Huulipunarakkautta, osa 1

Huulipuna on niin tavattoman kiva juttu, että voisin puhua siitä useiden postauksien verran. Joten näinpä teen. Tästä alkaa satunnainen, mutta intohimoinen rakkaudentunnustusten sarja maailman kivoimmalle kosmetiikka-asialle heti hajuveden jälkeen.

Ensimmäinen puna on punistani uusin: Inglot Matte Collection AMC Lip Pencil, sävy 22. Nimihirviö, juu, mutta muuten puna on kaukana hirviöstä. Mattapuna, mutta näppärässä kynämuodossa. Ei liian kuivattava, mutta toki mattainen. Pysyy mainiosti eikä kiillä.

Sävy 22 on ihana, rusehtava pinkki tai pinkihtävä ruskea. Miten sen nyt ajattelee. Hauskaa on, että pystyn helposti määrittelemään kaikkien huulipunieni värit helposti, mutta tämä ei ole oikein mikään väri, ja samalla aika monta. Internetkään ei osaa auttaa minua: en löydä kenenkään kuvailua sävystä 22.

Oli miten oli, väri on monikäyttöinen, sopivan ysäri ja puna on laadukas. Se toimii tumman silmämeikin parina, kun ei ole liian räikeä, ja toisaalta se on hyvä ihan-vaan puna (as in ei juuri muuta meikkiä nassussa.) Hintakaan ei ole tolkuton: 15 euroa vähän paremman merkin punasta ei ole juuri mitään.

Tältä se näyttää nassussa:

Tiedättekö huonot meikkipäivät? Tämä oli sellainen.

Jostain syystä (lue: en todella osaa muokata kuvia!) puna näyttää kuvassa enemmän pinkiltä kuin ruskealta. Kuvitelkaa kuitenkin ylläolevaan enemmän, no, ruskeutta.

Pakko sanoa, että olen todella tykästynyt kynäpuniin! Niillä on niiiin helppoa värittää huulet tarkasti.

Onko kokemuksia Inglotista? En ole tutustunut merkkiin yhtä ripsaria lukuunottamatta lainkaan, mutta kyllähän mieli tekisi!

You can have your cake and eat it too

Pyöräytin perjantain ja elämän kunniaksi ihanan Kauhaa&Rakkautta -blogin reseptillä appelsiini-oliiviöljykakkua. Jouduin tosin käyttämään kylmäpuristettua rypsiöljyä, mutta sekin toimi mainiosti. Kakku on samalla muhevaa ja raikasta. Se sopii kermavaahdon kanssa tosi hyvin kevääseen. Se on yksinkertainen, ja jälleen kerran: jos minä osaan, osaat sinäkin!

Eeva K:n Appelsiini-oliiviöljykakku

2 appelsiinia

2,5 dl sokeria

1 dl maustamatonta jugurttia

3 munaa

1,5 dl ekstraneitsyt oliiviöljyä

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Ripaus suolaa

Tarjoiluun kermavaahtoa

1. Pese appelsiinit huolella ja raasta kuoret pienireikäisellä raastimella.

2. Purista appelsiinien mehu ja mittaa sitä kakkua varten 1 dl

3. Sekoita keskenään raastettu kuori ja sokeri. Sekoita joukkoon jugurtti sekä mehu. Vatkaa kananmunat joukkoon yksitellen. Sekoita mukaan oliiviöljy.

4. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita mehu-munaseokseen. Älä vatkaa liikaa!

5. Voitele n.22-24 cm:n irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan.

6. Paista kakkua 175°C:ssa n. 50 minuuttia. Älä paista kuitenkaan liian kuivaksi.

7. Kakku on parasta viilentyneenä.

Kakku on herkullista hyvässä seurassa chain kera nautittuna.

Iloa lauantaihin, dudet! Kuunnelkaa vaikkapa tätä superiisiä Bob Dylan -coveria!

Is it a risk you're willing to make?

En vain voi olla fiilistelemättä aurinkoa ja sen suotuisia vaikutuksia (sen epäsuotuisat vaikutuksetkin näkyvät likaisina ikkunoina ja pölynä nurkissa...)

Aurinkofiiliksen kunniaksi lakkasin kynteni tosi överivihreällä Lumenen lakalla, ja sudin päälle vielä kimalletta hohtamaan kilpaa auringon kanssa. En jaksanut hirveästi meikkailla, mutta huuliin sipaisin Clarinsin Instant Light Natural Lip Perfectoria, sävyssä 02 Apricot Shimmer. Päivän tuoksu on Kiehl'sin Aromatic Blends -sarjan Fig Leave & Sage. En aluksi pitänyt tuoksusta lainkaan, mutta nyt en saa siitä tarpeekseni. 

Mutta katsokaa mun blehoja! Kasarit RayBan Wayfarerit, voi elämä! En ole ihan varma, ovatko nuo enemmän huumorilasit, mutta koska olen hukannut (APUA!!!!!) normireiskani, on pakko nostaa simmujen suojaksi edes jotakin. 

Kuvassa hengaavat myös lempparikorvikseni, Sibelius-sormus ja The Body Shopin mantelikäsirasva, joka on muuten oivallinen tuote kaikin puolin.

Päivän biisi on hämmentävän iloinen kappale synnytyspelosta, Tuomon Tokophobia. KLIK. Koko The New Mystique -platta on hankinnan arvoinen. Kovaa kamaa kevääseen ja kaikenlaiseen tansuiluun. 

Carry on, mates!

Hissanmaikka ja itsensäpaljastelija

Tänään heräsin ihanaan auringonpaisteeseen, ja asunto oli kuin pätsi. Siksipä kaivoin kevättakin esille! Se on kirpputorilöytö, suomalaista tekoa. Veikkaan, että radiohiiliajoitus sijoittaa sen 1970-luvulle. Takin fiilikseen sopivat vanhat kunnon hissamaikkapöksyt, jotka ovat kaikessa epäimartelevuudessaan maailman mukavimmat. Kengät löysin kellarikomerosta, olin unohtanut niiden olemassaolon kokonaan.

En tiedä, onko pyramidikihara koskaan in, mutta hitsi, että kihara tukka on iisimpi muotoilla. Harkitsen vakavasti permistä. Permanentti - jou vai nou?

Halusin  asuun vähän väriä ja hupsuttelua, joten vetäisin jalkaan keltaraidalliset sukat. Raidat on kivoi.

Takki: Salainen kirpputori

Neule: Lindex

Housut: Monki

Kengät: Second hand

Laukku: Second hand

Kaulakorut: Avain sponsored by Hoas, puinen koru ystävän isotädin vanha

Päivän viisu on Ride-yhtyeen "Vapour trail" koska se soi koko ajan päässä.

Iloista keskiviikkoa! Muistakaa Aku Ankka!

Seilorimaatuska vauhdissa

Ikuinen asukriisi jatkuu. Nyt olen jo melkein luovuttanut ja päättänyt vaan pistää päälle mitä hölmömpiä juttuja. Tänään oli sellainen päivä. Kuulin olevani maatuska ja Pikku Myy, itse näin asussa vahvaa seilorihenkeä. Ananaskorviksiakin ehdotettiin. Nyt ne olivat kauan kadoksissa olleet (kannattaa mennä joskus tutkimaan, mitä sängyn takaa löytyy!) lemppariroikkokolmiot. Runsaiden helmojen kanssa pieni on hyvästä.

Se yrittää, se ei yritä. 

Olen koko punapäisyyteni ajan kamppailut punaisten vaatteiden kanssa. Rakastan punaista, mutta tuntuu, että se ei vaan toimi hiusvärini kanssa. Siis tuollainen rehellinen tomaatinpunainen. Maailma ei taaskaan kaatunut, vaikka sitä päälleni puinkin. Alla oleva mekko on kunnon raskausvaate, tai ainakin iso. Mutta sievä se on. Vähän jalkojen omaa ihoa vaaleammat sukkikset on aina classy valinta. Laukku on paras osa asua: se on mummuni vanha, jonka hän oli antanut toiselle mummulleni, joka antoi sen minulle. Tunnearvo on melkoinen. Ja on Aitoa Friittalan nahkaa. Hah hah, vanhat ihmiset ymmärtää vitsin. Jälkivinkkelistä asu olisi kaivannut ehkä jonkin korun, ja eihän tuo laukku mätsää kenkien kanssa alkuunkaan. Mutta onneksi suuri tulva ei tämän takia ylitse vyöry.

Pistin venäjähuivin päähän, poliittisesti epäkorrekti kun olen. Silmiin väritin utua ja huuliin sivelin Korresin Villiruusu-huulivoita. 

Paita: Lindex

Mekko: Lindex

Kengät: Salainen kirpputori

Laukku: peritty

Korvakorut: Gina Tricot

Huivi: Venäjän tuliainen

Noooin se siristää. 

Kevät tulee! Ulkona voi kulkea takki auki. Melkoista! Sen kunniaksi lisää uutta Joosea, koska olen luukuttanut tätä biisiä aika ahkerasti viime päivinä. Plussaa somasta musavideosta. KLIK!

"Ah ja voi, jo kauhistu!" mutta älä kuitenkaan liikaa!

Ps. Voouu vaauuu, teitä on jo 13! Kui jännää! 

Sunnuntaifiivis

Katselin eilen kalenteriani, ja ihmettelin ihan ääneen: minullahan on vapaa sunnuntai. Ou jee! Kerrankin koko päivä lööbailua ja hidasta tekemistä.

Mustikkapannareita!

Kuorinta + naamio, aina paikallaan. Vartalon kuorin aina käytetyillä kahvinporoilla.

Hidasta meikkailua. 

Pakollinen naamakuva. Ylärajaukset Wet'n'Wildin Comfort Zone -paletin duochromella. 

Muahahaa, mikä apari! Päässä vitsillä ostettu paljettibaskeri, joka onkin oikeasti tosi ihana. Kuvaaja sanoi: "Kato kenkiin!" Kuten huomaatte, meikä ei oiken osaa tätä. Naamalla vaivaantunut ilme. Keksi kuvaan ajatuskupla, palkitsen parhaan.

Talven ja pitkän korkkarittomuuden jälkeen jalat ovat nyt aika herkät. Mutta heck, on se sen arvoista. Kivat, eiks vaan. 

Paita: Salainen kirpputori

Housut: Lindex

Kengät: Ellos

Kaulakoru: sponsored by Hoas

Baskeri: Seppälä 

Sormus: Indiska

Laukku: dyykattu

Päivän biisi on ihku "Come thou fount of every blessing" jonka esittää yhtä ihku Sufjan Stevens. 

Tsemppiä maanantaihin, kaverit, jos siellä ootte!

Värien kevät

                       

Hassua: valittelin vaatekaappini tyhjyyttä (siis "lainausmerkeillä", toim. huom.) ja melkein samaan hengenvetoon löysin ylläolevan mustan hameen Raumalta. Siellä se oli, laatikossani, koskemattomana. Ilmeisesti olen tilannut sen Ellokselta joskus vuonna X, mutta se ei ole koskaan päätynyt käyttöön asti. Parempi myöhään kun ei silloinkaan. Kevätpäiväntasauksen ja todella suloisen kelin kunniaksi rohkaistuin ja puin sen päälleni. Se on ohut ja lyhyt. Mutta maailma ei kaatunut. Lunta satoi kyllä ja minua palelsi.  

En ole oikein varma, mikä tämän koko postauksen pointti on, mutta asukuvahan siinä. Mukana hengasi uusi supervärikäs neuleeni, yhtä värikylläinen pashmina ja vakkarimaiharit, jotka alkavat olla siinä pisteessä, että paluuta ei ole. (Hello, Dr.Martens, I hear you call!) Iloisena asusteena jostain nyysitty Helmi Levyt -kangaskassi. 

Värien kevät, kuten huomaatte. Huomatkaa myös aistikas peilipose, ja ympäristö, joka on mätsätty asuun. 

Sellasta. Päivän biisi on uutta Joosea. Tykkään. KLIK.

Paita: Lindex

Hame: JSFN

Huivi: Fiorella

Kengät: Forssan ainoa kenkäkauppa

Laukku: löydetty

Linkkivinkki maanantaille: Deep dark fears

Koska maanantai on parhaimmillaankin sikamainen ja epäreilu (vanhempani lähtivät Lontooseen, minä en), on tässä jotain, mikä ilahduttaa mustan huumorin ja höpsöyden ystävää.

deep-dark-fears on aivan loistava sarjakuvasaitti, jossa piirtäjä Fran Krause kuvittaa todella irrationaalisia ja pimeitä pelkoja. On pelkoa siitä, että pudotaan avaruuteen, että krematoidaan elävältä, että pesee hampaansa vahingossa partakoneenterällä. Ihastuttavaa!

Jotain siinä on, kun tajuaa muidenkin pelkäävän tyhmiä juttuja (niiden isojen juttujen lisäksi.) Se huojentaa. Ja huvittaa.

Rohkeeta maanantaita, toverit. Ei pelätä elää.

Kuvat: http://deep-dark-fears.tumblr.com/

Bläkäri

Kevät kutittelee korvia, ja kaupat ovat jo täynnä värejä. Edellisessä kirjoitelmassa kuuluttelin täydellistä oranssia (jonka taisin muuten löytää, heh) ja olen muutenkin hipelöinyt kaikenlaisia somia, värikkäitä kosmetiikkatuotteita himokas kiilto silmissäni.

Mutta näinkö meille aina täällä käy: Fiilistelin tummaa viininpunaista We Care Icon -huulipunaani, mutta halusin lisätä vielä sitä jotakin. Nappasin käteeni mustan kajalkynän ja aloin maalailla. Armottoman sotkemisen, häivyttämisen ja alun epäonnistumisen jälkeen peilistä katsoi keväinen mustahuuli.

Kivat silmälasirajat tuossa, hups. 

Koska olen rohkea ja ennakkoluuloton, lähdin ulkoiluttamaan huuliani kaupungin humuun. Pari turkismummoa katsoi minua paheksuen, mutta muuta katastrofaalista ei tapahtunut. Haa, ehkäpä olen valmis mustiin huuliin, 10 vuotta muun maailman jäljessä. Naamani jäi muuten aika paljaaksi. Tumma silmämeikki vie ajatukset suttuiseen teinigoottiin, ja se look on jo kokeiltu, thank you very much.

Huulimeikin siistinä pitäminenhän on todella hankalaa. Mutta on se aika cool. Ostoslistalle siis ehdottomasti sen oranssin lisäksi musta huulipuna. Onhan värien kevät.

Inspitaatiobiisi Joy Divisionin "Disorder" koska, no, tiedättehän.

Kertokaahan siis: mustat huulet, yo vai no?

Don't go chasing waterfalls

Ysärijysäri all the way ja parhaat asiat syntyvät vahingossa. Näistä teeseistä koostuu viime viikkojen lempparikampaus, vanha kunnon vesiputous. Tarvittiin yksi auennut päälakinuttura ja sitä seurannut naurukohtaus. Ja siitä se ajatus sitten lähtikin: tämähän näyttää oikeasti ihan nastalta.

Okei, tämä ei todella ollut lapsuuteni lempifrisyyreitä, päin friggin vastoin. Mutta silloin se tukka roikkuikin vaan. Nyt apunani on tupeerauskampa ja kasariakin kasarimpi muotovaahto. Ja niin se ponnari vaan nousee, keskellä päätä kuin korein kuusi. Tai jotain. Plus se heiluu mukavasti kun pää liikkuu. Hii.

Huomatkaa, miten versatiilinen oman elämäni Cara Delevigne olenkaan. 

Tekee hyvää tällaiselle vakavikolle. Ei se tyyli ole niin kuolemanvakava asia kuitenkaan ehkä. Lisätään soppaan vielä värikästä huulipunaa, ja siinä hän on, Fanni 6-vee äitin meikkipussilla. Muuten, etsintäkuulutan sen täydellisen oranssin huulipunan. On käsittämätöntä, ettei minulla ole sellaista. Nyt huulilla vaka vanha MACin "Chili." 

Että naurakaa vaan. Nauran kanssanne.

Pyydän myös huomioimaan kauhujen kulmakarvat. Cara juu tosiaan.

Päivän biisi on auringon ja kevään kunniaksi "Here comes the Sun" maailman parhaalta Beatlesilta.

Ps. Aamukahvilla-Henriikka naureskelikin jo ysärihiuksille. Hae ihmeessä lisää tyyli-inspistä tästä, klik.

Pps. Jostain syystä Blogger on päättänyt tehdä kuvista aivan himpskatin rakeisia. Sori.