Voi pikku nainen, sul on suuri salaisuus

Täytin 22. Joku sanoi, että onpas vähän, mutta minusta tuntuu vanhemmalta. Aika kuluu aika nopeasti.

Universaalissa mittakaavassa 22 on naurettavan vähän.

Olen ihan pieni.

Ja joskus, kun olen oikeasti vanha, toivon, että voin olla se herttainen mummo, joka leipoo pullaa. Silti haluaisin olla yhtä tyylikäs ja vinha ja kreisi kuin leidit Ari Seth Cohenin "Advanced Style"-blogissa. Heck, haluaisin olla yhtä tyylikäs, vinha ja kreisi jo nyt. 

Mitkä värit ja asusteet! Alan harkita minimalismin hylkäämistä. (Minimalismini on siis sitä, että otan aina koruja pois ennen kotoa lähtemistä, en halua näyttää pyryharakalta. Miten pöljää! Pyryharakat on parhaita!)

Ja toisaalta musta on niin ihana väri. Katsokaa tuota pukua, ihan mieletön leikkaus.

Ihailen niitä pukeutujia, joilla on dramatiikantajua. Tällä rouvalla sitä riittää. Ah, mikä huivi. (Itse en voi käyttää huiveja, pääni on kurpitsan kokoinen.)

Tämä on silti suosikkini! Melkein kuin Tintti (tyyli-ikonini!), ihanat kengät, ihanaa militarismia, ihanat hiukset, en kestä, pukeutuisin jo nyt noin. Rakkautta. 

Kyllä minusta vielä tyylimummo leivotaan. Ensin täytyy kuitenkin käydä läpi nuoruuden tyylimokat. Olen muuten miettinyt, haluanko postailla vaatekuvia tänne, mutten ole varma, haluanko pitää tyyli- (tai minun tapauksessani pikemminkin tyylittömyys-) blogia. Ehkä en. Kaipa voisin silti joskus pulista vaatteista, kyllähän minäkin niihin pukeudun. (Hahahaaaa, hahahaaaaaaa!) 

Aatoksen kunniaksi kuva viimeaikojen suosikkiasustani, ja kuten huomaatte, hovikuvaajan paikka olisi auki junou:

Äidilläni oli samanlainen mekko, kun olin lapsi. Näin 22-vuotiaana sallin itselleni tällaisia turvariepuja.  (Neuletakki tädin kirppiskuormasta, vyö Ginasta, kengät kirpputorilta.)

Vanhentunein terveisin! Niin ja jos ihmettelit, otsikko tosiaan on Mikko Kuustoselta lainattu. Hähää. Sydämessäni taidan olla 45-vee.