Merten muovilautat, ilmastonmuutos, lapsityövoima, kiihtyvä konsumerismi, raivatut sademetsät ja pillit kilpikonnien nenissä. Tältä ei oikein voi sulkea silmiään. Maailma hukkuu tavaraan ja jätteeseen. Länsimainen ihminen kuluttaa liikaa. Ymmärrän tämän oikein hyvin, sillä kulutan itsekin aivan liikaa, tai ainakin vielä hetki sitten olen kuluttanut. Tavara kun on kivaa; on kertakaikkiaan kivaa hankkia itselleen jotain uutta ja kiiltävää. Mutta itsekkyys ei ole kaunista.
Vuosi sitten syksyllä havahduin huomaamaan, että perskutarallaa, ostan vaikken tarvitse. Suurin menoerä oli (tietenkin) kosmetiikka. Sen jälkeen vaatteet. Minua alkoi toden teolla ahdistaa. Ensinnäkin, jos punnitsisin ostoksiani tarkemmin, säästäisin rahaa, jota voisin käyttää johonkin muuhun. Vaikkapa soittimien hankintaan tai matkustamiseen. Tosin matkustaminen lentäen se vasta ahdistaakin, mutta ei siitä sen enempää, sillä se on toinen juttu se. Se tolkuton jätteen määrä, jota tuotan, alkoi vuoden 2018 alkaessa ahdistaa niin, että yöunet menivät. Ihan oikeasti. En vaan voinut jatkaa samaa rataa. Joten ainoa ratkaisu tähän ongelmaan oli se ilmeisin: minun olisi pakko vähentää kuluttamista, jopa radikaalisti.
Se ilmeisin päätös ei kuitenkaan ollut se helpoin – kaikkea muuta! Ei ole ollut helppoa alkaa ruotia omia kulutustottumuksiaan ja sen jälkeen muuttaa niitä. Aiemmin kun tykkäsin mennä kauppoihin ihan vaan katselemaan, hypistelemään, ja ostamaan jotain. Oli ihanaa mennä Stokkalle ja vaellella hyllyjen välissä. Ja okei okei, Stokkalle on vieläkin ihana mennä vaeltelemaan hyllyjen välissä. Ero aiempaan on vaan se, että teen sitä harvoin ja jos ostan mitään, se on tarpeeseen. Mutta vaatekaupoissa en enää hillu. Ostan kyllä uudet farkut tai alkkareita sitten kun tarve ilmenee, mutta siinäpä se. Menen sisään, etsin haluamani, lähden pois. That's it. Ja olen oivaltanut myös vaihtotalouden ja lainaamisen ilot. Jos kaverilla on joku juttu, lainaan sen häneltä, ja taas päinvastoin.
Vuonna 2018 olen yrittänyt opetella vaatteiden ja kosmetiikan suhteen ns. shop my stash -ajattelutapaa. Minulla kun on kaikkea yllinkyllin, ihan tosissaan. Sen sijaan, että ryntäisin kauppaan ostamaan uuden luomiväripaletin, katson, onko minulla valmiiksi jotain, mitä voisin käyttää. Tai vaihtoehtoisesti, jos bongaan jostain jonkin ihanan jutun, mietin, onko minulla oikeasti tarvetta tälle. Todennäköisesti ei. En todellakaan tarvitse minkään sävyistä uutta huulipunaa. Tai luomiväriä. Tai poskipunaa. Minua ärsyttää, että laatikkoni notkuu kamaa, jota ei tule käytettyä. Sama pätee vaatteisiin. Miksen käytä kivoja vaatteitani nyt? Miksi ostan lisää vaatteita, ja silti ahdistun kun ei ole mitään päällepantavaa, vaikka kaappi on täynnä. Usein perustelen ostoksiani sillä, että ostan ne käytettyinä. Ja onhan se fiksua ja ekologista ostaa tarvitsemansa vaatekappaleet tai kodintavarat kirppikseltä. Mutta kun useimmiten sieltäkin ostaa kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen vain, koska vastaan tulee jotain uniikkia ja hauskaa. Kirppikset ovatkin tällä hetkellä se suuri akilleen kantapää – käyn kirppiksillä paljon. Vaikkakin, olen tehnyt älyttömän hyödyllisiä ja hyviä löytöjä, joiden tiedän palvelevan minua vuosien päästäkin. Mutta siitä lisää seuraavassa kirppispostauksessa.
Lisäksi olen päättänyt, että yritän välttää muovia niin paljon kuin mahdollista. Joskus on kuitenkin pakko ostaa se muoviin pakattu tuote, sillä valitettavasti hinta määrittelee paljon sitä mitä voin ostaa. Elintarvikkeita ostaessa ärsyttää, että kaikki on pakattu muoviin. Opiskelijana minulla ei ole oikein varaa ostaa kaikkia tuotteita irtomyynnistä, mutta onneksi monien tuotteiden kohdalla voin valita pahvipakkauksen. Olen postannut aiheesta aiemmin, ja sieltä voitkin lukea ajatuksistani enemmän. KLIKETI KLIK.
Lisäksi ruokavalion muuttaminen on yksi asia, jonka lasken tähän kulutustottumusten muuttamisen piiriin. Alkuvuodesta vaihdoin kahvimaidon kasvimaitoihin, ja vaikka alku oli kamala, olen nyt löytänyt ne toimivat maidot, jotka ovat jopa parempia kuin lehmänmaito. Kuluneena syksynä olen syönyt lähinnä vegaaniruokaa, ja kokenut sen oikein helpoksi ja maukkaaksi. Makutottumuksia on mahdollista muuttaa! Mutta tästä en satuile sen enempää, sillä luonnoksissa odottaa ihan oma postauksensa aiheesta.
En voi saarnata kovin korkealta, sillä opettelen vasta itsekin. Aina voisi tehdä enemmän ja paremmin. Mutta uskon arjen pieniin valintoihin. Tuntuuhan se toivottomalta, että teki pieni ihminen mitä vaan, niin suuret koneistot pyörivät ja vesittävät kaiken sen, mitä me saamme aikaan. Mutta ei saa luovuttaa, t. Idealisti-90. Ja toki, onhan tämä kosmetiikkabloggaaminen harrastuksena hieman tämän idealismin kanssa ristiriidassa. Tiedostan sen. Mietinkin jatkuvasti, että haluan viedä blogiani uuteen suuntaan. En vaan tiedä, ketä kiinnostaa ekologisuus ja kulutuskriittisyys, kun ei aina minuakaan. Toisaalta, rakastan erilaisia vegaani- ja zero waste -blogeja/vlogeja. Ne ovat parhaimmillaan todella inspiroivia. Joten ehkä alan tuoda tätä matkaani enemmän tänne blogiin. En halua vaikuttaa tekopyhältä, vaan olla rehellinen. Ja mielelläni luenkin kommentteja, joissa minua haastetaan. Niistä saa paljon!
Joten, mitä tehdä kun kuluttaminen ahdistaa? Ensinnäkin: bravo, jos tajuat ahdistua! Toiseksi: tartu härkää sarvista ja kanaa koivesta, eli ryhdy tekemään pieniä muutoksia. Äkkiä huomaat, että monesta pienestä muutoksesta onkin tullut isompia, kun niitä tekee paljon. Se voi tapahtua huomaamatta! Mutta älä luovuta tai vaivu apatiaan. Ole ihminen, älä kuluttaja. Arvosi on ihan muualla kuin omistamassasi tavarassa tai uusissa hankinnoissa. Mieti sitä.
Vuosi sitten syksyllä havahduin huomaamaan, että perskutarallaa, ostan vaikken tarvitse. Suurin menoerä oli (tietenkin) kosmetiikka. Sen jälkeen vaatteet. Minua alkoi toden teolla ahdistaa. Ensinnäkin, jos punnitsisin ostoksiani tarkemmin, säästäisin rahaa, jota voisin käyttää johonkin muuhun. Vaikkapa soittimien hankintaan tai matkustamiseen. Tosin matkustaminen lentäen se vasta ahdistaakin, mutta ei siitä sen enempää, sillä se on toinen juttu se. Se tolkuton jätteen määrä, jota tuotan, alkoi vuoden 2018 alkaessa ahdistaa niin, että yöunet menivät. Ihan oikeasti. En vaan voinut jatkaa samaa rataa. Joten ainoa ratkaisu tähän ongelmaan oli se ilmeisin: minun olisi pakko vähentää kuluttamista, jopa radikaalisti.
Se ilmeisin päätös ei kuitenkaan ollut se helpoin – kaikkea muuta! Ei ole ollut helppoa alkaa ruotia omia kulutustottumuksiaan ja sen jälkeen muuttaa niitä. Aiemmin kun tykkäsin mennä kauppoihin ihan vaan katselemaan, hypistelemään, ja ostamaan jotain. Oli ihanaa mennä Stokkalle ja vaellella hyllyjen välissä. Ja okei okei, Stokkalle on vieläkin ihana mennä vaeltelemaan hyllyjen välissä. Ero aiempaan on vaan se, että teen sitä harvoin ja jos ostan mitään, se on tarpeeseen. Mutta vaatekaupoissa en enää hillu. Ostan kyllä uudet farkut tai alkkareita sitten kun tarve ilmenee, mutta siinäpä se. Menen sisään, etsin haluamani, lähden pois. That's it. Ja olen oivaltanut myös vaihtotalouden ja lainaamisen ilot. Jos kaverilla on joku juttu, lainaan sen häneltä, ja taas päinvastoin.
Vuonna 2018 olen yrittänyt opetella vaatteiden ja kosmetiikan suhteen ns. shop my stash -ajattelutapaa. Minulla kun on kaikkea yllinkyllin, ihan tosissaan. Sen sijaan, että ryntäisin kauppaan ostamaan uuden luomiväripaletin, katson, onko minulla valmiiksi jotain, mitä voisin käyttää. Tai vaihtoehtoisesti, jos bongaan jostain jonkin ihanan jutun, mietin, onko minulla oikeasti tarvetta tälle. Todennäköisesti ei. En todellakaan tarvitse minkään sävyistä uutta huulipunaa. Tai luomiväriä. Tai poskipunaa. Minua ärsyttää, että laatikkoni notkuu kamaa, jota ei tule käytettyä. Sama pätee vaatteisiin. Miksen käytä kivoja vaatteitani nyt? Miksi ostan lisää vaatteita, ja silti ahdistun kun ei ole mitään päällepantavaa, vaikka kaappi on täynnä. Usein perustelen ostoksiani sillä, että ostan ne käytettyinä. Ja onhan se fiksua ja ekologista ostaa tarvitsemansa vaatekappaleet tai kodintavarat kirppikseltä. Mutta kun useimmiten sieltäkin ostaa kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen vain, koska vastaan tulee jotain uniikkia ja hauskaa. Kirppikset ovatkin tällä hetkellä se suuri akilleen kantapää – käyn kirppiksillä paljon. Vaikkakin, olen tehnyt älyttömän hyödyllisiä ja hyviä löytöjä, joiden tiedän palvelevan minua vuosien päästäkin. Mutta siitä lisää seuraavassa kirppispostauksessa.
Lisäksi olen päättänyt, että yritän välttää muovia niin paljon kuin mahdollista. Joskus on kuitenkin pakko ostaa se muoviin pakattu tuote, sillä valitettavasti hinta määrittelee paljon sitä mitä voin ostaa. Elintarvikkeita ostaessa ärsyttää, että kaikki on pakattu muoviin. Opiskelijana minulla ei ole oikein varaa ostaa kaikkia tuotteita irtomyynnistä, mutta onneksi monien tuotteiden kohdalla voin valita pahvipakkauksen. Olen postannut aiheesta aiemmin, ja sieltä voitkin lukea ajatuksistani enemmän. KLIKETI KLIK.
Lisäksi ruokavalion muuttaminen on yksi asia, jonka lasken tähän kulutustottumusten muuttamisen piiriin. Alkuvuodesta vaihdoin kahvimaidon kasvimaitoihin, ja vaikka alku oli kamala, olen nyt löytänyt ne toimivat maidot, jotka ovat jopa parempia kuin lehmänmaito. Kuluneena syksynä olen syönyt lähinnä vegaaniruokaa, ja kokenut sen oikein helpoksi ja maukkaaksi. Makutottumuksia on mahdollista muuttaa! Mutta tästä en satuile sen enempää, sillä luonnoksissa odottaa ihan oma postauksensa aiheesta.
En voi saarnata kovin korkealta, sillä opettelen vasta itsekin. Aina voisi tehdä enemmän ja paremmin. Mutta uskon arjen pieniin valintoihin. Tuntuuhan se toivottomalta, että teki pieni ihminen mitä vaan, niin suuret koneistot pyörivät ja vesittävät kaiken sen, mitä me saamme aikaan. Mutta ei saa luovuttaa, t. Idealisti-90. Ja toki, onhan tämä kosmetiikkabloggaaminen harrastuksena hieman tämän idealismin kanssa ristiriidassa. Tiedostan sen. Mietinkin jatkuvasti, että haluan viedä blogiani uuteen suuntaan. En vaan tiedä, ketä kiinnostaa ekologisuus ja kulutuskriittisyys, kun ei aina minuakaan. Toisaalta, rakastan erilaisia vegaani- ja zero waste -blogeja/vlogeja. Ne ovat parhaimmillaan todella inspiroivia. Joten ehkä alan tuoda tätä matkaani enemmän tänne blogiin. En halua vaikuttaa tekopyhältä, vaan olla rehellinen. Ja mielelläni luenkin kommentteja, joissa minua haastetaan. Niistä saa paljon!
Joten, mitä tehdä kun kuluttaminen ahdistaa? Ensinnäkin: bravo, jos tajuat ahdistua! Toiseksi: tartu härkää sarvista ja kanaa koivesta, eli ryhdy tekemään pieniä muutoksia. Äkkiä huomaat, että monesta pienestä muutoksesta onkin tullut isompia, kun niitä tekee paljon. Se voi tapahtua huomaamatta! Mutta älä luovuta tai vaivu apatiaan. Ole ihminen, älä kuluttaja. Arvosi on ihan muualla kuin omistamassasi tavarassa tai uusissa hankinnoissa. Mieti sitä.
Mää en halua nähä tuota kulutusta ja sen seurauksia, joten aika suvereenisti suljen siltä silmäni. Silti olen salaa hiukan mielissään, ettei mulla oo enää autoa ja nykyään kulen julkisilla. Tai että yleensä ostan vain tarpeeseen. Mutta silti haluan olla näkemättä tätä, mihin maailma on menossa. Ehkä se on se, että olo on niin avuton sen edessä ja kokee, ettei mun tekemisillä tai tekemättä jättämisillä oo merkitystä ja vaikutusta. Ehkä se on sekin, että omassa elämässä on niin paljon tekemistä, ettei vaan kertakaikkiaan jaksa mitään muuta. Näitä on mielenkiintoista pohtia! Ja kiinnostaa lukea enemmänkin sun ajatuksia aiheesta.
VastaaPoistaItse heräsin tähän asiaan vasta, kun oma mielenterveys oli sellaisissa kantimissa, että koin kykeneväni käsittelemään aihetta. Mutta ei ympäristötietoisempi elämä välttämättä meinaa stä, että se veisi jaksamista yhtään enempää. Pienilläkin valinnoilla ja teoilla voi vaikuttaa. Haluan vain tsempata kaikkia. Jos vaikka joku saisi jonkun kipinän! :)
PoistaEt usko miten virkistävää on lukea sun ajatuksia, kun törmää jatkuvasti lähinnä itsekkääseen "minä haluan, minä ostan/syön/teen mitä ikinä lystään"-ajattelutapaan ja välinpitämättömään silmien ummistamiseen. Monta kertaa oon menettänyt jo toivoni koko ihmiskuntaan ja melkein toivonut, että tulisi joku katastrofi joka hävittäisi suurimman osan ihmisistä maapallolta. Musta on vaan niin härskiä, miten ihmiset kokee oikeudekseen puristaa ympäristöstä ja eläimistä kaiken mahdollisen irti. Ja sit ei vaivauduta tekemään edes yksinkertaisimpia vastapalveluksia, kuten kierrättämään tai helvetti, laittamaan edes roskat roskikseen! Puhumattakaan piittaamattomasta eläinten ja niiden eritteiden kulutuksesta.. kyllähän sen eläimen kärsimys ja elämä on tän mun syömän juustohampparin arvoinen, jep. Jos kuulostan katkeralta, niin ehkä vähän olenkin. On ihan helvetin rankkaa tiedostaa kaikki nämä ongelmat ja katsella vierestä miten suurinta osaa ihmisistä ei vaan kiinnosta.
VastaaPoistaMut hei, positiivisempaan, kirjoittele ihmeessä mitä ajatuksia/vinkkejä/whatever näistä tulee mieleen! Sä osaat pohtia rakentavasti ja poitsit jos et ole ihan niin kyynistynyt vielä. Äläkä ota paineita täydellisyydestä, ei perehtyneinkään kuluttaja sellainen ole. Epätäydellisyys on samaistuttavaa ja inspiroivaa. Kiitos Fanni sulle tästä!
Sun kommentti on kultaa. Koska se voisi olla kuin mun suusta. Mä saan miltei päivittäin jonkinasteisen raivarin, joko muille tai ainakin itselleni. On vaikeaa seurata sivusta, kun esimerkiksi omaa kämppistä ei kiinnosta nämä asiat tippaakaan. No, syö hän tekemiäni kasvis/vegaaniruokia ihan tyytyväisenä, sentään. On todellakin rankkaa tiedostaa ongelmat ja samalla pyrkiä pitämään päänsä kylmänä, koska saarnaaminen ja tuputtaminen nyt vaan eivät saa kenessäkään muutosta aikaan. Tekisi mieli kommentoida moniin blogeihin, että halloota halloo. Tai moniin keskusteluihin missä tahansa. Itse elän toki punaviherkuplassa, jossa jengi on ehkä keskivertoa ympäristötietoisempaa. Haluaisin ainakin omalta osaltani näyttää jotain positiivista esimerkkiä. Ja että hei, elämä on oikeasti ihan helppoa ja mukavaa kun sitä elää edes hiukan tietoisemmin maailmasta.
PoistaKyynisyys on vaikea tauti, jota yritän päivittäin voittaa. Ei saa antaa periksi! Kiitos sun kommentista, pidetään liput korkealla! <3
Tää oli hyvä postaus, josta tuli mieleen, että viime yönä unessa keräsin Yyterin rannalle huuhtoutuneita roskia :D Muakin on alkanut kovasti mietityttämään kulutus ja etenkin kosmetiikan kulutus. Bloggaajana tää on tietysti hieman haastavaa, kun jostain pitäisi ammentaa postausaiheita. Tuo onkin oikeastaan osa syy miksi en ole nyt blogannut niin paljon. Tein jo vuosi sitten päätöksen, etten osta tänä vuonna yhtään uutta luomiväripalettia tai huulipunaa, koska en oikeasti tarvitse yhtään lisää, vaikka huulipunan kohdalla haksahdinkin kerran. Oon myös muiden tuotteiden kohdalla miettinyt, että tarvinko sitä juuri sillä hetkellä ja voinko jättää jonkun jutun ostamatta kokonaan tai ainakin lykätä sen ostamista, kunnes edellinen vastaava on loppunut. Kovasti kiehtoisi vaihtaa esim saippuat ja shampoot kiinteisiin tuotteisiin, mutta en ole vielä ihan niin pitkälle päässyt.
VastaaPoistaHaksahtamisia tapahtuu! Itsekin laskeskelin, että onhan tässä silti tullut hankittua vähän kaikenlaista, mikä on noloa. Marraskuu onkin ollut vuoden pahin kuukausi, ja tuntuu että olen shoppaillut ihan tolkuttomasti tavaraa uutena (joo, pari paitaa ja huulipuna tuntuvat tolkuttomuudelta. Ja hyvä niin!) Onneksi suuri osa shoppailuista on tapahtunut kirppiksillä, mistä olen löytänyt tarpeellisia, pitkäikäisiä juttuja.
PoistaSepä se, että mistä bloggaa, jos ei hanki koko ajan uutta. Olen kipuillut tämän kanssa paljon. Mutta suoraan sanoen, mieluummin luen blogeja, joissa ei koko ajan hankita kaikkea uutta. Ja joissa keskitytään kiltimpään elämäntyyliin.
Kiinteitä tuotteita suosittelen kyllä isosti! Ovat pitkäikäisempiä ja ihan yhtä helppoja käyttää. Kiinteä hoitoaine tosiin ei ihan vielä ole voittanut minua puolelleen. Joku päivä, ehkä. :D