Viime aikojen luonnonkosmetiikkasuosikit

Otsikko sen kertoo, kuten hyvän journalismin sääntöihin kuuluu (älkää hyvät ihmiset ottako tätä nyt tosissanne. En pidä raapusteluitani minkään sortin journalismina, enkä tällaisina ikuisen marraskuun päivinä edes hyvinä...) Tässä kirjoituksessa siis juttelen viime aikojen ihan ehdottomia lempparituotteita, joista jokainen on nyt osastoa "en enää aio elää ilman."

Murumurun BB-voide on aivan ihana, kevyt ja sopivan kosteuttava voide. Se näyttää hurjan tummalta, mutta sulautuu ihonsävyyn moitteettomasti. Se levittyy helposti ja ihosta tulee sopivan dewy. Ei lainkaan liian paksu, liian peittävä, liian matta tai liian kiiltävä. Tuoksu on miedon makea ja epäluonnonkosmetiikkamainen. Kotimainen tuote, hinnaltaan oikein pätevä (paikasta riippuen 16,90 €) ja SPF 15! Ymmärrän nyt, kun kello käy ja vuodet ne käy yhä vaikeammiksi, että aurinkosuoja best. Etenkin kun se on fysikaalinen. Niin ja tuote on täysin vegaaninen.

Absolutionin Le Rouge mattahuulipuna, sävy 08 Theatre Red, on viihtynyt huulillani aika runsaasti. Ostin sen marraskuussa, kun hukkasin (jälleen kerran) MACin Russian redin, ja totesin, että nyt haluan kokeilla luonnonkosmetiikan punaista huulipunaa. Enkä ole katunut ostostani. Tämä puna on ihana, ihana, ihana. Aivan täydellinen, puhdas viileään taittava kirkkaanpunainen. Aika lähellä Russian rediä, sanoisin. Huulituntuma on miellyttävä, ja ollakseen mattapuna tuntuu tämä varsin kosteuttavalta. Tuoksu on aika vahva, mutta siihen tottuu nopeasti. Kesto on hyvä, enkä ole joutunut pelkäämään karkailua tai huulipunaa hampaissa. Ja punainen huulipuna sopii jokaiseen päivään ja jokaiseen mielentilaan. Vaikka olen nykyään aika naturelli-elli, punaisesta huulipunasta en luovu.

Lavera Sävyttävä kulmageeli (Hazel Blond) on vaan loistava tuote. Se on jäänyt täysin Benecosin kulmageelin jalkoihin, mutta voin sanoa, että itse tykkään tästä Laverasta enemmän. Ensinnäkin, Lavera on hinnaltaan edullisempi, koska tuubissa on enemmän tavaraa. Se myös tuntuu paljon riittoisammalta. Sävy on runsaampi ja levittyy nätimmin, sitäpaitsi levittäminen on nopeampaa ja helpompaa. (Benecosin tuubi tyhjeni minulla alle kahdessa kuukaudessa, eikä edes päivittäisellä käytöllä. Haloo!) Tällä Laveran geelillä saan nopeasti nätit kulmat. Loistava meikkipussin työhevonen! Ihahhaa!

Crazy Rumours Hibiskiss-huulivoide (sävy Sunset) on myös arjen pelastaja. Sillä saa huulille nopeasti hiukan sävyä, ja olo on vaivaton. Sävy on tuubissa aika oranssi ja hohtava (hyi), mutta huulilla se onkin sopiva piste iin päälle. Sellainen söpö ja nätti. Se antaa huulille kiiltoa, ja tykkään kiillosta näin, kun se ei ole överiä vaan jotenkin, voisinko sanoa, luonnollista. Tykkään myös siitä, että Hibiskiss on makuhuulirasva, koska olen sielultani viisivuotias. Tuote on muuten vegaaninen!

The Body Shopin Camomille Sumptuous cleansing butter ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta koska tykkään tuotteesta ja se on kuitenkin vähän niinkuin luonnollisempaa päätyä, koin ihan oikeellisena sisällyttää sen tähän. Kevyeen alumiiniseen purnukkaan pakattu puhdistusbalmi on tosi tehokasta tavaraa. Se putsaa meikin pois moitteetta, ihotuntuma on ihana ja pienellä nokareella pääsee pitkälle. Tuoksu on mieto ja miellyttävä. Hieron balmia kuivalle iholle, kunnes meikki on sulanut pois. Pyyhin kostealla liinalla, ja sitten puhdistan ihon vielä saippualla. Puhdasta tulee! Ja jes alumiini, eli pitkälle kierrätettävissä oleva metalli.

+ Bonus! Uudet silmälasit! Marraskuussa totesin, että nyt on vaihdon paikka. Optikolla selvisi, että totisesti: minulla oli väärät vahvuudet. Joten ei muuta kuin uudet tilalle. Menin liikkeeseen ajatuksella "ei sitten ainakaan pilotteja." Ja kuinkas sitten kävikään. Nämä Ivana Helsinki -merkkiset pilotit ovat hiukan eri tyyppiset kuin perinteisemmät. Ne ovat isot mutta kevyet. Jotenkin ne sulautuvat naamaan eri tavalla, ja silmät näkyvät alta selkeämmin. Tykkään!

Mites, onko joukossa jotain tuttua? Mitäs tykkäät prilleistä? Mitä kuuluu? 

10 hassua kysymystä

Hassunhauskaa lauantaita! Bongasin SariB:n blogista tällaisen haasteen, ja nämähän ovat aina hupaisia. Tässäpä siis hassuja ja randomeita kysymyksiä, joihin oli ihan hauska vastailla. Kuvituksena semmoista ja tämmöistä.

Elämäni rocktähtenä: tukka silmillä, huikeat korkkarit jalassa ja kellopeli soi. Kuva: Sauli.

1. Imetkö hiuksiasi?
En! En ole koskaan päässyt sen puuhan makuun. Joskus lapsena muistan yrittäneeni, kun se näytti mielestäni niin siistiltä (lapsuuden päähänpistot olivat pistämättömiä...), mutta ei se vaan lähtenyt. Johtuen ehkä siitä, että lapsena minulla oli aina lyhyt tukka.

2. Petaatko pedin joka aamu?
Huoh. Yritin opetella vastikään sellaista "mindful living" -elämää, jossa peti pedattiin ensimmäisenä herätessä. Yritin, epäonnistuin. Homer Simpsonin sanoin: “You tried your best and you failed miserably. The lesson is, never try.”

Kuva: Lauri

3. Mikä on suosikkilaulusi?
No eihän tähän voi vastata. Lempilaulut vaihtelevat, mutta ikisuosikkini on "Juokse sinä humma." Enkä todellakaan vitsaile.

4. Mitä mietit, kun istut yksin autossa?
Sitä, miten kaikki muut liikenteessä ovat torspoja. Tai sitten mietin ihan niitä näitä. Puhun itsekseni ja laulan paljon ja TÄYSILLÄ. Yritän keskittyä ajaessani itse ajamisen aktiin, joten liiaksi en viitsi uppoutua aatoksiini.

5. Mikä keittiötarvike olisit?
Lasketaanko teekannu tarvikkeeksi, vai onko se astia? Oli miten oli, vastaan teekannu. Teekannu on sellainen esine, joka yleensä tuottaa iloa, saa aikaan mukavaa fiilistä ja on ehkä vängän näköinen. Näin positiivisesti näen itseni, miettikää! Tavallaan olen myös jonkinsortin raastin. Etenkin jos olen sellaisella Nyt hoidetaan nämä hommat -tuulella.

6. Mikä eläin olisit ja miksi?
Kissa, aivan ehdottomasti. Kissa on itsenäinen, mutta kiintyy voimakkaasti. Se luulee pärjäävänsä yksin, ja toki pärjääkin, mutta kukoistaakseen ja ollakseen tyytyväinen se tarvitsee ihmisiä ja lajitovereita, aivan kuten minäkin. Ruoka, mukava vuode ja rapsutukset ovat sekä kissojen että minun mieleen. Ja sitten kun tilanne on ns. päällä ja tough gets going, kissat ja meikä osaavat näyttää kyntensä. Joskus kissa innostuu liikaa, ja tohinoissaan saa aikaan sotkua, niin tunteissa kuin kotona. Itel sama. Kissa ei kunnioita ja nuoleskele ketä tahansa. En minäkään. Kissa on eläinmaailman väärinymmärretty ambivertti.

7. Mitä teet, kun olet vihainen?
Ennen olisin paiskonut ovia ja tavaroita, nykyään taidan itkeä voimatonta itkua. Nykyisin olen harvemmin vihainen, joten tunne on niin outo, että hämmennyn, ja se purkautuu usein itkuna. Tai sitten reagoin jotenkin kehollisesti. Joskus saatan huutaa, mutta se on jo harvinaista, ja vaatii luottamuksen. Huudan siis vain seurassasi, jos todella, todella luotan sinuun.

8. Mitä toivot tällä hetkellä eniten itsellesi?
Suoraan sanottuna? Kumppani olis kiva. Yksi kiva mies, kiitos. Saa näyttää Sufjan Stevensiltä tai Childish Gambinolta (tai olla jompikumpi, en diskriminoi.)

9. Millainen olen humalassa?
Nykyisinhän homma on sellainen, että kaksi lasia viiniä saa aikaan sellaisen sloppy drunk -tilan, jossa paiskon tavaroita ja hihittelen. Kyllä, kaksi lasia viiniä. En örvellä, oksentele tai itke. Olen ehkä iloisempi? Humala ei ole tavoite, ja käytän alkoholia aika vähän. Ylemmällä kuvalla ei yhteyttä asiaan. Peukalo ei ole omani, mutta en kuollaksenikaan muista, kenen. Viinin sen sijaan muistan, se oli hyvä primitivo, suosikkirypäleeni muuten.

10. Käytätkö hajuvesiä?
Oi, joo. Minulla on pieni tuoksuidentiteettikriisi, en oikein tiedä miltä haluaisin tuoksua. Jostain syystä Calvin Kleinin One on alkanut taas resonoida, mutta ostoksille en ole mennyt. Etsiskelen rauhassa. Hajuvesiä rakastan, ja vaikka muuten suosin luonnonkosmetiikkaa, tuoksut ostan ihan synteettiseltä puolelta. Luonnonkosmen parfyymit harvemmin kolahtavat.

Semmottii! Löysitkö itsesi? Vai kenties minut? Kommentoi rohkeasti ja vaikka tilaa blogi. (Kokeilen tällaista, tää on nykyaikaa!)

9 kuvaa vuodelta 2019

Hyvää uutta vuotta, murut! Ajattelin ensin, että en jaksa alkaa vääntää muisteloita vuodesta 2019, mutta tunnetusti olen se tuuliviiri, josta Danny laulaa. No niin. Ha ha. Instagram on täyttynyt (kirjoitin tämän sanan muuten varmasti viidesti, olipas vaikeaa! Täyttynyttäyttynyttäyttynyt..) Best Nine -kollaaseista, ja perinteiseen tapaan tein sellaisen minäkin. Ne ovat aikalailla "Fanni istuu, Fanni makaa, Fanni edestä ja takaa", mutta samalla ne kyllä ovat hyvä kurkistusikkuna vuoteen 2019.  Eivätkä muuten lainkaan kronologisessa järjestyksessä, hähää.

1. Maisterisnainen! 

Tammikuussa 2019 minä valmistuin Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta Musiikin Maisteriksi, pääaineenani musiikkikasvatus. Oli aika vänkä tunne pitää käsissään papereita, joista oli niin pitkään haaveillut, ja joista olin jo varma, etten niitä tulisi koskaan saamaan. Aika monta itkua, epätoivoa, paniikkia, pelkoa ja kauhua vaadittiin, mutta toisaalta, aika todella monta opittua asiaa, naurua, elämystä, iloa ja tärkeää ihmissuhdetta myös. Hain paperit koulun vahtimestarilta, joka ne ojennettuaan toivotti kuivakasti "No kaikkea hyvää nyt sitten." Menin opiskelijaruokalaan syömään maailman surkeimman tofu-pinaattipastan. Se oli juhlava päätös yhdeksän vuoden opiskeluille. Seuraavana päivänä lähdin ystäväni Soilan kanssa Tallinnaan, vastavalmistuneiden maisterimatkalle. Helmikuussa sitten juhlittiin isommin, ja pitkin vuotta, oikeastaan. Mutta siihen myöhemmin!

2. Maisteri matkustaa! 

Elokuussa matkustin maisterimatkalle Edinburghiin. Tätini järjesti hauskan reissun. Lisää siitä täällä: KLIK. Tässä kohtaa lienee tarpeellista kertoa, että vuotta 2019 leimasi negatiivisesti valtava, paikoin lamaannuttava ilmastoahdistus. Lentäminen ei tehnyt sille hyvää, ja häpesin sitä aivan valtavasti. Totesin tässä pari päivää sitten, että hitto vie, elokuun lentely ei saa pyyhkiä pois kaikkia niitä hyviä onnistumisia vuoden ajalta. Joten lensin, mutta en ajatellut hetkeen lentää uudestaan.

3. Kesä, eikä mitään tekemistä!

Kesällä elämä tuntui pysähtyneeltä, mutta nyt katson sinne vähän kaihoisasti. Sillä vuoden 2019 kesä oli aika hyvä kesä. Rauhallinen, valoisa. Oli ystäviä ja merta. Kuvassa istun nauttimassa ilta-auringosta Vanhassa Raumassa ystävien kanssa. Nurmikko, pullo viiniä ja kevyet kengät, eli ne kesäyöt. Nyt huomaan ensimmäistä kertaa aikoihin odottavani kesää. Kesään on vuosia liittynyt ahdistusta. Pahat masennusvaiheet ja isovanhempien kuolemat ovat ajoittuneet kesille, ja oli vaikea karistaa sitä taakkaa. Huomasin kokevani outoa haamukipua, jonka onneksi tajusin jossain kohtaa nimetä ja nitistää.

4. Valot päälle!

Tammikuussa 2019 tuntui viimeistään siltä, että joku on laittanut valot päälle elämässäni. Ihmeellinen rauha, tasapaino ja ilo oli vaan täyttänyt koko olemukseni. Valmistumisen aiheuttama helpotus varmasti teki osansa, mutta osoitan sormella myös Jumalaa. Vuosi 2019 on mielessäni aina se vuosi, kun masennuksesta ei ollut jälkeäkään. Se vuosi, kun olinkin äkkiä (tai no, "äkkiä") ihan eri tyyppi. Olen ollut kouluikäisestä saakka aikalailla jatkuvasti ahdistunut ja masentunut. Sen poissaolo tuntuu aika väkevältä, voin sanoa.

5. Home sweet home!

 Lokakuussa muutin uuteen kotiin. Ihana pieni pesäni on pakottanut minimalismiin ja kaiken omistamisen ja ostamisen ankaraan pohdintaan. Hyvä niin, koska hoarding gene is strong in this one. Nytkin mietin, mistä luopua seuraavaksi, ja siitä lisää ehkä myöhemmin. Uusi koti on kaunis, tunnelmallinen, ja juur sopiva tähän hetkeen. Ja tämän kirjoitan all caps: ASTIANPESUKONE. On helppo olla kiitollinen kun ei tartte tiskata koko_frigging_ajan.

6. Maisteri juhlii!

Helmikuussa juhlimme valmistujaisia isommin. Seurakuntani sali täyttyi rakkaista ihmisistä. Juhlimme, söimme, nauroimme, tanssimme huutokatrillia. Minulle laulettiin ja pidettin puheita. Tuntuu vieläkin epätodelliselta se rakkauden määrä. Vuoden 2019 paras ilta, ehdottomasti. Ystäväni Aaro teki minusta upeat LOTR-potretit, tässä minä Gandalfina. Juhlien jälkeisenä yönä itkin räkäistä iloitkua ja heräsin aamulla silmät turvonneina. Kerrankin sen arvoista!

7. Midsommar!

Juhannuksen suunnitelmat menivät mönkään, mutta onni olikin onnettomuudessa: juhannus oli hauskin vuosiin! Vietin sen perheen kanssa kotona ja merellä. Teimme koivuseppeleet, kuuntelimme vanhaa Suomi-iskelmää ja kaikki oli kerrassaan kaunista. Yöllä ajelimme maaseudulla ystävieni Soilan ja Samuelin sekä Paju-koiran kanssa, päätyen Sammallahdenmäelle. Käki kukkui ja tunnelma oli maaginen. Seuraavana päivänä lähdettiin paatin kanssa saareen. Uimme, söimme, makailimme rantakalliolla. Paloin pahemman kerran. Unohtumaton, ihanan kliseinen Suomijuhannus.

8. Midsommar, igen!

Tämäkin kuva on juhannukselta. Poseeraan äitini kanssa. Vuonna 2019 oivalsin hirveästi mitä haluan elämältä, ja samalla tuntuu, ettei minulla ole hajuakaan siitä, mitä haluan tehdä. Kesällä nämä pohdinnat jotenkin kärjistyivät. Olen nyt aika vakuuttunut siitä, mitä haluan. Mutta en todellakaan tiedä, mitä haluan tehdä. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa, ja sekin on ollut oivallus. Saas nähdä. Yksi tavoite vuodelle 2020 (hyissss.....) minulla on yli muiden: olla enemmän läsnä hetkessä. Tosi kulunut ajatus, mutta minulle tarpeellinen. Jos en hyysäisi niin paljon tulevaisuudessa (tai varjelkoon menneisyydessä) vaan keskittyisin siihen, mitä ympärillä tapahtuu nyt. Vuosi 2019 oli täynnä upeita pieniä hetkiä. Sellaisia isossa mittakaavassa merkityksettömän oloisia, mutta siinä juuri kaikkein merkityksellisimpiä.

9. Meri! Meri on tullut takaisin!

Ja miten sopivasti, viimeisessä kuvassa pompin kohti merta. Meri tuli minulle entistä rakkaammaksi. Tulevaisuudenhaaveet sisältävät meren läsnäoloa. Kuvassa olin hirmu onnellinen, sillä kevät oli tullut ja jäät sulaneet. Kävelimme Lauttasaaressa Soilan ja Pajun kanssa (he ovatkin läsnä tässä tekstissä!) ja nautimme tuoreesta keväästä. Soila brand ambassadoroi Larua, ja toivoi minun muuttavan sinne. Ei olisi haitannut sekään! Tuo keväinen ilta oli ihana. Viileä ilma, ilma tuoksui ihanalta ja maailma oli perinjuurin itkettävän kaunis. Ja siihen hetkeen Soila kertoi joutsenenraadosta, jonka he olivat löytäneet läheisestä rantakivikosta, joten lähdin into piukeena etsimään sitä. Löysin vain kaksi sulkaa, jotka otinkin talteen. En sairastunut lintuinfluenssaan. Myöhemmin kesällä löysin saaresta joutsenen luun. Jotain merkitystä tällä kaikella on, tai sitten ei. Ehkä voisin olla enemmän kuin joutsen, eli hemmetin kiukkuinen, sähisevä ja vaarallinen provosoituna? Pistää miettimään. Kuvassa olen muuten ihana pöljä itseni. Tuollainen minä huomasin olevani. Vuonna 2019 en pelännyt. Uskalsin juosta, pomppia puihin, hyppelehtiä kallioilla ja kiivetä tikkaita pitkin korkealle. Kroppani uskalsi ja tiesi kykenevänsä, ja pää seurasi perässä.

Vuoden 2019 kuunnelluin kappale oli The Weather Stationin "Everything I saw." Ja todellakin! Näin ja tein, sanoin ja kuulin kaikenlaista, ja kaikki oli minun.

"I grew pale white lilacs and wild columbine – and all of it was mine.

In old recycling bins I grew watermelon vine – and all of it was mine.

And everything I saw seemed to get so small like from a speeding car, old familiar barns."

Mitenkäs just sinun uusi vuosi? Ilahduttaako uusi vuosikymmen, vai kauhistaako ajan kiihkeä virta?

Ps. Tämä on nyt jotenkin hirmuisen imelä kirjoitus, mutta aina ei tartte pistää lekkeriksi, kuulemma. 

Syksyn mittaan loppuneet

En ole kaikelta puuhailultani ehtinyt blogin pariin potkimaan kuollutta hevosta. Vaan raakataanpa nyt syksyn mittaan loppuneita tuotteita. Sillä jo vain, roudasin muutossa mukanani edellisessä asunnossa tyhjenneitä pulloja. Omistautunut olen, vaikkakin laiska. Joten tässäpä kutakuinkin koko syksyn tyhjenneet yhdessä läjässä.

Cutrin Chooz Texturizing Salt Spray suolasuihke (saatu): Minun on pakko myöntää, että kun on kokeillut yhtä suolasuihketta, on kokeillut niitä kaikkia. Ihan hyvä, kai? Eineen verran liian kostea lopputulos, tukasta tuli helposti lähmäinen. Lisäksi suola kopottui suuttimen ympärille. Seuraavaksi aion kokeilla suolasuihkeen tekemistä itse, siitä lisää ehkä joskus. En ostaisi.

TIGI - Maxxed-OutMassive Hold Hairspray: Ööh no olipas hirveä hiuslakka. En tiedä, mistä tämä oli eräänä päivänä kaappiini ilmestynyt, mutta päätin käyttää pois. Vaan en kyenyt

TIGI - Bed Head Small Talk: Aikanaan pidin tästä muotoiluvoiteesta kovastikin, mutta aika meni ohi. Nykyään se on mielestäni tahmaista ja todellla etovan hajuista mähmää. En pidä "synteettisestä" tuotetunnusta hiuksissa. En osta uudestaan.

Lush - Karma Komba -shampoopala: Verinen kyynel! Maailman paras shampoo rest in peace! Nimittäin, Lush lopetti Karma Koomban valmistamisen. Olen käyttänyt tätä shampoota vuosien mittaan useita paloja (tai no, nämähän ovat melko riittoisaa tavaraa, joten ei voida puhua kymmenistä kappaleista... Suosittelen kokosydämisesti Lushin shampoopaloja!), ja viimeistä murenaa säästin kuin arvokkainta sukukalleutta. Mikään shampoo ennen tai sen koommin ei ole pessyt, kosteuttanut, selvittänyt ja tehnyt tukastani niin kaikin puolin hyvältä tuntuvaa kuin Karma Koomba. Ja se tuoksu, se tuoksu. Vaan elämä jatkuu, joskus. Nyt olen murheellinen. Ostaisin uudestaan, jos voisin. VAAN EN VOI.

Luonkos - Radiant Öljypuhdistuskakku (saatu): Tästä olen kirjoittanut aiemmin täällä: KLIK. Mieleni ei ole muuttunut, eli jatkoon! Ostaisin itse.

Nurme - Chamomile Facial Toner: Oikein mukava kukkaisvesi. Nautin eniten suihkutettavista kukkaiskasvovesistä. Ne ovat sopivan simppeleitä mutta tehokkaita. Kamomilla tuntui iholla rauhoittavalta. Saatan ostaa itse. (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!)

Patyka - Double Action Smoothing Scrub: Mukava kuorinta! Ei mielestäni tehokkain mahdollinen, mutta siksi juuri kiva. Kermainen kuorinta ei raapinut tai kuivattanut. Patyka on merkkinä oikein miellyttävä. En ole varma, ostaisinko itse. (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!)

Nivea - Creme Care Cleansing Cream Wash: Peruskamaa! Pidän Niveasta, brändin tavallinen ja puhdas imago vetoaa. Tämä putsari puhdisti ihon muttei kuivattanut. Kevyt meikki irtosi moitteetta ja tuoksu oli taattua Niveaa. Ei suosikkini, en osta uudestaan.

Dermalogica - Special Cleansing Gel: Ööh, no juuh. En ole vielä törmännyt Dermalogican tuotteeseen, josta olisin pitänyt. Brändi ei vetoa, tuotteiden tuoksut ovat tuoksuttomuudessaan kamalia ja mielestäni ne tuntuvat tosi muovisilta. Ihan ok putsari, mutta vähän pakon edestä käytin loppuun. En ostaisi. (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!)

Frantsila - Porkkana-Kehäkukkaöljy: Mukava kasvoöljy! En havainnut mitään rusketusta buustaavaa, mutta ihoni imaisi ravitsevan ja silti kevyen koostumuksen kiitollisna. En tiedä, ostaisinko uudestaan, sillä en havainnut merkittävää eroa hinnaltaan edullisempiin kasvoöljyihin, kuten manteliin. Jossain sanovat että on "ulkoiluöljy." Itse käytän mieluummin ihan aurinkovoidetta.

Lush - Yellow Submarine -kylpypallo: Sain synttärilahjaksi kivan kylpypommin. Tuoksu oli kiva ja keltaise sukellusveneen muotoinen pommi kerrassaan lystikäs. Nythän minulla ei enää ole kylpyammetta, joten hetkeen tuskin kylpypommeja ostan.

Bronnley - Pink Bouquet Talcum Powder: Ah! Ikuisuustuote, mutta ilolla käytin. Talkki on näppärä juttu, jos on taipuvainen esim. tihiin, pehiin tai rehiin. Tämä talkki tuoksui ihanalta, ja hei, Kuningatar Elizabeth II käyttää Bronnleyn tuotteita, joten sain kuvitella, että myös Lissu tuputtaa tätä sinne missä on liikaa hikeä. Talkki toimii myös kuivashampoona! Ostaisin uudestaan. 

Dr.Hauschka - Käsivoide: Kuvista unohtunut pikkutuubi oli aivan loistava yksilö. Mukavasti kosteuttava korppuisille käsille, muttei turhan lähmäinen. Tuoksukin on hyvä, vaikka varmasti mielipiteitä jakava. Ostanen täysikokoisena, jahka tuo viimeinen sitkeä käsirasvatuubi joskus tyhjenee.  Pieni vitsi perään: veljeni sanoo aina Dr.Hauschkan hyllyn edessä: "Tässä ei ole Fanni mitään Hauschkaa." Hahahahahahaha.....

Ben & Anna - Indian Mandarin deodorantti (saatu, House of Organic): Tosi hyvin pitävä luonnollinen dödö, jonka pahvipakkaus on nerokas. Ainoa vaan, että sooda ärsyttää ihoani. Harmi!

The Body Shop - Shea Lip Butter: Ei suosikkini. Ei tuntunut huulilla kivalta ja tuoksukin oli epämiellyttävä. (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!)

L'Occitane - Cherry Blossom Hand Cream: Aluksi ihastelin ja rakastin, mutta pidemmän päälle todella voimallinen tuoksu alkoi tökkiä. Perushyvä rasva, mutta ei todellakaan yhtä hyvä kuin saman talon Shea.  (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!) 

Lumene - Nude Perfection fluid foundation (1 Kultahiekka/Classic beige): Pidin tästä meikkivoiteesta, mutta lopulta sekin alkoi tuntua liian paksulta. Go figure. Se myös tarttui kuiviin kohtiin ikävästi. Ja olihan tällä jo ikää, joten rodeen. Ei myydä enää.

Isadora - Stretch lash mascara:  Sain tämän tädiltäni. Oikein pätevä maskara. Harjan kokoa pystyi säätämään itse, ja vaikka yleensä tällaiset temput eivät kiinnosta, täytyy sanoa, että nyt oli erinomainen harja. Saatan ostaa itse, joskus.

Absolutionin: Le Mascara (saatu): Hyvä luonnonkosmetiikan ripsari! Ostaisin itse.

Boho Volume & Green -ripsiväri (saatu): Tämä ei ollut suosikkini kovan leviämisvaaran takia. En osta itse.

Benecos - Natural Mineral powder (Translucent): Ihan ok irtopuuteri, mutta tällaiset läpinäkyvät ovat iholla aina tosi ankean sävyisiä. Lisäksi koostumus oli turhan talkkinen. En ostaisi itse. (Tuote tuli kauneusbloggaajien boksivaihtareista!) 

I<3Makeup - I Tint my Brows (Medium brown): Tämähän on aivan HG. Mutta nyt kun olen siirtynyt monessa luonnonkosmetiikkaan, luulen, että tiemme eroavat. Mutta pidän sinut mielessäni!

Essence - Make me brow -kulmageeli: En ennen pitänyt, mutta nyt käyttökokemus olikin ihan ok. Sellainen, että jos tulisi hätä, ostaisin tätä. Sehän rimmaskin, terkuin Leinon Eino.

W7 - Mega Matte Lips (Hasta la Vista): Tämä oli tosi kiva nestemäinen huulipuna. Ei lainkaan kuivattava, kivan vaahtomainen. Tuntui huulilla mukavalta ja sävykin mainio oranssinpunainen. En usko ostavani uudestaan, silti. Pystyn elämään ilman tätä.

Colorpop - Ultra Satin Lip (Prim): Rakastin tätä sävyä vielä vuosi sitten. Mutta nyt kun kokeilin, olo oli kiusallinen. Kuka on tämä tummahuulinen nainen? Oli pakko mennä pyyhkimään punat pois Triplan vessaan. Joten hei ny! Tummien punien aika taitaa olla ohi? Outoa ja uutta. Kuka minä olen?

Jeffree Star - Velour Liquid Lipstick, (Birthday Suit): Boy byeeeee. Ei nyt muuta. Sain ystävältä, en ostaisi itse.

Lush - Santa Baby: Pakkaukseton puna alkoi pitkässä juoksussa nyppiä, etenkin kun koostumus kuivahti. Itse punahan oli täykky superpunainen, joten ajattelin sulattaa pieneen purkkiin. Epic mistake! Koostumus muuttui, eli väriä ei enää saanut irti millään. Huoh. Ehkä jätän niksipirkkailut osaaville ihmisille ja tyydyn osaani. Ostaisin tuubiversion uudestaan.

Bonarina: Isle of Wolf: Cinnamon Spice -tuoksukynttilä oli ylellinen, ihana, kaunis! Voisin joskus toistekin hemmotella itseäni jollakin merkin kynttilällä. Ja voin sanoa, että tämä kesti pitkään. En suinkaan raaskinut polttaa tätä jatkuvasti, ja jo lyhytkin poltto levitti huoneeseen ihanan mausteisen tuoksun. Ostaisin uudestaan!

Nythän tilanteeni on sangen kiitollinen. Kosmetiikkakaaos on kutakuinkin taltutettu. On siellä muutama sokea piste, mutta niitä on. Meikkejä ei enää ole aivan järjetöntä määrää (paljon niitä on, muttei järjettömästi!) ja kasvot sekä kropan hoitelen jo minimaalisella arsenaalilla. Hyvä tulee!

Hei hei mitä kuuluu?

No mitäs tässä nyt on tapahtunut? Tuntuu ihan siltä, ettei mitään ja silti vaikka mitä. On ollut iloa ja sitten on ollut suurta surua, koko elämän tunneskaalaa siis aika isosti.

Syys-lokakuun taitteessa kappasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin Kallioon. Oi kyllä, olen nyt kävelevä nuori kulttuurialalla työskentelevä klisee, mutta en valita. Uusi koti on ihana. Pieni mutta kaunis ja kotoisa. Muuton yhteydessä luovuin aivan valtavasta määrästä tavaraa. Vaatekaappi on kolmasosa entisestä, ja kaikin puolin koen, että tämä on puhdas pöytä ja uusi alku. Yritän napsia kivoja kuvia joku päivä! Tämä koti on rukousvastaus ja on mukavaa asua hetken verran yksin.

Lyhensin tukkaa aika reippaasti. Totesin, että uusien alkujen hengessä myös riekaleinen letti saa lähteä. Onhan tämä polkka nyt todella fresh ja ihana. Eikä yhtään mummo, vaan enemmänkin lesbian style icon (eli K-Stew I'm looking at you. Tämähän on nyt ihan pöljä insideläppä parin kaverin kanssa, mutta kuvaa tyyliäni aika hyvin.)

Olen lukenut! Kesän aikana tuhosin neljä kirjaa, ja se on melkoinen saavutus nykyminulle. Luetut kirjat olivat: Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari (pitkäveteinen mutta katarttisen kaunis, eli suosittelen!), Erik Axl Sund: Lasiruumiit (aivan hirveää feel bad -kirjallisuutta, ei toivon pilkahdustakaan. En suosittele, ellet halua että tulee paha mieli.), Naomi Alderman: Voima (dystooppinen, myös vähän feel bad. Kehuttu, itsekin pidin kunnes loppua kohden alkoi ahdistaa ja en enää pitänytkään), Carlos Ruiz Safon: Tuulen varjo (aivan ihana! Niin kaunis ja lumoava kirja. Vahva suositus!). Nyt työn alla on Toni Morrisonin "Minun kansani, minun rakkaani", joka ei ole vielä imaissut mukaansa. Toivotaan parasta! Lisäksi olen lukenut Raamattua ennennäkemättömällä innolla.

Olen ihmetellyt ja katsellut. Tuntuu, että elämäni on aika hidasta ja pysähtynyttä, ja silti olen aivan totaalisen poikki ja väsynyt. Olisi kiva saada joku kolmas työ, ihan vaan rahankin takia. Mutta uskon, että oikeat ovet aukeavat oikealla hetkellä. Olisi mukavaa myös keksiä uusi harrastus.

Olen kävellyt paljon. Se tuntuu jotenkin puhdistavalta. Kehossa on ollut paljon outoa raskautta ja kipua. Olo on ollut turpea ja hankala. Kävely tuntuu auttavan siihen.

Yksi suru-uutinen myös mahtui elokuun loppuun. Mietin pitkään, josko tekisin aiheesta erillisen postauksen, mutta en varmaan pysty, sillä tämänkin vähän kirjoittaminen saa aikaan hysteeristä itkua. Rakas Väinö-kissamme kirmasi taivaan heinäpelloille metsästämään perhosia. En oikein voi uskoa tätä, Väinö oli perheessämme 10 vuotta. Kuolema oli yllättävä. Toivottavasti Väinö tiesi loppuun saakka, että se oli äärettömän rakastettu perheenjäsen. Olo on tyhjä ja tuntuu, etten pääse tästä koskaan yli. Eikä kuolemasta tavallaan pääsekään, mutta onneksi pahin suru helpottaa joskus.

Eli uusia tuulia muttei kovalla tahdilla. Yritän keskittyä niihin positiivisiin juttuihin, kuten uuteen kotiin ja ympyröihin. Bloggaaminen ei just nyt motivoi, mutta olen miettinyt, pitäisikö kokeilla noita videohommia. Miltäs kuulostaisi?

Viime viikkoina tehosoitossa on ollut elokuvallinen Owen Pallet. Ah, sopii haikeiluun!

Mitä sinulle kuuluu? Olisi mukava kuulla! 

Harmittaa.

Niin. Vituttaa. Harmittaa. Anteeksi nyt, otsikko on raflaava, mutta kun. Tänään on ilmastolakko. Tänään halutaan kiinnittää huomiota siihen valtavaan pattitilanteeseen, jossa maapallo ihmisen takia on. Koska nyt faktat tiskiin: maailma palaa ja hukkuu skeidaan. Syy on meidän.

Jengi vaan sikailee. "Ei minun tekemisilläni ole väliä, piipertäkää te vihervassarit vaan, minä syön kilon pihvin ja vedän maasturia tyhjäkäynnillä." Kun ei tunnu mahtuvan sinne kaaliin, että ei ole jotain erillisilmastoa, on vain tämä yksi. On vain tämä yksi maailma, jossa me kaikki elämme. "Mutta kun Kiina" no entäs jos huolehdittaisiin tämä oma tontti? Kaikki on päin persettä, mutta silti yllättävän moni tuntuu elävän siinä harhassa, että Suomessa homma menee hyvin. EI MENE. Ja se, että aika iso saastuttaja vaikka siellä Kiinassa on myös Suomi, joka tilaa eettisesti kestämätöntä halpapaskaa jostain hemmetin Wish.comista.

MINÄMINÄMINÄ. Lopettakaa. Yksilö voi vaikuttaa, etenkin ruokavaliollaan. Se on suurin yksittäinen keino. Juu, se voi tuntua epämukavalta. "Mutta kun juustoa on oltava." No onko oltava päivittäin? Ei kai kukaan ole juustoa täysin kieltämässä. Mutta edes reilu vähentäminen. Olisi kivaa, ettei muutamien ihmisten tarvitsisi kokea niin valtavaa painetta ja taakoittavaa vastuuta, että tässä täytyy muidenkin puolesta vetää kaikki minimiin. Koska niin se tuntuu olevan. Ja se on hemmetin epäreilua. Ei maapallo koe sympatiaa kun joku itkee juuston perään. (Siis, itse itken. Mutta silti on ollut pakko vaan yrittää lopettaa kertakaikkiaan, koska en pysty elämään itseni kanssa.)

Kaikki tavara, jota ihmiset ympärillä vaan haalivat. Uutta, uutta, uutta. Lisää, lisää, lisää. On boksia ja LE-mallistoja, kaikki on saatava. Eikä ketään tunnu kiinnostavan, että maailma hukkuu. On pakko saada aina uutta tavaraa. Vaikka rakastan kosmebloggaajayhteisöä, minua samalla hirvittää se millaisen kuvan me annamme muulle maailmalle kuluttamisesta. Että on ihan ok hankkia aina tuhat uutta tuotetta, kerran kuukaudessa. Onkin normi omistaa satoja huulipunia tai luomiväripaletteja. On normi ja ok tukea multikansallisia hirviöyrityksiä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat esimerkiksi Amatsonin paloon, Syyrian aavikoittumiseen, ihmisoikeusongelmiin, eläinkokeisiin, you name it. Ei se ole normaalia eikä se ole hyvä. Sitä ei voi selittää yhtään millään paremmaksi. Ja tämä syyttävä sormi kohdistuu myös minuun. Olen elänyt todella älytöntä kulutusjuhlaa. Vaan nyt se saa luvan loppua. Ahdistun joka kerta, kun avaan meikkilaatikon. Koska kyllä, vieläkin minulla on hitto vie laatikko. 

Eniten hirvittää silti, että niin monet päättäjät pitävät päätään anuksessaan, ja luulevat että tämä kaikki ei ole todellisuutta. Mutta kun tämä kaikki on totisinta totta. Poliittisen koneiston totaalinen tahtotilan puute hirvittää. Rikas eliitti varmasti selviää. Kyllä se yksi prosentti, joka omistaa kaiken, selviää tästä. Mutta kun maapallolla elää muutama muukin. Ja se syyttävä sormi kohdistetaan aina vain yksilöön, vaikka vielä suurempi merkitys on poliittisilla päätöksillä. Okei, jengi on äänestänyt pieleen, koska niin kauan kun päätöksiä tekevät keskustalaiset sedät, mikään ei muutu. Koska kyllä meidän on saatava autoilla ja syödä jauhelihaa. Sitä kansa haluaa.

Ja sitten vielä, vähän irrallisena mutta samaan hikeen: kaikki tavara, johon minä hukun kauhistuttaa. Kaikki se omaisuus, jota olen vuosien varrella kerryttänyt, ja josta nyt en pysty luopumaan vaikka samalla haluaisin. Se, että mietin vieläkin "entäs jos joskus" sen sijaan, että toteaisin, että tuskinpa enää koskaan. Se, että minua nolottaa että olen ostanut uuden vaatteen. Minua nolottaa menneisyyteni sikailu niin paljon, että yöunet menevät. En pysty antamaan armoa, en itselleni enkä muille. Tämä on niin järkyttävää, että oksettaa. Minusta on tullut armoton, nihkeä akka.

Vituttaa niin, ettei veri kierrä.

Jos tämä järkyttää, niin semmosta se on. Pahoittelen, sekavaa kiukuttelua, ahdistuneisuutta, syyllistämistä, mahdollista mielipahaa. Mutta samalla mietin Greta T:n osuvia sanoja:

“But I don’t want your hope. I don’t want you to be hopeful. I want you to panic. I want you to feel the fear I feel every day. I want you to act. I want you to act as you would in a crisis. I want you to act as if the house is on fire, because it is.”

Huomenna taas uusi päivä ja juttua jostain friggin huulipunasta. Kaikki tämä tuntuu vaan niin merkityksettömältä. Ehkä huomenna koen toivoa ja armollisuutta, mutta antakaa minun nyt purkaa sydäntäni. Oikeasti, lopulta uskon armoon, toivoon ja rakkauteen.

EDIT 29.12.2019: Vaihdoin otsikon lempeämpään. Kiroileminen ei ole ominta minua ja se yksi v-sana ahdisti kovin. Siksi muutos. Mutta sentimentin takana seison. 

Heinä-elokuun loppuneet -19

Jälleen kaksi kuukautta yhden hinnalla. Luulin taas ettei mitään tyhjene, vaan väärässäpä olin. Kesäisin arvioiminen on hankalampaa, kun asutan kahta kaupunkia, joissa omat purkkinsa. Jatkossa en välttämättä tule hankkimaan hirveästi erillisiä tuotteita Helsinkiin ja Raumalle, vaan roudaan niitä mukanani ees taas. Katsellaan, kestänkö tätä vai luovutanko heti kärkeen. Hetkeen tätä ongelmaa ei vielä tule olemaan, sillä Raumalla ainakin pesuaineita tulee riittämään vielä kuukausiksi. Tässä joukossa on muuten taas myös pari tuotetta, jotka eivät suinkaan ole tyhjentyneitä, mutta joutuivat leikkurin alle "syystä että." Pahoittelen pimeitä kuvia. Se ainoa päivä kun jaksan ja ehdin ottaa kuvia, onkin vissiin maailmanhistorian pimein. Lisäksi muuttokaaos ehkäisee hyviä kuvausoloja tehokkaasti.

Garnier Respons - Honey Treasures Extra caring lotion: Vaikka inhoan L'Orealia, en voi olla rakastamatta Garnierin Respons -tuotteita. Tämä vartalovoide tosin ei ollut ihan nappisuoritus. Se tuntui iholla aika niljaiselta eikä imeydyttyään tuntunut lainkaan kosteuttavalta. Tuoksukin alkoi tökkiä. Hiustuotteissa tämä "hunajainen" tuoksu on ihana (ja nostalginen) mutta vartalorasvassa liian ätälä. En osta uudestaan.

Hérmes - Un Jardin Sur le Nil: Otin kesäprojektiksi saada edes yhden tuoksun tyhjäksi. En sinänsä lesoile, koska tällainen 7,5 ml:n pullo tyhjenee kyllä äkkiä, kun sen päättää tyhjentää. Tämä tuoksuhan on klassikko, eikä syyttä. Tosi miellyttävä, raikas ja kaikkiin tilanteisiin sopiva. En ihmettele, että niin monet rakastavat. Oma suursuosikkini Jardin-sarjasta tämä ei kuitenkaan ole. (Un Jardin Apres la Mousson, se on se suursuosikkini, muuten.) En osta uudestaan.

Zence by Indiska - Bombay soft Hand cream: Heräteostos alennusmyynneistä, kun niitä vielä kolusin. Mutta mikä ettei, ihan miellyttävä käsirasva päiväkäyttöön. Tuoksui mukavalta vaniljalta (eli ei turhan makealta) ja imeytyi nopsaan. Kosteutti sopivasti. En usko että näitä enää edes myydään.

The Body Shop - Shea Nourishing whipped-lotion: Tämä voide sen sijaan oli ihana viimeiseen pisaraan saakka. Just sopivan kosteuttava normaalille iholle sekä levittyi ja imeytyi hyvin. Ja se tuoksu! Shea-sarjan tuoksu on TBS:n parhaimmistoa! Pumppupullo ei tosin tälle koostumukselle ole se paras ratkaisu, sillä tuotetta jää pullon pohjalle aika paljon, eikä sitä pysty sieltä kaapimaan. Sääli. Ostan uudestaan.

Mizon -  Good Night White Sleeping Mask: K-Beautya tässä. Tämä yönaamio tuli kosmebloggaajien boksivaihtareissa. En lämmennyt, sori. Iho tuntui aamulla kyllä ihan kivalta, mutta tuoksu oli tosi kemikaalinen ja tuntuma iholla outo. Silikoninen, sanoisinko. Lisäksi tuotteen nimessä seisova "white" hiukan arveluttaa, vaikkei kyseessä olekaan vaalentava tuote. Silti, sjw ja special snowflake täällä. En ostaisi.

Nivea Creme: Klassikko tämäkin, ja jälleen, en ihmettele. Tykkään kovasti. Käytän silmänympärysvoiteena ja satunnaisesti kosteutan tällä koko nassun. Iho tykkää, joten miksipä ei. Eihän tämä ole luonnollista nähnytkään, mutta pakkaus miellyttää: ei palaakaan muovia. Ohut metallinen rasia menee metallinkierrätykseen. Ostin jo uudestaan.

Dior - Life Glow Mask (näyte): Mukava kirkastava naamio, mutta tällainen luksuskosmetiikka ei ole minun juttuni. En ostaisi täysikokoista.

Inkuto - Mustasaippua: Tehokasta tavaraa, jopa liiankin. Suosittelen ehdottomasti etenkin rasvaisuudesta ja näppylöistä kärsiville! Tuntui iholla kihelmöivältä ja saattoi jopa kirvellä, mikä johtuu varmasti siitä, että ihoni on tätä nykyä herkempi kuin luulen sen olevan. En siis usko itse ostavani tätä enää uudestaan, mutta suosittelen silti.

Nesti Dante - Amorino "Lily charm" -saippua: Oikein ihku palasaippua. Tuoksu oli suloinen ja pesi kädet hyvin. Ostan uudestaan, tai siis, laatikossa on vielä pari Nesti Dantea ja niiden kulumiseen menee taatusti hetki, ja sen jälkeen ostan uudestaan.

Cameleo - Dry Shampoo: Oikein pätevä kuivashampoo. Olen siirtynyt itsetehtyyn (KLIK), joten en usko tätä enää ostavani. Ellei tule hätä jne.

Guerlain - Abeille Royale Face Treatment Oil (saatu): Öh, no jaa. Panttasin tätä vuosia ja odotin vau-efektiä. Sen sijaan sain mitäs ihmettä -efektin. Tämä öljy ei kosteuttanut, oli toooodella vetistä, levittyi huonosti ja oli vaan täysin underwhelming. Miksi ostaisin kalliin ihoöljyn, josta puolet on täyteaineita, kun saan halvalla ihan sitä ihtiään? Sitäpä minäkin. Brändi maksaa, mutta tässä kohtaa en halua maksaa brändistä.

Korres - Wild Rose foundation (saatu): Oikein kiva, kosteuttava meikkivoide! Sävy oli sellainen kesäkäyttöön sopiva, ainoa vaan, etten käytä nykyään kesäisin meikkivoidetta juuri lainkaan. Mutta ajatuksena tämä Korresin meikkivoide oli oikein kiva. Aika paksua, mutta asettui iholle nätisti. Ei vajunut huokosiin ja pysyi suht nättinä koko päivän. Aika peittävä, minun makuuni liiankin. Mutta tosiaan, minun makuuni tavallinen BB-voidekin on liian peittävä, ha. En ostaisi itse.

ACO - BB Cream: Tämä BB ei sen sijaan ollut lainkaan liian peittävä, vaan just sopivan ohut. Tasoitti ihon sävyä ja teki siitä tosi dewyn. Ostanen uudestaan.

Avon - MagiX compact smoothing primer (saatu): Tätä primeria olisi vielä ollut jäljellä, mutta yäk silikonia ja yäk miten ronkittu tuo pannu oli. En ymmärrä miksi pohjustaja pitää pakata tällaiseen puuterirasiaan. Enkä käytä primereita enää koskaan (viimeksi yli vuosi sitten, oikeasti) joten roskiin vaan. En vaan voi sietää näitä silikonipommeja iholla. Tuntuu että naama tukehtuu sinne alle. En ostaisi itse.

Inika - Pure Primer (saatu): Ks. ylempi rant.

NYX - Lip primer: Okei, huulipunanpohjustajat kyllä tajuan. Mattapunan alle on kiva pistää jotain, etenkin jos kyseessä on nestemäinen puna. Tämä oli ihan kelpo kaveri, mutta katosi ja löytyessään jäi sitten käyttämättä. Ja ikääkin alkaa olla. Joten heihei. En osta uudestaan.

Sleek - i-Divine Palette, Del Mar Vol.II: Tämä luomiväripaletti ei suinkaan tyhjentynyt, mutta joskus elämässä pitää ottaa siipeensä, jotta ymmärtäisi kuka oikeasti on. Minä en ole värikkäiden luomivärien käyttäjä. Aina minä kuvittelen että voisin olla, vaan en ole. Se on nyt hyväksyttävä. Tämä paletti oli epätasainen yksilö. Joukossa oli pari ihan mukavaa sävyä, mutta suuri osa oli heikkopigmenttisiä.  Ja olihan nappien pinta jo kopottunut. Joten siinäkin mielessä, ei huono ajatus päästää häntä tuskistaan. En osta uudestaan.

Lumene -Raspberry Miracle Lip Sorbet, sävy 14 Aamun raikkaus: Nämä Lumenen kiiltokynät olivat ihania! Minulla on käytössä vielä yksi nude, joka on paras nude kiiltopuna evö. Tämä oranssi oli oikein nätti, mutta oranssi puna näyttää minun naamallani tosi dunkkuiselta. Yritin vielä tänä kesänä käyttää tätä, ja vaikka tässä ei ollut mitään vikaa an sich, en vaan pystynyt oranssiin väriin. Ja olihan tämä seniorisarjaa. Näitä ei enää myydä, sääli.

Essence - Dip Eyeliner Waterproof: Tykkäsin tästä kuin hullu puurosta silloin kun tykkäsin nestemäisestä rajauksesta. Näitä taisikin mennä monta pullollista. Tämä viimeinen on kuitenkin lojunut onnettomana jo kauan, enkä vaan ole enää käyttänyt. Aina kun olen kokeillut, on kokeilu päätynyt naamapesun kautta lähtöruutuun. En vaan osaa enää. Enkä enää tykkää dramaattisesta lopputuloksesta. Joten sua kohti Herrani, sua kohti vain. Jos joskus muutan mieleni, ostan uudestaan.

Zuii - Organic Solo Eyeshadow, sävt Purple Ice: Tämän olen jostain saanut, joskus. Ihan nätti sävy, mutta ei minua sitten yhtään. Hohtava valkoinen, joka shiftaa liilaan toi mieleen lapsuuden, mutta ei silti imarrellut. Ja jälleen, ikämiessarjassa oltiin. En ostaisi tätä sävyä. Zuiin muille luomiväreille olen periaatteen tasolla avoin.

Huhhuh! Lähestyvä muuttoo pistää miettimään valintojaan ja omaisuuttaan ihan uudella tavalla. Syyskuun hommana on käyttää raivokkaasti puolityhjiä (minulle lasi on aina puoliksi tyhjä) purtiloita tyhjäksi asti. En halua roudata tippoja eestaas.

Onko joukossa tuttuja juttuja? Jaksoitko edes lukea loppuun? Av, yv, vapautan?