24.

Hyvää joulua! Koko vuoden paras juhla on nyt. Aamulla on ihana herätä kuusen ja piparkakkujen tuoksuun. Kynttilät palavat, ja joulupuussa on valot. Tämä on joulukalenterin viimeinen luukku.

Joulu on ihmeellinen juhla. 2000 vuotta sitten syntyi lapsi, joka kasvoi kantamaan minun heikkouteni, ristille saakka. Se on käsittämätön mysteeri, jota ei voi kuin ihastella.

Tänä syksynä olen miettinyt paljon Mariaa, ja hänen tuntemuksiaan Jeesuksen äitinä. Siksipä päivän kappale on Suhe Liven "Siinä Sä oot" -levyn nimikkokappale. KLIK.  (Koko levy on nyt Spotifyssa.)

"Lapsi ihmeellisin joukossa toisten. Lapsi lupauksen, lapsi ylitse muiden; Siinä Sä oot.. Siinä Sä oot!"

Rauhallista, kaunista, hauskaa, lämmintä ja mysteerien täyttämää joulua, toverit!

Ps. Muistakaa myös tämä biisi.

Pps. Kohta alkaa Lumiukko. Haen nenäliinapaketin!

23.

Huomenna on joulu! Tokavika luukku, siis. Sen kunniaksi Fannin Joulumanteli, vähän riipin raapin tehty Gabriel's message. Antakaa armoa, onhan joulu.

Nyt lanttulaatikon pariin. Paljon puuhaa on vielä jäljellä, lahjojen paketoinnista joulusaunaan.

Huomiseen! Hauskaa joulujännää!

22.

Alkaa jännittää, sillä tämä on 22.luukku! Joulu on ihan pian.

Meillä on täysi touhu päällä. Isä kantoi äsken kuusen sisään, ja minulla on piparkakkutaikina odottamassa huomista paistamista. Koti alkaa täyttyä tuoksuista, ja tunnelmasta.

Ulkona on kamala myrsky, ja käsissä haisee etäisesti kala. Valmistin lasimestarin sillin, ja reseptin luin omasta, osumaa ottaneesta reseptikirjastani. Kinkku sulaa, ja joulutähdet ovat ikkunoissa.

On ihanaa valmistautua jouluun. Vaikka on ääntä ja tohinaa, tuntuu mukavalta ja rauhalliselta. Kissat ovat ihan pistoksissa, varsinkin nuorimmainen. Tämä on Kertun ensimmäinen joulu, ja kaikki taitaa tuntua kovin ihmeelliseltä. Jos vaikka joisi kupin glögiä ja fiilistelisi, kun muut siivoavat.

Päivän kappale on yksi ehdottomia suosikeitani koskaan: Rajattoman "Ketun joululaulu"

"Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella."

Rauhaa iltaan!

20. + 21.

Hitihati ilmoittautuu! Joulu vie mukanaan, niin leipomisen kuin konsertoinninkin merkeissä. Myytti veti eilen kahdesti salin täyteen ihmisiä, ja joulutunnelma löytyi itse kullakin. 

Päätin kuun alussa, että tänä vuonna rakennan piparkakkutalon. Luonnollisesti tein suuria suunnitelmia pienessä päässäni.

Jotakin tällaista kuvittelin saavani aikaan.

Mutta niinhän tässä nyt kävi, ettei mennyt niinkuin Strömsössä. Muumitalon mallinen piparkakkutalo on tavallisen haastava; pyöreä ja moniosainen. Taikina ei irronnut muoteista, ja jouduin korjailemaan hommaa käsin. Käräytin ensimmäisen pellillisen. Koristelin seinät ja katot kauniisti ajatellen, että on kivampi koota valmiiksi koristeltu talo. Virhe.

So far, so good!

Kun aloin koota taloa, ymmärsin, että kuuma sokeri todella on kuumaa, jähmettyy nopeasti ja leviää kuin rutto. Sormet rakoilla ja itkua tihrustaen sain kuitenkin palasia yhteen, ja homma alkoi näyttää valoisalta. Kunnes huomasin, että yksi seinä on muita lyhyempi. Kunnes löysin yhden seinäkappaleen, joka on hilpaissut piiloon leivinpaperin alle. Koska yksi seinä puuttuu, oli katon kiinnittäminen vähän hankalaa. Säätämiseksi meni. Hienot kuorrutteeni sulivat ja suhruuntuivat. Sokeria oli kaikkialla. Ärräpää lensi. Pahoinpitelin äitiä (vahingossa!)

Mutta ihmeiden ihme, se nousi sittenkin. Ja nyt minulla on hieno, joskin tosi suhruinen ja vino muumitalo. Minä onnistuin, melkein. Opin samalla tärkeän läksyn: realismi ei ole aina pahitteeksi.

Hikisenä ja vähän ärtyneenä toivotan iloista lauantai-iltaa. Kolme yötä jouluun on. Sen kunniaksi vanha kunnon Jethro Tullin "Christmas song."

Saunaan!

Kuva: kotiliesi.fi

19.

Luukku numero 19, ja jouluaamukampa sen kun harvenee. Tänään sytytin ensimmäiset jouluvalot huoneeseeni. Myöhemmin ripustan joulutähden ikkunaan. 

Ulkona on jo pimeää, ja pimeämmäksi käy. Lauantaina on vuoden pimein päivä. Vielä kun tulisi sitä lunta.

Tämä, öh, koriste-esine on etukäteislahja äidiltä; valojeesus vaihtaa väriä! Taitaa olla Tigeristä.

Päivän kappale on Julsång för Knytt, eli Nyytin joululaulu.

"Det snöar hela natten

och natten är så kall

nu sover alla vatten

i kista av kristall,

alltför länge har vi väntat och vakat...

Då såg vi en stjärna som tändes,

ett varmt och vänligt bloss,

ni kan nog förstå hur det kändes

när julen kom till oss,

när vi visste att ljuset kom tillbaka!

Nu är det lätt att glömma

att kölden var så svår

nu har vi rätt att drömma

och tro på nästa vår

- tro att också mörker måste finnas.

Vår vinter var hungrig och bitter

för ensamhetens skull

men granen bär äpplen och glitter

och stjärnan är av gull,

det är i mörker som stjärnan kan brinna!"

(Tove Jansson)

Linkki kappaleeseen TÄSSÄ.

Syökää riisipuuroa, sytytelkää kynttilöitä ja nauttikaa hämärästä. 

18.

Luukku 18; Olen ihan himoissani, eli vihdoinkin kotona. Loma on virallisesti alkanut. Täällä minua odotti kaksi kissaa ja kattilallinen riisipuuroa. (Ei, en syönyt yksin koko kattilallista riisipuuroa.) Suunnitelmani on kölliä kaksi viikkoa haalareissa ja rapsutella Kerttua korvan takaa.

Hyvästi vastuu ja stressi, palaan asiaan tammikuussa!

Rentoa tunnelmaa säestää ihanan mystinen ja iisi Balulalow, ja koska en osannut päättää, kumpi melodia on juuri nyt parempi, laitan molemmat. Sting kähisee ja Loreena McKennit ulisee. Ah.

Rentoutta!

17.

Se on kuulkaas tasan viikko jouluun, toverit.

Siksipä kalenterin ensimmäinen leivontafiilistely! (Lupaan, että yhdestä luukusta aukeaa jotain hääviä!)

Kun pitää keksiä jouluelokuvailtoihin nopeaa, jouluista naposteltavaa, on tässä ihan ässä juttu:
mariannepiparit!

Ja näin se käy: ota yksi paketti piparkakkutaikinaa (tai tee itse, jos olet aidosti kätsä emäntä eikä sinulla ole kiire!) ja pussi mariannerouhetta. Kauli marianne taikinan joukkoon, ja leikkaa siitä tankoja. Paista 200°c:ssa uunin ylätasolla n. 8 minuuttia. Älä paista liian pitkään, tai tulee turhan kovia.

Sitten vain piparkaakut nättiin purnukkaan ja menoksi. Minä pakkasin ne Petteri Kaniini -peltirasiaan.

Päivän musiikkikappale on "It's beginning to look like christmas," ja sen esittää luonnollisesti ihana Bing Crosby.

Nam ja miau! 

15. + 16.

Kaksi joulukärpästä yhdellä iskulla, eli luukut 15 ja 16 aukeavat kerralla. (Siksi enemmän tekstiä, hähää. I does what me wants.)

Juhlimme eilen Suhen joulujuhlaa. Olen todella onnellinen ja ylpeä, että minulla on tällainen koti. En olisi voinut uskoa, kun kolme vuotta sitten syksyllä astelin sisään Kinaporinkadun palvelutaloon johonkin ihme hipsteriseurakuntaan, että siitä seurakunnasta tulisi minulle koti. En olisi voinut kuvitellakaan, että minusta tulisi näin siunattu. Ensimmäinen reaktioni Suheen oli niin negatiivinen, että mielessäni suorastaan vannoin etten tulisi tänne enää.

Kuva: Miska H.

Seuraavana sunnuntaina taisin löytää itseni saman paikan penkistä. Seuraavaksi huomasin olevani pienryhmässä, palvelutiimissä (Grow Up House for the win. Ehkä koko Suhen tärkein tiimi, jos minulta kysytään!) ja tutustuneeni uusiin, upeisiin ihmisiin. Huomasin, että Jumala toimii tässä seurakunnassa. Ymmärsin, että tämä seurakunta haluaa olla ihmisenä ihmiselle. "Lähellä ihmistä, lähellä Jumalaa." Vuodessa Suhesta oli tullut sellainen osa minua, että liitin sen osaksi identiteettiäni. Tämä on minun kotini. Tämä on minun perheeni.

Suhe ei ole täydellinen seurakunta, mikä lienee itsestäänselvää. Me olemme ihmisinä aika nollia, erilaisista lähtökohdista, erilaisia, usein eri mieltäkin. Ja eikö se teekin kaikesta jotenkin armollisempaa? Ensimmäinen mielikuvani isosta, pinnallisesta hipsteriseurakunnasta oli ihan pöljä. Koska Suhessa ei ole kyse mistään muusta kuin Kristuksesta. Siksi tämä seurakunta toimii. Ei minkään muun takia.

Ihailen ja rakastan sitä, kuinka ihmiset viikko viikon jälkeen haluavat antaa parastaan Jumalan huoneelle. Tästä esimerkkinä vasta ilmestynyt joululevy ja eilinen joulujuhla. Suhe Live on ihan rautaa.

Olen kiitollinen. Jeesus antoi minulle parhaan joululahjan syntymällä maailmaan, ja siitä alkoi kaikki hyvä. Kuten se, että minulla on vihdoin koti.

Päivän biisi on luonnollisesti joululevymme sinkkulohkaisu, Nyt syttyy valot tuhannet. KLIK.

Tervetuloa kotiin tammikuussa 2014.

14.

Tänään fiilistellään glitteriä. Kaupallisen joulun hengessä muistin itseäni tällaisella hiekkapintaisella kynsilakalla. Merkkinä Lumene, sävy 44 (Jäljet hiekassa - Ah, niinkuin se tarina siinä julisteessa!)

Olen muutenkin hurahtanut kaikkeen kimaltavaan, ja joulu on ihana tekosyy kuorruttaa itsensä hohteella. Kynsilakka on niin kaunis, jopa tällaisissa nakkisormissa. 

(Korvikset Gina Tricot, hiuspanta Zara; jos jäi mietityttämään.)

Oho, pöytäkin on pölyinen. Joulusiivous on vielä tekemättä. En stressaa; ei se kannata. 

Päivän kappale on sopivan ironisesti "En etsi valtaa, loistoa." 

Bling!

Ps. Huomenna Suhen Joulujuhla! Osoite on Pengerkuja 6. Tilaisuudet klo 15,17 ja 19. Siellä nähdään!

13.

Joulukortit, mikä mukava tapa muistaa kivoja ihmisiä! Pitäisi lähettää enemmänkin kirjeitä ja kortteja. Ja hankkia vanhanaikainen osoitekirja!

Päivän rauhallisen lempeään tunnelmaan sopii Sufjan Stevensin joulumusiikki, kuten vaikkapa Star of Wonder.

Miau!

12.

12.luukku! Blogger ei eilen yksinkertaisesti halunnut julkaista 11:ttä luukkua, ja lopulta poisti sen. Mutta eteenpäin elävän mieli! Koska nyt on hassu torstai, tässä on hassu kuva ja hassu musiikkikappale.
 

Päivän hassu musiikkikappale on She and Him -yhtyeen coveroima "Christmas waltz." Ihana, hassu Zooey Deschanel.

"And this song of mine

In three quarter time

Wishes you and yours

The same thing, too:

Merry Christmas!"

Ihan hassua torstaita! Miau!

10.

Kymmenes luukku! Alle kaksi viikkoa jouluun, jee!

Aikuisuus on välillä mälsää: itkupotkuraivarit eivät ole sosiaalisesti hyväksyttäviä, pallomeriin ja huoltoasemien leikkipaikkoihin ei sovi ryntäillä, ja itsestään vastuun ottaminenhan on ihan kammottavaa. Siksipä joulu onkin mitä passelein juhla tällaiselle vastuunpakoilijalle: vuodessa on muutama viikko, jolloin saa intoilla ja riehua ja olla täynnä jännitystä. Saa olla vähän lapsekas jälleen. Joulu on lasten juhla, ja hitsi, I wanna party like it's 1995!

Meillä kotona se olen minä, joka pitää huolta siitä, että kaikki on juuri niinkuin kuuluukin. "Isi, sun on pakko hakea kuusi!"; "Hei, tottakai me herätään seiskalta aamulla katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa!" "Miten niin ei lahjoja!? Mä haluan lahjoja!"

Joo, eihän kaikki mene aina juuri niin kuin minä/se iso kakara minussa haluaa, mutta on yksi juttu, josta ei tingitä: minun on pakko katsoa Lumiukko. PAKKO. Homma menee näin: klo 11.30 Joulupukki alkaa lopetella kuumaa linjaa. Pianotonttu alkaa soittaa "Walking in the air:ia." Minä huudan kuin hinaaja kaikkia pitämään turvat kiinni ja ovet lukittuina. Pikkuveljet kokoontuvat seuraamaan, koska se pillittää.

Ja ainahan minä pillitän, vuosi vuodelta aikaisemmin. Viimeksi jo siinä kohtaa, kun särisevä kuva ilmestyy ruudulle, ja kertojaääni aloittaa:

"I remember that winter because it had brought the heaviest snows I had ever seen. Snow had fallen steadily all night long and in the morning I woke in a room filled with light and silence, the whole world seemed to be held in a dream-like stillness. It was a magical day... and it was on that day I made the Snowman."

Byää. 

Ja sitten se filmi on ihana ja sydäntäraastava. Pelkkä tieto siitä, että kohta se sulaa romauttaa maailmani joka-ikinen-vuosi. Ja kun Lumiukko lopussa sulaa, koko muu perhe toljottaa, joko se itkee. Ja minä itken. Kuin lapsi. 

Koska Lumiukko on niitä viimeisiä jäännöksiä lapsuudesta. Kun Lumiukko sulaa, sulaa lapsuuskin. 

Byää.

Yleisradio, jos joskus otat Lumiukon pois ohjelmistostasi, lähetän vihaista palautetta. Ja limaa.

Päivän musiikkikappale ei  muuten ole "Walking in the air." Säästelen sitä aattoon. Päivän biisi on Kate Bushin "Misty" eli Aikuisen naisen Lumiukko. 

Hmm, kylmää tiistaita!

Kuvat: www.telegraph.co.uk, britishcomicawards.com

9.

Yhdeksäs luukku aukeaa. Leikitään, että luukut seitsemän ja kahdeksan olivat viallisia; toisessa oli niin pahaa suklaata, ettei sitä syö kukaan. Toinen luukku oli tyhjä. Bazinga!

Jos olet Rauman seutuvilla 20.12, tule ihmeessä kuulostelemaan Lauluyhtye Myyttiä ja rauhoittumaan kauniiden, perinteisten joululaulujen pariin. Tämä on jo toinen vuosi, kun Myytti järjestää "Kun pääsky pitkän on matkan päässä"-pikkukonsertin. Melkein perinne, siis.

Minulle joululaulujen laulaminen Myyttisten tyttöjen kanssa on aivan ehdoton jouluhengen tuoja. Olisi aika mälsää, jos en saisi laulaa "Puer natus in Betlehemiä" ja sytytellä lyhtyihin kynttilöitä. Tänä vuonna konsertti osuu vuoden melkein pimeimmälle päivälle. Tunnelmaa ja joulumieltä on siis tarjolla. Glögiä myös!

Tässä vielä se Puer natus in Betlehem viime vuodelta. KLIK.

Iloa maanantaihin!

Julisteen kuva: Antti Saarinen

6.

Itsenäisyyspäivää vietetään meidän pikkutaloudessamme hyvin rauhallisesti. Aamulla neiti muusikko teki pakollisen keikan, mutta siitä eteenpäin elämä on ollut yhtä Sibeliusta, sokeria ja New Super Mario Bros:ia. Luukku numero kuusi ja itsepäisyyden tunnelmapalat. Laiskat, uniset ja höpsöt palat. Hyvä Suomi!

Uunissa paistui juureksia. Omnomruokaa.

Pesin tukan, ja pidin sitä kolme päivää leteillä. Tänä aamuna minua tervehti itsenäisen itsepäinen jew-fro.

Ah, löysin Marimekon Jokapoikapaidan kirpputorilta femmalla. Ensin yritin poseerata vakavan muotibloggarimaisesti (fail!!) kunnes tajusin, että pitäähän maailman nähdä tämä aistikas yhdistelmä: Jokapoikapaita, sloggit ja villasukat; matchy matchy! Kaikki niin made in Finland.

Punnitse ja säästä vastaa tämän illan sokerihumalasta: Candy Bros.:in nougat, sekä suklaalla kuorrutetut kirsikat ja mangot, nam. Nam on myös uusi Trendi.

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa, suomalaiset ja muutkin. Herkän patrioottiseen tunnelmaan meidät vie verraton M.A.Numminen kappaleellaan "Joulupukki puree ja lyö." Nauttikaa.

5.

No, tämä nyt ei ole kovin jouluinen juttu, mutta menköön. (Laiska ilmoittautuu!)

Olen mielenkiinnolla seurannut MTV3:n lähettämää Suomen Kaunein Koti -ohjelmaa. On tosi siistiä päästä kurkkimaan toisten taloihin. Ja tokihan on hauskaa myös arvostella, ei siinä. On nastaa, muten erilaisia makuja ihmisillä on.  Suurimmaksi osaksi kodit ovat olleet ihania, tavalla tai toisella. Eivät todellakaan minun tyyliäni (eli tyylittömiä) mutta mielenkiintoisia ja hauskoja.

Oma lehmäkin on minulla ojassa: vanhempani osallistuivat kyseiseen ohjelmaan, ja voi sitä jännäystä. Maanantaina sai katsella itseään ja kotiaan ihan telkkarista. Koti näytti hyvältä, tietenkin. Jatkoon eivät pisteet riittäneet, mutta kokemus oli kiva.

Mutta virheenhän minä tein ja luin nettikeskusteluita. Hassua, miten asiantuntevia ihmisiä vauva.fi -sivusto on täynnä. Ja miten ilkeä onkaan keskustelukulttuuri. Kaikista kodeista oli melkein poikkeuksetta vain pahoja asioita sanottavana, jotkut kommentit menivät ihan henkilökohtaisuuksiin ("olipas punakka pariskunta!" "Hyi kun ruma!") ja mitä vielä. Meidän koti oli kuulemma "persoonaton" kun on niin valkoinen. Ja eteisen lattia on "teennäinen." Miten lattia voi olla teennäinen? Totta kai se on tehty, eihän se itsestään siihen kasva. Mikä kelpaisi? Maalattia? "Talvella paleltaa, mut ei ole teennäinen."

Eikä siinä mitään. Kun menee telkkariin, asettaa itsensä arvosteltavaksi. Mutta nämä nettikommentoijat, joiden mielestä mikään ei koskaan ole hyvin, voisivat vaikka hankkia sen kuuluisan elämän. Tuli paha mieli monien ohjelmassa mukana olleiden puolesta. Uskon, että kotien omistajat ovat laittaneet sydämensä koteihinsa, ja innoissaan osallistuneet ohjelmaan. Varmastikin osa kodeista on sisustettu isolla rahalla. Voin kuitenkin sanoa, että meidän kotia ei ole. Aika nitkutellen on menty, kuulkaas. Kaikki on vanhaa romua. Sattumalta vanhempani vaan ovat ammattilaisia, jotka osaavat kunnostaa tuota romua. Ei se, että on sisustettu kauniisti, ja pohdittu asioita loppuun saakka, tarkoita että rahaa on. Ja vaikka olisikin, so not? Älytöntä ininää.

Eikä mikään viiden minuutin pätkä näytä mistään kodista sitä, mikä siitä tekee sen kodin. Asukkaita, henkeä, ääniä ja tuoksuja. Ja kukapa nettikommentaattori tietäisi, mistä se teennäinen lattia on. Tai että talon "rakenteellinen muutos," eli se lisäosa, on tosiaan 100 vuotta vanha. Kauhea, kun otan henkilökohtaisesti.

Minä pidän kodistani. Toki olen todella puolueellinen, tietenkin olen. Pidän kodistani, koska sillä on kiva sisältö. Kalusteista viis. Meidän kotiin mahtuu ääntä, elämää, ruokaa, naurua ja vieraita. Joskus tapellaan, joskus ei. Plus meidän kissat on ihania.

Ja koska tämä on joulukalenteri: meillä on kaunis joulu. Sitä ajatusta säestämään Sofia Karlsson ja "Jul, jul, strålande jul."

Tervetuloa käymään!

4.

Tänään haluan vain jakaa yhden maailman kauneimmista joululauluista. "One small Child" on meikän ehdottomia suosikkeja koskaan -  etenkin First Call -lauluyhtyeen esittämänä. Muut versiot eivät vaan vedä sille vertoja. Lauluyhtyeen levy "An Evening in December" on minulle muutenkin tosi nostalginen albumi, siitä tulee mieleen lapsuuden joulut. Se taitaa olla ensimmäisiä kosketuksiani lauluyhtyemusiikkiin.

"See the shepherds kneeling before Him.

See the kings on bended knee.

See His mother praising His Father,

See the Blessed Infant sleep."

Rauhaa keskiviikkoon!

3.

Joulumusiikki on ihanaa. Aloitan sen kuuntelemisen salaa jo loka-marraskuussa. Kun joulukuu koittaa, alan luukuttaa toden teolla. Ehkä vähän pakkomielteisesti, ja jopa läheisiä häiritsevästi. Joulumusiikki for the win!

Rauman Pyhän Ristin kirkko jouluaaton aattona 2012.

Makuni on tosi nörtti ja omavanhurskaan vakava. En välitä niinkään tontuista, mutta latina ja kuoroestetiikka uppoavat. Inhoan huonoja sovituksia ja turhanpäiväisiä jinglejä. Enemmän minua koskettaa hartaus. Olen niin mummo.

Jos sinua alkaa kiehtoa, ja mikseipä alkaisi, kannattaa katsastaa Spotify-soittolistani. KLIK. Varoitus: sisältää kaunista ja hidasta musaa. Kartutan listaa jatkuvasti, sillä hyvää joulumusiikkia on niin paljon. Onneksi enemmän kuin huonoa. Ja on siellä muutama iloinenkin kappale.

Päivän kappale on Sibeliuksen aivan liian aliarvostettu "Joululaulu."

Muistakaa kuunnella hyvää musiikkia! 

2.

Joulukalenterin toinen luukku!

Rakastan saunomista. Varsinkin purevina pakkasiltoina on ihanaa heittää löylyä kiukaalle ja nauttia lämmöstä. Vanhempani ovat rakentaneet maailman parhaan saunan, ja yleensä kotona käydessäni sauna lämpiää. Mistään ei tule yhtä puhdas olo.

Oikeaoppinen sauna on luonnollisesti puulämmitteinen ja siellä ollaan hiljaa hämärässä. En tiedä mitään ahdistavampaa, kuin uimahallien kelmeästi valaistut, sähkölämmitteiset yleissaunat. Vasta ei haittaa ollenkaan. Eikä Erittäin Hieno Suomalainen Shampoo.

Jouluna on ihana saunoa kynttilöiden valossa, ajan kanssa ja kuunnella, kun nurkissa ulvoo tuuli.

Koska saunominen on valtavan rauhoittavaa ja arjen murheiden unohtamista, on mitä sopivin kappale toiseen luukkuun "Arkihuolesi kaikki heitä." Luonnollisesti Rajattoman esittämänä.

Vi ses!

1.

Hyvää ensimmäistä adventtia, kuomat! Joulukalenterin eka luukku aukeaa blogin puolella nyt.

Joulukuu on vuoden paras kuukausi. Suhtaudun jouluun ja sen odottamiseen asiaankuuluvalla vakavuudella, ja nautin suunnattomasti jouluisesta puuhailusta ja väkertämisestä. On ihanaa kuunnella hyvää musiikkia (siitä myöhemmin!), laittaa ruokaa (myöskin!), paketoida lahjoja ja nauttia rakkaimpiensa seurasta. Oi, ihana joulukuu.

Ensimmäiseksi vinkkaan ihan mahtavasta aplikaatiosta iPhonelle ja iPadille; Naxoksen "Musical Advent Calendar." Se on ilmainen, hauska ja uskoisin, että aika sivistävä joulukalenteri. Suosittelen lataamaan tuon iTuotteellesi heti. Hauska juttu: kalenteria ei voi huijata. Malttamattomana luonteena halusin avata heti monta luukkua, muttei se onnistunutkaan. Hups.

Tästä se alkaa - vuoden viimeinen kuukausi! Päivän musiikkikappale on Yo-Yo Man ja Alison Kraussin versio Wexford Carolista.

"Good people on this Christmas time: consider well and bear in mind what our good God for us has done by sending His beloved Son."

Huomiseen!