20. + 21.

Hitihati ilmoittautuu! Joulu vie mukanaan, niin leipomisen kuin konsertoinninkin merkeissä. Myytti veti eilen kahdesti salin täyteen ihmisiä, ja joulutunnelma löytyi itse kullakin. 

Päätin kuun alussa, että tänä vuonna rakennan piparkakkutalon. Luonnollisesti tein suuria suunnitelmia pienessä päässäni.

Jotakin tällaista kuvittelin saavani aikaan.

Mutta niinhän tässä nyt kävi, ettei mennyt niinkuin Strömsössä. Muumitalon mallinen piparkakkutalo on tavallisen haastava; pyöreä ja moniosainen. Taikina ei irronnut muoteista, ja jouduin korjailemaan hommaa käsin. Käräytin ensimmäisen pellillisen. Koristelin seinät ja katot kauniisti ajatellen, että on kivampi koota valmiiksi koristeltu talo. Virhe.

So far, so good!

Kun aloin koota taloa, ymmärsin, että kuuma sokeri todella on kuumaa, jähmettyy nopeasti ja leviää kuin rutto. Sormet rakoilla ja itkua tihrustaen sain kuitenkin palasia yhteen, ja homma alkoi näyttää valoisalta. Kunnes huomasin, että yksi seinä on muita lyhyempi. Kunnes löysin yhden seinäkappaleen, joka on hilpaissut piiloon leivinpaperin alle. Koska yksi seinä puuttuu, oli katon kiinnittäminen vähän hankalaa. Säätämiseksi meni. Hienot kuorrutteeni sulivat ja suhruuntuivat. Sokeria oli kaikkialla. Ärräpää lensi. Pahoinpitelin äitiä (vahingossa!)

Mutta ihmeiden ihme, se nousi sittenkin. Ja nyt minulla on hieno, joskin tosi suhruinen ja vino muumitalo. Minä onnistuin, melkein. Opin samalla tärkeän läksyn: realismi ei ole aina pahitteeksi.

Hikisenä ja vähän ärtyneenä toivotan iloista lauantai-iltaa. Kolme yötä jouluun on. Sen kunniaksi vanha kunnon Jethro Tullin "Christmas song."

Saunaan!

Kuva: kotiliesi.fi

19.

Luukku numero 19, ja jouluaamukampa sen kun harvenee. Tänään sytytin ensimmäiset jouluvalot huoneeseeni. Myöhemmin ripustan joulutähden ikkunaan. 

Ulkona on jo pimeää, ja pimeämmäksi käy. Lauantaina on vuoden pimein päivä. Vielä kun tulisi sitä lunta.

Tämä, öh, koriste-esine on etukäteislahja äidiltä; valojeesus vaihtaa väriä! Taitaa olla Tigeristä.

Päivän kappale on Julsång för Knytt, eli Nyytin joululaulu.

"Det snöar hela natten

och natten är så kall

nu sover alla vatten

i kista av kristall,

alltför länge har vi väntat och vakat...

Då såg vi en stjärna som tändes,

ett varmt och vänligt bloss,

ni kan nog förstå hur det kändes

när julen kom till oss,

när vi visste att ljuset kom tillbaka!

Nu är det lätt att glömma

att kölden var så svår

nu har vi rätt att drömma

och tro på nästa vår

- tro att också mörker måste finnas.

Vår vinter var hungrig och bitter

för ensamhetens skull

men granen bär äpplen och glitter

och stjärnan är av gull,

det är i mörker som stjärnan kan brinna!"

(Tove Jansson)

Linkki kappaleeseen TÄSSÄ.

Syökää riisipuuroa, sytytelkää kynttilöitä ja nauttikaa hämärästä. 

18.

Luukku 18; Olen ihan himoissani, eli vihdoinkin kotona. Loma on virallisesti alkanut. Täällä minua odotti kaksi kissaa ja kattilallinen riisipuuroa. (Ei, en syönyt yksin koko kattilallista riisipuuroa.) Suunnitelmani on kölliä kaksi viikkoa haalareissa ja rapsutella Kerttua korvan takaa.

Hyvästi vastuu ja stressi, palaan asiaan tammikuussa!

Rentoa tunnelmaa säestää ihanan mystinen ja iisi Balulalow, ja koska en osannut päättää, kumpi melodia on juuri nyt parempi, laitan molemmat. Sting kähisee ja Loreena McKennit ulisee. Ah.

Rentoutta!

17.

Se on kuulkaas tasan viikko jouluun, toverit.

Siksipä kalenterin ensimmäinen leivontafiilistely! (Lupaan, että yhdestä luukusta aukeaa jotain hääviä!)

Kun pitää keksiä jouluelokuvailtoihin nopeaa, jouluista naposteltavaa, on tässä ihan ässä juttu:
mariannepiparit!

Ja näin se käy: ota yksi paketti piparkakkutaikinaa (tai tee itse, jos olet aidosti kätsä emäntä eikä sinulla ole kiire!) ja pussi mariannerouhetta. Kauli marianne taikinan joukkoon, ja leikkaa siitä tankoja. Paista 200°c:ssa uunin ylätasolla n. 8 minuuttia. Älä paista liian pitkään, tai tulee turhan kovia.

Sitten vain piparkaakut nättiin purnukkaan ja menoksi. Minä pakkasin ne Petteri Kaniini -peltirasiaan.

Päivän musiikkikappale on "It's beginning to look like christmas," ja sen esittää luonnollisesti ihana Bing Crosby.

Nam ja miau! 

15. + 16.

Kaksi joulukärpästä yhdellä iskulla, eli luukut 15 ja 16 aukeavat kerralla. (Siksi enemmän tekstiä, hähää. I does what me wants.)

Juhlimme eilen Suhen joulujuhlaa. Olen todella onnellinen ja ylpeä, että minulla on tällainen koti. En olisi voinut uskoa, kun kolme vuotta sitten syksyllä astelin sisään Kinaporinkadun palvelutaloon johonkin ihme hipsteriseurakuntaan, että siitä seurakunnasta tulisi minulle koti. En olisi voinut kuvitellakaan, että minusta tulisi näin siunattu. Ensimmäinen reaktioni Suheen oli niin negatiivinen, että mielessäni suorastaan vannoin etten tulisi tänne enää.

Kuva: Miska H.

Seuraavana sunnuntaina taisin löytää itseni saman paikan penkistä. Seuraavaksi huomasin olevani pienryhmässä, palvelutiimissä (Grow Up House for the win. Ehkä koko Suhen tärkein tiimi, jos minulta kysytään!) ja tutustuneeni uusiin, upeisiin ihmisiin. Huomasin, että Jumala toimii tässä seurakunnassa. Ymmärsin, että tämä seurakunta haluaa olla ihmisenä ihmiselle. "Lähellä ihmistä, lähellä Jumalaa." Vuodessa Suhesta oli tullut sellainen osa minua, että liitin sen osaksi identiteettiäni. Tämä on minun kotini. Tämä on minun perheeni.

Suhe ei ole täydellinen seurakunta, mikä lienee itsestäänselvää. Me olemme ihmisinä aika nollia, erilaisista lähtökohdista, erilaisia, usein eri mieltäkin. Ja eikö se teekin kaikesta jotenkin armollisempaa? Ensimmäinen mielikuvani isosta, pinnallisesta hipsteriseurakunnasta oli ihan pöljä. Koska Suhessa ei ole kyse mistään muusta kuin Kristuksesta. Siksi tämä seurakunta toimii. Ei minkään muun takia.

Ihailen ja rakastan sitä, kuinka ihmiset viikko viikon jälkeen haluavat antaa parastaan Jumalan huoneelle. Tästä esimerkkinä vasta ilmestynyt joululevy ja eilinen joulujuhla. Suhe Live on ihan rautaa.

Olen kiitollinen. Jeesus antoi minulle parhaan joululahjan syntymällä maailmaan, ja siitä alkoi kaikki hyvä. Kuten se, että minulla on vihdoin koti.

Päivän biisi on luonnollisesti joululevymme sinkkulohkaisu, Nyt syttyy valot tuhannet. KLIK.

Tervetuloa kotiin tammikuussa 2014.

14.

Tänään fiilistellään glitteriä. Kaupallisen joulun hengessä muistin itseäni tällaisella hiekkapintaisella kynsilakalla. Merkkinä Lumene, sävy 44 (Jäljet hiekassa - Ah, niinkuin se tarina siinä julisteessa!)

Olen muutenkin hurahtanut kaikkeen kimaltavaan, ja joulu on ihana tekosyy kuorruttaa itsensä hohteella. Kynsilakka on niin kaunis, jopa tällaisissa nakkisormissa. 

(Korvikset Gina Tricot, hiuspanta Zara; jos jäi mietityttämään.)

Oho, pöytäkin on pölyinen. Joulusiivous on vielä tekemättä. En stressaa; ei se kannata. 

Päivän kappale on sopivan ironisesti "En etsi valtaa, loistoa." 

Bling!

Ps. Huomenna Suhen Joulujuhla! Osoite on Pengerkuja 6. Tilaisuudet klo 15,17 ja 19. Siellä nähdään!

13.

Joulukortit, mikä mukava tapa muistaa kivoja ihmisiä! Pitäisi lähettää enemmänkin kirjeitä ja kortteja. Ja hankkia vanhanaikainen osoitekirja!

Päivän rauhallisen lempeään tunnelmaan sopii Sufjan Stevensin joulumusiikki, kuten vaikkapa Star of Wonder.

Miau!