Phoebe's oatmeal-raisin cookies

Phoebe: Ok, um, we haven't known each other for that long a time, and, um, there are three things that you should know about me. One: My friends are the most important thing in my life. Two: I never lie. And three: I make the best oatmeal raisin cookies in the world.

Rachel: Ok, thanks Pheebs. [tastes cookie] Oh my God! Why have I never tasted these before?

Phoebe: Oh, I don't make them a lot because I don't think it's fair to the other cookies.

Parasta terapiaa tuntuu olevan ystävien kanssa vietetty aika. Tämän viikonlopun agenda onkin reissata muutaman huipputyypin kanssa Kallio-Kuninkalaan, Tuusulanjärven rantaan. Siis ihan Sibben naapuriin. Ohjelmassa on hengailua, idylliä ja ruokaa. Tätä juuri kaipaankin.

Myös jauhoterapia on yllättävän toimivaa. Siksipä yhdistin monta hyvää juttua, ja pyöräytin cookieita. Frendit-keittokirja riensi apuun (rehellisyyden nimissä se on lähinnä kuriositeetti, sillä mitat ovat kirjassa hiukan niin ja näin...) ja resepti oli, mitäs muuta, kuin Phoeben kaura-rusinacookiet. Siis ne, joilla Pheebs lohduttaa Rachelia, kun "crap wiesel" Paolo oli vähän uskoton.

Ja onhan näissä todellakin jotain lohdullista.

Phoeben Kaura-rusinacookiet

200 g huoneenlämmössä pehmennyttä voita
1,75 dl fariinisokeria
1,5 dl hienoasokeria
2 (tai 1 iso) kananmunaa
1 tl vaniljauutetta
1 tl vaniljasokeria
5 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
3,75 dl rusinoita

- Kuumenna uuni 190° asteeseen. Vaahdota sokerit ja voi vaaleaksi ja kuohkeaksi. Vatkaa kananmunat, vaniljauute ja -sokeri tasaisesti joukkoon.
- Sekoita keskenään kaurahiutaleet, jauhot, ruokasooda ja suola. Sekoita kuivat aineet taikinaan. Lisää joukkoon rusinat.
- Laske kukkurallisia lusikoita taikinaa pellille, tarpeeksi kauas toisistaan. Paista n. 12-15 minuuttia, kunnes cookiet ovat kullanruskeita. Jäähdytä. Nauti kaverien kanssa. Tai yksin sängyssä maidon kera.

Ensin ajattelin, etten varmana linkitä tätä kappaletta, mutta pakkohan minun on! The Rembrandts ja "I'll be there for you." Video on ihan tosi ihku.

Pärjäilkäähän ja kertokaa, jos satutte kokeilemaan tätä reseptiä.

Feministin kimaltavat käpälät

Alla oleva kuva kertoo paremmin kuin mikään sana, mitä nyt kuuluu:

KANDIPANIIKKI! Ahdistus! Johdatus feminismiin! Emansipaatio! Sorto! Patriarkaatti! Ja tietenkin suosikkini, fallosentrinen nainen. 

Kun mieli myllertää tuhannen asian ympärillä, kynsien lakkaaminen on todella rauhoittavaa. Se pakottaa keskittymään yhteen asiaan ja olemaan paikallaan. Vallankumouksellista! Kosmeettista zeniä! 

Tällä kertaa nakkisormiani koristaa Lumenen i-h-a-n-a Diamond top coat, 48 Timanttijää. Alla mintunvihreän ja merenturkoosin lemmenlapsi, Isadoran Wonder nail, 759 Atlantis.

Tämä feministihupakko tuijottaa kynsiään tyytyväisenä. Kauniit kynnet piristävät arkea. Kimalle on kivaa. Sitä paitsi, patriarkaatin valtarakenteille nostettu keskari näkyy paremmin kun se on kuorrutettu glitterillä.

Hellurei, semisti ahdistuneisiin tunnelmiin jäämme minä ja voimanaiseni Tori, joka laulaa nestemäisistä timanteista. Tuskinpa sentään kynsilakasta. 

Habit Rouge

Klassikkoparfyymeissä vaan on sitä jotakin. Kaikenmaailman julkkistuoksuflankerkausihedelmämarkallakymmenen -hajuvesien keskellä ne erottuvat edukseen. Ne on tehty ajatuksella ja taidolla.

Guerlain on mielestäni isoista tuoksutaloista uskottavimpia. Tuoksujen tarinat ovat kiehtovia, ja niissä on vanhan ajan eleganssia. Valikoima on ihan älytön. Muodostin keväällä lievän pakkomielteen Habit Rougeen, Mitsoukoon ja L'Heure Bleue:en (lausutaan löröplöö.)

Helsingin Stockmannin Guerlain-myyntipisteessä niitä on, odottamassa aarteenmetsästäjää. Intuitiolla päätin aloittaa Habit Rougesta. Ensisuihkaus ranteeseen, ja se oli menoa se. Kolmena päivänä kävin koklaamassa punanuttua (Habit Rouge tarkoittaa punaista metsästystakkia, fyi) ja visio vahvistui. Tältä minä haluan tuoksua. Totesin, että korkeasta hinnasta huolimatta tämä tuoksu on pakko saada. Lisäksi ihana kempparitäti vei sydämeni. Keskustelimme kolmena päivänä kiireettömästi parfyymeistä, tyylistä ja samalla elämästä noin yleensä. Olisipa kaikkialla tuollaista asiakaspalvelua!

Niin kaunis pullo - mutta mikä on tuo musta rengas korkissa? Miksi?

Habit Rouge on 1965 julkaistu, ensimmäinen miehille suunnattu itämainen tuoksu. Alkutuoksussa on sitruksia, basilikaa ja ruusupuuta. En yleensä ole kirpeyden perään, mutta HB:n kirpeydestä en tahdo saada tarpeekseni. Jumalaisessa sydäntuoksussa on kanelia, patsulia ja seetriä. Tunnin kuluttua iholle suihkauttamisesta tuoksu alkaa pehmetä, ja sen upea pohjatuoksu pääsee esille: vaniljaa, ambraa ja nahkaa. Käyn muutenkin kuumana nahkatuoksuihin, ja HB:ssa nahka dominoi vaniljan kanssa omalla ihollani juuri sopivasti. Iltaan mennessä jäljellä on ihanaa pehmeyttä; kuin oma iho, mutta parempi. Luulisin, että reformuloinnin kalmainen kosketus on koskettanut HB:akin, mutta upea se on silti.

Koska olen moderni, emansipoitunut nainen, en välitä siitä, että Habit Rouge on miesten tuoksu. HB on tosi maskuliininen, mutta kuitenkin niin feminiininen, että paras sana kuvaamaan sitä on androgyyni. Ei kuitenkaan androgyyni sellaisella olmimaisella tavalla; ajattele Tilda Swintonia tai Marlene Dietrichiä. Minä ajattelen nahkakantisia kirjoja, piipputupakkaa, punaisia huulia, sarvisankaisia silmälaseja, tweediä ja teetä. Brittiaristokraattia, joka on matkustellut ja tuonut mukanaan ison matka-arkullisen orientin ihmeitä.

Habit Rouge eau de parfum olisi varmaan elämys. Metsästän.

Voimakas kuin mikä, anteeksipyytelemätön ja ehkä vähän härski, mutta silti kohtelias ja hitsin charmantti. Ihan kuin minä. (Vitsi vitsi)

Löytyykö muita crossdressereitä? Klassikoiden kavereita?

Ps. Pakko kertoa ihanan parfyymileidin anekdootti elävästä elämästä: Rouva istui raitiovaunussa, ja hänen vieressään istuva vanhempi nainen oli huudahtanut ärtyneesti: "Tehän haisette aivan hajuvesikauppiaalta!" Tähän parfyymileidi: "Rouva hyvä, minä olen hajuvesikauppias!"

Aina yksi asia mielessä

Jouduin sunnuntaina pieneen leikkaukseen. Maanantaina isä haki minut Porista, ja koukkasimme apteekin kautta hakemaan minulle kipulääkkeitä. Luulin olevani aika pihalla (hei vaan, lääkitys) mutta kun astuin apteekin ovista sisään, näköni kirkastui. Unohdin kaiken muun ja juoksin sitä kohti: elf Cosmetics! Suomessa! Raumalla! Valtakadun apteekissa! WHAAT?

Sopotin farmaseutille jotain sekavaa ja lykkäsin reseptin ja kelakortin tämän kouraan. Samalla käteni jo hamusi edullista värikosmetiikkaa. Menin miltei paniikkiin, koska valinnanvaraa oli niin paljon. Tuskastuin, koska olin kuitenkin aika tuskissani. Ymmärsin, että nyt en kykene tekemään järkeviä päätöksiä.

Jotain tarttui liimaisiin näppeihini: Eyeliner & shadow stick (sävy Basic/Brown) sekä Healthy Glow Bronzer (sävy 2401 Sun kissed) 

En ole jaksanut testailla, koska tokkuroissa meikkaaminen ei ole kivaa. Nopealla hipelöinnin perusteella voin sanoa, että ihan hyvältä vaikuttaa. Raporttia seuraa, pikimmiten.

Nyt en edes muista, mitä kaikkea olisi ollut tarjolla. Palaan rikospaikalle, pian. Tapaus kertoo minusta aika paljon: aivan sama, mitä tapahtuu, minä innostun kosmetiikasta suorastaan epäterveellisellä tavalla. 

Tehokaksikko

Lushin palashampoo on kerrassaan näppärä tuote. Mieti nyt: miltei kolme pulloa shampoota yhdessä palassa. Siinä on mainio pesuteho ja ihana tuoksu.

Shampoopalani on mennyt käytössä niin rumaksi, etten näytä sitä. Kuvassa kätsä metallirasia shampoolle.

Karma Komba on yksi parhaita koskaan käyttämiäni shampoita. Se selvittää takut sekä jättää tukan kosteutetuksi ja runsaaksi. Niin ja se tuoksu! Mieleeni tulee Intia, ostinhan ekan palani sopivasti Intianmatkalleni. Pala kestää pitkähiuksisen aktiivisessa käytössä useita kuukausia, kunhan sen muistaa jättää ilmavasti kuivumaan. Koska incien tsekkaaminen on kaikista kivaa, täältä pesee (pun very intended!) Shampoo on vegaaninen!

Sisältää: sodium lauryl sulfate, cocamide DEA, hajuste (parfum), patsuliöljy (Pogostemon cablin), appelsiiniöljy (Citrus aurantium dulcis), laventeliöljy (Lavandula hybrida), mäntyöljy (Pinus), sitruunaruohoöljy (Cymbopogon schoenanthus), elemiöljy (Canarium luzonicum), keikarinkukkauute (Gardenia jasminoides), *citral, *geraniol, *citronellol, *limonene, *linalool, CI 42090 & 19140, jalosauramo (Anthemis nobilis).
* esiintyy luonnostaan eteerisissä öljyissä

Bring all boys to the yard! 

Tehokaksikon toinen taistelija on Lushin American Cream -hoitoaine. Se on kermaista, kosteuttavaa ja ylläripylläri, aivan todella herkun tuoksuista. Tukka jää pehmeäksi kuin mikä. American Cream ei kuitenkaan latista kuontaloa liimaiseksi. Hiuksiin jää todella ihana vaniljainen tuoksu. Ja incit tästäkin, koska tietenkin. American Cream ei ole vegaaninen, sillä siinä on lanoliinia.

Sisältää: hunajavesi (mel, aqua), vaniljatankouute (Vanilla planifolia), propylene glycol, tuore luomuappelsiini (Citrus aurantium dulcis), cetearyl alcohol (&) sodium lauryl sulfate, tuoreet mansikat (Fragaria vesca), hajuste (parfum), lanoliini (lanolin), cetrimonium bromide, cetearyl alcohol, vanilja absolute (Vanilla planifolia), muskatellisalviaöljy (Salvia sclarea), laventeliöljy (Lavandula augustifolia), bentsoehartsi (Styrax benzoin), *linalool, coumarin.
* esiintyy luonnostaan eteerisissä öljyissä

Jos nyt jotain pahaa sanottavaa pitää olla, niin ladataan tiskiin: molemmissa tuotteissa on sulfaatteja. Käyn sisäistä kamppailua aiheesta, mutta itsekkäästi pitäydyn sulfaattisissa pesuaineissa, koska hiussaippuat eivät vain tahdo pestä tukkaani ja päänahkaani.

Suosittelen tutustumaan muihinkin Lushin shampoisiin. Aika monelle päälle löytyy sopivia koostumuksia, ja tuoksufriikki lämpenee. Hajusteherkän kannattaa kavahtaa kauemmaksi.

Pesemisiin!

Piä kuppis! eli KeepCupin ihanuus

Minä pidän kahvista. Pidän myös teestä. Tykkään juoda molempia, sekä kotona että liikekannalla ollessani. Tolkuton pahvimukien käyttäminen kuitenkin ahdistaa. Termosmukit ovat joko avuttomia tai rumia. Mikä neuvoksi?

KeepCup saapui pelastamaan rumien ja epäkäytännöllisten mukien suosta. Se on näppärä kuin mikä: juoma pysyy lämpimänä riittävän pitkään; se on kevyt kantaa; se on kivan näköinen; sen voi pestä astianpesukoneessa.

Kuvassa fiittaa Clipperin nokkos-sitruunatee. Maukas tapa nauttia lisärautaa.

Ystävyytemme aikana KeepCupista on tullut minulle lähes korvaamaton.

Värivalikoima on muuten aivan älytön. Itse en onneksi joutunut vaikean valinnan eteen, vaan neiti kämppis teki sen puolestani. Bless her soul. KeepCupeja saa viidessä eri koossa. Firman nettisivuilla voi jopa kustomoida ihan omanlaisensa kupin. Hintakin on varsin kohtuullinen.

Niin ja mainitsinko, että KeepCup on aikast ekologinen? Polypropyleeni on kierrätykseen sopiva materiaali, ja mieti nyt miten paljon pahvimukeja jää käyttämättä.

Kuva keepcup.com

Kannattaa vierailla firman nettisivuilla. Suomessa (siis Helsingissä:D) tuotetta myy ainakin Kaffecentralen.

Pieni vinkki loppuun: ei kannata jättää sitä kahvinjämää hautumaan mukiin. Tulee aika turski haju meinaan.

Ystävällinen pekaanipähkinä-kahvikakku

Hauskaa sunnuntaiaamupäivää, kuomat. Frendit on yksi suosikkisarjojani koskaan, ja kun pari vuotta sitten bongasin kirpputorilta "Frendit - Kokkausta ja sydänystäviä" -keittokirjan, en olisi voinut juosta kassalle se kädessäni nopeammin. (Could I be more excited?) Kuitenkin kävi niin, että kuten monet muutkin keittokirja-aarteeni, kirja jäi hyllyyn enkä tehnyt siitä koskaan mitään.

Eilinen brunssi oli oiva syy muuttaa asioiden suunta. Mikä olisikaan parempaa syötävää brunssilla ystävien seurassa kuin parhaiden tv-ystävien reseptillä tehty pekaanipähkinä-kahvikakku? Lisäsin vähän omaa twistiä karvasmantelilla, koska se on nam. Koska olen kiva enkä lainkaan yhtä takakireä ja tarkka kuin Monica, jaan reseptin juuri sinulle, satunnainen vierailija. Ja näin se menee:

Ruokastailaus on niin mun juttu, kuten kuvasta näkyy.

Ystävällinen pekaanipähkinä-kahvikakku

Pekaanipähkinäpäällyste

1/2 kpp (n. 1,25 dl) fariinisokeria
1/2 kpp pekaanipähkinöitä hienoksi rouhittuna
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl kanelijauhetta
2 rkl voita notkistettuna

Kahvikakku

8 rkl voita notkistettuna
1 kpp (n. 2,5 dl)  fariinisokeria (tai 1 dl valkoista sokeria ja 1,5 dl fariinia)
2 isoa kananmunaa
1 1/2 kpp (vajaa 4 dl) vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
reilut 2 tl vaniljasokeria
1/2 kpp (1,25 dl) maitoa
(+ Muutama tippa karvasmanteliaromia, jos diggaat.)

Lisäksi: vaniljakastiketta tai jäätelöä

• Kuumenna uuni 200°C:een. Voitele irtopohjavuoka.
• Sekoita päällysteen aineet sormin, kunnes pähkinät ovat verhoutuneet sokeriin ja voihin. Jätä odottamaan.
• Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat ja vatkaa, kunnes taikina on tasaista.
• Sekoita jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola pienessä kulhossa. Lisää kuivat aineet taikinaseokseen vuorotellen maidon kanssa. Tässä vaiheessa kannattaa lisätä myös karvasmanteli. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja ripottele pähkinäpäällyste päälle tasaiseksi kerrokseksi.
• Paista kakkua uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes se on kullanruskea ja kypsä keskeltä. Tarjoa lämpimänä. Nauti parhaiden frendien (oikeiden tai niiden televisiossa asuvien) kanssa.

Ps. Kirjassa on jenkkimitat, jotka on käännetty vähän niin ja näin. Kannattaa hankkia sellainen leivontamitta, jossa on myös unssit ja kupit. 

Ystävientäyteistä sunnuntaita! PIVOT! PIVOT! PIVOOOOOT!