Pieni Lush-haalinta

Käväisin Lushilla käyttämässä lahjakortin ja palauttamassa pullokampanjan pulloja. Tässäpä pikainen esittely.

Jo kesäkuussa käväisin Lushilla muissa bisneksissä, ja kerroin ihanalle myyjälle (sinä söpö tyyppi silmälasit päässä ja  septum nenässä!) että päiväni oli ollut ihan hanuräässistä. Hän kiikutti minulle Refresher-suihkujellyn piristykseksi. Ihanaa palvelua, lisää syitä rakastaa Lushia. 

Lushilla oli kampanja, jossa palautettiin kolme mitä tahansa shampoopulloa ja vaihdossa sai shampoopalan. Valikoima oli jo rajoittunut, muttei se haittaa, sillä sain nimenomaan Montalbanon, jota olen katsellut aiemminkin. 

Sain pikkuveikkani tyttöystävältä lahjakortin Lushille, ja käyttelin senkin samalla. Koska uudessa asunnossamme on kylpyamme, halusin ehdottomasti kylpypommin. Aikani nuuhkittuani valitsin Honey Been, joka tuoksuu ihan Honey, I washed the kids -saippualta, joka on yksi all time favourite -saippuoistani. Sain Lushilta ennen joulua Breath of God -kiinteän hajuveden, ja rakastuin siihen päätä pahkaa. Halusin nestemäisen version, joten nappasin mukaan pienen pipettipullosen tätä ihanaa tuoksua. Kyllä, rakkautta vieläkin.<3

Semmoisia. Onko joukossa tuttuja tuotteita tai jotain, mistä haluat ehdottomasti kuulla lisää?

Fanni likey!

Nonnulan Jonna heitti minua haastella, joka sai minut hihkaisemaan saman tien innosta. Nimittäin nyt listataan julkkisihastuksia. Tyyppejä, joiden kuvien katseleminen sulostuttaa tylsää päivää, ja joiden takia katsotaan leffoja, tv-sarjoja ja kuunnellaan musaa. Listani on pitkä ja ailahtelevainen, joten let's mennään.

1.Listan vanhin henkilö on John Lennon. Rakastin Johnia palavasti teini-ikäisenä, ja vaikken enää saa samanlaisia sydämentykytyksiä, on mies pakko lisätä listaan. Lennonin terävä äly, huumori ja lahjakkuus olivat merkittävimpiä syitä rakastua. Surumielisen asiasta tekee se, etten ole koskaan edes elänyt samaan aikaan miehen kanssa. Pruukaan ihastua mahdottomiin miehiin, ja mikä olisikaan mahdottomampaa kuin kuolema. Heh.

2. Toinen lapsuuden ihastus on Leonardo DiCaprio. Serkkuni esitteli meidän toisilleen vuonna 1997, ja siitä se sitten lähti. Arvostan Leoa näyttelijänä ja tyyppinäkin suunnattomasti, ja keväinen Oscar sai aikaan tuuletusta. Vihdoinkin! Olenhan minä jo tämän tiennyt 20 vuotta sitten, että mies on erityislaatuinen näyttelijä. Ja hiivatin komea.

3. Nyt sukelletaan vähän fiktiivisempään maailmaan. Tavallaan. Sydämen asialla ei sinänsä ole mikään hunk parade, mutta onhan ohjelmassa yksi tyyppi, joka saa sydämen läpättämään. Nimittäin PC Nick Rowan, jota näyttelee Nick Perry. Brittimiehissä on sitä jotain. Ja Sydämen asialla, yksi lempparisarjoistani ikinä.

4. Jatketaan fiktiivisillä miehillä: Legolas. Orlando Bloom on muutenkin melko mukiinmenevä, mutta erityisesti vaaleiden piktien kutrien ja haltiakorvien kera. Legolas Viherlehti, marry me!

5. Listan tuorein henkilö on Domhnall Gleeson. Ihastuin mieheen The Revenantissa, ja ihastuin lisää Brooklyn-elokuvassa (jota muuten suosittelen lämpimästi, ihana elokuva!) Punapäinen irkkumies, yes please. Irkkuaksentti ja älykkäät silmät, mitä muuta tarvitaan?

6. Listan ainoa suomalainen on Paperi T. Räppi ei ole minun juttuni (enää...) mutta Papru on saanut minut kuuntelemaan räppiä niin, etten mitään muuta oikein kuuntelekaan. Malarian Pelko on mieletön levy. Lyriikat ovat nerokkaita ja täynnä täkyjä. Runopojat ja älyköt ovat makuuni, eikä miehen ulkonäkökään haittaa. Noita hiuksia tekisi mieli letittää.

7. Colin Firth.. Siis Mr. Darcy.. Colin.. Darcy! Mr. Darcyn hahmokehitys on yksi kirjallisuuden historian parhaita. Mulkerosta rakastettavaksi on melkoinen harppaus. Kukaan muu ei esitä Fitzwilliam Darcya niin kuin Colin Firth. Ei kukaan, ikinä.

8. Alexander Skarsgård. Katsokaa nyt sitä!

9. Benedict Cumberbatch. Mies kiinnitti huomioni Sherlock Holmesina, ihastutti Khanina ja rakkauden sinetöi Smaug. Jälleen kerran, älykkään oloinen ja hauska mies. Vähän semmoinen tyyppi, että joko ihastuu tai sitten ei. Minä ihastun.

10. David Bowie. TAAS KUOLLUT MIES. Mielettömän karismaattinen, komea ja lahjakas mies. Bowien kuolema oli shokki. Onneksi miehen taide jää elämään. Ja onhan noita kuvia kiva katsella. Olen aina pitänyt Bowieta äärettömän komeana. Ja hänhän vaan parani vanhetessaan.

12. Listaan pääsee myös yksi nainen, joka on etuoikeutetusti Cate Blanchett. Maailman kaunein ja karismaattisin nainen. Piste.

Onko listalla tuttuja? Samaa vai eri mieltä? Hih. 

Kakkunuken tuoksu

Nonnulan goodiebagista paljastui muutama Adopt'in tuoksu, ja yksi niistä nousi samantien lempparikatergoriaan. Nimittäin Vanille Bourbon.

Pidän vaniljasta, olen aina pitänyt. Jotkut kutsuivat minua Vanilliiniksi kun olin lapsi. Vanilja on pehmeä, makea ja turvallinen tuoksu. Hajuvedessä sen on kuitenkin oltava aitoa vaniljaa. Ja mielellään sellaista, joka sulautuu ihon kanssa yhteen pehmeäksi pumpuliksi. Ällömakeat, kitkerät ja päänsärkyä aiheuttavat vaniljat, no thanks. Siksipä ihastuin samoin tein Vanille Bourboniin.

Vanille Bourbonia kuvaillaan Adopt'in sivuilla itämaiseksi aistien juhlaksi. Tuoksussa on hunajaista bourbonvaniljaa ja vaniljasokeria. Minun ihollani se muuttuu todella pehmeäksi ja miellyttäväksi, vähän makeaksi ja suloiseksi. Kuin jokin leivos. Tuoksu kestää iholla muutaman tunnin, muuttuen lopulta ihotuoksuksi. Tuoksun sillage on keveä, tosin mitä enemmän sitä suihkii, sitä voimakkaammin tuoksuu. Koska vaniljatuoksuissa on valtava övereiden vaara, suihkin tuoksua maltillisesti.

Niin, ja mikä hauskinta, tuoksusta tulee mieleen lapsuudessani omistamani kakkunuket. Muistaako joku? Sellaiset nuket, joiden mekkojen alla tuoksui hyvältä.

Olen aiemmin kirjoittanut Adopt'eista täällä: KLIK.  Joko Adopt'it ovat tuttuja?

Tuote saatu

Muuton keskeltä

Hoplaa! Blogi hiljenee hetkeksi, sillä muuttokaaoksen keskellä ei kirjoittaminen onnistu. Muutamme veljeni kanssa yhteiseen asuntoon Itä-Pasilaan (uu jeah...) ja kyllähän tämä on aivan hanurista. Siis muuttaminen. Miten ihmisellä on näin paljon kamaa? Kosmetiikkaa esimerkiksi, sitä on kaksi isoa laatikkoa ja pari isoa paperikassia. Ei hävetä edes.

Vailla itseironian häivää otettu taireellinen selfie. Tyra Banks olisi ylpeä.

Asunto on vähän nuhruinen, joten ei kun maalia seiniin. Eilinen ilta meni pestessä köökkiä ja kylppäriä. Nyt ovat puhtaat. Asunnossa on hyviäkin puolia, kuten kylpyamme ja erinomainen sijainti. Ja iso keittiö.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Mutta muuttaminen, hyi. Ei. Nähdään ensi viikolla. Toivottakaa meille onnea, jos jaksatte. Sitä tarvitaan.

Ps. Jos et vielä seuraa minua Instagramissa, tee se nyt. Kosmetiikan lisäksi linkin takaa löytyy perussekoilujani. Minut löytää palvelusta nimimerkillä Fannilaurella. KLIK!

Ja arvonnan voitti...

Rumpujen pärinää.....!!!!

Onnea Marika! Olen sinuun yhteydessä sähköpostitse!

Kiitos kaikille osallistujille! Sain ihanaa palautetta. Toivottavasti jäätte huudeille hengailemaan.

Tukkakuulumisia

Kuten saatoin aiemmin mainita, olen suuren tukkakriisin koettelema. Punaiset hiukset ovat ihanat, mutta tällä hetkellä miellän ne ikävään elämänvaiheeseen. Lisäksi oma vaalea hiusvärini alkoi houkuttaa, sillä onhan se ihana. No, ei siinä, mutta kun se henna. Millään ei saa niin kaunista punaista sävyä hiuksiin kuin hennalla, mutta sitä ei niin vaan niistä poistetakaan. Värinpoisto ei oikein toimi, eikä päälle värjääminenkään aina tahdo onnistua. Olen aiemmin keväällä värjännyt päälle ruskealla, joka taittoi punaista hieman, mutta lopputulos oli makuuni aivan kamala. Tulin siihen tulokseen, että ei auta kuin kasvattaa. Jes.

About tästä lähdettiin: alla kaksi vuotta hennausta, ja pari kerrosta ruskeaa väriä. Simpsonit-paita tekee palun blogiin!

 Bob Dylanin sanoin, "When you ain't got nothing, you got nothing to lose." Tällä mentaliteetilla päätin ottaa radikaalit aseet käyttöön: blondausaineen. Hennattu tukkahan saattaa blondatessa muuttua vihreäksi, joten tein kerrankin testisuortuvan. Ei vihertynyt, joten ei kun aine päähän. Ja tukka vaaleni aika monta astetta. Se jäi toki punertavaksi, mutta ero oli huomattava.

Tästä rohkaistuneena pistin parin päivän kuluttua päähän uuden satsin. Luulin ostaneeni samaa Schwarzkopfin blondausainetta, mutta vahingossa se olikin eri tuote. No ei mitään, kohti ääretöntä ja sen yli. Nyt kävikin niin, että tukka kyllä vaaleni, mutta kirkkaan kusisen oranssiksi. Ei hemmetti, aivan jäätävä lopputulos. Muistin kuitenkin kaapissa olevan ruskean kevytsävytteen, ja lykkäsin sen päälle. Hämmästyttävää, mutta väri taittui ja nyt se on siedettävä, vaaleahkon toffeinen. Joukossa on myös selkeästi tosi vaaleita raitoja.

Kuva otettu muuttokaaoksen keskellä, sori siit.

Pahin keltaisuus taittuu onneksi hopeahoitoaineella tai -naamiolla. Tästä on ihan hyvä kasvatella. Äiti napsaisi vielä pahimmat kuolleet latvat vekka. Suunnittelen kyllä radikaalia lyhennystä, mutta odotan että pääsen Helsinkiin Unikan penkkiin.

Oma väri, here I come!

Ps. Kuvat otettu tällä kertaa Photo Boothilla, mutta ehkä me pärjätään.

No kai nyt minäkin sitten: Lumene ja hyaluronihappotiiviste

Kaikki tuntuvat hehkuttavan Lumenen Bright Now -sarjan Hyaluronihappotiivistettä. Ja miksipäs eivät hehkuttaisi, tuotehan on vallan mainio.

Itse en heti tiivistettä raaskinut hankkia, koska a) pihi b) avaamattomat ja puolikkaat seerumit kaapissa. Mutta hyvän tarjouksen tullessa vastaan (hei vaan ja kiitos Pick'n'Pay Raumalla!) kiikutin tuotteen välittömästi kassan kautta kotio.

Alkuun en huomannut tuotteen tekevän iholleni yhtikäs mitään. Pari-kolme viikkoa sivelin sitä pettyneenä naamaani, ehkä vähän malttamattomana. Mutta maltti on valttia. Ja tiivistettä ei minun mielestäni kannata käyttää pelkilteen, vaan kosteusvoiteen alla. Veikkaan, että tein alussa sen virheen. Siinäpä my two cents asiaan. Kolmen viikon ahkeran holvaamisen jälkeen aloin huomata ihossa muutoksia. Sen sävy on tasaisempi ja huokoset vaikuttavat vähän pienemmiltä. Iho hehkuu ja on tosi dewy, ilman meikkiäkin. Hämmentävää. Naama ei tunge enää ulos epäpuhtauksia, ja itseasiassa koko kesän aikana minulla on ollut vain kaksi finniä. KAKSI!

Tiiviste on läpinäkyvää ja äärimmäisen juoksevaa. Pipettipullo on oikein hyvä ratkaisu. Lisäksi minä rakastan pipettipulloja. Pullo on kaunis, huurteisen oranssi. Tiiviste tuoksuu ihan hyvältä, raikkaalta. Se humahtaa ihoon nanosekunnissa, vaikkei ihoni ole edes järin janoinen. Se tuo mukavasti lisätehoja kasvorasvaan. Ja voi olla, että seerumin allakin se toimisi. Vissiin se on ideakin.

Suosittelen tätä tuotetta lämpimästi ihan jokaiselle, jos iho vain kaipaa pientä ekstrahohtoa ja hoivaa. Enkä usko, etteikö jokaisen iho kaipaisi.

Lumoava Visby

(Alkuperäinen otsikko oli Vissyä Visbyssä, mutta jotenkin tuollainen tavanomaisempi otsikko alkoi houkutella...)

Käväisimme äitini kanssa Visbyssä päivän verran maanantaina. Matka oli lahja tädiltäni ja vaariltani. Lumouduimme täysin kaupingin tunnelmasta ja arkkitehtuurista. Kelikin helli meitä, ja koska kaupungissa oli keskiaikaviikot, näimme runsaasti nastoihin keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita tyyppejä. En hölise sen enempää, vaan annan kuvien (n. miljoona kpl) puhua puolestaan.

Jättimäisiä, mutta todella mauttomia mansikoita. 

Aloimme jo suunnitella vähän pidempää reissua Visbyhyn koko perheen voimin. Niin ihastuttava kaupunki ja koko Gotlanti oli. Peppi Pitkätossun koti on ollut pitkään meikäläisen to do -listalla. Seuraavalla kerralla sitten.

Hirveästi en pystynyt tässä rahatilanteessa shoppailemaan, mutta jotain pientä tarttui silti mukaan.

Hiukan Kalevala korun tyyppinen kaulakoru löytyi keskiaikamarkkinoilta 50 kruunun hintaan. Mielettömän ihana, sopii just eikä melkeen tyyliini.

Lisäksi mukaan tarttui kaffetta, serviettejä, likööriä, uudet Muumi-pussilakanat (Joulumuumi, en ole vielä bongannut näitä maista. Setin sai 25:llä eurolla kun oli kerännyt laivassa leimoja korttiin) sekä tiskinpesuainepullo. Huomanette tietyn väriteeman? Tulevassa keittiössäni on keltaiset kaakelit. 

Loppukevennyksenä tuokiokuva Åhlensilta: 

Onko Visby ja Gotlanti sinulle tuttuja?

Nolot tunnustukset

Blogeja on hetken aikaa koetellut tunnustusten hyökyaalto, ja ajattelin surffata laineilla itsekin. Tarkoituksena on siis tunnustaa noloja kauneussalaisuuksia, ja koska olen virallisesti vähän ällö, lähden mielelläni mukaan. Anteeksi jos alkaa oksettaa. I'm Fanni, I'm disqusting.

Okei, aloitetaan kevyesti: en vaan tajua contouringia ja strobingia. Olen varmaan ainoa kauneusbloggaaja, joka ei varjosta nassuaan. En osaa, en hiffaa.

Jalkani ovat melkeinpä aina aivan hirvittävässä kunnossa. Rasvaan niitä aina kun muistan, eli ehkä kerran viikossa. Kantapäilläni voisi hioa puuta, ja varpaankynsieni lakkaukset ovat säälittävät.

Olen maailman laiskin sheivaaja. Sääret hoidan säntillisesti huhtikuusta syyskuuhun, sen jälkeen luonto hoitaa hommansa. Kainaloitani sen sijaan en sheivaa ollenkaan. Minulla on ikävä pigmenttihäiriö molemmissa kainaloissa ja niiden iho on todella herkkä. Lisäksi sieltä löytyy pari koholuomea, jotka repeävät auki aina, kun ajelen karvat. Olen ratkaissut ongelman hylkäämällä kainalokarvojen poiston kokonaan. En haise tai ole epähygieeninen, eivätkä ne nyt muutenkaan vaikeuta elämääni, päin vastoin. Mielestäni kainalokarvat ovat esteettisesti ihan jees, niin miehillä kuin naisillakin. Ei ole mitään ihanampaa kuin kesäinen tuuli kainalokarvoissa.

RAKASTAN finnivideoita. Voisin katsoa niitä tuntitolkulla.

Olen laiska hoitamaan vartaloni ihoa. Naaman hoidan säntillisesti, muualla vallitsee "sitten jos viitsin" -mentaliteetti. Kausittain skarppaan kyllä.

Olen vähän turhan laiska putsaamaan siveltimiäni. Aina kun sen teen, tajuan, että eipä se nyt mikään maailman raskain homma ollutkaan. Mutta ryhtyminen, se on niin hankalaa.

Olen välillä tosi ulalla trendien suhteen. Bongaan ne kyllä äkkiä, mutta harvemmin lähden mukaan saman tien. Tulen kaikkiin ilmiöihin mukaan vähän jälkijunassa, jos silloinkaan. Esimerkkinä Beauty Blender -perhe. Omistan BB:n, mutta olen käyttänyt sitä ehkä kolme kertaa. Seuraan ihastuneena sivusta merenneitohiuksia, värikkäitä kulmakarvoja ja mitä näitä nyt onkaan. Olen ehkä vähän jumiutunut jonnekin menneisiin vuosiin.

Hui, olo on kevyempi. On ollut huojentavaa lukea muiden tunnustuksia, en ole yksin häpeäni kanssa...

Pretty in pink

(Pretty in pink on muuten aivan ihana leffa. Rakastan John Hughesin teinileffoja kasarilta, ehdottomia lemppareita juuri mainittu sekä Breakfast club. Niin ja tietty Yksin kotona -leffat!)

Ostin apteekkireissulta elfin Lip stainin sävyssä Red carpet. Minun on pitkään tehnyt mieli kunnon pinkkiä huulipunaa, ja koska tykkään aina ensin kokeilla sävyn toimivuutta edullisella punalla, oli seitsemän euron puna miinus 30% -lätkällä just passeli. Ja onhan tämä nyt todella fresh. Olen melkein aina kammonnut pinkkiä Barbie-vaikutelman pelossa, mutta eihän tässä nyt ole mitään Barbieta. (Nuorena käytin jonkin verran kirkkaan pinkkiä, mutta sillai punkisti yhdistettynä mustaan. Hyi.) Puna on yllättävän laadukas, mattainen nestepuna. Eli juuri sellainen tällä hetkellä trendikäs koostumus. Mukana tulee päälle laitettava kiilto, mutta höpsis sellaisille. Puna on yllättävän laadukas ja pitkäkestoinen. Se tuntuu huulilla ihan miellyttävältä, eikä muutu fliiteiksi päivän mittaan.

 Koko naama kirkastuu! Poskille vielä kirkasta poskipunaa ja vahvat kulmat, tämähän on täydellinen kesämeikki.

Tämä hetken lemppareita: Milanin Baked blus, sävyssä Vino (saatu), Avonin Magix Prime and Set spray (saatu), Korresin Wild Rose -meikkivoide (saatu) sekä Elf Lip stain, sävyssä Red carpet.

Kirkastuminen on tällä hetkellä todella tarpeen. Sen verran kerron kuulumisia, että tällä hetkellä vedän kahta antibioottikuuria keuhkotulehdukseen. Viikko sitten alkoi vasempaan kylkeeni sattua. Ajattelin sen olevan lihasjunttura, ja venyttelin kunnolla. Kipu kuitenkin yltyi viikonlopun aikana, ja lauantaina alkoi hengittäminen sattua. Pian kaikki yskäisyt, aivastukset, laulaminen ja tosiaan hengittäminen sattuivat todella paljon. En voinut maata ollenkaan. Sykkeeni oli todella korkealla, ja hengästyin pienestäkin liikkeestä. Lämpötilani olivat nousseet ja laskeneet koko edeltävän viikon, mutta olin ajatellut sen olevan hormonaalista. Kipu levisi vasempaan rintaan. Vedin Panacodia, joka helpotti oloani hieman. Rintakipu yltyi vielä kovemmaksi, ja maanantaina päätin lähteä päivystykseen. Kolmen verikokeen (yksi rannevaltimosta, HYI. INHOAN verikokeita.), sydänfilmin, korkean sykkeen päivittelemisen ja keuhkokuvien jälkeen lääkäri totesi, että minulla on keuhkokuume/tulehdus. Ei muuta kuin antibiootteja naamaan. Kuuri sisältää yhteensä 70 antibioottitablettia. Eli kai minä sitten olin ihan oikeasti kipeä. Suomalainen on vaan niin tavattomaan jääräpäinen, ettei tahdo uskoa olevansa kipeä tai tarvitsevansa hoitoa. Nyt pari päivää olen ollut suht hengissä, eikä lämpöäkään ole enää ollut. En olekaan ennen sairastanut keuhkotulehdusta, mutta kerta se on ensimmäinenkin...