sunnuntai 31. joulukuuta 2017

2017

Vuosi vaihtuu ihan just! Ajattelin, että voisinpa kirjoittaa muutaman ajatuksen kuluneesta vuodesta. Vuoden parhaita ja pahimpia, eli näistä tulen muistamaan kuluneen vuoden 2017.

Olen postannut yllättävän monta kokovartalokuvaa itsestäni. Ne ovat vaatineet erityistä rohkeutta. Mutta näemmä niistä on myös tykätty eniten. En tiedä, korreloiko mikään keskenään, mutta pistää miettimään. Entä jos kukaan muu ei näekään minua niin negatiivisesti kuin minä itse? Olisiko niin? 

Parhaat:

Laulun B-kurssitutkinto
Toukokuussa lauloin Musiikkitalon Black boxissa omia biisejä ihan huikean bändin kanssa. Kokemus oli ristiriitainen, mutta mahtava. Tajusin taas, että tätähän minä haluan tehdä. Mutta samalla koen niin valtavaa alemmuutta ja jännitystä, että ne vähän syövät. Mutta pala kerrallaan. Minä haluan tehdä omaa musiikkia, negistelyt saavat luvan jäädä huomiotta. Sain sitäpaitsi niin kivaa palautetta, että ammennan siitä vieläkin. 5/5, hei.


Mahtavat proggikset (mm. Myytin konsertit, koulun Laulaja ja säestäjä näyttämöllä sekä Global choir -kurssit.)
Vuoteen on mahtunut niin kivoja juttuja niin Myytin kuin koulunkin puolesta. Musiikki on parasta.


Reissut Lofooteille ja Dubliniin
Reissupostaukset tulossa, vähän viiveellä mutta kuitenkin. Hienoja elämyksiä molemmat matkat.




Ystävät
Tänä vuonna monet suhteet syvenivät ja samalla mukaan tuli uusia ystäviä. Oivalsin, että kun itsestään antaa, myös saa takaisin toiselta. Yllättävän simppeli resepti, mutta aika kauan sen hokaamiseen meni. Ja siitä vielä uskallukseen on oma matkansa. Että hei, minä voin luottaa näihin tyyppeihin elämässäni.

Isot kelat
Syksyllä olen oivaltanut itsestäni niin paljon. Se on ollut pelottavaa, raskasta ja uuvuttavaa. Mutta tärkeää.



Kreisihyvät kirppislöydöt
2017 oli kirppisvuosi! Tein aivan älyttömiä löytöjä.

Rohkaistuminen
Olen alkanut välittää pukeutumisesta taas ihan eri tavalla, ja kokeilla hieman rohkeammin juttuja. Innostuin esimerkiksi vaaleanpunaisesta jopa niin että värjäsin tukankin pinkiksi. Vuosi sitten en olisi uskaltanut. On ihanaa taas nauttia muodista ja itsensä ilmaisemisesta.



Paras musiikki:

Näet eniten kuuntelemani biisit tästä kuvasta. Kuuntelin vuonna 2017 todella paljon ruotsalaista folk-ja popmusiikkia, J.Karjalaista, Hozieria, Sufjania, Jennie Abrahamssonia, Paavoharjua, The Smithsiä ja näköjään The Weekndiä.



Parhaat kosmetiikkatuotteet:

2017 oli punaisen huulipunan vuosi. Lisäksi innostuin vihdoin hohdetuotteista, ja olenkin pannuttanut Essencen hohdepuuteripalettia ihan huolella. Ihonhoidossa kaikenlaiset hohdetta tuovat tuotteet olivat kova sana. Kulmakarvatkin saivat aika paljon aikaa. Olen kuluneena vuonna käyttänyt ennätyksellisen vähän meikkivoidetta, sillä jostain syystä se on ahdistanut. Kertoo siitä, että olen ihan sinut ihoni kanssa. Parhaita tuotteita olivat ainakin nämä:


Lush Santa Baby
Mac Russian red
Supermood Youth Glo -seerumi ja kuorinta
I <3 Makeup Tint my brows
Meet Matt(e) Hughes, Trustworthy
Essence Light up your face -hohdepaletti
Hermés Un Jardin -tuoksut


Lukemisen ilo
Olen pystynyt lukemaan kirjoja! Toki elämäntyyli on mitä on, joten ihan tolkutonta vauhtia en vielä ehdi lukea. Mutta silti! Vuoteen on mahtunut ihan mahtavia romaaneja, ja lukeminen tuottaa minulle valtaisaa mielihyvää. Nyt joululomalla olen tuhonnut Harry Potteria, ja voi että, pitkästä aikaa. Ihana lukea ja upota mielikuvitusmaailmaan.


Pahimmat:

Nämä ovat vissiin vähiten tykkäyksiä saaneet kuvat Instagramissa. No voi, tykkään jokaisesta silti. #worstnine

Isot kelat 
Niin no, kulunut syksy on ollut rankka. Olen tajunnut, että matopurkkeja on, mutta se uskallanko avata niitä on toinen juttu. Tuntuu vaan, että ne pursuavat auki omia aikojaan, vaikka tekisin mitä.



Kesän depistelyt
Kesällä ja syksyn alussa itseinho oli huipussaan ja ahdistavaa. Muitakin juttuja oli siinä sivussa. Ei jatkoon.

Syksyn sekamuotoinen
Syksyllä alakuloisuus vaihtui ylivireisyyteen. Ja taas takaisin. Vuoristorata sopii kuvaamaan olotilaa.


Politiikka
No kamoon. Kaikki on perseestä.

Kaiken kaikkiaan tulen muistamaan vuoden 2017 hyvänä vuotena. Ihan oikeasti. Olen nauranut todella paljon. Olen kokenut valtavaa lämpöä ja rakkautta. Tasapainon hetkiä. Toivoa siitä, että kyllä se siitä. Jumala on ollut hyvä.

Hyvää alkavaa vuotta 2018! Tulevaisuudesta en osaa sanoa mitään. Keväällä minua odottaa valtava työsarka gradun, töiden, päättöharjoittelun ja levyprojektin takia. Mutta yritän silti paeta tänne blogin puolelle, sillä tästä saa kuitenkin energiaa. Suunnittelen lisää kehopositiivisia juttuja, sekä muutenkin mielenterveyshöpinää. Ne tuntuvat just nyt hyviltä aiheilta. Mutta älkää peljätkö, en unohda huulipunaa. Toivottavasti jaksatte roikkua perässä. Ilman lukijoita tämä olisi vähän mälsää. <3

Haluan päättää vuoden 2017 ehdottomasti eniten kuuntelemaani kappaleeseen: Esbjörn Hazeliuksen "Nu löser solen sitt blonda hår." Kappale saa vielä kymmenien kuuntelukertojen jälkeenkin aikaan kylmät väreet ja todella herkistyneen mielen. Koen, että se kertoo jotenkin minusta tässä elämäntilanteessa. Että hyvät asiat odottavat, ja maa alkaa vihertää. Toivoa on.

"Hon drömmer bland stjärnor som tusenfalt, förstora det levandes gåta."


10 kommenttia:

  1. Isot kelat on sellaisia, että niitten eessä tuntuu ittensä ihan pieneksi ja voimattomaksi. Niitten kohtaaminen silti tuo voimaa ja parantaa omaa sisäistä maailmaa. Niitten kelojen kanssa täällä taistellaan. Tulevan vuoden kanssa jatketaan sitä. Ehkä nyt vähä paremmin voimin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asioiden kohtaaminen on isoa, mutta yleensä aina parantavaa ennemmin tai myöhemmin. Onneksi elämässä on turvallisia ihmissuhteita, joissa voi olla välillä vähän hukassa. Ja myös, ennenkaikkea, ammattilaisia, jotka osaavat kuunnella vain minua ilman muita intressejä.

      Paljon voimaa ja kasvavaa viisautta sulle!

      Poista
  2. Isot kelat on kyllä hankalia, mutta niin kuin sanoit tarpeellisia. Niitä on tullut itsekin tänä vuonna läpi käytyä. Oikein ihanaa ja ennen kaikkea vielä parempaa uutta vuotta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivon sulle, Jonna!<3 Lisääntyköön viisaus ja empatia meissä molemmissa. :)

      Poista
  3. Niin ihana postaus ja kuvat. Totta on kun avaa sydämensä ja uskaltaa luottaa ihmisiin, saa niin paljon. Toki tulee pettymyksiäkin, mutta vähemmän kuin onnisumisia <3

    Kuuntelin tubessa monta teidän biisiä, olette huikeita. Olet ihminen josta tulee hyvä olo ja kommenteissasi omaan blogiin on aina jotain syvää sanottavaa eli olet supertyyppi Fanni <3

    Mukavaa uutta vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiia, nyt oli ihana kommentti. Kiitos ja snif. <3<3<3

      Kivaaa alkanutta vuotta! Paras on edessäpäin!

      Poista
  4. Minun mielestä olet todella kiinnostava ja valloittava persoona ja blogiasi on ilo lukea. Siinä on omintakeisia, avoimia ja ajatuksia herättäviä postauksia:)
    Mulla meni monta vuotta, etten pystynyt lukemaan kirjoja (muita kuin pakollisia työhön liittyviä) ja lukemisen kanssa on ollut vähän sama kuin musiikin kuuntelun kanssa, en vaan pysty keskittymään ahdistavien tuntemusten takia, liian ylivoimaista. Nyt pystyy tarttumaan kirjoihin ajoittain, mutta ei siinä määrin kuin ennen muinoin, jolloin elin kirjoista. Musiikkiakin voin kuunnella hyvin pieninä annoksina, ja yleensä vain autossa jotain harmitonta poppia;)
    Oikein hyvää uutta vuotta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Ihana kommentti. Kätken sydämeeni. <3

      Kirjojen ja musiikin kuunteleminen pakottaa pysähtymään ihan eri tavalla. Musiikki ei onneksi ole minua ahdistanut, mutta ymmärrän todella hyvin, että se voi ahdistaa. Pienin askelin eteenpäin! Harmiton poppi voi olla sekin tosi hoitavaa. Pääsee vaikkapa hoilottamaan idioottimaisesti jotain pöljää iskulausetta sydämensä kyllyydestä. :D

      Ihanaa alkanutta vuotta!<3

      Poista
  5. Tätä oli tosi mukavaa lukea ja innolla jään odottelemaan matkapostauksia noin mielenkiintoisista kohteista! Ihanaa alkavaa vuotta sinulle! <3

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!