Habit Rouge

Klassikkoparfyymeissä vaan on sitä jotakin. Kaikenmaailman julkkistuoksuflankerkausihedelmämarkallakymmenen -hajuvesien keskellä ne erottuvat edukseen. Ne on tehty ajatuksella ja taidolla.

Guerlain on mielestäni isoista tuoksutaloista uskottavimpia. Tuoksujen tarinat ovat kiehtovia, ja niissä on vanhan ajan eleganssia. Valikoima on ihan älytön. Muodostin keväällä lievän pakkomielteen Habit Rougeen, Mitsoukoon ja L'Heure Bleue:en (lausutaan löröplöö.)

Helsingin Stockmannin Guerlain-myyntipisteessä niitä on, odottamassa aarteenmetsästäjää. Intuitiolla päätin aloittaa Habit Rougesta. Ensisuihkaus ranteeseen, ja se oli menoa se. Kolmena päivänä kävin koklaamassa punanuttua (Habit Rouge tarkoittaa punaista metsästystakkia, fyi) ja visio vahvistui. Tältä minä haluan tuoksua. Totesin, että korkeasta hinnasta huolimatta tämä tuoksu on pakko saada. Lisäksi ihana kempparitäti vei sydämeni. Keskustelimme kolmena päivänä kiireettömästi parfyymeistä, tyylistä ja samalla elämästä noin yleensä. Olisipa kaikkialla tuollaista asiakaspalvelua!

Niin kaunis pullo - mutta mikä on tuo musta rengas korkissa? Miksi?

Habit Rouge on 1965 julkaistu, ensimmäinen miehille suunnattu itämainen tuoksu. Alkutuoksussa on sitruksia, basilikaa ja ruusupuuta. En yleensä ole kirpeyden perään, mutta HB:n kirpeydestä en tahdo saada tarpeekseni. Jumalaisessa sydäntuoksussa on kanelia, patsulia ja seetriä. Tunnin kuluttua iholle suihkauttamisesta tuoksu alkaa pehmetä, ja sen upea pohjatuoksu pääsee esille: vaniljaa, ambraa ja nahkaa. Käyn muutenkin kuumana nahkatuoksuihin, ja HB:ssa nahka dominoi vaniljan kanssa omalla ihollani juuri sopivasti. Iltaan mennessä jäljellä on ihanaa pehmeyttä; kuin oma iho, mutta parempi. Luulisin, että reformuloinnin kalmainen kosketus on koskettanut HB:akin, mutta upea se on silti.

Koska olen moderni, emansipoitunut nainen, en välitä siitä, että Habit Rouge on miesten tuoksu. HB on tosi maskuliininen, mutta kuitenkin niin feminiininen, että paras sana kuvaamaan sitä on androgyyni. Ei kuitenkaan androgyyni sellaisella olmimaisella tavalla; ajattele Tilda Swintonia tai Marlene Dietrichiä. Minä ajattelen nahkakantisia kirjoja, piipputupakkaa, punaisia huulia, sarvisankaisia silmälaseja, tweediä ja teetä. Brittiaristokraattia, joka on matkustellut ja tuonut mukanaan ison matka-arkullisen orientin ihmeitä.

Habit Rouge eau de parfum olisi varmaan elämys. Metsästän.

Voimakas kuin mikä, anteeksipyytelemätön ja ehkä vähän härski, mutta silti kohtelias ja hitsin charmantti. Ihan kuin minä. (Vitsi vitsi)

Löytyykö muita crossdressereitä? Klassikoiden kavereita?

Ps. Pakko kertoa ihanan parfyymileidin anekdootti elävästä elämästä: Rouva istui raitiovaunussa, ja hänen vieressään istuva vanhempi nainen oli huudahtanut ärtyneesti: "Tehän haisette aivan hajuvesikauppiaalta!" Tähän parfyymileidi: "Rouva hyvä, minä olen hajuvesikauppias!"