Nolot tunnustukset

Blogeja on hetken aikaa koetellut tunnustusten hyökyaalto, ja ajattelin surffata laineilla itsekin. Tarkoituksena on siis tunnustaa noloja kauneussalaisuuksia, ja koska olen virallisesti vähän ällö, lähden mielelläni mukaan. Anteeksi jos alkaa oksettaa. I'm Fanni, I'm disqusting.

Okei, aloitetaan kevyesti: en vaan tajua contouringia ja strobingia. Olen varmaan ainoa kauneusbloggaaja, joka ei varjosta nassuaan. En osaa, en hiffaa.

Jalkani ovat melkeinpä aina aivan hirvittävässä kunnossa. Rasvaan niitä aina kun muistan, eli ehkä kerran viikossa. Kantapäilläni voisi hioa puuta, ja varpaankynsieni lakkaukset ovat säälittävät.

Olen maailman laiskin sheivaaja. Sääret hoidan säntillisesti huhtikuusta syyskuuhun, sen jälkeen luonto hoitaa hommansa. Kainaloitani sen sijaan en sheivaa ollenkaan. Minulla on ikävä pigmenttihäiriö molemmissa kainaloissa ja niiden iho on todella herkkä. Lisäksi sieltä löytyy pari koholuomea, jotka repeävät auki aina, kun ajelen karvat. Olen ratkaissut ongelman hylkäämällä kainalokarvojen poiston kokonaan. En haise tai ole epähygieeninen, eivätkä ne nyt muutenkaan vaikeuta elämääni, päin vastoin. Mielestäni kainalokarvat ovat esteettisesti ihan jees, niin miehillä kuin naisillakin. Ei ole mitään ihanampaa kuin kesäinen tuuli kainalokarvoissa.

RAKASTAN finnivideoita. Voisin katsoa niitä tuntitolkulla.

Olen laiska hoitamaan vartaloni ihoa. Naaman hoidan säntillisesti, muualla vallitsee "sitten jos viitsin" -mentaliteetti. Kausittain skarppaan kyllä.

Olen vähän turhan laiska putsaamaan siveltimiäni. Aina kun sen teen, tajuan, että eipä se nyt mikään maailman raskain homma ollutkaan. Mutta ryhtyminen, se on niin hankalaa.

Olen välillä tosi ulalla trendien suhteen. Bongaan ne kyllä äkkiä, mutta harvemmin lähden mukaan saman tien. Tulen kaikkiin ilmiöihin mukaan vähän jälkijunassa, jos silloinkaan. Esimerkkinä Beauty Blender -perhe. Omistan BB:n, mutta olen käyttänyt sitä ehkä kolme kertaa. Seuraan ihastuneena sivusta merenneitohiuksia, värikkäitä kulmakarvoja ja mitä näitä nyt onkaan. Olen ehkä vähän jumiutunut jonnekin menneisiin vuosiin.

Hui, olo on kevyempi. On ollut huojentavaa lukea muiden tunnustuksia, en ole yksin häpeäni kanssa...