Hitihati ilmoittautuu! Joulu vie mukanaan, niin leipomisen kuin konsertoinninkin merkeissä. Myytti veti eilen kahdesti salin täyteen ihmisiä, ja joulutunnelma löytyi itse kullakin.
Päätin kuun alussa, että tänä vuonna rakennan piparkakkutalon. Luonnollisesti tein suuria suunnitelmia pienessä päässäni.
Jotakin tällaista kuvittelin saavani aikaan.
Mutta niinhän tässä nyt kävi, ettei mennyt niinkuin Strömsössä. Muumitalon mallinen piparkakkutalo on tavallisen haastava; pyöreä ja moniosainen. Taikina ei irronnut muoteista, ja jouduin korjailemaan hommaa käsin. Käräytin ensimmäisen pellillisen. Koristelin seinät ja katot kauniisti ajatellen, että on kivampi koota valmiiksi koristeltu talo. Virhe.
So far, so good!
Kun aloin koota taloa, ymmärsin, että kuuma sokeri todella on kuumaa, jähmettyy nopeasti ja leviää kuin rutto. Sormet rakoilla ja itkua tihrustaen sain kuitenkin palasia yhteen, ja homma alkoi näyttää valoisalta. Kunnes huomasin, että yksi seinä on muita lyhyempi. Kunnes löysin yhden seinäkappaleen, joka on hilpaissut piiloon leivinpaperin alle. Koska yksi seinä puuttuu, oli katon kiinnittäminen vähän hankalaa. Säätämiseksi meni. Hienot kuorrutteeni sulivat ja suhruuntuivat. Sokeria oli kaikkialla. Ärräpää lensi. Pahoinpitelin äitiä (vahingossa!)
Mutta ihmeiden ihme, se nousi sittenkin. Ja nyt minulla on hieno, joskin tosi suhruinen ja vino muumitalo. Minä onnistuin, melkein. Opin samalla tärkeän läksyn: realismi ei ole aina pahitteeksi.
Hikisenä ja vähän ärtyneenä toivotan iloista lauantai-iltaa. Kolme yötä jouluun on. Sen kunniaksi vanha kunnon Jethro Tullin "Christmas song."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!