Joulun (maltillinen) lahjasaldo

Vaikka vastustan enenevissä määrin kulutushysteriaa ja tavaralla lesoilua, haluan silti jakaa saamani joululahjat. Tänä vuonna lahjaläjä ei ollut suuri, ja hyvä niin. Siinä oli kuitenkin ajatuksella hankittuja ja pitkään iloa tuottavia juttuja, sellaisia jotka kestävät käytössä.

Veljeltä ja tämän vaimolta sain ihanaa Kuura-teetä. Toiselta veljeltä sain nukkaleikkurin ("Niin ei tartte enää vinkua että missä se on!") sekä Sufjan Stevensin Carrie&Lowell -albumin. Siinäpä lahja, joka kosketti niin, että purskahdin itkuun kun avasin sen kääreestä. Levy on minulle tosi tärkeä, enkä ole koskaan edes jutellut tästä veikan kanssa.

Isältä ja äidiltä sain pienen setelilahjan lisäksi soman raitapyjaman (joka jäi kuvasta uupumaan – on vähän vaikea kyetä ajatteluun kun aivojen tilalla on Julia-konvehteja) ja vihreän Iittalan Kastehelmi-purnukan. "Tulevaan asuntoosi!" Tänä jouluna moni perheenjäsen availikin Iittalan paketteja, sillä olimme ostelleet itse kukin toisillemme lahjaksi astioita. Itse ostin veljelleni harmaat Kartio-lasit. On mukavaa antaa kotimaista designia ja vähemmän mutta laadukasta.

Niin juu, sain lauluyhtyeläisiltäni Happy Socks -pakkauksen, jossa oli The Beatles -sukkia. Ihana ja ajatuksella hankittu juttu. Ja toivottavasti laadukas!

Sain tädiltäni lahjakortin Stockmannille, ja ostin sillä uuden Fjällrävenin Kånken-repun. Entinen hajosi lopulta niin atomeiksi, että minun oli pakko sanoa tack och adjö. Reppu oli uskollinen kumppanini lähes 10 vuotta, joten toivon, että tämä uusi palvelee minua yhtä kauan.

Ostin myös samalla lahjakortilla jättimäisen A+Moren villahuivin ja samalta merkiltä villaisen merimieslakin. Huivi on 100% villaa ja valmistettu Suomessa. Hiukan tyyriimpihän se oli, jos vertaa halpakauppojen akryylirätteihin. Mutta veikkaanpa, että se kestää käytössä hilppasen pidempään, ja onhan aito materiaali niin paljon kauniimpaakin ja käyttäjäystävällisempää.

Lahjoin itse itseäni ehkä turhan avokätisesti, sillä ostin &Other Storiesin Sardonyx fire -tuoksuöljyn (unohtui kuvasta), Nesti Danten saippuapakkauksen (yhden annoin jo äidille!) sekä Tuomaan markkinoilta Tuohkeen valmistaman ihanan tuohisen joulukoristeen. Lisäksi ostin pyjaman. Vielä minun pitää mennä farkkukaupoille, ja sen jälkeen saankin hetken olla ostamatta mitään. Onneksi! Tosin kestorättejä ja marseillesaippuaa pitää hankkia, mutta ne nyt menevät kategoriaan "välttämätön kodintavara."

Täytyy sanoa, että joulun yltäkylläisyydestä on mukava palata arkeen. Erityisesti kaipaan jo normaalia arkiruokaani. En ajattele mitään muuta kuin hummusta ja linssipataa. Lomalla olen syönyt lihaa, ja pakko sanoa, että olo on tukkoinen.

Hieman jännittää, olenko saanut levättyä tarpeeksi. Onneksi arkeenkin voi tuoda levollisuutta, kuten ottamalla aikaa itselle hyvän kirjan parissa. Ja nythän alkaa minun elämässäni täysin uusi vaihe, joten enpä tiedä yhtään miltä arkeni alkaa näyttää.

Saitko sinä kivoja lahjoja? Vai onko joulu ja lahjat nounou?

Niin juu! Hyvää uutta vuotta, tyypit! 

Reikäinen muija, osa 2

Joku saattaa muistaa, että kävin tammikuussa pitkällisen pohdinnan tuloksena ottamassa nenälävistyksen. Sanoisin, että se oli yksi vuoden 2018 parhaista päätöksistä, sillä niin paljon pidän klyyvaristani kun siinä on koru. Se vaan tuntuu omalta ja hassulla tavalla tekee oloni vähän itsevarmemmaksi. Lokakuussahan kävi niin, että minun piti ottaa nenäkoru pois. Sain jonkin ihmeellisen kokovartalotulehduksen, jossa kutisin, turposin ja olin punainen. Lääkäriin en tietenkään mennyt, mutta onneksi koko homma meni nopeasti ohi. Inhaa se oli joka tapauksessa, ja itse diagnosoin sen lopulta stressipohjaiseksi. Nenän lävistysreikäkin tulehtui todella pahasti. Lopulta se oli niin kipeä ja turpea, että päätin vaan ottaa koko korun pois. Ja matkalla vessan peilin ääreen raapaisin nenääni, ja koru lensi kaaressa ulos. Yritin myöhemmin laittaa sitä takaisin, mutta reikä meni umpeen lähes välittömästi. Aika moni ei meinannut uskoa, että mitenkäs se niin nopsaan umpeutui. No umpeutuipa vaan, sillä seuraavana päivänä nenässä ei ollut melkein jälkeäkään koko reiästä. Olen vissiin Volverinen perillinen, kun kehoni regeneroituu näin nopeasti. Pidän tätä tulevaisuuden ja ihon vanhenemisen kannalta hyvänä asiana, mutta kuten lävistäjäni sanoi, tässä kohtaa se oli vähän kurjempi juttu.

Niin no, pari kuukautta meni ilman korua, ja totesin että tämä ei sovi sitten ollenkaan. Kävin siis ottamassa lävistyksen takaisin. Ja väitän, että kyllä kannatti. On tämä vaan kiva. Nenäkoru symboloi minulle kaikkea sitä, mitä olen kuluneena vuotena oppinut itsestäni ja missä olen kasvanut. Rohkeutta, itsevarmuutta, itsensä hyväksymistä. Tosin nyt joudun muistuttamaan itseäni, että joudun käymään sen parantumisvaiheen taas läpi, mutta kestän sen kuin nainen ainakin.

Kävin jälleen Lävistysliikkeessä, osoitteessa Mechelininkatu 12-14. Mahtavaa palvelua ja mukava tunnelma, vaikka tällä kertaa siellä soinut musiikki oli raivostuttavaa. Minua on melkeinpä mahdoton miellyttää tässä suhteessa, joten menköön.

No, mitä tykkäät? Oliko tämä hyvä ratkaisu? 

Joulu saa tulla

Joulu, oi joulu! On taas jouluihmisen lempparivuodenaika. En voi sille mitään, että joulu saa hymyn huulille. Vaikka mummun ja ukin kuolemasta saakka joulumieli onkin ollut aika kadoksissa. Mutta tänä vuonna se tuntuu vähän kurkkivan ikkunoista. Nyt kun koti on täynnä tuoksuja ja hyörinää, tuntuu että joulu saa tulla. Olen paistanut kakkuja ja lanttulaatikkoa, piparkakkutaikina odottaa huomista, ja lohi on graavattu. On ihana valmistella juhlaa ja kuunnella joulumusiikkia. Nykyään tuntuu, että se joulun odottaminen ja valmistelu on joskus jopa parempaa kuin itse juhla.

Syksy on ollut aivan sairaan kiireinen ja nyt on aika ansaitulle joululomalle. Yritän kovasti olla availematta koulusähköpostia, mutta se vaatii todellakin tietoista ponnistelua. Ihan vahingossa vaan se sähköposti aukeaa kun avaa puhelimen. Mahtaakohan löytyä jotain virtuaalisia turvalukkoja? Lapsisuojia sopimattomia sivustoja vastaan? Voisikohan sellaisen asentaa blokkaamaan Taideyliopiston Outlookin? Toivonkin tälle joululle rentoutumista ja vapautta puristavasta vanteesta. Ja miksei, sillä tattadadaa...!

KOULU ON TAPUTELTU, NIINGON IHAN LAILLES JA KUNNOLLA. Tammikuussa, jos Luoja suo ja byrokratia on minulle suosiollista, saan maisterin paperit käteen. Huhhuh.

Joten joulu on tänä vuonna tuplajuhla: juhlin Vapahtajaa, mutta hitsiläinen, juhlin vähän itseänikin. Ja saatiinpa ainakin tänne Raumalle luminen joulu. Olen kiitollinen siitäkin. Olen kiitollinen myös uudesta perheenjäsenestä! Maanantaina meille tuli soma pieni kissatyttö. Hän sai nimekseen Lempi. Vilkas veijari tuo varmaan ihan omaa vilskettä ja vilinää tähän jouluun. Ja minulle tarvittavaa tassuterapiaa. Hän nukkui yön vieressäni, ja aamulla heräsin siihen, että kyynärtaivettani putsattiin antaumuksella. Olinkin pessyt sen vähän huonosti, joten hyvä homma sikses.

Lopuksi haluan jakaa teille pienen joulumantelin. Käväisin ystäväni kanssa kirkossa ja lurautin yhden laulun. Olisi tosi ihanaa jos kuuntelisit. <3

Hei tyypit! Ihanaa, rauhallista, rentoa, maukasta, kaunista ja siunattua joulua.

Kulutan, siis olen?

Merten muovilautat, ilmastonmuutos, lapsityövoima, kiihtyvä konsumerismi, raivatut sademetsät ja pillit kilpikonnien nenissä. Tältä ei oikein voi sulkea silmiään. Maailma hukkuu tavaraan ja jätteeseen. Länsimainen ihminen kuluttaa liikaa. Ymmärrän tämän oikein hyvin, sillä kulutan itsekin aivan liikaa, tai ainakin vielä hetki sitten olen kuluttanut. Tavara kun on kivaa; on kertakaikkiaan kivaa hankkia itselleen jotain uutta ja kiiltävää. Mutta itsekkyys ei ole kaunista.

Vuosi sitten syksyllä havahduin huomaamaan, että perskutarallaa, ostan vaikken tarvitse. Suurin menoerä oli (tietenkin) kosmetiikka. Sen jälkeen vaatteet. Minua alkoi toden teolla ahdistaa. Ensinnäkin, jos punnitsisin ostoksiani tarkemmin, säästäisin rahaa, jota voisin käyttää johonkin muuhun. Vaikkapa soittimien hankintaan tai matkustamiseen. Tosin matkustaminen lentäen se vasta ahdistaakin, mutta ei siitä sen enempää, sillä se on toinen juttu se. Se tolkuton jätteen määrä, jota tuotan, alkoi vuoden 2018 alkaessa ahdistaa niin, että yöunet menivät. Ihan oikeasti. En vaan voinut jatkaa samaa rataa. Joten ainoa ratkaisu tähän ongelmaan oli se ilmeisin: minun olisi pakko vähentää kuluttamista, jopa radikaalisti.

Se ilmeisin päätös ei kuitenkaan ollut se helpoin – kaikkea muuta! Ei ole ollut helppoa alkaa ruotia omia kulutustottumuksiaan ja sen jälkeen muuttaa niitä. Aiemmin kun tykkäsin mennä kauppoihin ihan vaan katselemaan, hypistelemään, ja ostamaan jotain. Oli ihanaa mennä Stokkalle ja vaellella hyllyjen välissä. Ja okei okei, Stokkalle on vieläkin ihana mennä vaeltelemaan hyllyjen välissä. Ero aiempaan on vaan se, että teen sitä harvoin ja jos ostan mitään, se on tarpeeseen. Mutta vaatekaupoissa en enää hillu. Ostan kyllä uudet farkut tai alkkareita sitten kun tarve ilmenee, mutta siinäpä se. Menen sisään, etsin haluamani, lähden pois. That's it. Ja olen oivaltanut myös vaihtotalouden ja lainaamisen ilot. Jos kaverilla on joku juttu, lainaan sen häneltä, ja taas päinvastoin.

Vuonna 2018 olen yrittänyt opetella vaatteiden ja kosmetiikan suhteen  ns. shop my stash -ajattelutapaa. Minulla kun on kaikkea yllinkyllin, ihan tosissaan. Sen sijaan, että ryntäisin kauppaan ostamaan uuden luomiväripaletin, katson, onko minulla valmiiksi jotain, mitä voisin käyttää. Tai vaihtoehtoisesti, jos bongaan jostain jonkin ihanan jutun, mietin, onko minulla oikeasti tarvetta tälle. Todennäköisesti ei. En todellakaan tarvitse minkään sävyistä uutta huulipunaa. Tai luomiväriä. Tai poskipunaa. Minua ärsyttää, että laatikkoni notkuu kamaa, jota ei tule käytettyä. Sama pätee vaatteisiin. Miksen käytä kivoja vaatteitani nyt? Miksi ostan lisää vaatteita, ja silti ahdistun kun ei ole mitään päällepantavaa, vaikka kaappi on täynnä. Usein perustelen ostoksiani sillä, että ostan ne käytettyinä. Ja onhan se fiksua ja ekologista ostaa tarvitsemansa vaatekappaleet tai kodintavarat kirppikseltä. Mutta kun useimmiten sieltäkin ostaa kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen vain, koska vastaan tulee jotain uniikkia ja hauskaa. Kirppikset ovatkin tällä hetkellä se suuri akilleen kantapää – käyn kirppiksillä paljon. Vaikkakin, olen tehnyt älyttömän hyödyllisiä ja hyviä löytöjä, joiden tiedän palvelevan minua vuosien päästäkin. Mutta siitä lisää seuraavassa kirppispostauksessa.

Lisäksi olen päättänyt, että yritän välttää muovia niin paljon kuin mahdollista. Joskus on kuitenkin pakko ostaa se muoviin pakattu tuote, sillä valitettavasti hinta määrittelee paljon sitä mitä voin ostaa. Elintarvikkeita ostaessa ärsyttää, että kaikki on pakattu muoviin. Opiskelijana minulla ei ole oikein varaa ostaa kaikkia tuotteita irtomyynnistä, mutta onneksi monien tuotteiden kohdalla voin valita pahvipakkauksen. Olen postannut aiheesta aiemmin, ja sieltä voitkin lukea ajatuksistani enemmän. KLIKETI KLIK. 

Lisäksi ruokavalion muuttaminen on yksi asia, jonka lasken tähän kulutustottumusten muuttamisen piiriin. Alkuvuodesta vaihdoin kahvimaidon kasvimaitoihin, ja vaikka alku oli kamala, olen nyt löytänyt ne toimivat maidot, jotka ovat jopa parempia kuin lehmänmaito. Kuluneena syksynä olen syönyt lähinnä vegaaniruokaa, ja kokenut sen oikein helpoksi ja maukkaaksi. Makutottumuksia on mahdollista muuttaa! Mutta tästä en satuile sen enempää, sillä luonnoksissa odottaa ihan oma postauksensa aiheesta.

En voi saarnata kovin korkealta, sillä opettelen vasta itsekin. Aina voisi tehdä enemmän ja paremmin. Mutta uskon arjen pieniin valintoihin. Tuntuuhan se toivottomalta, että teki pieni ihminen mitä vaan, niin suuret koneistot pyörivät ja vesittävät kaiken sen, mitä me saamme aikaan. Mutta ei saa luovuttaa, t. Idealisti-90. Ja toki, onhan tämä kosmetiikkabloggaaminen harrastuksena hieman tämän idealismin kanssa ristiriidassa. Tiedostan sen. Mietinkin jatkuvasti, että haluan viedä blogiani uuteen suuntaan. En vaan tiedä, ketä kiinnostaa ekologisuus ja kulutuskriittisyys, kun ei aina minuakaan. Toisaalta, rakastan erilaisia vegaani- ja zero waste -blogeja/vlogeja. Ne ovat parhaimmillaan todella inspiroivia. Joten ehkä alan tuoda tätä matkaani enemmän tänne blogiin. En halua vaikuttaa tekopyhältä, vaan olla rehellinen. Ja mielelläni luenkin kommentteja, joissa minua haastetaan. Niistä saa paljon!

Joten, mitä tehdä kun kuluttaminen ahdistaa? Ensinnäkin: bravo, jos tajuat ahdistua! Toiseksi: tartu härkää sarvista ja kanaa koivesta, eli ryhdy tekemään pieniä muutoksia. Äkkiä huomaat, että monesta pienestä muutoksesta onkin tullut isompia, kun niitä tekee paljon. Se voi tapahtua huomaamatta! Mutta älä luovuta tai vaivu apatiaan. Ole ihminen, älä kuluttaja. Arvosi on ihan muualla kuin omistamassasi tavarassa tai uusissa hankinnoissa. Mieti sitä.

Marraskuun loppuneet -18

Aika kuluu nopsaan, kohta on jo joulu, blaa blaa blaa! Tulimme tänne perkaamaan marraskuun loppuneita tuotteita, emme pohtimaan ajan filosofiaa. Siispä, without further ado, kuukauden tyhjänneet ja muuten vaan roskikselle uhrattavat purnukat!

20 loppunutta. Kiitos, Äiti Maa.

Lumene - CC-meikkivoide (Light): On se hyvä meikkivoide! Sopivan ohut ja sulautuu iholle moitteettomasti. Peittää, mutta kevyesti. En vaan enää juuri käytä meikkivoiteita, joten hetkeen tuskin tulen ostamaan mitään meikkivoidetta. Mutta saattaisin ostaa uudestaan, jos en löytäisi luonnonkosmetiikan puolelta jotain killerihyvää.

Freedom - Pro Melts -huulikiilto (Bare ja Exposed): Viime vuonna tilaamani huulikiilto/punat jäivät vaan käyttämättä. Sävyt eivät oikein sopineet minulle tai levittyneet kovin nätisti. Tahmea koostumus ei myöskään ihastuttanut. Hajukin oli muuttunut härskiksi, joten miksi hillota. En osta uudestaan.

Clarins - Instant Light Natural Lip Perfector (04 Petal shimmer): Erinomaisen mukava ja näppärä hoitava huulikiilto tai sävyttävä huulirasva, miten sen nyt haluaa nähdä. Pidin tästä kovasti, mutta kun koostumus ja tuoksu muuttuivat, oli aika sanoa adjö. Ei kuitenkaan ole luonnonkosmetiikkaa tai cruelty free, joten en tiedä ostaisinko uudestaan.

I<3Makeup - Lip Lava Liquid lipstick (Firestorm): Tämän punan käytin loppuun suorastaan ennätysajassa! Se kertoo jotain siitä, miten paljon pidin tästä! Upea, intensiivinen punaisen sävy. Sain punan alkuvuoden bloggaajien boksivaihtareissa Heidiltä. Ostaisin itse.

Essence - Light up your face Luminizer palette: Voitin tämän paletin viime vuonna Minäkö Keski-ikäinen -blogin arvonnasta. Tämä on ensimmäinen kosketukseni highlightereiden maailmaan, ja tuotteen myötä ihastuinkin korostusväreihin. Tämä puuteri oli kultaa loppuun saakka! Ostaisin itse.

Essence - Lashes of the day mascara: Oikein hyvä maskara! Tuuhensi ja pidensi, enkä oikeastaan kaipaa mitään sen kummempaa. Hiukan korni pakkaus, mutta se onkin ainoa valittamisen aihe. En käytä enää muiden merkkin ripsareita, koska Essence tarjoaa ne parhaat. Ostaisin uudestaan.

Essence - Get big! lashes waterproof mascara: Lyhensin nimihirviötä, koska ei näistä Essencen nimistä ota erkkikään selkoa. Tämä ei ollut suuri suosikkini, sillä harja oli massiivinen, joten sillä oli todella vaikea saada aikaan siistiä lopputulosta. En osta uudestaan.

Giordiani Gold - Liquid eye liner*: Nonnulan synttäreiden goodiebagista saatu nestemäine eye liner oli ihan hyvää peruskauraa. Sivellin oli makuuni liian pitkä ja ohkainen, koska olen itse enemmän lyhyiden ja hiukan paksumpien sivellinten perään. Hieman turhan kiiltävä lopputulos ei myöskään ollut suosikkini. En ostaisi itse.

Sensai - Cellular performance Lifting radiance 3D mask*: Myöskin goodie bagista saatu! Kangasnaamio oli heittämällä paras kokeilemani. Eikä ihme, koska hintaa naamiolla on enemmän kuin halvemmilla sisarillaan. Muotoiltu naamio istui kasvoille hyvin, ja hupaisa nenähiippa riemastutti (koska fun factor on aina tärkeä!) Hoitonestettä oli runsaasti, siitä kauhoi vielä pari päivää nassuun pussinpohjalta! Ja se tuoksu, ihana ja ylellinen. Ihokin tuntui ja näytti oikein nätiltä käytön jälkeen. Jos olisin rikas, voisin ostaa itse.

Frantsila - Midsummer Rose kasvovesi: Hehkutin tätä juuri pari postausta sitten. En ole muuttanut mieltäni, tämä on ihana kasvovesi. Ostan uudestaan.

Avon - Nutraeffects Velvet soft moisture: Tämänkin voitin Tiian arvonnasta. Oikein mukava perusrasva, käytin lähinnä kropan kosteuttamiseen, vaikka kasvoillekin suositeltiin. Ei ollut paha nassun ihollakaan, että sikäli voisin suositella heille, jotka haluavat käyttää samaa rasvaa kaikkialla. Vähän samantyyppinen käyttöliittymä kuin niissä Nivean perusvoiteissa. Tosin sanottava on, että tykään enemmän niistä Niveoista. Ei huono, mutta ei myöskään niin ihmeellinen, että jäisin kaipaamaan. En ostaisi itse.

Holika Holika - Aloe 99% Soothing gel (näyte): Ööh, eipä tästä jäänyt mitään mieleen. Ehkä ihan hyvä?

Home Spa - Body butter*: Messuilta saamani voidenäyte riitti yhteen voitelukertaan. Kivasti verbenalta tuoksuva vartalovoi oli ihan mukava. Muuta en osaa sanoa, sori.

Yves Rocher - Candied orange & Cinnamon hand cream: Ihan kiva käsirasva. Ei mikään superkosteuttaja, mutta sopiva päiväkäyttöön. Tuoksu ihan mukava, tosin ehkä sitä kanelia olisin kaivannut enemmän. Kausituote parin vuoden takaa, joten en osta uudestaan.

Verbena-saippuapala: Tallinnasta ostamani palasaippua. En muista liikkeen nimeä, josta ostin, eikä tällä ollut mitään erillistä merkkiä. Ihanan pehmeä ja hyväntuoksuinen saippua. Täytti juuri prikulleen ne asiat, mitä saippualta etsin. Ostaisin uudestaan, jos tulisi vastaan. (Puuttuu kuvasta, koska pala ihan tosissaan loppui.)

Kiehl's - Original Musk EdT: Aah, yksi lempituoksuistani ever tuli tiensä päähän. Täy-del-li-nen tuoksu. Harmi vaan, että L'oreal omistaa Kiehl'sin, joten en tiedä voinko ostaa tätä enää. Mutta eipä vaan ole tullut vastaavaa myskituoksua vastaan, ainakaan minulle sopivassa hintaluokassa. Nyyh.

Cutrin Professional - Premium Oil treatment*: Oih, tämä oli ihana viimeiseen pisaraan saakka. Täydellinen hiusöljy. Ei liian rasvainen ja silti kunnon tehokosteuttaja. Tuoksukin oli ihana. Harmi, ettei tätä enää valmisteta, sillä ostaisin itse. Hiljainen hetki.

Byredo - Mister Marvelous EdP (näyte): Oikein mukava, freesi ja mielestäni unisex tuoksu. Tuli mieleen metsä ja villapaita, ja jostain syystä tuoksusta tuli turvallinen olo. Liekö isä käyttänyt jotain tämän tyyppistä kun olin lapsi. Harmi vaan, että huolimatta siitä, että tuoksu on EdP, sen kesto iholla oli onneton. Byredon hintatasolla sitä jotenkin odotti parempaa. Ei jatkoon, en ostaisi.

Issey Miake -L'eau d'Issey Pure (näyte): Jaa, ihan mukava vesituoksu. En pahemmin perusta vesituoksuista, joten tämä oli taatusti kategoriansa parhaimmistoa, koska tuoksussa oli myös kevyesti jotain syvyyttä. Siis ikään kuin aaveen ajatuksena. Pullo on muuten tosi kaunis! En ostaisi.

*******

Kohti tulevaa, siis! On muuten aina erityistä ja jopa juhlan paikka, kun saan tuoksuja tyhjäksi. Marraskuussa myös luovuin taas yhdestä tuoksusta (Lady Gagan Eau de Gaga), koska siitä on varmasti enemmän iloa ystävälleni kuin minulle.

Onko joukossa jotain mistä pidät? Tai jotain mitä inhoat? Kerro alla, n-y-t nyt.

*merkityt tuotteet saatu

30 kysymystä ja 30 vastausta

Zaza's Petals -blogista (ihan mahtava tyyppi tuo Sari, muuten! Jos kaipaat lennokasta kielenkäyttöä, tutustu hänen blogiinsa!) bongasin 30 kysymystä ja 30 vastausta -haasteen (onko sinulla/onko sinulla ollut/oletko jne.). Koska en ole hetkeen tehnyt tällaisia, ja näiden tekeminen on aina hauskaa, ajattelin minäkin haastella itsestäni 30:n kysymyksen verran. Elämäni ei ole kovin (media)seksikästä, mutta ehkä se ei haittaa. Oh no, let's go. 

Avioliittoja: En ole naimisissa. En ajattele avioliittoa kovin aktiivisesti; se olisi varmaan ihan mukavaa, mutta mukavaa on näinkin.

Kihloissa: En ole myöskään ollut kihloissa. Silläkin uhalla, että vaikutan todella epänormaalilta, kerrottakoon, etten ole koskaan edes seurustellut. Syytä en tiedä, mutta näin se on. Ehkä sopivaa tyyppiä ei ole tullut vastaan, tai ehkä olen todella kranttu. Tai se kolmas vaihtoehto, jota en suostu ajattelemaan, koska se kela on vahingollinen ja hyi.

Lapsia: Tuntuu varmaan aika loogiselta, ettei lapsiakaan ole.

Lemmikkejä: Vanhemmillani on kissa (ja kohta toinen!) mutta minulla ei ole vielä ikiomaa lemmikkiä. Haaveilen kyllä kissasta, seuraavaan kotiin hankin taatusti oman maukujan.

Leikkauksia:  Muutama. Minulla on leikattu ainakin kitarisat ja silmät. Lisäksi kohtua on ronkittu tähystyksessä. Nyt juuri ei tule muuta mieleen. 

Tatuointeja: Ei toistaiseksi yhtäkään. En ole varma, haluanko tatuointia vai en. Minulla on pari hyvää ideaa, jotka saattavat päätyä iholle, tai sitten eivät. Niin kauan kun en koe pakottavaa tarvetta hankkia tatuointia, en sitä hanki.

Lävistyksiä: Korvissa on reiät. Nenälävistys meni umpeen, kun olin kipeä. Mutta aion mennä ottamaan sen takaisin, se sopi naamaani ja pidin siitä ihan älyttömästi. Muuten en ole lävistysten ystävä. Korva ja nenä, ne ovat ainoat paikat joissa pidän lävistyksistä, oikeastaan kenelläkään.

Muuttoja: Kahdeksan tai yhdeksän? Ei vielä ihan hirveän montaa. 

Ottanut lopputilin: Kerran!

Ollut saaressa: Onko olemassa raumalaista, joka ei olisi ollut saaressa...???? Tietenkin olen ollut saaressa. Rakastan merta ja saaristoa. Haaveilen omasta mökistä saaressa. Merellä mieli on tyyni. (Kysymyksen kunniaksi pari kuvaa Reksaaresta.)

Autosi: En omista autoa. Autot eivät kiinnosta minua yhtään, enkä myöskään koskaan tunnista autoja. Kaverit saattavat odottaa parkkiksella pitkään, kun en tiedä mitä autoa etsiä. "Se harmaa Mazda" ei sano minulle mitään. Kaikki autot ovat harmaita!

Ollut lentokoneessa: Ehkäpä yli 10, mutta kuitenkin alle 20 kertaa.

Onko joku itkenyt vuoksesi: Varmasti on. Äidin olen ainakin saanut itkemään (sori!) Ehkä olen jättänyt taakseni paljon särkyneitä sydämiä ja kyyneleisiä silmiä? Ken tietää, sellainen minä olen.

Ollut rakastunut: Kahdesti. 

Ollut ambulanssissa: Kerran! Se olikin hyvä reissu se. Minut vietiin Raumalta Poriin päivystävälle gynelle sunnuntaiyönä. Olin todella kovissa kivuissa, joten minuun oli pumpattu melkoinen määrä lääkkeitä (muistelen, että sain kaksi tai kolme kipupiikkiä reiteen, sekä tippaan kolme annosta. Eli aika paljon.) Kun lanssikuskit nostivat minut autoon, mistä olin karseissa kivuissakin todella innoissani, he ihmettelivät, miten hitossa olen vielä hereillä. "Ei sun tämän lääkemäärän jälkeen pitäis olla tajuissas!" No, hereillä oltiin ja to-della hilpein mielin. Matka taittui nopsaan, pössyissä kun olin. Radiossa soi ainakin Viktor Klimenko ("HEEEEEI MÄ TIEDÄN KUKA TOI ON! SE ON MUN MUMMUN LEMPILAULAJAAAAAA!") ja U2:n "Where the streets have no name", jonka aikana hämmästelin välkkyviä katuvaloja ja nostin kädet ilmaan ja tanssitin niitä. Ambulanssissa oli oikein mainiota. Kanssani ollut ensihoitaja olisi varmasti toista mieltä, jos häneltä kysyttäisiin. En edes halua tietää, mitä kaikkea olen hänelle matkan aikana paljastanut, sen verran filmi kuitenkin oli poikki.

Luistellut: Olen, ja jos saan päättää, en enää luistele. Inhosin sitä lapsena ja uskallan epäillä, etten siitä nytkään pidä.

Surffannut: En ole, enkä ole varma, kiinnostaako edes. Voisin kokeilla, jos tulisi tilanne vastaan.

Ollut risteilyllä: Toki olen ollut. En ole laivamatkustamisen suurin ystävä. Kun taxfree on juostu läpi ja buffetissa syöty, on tekemistä aika vähän, jos ei hillu baareissa. Hytissä voi toki hengailla ja lukea, mutta voin hengailla ja lukea halvemmalla ihan kotona.

Ajanut moottoripyörällä: En ole, enkä ole ehkä ollut kyydissäkään. Skootterin kyydissä kerran, mutta sehän ei ole moottoripyörä, Fanni. 

Ratsastanut hevosella: Oi, olen. Rakastan hevosia ja olen aina halunnut ratsastaa enemmän. Mutta se ei ole ollut mahdollista. Jonain päivänä vielä.

Lähes kuollut: En ainakaan tietääkseni ole! Ihan pienenä olen pudonnut veneestä, ja olisin saattanut hukkua, jos isä ei olisi hypännyt perään. Kerran olen meinannut jäädä ratikan alle. Mutta en ehkä osaa laskea näitä "lähes kuollut" -kategoriaan. Elossa ollaan.

Ollut sairaalassa: Jonkin verran. Tai siis, päivystyksessä ja kaikenmaailman tutkimuksissa aika paljon, mutta sairaalassakin. Missä raja menee? Onko magneettikuvauksessa käyminen sairaalassa oloa? Entä hullujenhuoneella oleminen?

Suosikkihedelmä: Juuri päättyneen satsumakauden (rip!) kunniaksi satsuma. Tai mansikka. Tai kotimainen omena. Tai luumu. Eikun tuore mango! Ihan sama, rakastan hedelmiä. Paitsi klementiinejä. Ne eivät koskaan tule olemaan yhtä hyviä kuin satsumat, vaikka kuinka yrittäisivät. Klementiinit ovat parhaimmillaankin pettymys.

Aamu vai ilta: Sekä-että! Valitettavasti.

Lempiväri: Musta, keltainen, harmaa, vihreä. Pidän väreistä, kun ne ovat murrettuja, lämpimiä ja rauhallisia. Tosin keltainen saa olla kirkas.

Viimeisin puhelu: Soitin pikkuveljelle.

Viimeisin viesti: "Mamma olet nero!" eräälle ystävälle. Minulla tuo Whatsapp laulaa aika paljon. Se on pääasiassa oikein mukavaa, sillä muutaman ystävän kanssa viestittely on päivittäistä ja tärkeää.

Kahvi vai tee: Molemmat. En aio valita.

Kissa vai koira: KissakissakissakissakissaKISSA.

Paras vuodenaika: Syksy! Olen syysihminen henkeen ja vereen. Edes marraskuu ei saa minua nujertumaan. Okei, kyllähän se pimeys väsyttää, mutta ei ihan niin paljoa että jaksaisin siitä ahdistua. Kaikki vuodenajat ovat mukavia, pidän siitä että Suomessa on niin selkeästi neljä erilaista vuodenaikaa. 

Noin sitä taas tuli lätistyä itsestään. Oliko joukossa jotain shokeeraavaa? Oletko samanlainen vai ihan toiselta planeetalta? (Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta, itse olen Uranuksesta.)

Ällötystä ja kauhua kirpputorilla 2

Hahaa! Juuri kun osasitte vähiten aavistaa, kokosin kauhugalleriaani uusia ällöttäviä kosmetiikkalöytöjä kirpputoreilta. Halloweenhan oli ihan vastikään (ja näin jälkikäteen ajateltuna tämä postaus olisi sopinut julkaistavaksi juuri silloin. No jaa.) ja tämä onkin oivallinen tapa kokea niitä vilunväristyksiä ja lievää pakokauhua, jota kaikki tuntuvat niin rakastavan. Postauksen ensimmäinen osa löytyy tästä: KLIK. 

"Sekapussi 2 €"... Ostaisitko sinä deodoranttia kirpputorilta? Ai et? No sitähän minäkin. Mutta toki, parilla eurolla saisi kokonaista KAKSI dödöä JA epämääräiset rasvanjämät. Score. 

Puuterimaiset tuotteet eivät varmastikaan mene ihan samalla tapaa vanhoiksi kuin esimerkiksi voidemaiset, mutta käytetyn näköinen aplikaattori jo kertoo, että onhan tätä luomiväriä sivelty luomille. Ja kenen luomille? Ken tietää. Silmätulehdus kaupanpäälle. Vain kolme euroa.

"Meikkinappi" 2 €. Oikke Clarinssia! Katsokaa tuota sientä. Katsokaa sitä. 

Hyi halvattu, kulahtanut ja varmasti jurakautinen Max Factorin huulikiilto. Happoinen yrjö tulee suuhun kun tätä katsoo. Hintaa en muista, mutta varmasti liikaa, oli se mikä hyvänsä.

Käyttökelpoinen meikkivoide! Kysymys kuuluu: saako näitä käyttökelpoisia, käytettyjä meikkivoiteita myymällä kirppisloosin vuokran katettua? Saako? GFYS. 

Hieman sörkitty Tigin vaahto. Mutta vain hieman, ja taatusti puhtain sormin. Ja oikke kampaamotuote. Myös Lumenen vanha BB-voide ilahduttaa. Jokuhan jossain vaiheessa harmitteli, että tuote on lopetettu. No kirppikseltä kannattaa bongailla, hei. 

Muistatko, kun Freemanin tuotteet oli pakattu tämän näköisiin tuubeihin? Ai et? No minäpä kerron: 2000-luvun alussa. HINTAA VAIN 6,60 EUROA, MUTTA BADABING, 50 FRIGGIN PROSSAA POIS HINNASTA. 

Samassa - 50% loosissa myös Lilienin vartalovoide. Näitähän saa jostain Tarjoustalosta parilla eurolla, mutta vissiin antiikkiarvo kolminkertaistaa hinnan. Eiku anteeksi, saahan tuosta hinnasta puolet pois. 

Ja taas selekosmetiikkaa! Oikke Elizabeth Ardenia, vintitsiä, arvokasta. Hintaa oli laitettu 4 euroa. 

Lisää Elizabeth Ardenia. Ihana huulipunapaletti, ja napit näyttäisi aika koskemattomilta. Myös 4 euroa. Haluatko kokeilla huuliherpestä? Tässä sitä olisi kokeilusatsi. 

VOI LOLLERSON, sanoin kun nämä näin. En muista hintaa, mutta olivat varmasti hyväksi havaitun linjan mukaan aivan liikaa. Vieläkö Red Line -merkkiä myydään? 

Koska olen sydämeltäni "all for science", nuuhkaisin tätä mystistä suklaista vartalovoidetta. Sanotaanko näin, että tuoksu säilynee nenässä vähintäänkin jouluun asti. Alberto-merkkistä muotovaahtoa käytti kaverin äiti 90-luvulla. Ette ehkä halua kuulla tätä, mutta 90-luvusta on pian aikaa 30 vuotta. 

Ja se pakollinen hajuvesi. Siellä se oli, vitriinissä, lukkojen takana, sulassa sovussa talvisodan aikaisten vapausristien ja teräväleukaisen Jeesuksen kanssa. Tuoksussa näyttäis olevan about 5 suihkausta jäljellä, joten yhdelle suihkaukselle jää hintaa alle euro. 

All for science -Fanni oli vauhdissa tämänkin pullon kanssa: pakkohan minun oli nuuhkaista nostalgista Yvesin vaniljaa. Muistoissani tuotteen tuoksu ei ollut yhdistelmä vauvan puklua ja muita kehollisia eritteitä, hitusella vaniljaa. Niin se aika kultaa muistot. Kolme euroa. 

Tätini käytti tätä Oriflamen kynsilakkaa, tismalleen tätä sävyä, kun olin lapsi. Siis 90-luvulla. Mutta varmasti joku ostaa ikivanhan kynsilakan EUROLLA. Myös Revlonin jämät oli tarjolla, ja koska Revlon on hei vähän erikoisempaa, oli hintaakin hiukan enemmän. 

Päivän erityismaininta meneekin Myllypuron Pelastusarmeijan kirpputorille. Ylläolevien kynsilakkalöytöjen lisäksi myynnissä oli paljon oikein, hmm, käyttökelpoista kosmetiikkaa. Kuten tämä Kjaer Weissin refill-meikkivoidenappi. Joku on vissiin avannut pakkauksen, kokeillut iholle, huomannut ostaneensa väärän sävyn, ja dump... anteeksi LAHJOITTANUT Jumalan valtakunnan työhön. Ja Jumalan valtakunnan kyntömiehet ovat kiitollisna laittaneet sen myyntiin, neljällä eurolla. Tuossa se oli, ihan noines aseteltuna. Sanattomaksi vetää. Itse pistän mieluummin rahaa sinne joulupataan, mutta kukin tyylillään.

Huoh. Luulin, että oloni helpottaisi, kun purkaisin tämän kaiken teille. Mutta ei, itseasiassa vedin tässä uudet kierrokset. Loppuun esitän sinulle vienon toiveen ja pyynnön: pliis, kierrätä käytetty kosmetiikka muaalla kuin myymällä sitä kirpputorilla. Esimerkiksi muovin voi nykyään kierrättää oikein kätevästi. Ihan vaan vinkkinä. 

Syksyn lempparit

Pitkästä aikaa lempparipostausta! Fiilistelen päivä päivältä enemmän yksinkertaista mutta toimivaa ihonhoitorutiinia, mutta meikkaaminen on alkanut taas innostaa. Tai no, käytän ripsaria ja poskipunaa, heh. Nämä tuotteet ovat osoittautuneet ystävällisiksi ja toimiviksi.

Whamisan Organic Seeds Lip Moisture -huulivoiteen sain syntymäpäivälahjaksi. K-Beauty on minulle hyvin vierasta, ja sanotaanko, että jopa vierastan sitä. Mutta tämä huulirasva ei ole tuottanut pettymystä. Se on todella kosteuttava ja ihanan tuntuinen huulilla. Sertifioitua luonnonkosmetiikkaakin vielä. Tuoksu on kaakaovoinen, ja se vaati pientä totuttelua. Nyt en enää pane pahakseni.

Lushin Sikkim girls -tuoksu on viihtynyt ihollani tiuhaan tänä syksynä. Se on lämmittävä ja pehmeä, eikä voidemaisella parfyymillä saa övereitä aikaan vaikka yrittäisi. Valkoisista kukista koostuvassa tuoksussa tämä on erinomaisen positiivinen juttu.

Eteeriset öljyt ovat saaneet minut pauloihinsa totaalisesti. Yritän pitää pään kylmänä ja olla ostamatta älyttömiä määriä erilaisia öljyjä. Nyt testailen hiljakseen erilaisia tuoksuja ja miten ne vaikuttavat. Tällä hetkellä piparminttu on ehdoton lempparini. Myös I Love Me -messuilta ostamani May Chang on ihana, piristävä ja virkeä. Kirjoittelen eteerisistä öljyistä lisää myöhemmin!

Frantsilan Ruusunen kasvovesi on vaan ihanaa tavaraa! Se pehmentää, tasapainottaa ja virkistää ihoa. Eikä tule unohtaa ihanaa ruusuntuoksua tai lumoavan kaunista pakkausta. Kasvovesi on pullollaan erilaisia kotimaisia kasviuutoksia (esim. siankärsämöä, puna-apilaa ja niittyhumalaa), ja jotenkin vaan tällainen suloinen kotikutoisen lämmin brändi vetoaa minuun. Siis sellainen, että voisin kuvitella Frantsilan tuotteiden olevan Muumimamman isoäidin reseptikirjasta. Niin, pullo on metallia!

We love the Planet -deodorantti, tuoksussa So sensitive (tuote saatu) on yllättäjä! Voidemainen luonnonkosmetiikan dödö ei herättänyt luottamusta, ja lykkäsin sen kokeilemista pitkään. Mutta eipä olisi kannattanut! Se pitää kainalot hajuttomina mukavasti, ei ärsytä ihoa ja tuoksuu miellyttävältä. Mitään hullumaista hikijumppaa tekokuituvaatteissa se ei kestä, mutta harvemmin tässä tulee tehtyä hullumaista hikijumppaa tekokuituvaatteissa.

Madaran White Clay & Blackberry kirkastava kasvosaippua on huippu! Se pesee kuivattamatta, tuoksuu hyvältä, on kaunis ja tuntuu kyllä kirkastavan ihoa. Eikä tule jätettä kuin pienen pahvipakkauksen verran.

Kirjasuosikkini on ollut Majgull Axelssonin Huhtikuun noita. Todella kaunis, koskettava, surullinen ja jännittävä kirja, mutta silti hämmentävän helppolukuinen. Kirja on mielenkiintoinen yhdistelmä jopa kantaaottavaa realismia ja magiaa. Kirjaa kuvaillaan spekulatiiviseksi fiktioksi ja maagiseksi realismiksi.  Usein pistän kirjanvaihtohyllystä nappaamani kirjat takaisin kiertoon, mutta tämä kirja jää aivan ehdottomasti omaan hyllyyni, sillä uskon palaavan Huhtikuun noidan pariin myöhemminkin.

Loppuun vielä yksi eniten levylautasella pyörinyt biisi, eli Lo-Fangin "The Whole summer." 

Mitkä jutut ovat olleet sinun lemppareitasi viime aikoina? Tai onko tässä joukossa jotain, mikä herätti mielenkiinnon? Jätä kommenttia, on kiva kuulla!