Merten muovilautat, ilmastonmuutos, lapsityövoima, kiihtyvä konsumerismi, raivatut sademetsät ja pillit kilpikonnien nenissä. Tältä ei oikein voi sulkea silmiään. Maailma hukkuu tavaraan ja jätteeseen. Länsimainen ihminen kuluttaa liikaa. Ymmärrän tämän oikein hyvin, sillä kulutan itsekin aivan liikaa, tai ainakin vielä hetki sitten olen kuluttanut. Tavara kun on kivaa; on kertakaikkiaan kivaa hankkia itselleen jotain uutta ja kiiltävää. Mutta itsekkyys ei ole kaunista.
Vuosi sitten syksyllä havahduin huomaamaan, että perskutarallaa, ostan vaikken tarvitse. Suurin menoerä oli (tietenkin) kosmetiikka. Sen jälkeen vaatteet. Minua alkoi toden teolla ahdistaa. Ensinnäkin, jos punnitsisin ostoksiani tarkemmin, säästäisin rahaa, jota voisin käyttää johonkin muuhun. Vaikkapa soittimien hankintaan tai matkustamiseen. Tosin matkustaminen lentäen se vasta ahdistaakin, mutta ei siitä sen enempää, sillä se on toinen juttu se. Se tolkuton jätteen määrä, jota tuotan, alkoi vuoden 2018 alkaessa ahdistaa niin, että yöunet menivät. Ihan oikeasti. En vaan voinut jatkaa samaa rataa. Joten ainoa ratkaisu tähän ongelmaan oli se ilmeisin: minun olisi pakko vähentää kuluttamista, jopa radikaalisti.
Se ilmeisin päätös ei kuitenkaan ollut se helpoin – kaikkea muuta! Ei ole ollut helppoa alkaa ruotia omia kulutustottumuksiaan ja sen jälkeen muuttaa niitä. Aiemmin kun tykkäsin mennä kauppoihin ihan vaan katselemaan, hypistelemään, ja ostamaan jotain. Oli ihanaa mennä Stokkalle ja vaellella hyllyjen välissä. Ja okei okei, Stokkalle on vieläkin ihana mennä vaeltelemaan hyllyjen välissä. Ero aiempaan on vaan se, että teen sitä harvoin ja jos ostan mitään, se on tarpeeseen. Mutta vaatekaupoissa en enää hillu. Ostan kyllä uudet farkut tai alkkareita sitten kun tarve ilmenee, mutta siinäpä se. Menen sisään, etsin haluamani, lähden pois. That's it. Ja olen oivaltanut myös vaihtotalouden ja lainaamisen ilot. Jos kaverilla on joku juttu, lainaan sen häneltä, ja taas päinvastoin.
Vuonna 2018 olen yrittänyt opetella vaatteiden ja kosmetiikan suhteen ns. shop my stash -ajattelutapaa. Minulla kun on kaikkea yllinkyllin, ihan tosissaan. Sen sijaan, että ryntäisin kauppaan ostamaan uuden luomiväripaletin, katson, onko minulla valmiiksi jotain, mitä voisin käyttää. Tai vaihtoehtoisesti, jos bongaan jostain jonkin ihanan jutun, mietin, onko minulla oikeasti tarvetta tälle. Todennäköisesti ei. En todellakaan tarvitse minkään sävyistä uutta huulipunaa. Tai luomiväriä. Tai poskipunaa. Minua ärsyttää, että laatikkoni notkuu kamaa, jota ei tule käytettyä. Sama pätee vaatteisiin. Miksen käytä kivoja vaatteitani nyt? Miksi ostan lisää vaatteita, ja silti ahdistun kun ei ole mitään päällepantavaa, vaikka kaappi on täynnä. Usein perustelen ostoksiani sillä, että ostan ne käytettyinä. Ja onhan se fiksua ja ekologista ostaa tarvitsemansa vaatekappaleet tai kodintavarat kirppikseltä. Mutta kun useimmiten sieltäkin ostaa kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen vain, koska vastaan tulee jotain uniikkia ja hauskaa. Kirppikset ovatkin tällä hetkellä se suuri akilleen kantapää – käyn kirppiksillä paljon. Vaikkakin, olen tehnyt älyttömän hyödyllisiä ja hyviä löytöjä, joiden tiedän palvelevan minua vuosien päästäkin. Mutta siitä lisää seuraavassa kirppispostauksessa.
Lisäksi olen päättänyt, että yritän välttää muovia niin paljon kuin mahdollista. Joskus on kuitenkin pakko ostaa se muoviin pakattu tuote, sillä valitettavasti hinta määrittelee paljon sitä mitä voin ostaa. Elintarvikkeita ostaessa ärsyttää, että kaikki on pakattu muoviin. Opiskelijana minulla ei ole oikein varaa ostaa kaikkia tuotteita irtomyynnistä, mutta onneksi monien tuotteiden kohdalla voin valita pahvipakkauksen. Olen postannut aiheesta aiemmin, ja sieltä voitkin lukea ajatuksistani enemmän. KLIKETI KLIK.
Lisäksi ruokavalion muuttaminen on yksi asia, jonka lasken tähän kulutustottumusten muuttamisen piiriin. Alkuvuodesta vaihdoin kahvimaidon kasvimaitoihin, ja vaikka alku oli kamala, olen nyt löytänyt ne toimivat maidot, jotka ovat jopa parempia kuin lehmänmaito. Kuluneena syksynä olen syönyt lähinnä vegaaniruokaa, ja kokenut sen oikein helpoksi ja maukkaaksi. Makutottumuksia on mahdollista muuttaa! Mutta tästä en satuile sen enempää, sillä luonnoksissa odottaa ihan oma postauksensa aiheesta.
En voi saarnata kovin korkealta, sillä opettelen vasta itsekin. Aina voisi tehdä enemmän ja paremmin. Mutta uskon arjen pieniin valintoihin. Tuntuuhan se toivottomalta, että teki pieni ihminen mitä vaan, niin suuret koneistot pyörivät ja vesittävät kaiken sen, mitä me saamme aikaan. Mutta ei saa luovuttaa, t. Idealisti-90. Ja toki, onhan tämä kosmetiikkabloggaaminen harrastuksena hieman tämän idealismin kanssa ristiriidassa. Tiedostan sen. Mietinkin jatkuvasti, että haluan viedä blogiani uuteen suuntaan. En vaan tiedä, ketä kiinnostaa ekologisuus ja kulutuskriittisyys, kun ei aina minuakaan. Toisaalta, rakastan erilaisia vegaani- ja zero waste -blogeja/vlogeja. Ne ovat parhaimmillaan todella inspiroivia. Joten ehkä alan tuoda tätä matkaani enemmän tänne blogiin. En halua vaikuttaa tekopyhältä, vaan olla rehellinen. Ja mielelläni luenkin kommentteja, joissa minua haastetaan. Niistä saa paljon!
Joten, mitä tehdä kun kuluttaminen ahdistaa? Ensinnäkin: bravo, jos tajuat ahdistua! Toiseksi: tartu härkää sarvista ja kanaa koivesta, eli ryhdy tekemään pieniä muutoksia. Äkkiä huomaat, että monesta pienestä muutoksesta onkin tullut isompia, kun niitä tekee paljon. Se voi tapahtua huomaamatta! Mutta älä luovuta tai vaivu apatiaan. Ole ihminen, älä kuluttaja. Arvosi on ihan muualla kuin omistamassasi tavarassa tai uusissa hankinnoissa. Mieti sitä.
Vuosi sitten syksyllä havahduin huomaamaan, että perskutarallaa, ostan vaikken tarvitse. Suurin menoerä oli (tietenkin) kosmetiikka. Sen jälkeen vaatteet. Minua alkoi toden teolla ahdistaa. Ensinnäkin, jos punnitsisin ostoksiani tarkemmin, säästäisin rahaa, jota voisin käyttää johonkin muuhun. Vaikkapa soittimien hankintaan tai matkustamiseen. Tosin matkustaminen lentäen se vasta ahdistaakin, mutta ei siitä sen enempää, sillä se on toinen juttu se. Se tolkuton jätteen määrä, jota tuotan, alkoi vuoden 2018 alkaessa ahdistaa niin, että yöunet menivät. Ihan oikeasti. En vaan voinut jatkaa samaa rataa. Joten ainoa ratkaisu tähän ongelmaan oli se ilmeisin: minun olisi pakko vähentää kuluttamista, jopa radikaalisti.
Se ilmeisin päätös ei kuitenkaan ollut se helpoin – kaikkea muuta! Ei ole ollut helppoa alkaa ruotia omia kulutustottumuksiaan ja sen jälkeen muuttaa niitä. Aiemmin kun tykkäsin mennä kauppoihin ihan vaan katselemaan, hypistelemään, ja ostamaan jotain. Oli ihanaa mennä Stokkalle ja vaellella hyllyjen välissä. Ja okei okei, Stokkalle on vieläkin ihana mennä vaeltelemaan hyllyjen välissä. Ero aiempaan on vaan se, että teen sitä harvoin ja jos ostan mitään, se on tarpeeseen. Mutta vaatekaupoissa en enää hillu. Ostan kyllä uudet farkut tai alkkareita sitten kun tarve ilmenee, mutta siinäpä se. Menen sisään, etsin haluamani, lähden pois. That's it. Ja olen oivaltanut myös vaihtotalouden ja lainaamisen ilot. Jos kaverilla on joku juttu, lainaan sen häneltä, ja taas päinvastoin.
Vuonna 2018 olen yrittänyt opetella vaatteiden ja kosmetiikan suhteen ns. shop my stash -ajattelutapaa. Minulla kun on kaikkea yllinkyllin, ihan tosissaan. Sen sijaan, että ryntäisin kauppaan ostamaan uuden luomiväripaletin, katson, onko minulla valmiiksi jotain, mitä voisin käyttää. Tai vaihtoehtoisesti, jos bongaan jostain jonkin ihanan jutun, mietin, onko minulla oikeasti tarvetta tälle. Todennäköisesti ei. En todellakaan tarvitse minkään sävyistä uutta huulipunaa. Tai luomiväriä. Tai poskipunaa. Minua ärsyttää, että laatikkoni notkuu kamaa, jota ei tule käytettyä. Sama pätee vaatteisiin. Miksen käytä kivoja vaatteitani nyt? Miksi ostan lisää vaatteita, ja silti ahdistun kun ei ole mitään päällepantavaa, vaikka kaappi on täynnä. Usein perustelen ostoksiani sillä, että ostan ne käytettyinä. Ja onhan se fiksua ja ekologista ostaa tarvitsemansa vaatekappaleet tai kodintavarat kirppikseltä. Mutta kun useimmiten sieltäkin ostaa kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen vain, koska vastaan tulee jotain uniikkia ja hauskaa. Kirppikset ovatkin tällä hetkellä se suuri akilleen kantapää – käyn kirppiksillä paljon. Vaikkakin, olen tehnyt älyttömän hyödyllisiä ja hyviä löytöjä, joiden tiedän palvelevan minua vuosien päästäkin. Mutta siitä lisää seuraavassa kirppispostauksessa.
Lisäksi olen päättänyt, että yritän välttää muovia niin paljon kuin mahdollista. Joskus on kuitenkin pakko ostaa se muoviin pakattu tuote, sillä valitettavasti hinta määrittelee paljon sitä mitä voin ostaa. Elintarvikkeita ostaessa ärsyttää, että kaikki on pakattu muoviin. Opiskelijana minulla ei ole oikein varaa ostaa kaikkia tuotteita irtomyynnistä, mutta onneksi monien tuotteiden kohdalla voin valita pahvipakkauksen. Olen postannut aiheesta aiemmin, ja sieltä voitkin lukea ajatuksistani enemmän. KLIKETI KLIK.
Lisäksi ruokavalion muuttaminen on yksi asia, jonka lasken tähän kulutustottumusten muuttamisen piiriin. Alkuvuodesta vaihdoin kahvimaidon kasvimaitoihin, ja vaikka alku oli kamala, olen nyt löytänyt ne toimivat maidot, jotka ovat jopa parempia kuin lehmänmaito. Kuluneena syksynä olen syönyt lähinnä vegaaniruokaa, ja kokenut sen oikein helpoksi ja maukkaaksi. Makutottumuksia on mahdollista muuttaa! Mutta tästä en satuile sen enempää, sillä luonnoksissa odottaa ihan oma postauksensa aiheesta.
En voi saarnata kovin korkealta, sillä opettelen vasta itsekin. Aina voisi tehdä enemmän ja paremmin. Mutta uskon arjen pieniin valintoihin. Tuntuuhan se toivottomalta, että teki pieni ihminen mitä vaan, niin suuret koneistot pyörivät ja vesittävät kaiken sen, mitä me saamme aikaan. Mutta ei saa luovuttaa, t. Idealisti-90. Ja toki, onhan tämä kosmetiikkabloggaaminen harrastuksena hieman tämän idealismin kanssa ristiriidassa. Tiedostan sen. Mietinkin jatkuvasti, että haluan viedä blogiani uuteen suuntaan. En vaan tiedä, ketä kiinnostaa ekologisuus ja kulutuskriittisyys, kun ei aina minuakaan. Toisaalta, rakastan erilaisia vegaani- ja zero waste -blogeja/vlogeja. Ne ovat parhaimmillaan todella inspiroivia. Joten ehkä alan tuoda tätä matkaani enemmän tänne blogiin. En halua vaikuttaa tekopyhältä, vaan olla rehellinen. Ja mielelläni luenkin kommentteja, joissa minua haastetaan. Niistä saa paljon!
Joten, mitä tehdä kun kuluttaminen ahdistaa? Ensinnäkin: bravo, jos tajuat ahdistua! Toiseksi: tartu härkää sarvista ja kanaa koivesta, eli ryhdy tekemään pieniä muutoksia. Äkkiä huomaat, että monesta pienestä muutoksesta onkin tullut isompia, kun niitä tekee paljon. Se voi tapahtua huomaamatta! Mutta älä luovuta tai vaivu apatiaan. Ole ihminen, älä kuluttaja. Arvosi on ihan muualla kuin omistamassasi tavarassa tai uusissa hankinnoissa. Mieti sitä.
