So tonight I'm gonna cut it out and then restart

Olen aina tykännyt juhlistaa mullistuksia muuttamalla hiuksiani. Ja niinpä istahdin kampaajan penkkiin lausahtaen "alast saksia" ja tadaa, tukkaa lähti reippaasti yli puolet.

Tässä lähtötilanne: (Kuva ystävieni häistä, huomaa cool otsatatuointi!)

Ja tähän päädyttiin:

Palaan aina tasaisin väliajoin polkkatukkaan, sillä se vaan sopii minulle. Polkka on iisein leikkaus ikinä, sillä sen päivittäiseen laittamiseen ei mene aikaa kuin viisi minsaa, paitsi tietty jos täytyy föönata. Levitän hiuksiin muotovaahtoa, tupeeraan kevyesti, puuteroin, suihkin suolasuihketta ja pöyhin, ja lopuksi lakkailen hieman. That's it. Ja kyllä uusi tukka vaan freesaa ilmettä ja oloa. Tuntuu vähän kuin loisi nahkansa.

Otsis on myös kiva, tosin kampaaja nappaisi siitä hieman liian ohuen minun makuuni, mutta äkkiäkös se kasvaa ja asettuu. Tukka painaa reippaan ohentamisenkin jälkeen tonnin ja menee helposti linttaan. #mohairmoproblems

Nyt koitan muistella, millaisia kampauksia polkkatukkaan voi väkertää. Letitystaitoni ovat ruosteessa, joten niitä täytyy treenailla. Nyt jos koskaan tekee mieli hankkia hattuja ja kivoja pantoja, sillä ne vaan toimivat polkan kanssa.

Kampaamon löysin googlaamalla "halpa parturi, helsinki, hyvä" (:D:D) ja siten löysin Unikan, joka on parturi-kampaajakoulun opetuskampaamo. Sain juuri mitä halusin 24 euron hintaan, eli käytännössä ilmaiseksi. Kokemus ei ole luksusta, mutta opiskelijana kaipaan lähinnä hyvää leikkausta. Voin luksustella sitten omin päin. Mainostin kaverillekin, joka tykkäsi ja.

Niin juu, mainitsenpa vihdoin lempparihennastani! Monenlaisten kokeilujen jälkeen löysin ehdottomasti parasta hennaa Punnitse & Säästän (..? Taivutus? Hä?) hyllystä. Hennedrog-merkkisen paketin hinta on suorastaan mitätön, about femman, ja laatu on enemmän kuin kohdillaan. Sävyjä on neljä, ja itse käytän kuparinpunaista.

Päivän biisi on otsikossa siteerattu Florence + The Machinen "Shake it out."

No, miltäs näyttää?

Ikävä

Kesä 2015 on ollut Menetysten kesä. Minun on täytynyt sanoa hyvästi, kahdesti, yhden kuukauden aikana. Kaipaus tuntuu mittaamattomalta, ja välillä suru lyö palleaan ja salpaa hengen. Itku tulee kun ikävöi. En voi käsittää, ettei enää voi soittaa tai mennä käymään. Ettei enää jutella tai nähdä. Että yhteinen aika onkin loppu.

Ja joskus toinen tulee vastaan; pienissä hetkissä näkee ripauksen rakkaasta ja muistaa, miltä tämä näytti ja miltä hänen äänensä kuulosti. Joinakin aamuina katsoo itseään peilistä, ja näkee tutun nenän, tutut silmät, samanlaisen hymyn. Muistaa ne aamut, kun istuttiin katsomassa hämärää ja juotiin kaakaota. Tai kun pelattiin Kimbleä, lauantai-iltaisin katsottiin Avaraa luontoa. Krokettipelit kesäisin, luontoretket, lumilinnat, viisaus, syli.

Rakkaus ei koskaan katoa, ei vaikka toinen poistuukin hetkeksi näkyvistä. Minä voin luottaa Jumalaan ja Hänen kauttaan jälleennäkemiseen. Minun ei tarvitse pelätä tai olla epätoivoinen, sillä tämä kaikki on vain osa matkaa. Minulla on vastaanottokomitea taivaassa.

Mummu ja Ukki, nähdään pian.

Femme fatale

Ah, kesä ja kärpäset! Öiset uintiretket ja elokuisen luonnon raikkaat tuoksut! Mikä sopisikaan paremmin näihin tunnelmiin kuin synkkä, täyteläinen ja itämainen tuoksu?

Hahaa, tiedän. Että kirjoitanpa aivan väärään vuodenaikaan tästä tuoksusta. No, pikavauhtia lähestyvän syksyn varalle! Kyseessä on Nonnulan Jonnalta voittamani alusvaatevalmistaja Agent Provocateurin L'Agent. Talon alusvaatteet saavat kaltaiseni nunnan punastelemaan, ja tuoksukin on melkoisen rohkea. Vaaleanpunainen pullo lupailee hempeää ja suloista tuoksua, mutta ulkonäkö pettää. Tuoksu on kaukana hempeästä! Se on täynnä mausteita, suitsuketta ja pihkaa. Aluksi se on pippurinen, ja sen alta aukeaa ihanaa kukkaisuutta, minun ihollani myös pientä puuterisuutta. Lopulta tuoksu muuttuu savuiseksi ja tummaksi. Siinä on makeuttakin, mutta ei suinkaan liikaa. Ei vaniljaa, ei mitään gourmandia. Jostain syystä omalla ihollani tuoksussa on vanhan kirjan sivuja. Rakastan tätä nuottia, johtui se mistä hyvänsä. Ollakseen supernaisellisen alusvaatevalmistajan tuoksu, on L'Agent jopa hieman maskuliininen.

Tuoksu on vanhanajan femme fatale, eli mystisen ja käheä-äänisen naisen tuoksu. Ajattelen Lauren Bacallia kun suihkautan sitä iholleni. Se kestää iholla huikean kauan, jopa suihkun ja saippuoinnin. Kun suihkautan tuoksua ranteisiini illalla, aamulla on jäljellä ihanan pehmeä ja lämmin tuoksu. 

No mitäs pullo sisältää?

Alkutuoksu: rosépippuri, angelica (karhunputki?), ylang-ylang
Sydäntuoksu: ruusu, tuberoosa, kurjenpolvi, jasmiini, osmanthus (tuoksuoliivi?)
Pohjatuoksu: meripihka, patsuli, mirha, santelipuu, tonkapapu, ranskalainen labdanum (eräänlainen
pihka), myski, suitsuke

Ai ai noita pohjatuoksuja!

(Niin, ja mainitsevat, että tuoksussa on myös feromoneja. En ole vielä ehtinyt testailla, onko niillä mitään vaikutusta mihinkään. Blogin tiedejaosto palaa asiaan, mikäli voidaan osoittaa feromonien toimivan.)

Tämä ei ole keveä ja helppo kesätuoksu, eikä todellakaan pikkutytöille. Olen vähän kahden vaiheilla, että sopiiko tämä edes minun ikäiselleni. Oikeina päivinä sopii. Silloin, kun puen ylleni mustaa pitsiä ja maalaan huuleni tummalla punalla, ja yritän olla mystinen. (Tosin kaikki mystisyys katoaa minusta sillä sekunnilla kun avaan suuni...) Tämän tuoksun kanssa maltti on valttia: överien vaara on valtaisa. Kokeiltu on. Tuoksunuottien runsaus sekoittaa pään ja tukkii nenän helposti, joten käytän tuoksun kanssa kahden suihkauksen taktiikkaa.

Uskon, että L'Agent jakaa mielipiteet, ja se on ihan ymmärrettävää. Jotkut voivat inhota, mutta jääpä enemmän minulle. Oikein annosteltuna tämä on ihana, pikkuisen seksikäs, sopivan vintage ja arvokkaanoloinen tuoksu. Tämä tuoksu huomataan.

Tuoksuun sopii sensuellien biisien ykkönen, Kate Bushin "Sensual world." Mmhm-yes.

Voldemort?

Tänään huumoriotos arkistojen kätköistä. Koska nyt jos koskaan pitää nauraa, muuten alkaa viirata.

Eräänä sunnuntaina Herran vuonna 1 ja 2 olin ystäväni kanssa tuoksuostoksilla. Koska Guerlainin Habit Rouge oli varattu minulle, hähää, pohdiskelimme, olisiko saman talon toinen monumentti mistään kotoisin. HR:n kanssa samanlaiseen pulloon pakattu "Vetiver" on klassikko, joka kuulemma kuuluu ainakin Helena Lindgrenin suosikkeihin. Vetiver julkaistiin 1959, ja siinä on muun muassa sitruksia santelipuuta, tupakkaa, muskottipähkinää, pippuria, nahkaa, tonkapapua ja, tadaa, vetiveriä. Minähän innostuin, koska tykkään erityisesti tupakasta, tonkapavusta, nahasta, santelipuusta ja sitruksista. Ajattelin, että Vetiver on varmasti raikas ja erityinen tuoksu. Ystäväni suihkautti tuoksua ranteeseensa.

Kuva: theperfumebaseline.com

No oho, kuulkaas! Vetiver herätti epäilyksemme jo paperitestin aikana. Mutta riskejähän on otettava jne. Ensimiete: ei helv... Toinen miete: mitäää? Kolmas miete: ei, ei, ei. Pitkään pohdiskeltiin. Kun alun tolkuton vihreys alkoi pyöristyä, alta paljastui muskottipähkinää. Yhdistettynä vetiveriin siinä on jotain liimamaista. Vetiverissä on myös jokin metallinen pohjavire. Se tuoksui jotenkin luonnottomalta. Se oli kaikenkaikkiaan niin mielenkiintoinen hajuvesi, ettei kumpikaan saanut oikein otetta siitä. Mitä ihmettä? Kuka tuoksuu tältä?

Vastaus saatiin kasaan puolen tunnin kauhistelun (ja epäonnistuneen poistamisyrityksen) jälkeen: tämä on niin Voldemortin parfyymi! Tältä Tiedät-kai-kuka, Hän-joka-jääköön-nimeämättä, Pimeyden Lordi, Kuoleman lento, tuoksuu. 'Nuff said. Olen käynyt nuuhkimassa Vetiveriä moneen otteeseen ensitapaamisen jälkeen, ja mielikuvasta on vaikea päästä eroon. Kyllä, Voldemort.

Kuva: static.comicvine.com

Kiehtova parfyymi, kerrassaan! Että siitä vaan, jos haluat tuoksua pahikselta; ihailen sinua varauksetta! Itselläni ei pokkaa tuollaiseen tuoksuun ole. Guerlainin Vetiver - a scent for the evil in you.

Miltäköhän Sauron tuoksuu?

Si!

Mieleni alkoi tehdä jotain naisellista, hieman makeaa ja voimakasta, mutta samalla pehmeää tuoksua. Jotain, missä makeus yhdistyy pieneen kirpakkuuteen. Ei liian gourmandi, mutta vähän kuitenkin. Ja jotain, mikä sopii lämmittämään pimeitä syysiltoja.

Tuoksuhyllyllä käteni hakeutui Giorgio Armanin Si -tuoksun luokse. Olen haistellut tuoksua aiemminkin, ja aina ajatellut sen olevan todella ihana. Nyt kuitenkin rakastuin, ja tiesin, etten halua elää ilman tätä tuoksua. Okei, se on aika suosittu, mutta syystä. Tuoksu on ihanan elegantti ja kypsä olematta vanhanaikainen. Se on myös trendikäs fruitchouli-tuoksu, muttei tunnu överimuodikkaalta tai kertakäyttöseltä. Uskoisin, että Si kestää aikaa.

Tuoksunuotit:

Latvatuoksu: Sisilian bergamotti, mandariini, mustaherukkalikööri
Sydäntuoksu: Rose de mai (Provencen ruusu?), neroli, Egyptin jasmiini, freesia
Pohjatuoksu: Patsuli, puunuotit, meripihka, orcanox, vanilja

Omalla ihollani korostuvat mustaherukka, ruusu, vanilja, meripihka ja patsuli. Alkutuoksu on makea, mutta sitrukset tekevät siitä myös hieman kirpeän. Tuoksu laskeutuu raikkaan kukkaisuuden kautta mitä täyteläisimpään pohjatuoksuun. Voisin alkaa nuolla rannettani tämän tuoksun suihkauttamisen jälkeen. Niin herkullinen se on.

Nenä Si:n takana on Christine Nagel, jonka luomuksia ovat mm. Miss Dior Cherie, Eau de Cartier, todella moni Jo Malone ja Narcisco Rodriques for Her.

Tuoksun kesto on hyvä, ja sillage selkeä. Ja pullo iskee minuun lujaa! Yksinkertainen ja painava lasipullo, ja kaunis musta korkki, joka näyttää vähän kivipaadelta. Mehu on hempeän vaaleanpunaista.

Kissaneitiä alkoi kiinnostaa kuvauspuuhat. Hajuvesi ei läpäissyt nuuhkutustestiä.

Oikeastaan voisin ottaa kaikki tuotekuvat tällaisen lavasteen kanssa.

Ja hei, mikä tahansa, missä on Cate Blanchettin jumalaiset kasvot on ostamisen arvoista. (Tosin naisen kasvoja on phatoroitu hilppasen liikaa mainoskamppiksessa, jos minulta kysytään.)

WOW!

Tilasin Makeup Revolutionilta kolme kynämuotoon pakattua The WOW-stickiä. Ne ovat superpigmenttisiä mattapunia, ja lupaavat pitkäkestoisuutta ja helppoa levitystä.

Tilasin sävyt Atomic, Call me ja Maria. Ja tosiaan, jokainen sävy on superpigmenttinen. Kestokin on aika hyvä, tosin mikä tahansa rasvainen ja öljyinen sulattaa punan pois huulilta. Sitä voi olla vaikeaa levittää uusiksi, ja varsinkin Maria osoittautui haasteelliseksi. Kun se kerran oli levinnyt pitkin pieliä, ei sitä saanut levitettyä uusiksi siististi. Ja jos huulet ovat vähänkin kuivat, puna tarttuu kuiviin kohtiin ja näyttää tosi pahalta, mikä oikein korostuu, kun puna on tumma.

Atomic on superkirkas oranssi! Todellinen huomioväri, joka todennäköisesti hohtaa pimeässä ja toimii heijastimena, eh eh. 

Call me on ihana puhdas tomaatinpunainen, joka todennäköisesti sopii kaikille. Rakastan maalata huuleni punaisiksi nyt kun olen päässyt yli punahuuliongelmastani. Call me on näistä kolmesta liukkain.

Maria on upea viininpunainen, mutta kuten näkyy, sitä on hankala saada huulille siististi. Jos alle muistaa levittää vähän huulirasvaa on lopputulos siivompi. Mutta ah, miten kaunis se on. Tummat huulipunat vaan huutavat nimeäni.

Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen puniin, sillä rakastan mattahuulipunia. Ne ovat toki kiiltäviä punia haasteellisempia, mutta lopputulos on parhaimmillaan enemmän kuin vaivan arvoinen. Hintaa yhdellä punalla on 4,25 €.

Matta vai kiiltävä? 

Heinäkuun lempparit

Hei, hei "helteinen" heinäkuu! Iltaisin ilmassa tuoksuu jo syksy, ja alan vähitellen kaivata neuleita, vahvoja tuoksuja ja tummia huulipunia. Saas nähdä, millainen keli meitä suosii elokuussa.

On aika kaivaa esiin menneen kuukauden lempparit. Heinäkuussa nautin kaikesta raikkaasta ja helposta, koska lomalla kotioloissa on kivaa vain ottaa iisimmin.

Lumene Koivu & Hunaja -vartaloemulsio. Kesä pullossa! Tämän tuoksu on ihana, raikas ja ehdottomasti koivuinen. Melkein kuin vastaa nuuhkisi! Myös kosteutustehot ovat oivalliset, voide imeytyy nopsaan ja jättää jälkeensä mukavan raikkaan tunteen. Superkuivalle iholle en suosittele, mutta meille normaali-ihoisille tämä on mitä passelein kosteuttaja. Saunan jälkeen kun tätä sivelee iholleen, ah Suomen kesä (tai siis tänä kesänä mielikuvituskesä.)

Makeup Revolution I tint my brows - Light medium on todella hyvä kulmageeli. Se antaa väriä just sopivasti, ja suitsii breshnevini siisteiksi. Tätä tulen hankkimaan vielä lisää.

Lumene Arctic Aqua sävyttävä päivävoide. Kesäkuussa tykkäsin kevyestä meikkipohjasta, mutta heinäkuussa tykkäsin vielä kevyemmästä. Koska ihoni on ollut kaiken stressin keskellä yllättävän suosiollinen, olen levittänyt kasvoilleni sävyttävää päivävoidetta, joka tekee ihon pinnasta kuulaan ja vähän tasaisemman värisen. Lisäpeittoa kaipaaviin kohtiin taputtelen Essencen peitevoidetta. Voiteessa on myös (opportunistinen) aurinkosuoja.

Nivea Creme. Silmänympärykseni ovat olleet jokseenkin erikoisen kuivat. Ensimmäiset juonteetkin näkyvät. Niin moni on hehkuttanut Nivean sinisen rasvan olevan mitä parhain silmänympäryksille, että päätin kokeilla. Ja totta tosiaan, voide toimii! Plussaa somasta rasiasta.

Essencen vedenkestävä Lash mania -ripsari oli kuukauden positiivinen yllättäjä; edullinen maskara, jolla saa nätit ja erotellut ripset.

Garnierin hunajaista Respons-naamiota hehkuttelinkin jo, ja se on yhäkin ihana. Hiukseni, tai siis se mitä niistä on jäljellä, tykkäävät.

Adopt' -tuoksuista kirjoittelinkin aikaisemmin. Heinäkuussa mieleni teki sitruksia, ja nappasin maidonhakureissulla mukaani Agrumes boisés -hajuveden, joka on puinen sitrustuoksu. Se on raikas ja ihanan sitruksinen, sellainen pullotettu aurinko sadepäivinä.

Heinäkuun ehdoton lemppari on kuitenkin ollut neljä ihanaa kissanpoikaa. Talo on täynnä vilskettä ja vilinää. Viikon kuluttua lapset luovutetaan uusiin koteihin, ja täytyy sanoa, etten pidä siitä yhtään. Onneksi niiden tulevat kodit ovat hyviä ja turvallisia. 

Heinäkuun lempparibiisi oli Foo Fightersin "Times like these." Kappaleen teksti osuu ja uppoaa. 

Mistäs sinä tykkäsit heinäkuussa?