Throwback-haaste

Voi, minkä teitkään, Life and Other Disasters -blogin Marika! Hän heitti haasteena meikata samalla tavalla kuin teininä. Okei, tästä tulee samalla hauskaa ja vähän nöyryyttävää.

Olin teininä, hmm, erikoinen ja angstinen. Elin monta tyylivaihetta vähän sinnepäin. Olin punkkari, emo ja hippi, välillä myös mummo. Plus se lyhyt vaihe, kun melkein kilpailimme, kuka pukeutuu nuhruisimmin. Yhdessä vaiheessa pukeuduin vain mustaan, toisessa mahdollisimman moneen väriin samanaikaisesti.

Jjep. Tässä oikeastaan tiivistyy kaikki. Selfie aikana ennen Instagramia, vailla itseironian häivää, vessan peilin edessä, naama vakavana ja ah, niin kohtalokkaana. 2004. 

Tyylinäyte vuodelta 2005. Paidassa luki "Your favourite band SUCKS." 

Teini-ikä oli vaivaannuttavaa aikaa. Iho kukki, kroppa muuttui, mielialat heittelivät, olin ihan hukassa tunteideni ja itseni kanssa, ja kaikkea tätä korostin meikkaamalla sangen tyylikkäästi. Tosin sanottava on, että en koskaan loikannut mukaan kaikkein kammottavimpiin meikkitrendeihin. Olen itselleni ikuisesti kiitollinen, etten nyppinyt kulmakarvojani liikaa. Meikkivoidehuulet jätin välistä, ja meikkivoiteeni ei koskaan ollut liian tummaa. Itseasiassa päin vastoin. Se oli mahdollisimman vaaleaa. Halusin olla "pale and interesting." Naama piti myös meikata ihan tukkoon. Käytin jossain vaiheessa Max Factorin Panstickia, koska se peitti kaiken. Ei iho varmaan hirveästi päässyt hengittelemäänkään, joten ilmankos se kukki vähän lisää.

Tässä arkinen tyyli. Paljon eyelineria ja huulikiiltoa. Ja maskinaama.

Teiniaikojen meikkipussista löytyi vaalea meikkivoide, tummanruskea sekä musta kajal, nestemäinen eyeliner, kivipuuteri, peitepuikko ja huulikiilto. Taisi siellä olla jotain luomivärejäkin, mutta en muista niitä juurikaan käytelleeni. Joskus halusin räväyttää, ja piirsin mustalla kajalilla Kellopeli Appelsiini -tyyppiset viivat silmien alle. Trés cool, tiedän. Minulla oli melkein aina kestorajaukset silmissä, koska en omistanut silmämeikinpoistoainetta.

Näin mentiin kaupungille näyttäytymään. Rakastin muokata kuviani lisäämällä äärimmäisen paljon kontrastia ja mahdollisesti jonkun kelmeän filtterin, kuten tässä. Yritin poseerata samalla tavalla, muttei onnistu. En osaa ottaa itseäni niin vakavasti. 

Yksi olennainen osa naamaani olivat jo tuolloin kulmakarvat. Tykkäsin tosin maalata ne tummanruskealla Anytimen kajalilla ihan supertummiksi. Joo. Ja tietenkin käytin huulikiiltoa, johon tukka ja kaikki ilmassa leijuva mähmä tarttui. Aina Anytimea. Useita tuubeja Anytimea. Paitsi sen kerran, kun ostin Lancomen Juicy Tubesin, johon olin säästänyt rahaa pitkään ja hartaasti. Lopulta en raaskinut edes käyttää sitä, koska se oli niin hieno. (Kuvassa näkyvä Juicy Tubes on uudempi, mutta se lensi roskikseen välittömästi kuvan ottamisen jälkeen. Hyi. Never again.)

Teemaan sopiva biisi on ehdottomasti Nirvanan "Lithium." 

"I'm not scared, light my candles in a daze, cause I've found God."

Onneksi en ole enää teini-ikäinen. 

Mites sinulla, kaipaatko takaisin nuoruuden kultaisiin vuosiin?