Venäjänpuna

Koska naisella ei voi koskaan olla liian monta punaista (okei, minkä tahansa väristä...) huulipunaa, kävin MACin tiskillä hivelemässä vaihtoehtoja. Olen pitkään halunnut ostaa joko Ruby Woon tai Russian redin, ja tällä kertaa päädyinkin sitten jälkimmäiseen. Se on pieni palkinto siitä, että olen jaksanut ikäviä fyysisiä vaivoja useita viikkoja. (Niille ei näy vieläkään loppua, muttei siitä sen enempää. Jalat on tallella ja pää pelittää, kaikki muu on melkeinpä ekstraa. Palaan ehkä asiaan jos oma diagnoosini on oikea.)

Epäröin ensin hieman, sillä olin jotenkin ajatellut, että selkeästi lämpimään taittava punainen olisi ainoa hyvä vaihtoehto. Mutta eihän kumpikaan mainitsemistani sävyistä ole loppupeleissä kovin lämminsävyinen. Ja silti, Russian red sopii naamaani kuin nakutettu. Se ei todellakaan ole liian kylmä, vaikka MAC itse väittää sen olevan bluish red. Se on sopivan kirkas, samalla neutraali, samalla femme fatale. Kuten hyvä punainen huulipuna, se saa ihoni hehkumaan ja ilmeen pirteäksi. Rakkauteni punaista huulipunaa kohtaan vain yltyy. Ja mikä parasta: puna on matta, muttei liian kuiva. Ruby Woohan on retro matte, eli hieman kuivempi. Russian red liukuu huulille moitteettomasti, pysyy kuin tauti, muttei kuivata. Primeri alla on tietenkin aina hyvä ratkaisu, mutta ilmankin pärjää mainiosti.

Koska mutkat matkassa ovat kivoja, sairastuin heti punan ostettuani kunnon räkätautiin, joten haaveilemani punaisten huulten pelastamat arkiaamut siirtyivät hieman. Mutta kun ne koittivat, ai jai. Jokaisella naisella pitäisi olla punainen huulipuna. En keksi parempaa meikkituotetta, paitsi tietty värillinen kulmageeli. Näillä kahdella pelaan itse, enkä juuri muuta kaipaakaan. Sisarueni, hanki jo se punainen huulipuna. Et tule katumaan!

(Voisin itseasiassa tehdä vähän kartoitusta omistaistani punaisista sävyistä, jos siitä jollekin olisi apua!)