Bloggariryhmässä kuhistiin: Citymarketeihin on tullut myyntiin Sleekin luomiväripaletteja. No, tieto tuli minulle tiistaina, ja melkein samoin tein lupauduin vapaaehtoiseksi jugurttiostoksille. Valikoima on (ainakin toistaiseksi) pienehkö, esillä oli neljä erilaista palettia, joista kahden nimiä en muista. KVG. Original, neutraali, pinkkisävyinen ja Del Mar Volume II. DMVII:ssa on 12 nappia, joista osa on mattoja, osa shimmerisiä. Joukossa on sekä neutraaleja että suloisia pastellisävyjä. Pallottelin pitkään neutraaliruskean ja tämän paletin välillä, mutta loogisena ihmisenä totesin, että ruskeita luomivärejä minulla jo on, mutta tällaisia kirkkaampia värejä vähemmän. Äitini tosin totesi, että ihailtava logiikkani ei oikeasti toiminut. Kuulemma en tarvitse minkään sävyisiä luomivärejä. Pyh.
Paletin hinta on 12,90, eli vaivaisia pennosia näin laadukkaista väreistä. Kaikki levittyvät luomille mukavasti, niissä on sopivasti pigmenttiä, ja onhan nämä söpöjä. Varsinkin keltainen Ibiza rocks ja persikkainen Loco miellyttävät silmääni. En malta odottaa, että pääsen taiteilemaan.
Swatchientekotaitoni pääsee taas loistamaan!
Ja lällislää äiti, koska minulla on aleseteleitä Cittariin, voi olla että käyn vielä näpelöimässä sitä Originalia.
Olen viimeisen vuoden aikana alkanut lämmetä sitrustuoksuille. Ennen olen pitänyt niitä vessanraikastin-hommina. Vieläkin olen sitä mieltä, että liian usein sitrustuoksut ovat enemmänkin Eau de Canard du toilette, mutta joskus osutaan nappiin. Nyt on vuorossa yksi sellainen täysosuma.
Ostin veljelleni joululahjaksi Lushilta Dad's Garden Lemon tree -tuoksun. Se on lystikkääseen pulloon pakattu, aromaattinen sitrustuoksu, jossa ei ole häivähdystäkään vessasta, sillä sitruksien tuoksu on lähtöisin aidoista öljyistä. Siinä on sitruuna-, lime- ja bergamottiöljyjä ja lisäksi häivähdys laventelia. Tuoksu on raikas ja virkistävä. Se ei ole vaikea, mutta jotenkin siinä on luonnetta, kuten Lushin tuoksuissa aina. Johtunee laventelista ja nimenomaan luonnonöljyistä.
Dad's Garden Lemon tree on kuin luotu kevääseen ja kesään. Se tuoksuu auringonpaisteelta ja raikkaalta tuulahdukselta. Tuoksu on unisex, ja sopii pikkuveljelleni loistavasti. Se ei ole lainkaan raskas, ja överivaara on olematon. Tuoksun kesto on kuitenkin yllättävän hyvä, vaikka yleensä sitrukset eivät olekaan pysyvää sorttia. Tätä tuoksutellessa alkaa tehdä mieli saada silmille aurinkolasit, toiseen käteen gintonic ja päästä makoilemaan viltille.
Kesänodottaja ja sitruksien ystävä, nappaa tämä itsellesi! Tämä on myös mainio lahjaidea kevään sankareille.
Jou! Postaustahtini on ollut vähän harvanlaista. Täällä päässä on aika paljon meneillään, joten aikaa blogin kirjoittamiselle ei oikein ole. Tai no, mielialan laskun myötä kirjoitusintokin on vähän matalalla. Tältä siis tuntuu blogimasis! No, jos nyt pari viipaletta viime viikoista. Olen hengissä.
Kuten sanoin, mielialani on ollut hieman riipuksissa, joten kaikki lohduttava ja piristävä on ollut tarpeen. Olen kuitenkin (sangen epäonnistuneesti) koittanut välttää sokeria, mutta Goodion Chai-raakasuklaa... Omg. Kyllä kiitos.
Musahommia olen painellut ainakin vähän. Käväisin Turussa laulamassa synkkiä murhaballadeitani. Jos joku on seurannut Instatiliäni, ei varmaan ole jäänyt huomaamatta Myytin puuhailut viime aikoina. Pelimusaprojekti edistyy ja käväisimme voittamassa lauluyhtyekilpailun Vantaalla. Ihan ok.
Suhe Live julkaisi uuden ep:n. Se on ihan mahtava, kuuntele vaikka: KLIK! (Vaikket diggailisi hengellistä musaa, kannattaa antaa tälle mahdollisuus ihan vaan vinhojen synasaundien takia.)
Söin sushia. #blessed
Ja meikkimasis kaupanpäälle! Olen kulkenut melko luomuna viime viikot, sävytettyä päivävoidetta, huulirasvaa ja kulmageeliä on kulunut. Kuvassa olen jaksanut lisätä ripsaria, poskipunaa ja hohtopuuteria (alan hiffata hohtotuotteiden hohdon!) Ihoni näyttää tässä vähän oudon hyvältä, syytän kameraa. Simpsonit-paitaa en käytä kotiovien ulkopuolella, ei huolta.
Ikean Trensum-peili on parantanut elämänlaatuani huomattavasti. Vihdoinkin peili, josta näkee ja jota ei tartte pitää kädessä. Jee. Plus ilme, se on ns. priceless. Meikkien joukossa luonnollisesti Herbamare ja appelsiini.
Nyt olen hiihtolomalla vanhempien hoivissa, ja tänään sain armottoman luovuuspuuskan. Piirsin useita tunteja, pitkästä aikaa. Oli ihanaa vaan päästellä höyryjä paperille, vaikka taidot ovat aika tavalla ruosteessa. Hyvien ja laadukkaiden kynien kanssa on kuitenkin ilo paskarrella, taide on välineurheilua.
Semmossi. Toivottavasti kirjoitusintoni palailee, on minulla oikeasti juttuja tulilla, ainakin ostoksista, koruista ja parista tuoksusta. Bide with me, lemmikit!<3
Tehosoitossa on ollut kaikenlainen kasarimusa, koska suuret tunteet. Esim. The Jetsin Crush on you on mahtava.
Tänään esittelen yhden lempparituoksuistani, jota voisi melkein sanoa "signature scentiksi". Tästä tuoksusta saan aina kehuja, ja tunnen siihen pukeuduttuani oloni valtavan kotoisaksi. En muista, olenko kertonut tästä tuoksusta aiemminkin, mutta siitä lienee niin paljon aikaa, ettei kertaus ole pahitteeksi.
Kyseessä on Kiehl'sin Original Musk. Muistan, kun Kiehl's rantautui Suomeen, ja kävin uteliaana kurkkimassa, mistä on kyse. Haahuilin hyllyjen edessä, ja katseeni kiinnittyi mitä kauneimpaan ja yksinkertaisimpaan hajuvesipulloon. "Ai, myskiä. Yäk." Päätin kuitenkin antaa tuoksulle mahdollisuuden, ja voi pojat. Se oli rakkautta ensinuuhkaisulla. Kinusin näytepullon, ja suihkutin sen tyhjäksi todella nopeasti. Tiesin, että tämä tuoksu kuuluu minulle. Ensin hain pienen öljypullon ja nuuhkin rannettani aina tuoksua lisätessäni niin, että hyvä kun ei ihoa irronnut. Lopulta hain spraypullon, ja siinä se nyt on, tuoksuvalikoimani kruununjalokivi. Pullossa on enää tippanen jäljellä, joten ostosreissu on edessä. Tätä tuoksua minun on saatava lisää.
Suhteeni myskituoksuihin oli pitkään ristiriitainen. Mummuni käytti aina Alyssa Ashleyn myskituoksua, joten se assosioitui voimakkaasti häneen. Pidin myskiä vähän mummomaisena tuoksunuottina, kunnes suihkutin ranteeseeni Original Muskia. (Original Musk ei ole toki suoraviivaisen myskinen, koska pelkkä myskinuottihan tuoksuu ihan palleilta.)
Kukat ja bergamotti tekevät tuoksusta kirkkaan ja puhtaan, kun taas pohjatuoksut luovat tuoksun sydämestä täyteläisen, lämpimän ja hieman makean. Original Musk on hiukan animaalinen tuoksu, muttei haise hikiseltä tai ällöttävältä. Siinä on juuri sopivasti suttuisuutta, joka on kiehtova kontrasti puhtaiden valkoisten kukkien kanssa. Tuoksu on ehdottomasti unisex, ja kaiketi alunperin ajateltu miehille sopivaksi. Tuoksu on luotu vuonna 1963, ja todennäköisesti reformuloitu, mutta se on vaan pelin nimi se. OM:n kesto on huima, ja sillage voimakas, mutta kuulemma oikein miellyttävä ja kiehtova.
Original Musk tuoksuu kodilta ja rakkaudelta. Kynttilänvalossa nautituilta teekannullisilta ja halauksilta. Se on kuin valtava villainen villapaita, jonka uumeniin on hyvä kääriytyä. Ja tuoksuuhan se hiukan mummulta, mikä on nykyisin vain ja ainoastaan hyvä asia. <3
Rakastan ystäväkirjoja! Lapsena oli niin siistiä saada tietää kavereiden lempibändit ja -ruoat, ja saada loppuun joku kiva viesti tyyliin "kaikkea hyvää." Ihana Nonnulan Jonna jätti minulle muutaman kysymyksen, ja vastaan ilolla, koska jee! (Tykkään myös lukea tällaisia postauksia.) Let's mennään! Jutun kuvituksena muutama talvinen selfie.
1. Kolme asiaa joita ilman et vain voi elää (sovitaan heti alkuun, että jätetään pois tästä perheenjäsenet, koska ilman heitä meistä ei kukaan halua elää. Ihan saa vastata materialistisia juttuja jos niin tahtoo.)
Hmm, vaan kolme? Jos nyt jätetään perhe, Jeesus ja ystävät pois, niin notta tuota... Sophies choice!! Puhelin, tee ja värillinen kulmavaha!
2. Lapsuutesi paras muisto.
Lapsuuteni oli onnellinen ja turvallinen, joten hyviä muistoja on paljon. Tähän aikaan vuodesta muistelen lämmöllä kaikkia nuuttipukkikierroksia. Naamiaisasun suunnitteleminen ja toteuttaminen oli todella hauskaa, saatikka pakkasen ja kinosten keskellä tehty laulukierros naapurustossa ja loppuillan sokerihumala. On vaikea nimetä vain yhtä muistoa, ja enemmänkin muistan tunnelmia ja oloja kuin yhtä tapahtumaa. Talvista muistan ukin tekemät lumilinnat ja -ukot, vanhempien kanssa tehdyt autoretket meren jäälle ja luistelureissut mummulan lammen jäällä. Ja kaikki ne höyryävät kaakaomukit ja nuotiosavu.
3. Takana on kauhea päivä, miten rentoudut?
Vanha minä hakisi kaupasta suklaata tai jäätelöä, sytyttäisi muutaman kynttilän ja menisi vällyn alle katsomaan telkkaria. Uusi, sokerilakossa elävä minä, tekee saman ilman suklaata. Tai ainakin yrittää. Äh, alkoi tehdä mieli suklaata.
4. Jos sinun pitäisi syödä vain yhtä herkkua koko lopunelämääsi, mitä se olisi?
Luonteva jatkumo edelliseen: suklaata. Tai jäätelöä. 5. Mitä et missään nimessä voi sietää?
HAHAA, nyt päästiin asiaan. Toki ensin mainittakoon kaikki itsestäänselvät, tyyliin ahneus, kavaluus, maailman hätä ja banaanikärpäset, mutta haluan ehdottomasti luetella ns. pet peevesini. Koska tykkään valittaa.
-Laiha tee tai kahvi. Pahanmakuinen kahvi yleensäkin pilaa päiväni täysin.
-Ihmiset, jotka eivät osaa jonottaa.
-Sivistymättömyys.
-Pahat hajut.
-Kinkkukiusaus.
-Hitaat kävelijät.
-Meluisat naapurit
-Haukkuvat koirat
-Tunkkaiset sänkyvaatteet
-Taylor Swift.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta ehkä tästä saa sen kuvan, että tosiaan ärsyynnyn aika helposti. Ärsyyntyminen muuttaa aggressioksi nopeasti. Sitten räjähdän, mutta pian on taas rauha maassa, koska alkaa naurattaa. Muutama keino onkin tuossa alla.
6. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle ja nauramaan?
Huonot vitsit, kissavideot, Kummeli, Ramin Hetken laulu, kivojen ihmisten seura, oma päänsisäinen maailma, pöljät YouTube-videot, hymyilevät vauvat, eläimet. Ainaski. Erityisesti nämä videot saavat nauramaan aivan hulluna:
7. Ketä ihailet?
Tinkimättömiä, lahjakkaita ja omia teitään kulkevia naisia, kuten Kate Bush, Björk, Tove Jansson, Tori Amos ja Frida Kahlo. Omia isovanhempia ja vanhempiani, useita ystäviäni ja muita kaikinpuolin esimerkillisiä tyyppejä. Ja tietty Gandalfia, Cate Blanchettia, Benedict Cumberbatchia ja Bonoa. Ihmisiä, jotka ovat täynnä lämpöä, kujeita, hyviä ajatuksia, sydämen sivistyneisyyttä ja inhimillisyyttä. Ihailen aika helposti, koska ihailemistaan ihmisistä saa paljon. Mieluummin fiilistelen hyviä tyyppejä kuin katkerana vatvon ikäviä.
8. Ketä et ihaile?
Kardashianeja (toki perhe on minulle guilty pleasure, mutta ihailua he eivät saa minussa aikaan.) Urpoja, juntteja, ahdasmielisiä, sivistymättömiä ja tietämättömiä tyyppejä, jotka eivät saa aikaan positiivista muutosta tai hyviä asioita. En ihaile ihmisiä, jotka ovat ulkonaisesti hyviä, mutta oikeasti kylmiä, ahneita, kovia ja itsekkäitä. Ihmisiä, jotka ovat ystävällisiä naamakkain, mutta puhuvat paskaa selän takana. En ihaile netissä huutelijoita, jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken ja olevansa oikeutettuja kommentoimaan muiden elämää ja naamaa anonyymisti. 9. Jos saisit rajattoman budjetin, mitä kaikkea sillä tekisit?
Maksaisin pois opintolainan, ostaisin ihanan asunnon ja sisustaisin sen täydelliseksi, ostaisin äitille kivan laukun ja iskälle Levikset, ostaisin sikana hajuvesiä ja huulipunia, matkustaisin sinne ja tänne ja takaisin, lahjoittaisin seurakunnalle ja hyviin kohteisiin, ostaisin Pelagon polkupyörän ja tonnilla purkkapalloja. JA korvaisin kaikki lapsuuden traumat veljilleni ja itselleni: ostaisin ison Hot Wheels -radan, parhaat ja kalleimmat vhs-laitteet, kaikki Disney-videot, jättimäiset vesipyssyt, Prätkähiiri-figuureja, kalliita ja värikkäitä erikoiskarkkeja ja uuden Nintendon. Aimitenniinmaterialisti??
10. Olet menossa naamiaisiin, keneksi tai miksi pukeudut?
Rakastan naamiaisia! Jos en keksisi muuta, kaivaisin esille Nuuskamuikkus-asuni, mutta tällä hetkellä minua jotenkin houkuttelisi pukeutua esim. Muumien Noidaksi, Frida Kahloksi, Totoroksi, 90-luvun Mikko Kuustoseksi (don't ask!) tai Chandleriksi.
Semmosia! Sori jos minusta saa ihan douche bag -kuvan. Tai sori ja sori, tämmänen mä vähän oon..:D:D
Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet jostain syystä vähän raskaita, joten blogi on jäänyt vähän heitteille. Pitkästä aikaa on tuntunut siltä, ettei ole oikein mitään annettavaa tai sanottavaa. Lätkäisen tähän kuitenkin päivän naaman, joka tuntui ihan onnistuneelta. Olkaa armollisia, kyllä tämä blogimasis vielä voitetaan!
Huulilla Macin Nightmoth-huultenrajauskynä (rakkautta!) ja Makeup Revolutionin Salvation Lip lacquer, sävy Black Heart. Huulipuna näyttää hyvältä hetken, mutta annas olla kun syö tai juo: se muutuu fliiteiksi ja lopulta murustuu. Nam. Joten ei parane syödä tai hymyillä. Tai puhua. Tai laulaa. Olen innostunut pehmeistä luomivärirajauksista, ne tuntuvat freeseiltä pitkän eyeliner-kauden jälkeen. Nenän kraateritkin ovat pienentyneet ja meikkivoide alkaa näyttää ihan hyvältä.
Bowie on mielessä aina vaan. Siksi linkkaan viimeisen levyn nimikkoraidan. Blackstar on ahdistavaa shittiä, mutta resonoi sieluni syvien kielien kanssa.
