maanantai 15. toukokuuta 2017

Kymmenen vuoden profiilikuvat

Blogeissa on kiertänyt mainio haaste, jossa lätkäistään lukijain nähtäväksi Facebook-profiilikuvia kymmenen vuoden ajalta. Itsehän liityin nassukirjaan vasta 2008, mutta koska ei se oo niin justiinsa, halusin minäkin tarttua haasteeseen. Olin 18-vuotias Facebookiin liittyessäni, ja nyt 27-vuotiaana kun katsoo itseään taaksepäin huomaa, että onhan sitä jotain tapahtunut. Tukkalookit ja tyylit on vaihtuneet, mutta tietynlaisia teemoja on havaittavissa: omahyväiset selfiet tai hupailukuvat. Kuvissa näen itse paljon erilaisia mielentiloja. Suuri osa on kuitenkin onnellisia. Olen aina halunnut, että profiilikuvani ovat positiivisia. En muuten tosiaankaan pistä tähän kaikkia kuviani, sillä niitä riittää. Valitsin kivoimmat.
 (Paitövei, tuntuu, että joka toinen postaukseni on jokin haaste. Nämä on vaan kivoi.)


2008: Ensimmäinen profiilikuvani Facebookissa oli Japanissa otettu porokuva. Sitä ennen taisin mennä ilman kuvaa, tai sitten olen poistanut ekan kuvani. Tuossa vaiheessa tukka oli punainen polkka otsatukalla. Mikä juniori! Ja ah, tuon ajan tyyli. No, parkatakit ja ruutupaidat ovat pysyneet mukana. 


2008-2009. Hahahahahahahahaha vanha selfie. Tuo puukuva on mielestäni vieläkin ihana.


2010: Mikko Alatalo on itseasiassa vuodelta 2009. Tyyli on karseaakin karseampi. Kun aloitin Sibelius-Akatemiassa, halusin vähän taiteellisempia kuvia. No, niin no. Voi sentään.


2010-2011: Ensimmäisen opiskeluvuoden hedelmää olivat lastenmusakeikat, vinhat piknikit ja vimmainen itseni etsiminen. Tyylillisesti elin aika laimeaa vaihetta: käytin paljon farkkuja ja perustrikoopaitoja. Keväällä aloin uudistaa garderoobiani. Tykkäsin herrainkengistä, nahkaisista salkuista ja kellohameista. Ja kiristin aina vyötärölleni vyön. 


2011-2012: Palasin omaan väriini kesän aikana. Näissä kuvissa on paljon valoa, vaikka mielessä myrskysi. Syksyllä elämässä oli draamaa kerrakseen. Pieni side note: pidin itseäni hirvittävän lihavana. Semmoinen suohirviö siinä.


2012: Keväällä olin onnellinen. Kesällä matkustin Intiaan. Olin onnellinen. Muistan, että aurinko paistoi, opinnot etenivät, nautin pukeutumisesta ja aloin innostua meikkaamisesta ihan kunnolla. Oikeanpuolimmaiset kuvat ovat muuten yksiä lemppareitani.


2012: Intiakuvat ja Nalle Puh. Kuvassa on muuten melkoisen ruskea Fanni. Intiakuvat ja talvinen otos ovat myös lemppareitani.


2013: Instagram-otokset tulivat kuvaan mukaan. 2013 keväällä alkoi vauhti kiihtyä, mutta minulla oli hirvittävän hauska kevät ja kesä. Juhlin, olin luova ja viihdyin vielä koulussakin. Tukka näytti muuten älyttömän hyvältä.


2013: Villi syksy alkoi! Vasemman ylänurkan kuva on ihana! Värjäsin tukan punaiseksi. Muistatteko vielä, että Instakuviin piti laittaa kornit kehykset? 


2014: Hauska juttu: oikean ylänurkan kuva on otettu ensimmäisen psykiatrikäynnin jälkeen, kun olin saanut sairaan paperit. Alakulman laulukuvassa näkyy väsynyt ihminen, jonka paino oli alkanut lääkitysen takia nousta huimaa vauhtia. 


2015: Mieliala nousi laskeakseen taas uudestaan. Kuvissa oli paljon tukkaa, näemmä. Eipä siinä, hyvältähän se näytti. Oikean alakulman kuva on otettu hyvien ystävieni häissä. Mummu oli kuollut muutamia päiviä aikaisemmin.


2015: Syksyllä pätkäisin tukan lyhyemmäksi. Jälkikäteen ajateltuna se oli aika tanttamainen.


2016: Aloin vähitellen voida paremmin. Kevät meni vielä aika sumussa, mutta syksyllä vointi lähti paranemaan aika radikaalia vauhtia. Tukka alkoi vaaleta.


2017: Alakulman pomppimiskuva kertoo paljon siitä missä mennään. Tukkakin on pinkki, herranen aika. 

Semmoinen walk down the memory lane. Aika hauskaa katsoa vanhoja kuvia ja muistella menneitä. Juurihan minä olin 18! Onneksi olen nyt tässä. Suuressa osassa kuvia hymyilen, edes vienosti. Pahimmat hetket eivät todella ole tallentuneet kameralle. Hyvä niin.

Miltäs sinun Facebook-historiasi näyttää?

Ps. Paluu bloggailuun tapahtuu lähiaikoina. Nyt on ollut niin sekopäinen vaihde päällä, etten ole vaan ehtinyt blogata. Kova hinku on, joten pian, pian. Jos nyt joku on sattunut kaipaamaan. 

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Hedelmäinen kylpyhetki

Kylpeminen on i-hanaa! Varsinkin viime aikoina, kun valtavat vatsakivut ovat vaivanneet. Lämmin vesi tekee olosta huomattavasti paljon siedettävämmän. Ihaninta kylpemisessä on kuitenkin hyvältä tuoksuvat vaahdot ja öljyt. Eniten mieleeni ovat vaniljaiset ja yrttiset tuoksut, mutta eräällä Stockmann-reissulla päätin repäistä. Ihanat Oganic Shopin Body desserts -sarjan vartalotuotteet hurmasivat minut totaalisesti. Erityisesti hedelmäinen Caribbean fruit cocktail -suihkyhyytelö (tai "hyytelö", tuote kantaa nimeä tonic bath foam...) huusi nimeäni. Iso pönikkä irtosi todella edulliseen hintaan, muistaakseni alle kuuden euron.


Tuote on hyytelömäistä, muttei ihan samalla tavalla kuin Lushin suihkujellyt. Sitä laitetaan tippuvaan kylpyveteen, ja se muodostaa runsaan ja hyvältä tuoksuvan vaahdon. En yleensä niin perusta hedelmäisistä tuoksuista, mutta tässä tuotteessa se on raikas, sopivan makea ja jotenkin nostalginen. Se tuo mieleeni tätini ja lapsuuden. Oikein miellyttävä mielleyhtymä.

Iho ei jää kylvyn jälkeen kuivaksi, vaan pehmeäksi ja puhtaaksi. Tuote sisältää pehmentävää ja kosteuttavaa mangovoita, kiinteyttävää (no lol) luomulaatuista lime- ja litsiuutetta sekä silottavaa kookosöljyä. Vaahto ei ole täysin luomu, eikä sillä ole sertifikaatteja. Siinä mielessä nimi "Organic shop" on hieman harhaanjohtava. Annan tämän anteeksi, sillä en ole puritaani ja tämä tuote on vaan ihana.


Seuraavaksi ajattelin haalia saman sarjan mansikkaisen vartalokuorinnan, koska se oli aikast herkullisen oloinen.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Pehmeät kutrit, kiitos!

Yves Rocher se vaan osaa. Olen käyttänyt merkin vartalotuotteita ja tuoksuja jo pitkään, mutta erään erinomaisen tarjouksen myötä päätin kokeilla hiustuotteitakin. Valitsin koriini luomuviljeltyä kaurauutetta sisältävät Nutrition-tuotteet (Nutri-silky), eli shampoon, hoitoaineen ja naamion. Ne on suunnattu kuiville hiuksille, ja sitähän minun hiukseni ovat. Ajat, jolloin saatoin olla käyttämättä hoitoainetta ilman seuraamuksia ovat totisesti historiaa. Vaalennettu tukka on korppua, ja kaipaa kaiken avun mitä vaan voin antaa.


Shampoo on koostumukseltaan kermaista ja helposti vaahtoavaa. Se pesee hiukset hyvin, muttei jätä narskuvaa lopputulosta. Hius on kuivuttuaan ilmava ja pehmeä. Silikoniton shampoo on erittäin miellyttävä käyttää. Se on myös biohajoava, ja sisältää 98% luonnollisia ainesosia. 


Hoitoaine on koostumukseltaan hieman lirua, mutta yllättää hoitotehollaan. Hius jää pehmeäksi ja ravituksi, muttei ollenkaan latteaksi tai mähmäiseksi. Minulla on nuoruuden kulta-aikoina syntynyt perustavanlaatuinen antipatia kosteuttavia hiustuotteita kohtaan, mutta viimeistään hennauksen myötä jouduin myöntämään niiden tarpeellisuuden. Ja onhan kehitys kehittynyt. Uskon, että tässäkin tapauksessa silikonittomuus on taikasana. (Silikonit ovat mielestäni ihan jees kun kyseessä on vaikkapa silottava muotoilutuote, mutten ole ihan varma ovatko ne tarpeen hoitoaineessa omassa tapauksessani.) Hoitoaine sisältää kaurauutteen lisäki manteliöljyä. Se tekee hiukset helposti kammattaviksi ja kiiltäviksi. 


Naamiot ovat mahtavaa hemmottelua hiuksille. Tämä naamio on vaan ihana. Se antaa kuontalolle tehokkaasti ekstrahoivaa, jättäen sen pehmeäksi, kiiltäväksi ja terveemmän oloiseksi. Naamiossa on täyteläinen koostumus, ja se on suht riittoisaa. (Helmasyntini on lutrata hiustuotteilla, tiedän.) Naamiossa ei ole shampoon ja hoitsikan tapaan silikoneja, synteettisiä väriaineita tai parabeeneja. Se sisältää myös karitevoita, joka on melkoinen megakosteuttaja. 


Kaiken muun lisäksi tuotteissa on huumaavan ihana tuoksu, joka on tuttu jo edesmenneestä kaura-sarjasta (rip, lämmöllä muistaen, kevyet mullat.) Tuoksusta tulee mummu mieleen, veikkaan, että hänellä on ollut Yvesin kauratuotteita kun olin lapsi. Ihana tuoksu jää hiuksiin pitkäksi aikaa. Joitakin se saattaa ahdistaa, mutta itseäni voimakkaatkaan tuoksut eivät haittaa, päinvastoin. Purnukat ovat kierrätysmuovia. Kaiken muun hyvän päälle näitä ei ole hinnalla pilattu; shampoon hinta on 3,90, naamion 8,90 ja hoitoaineen 3,90. Yvesillä on aina erilaisia tarjouskampanjoita meneillään, joten tuotteet saattaa saada vieläkin halvemmalla.

Yksi negatiivinen juttu: Yves Rocher on lopettanut kivijalkamyymälätoiminnan Suomessa, ja tuotteita saa enää vain netistä. Harmittaa, sillä tykkään käydä paikan päällä hypistelemässä, ja niinhän minä aina teinkin. Sääli. 

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Boho

 Huikkaan nopsaan pari ihan huikeaa tuotetta. Minulla ei juurikaan ole kokemusta luomuvärikosmetiikasta, mutta nämä kolme ovat yllättäneet minut todella positiivisesti. Kyseessä ovat ranskalaisen Bohon huulipuna, meikkivoide ja kynsilakka.  Sain ne Nonnulan goodiebagista, ja huulipuna sekä kynsilakka ovat olleet tehokäytössä siitä asti. En ole aiemmin saanut aikaiseksi kirjoitella niistä, mutta korjataan asia heti.


Kynsilakka, sävyssä Nymphe, on ihana vaaleanlila lakka. Se peittää jo yhdellä kerroksella, ja lopputulos on kiiltävä ja kaunis. Lakan kesto yllätti minut, sillä en odottanut paljoa kynsilakalta, jossa on 81% kasviraaka-aineita. Se kestää kynsilläni muutamia päiviä nättinä, mikä on ennätysellistä mille tahansa kynsilakalle.  Bohon kynsilakat ovat ns. 7free -lakkoja, eli ne eivät sisällä seuraavia allergisoivia aineita: tolueeni, formaldehydi, diputyyli, ftalaatti, formaldehydihartsi, parabeeni, ksyleeni ja kamferi. Lakka on myös vegaaninen. En yleensä lämpene tällaisille sävyille, mutta jotenkin tällainen vaalea, hiukan harmaasen taittava lila on todella herkullinen. Se on neutraali ja söpö, olematta liikaa kumpaakaan. Se tuo mieleeni syreenit. Lisäksi kynsilakan pullo on ehkä maailman kaunein. Lasinen pullo ja harmaa puinen korkki, ah.

Leikkuulauta alla on isäni kädenjälkeä.


Bohon meikkivoide on kiinteä ja pakattu somaan pahviseen purnukkaan. Itselläni on sävy Beige Dore, joka on melkoisen tumman näköinen pakkauksessa. Uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan Salkan rohkaisemana. Yllättäen sävy ei ollutkaan liian tumma. Se tekee ihostani päivettyneen näköisen, muttei kuitenkaan överioranssia. Veikkaan, että kesällä sävy toimii vielä paremmin. Voiteen koostumus on miellyttävä. Sitä saa hieman työstää iholle, koska se on kiinteää. Mutta kun se asettuu iholle, lopputulos on kaunis ja kuulas. Ei liian peittävä, ei liian läpinäkyvä. Iho on tasaisen ja kosteutetun näköinen. Puuteroin kyllä, mutta kevyesti. Kraateriseen nenääni levitän voiteen stippling siveltimellä (koska stipplaus on parasta, vai mitä se onkaan...) Kestossa  ei ole moittimista. Minulla ei mikään meikkivoide kestä 48:aa tuntia, eikä tarttekkaan. Lisäksi tämän kanssa ei tarvitse käyttää erillistä peitevoidetta. Najs. Meikkipuuterin päävaikuttavat ainesosat ovat auringonkukka, kandelillavaha, aprikoosiöljy ja -vaha, greipin eteerinen öljy ja oliiviöljy. Kuvissa muuten korostuvat juonteet ja huokoset, luonnossa naamani ei näytä ihan noin rivolta... (Seliseli.)



Huulipuna sävyssä Groseille on marjaisen pinkki mattapuna. Se sisältää 100 % luonnonaineita, ja 81 % sen raaka-aineista on luomua. Sävy on todella kaunis ja monikäyttöinen, ja se viihtyi huulillani viime kesänä melkein päivittäin. Se peittää, kosteuttaa ja kestää. Se ei ole täysin matta, vaan ennemmin himmeä. Juuri tällaisista koostumuksista minä pidän! Väri freesaa naaman kuin naaman. Puna tuoksuu vienosti sitruksiselta. Se pysyy huulilla hyvin, ja kuluu kauniisti. Ainoa miinus on pakkaus: pahvinen hylsy on viehättävä, mutta löystyy nopeasti, eli punaa kannattaa säilyttää huolella, ettei kansi irtoa. Sama ongelma on meikkivoiteen kanssa. Harmi. Veikkaan, että huono pakkaaminen vaikuttaa myös säilyvyyteen. Tykkään Bohon ajatuksesta välttää ylipakkaamista, mutta design vaatisi pientä hiomista, mielestäni.



Joko Boho on tuttu? Merkillä on tosi kauniin sävyisiä tuotteita. Tsekiditsek!

Tuotteet saatu

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Mansikkasuukko!

Lähtökohtaisesti en saisi mennä käymään Lushilla ollenkaan. En, vaikka vannoisin oman hautani kautta olla ostamatta mitään. Ja niinhän siinä pääsi käymään, että junaa odotellessani "piipahdin" kurkkaamaan mitä American cream -hoitoaine maksoikaan (niin siis, tiedon olisin saanut netistä ja täten välttänyt houkutukset. En ole logiikan ystävä, kuten ehkä tiedätte.) Myyjällä oli ihanan pinkit huulet, ja kysäisin, mikä huulipuna on kyseessä. Hän taisi aavistaa asiakkaan äkkiä heränneen ostohalun, sillä kaksi minuuttia myöhemmin kävelin ulos liikkeestä Strawberry Bombshellin kanssa. Oho ja hupsista ja sillä lailla.



Perustelen ostokseni: minulla ei ole juurikaan pinkkejä huulituotteita. Pinkki freesaa ja sopii kevääseen. Strawberry Bombshell on kevyt ja kosteuttava, ja antaa just sopivasti sävyä. Se pysyy huulilla hyvin ja kuluu nätisti. Se on cruelty free, vegaaninen ja koostuu kilteistä ainesosista. Miten muka olisin voinut jättää sen hyllyyn? Kerro, oi oraakkeli!



Poiminta Lushin sivuilta: "Kalaharin meloniöljy ja ekstraneitsytkookosöly pehmentävät ja agavesiirappi ja kandelillalvaha luovat erinomaisen pohjan pigmentille. Ripaus piparminttua stimuloimaan huulia ja mainitsimmehan jo ne ihanat tuoreet mansikat?" Rakastan mansikoita! Punassa on ihan kiva tuoksu (ei ehkä niin fresh kuin olisin toivonut, mutta koska se on mieto, ei haittaa..) ja pehmeä koostumus.

Pistetään vielä inci niistä tykkääville:

reilun kaupan sheavoi, Kalaharin meloniöljy, kandelillavaha, luomucastoröljy, luomuillipevoi, extra neitsyt kookosöljy, auringonkukkavaha, cupuacuvoi, glyseriini, Capryl/Carpric Triglyceride, makuaine, synteettinen fluorogophiitti, luomuagavesiirappi, tuoreet mansikat, sisilialainen mandariini, piparminttuöljy, ylang ylang öljy, Cetearyl Alcohol, Polyvinylpyrrolidone (PVP)Benzyl Benzoate, Citral, Limonene, titaanidioksidi, Colour 77491Colour 45410:2

esiintyy luonnostaan eteerisissä öljyissä.





Olen yllättynyt makuaineesta, sillä itse en maista tuotteessa mitään makua. Voi toki olla, että punan pinta on vielä vähän kova. Odottelen. 

Punan hinta on noin kympin. Hae se jo! 

tiistai 28. maaliskuuta 2017

25 asiaa minusta

Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa bloggaaja kertoo itsestään 25 randomia faktaa. Koska tykkään puhua itsestäni, ajattelin tarttua haasteeseen. (Kuvituksena random-otoksia. Kolme ekaa ovat mahdollisia promokuvaehdokkaita!)

1.Olen syönyt varmaankin vuoden ajan, tai jopa kauemmin, saman aamiaisen lähestulkoon joka aamu. Se sisältää smoothien, pari kananmunaa ja kahvia. Smoothien olen aiemmin tehnyt jugurttiin, mutta nyt siirryin piimään sen edullisemman hinnan ja alhaisemman kalorimäärän vuoksi. Lisäksi surruttelen joukkoon jäisiä mustikoita ja puolukoita (joskus jotain muitakin marjoja, marjajauheita tai tyrnimehua) sekä banaanin. Tummapaahtoista kahvia vähintään kaksi kuppia, lorauksella kevytmaitoa.



2. Jos haluan hemmotella itseäni, ostan kukkia. Lemppareitani ovat tulppaanit, neilikat, harsokukka, gerberat ja krysanteemit. Olen myös alkanut hankkia ruukkukukkia, sillä ne kestävät pidempään.

3. Olen nopeasti kiihtyvää sorttia. Mutta yhtä nopsaan rauhoitun ja unohdan, miksi edes kiihdyin. Poliittiset keskustelut kanssani voivat muuttua äkkiä aika rumiksi. Olen provosoituja ja kiihkoilija. Minua ärsyttää, että saatan tuomita ihmisen täysin tämän poliittisten näkemysten vuoksi. Tämä on ehdottomasti suurimpia kipupisteitäni.


4. Minussa asuu pula-ajan lapsi, vaikken ole pula-aikaa edes elänyt. Käytettyjä jugurttipurkkeja en sentään vielä pese uusiokäytön toivossa. En haluaisi ostaa uutta, jos vanha on edes etäisesti käyttökelpoinen. Olen pikkuhiljaa päässyt eroon tästä. Jos lakanassa on reikiä, sen voi heittää pois. Tai käyttää rätteinä ensin, tietenkin.

5. Samaan hengenvetoon: olen pahimman luokan hamstraaja. Tykkään kosmetiikasta (oho, ylläri!), kirjoista, ikoneista, peltipurkeista, astioista, postikorteista, koruista, kengistä, huiveista ja ja ja... Hukun tavaraan. Se on vähän noloa.

6. Minulla on vahva tuoksumuisti.


7. Värit vaikuttavat minuun todella voimakkaasti. Oikeat värivalinnat saavat minut viihtymään. Väärät taas saavat oloni ahdistuneeksi. Eniten tämä korostuu Musiikkitalossa: Siban torni on väreiltään tummanharmaa ja kirkkaan kylmän punainen. Yhdistelmä on tosi ahdistava, enkä oikein enää halua mennä Musiikkitaloon tämän vuoksi.

8. Tykkään täytetyistä eläimistä ja säilötyistä elimistä. Kaikki morbidi ja vähän ällö kiehtoo, on aina kiehtonut.


9. Olen jouluihminen.

10. Kirjotan runoja pöytälaatikkoon ja haaveilen niiden julkaisemisesta kirjaksi joskus.

11. Unelmoin ulkomailla asumisesta jossain vaiheessa. Erityisesti Iso-Britannia, Irlanti, Ruotsi ja New York kiehtovat. Klisee, tiedän.

12. Haluaisin olla lahjakkaampi kuvataiteissa. Jos aikaa olisi, haluaisin maalata enemmän.

13. Innostun paljon ja nopeasti.

14. Samanaikaisesti olen ämpyilijä. Se on korostunut sairastamisen aikana.

15. Sisustusmakuni on kuulemma eksentrinen. Tällä hetkellä mummolatyyli puhuttelee vahvasti. En voisi koskaan elää kliinisen valkoisessa kodissa, jossa tavaroilla ei ole merkitystä.

16. Rakastan Muumeja.


17. Rakastan vielä enemmän kissoja. Minulla on hirveä kissakuume.

18. Pukeutumistyylini on aika sekava. En ole oikein osannut päättää jotain tiettyä tyyliä, johon haluaisin pukeutua, joten pukeudun joka päivä fiiliksen mukaan. Joskus se on boho, joskus poikamainen, joskus tyttömäinen, joskus akateeminen, joskus vähän new wave -gootti... Mutta melkein aina on oltava huulipunaa.

19. Nauraminen on minulle tärkeää, ja naurankin todella paljon.



20. Haluaisin elää terveellisemmin ja liikkua enemmän, mutta motivaatiota on vaikea pitää yllä. Läskiä pitäisi saada palamaan. (Tosin, aina kun olen laihtunut, on se johtunut siitä, että pyöräilen, syön enemmän kasviksia ja vähennän herkkuja. Aika simppeliä.)

21. Olen vähitellen innostunut lukemisesta uudestaan. Keskittymiskyky on parantunut huimasti. Kirjaan katoaminen on yksi parhaista jutuista, mitä tiedän. Ja kirjastot ovat ihania!

22. Vaikka olen uskossa, inhoan tuputtamista. Uskon, että aidot keskustelut, rakkaus ja inhimillisyys ovat tärkeämpiä kuin huutaminen, pakonomainen käännyttäminen, traktaattien jakaminen ja tuomitseminen. Puhun uskostani harvakseltaan, oikeastaan vain jos se tulee esille. En enää koe tarvetta ujuttaa sitä jokaiseen keskusteluun. Se ei silti tarkoita, että häpeäisin sitä ja etteikö se olisi elämäni keskus ja kaiken lävistävä voima. Tykkään kutsua itseäni huonoksi kristityksi.

23. Otan ihan liikaa selfieitä.


24. Minulla on yhäkin pari pehmolelua.

25. Olen äärettömän perhekeskeinen. Minä ihan oikeasti viihdyn vanhempieni ja veljieni seurassa. Niin, asun toisen pikkuveljeni kanssa, joten pakkohan sitä on.

Semmoista tänään. Oliko joukossa ylläreitä? 

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Ankeusvaroitus: mitä kylppäristä löytyy?

En tiedä teistä, mutta minä rakastan tirkistelyä. Enkä nyt tarkoita mitään etäistä ja satunnaista kurkkimista, vaan ihan todellista kyyläämistä toisten ikkunoista sisään heidän koteihinsa. Tai ihmisten veskinkaappien availua. Olen joskus kiikaroinut talojen ikkunoista sisään (lapsena, ja ehkä kerran aikuisenakin, kunnes kämppikseni sai minut kiinni.) Katson tosi usein kavereiden peilikaappeihin, tosin tapa on vähentynyt huomattavasti, mutta tarve on jäänyt. Olen aina pitänyt tunnelmallisena katsoa valaistuihin ikkunoihin kun ulkona on pimeää. Elin pitkään harhassa, että kaikkihan niin tekevät. Eivät kuulemma, todellakaan. Älkää soittako poliisia. Mutta uskon, että jonkinlainen tirkistelyntarve on yleisinhimillinen ominaisuus. Miksi muuten kukaan lukisi blogeja tai sisustuslehtiä? Ja tekemäni tutkimuksen perusteella blogien suosituimpia juttuja ovat ns. Kuukauden loppuneet -postaukset. Ne ovat käytännössä kurkkaus toisen ihmisen roskikseen. Ja mikä olisikaan jännempää? 

Koska en ole jaksanut koskaan tehdä juttua loppuneista purnukoista, koska en saa ikinä mitään loppumaan, ajattelin päästää teidät käymään ankeassa kylppärissäni. Juttu on 100 % realistinen, en ole siivonnut enkä järkkäillyt mitään. Peili on likainen ja seinissä roiskeita. Tervetuloa 70-luvulle ja pursuileviin kaappeihin! Kerrottakoon, että tavaramäärä kylppärissä on vain jäävuoren huippu. 


Aluksi pientä yleiskuvaa kaapin ja hyllyn sisällöstä. Kylppärimme on tosiaankin straight from the seventies turkooseine kaakeleineen ja metallisine kalusteineen. Kalusteet ovat ihan nätit, mutta kaipaisivat uutta maalikerrosta. Aion maalata ne jossain mutkassa, vielä en ole saanut aikaan. Ihan kaikkia tuotteita en käytä päivittäin tai edes viikoittain, mutta onhan niiden silti oltava helposti saatavilla... Huomatkaa rakas pumpulipupuni. Se on niin ihana.



Puhdistusvermeet ja niiden kaverit. Juuri nyt pesen nassun luotetulla Burt's beesin appelsiiniöljyllä (best evö, menossa neljäs tuubi!) ja Biorén Deep pore charcoal cleanserilla. Siitä ei ole vielä sanottavaa, ehkä myöhemmin. Kasvoveden virkaa toimittaa Biothermin Biosource, joka on ihan ok. Iso pönikkä kestänee tovin. Kun haluan kirkastaa ihoa, käytän Freedomin Glycolic radiant toneria, joka ilmeisesti on dupe Pixin Glowtonicille. En ole Pixiä koklannut, joten en tiedä mihin verrata, mutta ihan ok tuo on. Ok. Kuvassa hengailevat seerumit (Supermood ja Bio Effect, Supermoodista juttua myöhemmin.) sekä silmänympärysvoide, Originsin Ginzing. Lumenen kasvonaamio ja Cutrinin hiusöljy vanhoja tuttuja. Avonin primerisuihke ja Signe Seebidin kasvonaamiojauhekin siellä.



Niitä näitä. Pari jätettävää hoitoainetta, Bonacure Moisture Kick (mones meneillään) ja Klippoteketin hopeahoitsikka. Wellan Enrich kosteuttava muotovaahto, ihana. Freemanin naamaputsari, Yves Rocherin silmänpoistaja sekä Sosarin turvenaamio. Takana näkyy paria sorttia mustapäälappuja.


Joe Blascon Youth Activator pitääkin ottaa käyttöön useammin. Resultimen kuorinta ja naamio vetelevät viimeisiään. Phytomerin ruusuöljyseerumi on ihana. Ziajan kuorintanaamio vanha tuttu. Pilttipurkissa on kookosöljyä. Hammaslankaa, Lushin päänaamio, Lumenen Arctic aqua -geelivoide tissien rasvaamiseen, Nivean peltipurkki silmille ja Elizabeth Ardenin Visible Difference -kosteusvoide naamalle.


Ei hyi moi, suuvesi on levinnyt pitkin pieliä, huomasin vasta kun latasin kuvan tähän. Cameleon kuivashampoo on perushyvä, Evon muotoilusuihkeet (tyvikohottaja ja suolasuihke) ihania, Tigin muotoiluvoide helmi ja Biozellin Texturizing spray uusi tuttavuus. 


Tilaa on myös kaapin päällä. Lisää suuvettä, jalkakylpysuola, nenäkannu, Syossin ikivanha muotovaahto, taas suuvettä tulehtuneelle viisurille, Cutrinin hopeanaamio, Cutrinin hiuslakka sekä Schwarzkopfin Colour refresh -vaahto.


Vielä suihkuhylly. Meillä on kylpyamme, parasta. Kauhea läjä tavaraa. Suuri osa suihkusaippuoista on puolikkaita tai pieniä liruja, koska eihän nyt yhtä vaan voi käyttää kerrallaan, eihän? 

Tästä tulikin ajateltua pidempi postaus. Kiinnostaako vai eikö? Olenko ainoa kyylä?

Loppukaneetiksi, kyyläämisestä puheenollen, ystäväni pihalla kuvattu video. Olin menossa häntä tapaamaan, joten ajattelin kertoa olevani perillä. Stalker alert!

video