Ohjelmisto oli ilotulitteita ja räjähdyksiä, alusta encoreen. Erityinen huomio O magnum mysteriumeihin: La Roccan, Lauridsenin ja Gabrielin. Gabrieli on ikisuosikkini, ja kauniisti se soikin. Joukossa oli myös Piae Cantionesia, jee! Tällä kertaa "Salve, flos et decor", josta muuten tein itse arrin tänä syksynä. Iloitsin myös Sidoroffista, Komulaisesta ja Brittenistä. Ohjelmiston jokainen kappale oli kuin minulle valittu, ja liikutuin. Useaan otteeseen.
Lumen Valon sointi on aivan mieletön. Varsinkin miehet olivat tänään kovassa vedossa. Laulu oli puhdasta ja hivelevää. "Wexford Carol", jossa tulikasteensa koki yhtyeen uusi baritoni, Valter Maasalo, oli viehättävä ja keveä. Koska se on yksi lempparibriteistäni, oli ihan pakko tykätä. Miehet lauloivat "In natali Dominin", ja riisuttu harmonia toimi kuin häkä.
Jo konsertin alussa tuntui, kun joku olisi käärinyt minut huopaan ja tuuditellut koomaan. Laulajien intensiteetti oli sitä luokkaa, ettei yleisö uskaltanut hengittää, ennen kuin laulajat hengittivät. Lumen Valo on taitava esiintyjä, hallittu ja hillitty. Jos, ja kun, musiikki on hyvää, ei tarvita muuta. Tietenkin itse katedraali oli hengästyttävän kaunis, ja valomies osasi asiansa, mutta tämä ryhmä olisi hyvä vaikka perunakellarissa. Voisinkin säilöä vähäsen Lumen Valoa itselleni perunakappaan, ottaisin esille iltaisin ja menisin sen säestyksellä nukkumaan.
Niin ja encore, "Bogoroditse Dyevo" oli niin täynnä tunnetta ja rakkautta, että hiljaiseksi veti. Koko konsertti oli yhtä pyhyyden läsnäoloa, joka tuntui keuhkoissa ja selkärangassa.
Konsertteja on vielä muutama tulossa, suosittelen kokosydämisesti! Kuuntele, jos et usko!
Ps. Anteeksi ylisanaisuuteni ja adjektiivien liikakäyttö, olen vain aika riemuissani.
