä ja voimanaiseni Tori, joka laulaa nestemäisistä timanteista. Tuskinpa sentään kynsilakasta. 

12.

12.luukku! Blogger ei eilen yksinkertaisesti halunnut julkaista 11:ttä luukkua, ja lopulta poisti sen. Mutta eteenpäin elävän mieli! Koska nyt on hassu torstai, tässä on hassu kuva ja hassu musiikkikappale.
 

Päivän hassu musiikkikappale on She and Him -yhtyeen coveroima "Christmas waltz." Ihana, hassu Zooey Deschanel.

"And this song of mine

In three quarter time

Wishes you and yours

The same thing, too:

Merry Christmas!"

Ihan hassua torstaita! Miau!

Korvat kesäkuntoon 2013

Olen ehkä vähän peelo, mutta tajusin taas miten hienoa musiikkia proge onkaan. Näin ollen aloitin iltani Kingston Wallilla, ja Pink Floydin kautta olen päätynyt King Crimsoniin. Juuri siihen yhtyeeseen, jonka teininä julistin olevan "ihan mälsä."

Voi minua lapsiraukkaa. En todellakaan ollut kuunnellut "In the Court of the Crimson King" -albumia.

Mutta nythän minä sitä kuuntelen. Olen aika onnellinen, koska tämä on niin hyvä levy. Nimikkoraita on ihan helmi.

Ja tästä sikisi synkkään mieleeni aatos: pitkiä kesäöitä on paljon, ja niin on hyviä levyjäkin. Yksi levy per yö. Tai ilta, mutta pääasia on, että kuuntelen levyn kun maailma on jo hiljaisempi. Yksin tai yhdessä, mutta hiljaa. Voin lainata ne kirjastosta, ostaa tai kuunnella Spotifysta. Jos löydän jonkun jostain älppärinä, aina parempi. Voisin kuunnella läpi jo olemassaolevat vinyylini. Ja korjata levarini! Tuoda sen Helsinkiin! Innostun koko ajan enemmän.

Join the movement! Aloita vaikka tästä: (valmistaudu universumin räjähtämiseen!)

Kesän lopussa olen jo paljon rock-kultivoituneempi, ja voin keskustella sun kanssa muustakin kuin The Beatlesista. 

Vapaaviikon onnenkantamoiset

Aivot narikkaan, auringonpaiste ja hengailu; siinä kolme tosi kovaa. Ainakin tällä viikolla.

Raumalla myönnän olevani laiska, enkä edes häpeä. Miksi pitäisi, häh? Ja tämä viikko on ollut niin rento onnenkantamoinen, että huomaan luovuudenkin palaavan pätkittäin.

Kivaa on esim. uusi kynsilakka, joka tosin on luokattoman laaduton. Sävynkin nimi on "Stupid frog."

Uusi Trendi ja kuppi kahvia.

Keltainen (Soilalta varastettu lainattu!) anorakki ja lapsuuden lempparilohkare.

Kirpputorien helmet.

Kirpputorien ihan oikeat helmet.

Hyvä kirja, vaikka päätinkin, etten lue enää tätä kolmatta osaa kun toinen alkoi ahdistaa. No jaa. Kyseessä siis Robert Holdstockin "Alkumetsä" -sarja. Tiedän, fantasianörtti.

Ja tietty kiva perhe ja kissa. Meillä on kivaa. Oon nukkunut ja katsonut leffoja. Australia oli aika tyhmä, mutta Intouchables oli puhdasta timangia. Kivaa!

 

  Aurinkotunnelmaan tuudittaa Ali Farka Tourén ja Toumani Diabetén "In the heart of the moon" -albumi. (Aurinkotunnelma - kuulevy. Tiedättehän...) Rakkautta korvillenne!

Valoa ja kalavaleita

Muutama tunnelmaotos kuluneelta viikolta. Sitten en enää puhu Kalevalasta, ainakaan hetkeen. (Sori kuomat, olen ollut yhden asian nainen!)

Hullu viikko takana, toinen edessä. Harjoittelu, Kalevala-yöjuoksut ja kaikki valo ja energia ovat ottaneet koville, ja nyt odotan sitä surullisen kuuluisaa "crash and burn" -moumenttia.

Mutta oli miten oli, mieletön viikko ja mieletön elämä ja mieletöntä kaikki muutenkin. Seuraavat kuvat mieletöntä kansallisromantiikkaa, koska vieläkin soi päässä Kalevalat ja runonjalat kutittelee varpaita.

Hei hoi, neuvostohauki! (Tajusin patsaan symbolisen merkityksen vasta näillä näppäimistöillä)

Kalevala-pose, keskiviikkona klo 23.59.

Perjantaina jo tässä, Hakasalmen huvila klo 10.15

Larin Paraske ja pari muutakin urheaa runonlaulajaa, noin klo 10.40.

Ja korvissa killuttelivat luonnonoikut heposet, tietenkin. (Kalevala Koru, mallin nimeä en tiedä, enkä ole löytänytkään...)

Ja koska elämän suuriin nautintoihin kuuluu uni puhtaissa lakanoissa, vetäydyn juurikin sinne runonjalkoineni ja valeriaanoineni. VIVA LA VIDA!

Niin ja päivän musiikkikappale, se on Myyttiä, vakaa ja vanhaa.

Blurry

Elämä on melkoista. Valo lisääntyy, hektisyys, kaupunki, äänet ja elämän määrä. Jos pysyn perässä, onnittelen itseäni.

Kamera tallensi ihan jotain muuta kuin piti. Tästä piti tulla asukuva, tai mikälie. Tykkäsin kuvasta kuitenkin enemmän näin. Suhmurainen, viininpunainen haamu. Sellainen minä olen.

Onnea eläimiinne ja lopun aikoihin! (Messiaen soimaan kullat!)

Mennen tullen uuteen vuoteen

Itse vietän uuden vuoden mieluiten kivassa seurassa, rennosti ja mukavasti. Kaava on toimivaksi todettu: ruokaa ja musiikkia. Oikeassa seurassa apokalyptinen jännäys ja kaikki muukin uuteen vuoteen liittyvä stressi lientyy.

Uuden vuoden pöljäily on ihan ehdotonta. Tai pöljäily milloin vain. Lupaan olla ihan pöhkö, myös vuonna 2013.

Makeaksi lopuksi (tai aluksi!) juustokakkua.

Aika saattaa olla meitä vastaan, mutta siitä huolimatta: Hyvää uutta vuotta, itse kullekin säädylle! Voittokunnossa eteenpäin!