Odottakaa sulkematta puhelinta

Elämä on tällä hetkellä tuut tuut tuut -tilassa. Blogi päivittynee pian, mutta voi olla, että ei. Piti perua kaikki toukokuulta, ja nyt olo on vähän syyllinen. Samalla tiedän, että pakkohan minun on. Paljon olisi asiaa ja muutama kirjoitus odottaa luonnoksissa. 

Mutta nyt, päässä pyörii ja asiat vähän vyöryvät ylitse. Välillä hyvälläkin tavalla; muutan pian ensimmäiseen yksiööni Viikkiin (hauskinta on, että kämppikseni on melkein naapurissa; napanuora katkeaa pehmeästi...) Kannatti siis raivota Hoasin työntekijälle. Opin taas arvokkaan läksyn siitä, kuinka välillä on pakko pitää puoliaan, vaikka vähän aggressiivisestikin. 

Yritän epätoivoisesti saada kouluhommat kasaan ja samalla pakata, hoitaa viisumin, rokotukset ja vakuutukset, sisustaa ja tehdä vähän musaakin. Lisäksi yritän olla enemmän tässä kuin irti ja olemattomuuksissa. Elämä on kuin junamatka, vauhti on kova ja maisemat vaan vilahtelevat ohi, eikä mihinkään ehdi tarttua. Kipuilua, hengästymistä, haikeutta. Siinä blogi voi jäädä jalkoihin. 

(Onneksi joskus on aamuja, joina voi istua auringonpaisteessa ja juoda kahvia pikkuveljien kanssa.)

Elkää minua kuitenkaan hyljätkö, kesällä ei minulla ole muuta kuin aikaa kuvata naamaani ja intoilla elämän mahdollisesta keveydestä. 

Enemmän elämäni päivittyy Instan puolella, tsekkaa @fannilaurella. 

Ja kantsii kommentoida tänne, se piristää! 

Päivän biisi on J.Karjalaisen "Mä käännyn hiljaa pois," ihanan haikea biisi joka sopii tähän irrallisuuteen.