perjantai 20. syyskuuta 2019

Harmittaa.

Niin. Vituttaa. Harmittaa. Anteeksi nyt, otsikko on raflaava, mutta kun. Tänään on ilmastolakko. Tänään halutaan kiinnittää huomiota siihen valtavaan pattitilanteeseen, jossa maapallo ihmisen takia on. Koska nyt faktat tiskiin: maailma palaa ja hukkuu skeidaan. Syy on meidän.

Jengi vaan sikailee. "Ei minun tekemisilläni ole väliä, piipertäkää te vihervassarit vaan, minä syön kilon pihvin ja vedän maasturia tyhjäkäynnillä." Kun ei tunnu mahtuvan sinne kaaliin, että ei ole jotain erillisilmastoa, on vain tämä yksi. On vain tämä yksi maailma, jossa me kaikki elämme. "Mutta kun Kiina" no entäs jos huolehdittaisiin tämä oma tontti? Kaikki on päin persettä, mutta silti yllättävän moni tuntuu elävän siinä harhassa, että Suomessa homma menee hyvin. EI MENE. Ja se, että aika iso saastuttaja vaikka siellä Kiinassa on myös Suomi, joka tilaa eettisesti kestämätöntä halpapaskaa jostain hemmetin Wish.comista.

MINÄMINÄMINÄ. Lopettakaa. Yksilö voi vaikuttaa, etenkin ruokavaliollaan. Se on suurin yksittäinen keino. Juu, se voi tuntua epämukavalta. "Mutta kun juustoa on oltava." No onko oltava päivittäin? Ei kai kukaan ole juustoa täysin kieltämässä. Mutta edes reilu vähentäminen. Olisi kivaa, ettei muutamien ihmisten tarvitsisi kokea niin valtavaa painetta ja taakoittavaa vastuuta, että tässä täytyy muidenkin puolesta vetää kaikki minimiin. Koska niin se tuntuu olevan. Ja se on hemmetin epäreilua. Ei maapallo koe sympatiaa kun joku itkee juuston perään. (Siis, itse itken. Mutta silti on ollut pakko vaan yrittää lopettaa kertakaikkiaan, koska en pysty elämään itseni kanssa.)

Kaikki tavara, jota ihmiset ympärillä vaan haalivat. Uutta, uutta, uutta. Lisää, lisää, lisää. On boksia ja LE-mallistoja, kaikki on saatava. Eikä ketään tunnu kiinnostavan, että maailma hukkuu. On pakko saada aina uutta tavaraa. Vaikka rakastan kosmebloggaajayhteisöä, minua samalla hirvittää se millaisen kuvan me annamme muulle maailmalle kuluttamisesta. Että on ihan ok hankkia aina tuhat uutta tuotetta, kerran kuukaudessa. Onkin normi omistaa satoja huulipunia tai luomiväripaletteja. On normi ja ok tukea multikansallisia hirviöyrityksiä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat esimerkiksi Amatsonin paloon, Syyrian aavikoittumiseen, ihmisoikeusongelmiin, eläinkokeisiin, you name it. Ei se ole normaalia eikä se ole hyvä. Sitä ei voi selittää yhtään millään paremmaksi. Ja tämä syyttävä sormi kohdistuu myös minuun. Olen elänyt todella älytöntä kulutusjuhlaa. Vaan nyt se saa luvan loppua. Ahdistun joka kerta, kun avaan meikkilaatikon. Koska kyllä, vieläkin minulla on hitto vie laatikko. 

Eniten hirvittää silti, että niin monet päättäjät pitävät päätään anuksessaan, ja luulevat että tämä kaikki ei ole todellisuutta. Mutta kun tämä kaikki on totisinta totta. Poliittisen koneiston totaalinen tahtotilan puute hirvittää. Rikas eliitti varmasti selviää. Kyllä se yksi prosentti, joka omistaa kaiken, selviää tästä. Mutta kun maapallolla elää muutama muukin. Ja se syyttävä sormi kohdistetaan aina vain yksilöön, vaikka vielä suurempi merkitys on poliittisilla päätöksillä. Okei, jengi on äänestänyt pieleen, koska niin kauan kun päätöksiä tekevät keskustalaiset sedät, mikään ei muutu. Koska kyllä meidän on saatava autoilla ja syödä jauhelihaa. Sitä kansa haluaa.

Ja sitten vielä, vähän irrallisena mutta samaan hikeen: kaikki tavara, johon minä hukun kauhistuttaa. Kaikki se omaisuus, jota olen vuosien varrella kerryttänyt, ja josta nyt en pysty luopumaan vaikka samalla haluaisin. Se, että mietin vieläkin "entäs jos joskus" sen sijaan, että toteaisin, että tuskinpa enää koskaan. Se, että minua nolottaa että olen ostanut uuden vaatteen. Minua nolottaa menneisyyteni sikailu niin paljon, että yöunet menevät. En pysty antamaan armoa, en itselleni enkä muille. Tämä on niin järkyttävää, että oksettaa. Minusta on tullut armoton, nihkeä akka.

Vituttaa niin, ettei veri kierrä.

Jos tämä järkyttää, niin semmosta se on. Pahoittelen, sekavaa kiukuttelua, ahdistuneisuutta, syyllistämistä, mahdollista mielipahaa. Mutta samalla mietin Greta T:n osuvia sanoja:
“But I don’t want your hope. I don’t want you to be hopeful. I want you to panic. I want you to feel the fear I feel every day. I want you to act. I want you to act as you would in a crisis. I want you to act as if the house is on fire, because it is.”
Huomenna taas uusi päivä ja juttua jostain friggin huulipunasta. Kaikki tämä tuntuu vaan niin merkityksettömältä. Ehkä huomenna koen toivoa ja armollisuutta, mutta antakaa minun nyt purkaa sydäntäni. Oikeasti, lopulta uskon armoon, toivoon ja rakkauteen.

EDIT 29.12.2019: Vaihdoin otsikon lempeämpään. Kiroileminen ei ole ominta minua ja se yksi v-sana ahdisti kovin. Siksi muutos. Mutta sentimentin takana seison. 

9 kommenttia:

  1. Ymmärrän. Välillä muhunkin iskee sama toivottomuus, että entä jos ihmiset ei muutu ja tää maailmanmeno muutu, vaikka mitä tekisin, mitä esimerkkiä näyttäisin, mitä sanoisin kannustavasti tai syyllistävästi. Jos ihmiset vaan jatkaa hymyilemistä ja hymistelemistä, mutta mikään ei muutu. Hyvät aikomukset on kiva juttu, mutta ei ne merkkaa mitään jos mitään ei niiden jatkeeksi muutu. Teot on ne mitkä merkkaa. Ehkä me lopulta ansaitaan tuhoutua, ei ihmiskunta ole paljoa hyvää tällä maapallolla saanut aikaan, ainakaan sen muiden asukkien näkökulmasta. Kuka tietää. Eipä tässä muu auta kun jatkaa ja toivoa että tapahtuisi jotain mikä viimein herättäisi ihmiset. Ja koettaa itse tehdä paremmin. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua pelottaa eniten se, että muutun nihilistiksi, ja perusajatukseksi tulee se, että ihan sama. Että menköön ihmiskunta. Ja se on kammottavan pelottavaa! Joten ei auta kuin uskoa hyvään, samalla tehden parhaansa. Kiitos, samoin!<3

      Poista
  2. Tämän takia en pysty enää katsomaan kauneustubettajia, kun koko ajan pitää ostaa uusi se, tämä ja tuo, jotka sitten parin kuukauden päästä omaa meikkikokoelmaa tyhjentäessä todetaan, ettei olekaan tullut käytettyä, joten sen voi laittaa eteenpäin 😑

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en ole koskaan kyennyt katselemaan kauneustubettajia, mutta nykyään vieläkin vähemmän. Inhottaa täysin joutava kuluttaminen. :(

      Poista
  3. Ymmärrän hyvin. Mä muuten koin onnistumisen, kun sain vihdoin mahtumaan mun kaikki ihonhoitotuotteet viime viikolla yhteen laatikkoon, kun ennen ne veivät tilaa kolme. Olen päättänyt, että siinä se saa pysyäkin, että yhtään enempää en tavaraa kotiini ota, vaikka ihonhoitotuotteet ovatkin työvälineitä blogiin.

    Joten täydellinen en ole minäkään, mutta koitan joka päivä olla hivenen eilistä parempi. Ai niin, ja tänä vuonna tähän talouteen ei tule pr-näytteenä eikä itse ostettuna ainoatakaan kosmetiikan joulukalenteria, ne saa kylmät väreet menemään selässäni. Mulla on itseasiassa muhinut niistä juttu pitkään, mut mietin uskallanko sohaista muurahaispesää. :p

    Joten kiitos sulle rohkeudesta, en ottanut henkilökohtaisesti. ;)
    Vaatteissakin olen tehnyt parannukset tai tein jo sen aiemmin. Mä en vaan halua käyttää toisten vanhoja vaatteita, esim. kirpparit mahdollisine luteineen on mulle niin no, etten vaan voi. Mutta en ole enää ostanut vuosia kuin tarpeeseen, mulla on esim. YHDET talvikengät, tätä kirjoittaessa muistin, että ne ovat hajalla ja mun on vietävä ne suutarille ennen talvea. :D Vaatteissa olen päättänyt etten osta enää ainuttakaan halpatuotannon vaatetta, osta mieluummin yhden laadukkaan ja toivon, että se kestää kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas se heitti mun tekstin oudosti. Piti päättyä tohon kiitos rohkeudesta ja vaatetilitys piti olla ennen joulukalenteriasiaa. :o

      Poista
    2. Ja minunkin vastaukseni Blogger heitti ulkoavaruuteen! Hmph. :D

      Nuohan on isoja juttuja kaikki! Vaatii rohkeutta tehdä tuollaisia päätöksiä, ihan blogimaailman luonteen vuoksi, ja myös koska ne tuotteet tosiaan ovat myös työvälineitä. Maailma ei kaipaa yhtä täydellistä ihmistä, vaan miljoonia jotka tekevät parhaansa vähän epätäydellisesti.<3

      Ymmärrän hyvin kirppiskammon, mutta suosittelen kokeilemaan vähän kuratoidumpia vintageliikkeitä tai sovelluksia (esim. Zadaa), niissä on varmasti vain siistiä ja puhdasta vaatetta. Tosin itse olen sitä mieltä, että tärkeintä on ostaa vähemmän, tai nimenomaan niitä laadukkaita tuotteita. Parhaassa tapauksessa voi tukea esimerkiksi kotimaista muotiteollisuutta. Itsehän en käytettyä vaatetta kammoa, mikä tuskin tulee yllärinä. :D :D

      JA PLIIIIIIS sohaise muurahaispesää! I'll be there for you, jos siihen päädyt. <3 Ne kalenterit ovat kammottava ilmiö, hyvä etten ole yksin ajatuksineni.

      Poista
  4. Mua eniten häiritsee se, ettei pieniä tekoja pidetä minään ja niitä haluta tehdä sen takia. Etten mää nyt voi mitenkään muka vaikuttaa ja vedotaan, että ku Kiina ja Intia ja päläpälä. Ite pidän jokaista askelta arvokkaana. Esimerkiksi meijän taloyhtiöön tuli nyt muovinkierrätyslaatikko ni aloin kierrättään muovit.

    Ja eihän omaisuudestaan tarvi luopua. Ite aion käyttää kaikki loppuun ja sitte kattoa, että tarvinko uutta vai en. Ei mun tarvi ostella uusia juttuja, jos en tarvi niitä, vaikka haluaiski. Harkinta kaikessa hyvä.

    Itellä ei oo voimavaroja sen kummempiin juttuihin, joten teen sen, mihin pystyn. Esim. nyt muovin ja muun kierrätys. Sitte teen vielä enemmän, ku pystyn. En jaksa ees tuntea kovin kovaa huonoa omaatuntoa tästä, mikä on kyllä ihme. Päättäjiltä haluan koviakin päätöksiä. Ahdistaa muakin tää ilmasto ja kaikki. Jatkahan ränttäämistä aiheesta. Tää on tärkeä asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tulee vastaus niin jälkijunassa, ettei ole edes huonoja tekosyitä. Siispä! Pienet askeleet on tärkeitä. Koska jos niitä pieneltä tuntuvia askeleita ottaa edes muutaman, on siinä jo yksi iso askel. Kaikki ei voi tehdä samalla pieteetillä, ja tuntuisi epäreilulta vaatia muilta samaa kuin itseltään. Itseasiassa, tuntuu epäreilulta vaatia itseltäänkään niin paljon kuin vaadin. Mutta, siteeraan itseäni: "Maailma ei kaipaa yhtä täydellistä ihmistä, vaan miljoonia jotka tekevät parhaansa vähän epätäydellisesti.<3"

      Omaisuudestaan ei tartte tosiaan luopua. Se uuden omaisuuden hankkiminen sen sijaan on se kysymys. Itse totesin, etten tarvitse juurikaan enää mitään uutta. Ja sitten jos tarvitsen, hankin sellaista mikä kestää. Tuntuu helpottavalta!

      Ei ahdistuta liikaa. Liika ahdistus lamauttaa. Ettippäi!<3

      Poista

Kiva kun kävit!