5.

No, tämä nyt ei ole kovin jouluinen juttu, mutta menköön. (Laiska ilmoittautuu!)

Olen mielenkiinnolla seurannut MTV3:n lähettämää Suomen Kaunein Koti -ohjelmaa. On tosi siistiä päästä kurkkimaan toisten taloihin. Ja tokihan on hauskaa myös arvostella, ei siinä. On nastaa, muten erilaisia makuja ihmisillä on.  Suurimmaksi osaksi kodit ovat olleet ihania, tavalla tai toisella. Eivät todellakaan minun tyyliäni (eli tyylittömiä) mutta mielenkiintoisia ja hauskoja.

Oma lehmäkin on minulla ojassa: vanhempani osallistuivat kyseiseen ohjelmaan, ja voi sitä jännäystä. Maanantaina sai katsella itseään ja kotiaan ihan telkkarista. Koti näytti hyvältä, tietenkin. Jatkoon eivät pisteet riittäneet, mutta kokemus oli kiva.

Mutta virheenhän minä tein ja luin nettikeskusteluita. Hassua, miten asiantuntevia ihmisiä vauva.fi -sivusto on täynnä. Ja miten ilkeä onkaan keskustelukulttuuri. Kaikista kodeista oli melkein poikkeuksetta vain pahoja asioita sanottavana, jotkut kommentit menivät ihan henkilökohtaisuuksiin ("olipas punakka pariskunta!" "Hyi kun ruma!") ja mitä vielä. Meidän koti oli kuulemma "persoonaton" kun on niin valkoinen. Ja eteisen lattia on "teennäinen." Miten lattia voi olla teennäinen? Totta kai se on tehty, eihän se itsestään siihen kasva. Mikä kelpaisi? Maalattia? "Talvella paleltaa, mut ei ole teennäinen."

Eikä siinä mitään. Kun menee telkkariin, asettaa itsensä arvosteltavaksi. Mutta nämä nettikommentoijat, joiden mielestä mikään ei koskaan ole hyvin, voisivat vaikka hankkia sen kuuluisan elämän. Tuli paha mieli monien ohjelmassa mukana olleiden puolesta. Uskon, että kotien omistajat ovat laittaneet sydämensä koteihinsa, ja innoissaan osallistuneet ohjelmaan. Varmastikin osa kodeista on sisustettu isolla rahalla. Voin kuitenkin sanoa, että meidän kotia ei ole. Aika nitkutellen on menty, kuulkaas. Kaikki on vanhaa romua. Sattumalta vanhempani vaan ovat ammattilaisia, jotka osaavat kunnostaa tuota romua. Ei se, että on sisustettu kauniisti, ja pohdittu asioita loppuun saakka, tarkoita että rahaa on. Ja vaikka olisikin, so not? Älytöntä ininää.

Eikä mikään viiden minuutin pätkä näytä mistään kodista sitä, mikä siitä tekee sen kodin. Asukkaita, henkeä, ääniä ja tuoksuja. Ja kukapa nettikommentaattori tietäisi, mistä se teennäinen lattia on. Tai että talon "rakenteellinen muutos," eli se lisäosa, on tosiaan 100 vuotta vanha. Kauhea, kun otan henkilökohtaisesti.

Minä pidän kodistani. Toki olen todella puolueellinen, tietenkin olen. Pidän kodistani, koska sillä on kiva sisältö. Kalusteista viis. Meidän kotiin mahtuu ääntä, elämää, ruokaa, naurua ja vieraita. Joskus tapellaan, joskus ei. Plus meidän kissat on ihania.

Ja koska tämä on joulukalenteri: meillä on kaunis joulu. Sitä ajatusta säestämään Sofia Karlsson ja "Jul, jul, strålande jul."

Tervetuloa käymään!